Tirpan odotuksen ja syntymän jälkeen elin mielessäni pientä suruaikaa siitä, miten en enää ikinä tule kokemaan vastaavaa. Esikoinen! Esikoisen odotus! Ensimmäinen raskaus täynnä aikaa, intoa, energiaa ja kaikki on niin ainutlaatuista! Tiedonjanoa, pähkäilyä, suunnittelua, shoppailua, valmistautumista, jännitystä ja hurmiota. Eihän sitä saa koskaan enää takaisin. Seuraavat plussat, rv:t ja synnytykset joutuu sitten vaan vetämään lonkalta läpi siinä kaiken muun lapsiperhe-elämän syrjällä. Kyynel!
Ja niinhän se onkin. Tavalllaan.
Mutta ei kuitenkaan!
Yhtä jännää se plussan odotus oli. (Ellei jopa itseasiassa jännempääkin, koska olin tällä kertaa odotuskannalla ja hyvissä ajoin liikkeella pissatikkuineni.) Varmaan yhtä monta tikkua tuli pissattua, tosin tällä kertaa ei epäuskoisuudessa, vaan saadakseni vain vahvistuksen olla taas yhden kokonaisen päivän aamusta iltaan varmasti raskaana.
Toistaiseksi olo on ollut yhtä parin päivän tuttua SI-nivelniksahdusta lukuunottamatta yhtä miellyttävä, rauhallinen ja oireeton, kuin viimeksikin. Mutta olen, jos mahdollista, vielä varmempi ja rauhallisempi. Alkuraskauden ultran varasin heti digitestin plussapäivänä, samoin ensimmäisen neuvolan, jotta sain mieleiseni ajat juuri haluamilleni päiville. Äitiysvaatteet on kaivettu esiin ja varastontäydennyskin jo alkanut.
Tottakai aina on intuitiostani huolimatta olemassa mahdollisuus, etenkin vielä tässä vaiheessa, ettei raskaus koskaan päätykään onnellisesti, mutta luottamus on suuri. Samoin rakkauskin tuota siemenen kokoista ameebaa kohtaan jossain tuolla uumenissa, joka saa aikaan menkkajomottelut, nivusrepäisyt äkkiliikkeissä ja ne maagiset viivat raskaustesteihin.
Taas kerran olen osannut siis surra jotakin sellaista, mitä ei olisi tarvinut surra. Toinen kerta on aivan yhtä ihana, kuin ensimmäinen. :)
lauantai 13. syyskuuta 2014
torstai 4. syyskuuta 2014
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
Minäkö taaperon imettäjä?
No en ole! Vielä. Toki jonkin mittapuun mukaan ehkä, koska tällä yhä imetystä jatkavalla Tipusella on ikää jo yli vuosi. Toisaalta se ei kuitenkaan kävele tai puhu vielä, mitkä myös voisi lukea vauvuuden ja taaperouden erottaviksi tekijöiksi. Aamut on meidän vuorokauden isoin imetyshetki niinä päivinä kun typy ehtii herätä ennen mun töihinlähtöä, eli tulevaisuudessa varmaan etenkin, kun Mies palaa ensi viikolla töihin ja mun työt siirtyy ilta- ja viikonloppuaikaan. Päivisin Tirppa ei juuri maitopalleroita kaipaile, illalla joskus joo ja joskus eiei. Eli oikeastaan homma toimii vähän tai aikalaillakin just niinkuin joskus puol vuotta takaperin "suunnittelin". Mutta että mitä ihmettä, mikä ihmeen taaperoimetys?!?
Odotusaikana ja imetystaipaleen alussa mun vain ja ainoa tavoite ja toive oli välttää pullo- ja korvikerumba ja hoitaa maitohomma kotiin mielummin ekologisesti omasta ahterista lähtien. Missään vaiheessa, edes raskausaikana tai synnytyslaitoksella, en ottanut stressiä hommasta, vaan raskaana ajattelin, että "kaikkeni yritän ja lopun näkee sitten", ja laitoksella puolestaan, että "kyllä tää tästä vielä lähtee". Ja niinhän se menikin. Alun imuotehankaluuksien ratkettua ei meillä erikoisempia ongelmia vastaan tullutkaan. Hiven sammasta katosi itsestään, hampaiden tulot vaikuttivat aina vain sen päivän kerrallaan, kunnes helpotti. Ei tukoksia, tulehduksia, kummoisempia raivareita tai lakkoja.
Vastasyntynyt "roikkui tissillä" hereillä ollessaan vähintään sen tunnin välein, iltaisin vähintään puolen tunnin välein ja ajoittain kerralla tunnin tai pari putkeenkin. Aina herätessä, aina ennen lähtöä, aina nukkumaanmennessä, jokaisessa mahdollisessa välissä ja välillä niiden välienkin välissä, jne. jne. jne.Vähän isompana, ehkä 2-3-kuisena tahti jo hellitti ja väliä saattoi tulla välillä niinkin pitkään, että ihan ihmetteli miten sillä ei jo ole nälkä, kun oli tottunut tiuhempaan tahtiin. Yhtäkkiä olikin ihan kiva lähteä kaupungille, kirppikselle, kauppaan tai piknikille, kun ei joutunut joka penkillä kaivamaan nisää esiin. Päiviä pystyi jopa suunnittelemaan sen muutaman tunnin eteenpäin! Tutti astui kuvioihin joskus 4-kuisena, joten 10-20 minuutin viivytyksetkin nälkäänsä heränneelle olivat ihan mahdollisia (bussissa kotimatka, kaupasta kotiin kävelyt tyypillisimmin). Tällaisella aikataululla, kombolla ja tunnelmilla mentiinkin sitten ruokailuihin asti suunnilleen. Jossakin vaiheessa huomasi kaipaavansa niitä vastasyntyneen seesteisiä, pitkiä imetysrupeamia, kun ehti rauhassa katsella jakson tai pari jotain telkkasarjaa ja huilata.
Varmaan sitten 7-8 kuukauden iässä alkoi ruoka ja iltapuuro upota siihen tahtiin, että imutusten tarvekin helpotti. Tosin hyvin jo syyslukukaudella, ennen puolen vuoden ikää, oma äitini onnistui viihdyttämään neitiä pakastemaitoja käyttämättä sen kolme tuntia, mitä yhdellä luennolla käyminen multa kesti. Kevätpuolella homma olikin sitten jo rutiinia ja saivat maistella luennon aikana aina jonkin soseruoan. Ruokapuolesta Mies ja hoitajat ovat pääsääntöisesti ennen tuota vuoden ikää antaneet soseruokia mielummin ja minä taas painottunut antamaan neidin itse tutkailla safkojaan ja syödä omatoimisesti. 7-8-kuisena yösyötöt myös alkoivat kadota ohjelmasta. Ensin jäljelle jäi yksi aamuyön syöttökerta, joka sitten lopulta putosi sekin pois itsestään. Nykyisin noin joka toinen aamu Tirppa herää omasta sivuvaunustaan viereen nukkumaan ennen kuutta ja jos olen itse samoihin aikoihin nousemassa aamuvuoron takia töihin, annan yleensä aamumaidotkin samalla.
Töiden alkaminen kesäkuussa ja entisestään lisääntynyt ruoan syöminen ovat kyllä selvästi vaikuttaneet imetystahtiin. Vaikka vielä vähän vauva onkin, niin Tirppana on mielestäni tämän Taaperoimetyksen aloittanut jos hiljalleen kesän myötä ihan itse. Villinä, vapaana ja pirteänä maidot eivät enää juuri kiinnosta, mutta vähänkään unisena, väsyneenä tai kurjalla fiiliksellä maistuu antaumuksella.
Etukäteen kaavailemani tavoite siis toteutui: pullot jäi kaappiin pölyttymään ja korviketta sellaisenaan taidettiin kokeilla huvikseen vaan kerran (ruoanlaitossa sitä kyllä oli). Mitään uutta tavoitetta en itelleni ole asettanut. Nyt on hyvä näin, mutta jos joskus ei ole, niin katellaan sitä sitten uudestaan silloin.
Odotusaikana ja imetystaipaleen alussa mun vain ja ainoa tavoite ja toive oli välttää pullo- ja korvikerumba ja hoitaa maitohomma kotiin mielummin ekologisesti omasta ahterista lähtien. Missään vaiheessa, edes raskausaikana tai synnytyslaitoksella, en ottanut stressiä hommasta, vaan raskaana ajattelin, että "kaikkeni yritän ja lopun näkee sitten", ja laitoksella puolestaan, että "kyllä tää tästä vielä lähtee". Ja niinhän se menikin. Alun imuotehankaluuksien ratkettua ei meillä erikoisempia ongelmia vastaan tullutkaan. Hiven sammasta katosi itsestään, hampaiden tulot vaikuttivat aina vain sen päivän kerrallaan, kunnes helpotti. Ei tukoksia, tulehduksia, kummoisempia raivareita tai lakkoja.
 |
| Ensimmäisen kerran pullon testailua 3-viikkoisena. |
 |
| Melkein 5-kuisena jouluaattoillan maitoja. |
Töiden alkaminen kesäkuussa ja entisestään lisääntynyt ruoan syöminen ovat kyllä selvästi vaikuttaneet imetystahtiin. Vaikka vielä vähän vauva onkin, niin Tirppana on mielestäni tämän Taaperoimetyksen aloittanut jos hiljalleen kesän myötä ihan itse. Villinä, vapaana ja pirteänä maidot eivät enää juuri kiinnosta, mutta vähänkään unisena, väsyneenä tai kurjalla fiiliksellä maistuu antaumuksella.
Etukäteen kaavailemani tavoite siis toteutui: pullot jäi kaappiin pölyttymään ja korviketta sellaisenaan taidettiin kokeilla huvikseen vaan kerran (ruoanlaitossa sitä kyllä oli). Mitään uutta tavoitetta en itelleni ole asettanut. Nyt on hyvä näin, mutta jos joskus ei ole, niin katellaan sitä sitten uudestaan silloin.
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Taaperohöyryjä!
Kyllä vain! Nostalgiahetket (ainakin tältä kesää) on nyt eletty ihan olan takaa. Viikonloppuna juhlittiin kaupungin leikkipuistossa omatekoisten pizzojen ja mansikkakakkujen voimin muutama tunti, mutta hiljaa omassa mielessä samalla muisteli kaikenlaista ihanaa.
(Miehen kanssa: )
Vuosi sitten tänään olis aamulla ollu se pirun yliaikakontrolli.
Vuosi sitten just näihin aikoihin oltais oltu ruokakaupassa kun tuli se eka supistus, jonka takia piti pysähtyä kävelemästä.
Vuosi sitten ensi yönä ois lähdetty Kättärille.
Vuosi sitten ihan kohta ois alkanu jo ponnistusvaihe.
(Tirpalle: )
Vuosi sitten sä olit syntynyt!
Kaikille vielä odotushöyryisille sanon siis tylsästi vaan sitä samaa, kuin kaikki sanoo, ja mitä kaikki sanoi mullekin koko odotus- ja vauva-ajan. Heittäytykää, nauttikaa ja eläkää hetkessä, se kaikki on vain väliaikaista, ohimenevää ja vilahtaa ohi hetkessä. "Tää on vaan väliaikasta" -hokemasta saa yllättävän paljon voimia hirveisiinkin hetkiin, mutta kun se on niin totta, että ihan joka hetkestä kannattaa yksinkertasesti nauttia, vaikka sitten vähän hammasta purrenkin.
Se pahoinvointi, turvotus, närästys, neuvolassa juoksut, supistukset, ponnistus, ikinä-päättymätön-imetys, hitaat iltapäivät, univaikeudet (vauvan tai vanhempien tai kaikkien), väsykiukut, hampaiden tulo, eka flunssa, rokotukset, möhömaha, pyykkivuori - - -
on todella ihan yhtä vauhdilla ohi kuin sairaalakassin pakkaaminen, vauvanvaateostokset, potkut ja muljumiset mahassa, synnytyshormonit, eka kerta rinnalla, ensimmäiset valokuvat, ensimmäiset vieraat, imetysmaratonit Netflixin kanssa lököillen, ekat hymyt ja naurut, sormeen tarttumiset, nimenantojuhlat, käsien kurkottelut kohti syliä, ensimmäiset herkkuruoat, liikkumaanoppimiset, kaikki neljä ensimmäistä vuodenaikaa. Yhtäkkiä siitä mahasta on tullut vauva ja vauvasta on tullut lapsi!
Vuosi sitten tänään oltiin koko päivä Kättärin perhehuoneessa ja vuosi sitten huomenna päästiin kotiin.
(Miehen kanssa: )
Vuosi sitten tänään olis aamulla ollu se pirun yliaikakontrolli.
Vuosi sitten just näihin aikoihin oltais oltu ruokakaupassa kun tuli se eka supistus, jonka takia piti pysähtyä kävelemästä.
Vuosi sitten ensi yönä ois lähdetty Kättärille.
Vuosi sitten ihan kohta ois alkanu jo ponnistusvaihe.
(Tirpalle: )
Vuosi sitten sä olit syntynyt!
Kaikille vielä odotushöyryisille sanon siis tylsästi vaan sitä samaa, kuin kaikki sanoo, ja mitä kaikki sanoi mullekin koko odotus- ja vauva-ajan. Heittäytykää, nauttikaa ja eläkää hetkessä, se kaikki on vain väliaikaista, ohimenevää ja vilahtaa ohi hetkessä. "Tää on vaan väliaikasta" -hokemasta saa yllättävän paljon voimia hirveisiinkin hetkiin, mutta kun se on niin totta, että ihan joka hetkestä kannattaa yksinkertasesti nauttia, vaikka sitten vähän hammasta purrenkin.
Se pahoinvointi, turvotus, närästys, neuvolassa juoksut, supistukset, ponnistus, ikinä-päättymätön-imetys, hitaat iltapäivät, univaikeudet (vauvan tai vanhempien tai kaikkien), väsykiukut, hampaiden tulo, eka flunssa, rokotukset, möhömaha, pyykkivuori - - -
on todella ihan yhtä vauhdilla ohi kuin sairaalakassin pakkaaminen, vauvanvaateostokset, potkut ja muljumiset mahassa, synnytyshormonit, eka kerta rinnalla, ensimmäiset valokuvat, ensimmäiset vieraat, imetysmaratonit Netflixin kanssa lököillen, ekat hymyt ja naurut, sormeen tarttumiset, nimenantojuhlat, käsien kurkottelut kohti syliä, ensimmäiset herkkuruoat, liikkumaanoppimiset, kaikki neljä ensimmäistä vuodenaikaa. Yhtäkkiä siitä mahasta on tullut vauva ja vauvasta on tullut lapsi!
Vuosi sitten tänään oltiin koko päivä Kättärin perhehuoneessa ja vuosi sitten huomenna päästiin kotiin.
 |
| Konttaus, karhunkävely ja tukea vasten kävely/seisominen/kyykkäys hallinnassa. |
 |
| Suuhun menee edelleen herkästi ihan kaikennäköistä. |
 |
| Ja hymyt ja naurut on ollut herkässä jo koko vuoden. |
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Synnytysjorinaa osa IV
Aiemmat osat:
Ja näin se sitten meni.
Mulla on koko suureen ja odotettuun synnytystoimitukseen todella lämpimät muistot kaikkiaan. On oikeastaan jopa ihan ihmeellistä, miten hyvin kaikki napsahti kohdalleen verrattuna siihen miten paljon ehkä kasasin odotuksia omaan synnytykseen liittyen. Ja niitä odotuksia nimenomaan itselleni. Kaikki muu oli koko ajan vain yhtä suurta toivetta, eli en tosiaan marssinut supistusten alkaessa sairaalaan vaatimuslistan kanssa, vaan ainoa asia, minkä Miehen kanssa sitkeästi otimme esiin, oli perhehuone.
Kättärillä me tavattiin yhteensä neljä kätilöä itse synnytyssalin puolella ja päälle vielä muu porukka välietapilla raskausosaston puolella. Toki osan kanssa natsasi kemiat paremmin yksiin, mutta yhdestäkään mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa. Ainoat sairaalatouhuun liittyvät ikävyydet olivat oikeastaan lapsivesitestin väärä negatiivinen tulos ja synnyttäneiden osaston särkylääkkeiden säännöstely.
Joitain pikkujuttuja tiedän toki seuraavalla kertaa (jos sellanen siunaantuu) ihan itsekin tehdä toisin, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei ekalla kertaa osannut tai juuri tässä synnytyksessä pystynyt. Ainoana isompana tekijänä muuttaisin ehkä sen, että jättäisin yliaikakontrollin alakertatutkimuksen väliin (kävisin vain ultrassa ja käyrällä tarkistamassa tilanteen) ja odottaisin täysin luomua käynnistymistä ja nukkuisin joka yö kunnolla. Uskon nimittäin, että toivomani mahdollisimman luomu meno olisi onnistunut helpostikin, jos supistelut eivät olisi alkaneen ya-kontrollin ronklauksesta, vaan itsekseen omalla tahdillaan. Vedetkään eivät olisi ehkä menneet niin aikasessa vaiheessa, eikä ois tarvinnut sairaalaa niin aikaisin (ja antibioottia ollenkaan). Olisin myös nukkunut todennäköisemmin kunnon yön ennen käynnistymistä. (Epäinhimillisiä tollaset aamuajat toisella puolen kaupunkia raskausunettomuutta potevalle!)
Kunnon eväin ja unin olisin voinut jaksaa aktiivisempaa menoa, synnytys olisi edennyt vauhdikkaammin ja siihen ei olisi tarvinut puuttua ehkä ollenkaan. Mutta nämä nyt on tällasia täysin turhia jälkiviisauksia, hienosäätöä ja jossitteluja. Oisihan voinut yhtä hyvin olla niinkin, että raskaus olisi jatkunut vielä kaksikin viikkoa ja tai synnytys päättynyt leikkaukseen. Mistäs sitä ikinä tietää! Tällaisena synnytyksenä olen heinäkuuhun vain ja yksinkertaisesta tyytyväinen. Luomua se ei ollut lähellekään, unimäärään nähden jaksoin upeasti, lääkitykset ja puudutukset meni just nappiin ja nautin täysillä joka hetkestä. Mulle mun synnytys oli tollaisenaan ihan täydellinen, mutta tottakai silti mietin hienosäätöjä, joilla se oisi ollut vielä täydellistäkin täydellisempi jos mahdollista.
Ja yks mikä on varma: Seuraavalla kertaa otan omat Buranat mukaan. Jos jälkisupistelut todella useammin kerran synnyttäneellä pahenee, niin jukopliut, mä en siihen naurettavaan särkylääkesäännöstelyyn kyllä tulevaisuudessa taivu! Kaipa siellä joku narkkimamma joskus on synnytyssalista tultuaan halunnut vetää pään sekas ibuprofeenilla & parasetamolilla, mutta silti! Mitä ihmettä se oli? Mä voin suoraan tunnustaa, että oon vetänyt vuosia menkkakipuihin ja krapuloihin kotona tiuhempaan buranaa kuin mitä sairaalassa sai nyhdettyä irti parina vuorokautena synnytyksen jälkeen... Tilannetta on kyllä hiukan naureskeltu jälkikäteen... (Siellä sitä kiroiltiin kun pikkupötkö roikku nisässä ja kivut ylty aina niinä hetkinä ja katteltiin kellosta miehen kanssa, että turha mennä vielä pyytää, kun vasta 4h menny edellisestä, ei ne vielä anna... Huhhuh.)
Tärkeintä koko synnytyksessä on kuitenkin ja tietenkin tuo lopputulos, eli ihana, elävä, terve lapsi! Sieltä se tulla putkahti ja synnytysjutut onkin lähinnä mun omaa jälkipyykkiä. Vähän kuin maratoninkin jälkeen tulee mietittyä miten se nyt oikein meni. Taas mä onnistuin vertaamaan synnytystä tohon maratoniin.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Äitiyspakkaus: 2013 vs. 2014
Pakkauksen ennako-arvostelun voit lukea täältä.
Ajattelin huvikseni pohdiskella äitiyspakkauksen tarvikkeiden hyödyllisyyttä meille, kun aikalailla kaikki ovat jo joko päässeet käyttöön tai jääneet käyttämättä tässä vaiheessa vauvavuotta. Koska taas pelkistä muisteluista ei ole tän hetken odottajille kauheana iloa ja hyötyä niin lisään vähän vertailevia kommentteja tämän vuotiseen pakkaukseen joka vissiinkin kohtapuoleen pääsee jakoon? Vai onkohan jo päässytkin?
(1.) Ihanainen siilimakuupussi on varmaankin se mun suosikki koko pakkauksen sisällöstä. Se tuli heti vastasyntyneellä nukutuksissa ja vaunukopassa käyttöön. Nykyisin se toimii reissussa vaipanvaihto-, ilmakylpy- yms. alustana ja varmasti tulee ilmojen lämmettyä vielä vaunukäyttöönkin (ainakin jos raaskin ommella ja saksia siihen reiät vaunun vöille!). Tavara number 1 siis ehdottomasti. Uuden pakkauksen vihertävä apinapussi ei oo yhtään niin kiva!
(2.) Heti tiukkana kakkosena tulee peitto. Senkin päälle oli pikkuista kätevä nukuttaa ja sitten siirrellä kehtoon//vaunuihin/jne. kun alustan lämpötila ei vaihtunut ja herättänyt. Itseasiassa tuo kohta 70-senttinen Tirpsukka edelleen nukkuu usein kahtia taitetun äp-peiton päällä JA alla taitoksessa. Ihan vaan, jottei nukkuisi koko yötä ihan mussa kiinni, kun se taitos vähän hidastaa "valumista" mua kohti. Peitto tulee meillä varmasti olemaan vielä pitkään käytössä! Ja toisenkin olen kirppikseltä ostanut jo alkuun. Se pyörii olohuoneen puolella milloin mattona, peittona tai alustana tarpeen mukaan. Hyvä että tämä on vakkarina paketissa, ja juuri senkin vuoksi, että näitä voi haalia useamman edullisella kirpparihinnalla.
(3.) Pyyhe on päivittäin käytössä! Joustavaa pehmoista materiaalia, hyvin pyyhkii! Kiva myös, että on kokonaan valkoinen, eikä vihertäviä reunuksia niinkuin tänä vuonna. ;)
(4.) Patja on ollut vähän erilailla hyvä kuin tarkoitettu! Se oli meillä koko vaunukoppailuiän lisäpatjana vaunuissa ja kehdossa. Ilmankin olisi kyllä pärjätty, mutta tuli silti sitkeästi käytettyä. Oman patjansa jouduin kuitenkin Etolasta shoppaamaan pinnasänkyyn (...joka ehkä vielä jonain päivänä tulee käyttöön...) ja lisäksi omansa hoitopöydälle, koska "se kourumallinen" vaipanvaihtoalusta jäi todella nopeasti liian lyhyeksi! Etolasta hain 5-millistä patjaa, jonka päällä on
(5.) äp:n "pissalakana", aka muovitettu frotee! Näitä voisi olla pakkauksessa vaikka parikin mun mielestäni, koska meillä olisi toiselle käyttöä hyvinkin ilman vaippaa hengaillessa. Ei vaan ole koskaan tullut hankittua, joten pyykkikoneessa pyörii säännöllisesti peittoa sun toista pissailujen takia... Tämäkin siis vakkarina näyttää pysyvän edelleen mukana 2014. Jos vahinkoja öisin tulisi, voisi tällasen lykätä toki isoonkin sänkyyn, muttei meillä ole tuntunut tarpeelliselta, vaipat ja liivinsuojat on riittäneet.
(6.) Kynsisakset osoittautuivat alun ennakkoluulojen jälkeen kuitenkin sitten ihan huipuiksi! Niillä ei kovin herkästi saa millekään mitään pahaa aikaan, mutta vauvan pehmoisia kynsiä ne leikkaavat ihan unelmasti. Kuvien perusteella näyttäisi tänä vuonna olevan aika sama malli / merkki, mutten sen kummemmin asiaa googlaillut.
(7.) Talvihaalari meidän loppukesän vauvalla on päässyt hyvin käyttöön tässä alkuvuodesta. Onhan se iso vielä ja reilustikin, mutta huivia kaulaan niin haalarin etupaneelin voi jättää vaikka "napaan" asti auki ja taittaa sisään ylimääräisen pätkän, jolloin kasvot jäävät esille. Vaunuissahan tuo vain hengailee, joten ylimääräinen möyhö ei haittaa mitään liikkumisia. Lisäksi meillä on aina myös paksu villahaalari toppahaalarin alla ollut tähän asti, joten liian naftikaan uloin kerros ei voisi olla. 2013 pupuhaalari on mun mielestä söpömpi, kuin tuo 2014 ruutuversio, mutta ehkä se on sitten uniseximpi jollekulle?
(8.) Kestovaipoista Myllymuksut oli noin 5,5-kiloisesta eteenpäin käytössä menestyksellä, vaikkakin sen asettelu oli vähän kikkailua. Imse Vimse oli vielä viime kokeilukerralla liian iso pienimmilläkin säädöillään. Muksut on meiltä lähtenyt kiertoon ihanampien vaippakasojen vallattua hyllyt, mutta pidän silti äp-kestoja yhtenä pakkauksen hyödyllisimmistä jutuista! Toki on sääli, että juuri Muksuilla laatu on kärsinyt massatuotannosta aivan järjettömästi, koska se laskee varmasti monen pelkkiä pakkauksen vaippoja kokeilleen vanhemman intoa jatkaa testailua. Liian monessa äp-vaipassa on joku ratkaisevaa laatua oleva vamma... Kuitenkin toisaalta edes pieni "puolipakollinen" tutustuminen kestovaippoihin on paikallaan, ovathan nämä valinnat kuitenkin aika kauaskantoisia.
Mulla ei ole kokemusta itselläni tuosta 2014 Totsbotsista (tai merkistä ylipäänsä), mutta vähän harmittaa, että vaippoja on pakkauksessa vain yksi... Kaikista oivallisin setti äitiyspakkaukseen mun mielestä olisi vastasyntyneelle jo sopivat, mutta mahdollisimman isoksi käyvät tehoimevä sisävaippa ja kosteussulkukuori, ja niin että sisävaippoja olisi useampi, kuorelle kun riittää usein pelkkä huuhtelu. Pirtsakka ja houkutteleva ulkonäkö olisi myös ihan must vastapainona ankeille roskisvaipoille. Sillä voisi innostaa tuoreita vanhempia helppoon ja varmaan kotikestoiluun ja perusidea vaippojen rakenteestakin tulee tutummaksi sisä- ja kuorivaipalla. Ylipäänsä tuntuu, että äitiyspakkaukseen ei vaan kustannustehokkuudesta johtuen saada oikein kunnon vaippoja koskaan. Onneksi kertakäyttöisiä ei sentään enää tuputeta ratkaisuksi ulosteongelmaan.
(9.) Kylpylämpömittari meillä oli kesällä ja ilmojen viilentyessä ahkerasti käytössä. Nimittäin vaunuissa! Siitä on näppärä tarkistaa mikä on lämpötila vaunukopan tai vaikka jopa makuupussin suojissa! Todennäköisesti kesähelteillä mittari palaa taas käyttöön, kevättalvi mentiin tunnustelupohjalta. Käyttääkö joku oikeasti mittaria kylpylämpötilan arvioimiseen, kun se tänäkin vuonna vielä pakkauksessa seikkailee?
(10.) Hammasharja meillä annettiin lelukäyttöön ja tutustumiseen jo silloin kun ikenet vasta kutisivat. Onneksi saatiin neuvolasta uusi harja juuri sopivasti harjailujen alkamiseen mennessä, koska leluharja on aika kissankarvainen ja nöftäinen pyörittyään kuolaisena pitkin lattioita. Mutta jos siis uutta ei olisi neuvolasta irronnut, olisi varmaan pesty puhtaaksi äp-harja ja aloitettu harjaamiset sillä. Tämän vuoden harjassa näyttäisi jopa olevan erillinen purupää ja toisessa päässä harjakset, ihan loistavaa!
(11.) Viimeinen hyödyke-sija menee vähän yhdistetysti Mamin purulelulle ja vaatteille. Purulelut meillä on ihan viime kuukauden aikana tulleet tositarkoituksella käyttöön ja äp-lelu siinä ohessa. Vaatteista vähän lisää alempana. Purulelu näyttää olevan ihan sama tän vuoden kokoelmassakin.
Miltei kaikki muu pakkauksessa onkin meille ollut puoliturhaa, eli lähinnä niitä ei olisi tarvittu, mutta on kokeiltu tai käytettykin kun ne nyt kerta meillä ovat. Toppapuvun töppöset ja hanskat on jääneet käyttämättä kokonaan. (Samat tän vuoden pakkauksessa.) En oikein ymmärrä mihin ne on tarkoitus laittaa? Haalarin alle vai päälle? Meillä on suosittu paksuja villasukkia ja ohuempia töppösiä, käsissä villa-nahkaisia, fleecevuoritettuja tai puuvillaisia tumppuja (lämpötilan mukaan) haalarin alla. Kaikki pakkauksen pipot ovat myös olleet meille vuodenaikoihin nähden jotenkin joko liian pieniä tai suuria, eli on tarvittu juuri päinvastaista lämmittävyyttä kuin koko on ollut. Pipo on meinaan erittäin huono liian pienenä ja suurena. Se saisi olla juuri sopiva, joten kenties kevät- tai alkukesävauvalle opimaalisemmat tänäkin vuonna?
Ruokalapun kosteussuojaus hajosi ekassa pesussa (ja onhan se ihan sairaan rumakin), ja villahaalarin kaula-aukko lörähti myös ekan pesun myötä ihan hirveän näköiseksi ja epäkäytännölliseksi (ja ihan viileässä käsin pesin). Samat on pakkauksessa myös tänä vuonna, että suosittelen pitämään ne puhtaina! Ekstrana löytyy nyt myös kuolalappu, joita 2013 ei ollut, mutta meillä on käytössä oikeastaan vastaavia ihan vaan ulkona kaulahuivina. Sisällä tuntuvat hankalilta. Myös 2013 söötin nalle-yöpuvun vetoketju hajosi muutaman käytön jälkeen ja hana pöllö-vanuhaalari oli syksyllä liian iso, talvella liian ohut ja nyt liian pieni. :D
Vauvakirjasta en itse pidä, kuvat on rumia ja lorut tyhmiä. Onneksi 2014 -pakkauksessa on uusi kirja! Aluslakana meillä ei ole ollut käytössä kun vieressä tuo tyttö nukkuu edelleen, mutta toki pinnistelijöille sekin on näppärä. Sammakkopussilakana oli alkuun hirmu ruma, mutta hoitopöydän patjan päällä olen siitä oppinut tykkäämään, mutta vähän hankalan kokoinenhan se siihen puuhaan on. Tän vuoden pakkauksen pussis on itseasiassa tosi kivan näkönen.
Kertakäyttösiteet käytin kyllä jälkivuotoaikoina, mutta ihan lempparimalliani ne eivät olleet. Kortoomit samoin hengaavat edelleen jossain vauvakamojen joukossa, koska ovat huonointa mallia ikinä. :D Tänä vuonna ovat paljon paremmat! Liivinsuojat olivat mulle ikävää materiaalia, joten käytin mielummin coolmax-pintaisia ja kosteussulkuisia versioita, kun äp-suojat olivat "varalla" kaikkein vuotoisimpina aikoina, jos muut olivat pyykissä. Nyttemmin en suojia edes tarvitse. Liberon voide on lähes kokonaan lätkitty mun kasvoihin ja käsiin, siihen se kyllä oli ihan hyvää tavaraa. Tänä vuonna paketissa onkin Ainun voide ja harsojakin jopa kaksi viime vuotiseen säälittävään yhteen verrattuna! Varsinaisina vaippoinahan ne eivät kyllä ilman kuorta pelitä kuin ihan muutaman ekan päivän...
Hiusharjalla on välillä huvikseen vauvan päätä hivelty ja oli siitä hyötyä karstan poistossa pienellä, mutta melko toimettomana on lojunut. Vaatteista suurin osa on jotenkin ongelmallisia, bodyt aivan liian leveitä ja lyhyitä, housut aivan liian suuria ja löysiä.
Kivannäköiset tiikerisukat ei pysy jalassa meillä alkuunkaan. Sukkahousuja on lähinnä käytetty siistimpinä juhlavaatteina ja siihen taas äp:n sukkikset eivät ulkonäöltään taivu ollenkaan. Vaatteista suosikkejakin on kuitenkin löytynyt. "Totoro-potkari" oli huippusöpö ihan pikkuvauvalla. Parhaillaan tykkään kovasti Ivana Helsingin turkoosista body-potkari-setistä, sekä kelta-sini-valko-vihreä-raitaisesta "pääsiäis-potkupuvusta". :) Oranssit potkarit ja housut varmaan tulevat kesällä käyttöön shortseina tosi hyvin, hehe.
Vaatteiden värit, mallit, merkit ja kuosit näyttää kuvissa mun silmääni aika plus miinus nolla -vertaukselta. Makuasioita ja toki sukupuolikin voi jollakulla vaikuttaa. Mun makuuni oma 2013 äitiyspakkaus vie selvästi voiton. Yksittäiset pikkujutut on ehkä 2014 onnistuneemmin päässeet mukaan ja jotenkin vähän parempia, mutta koska "ne ensijassa tärkeimmät" (makuupussi, pyyhe, talvihaalari) on mun makuun 2013-versiossa hienommat, joten sen valitsisin meille noista kahdesta! :)
Ajattelin huvikseni pohdiskella äitiyspakkauksen tarvikkeiden hyödyllisyyttä meille, kun aikalailla kaikki ovat jo joko päässeet käyttöön tai jääneet käyttämättä tässä vaiheessa vauvavuotta. Koska taas pelkistä muisteluista ei ole tän hetken odottajille kauheana iloa ja hyötyä niin lisään vähän vertailevia kommentteja tämän vuotiseen pakkaukseen joka vissiinkin kohtapuoleen pääsee jakoon? Vai onkohan jo päässytkin?
(1.) Ihanainen siilimakuupussi on varmaankin se mun suosikki koko pakkauksen sisällöstä. Se tuli heti vastasyntyneellä nukutuksissa ja vaunukopassa käyttöön. Nykyisin se toimii reissussa vaipanvaihto-, ilmakylpy- yms. alustana ja varmasti tulee ilmojen lämmettyä vielä vaunukäyttöönkin (ainakin jos raaskin ommella ja saksia siihen reiät vaunun vöille!). Tavara number 1 siis ehdottomasti. Uuden pakkauksen vihertävä apinapussi ei oo yhtään niin kiva!
(2.) Heti tiukkana kakkosena tulee peitto. Senkin päälle oli pikkuista kätevä nukuttaa ja sitten siirrellä kehtoon//vaunuihin/jne. kun alustan lämpötila ei vaihtunut ja herättänyt. Itseasiassa tuo kohta 70-senttinen Tirpsukka edelleen nukkuu usein kahtia taitetun äp-peiton päällä JA alla taitoksessa. Ihan vaan, jottei nukkuisi koko yötä ihan mussa kiinni, kun se taitos vähän hidastaa "valumista" mua kohti. Peitto tulee meillä varmasti olemaan vielä pitkään käytössä! Ja toisenkin olen kirppikseltä ostanut jo alkuun. Se pyörii olohuoneen puolella milloin mattona, peittona tai alustana tarpeen mukaan. Hyvä että tämä on vakkarina paketissa, ja juuri senkin vuoksi, että näitä voi haalia useamman edullisella kirpparihinnalla.
 |
| Omat suosikkipussilakanat on ihan parhaita kirppislöytöjä! Tosin nyt vähän jo harmittaa sellanen suuri ongelma, että säännöllisesti törmään aivan ihaniin vauvalakanoihin, mutta niitä ei tarvitse enää lisää! |
(4.) Patja on ollut vähän erilailla hyvä kuin tarkoitettu! Se oli meillä koko vaunukoppailuiän lisäpatjana vaunuissa ja kehdossa. Ilmankin olisi kyllä pärjätty, mutta tuli silti sitkeästi käytettyä. Oman patjansa jouduin kuitenkin Etolasta shoppaamaan pinnasänkyyn (...joka ehkä vielä jonain päivänä tulee käyttöön...) ja lisäksi omansa hoitopöydälle, koska "se kourumallinen" vaipanvaihtoalusta jäi todella nopeasti liian lyhyeksi! Etolasta hain 5-millistä patjaa, jonka päällä on
(5.) äp:n "pissalakana", aka muovitettu frotee! Näitä voisi olla pakkauksessa vaikka parikin mun mielestäni, koska meillä olisi toiselle käyttöä hyvinkin ilman vaippaa hengaillessa. Ei vaan ole koskaan tullut hankittua, joten pyykkikoneessa pyörii säännöllisesti peittoa sun toista pissailujen takia... Tämäkin siis vakkarina näyttää pysyvän edelleen mukana 2014. Jos vahinkoja öisin tulisi, voisi tällasen lykätä toki isoonkin sänkyyn, muttei meillä ole tuntunut tarpeelliselta, vaipat ja liivinsuojat on riittäneet.
(6.) Kynsisakset osoittautuivat alun ennakkoluulojen jälkeen kuitenkin sitten ihan huipuiksi! Niillä ei kovin herkästi saa millekään mitään pahaa aikaan, mutta vauvan pehmoisia kynsiä ne leikkaavat ihan unelmasti. Kuvien perusteella näyttäisi tänä vuonna olevan aika sama malli / merkki, mutten sen kummemmin asiaa googlaillut.
(7.) Talvihaalari meidän loppukesän vauvalla on päässyt hyvin käyttöön tässä alkuvuodesta. Onhan se iso vielä ja reilustikin, mutta huivia kaulaan niin haalarin etupaneelin voi jättää vaikka "napaan" asti auki ja taittaa sisään ylimääräisen pätkän, jolloin kasvot jäävät esille. Vaunuissahan tuo vain hengailee, joten ylimääräinen möyhö ei haittaa mitään liikkumisia. Lisäksi meillä on aina myös paksu villahaalari toppahaalarin alla ollut tähän asti, joten liian naftikaan uloin kerros ei voisi olla. 2013 pupuhaalari on mun mielestä söpömpi, kuin tuo 2014 ruutuversio, mutta ehkä se on sitten uniseximpi jollekulle?
(8.) Kestovaipoista Myllymuksut oli noin 5,5-kiloisesta eteenpäin käytössä menestyksellä, vaikkakin sen asettelu oli vähän kikkailua. Imse Vimse oli vielä viime kokeilukerralla liian iso pienimmilläkin säädöillään. Muksut on meiltä lähtenyt kiertoon ihanampien vaippakasojen vallattua hyllyt, mutta pidän silti äp-kestoja yhtenä pakkauksen hyödyllisimmistä jutuista! Toki on sääli, että juuri Muksuilla laatu on kärsinyt massatuotannosta aivan järjettömästi, koska se laskee varmasti monen pelkkiä pakkauksen vaippoja kokeilleen vanhemman intoa jatkaa testailua. Liian monessa äp-vaipassa on joku ratkaisevaa laatua oleva vamma... Kuitenkin toisaalta edes pieni "puolipakollinen" tutustuminen kestovaippoihin on paikallaan, ovathan nämä valinnat kuitenkin aika kauaskantoisia.
Mulla ei ole kokemusta itselläni tuosta 2014 Totsbotsista (tai merkistä ylipäänsä), mutta vähän harmittaa, että vaippoja on pakkauksessa vain yksi... Kaikista oivallisin setti äitiyspakkaukseen mun mielestä olisi vastasyntyneelle jo sopivat, mutta mahdollisimman isoksi käyvät tehoimevä sisävaippa ja kosteussulkukuori, ja niin että sisävaippoja olisi useampi, kuorelle kun riittää usein pelkkä huuhtelu. Pirtsakka ja houkutteleva ulkonäkö olisi myös ihan must vastapainona ankeille roskisvaipoille. Sillä voisi innostaa tuoreita vanhempia helppoon ja varmaan kotikestoiluun ja perusidea vaippojen rakenteestakin tulee tutummaksi sisä- ja kuorivaipalla. Ylipäänsä tuntuu, että äitiyspakkaukseen ei vaan kustannustehokkuudesta johtuen saada oikein kunnon vaippoja koskaan. Onneksi kertakäyttöisiä ei sentään enää tuputeta ratkaisuksi ulosteongelmaan.
(9.) Kylpylämpömittari meillä oli kesällä ja ilmojen viilentyessä ahkerasti käytössä. Nimittäin vaunuissa! Siitä on näppärä tarkistaa mikä on lämpötila vaunukopan tai vaikka jopa makuupussin suojissa! Todennäköisesti kesähelteillä mittari palaa taas käyttöön, kevättalvi mentiin tunnustelupohjalta. Käyttääkö joku oikeasti mittaria kylpylämpötilan arvioimiseen, kun se tänäkin vuonna vielä pakkauksessa seikkailee?
(10.) Hammasharja meillä annettiin lelukäyttöön ja tutustumiseen jo silloin kun ikenet vasta kutisivat. Onneksi saatiin neuvolasta uusi harja juuri sopivasti harjailujen alkamiseen mennessä, koska leluharja on aika kissankarvainen ja nöftäinen pyörittyään kuolaisena pitkin lattioita. Mutta jos siis uutta ei olisi neuvolasta irronnut, olisi varmaan pesty puhtaaksi äp-harja ja aloitettu harjaamiset sillä. Tämän vuoden harjassa näyttäisi jopa olevan erillinen purupää ja toisessa päässä harjakset, ihan loistavaa!
(11.) Viimeinen hyödyke-sija menee vähän yhdistetysti Mamin purulelulle ja vaatteille. Purulelut meillä on ihan viime kuukauden aikana tulleet tositarkoituksella käyttöön ja äp-lelu siinä ohessa. Vaatteista vähän lisää alempana. Purulelu näyttää olevan ihan sama tän vuoden kokoelmassakin.
Miltei kaikki muu pakkauksessa onkin meille ollut puoliturhaa, eli lähinnä niitä ei olisi tarvittu, mutta on kokeiltu tai käytettykin kun ne nyt kerta meillä ovat. Toppapuvun töppöset ja hanskat on jääneet käyttämättä kokonaan. (Samat tän vuoden pakkauksessa.) En oikein ymmärrä mihin ne on tarkoitus laittaa? Haalarin alle vai päälle? Meillä on suosittu paksuja villasukkia ja ohuempia töppösiä, käsissä villa-nahkaisia, fleecevuoritettuja tai puuvillaisia tumppuja (lämpötilan mukaan) haalarin alla. Kaikki pakkauksen pipot ovat myös olleet meille vuodenaikoihin nähden jotenkin joko liian pieniä tai suuria, eli on tarvittu juuri päinvastaista lämmittävyyttä kuin koko on ollut. Pipo on meinaan erittäin huono liian pienenä ja suurena. Se saisi olla juuri sopiva, joten kenties kevät- tai alkukesävauvalle opimaalisemmat tänäkin vuonna?
Ruokalapun kosteussuojaus hajosi ekassa pesussa (ja onhan se ihan sairaan rumakin), ja villahaalarin kaula-aukko lörähti myös ekan pesun myötä ihan hirveän näköiseksi ja epäkäytännölliseksi (ja ihan viileässä käsin pesin). Samat on pakkauksessa myös tänä vuonna, että suosittelen pitämään ne puhtaina! Ekstrana löytyy nyt myös kuolalappu, joita 2013 ei ollut, mutta meillä on käytössä oikeastaan vastaavia ihan vaan ulkona kaulahuivina. Sisällä tuntuvat hankalilta. Myös 2013 söötin nalle-yöpuvun vetoketju hajosi muutaman käytön jälkeen ja hana pöllö-vanuhaalari oli syksyllä liian iso, talvella liian ohut ja nyt liian pieni. :D
Vauvakirjasta en itse pidä, kuvat on rumia ja lorut tyhmiä. Onneksi 2014 -pakkauksessa on uusi kirja! Aluslakana meillä ei ole ollut käytössä kun vieressä tuo tyttö nukkuu edelleen, mutta toki pinnistelijöille sekin on näppärä. Sammakkopussilakana oli alkuun hirmu ruma, mutta hoitopöydän patjan päällä olen siitä oppinut tykkäämään, mutta vähän hankalan kokoinenhan se siihen puuhaan on. Tän vuoden pakkauksen pussis on itseasiassa tosi kivan näkönen.
Kertakäyttösiteet käytin kyllä jälkivuotoaikoina, mutta ihan lempparimalliani ne eivät olleet. Kortoomit samoin hengaavat edelleen jossain vauvakamojen joukossa, koska ovat huonointa mallia ikinä. :D Tänä vuonna ovat paljon paremmat! Liivinsuojat olivat mulle ikävää materiaalia, joten käytin mielummin coolmax-pintaisia ja kosteussulkuisia versioita, kun äp-suojat olivat "varalla" kaikkein vuotoisimpina aikoina, jos muut olivat pyykissä. Nyttemmin en suojia edes tarvitse. Liberon voide on lähes kokonaan lätkitty mun kasvoihin ja käsiin, siihen se kyllä oli ihan hyvää tavaraa. Tänä vuonna paketissa onkin Ainun voide ja harsojakin jopa kaksi viime vuotiseen säälittävään yhteen verrattuna! Varsinaisina vaippoinahan ne eivät kyllä ilman kuorta pelitä kuin ihan muutaman ekan päivän...
Hiusharjalla on välillä huvikseen vauvan päätä hivelty ja oli siitä hyötyä karstan poistossa pienellä, mutta melko toimettomana on lojunut. Vaatteista suurin osa on jotenkin ongelmallisia, bodyt aivan liian leveitä ja lyhyitä, housut aivan liian suuria ja löysiä.
 |
| Äitiyspakkauksen vastasyntyneen tumppukietaisubody verrattuna Name Itin vastaavaan... |
 |
| Leppoisat shortsit kesäksi! |
 |
| Pääsiäissuosikit! |
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Niksinurkka: "Fairykäsittely"
Eli kuinka pelastaa "tukkeutunut" polyesterifleece!
Fleece on semi-yleinen kestovaippojen sisämateriaali. Se on ihanan pehmoista ja märkänäkin kuivan tuntuista pikku peppua vasten. Tykkäsin siitä etenkin vastasyntyneellä paljon. Toisten hanuria se saattaa ärsyttää, mutta harvemmin muiden materiaalien kanssa rinnakkain käytettynä. (Periaatteessa siis varmaan mikä tahansa vaipan sisämateriaali ainoana käytettynä rassaa ihoa pidemmän päälle, voisin kuvitella.) Eihän tuo mikään ekologisuuden huippukaan taida olla ainakaan uutena hankittuna, mutta varsinaisesti käytännön elämässä polyesterfleecessä on yksi aivan valtavan niheä mutta!!
Se menee liian herkästi tukkoon!
On ihan hirveen kiva sitten kun vaikka esimerkiksi* syöttötuolissa aterian päälle päräytetty superpissa hulahtaa kivasti vaipan pintaa pitkin lahkeesta ulos. Tukkeutuneesta fleecestä ei siis mene neste läpi. Tai menee se "sitten joskus", mutta ennen sitä vaippa yleensä falskaa jostain lahjeaukosta, koska neste ei pääse imuihin asti.
Polyesterifleecen tukkivat vaipoissa yleisimmin peppurasvat, -talkit, ynnä muut tai pyykinpesussa huuhteluaine tai pesuaineessa oleva saippua! Samoin jo tahroja koittaa hangata sappi- tai muulla saippualla voi käydä hassusti. Mun fleecet oli päässyt tukkimaan uusi pesuaine. (Olin luottanut aineessa olevan sitruunahapon "kumoavan" liian saippuan vaikutukset, mutta väärin luulin.)
Helpointa on välttää noita yllämainittuja ja pyrkiä pitämään fleecet aukinaisina. Itse suosin bebellä peppurasvauksen jälkeen mieluiten luonnonmateriaalista (puuvilla, tencel) vaippapintaa, huuhteluainetta ei meillä taloudessa käytetä ikinä (koska muutenkin on niin paljon teknisia urheiluvaatemateriaaleja jatkuvassa pyykkikierrossa ja samoin nekin tukkeutuvat ja hengittävyys kärsii) ja pyykinpesuaineessa saa olla vain alle 5% saippuaa. Nyt kuitenkin haksahdin uuteen pesuaineeseen, joka teki tepposet ja pääsin testailemaan tukkeutuneen fleecen avaavaa fairykäsittelyä!
Metodit on periaatteessa ihan vapaamuotoiset. Mulla oli noita tukkeutuneita vaippoja pieni pino, eli noin 10 kappaletta, eli vältin turhaa mekaanista vaivannäköä ja mielummin kulutin passiivisesti pidemmän aikaa kodin- ja vauvanhoidon ohessa. Lavuaarissa runsaassa fairyvedessä vaipat saivat ensin liota tunnin, ehkä parikin. Sen jälkeen paljain käsin hinkkailin fleecet läpi "molemmin puolin", eli käsi vaippataskuun ja toinen ulkopuolelle ja vastakkain hankaukset. Reilut huuhtelut päälle niin ettei vesi enää vaahtoa. Koska halusin pelata varman päälle heitin vaippakasan vielä pesukoneen 30-asteiseen pikapesuun pelkän sitruunahappo-ruokalusikallisen (ja tietysti sen veden) kanssa, päälle vielä erillisellä ohjelmalla ekstra-huuhtelut (sitruunahappo voi ärsyttää ihoa) ja kuivumaan narulle. Sitruunahappo-osuus ei siis ole mikään välttämättömyys. Lisäksi saippuatukkeumat voi fairyn lisäksi saada auki myös keittopesussa, itse en tosin ole kokeillut keittopesua pul-taskuille.
Ei siis mikään ihan helppo nakki, ei tuota joka pesun yhteydessä tosiaankaan tekisi, eli yritän pitää vaipat auki vastaisuudessa! :)
* Ihan real life -tarina meidän ekasta tukkeutuneesta fleecestä!
Fleece on semi-yleinen kestovaippojen sisämateriaali. Se on ihanan pehmoista ja märkänäkin kuivan tuntuista pikku peppua vasten. Tykkäsin siitä etenkin vastasyntyneellä paljon. Toisten hanuria se saattaa ärsyttää, mutta harvemmin muiden materiaalien kanssa rinnakkain käytettynä. (Periaatteessa siis varmaan mikä tahansa vaipan sisämateriaali ainoana käytettynä rassaa ihoa pidemmän päälle, voisin kuvitella.) Eihän tuo mikään ekologisuuden huippukaan taida olla ainakaan uutena hankittuna, mutta varsinaisesti käytännön elämässä polyesterfleecessä on yksi aivan valtavan niheä mutta!!
Se menee liian herkästi tukkoon!
On ihan hirveen kiva sitten kun vaikka esimerkiksi* syöttötuolissa aterian päälle päräytetty superpissa hulahtaa kivasti vaipan pintaa pitkin lahkeesta ulos. Tukkeutuneesta fleecestä ei siis mene neste läpi. Tai menee se "sitten joskus", mutta ennen sitä vaippa yleensä falskaa jostain lahjeaukosta, koska neste ei pääse imuihin asti.
 |
| Tukkoinen fleece vs. aukinainen, huomaatte eron ehkä? |
Helpointa on välttää noita yllämainittuja ja pyrkiä pitämään fleecet aukinaisina. Itse suosin bebellä peppurasvauksen jälkeen mieluiten luonnonmateriaalista (puuvilla, tencel) vaippapintaa, huuhteluainetta ei meillä taloudessa käytetä ikinä (koska muutenkin on niin paljon teknisia urheiluvaatemateriaaleja jatkuvassa pyykkikierrossa ja samoin nekin tukkeutuvat ja hengittävyys kärsii) ja pyykinpesuaineessa saa olla vain alle 5% saippuaa. Nyt kuitenkin haksahdin uuteen pesuaineeseen, joka teki tepposet ja pääsin testailemaan tukkeutuneen fleecen avaavaa fairykäsittelyä!
Metodit on periaatteessa ihan vapaamuotoiset. Mulla oli noita tukkeutuneita vaippoja pieni pino, eli noin 10 kappaletta, eli vältin turhaa mekaanista vaivannäköä ja mielummin kulutin passiivisesti pidemmän aikaa kodin- ja vauvanhoidon ohessa. Lavuaarissa runsaassa fairyvedessä vaipat saivat ensin liota tunnin, ehkä parikin. Sen jälkeen paljain käsin hinkkailin fleecet läpi "molemmin puolin", eli käsi vaippataskuun ja toinen ulkopuolelle ja vastakkain hankaukset. Reilut huuhtelut päälle niin ettei vesi enää vaahtoa. Koska halusin pelata varman päälle heitin vaippakasan vielä pesukoneen 30-asteiseen pikapesuun pelkän sitruunahappo-ruokalusikallisen (ja tietysti sen veden) kanssa, päälle vielä erillisellä ohjelmalla ekstra-huuhtelut (sitruunahappo voi ärsyttää ihoa) ja kuivumaan narulle. Sitruunahappo-osuus ei siis ole mikään välttämättömyys. Lisäksi saippuatukkeumat voi fairyn lisäksi saada auki myös keittopesussa, itse en tosin ole kokeillut keittopesua pul-taskuille.
Ei siis mikään ihan helppo nakki, ei tuota joka pesun yhteydessä tosiaankaan tekisi, eli yritän pitää vaipat auki vastaisuudessa! :)
* Ihan real life -tarina meidän ekasta tukkeutuneesta fleecestä!
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Se kuuluisa kultainen
Jassoo. En edes jaksa päivitellä postausten *köhköh* lievää harventumista tai pahoitella laiskuuttani, koska ylläripylläri, päinvastoin vuoden vaihteen jälkeen tunnen ponnistaneeni ulos talvipimeyden myötä mielen vallanneesta laiskuudestani! Mitä pidemmälle ja valoisammaksi kevät menee, sen hillittömämmin mun energiavirta pallottelee mua pitkin maailmaan milloin missäkin... Viime viikko oli koko perheen talvilomaa ja pelkän yhden viikon jälkeen tää arkeen totuttelu tuntuu niin kummalliselta - istua nyt koneella tähän aikaan päivästä?!
Missäs me mennään tällä hetkellä?
Tirpalla pyörähti juuri 7 kuukautta ikää täyteen, höpöttelyä ja narinaa riittää, lattiallakin tuo pyörii ja hyörii innolla. Yleensä päätyy haluamaansa määränpäähän jollakin keinoin, mutta ihan suoraviivaista eteenpäin ryömimistä ei vielä harrasta. Vaunuissa on istuin jo käytössä, mutta päikkäriaikaan sitä tasataan kiilatyynyn avulla ja muutenkin pidetään vähän vielä sitterimäisessä kenossa. Kissat on alkanu tytsyä kiinnostaa ihan mahdottomasti, niitä ihailemalla unohtuu väsyneinkin itku heti.
Mulla itsellä on varsinaista vanhempainvapaata jäljellä 1,5 kuukautta, mutta viimeiset kesä- ja talviloma pitämättä, eli melko rauhalliseen tahtiin tuo töihinpaluu varmaankin sujuu. Muutenkin kesäajan saa viettää leppoisasti totutellen, kun koulu on tauolla ja työt silti vain osa-aikaisesti tai sen verran mitä jaksaa tehdä. Kaukana syyskuussa vasta olisi sitten todellisen arjen vuoro, eli koulu- ja työkombon yhdistäminen, mutta eipä tuo meidän vauvakaan enää ole silloin vauva!
Oikeastaan kaikessa muussakin se kuuluisa kultainen keskitie on vienyt voiton. Edes sen suurempia suunnittelematta tai miettimättä. Oon niin iloinen ja onnellinen tän pitkän ja lyhyen reilun puolen vuoden rupeamasta ja miten kaikki vaan oon asia kerrallaan loksahtanut jotenkin kummallisen helposti kohdilleen. Muutamia esimerkkejä esitelläkseni, suurempia ja pienempiä:
Imetys ja syömiset
Raskausaikana halusin imettää ja vaikka uskoin, ettei ongelmia tule, ajattelin silti, etten kasaa paineita asiasta. Eli jos jostain syystä ei vaan multa onnistu niin sitten ei, eikä se haittaa, saapahan isäkin osallistua paremmin. Sairaalasta kotiinpäästyä kaikki sujuikin kuin leikki. Pieniä pahkuroita lukuunottamatta en kohdannut edes tukoksia tai tulehduksia. Välillä kun vauva nyt levähtää sen 10 minuuttia pikatankkauksella oikein kaipaa niitä tunnin sessioita kun ehti oikeasti itsekin huilahtaa tai katsoa vaikka jonkun jakson tv-sarjaa samalla! Mä en missään vaiheessa uhrannut ajatuksiani maidon riittävyyteen. Ehkä silloin tällöin huvikseni tarkistin perinpohjaisen imetyksen jälkeen vieläkö sieltä tulee jotain, mutta sen kummemmin en asiaa pohtinut. Hetken jos pohdin, niin totesin heti perään itselleni: "jos sillä nälkä ois, niin kyllä sen huomais" ja asia oli sillä selvä. Tyytyväinen olen myös näissä tissiasioissa siihen, miten mun ja vauvan yhteistyö pelittää. Ihan alun (kun sillä oli oikeesti nälkä koko ajan) jälkeen ei ole tarvinut arvuutella onko nälkä vai väsy vai joku muu, kun olen vain tiennyt.
Nyt kun ruokaharjoittelu on aloitettu, niin homma edelleen hoituu tosi vauvan- ja perheentahtisesti. Sormiruokailulla homman hoitaminen oisi mua kiinnostanut, mutta Tirppa ei ollut siihen kypsän tuntuinen ja mun pää ei kestänyt sitä tukehtumispelkoa. Tytsyllä on hienot ja pirun terävät etuhampaat alhaalla ja ylhäällä ollut jo pitkään ja niillä se jyystää ihan kaikesta sellasia palasia aina riisinjyvästä ison peukunpään kokoisiksi ja ei vaan handlaa sitä ulossylkemistä ja vaan yrittää niellä ne isoimmatkin. Pinsettiotetta odotellaan siis, jotta pääsee tarjoilemaan valmiiksi pienittyjä herkkuja! Sillon tällöin kaikkein pehmeimpiä ruokia tuo saa maistella itse, muuten syö perheen kanssa samaa ruokaa soseena vauvantahtisesti. Kuulostaa tosi mutkikkaalta soveltamiselta, mutta ei todellakaan sitä ole!
Aina kun tehdään mitä vain ruokaa porisee Tirpan oma pikku kattila vieressä jonne sujahtaa samoja aineksia kuin meillä isommillakin. Ainoastaan ns. kielletyt jäävät pois, eli esim. suola, säilykkeet, lanttu, pinaatti... Toki ruokia miettiessä pitää välillä vähän pähkäillä, mutta itse koen tällaiset "haasteet" vain mukavina "pähkinöinä". Lisäksi varmaan meillekin on tehnyt todella hyvää suosiolla korvata joitakin turhan helposti ruoanlaitossa säilykkeinä käytettäviä tuoretuotteilla! Myös maustaminen on monipuolistunut ja suolan/valmislienten käyttö kyseenalaistunut. Mutta kyllä vaan tekisi mieli ihan pari jyvää välillä iskeä merisuolaa tytönkin ruokiin, on se vaan niin upea makujen esiintuoja! Noita Tirpan ruokia testimaistellessa saa todella sitkeästi hokea mielessään mantraa "kuvittele siihen suola, kuvittele siihen suola". Onneksi ei montaa kuukautta jäljellä niin hippusen jo ehkä uskaltaa. Muita mausteita vauvanruokiin survoutuu siinä missä meillekin, tosin kaikkein vahvimpia hieman maltilla. Kaikki ns. hurjimmatkin, eli pippurit, chili, valkosipuli, miedommat sipulit on testattu ja maha kestää hyvin, joten aika rennoin rantein on menty! Luotan siihen teoriaan, että liian tujua vauva ei syö, suu ei aukea innolla lusikalle. Meillä myös selvä "ei nälätä" -merkki on ruoan päristely, syljeskely ja tuolissa pyöriminen ja hyöriminen.
Eilen ja tänään syödään kumpikin lounaalla toissapäivänä kokkailtua currya, eli kookosriisiä lisäkkeenä ja kana-curry-paprika-ananas -kastiketta kaverina, nam. Jos mahtuu niin jälkkäriksi maistellaan sormin ananasta (jäi puolet tähteeksi currysta!). Illemmalla tai huomenna taiotaan seuraaviksi lounaiksi sitten jauhelihakastike ja pastaa, kypsennettyä parsakaalia ja kukkakaalia, niistä saa näppärät soseet JA sormeiltavat. Parsakaali on ihan neidin herkkua kummassakin muodossa. Jos uusi sapuska valmistuu kun vanhaa on vielä jäljellä, saa sen vanhan näppärästi pakkaseen laiskan päivän varalle.
Korviketta tytsy ei ole vielä saanut kertaakaan, mutta jogurtin muodossa kyllä maitoallergian poissulkemiseksi lehmänmaitoa. Iltapuuro maustetaan hedelmäsoseilla ja marjoilla, ihan satunnaisesti lypsetyllä maidollakin. Maitoa ylipäänsä menee niin paljon, että kiinteitä kannattaa tarjota vain kolmesti päivässä, koska megapuklut. Monesti lounasta pulautellaan ihan iltaan asti jo ilman päivällistäkin, joten se on vielä useimpina päivinä jätetty pois kuvioista.
Vaipat ja pottailu
Mä ihan suosiolla myönnän jo, ettei meidän kestovaippailu ainakin taloudellisesti oo varmaan halvemmaksi tullut kuin roskavaipat olisivat! Kaatopaikalle vaippojen muodossa meiltä on palanut rahaa tähän mennessä vähän alta kahden vaippapaketin verran (joku 20 euroa?), mutta kestohyllyn jälleenmyyntiarvo tällä hetkellä on varmaan reilusti yli 500 euroa, eli voi vaan varovasti laskeskella mitä niihin oon itse laittanut (vaikka pääosa toki meillekin käytettynä tullut). Tällä hetkellä vaippavalikoima on aika pitkälti sellainen, millä pärjätään varmaan ensi syksyyn asti kokojen ja määrän puolesta, tosin jotain omien mieltymysten mukaista hienosäätöä on jatkuvasti meneillään. Tottakai myös pesukoneen pyöritys syö sähköä ja kasvattaa sähkölaskua, mutta juuri muita menoja kestoilusta ei synnykään. Pesuainetta kun vaippapyykille laitetaan vain yksi kolmasosa tai alle normaalista annostuksesta, niin sen suhteen kulutus on aika plus-miinus-nolla, koska nyt kaikki peseytyy sekaisin samoissa koneellisissa vähällä pesuainemäärällä ja runsaalla vedellä. Itseasiassa ennen vaippapyykkiä muistelisin että pesuainetta sai kantaa kaupasta vaatteille jatkuvasti! Nyt taas on seitsemän kuukauden ajalta käytössä kolmas tai neljäs pullo.
Välillä reissussa käytetään roskisvaippoja ja -peppupyyhkeitä, mutta kotona en juurikaan jaksa. Mielummin "säästän" niitä sellaisiin hetkiin, kun on hoitaja joka ei osaa laittaa kestovaippoja. Noita syksyllä ostettuja Natyja on jäljellä vielä pino, joten onkin oikeastaan aika miettiä kannattaako kolmanneksi paketiksi jo valita housuvaippoja? Ainakin kestovaippapuolesta valveillaoloajaksi suosin housumallisia ja sivukiinnitteisiä, kun tyttö viihtyy paljon mahallaan, joten olisiko hyvä varautua jo roskapuolessakin sellaiseen? Todennäköistä kun kuitenkin on, että seuraava kertakäyttöpaketti pyörii nurkissa jopa puolen vuoden ajan ja tytsy oppii tuona aikana seisomaan ja jopa kävelemään.
Ilman vaippaa ollaan usein aamulla ja illalla, joskus päivälläkin hetkinen. Kakkoja ja pissoja metsästetään pottaan ilmakylpyjen aikana ja päikkärien jälkeen, muttei juuri muuten. En siis ole kauhean aktiivisesti touhua talvella harrastanut, saa nähdä tuleeko kesän ja liikkumisen myötä intoa, kun vaatteet vähenevät! Näiden ulostejuttujenkin suhteen siis mennään aika keskitietä, eli ryppyotsaisesti ei tehdä mitään vaan virne suupielessä. Itse ainakin nautin suunnattomasti kauniin näköisistä kestovaipoista ja luonnonläheisistä materiaaleista, pitävistä ja mukavista malleista, enkä usko että samoja kiksejä olisin voinut saada kertakäyttöisillä vaipoilla ja roskavuorilla millään ilveellä.
Nukkuminen
Päikkäreitä nukutaan tällä hetkellä keskimäärin kahdet, vaikkakin siirtymäaika on vähän vielä meneillään, koska joinakin aamuina on vielä pienten ylimääräisten aamutorkkujen aika. Aamupäivä joskus kello 9-12 välimaastossa ja iltapäivä vähän sekalaisemmin, mutta noin 14-17 välillä. Varmaan aika normisetti vauvalle, ja sen takia en tosiaan ymmärrä miksi kaikki vauvaperheaktiviteetit on aina pakosti noiden aamupäiväpäikkärien aikaan! Meillä oisi kaupungin leikkipuisto ihan naapurissa, mutta miksi mä sinne menisin "vauva-aamuun" kello 10-12 maanantaisin, kun juuri sillon tytsy nukkuu tyytyväisena päiväunia ja mä saan slööbata kotona omiani, opiskella, bloggailla tai touhuta hyödyllisiä kotihommia? Tai miksi menisin valvottamaan äkäistä vauvaa sinne väkisin ja sotkisin sitten koko päivän rytmit? Meille parasta liikkuma- ja vauvatouhuaikaa on alkuiltapäivä kello 12-15 tai sitten alkuilta joskus viiden kieppeillä. Sillon vauva on kohtuu pirteä, hyvin syönyt ja minäkin saanut päiväunien ajan valmistautua liikkeellelähtöön haluamallani tavalla. Vinkatkaapa jos pk-seudulla jossain jotain ilmaista, saa-osallistua-sillon-kun-sopii vauvajuttua olisi jompanakumpana sopivana aikana!?! ;)
Yöt puolestaan mennään vieressä nukkuen, "perhepedissä", hehe, itse nukahtaen ja 1-3 syötöllä per yö. Möngin yleensä aika pian beben uinahtamisen jälkeen myös nukkumaan, toki vähän riippuen milloin nukahtaa. Keskimäärin tuo tuntuu vetäsevän 11h yöunia putkeen, eli nukkumaanmenosta riippuu jossakin määrin herätyskin. Toistaiseksi mulla ei ole kummempaa tarvetta ollut yövierotukseen, kun maidolla tuo pääosin elää edelleen ja itse jaksan oikein mukavasti. Joinakin aamuina mies hoitelee aamutouhuja ja mä nukun pidempään, mutta nekin on vähän sellasta ekstra-unta, jota ilmankin oisin ihan hyvin nukkunut. Saa nähdä miten käy sitten, kun työt alkaa, koska silloin pitäisi sujua satunnaisten iltojen tai aamujen ilman tisseilyä...
Kaikki tuntuu sujuvan rennon leppoisasti. Atooppinen ihottuma on saatu aisoihin Iho- ja allergiasairaalan voidevinkein, vaikka ihan varsinaista ihmeparantumista ei vieläkään ole tapahtunut. Pääasia on kuitenkin, ettei Tirppa itse enää kärsi moisesta, kutinasta tai muista. Ainoa mikä tosiaan oisi kiva, niin joku vauva-aktiviteetti kerran viikossa nyt kun vielä mulla ei ole töitä, mutta parempaan aikaan kuin aamupäivisin!
Missäs me mennään tällä hetkellä?
Tirpalla pyörähti juuri 7 kuukautta ikää täyteen, höpöttelyä ja narinaa riittää, lattiallakin tuo pyörii ja hyörii innolla. Yleensä päätyy haluamaansa määränpäähän jollakin keinoin, mutta ihan suoraviivaista eteenpäin ryömimistä ei vielä harrasta. Vaunuissa on istuin jo käytössä, mutta päikkäriaikaan sitä tasataan kiilatyynyn avulla ja muutenkin pidetään vähän vielä sitterimäisessä kenossa. Kissat on alkanu tytsyä kiinnostaa ihan mahdottomasti, niitä ihailemalla unohtuu väsyneinkin itku heti.
Mulla itsellä on varsinaista vanhempainvapaata jäljellä 1,5 kuukautta, mutta viimeiset kesä- ja talviloma pitämättä, eli melko rauhalliseen tahtiin tuo töihinpaluu varmaankin sujuu. Muutenkin kesäajan saa viettää leppoisasti totutellen, kun koulu on tauolla ja työt silti vain osa-aikaisesti tai sen verran mitä jaksaa tehdä. Kaukana syyskuussa vasta olisi sitten todellisen arjen vuoro, eli koulu- ja työkombon yhdistäminen, mutta eipä tuo meidän vauvakaan enää ole silloin vauva!
Oikeastaan kaikessa muussakin se kuuluisa kultainen keskitie on vienyt voiton. Edes sen suurempia suunnittelematta tai miettimättä. Oon niin iloinen ja onnellinen tän pitkän ja lyhyen reilun puolen vuoden rupeamasta ja miten kaikki vaan oon asia kerrallaan loksahtanut jotenkin kummallisen helposti kohdilleen. Muutamia esimerkkejä esitelläkseni, suurempia ja pienempiä:
Imetys ja syömiset
 |
| Lahja-Tripptrappi alla! |
Nyt kun ruokaharjoittelu on aloitettu, niin homma edelleen hoituu tosi vauvan- ja perheentahtisesti. Sormiruokailulla homman hoitaminen oisi mua kiinnostanut, mutta Tirppa ei ollut siihen kypsän tuntuinen ja mun pää ei kestänyt sitä tukehtumispelkoa. Tytsyllä on hienot ja pirun terävät etuhampaat alhaalla ja ylhäällä ollut jo pitkään ja niillä se jyystää ihan kaikesta sellasia palasia aina riisinjyvästä ison peukunpään kokoisiksi ja ei vaan handlaa sitä ulossylkemistä ja vaan yrittää niellä ne isoimmatkin. Pinsettiotetta odotellaan siis, jotta pääsee tarjoilemaan valmiiksi pienittyjä herkkuja! Sillon tällöin kaikkein pehmeimpiä ruokia tuo saa maistella itse, muuten syö perheen kanssa samaa ruokaa soseena vauvantahtisesti. Kuulostaa tosi mutkikkaalta soveltamiselta, mutta ei todellakaan sitä ole!
 |
| Päärynätreeniä |
 |
| Pikku-curry ja iso-curry. |
Korviketta tytsy ei ole vielä saanut kertaakaan, mutta jogurtin muodossa kyllä maitoallergian poissulkemiseksi lehmänmaitoa. Iltapuuro maustetaan hedelmäsoseilla ja marjoilla, ihan satunnaisesti lypsetyllä maidollakin. Maitoa ylipäänsä menee niin paljon, että kiinteitä kannattaa tarjota vain kolmesti päivässä, koska megapuklut. Monesti lounasta pulautellaan ihan iltaan asti jo ilman päivällistäkin, joten se on vielä useimpina päivinä jätetty pois kuvioista.
Vaipat ja pottailu
Mä ihan suosiolla myönnän jo, ettei meidän kestovaippailu ainakin taloudellisesti oo varmaan halvemmaksi tullut kuin roskavaipat olisivat! Kaatopaikalle vaippojen muodossa meiltä on palanut rahaa tähän mennessä vähän alta kahden vaippapaketin verran (joku 20 euroa?), mutta kestohyllyn jälleenmyyntiarvo tällä hetkellä on varmaan reilusti yli 500 euroa, eli voi vaan varovasti laskeskella mitä niihin oon itse laittanut (vaikka pääosa toki meillekin käytettynä tullut). Tällä hetkellä vaippavalikoima on aika pitkälti sellainen, millä pärjätään varmaan ensi syksyyn asti kokojen ja määrän puolesta, tosin jotain omien mieltymysten mukaista hienosäätöä on jatkuvasti meneillään. Tottakai myös pesukoneen pyöritys syö sähköä ja kasvattaa sähkölaskua, mutta juuri muita menoja kestoilusta ei synnykään. Pesuainetta kun vaippapyykille laitetaan vain yksi kolmasosa tai alle normaalista annostuksesta, niin sen suhteen kulutus on aika plus-miinus-nolla, koska nyt kaikki peseytyy sekaisin samoissa koneellisissa vähällä pesuainemäärällä ja runsaalla vedellä. Itseasiassa ennen vaippapyykkiä muistelisin että pesuainetta sai kantaa kaupasta vaatteille jatkuvasti! Nyt taas on seitsemän kuukauden ajalta käytössä kolmas tai neljäs pullo.
Välillä reissussa käytetään roskisvaippoja ja -peppupyyhkeitä, mutta kotona en juurikaan jaksa. Mielummin "säästän" niitä sellaisiin hetkiin, kun on hoitaja joka ei osaa laittaa kestovaippoja. Noita syksyllä ostettuja Natyja on jäljellä vielä pino, joten onkin oikeastaan aika miettiä kannattaako kolmanneksi paketiksi jo valita housuvaippoja? Ainakin kestovaippapuolesta valveillaoloajaksi suosin housumallisia ja sivukiinnitteisiä, kun tyttö viihtyy paljon mahallaan, joten olisiko hyvä varautua jo roskapuolessakin sellaiseen? Todennäköistä kun kuitenkin on, että seuraava kertakäyttöpaketti pyörii nurkissa jopa puolen vuoden ajan ja tytsy oppii tuona aikana seisomaan ja jopa kävelemään.
 |
| Ekoilu-setti |
Nukkuminen
 |
| Päikkärien harventaminen on rankkaa puuhaa ja joskus saattaa nukahtaa vahingossa sohvalle niinkun ihan pienenä! |
Yöt puolestaan mennään vieressä nukkuen, "perhepedissä", hehe, itse nukahtaen ja 1-3 syötöllä per yö. Möngin yleensä aika pian beben uinahtamisen jälkeen myös nukkumaan, toki vähän riippuen milloin nukahtaa. Keskimäärin tuo tuntuu vetäsevän 11h yöunia putkeen, eli nukkumaanmenosta riippuu jossakin määrin herätyskin. Toistaiseksi mulla ei ole kummempaa tarvetta ollut yövierotukseen, kun maidolla tuo pääosin elää edelleen ja itse jaksan oikein mukavasti. Joinakin aamuina mies hoitelee aamutouhuja ja mä nukun pidempään, mutta nekin on vähän sellasta ekstra-unta, jota ilmankin oisin ihan hyvin nukkunut. Saa nähdä miten käy sitten, kun työt alkaa, koska silloin pitäisi sujua satunnaisten iltojen tai aamujen ilman tisseilyä...
Kaikki tuntuu sujuvan rennon leppoisasti. Atooppinen ihottuma on saatu aisoihin Iho- ja allergiasairaalan voidevinkein, vaikka ihan varsinaista ihmeparantumista ei vieläkään ole tapahtunut. Pääasia on kuitenkin, ettei Tirppa itse enää kärsi moisesta, kutinasta tai muista. Ainoa mikä tosiaan oisi kiva, niin joku vauva-aktiviteetti kerran viikossa nyt kun vielä mulla ei ole töitä, mutta parempaan aikaan kuin aamupäivisin!
torstai 2. tammikuuta 2014
Pukin vauvatuomiset
Tirppa oli ollut vissiin ihan kiltti, koska paketteja oli oikeestaan liikaakin. Tosin eipä tuo niistä juuri mitään välittänyt, vaikka yhteinen rapisteluhetki olikin kiinnostava. Onneksi pukinkontista löytyi melko käytännönläheisiä juttuja, koska ne ovat munkin mieleen eniten. (Ehkä nihkeimpiä joululahjoja nimittäin mun makuun on vaikkapa joulukoristeet! Ne tönöttää suurimman osan vuodesta tyhjän panttina jossain tilaa viemässä epäkäytännöllisesti ja yleensä samalta lahjansaamisvuodelta alkaa sesonkikin olla jo ohi. Eli paketista parissa päivässä varastointiongelmiin, soronoo!)
Tässä en nyt oman lapsuudentottumukseni takia erottele lahjojen antajia tai ideoijia, koska joulupukkihan joululahjat valitsee, hankkii ja toimittaa! Lahjansaaja korkeintaan toivoo mielessään tai kirjoittaa listan. Mun mielestä on kiva edelleen jouluisin säilyttää se pieni vilke silmäkulmassa, vaikka aika suoraanhan kaikesta todellisuudessa puhutaankin. Ja ainakin ruokailujutut (pari ruokalappua ja astiaa) jäi kuvailematta, kun niin aktiivikäyttöön jo päässeet.
Vaippa-asiat ensin.
Kaksi aivan fantastista Ella ja susi -taskuvaippaa omppu- ja piraattikuoseilla saapui "kokeiluun". On siis entuudestaan vieras malli meille, vaikka kehuja olen kuullut. Ihan aluksi ihmettelin kumpparien löysyyden tuntua, mutta ihan napsakat ne päällä on. Nämä on M-kokoa ja meidän pienelle menevät tällä hetkellä lisäsäätötarralla tai ilman, mutta kireimmillään. Aika monessa M-kokosessa muuten sama juttu! Yleensä käytän lisäsäätötarraa jos Tirppa on hereillä, eli liikkuu ja on kyljellään, mutta päikkäreille jätän astetta löysemmän, eli kireimmän normisäädön. Vaunuissa kun vauveli ei vielä kääntyile ja mukavampi ettei mahaa paina. Ihan luottovaipoiksi nämä jo osoittautuneet nopeasti ja kuositkaan ei jätä kylmiksi!
Tuttujen luottovaippojen osalta pukki muisti Mannamaan kahdella kauttaaltaan vuoritetulla taskuvaipalla (pöllö ja hippie) ja yövaipalla (leijona keskellä). Taskut on näissä jo petite -koossa (M:n leveys, mutta L:n korkeus) ja yövaippa jopa L lisäsäätötarralla! Muitakin L-kokosia yövaippoja on jo tilauksessa, koska ihanaiset mediumit Myrskyt melkein pistää jo peppuvaon vilkkumaan! Ehkä tuo typy sittenkin hiljakseen kasvaa...
Leluja tuli tottakai, puhuva koira ("minä rrrrakastan sinua", "halaa minua", jne.), puhuva kamera, uudempi uniriepupupu toisellekin kädelle (ihan oikeesti, kahdelle ON meillä käyttöä ja yhtäaikaa, noi kädet on vallattomat!), pehmoja ja ehkä muutakin, kun en takaa, että kaikki päätyi kuvaussessioomme mukaan.
Erittäin tarpeeseen tuleva lampaantalja ja pari kirjaa. Talja pääsee pakkasten myötä (jos sellasia edes tulee tänä talvena) vaunuihin jatai pulkkaan, mutta kotona se toimii ihanana kellimisalustana ilmakylpiessä ja muutenkin. Villa on ihan huippua, kun se eristää, muttei hiosta ja puhdistuu itsestään tuulettamalla! Kirjoissa pukki olikin ajatellut osittain jo kesää, kun tuo tuhdimpi teos on kesäpäivälle tarkoitettu. Kikatuskirja ei ihan vielä ole saanut meidän bebeä hekottelemaan, mutta kenties vähän vanhempana sitten?
Mun Tirpan 74-senttinen Newbie-varastokin kasvoi aattona. Osahan näistä on jo maha-aikaan hamstrattua, mutta muutama body ja alimmat mustat kollarit on uusinta uutta. Tarkkoja jos ollaan, niin nuo alhaalla keskellä olevat movember- ja puu-bodyt eivät ees ole Newbietä, vaan tavis-Kappahlia, mutta hyvin ne matchaa. Viiksi-innostuksen Tirpassa sytytti 11 vuotta vanhempi isosisko, kaikkea sitä keksitäänkin, multa oisi koko trendi menny varmaan ihan ohi.
Varmaan joskus helmi-maaliskuun aikana saadaan kaikki ihanat 74-kokoset vaatteet käyttöön. Sitä mukaa kun myös ihanat 68:t jää nafteiksi jostain kohtaa.
Talvipakkasten varalle paketeista löytyi pakkastöppöset ja nahkavillarukkaset (ja pinkki fleecehaalari, joka jäi kuvaamatta). Jos talvi ei tänä vuonna tulekaan, niin noiden pitäisi koon puolesta pelittää ensi talvenakin yksivuotiaalla. Kuvaussessiokin alkoi ilmeestä päätellen jo tässä vaiheessa pitkästyttää, joten pidemmittä puheitta...
Karvalakki ei ollut lahjojen joukossa, mutta kuvasin senkin, koska oon niin ettinyt ja haikaillut tommosta ja vihdoin löysin!
Tässä en nyt oman lapsuudentottumukseni takia erottele lahjojen antajia tai ideoijia, koska joulupukkihan joululahjat valitsee, hankkii ja toimittaa! Lahjansaaja korkeintaan toivoo mielessään tai kirjoittaa listan. Mun mielestä on kiva edelleen jouluisin säilyttää se pieni vilke silmäkulmassa, vaikka aika suoraanhan kaikesta todellisuudessa puhutaankin. Ja ainakin ruokailujutut (pari ruokalappua ja astiaa) jäi kuvailematta, kun niin aktiivikäyttöön jo päässeet.
Vaippa-asiat ensin.
Kaksi aivan fantastista Ella ja susi -taskuvaippaa omppu- ja piraattikuoseilla saapui "kokeiluun". On siis entuudestaan vieras malli meille, vaikka kehuja olen kuullut. Ihan aluksi ihmettelin kumpparien löysyyden tuntua, mutta ihan napsakat ne päällä on. Nämä on M-kokoa ja meidän pienelle menevät tällä hetkellä lisäsäätötarralla tai ilman, mutta kireimmillään. Aika monessa M-kokosessa muuten sama juttu! Yleensä käytän lisäsäätötarraa jos Tirppa on hereillä, eli liikkuu ja on kyljellään, mutta päikkäreille jätän astetta löysemmän, eli kireimmän normisäädön. Vaunuissa kun vauveli ei vielä kääntyile ja mukavampi ettei mahaa paina. Ihan luottovaipoiksi nämä jo osoittautuneet nopeasti ja kuositkaan ei jätä kylmiksi!
Tuttujen luottovaippojen osalta pukki muisti Mannamaan kahdella kauttaaltaan vuoritetulla taskuvaipalla (pöllö ja hippie) ja yövaipalla (leijona keskellä). Taskut on näissä jo petite -koossa (M:n leveys, mutta L:n korkeus) ja yövaippa jopa L lisäsäätötarralla! Muitakin L-kokosia yövaippoja on jo tilauksessa, koska ihanaiset mediumit Myrskyt melkein pistää jo peppuvaon vilkkumaan! Ehkä tuo typy sittenkin hiljakseen kasvaa...
Leluja tuli tottakai, puhuva koira ("minä rrrrakastan sinua", "halaa minua", jne.), puhuva kamera, uudempi uniriepupupu toisellekin kädelle (ihan oikeesti, kahdelle ON meillä käyttöä ja yhtäaikaa, noi kädet on vallattomat!), pehmoja ja ehkä muutakin, kun en takaa, että kaikki päätyi kuvaussessioomme mukaan.
Erittäin tarpeeseen tuleva lampaantalja ja pari kirjaa. Talja pääsee pakkasten myötä (jos sellasia edes tulee tänä talvena) vaunuihin jatai pulkkaan, mutta kotona se toimii ihanana kellimisalustana ilmakylpiessä ja muutenkin. Villa on ihan huippua, kun se eristää, muttei hiosta ja puhdistuu itsestään tuulettamalla! Kirjoissa pukki olikin ajatellut osittain jo kesää, kun tuo tuhdimpi teos on kesäpäivälle tarkoitettu. Kikatuskirja ei ihan vielä ole saanut meidän bebeä hekottelemaan, mutta kenties vähän vanhempana sitten?
Varmaan joskus helmi-maaliskuun aikana saadaan kaikki ihanat 74-kokoset vaatteet käyttöön. Sitä mukaa kun myös ihanat 68:t jää nafteiksi jostain kohtaa.
Talvipakkasten varalle paketeista löytyi pakkastöppöset ja nahkavillarukkaset (ja pinkki fleecehaalari, joka jäi kuvaamatta). Jos talvi ei tänä vuonna tulekaan, niin noiden pitäisi koon puolesta pelittää ensi talvenakin yksivuotiaalla. Kuvaussessiokin alkoi ilmeestä päätellen jo tässä vaiheessa pitkästyttää, joten pidemmittä puheitta...
Karvalakki ei ollut lahjojen joukossa, mutta kuvasin senkin, koska oon niin ettinyt ja haikaillut tommosta ja vihdoin löysin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)