Vähän hassulta tuntuu näin jälkikäteen, että se ihan ensimmäinen osa oli jo maaliskuussa. Miksei näitä voinut ihan putkeen pötköön muka pitää? Olihan siellä vähän sivuttu toki sellaisia asioita, joista oisi voinut aatella olevan jo raskaana hyötyä, mutta ei ihan pääpaino niissä kuitenkaan ollut. Ilmankos ton ekan tapaamisen oli noin puolet ryhmästä jättänytkin väliin...
Toisen tapaamisen (josta on muuten jo viikko aikaa!) teemat olivat parisuhde ja vauvanhoito. Ja pakko kyllä myöntää että joko aiheista johtuen tai niistä huolimatta tän keissin oisi kaikkein mieluiten voinut jättää väliin. Parisuhdekoulutus hoitui terveydenhoitajilta antamalla tehtäväkirjasta kotiläksyksi sellaset keskustelunaiheet (jotka oli läksytetty jo sillä ekalla kerralla myös, terveisin pinko). Tosin tuskin kukaan ryhmässä oli kovin innokas missään ryhmätöissäkään paneutumaan parisuhteensa muutokseen.
Vauvanhoitokin alkupätkillään kuitattiin Jari Sinkkos -dvd:llä ja pikaisella hetken mietinnällä kahtia jaetussa ryhmässä keksimällä kysymyksiä, joihin terveydenhoitajat vastasivat. Onhan se totta tietysti, että vauvat ja vanhemmat ja perheet ja tilanteet on niin erilaisia, että mitenkään opettamalla opettaa tällasia ei pysty, mutta ihan vähän siinä aamun väsyssä tuli olo, että mua on höynäytetty. Mitä sellasta täällä jumppasalissa sain mitä ei dvd-soitin ja Google oisi nopeemmassa ajassa hoitanut kotona? Jälleen voi siis todeta, että jos on tiedonhaluinen, ahkera googlailija ja nettikeskustelija, tuttuja lapsiperheitä paljon tai mitä vaan mistä tietoa hyvin saa, on tuo perhevalmennus aika turha. Pakollinenhan se ei tietysti olekaan.
Vauvanhoidon paras anti oli kuitenkin lopputunnista paikalle saapunut kolmikuinen stuntvauva (jonka nimeä en muista) äiteineen, jotka pääsivät sitten rauhallisesti jorinoimaan miten juuri heillä juuri mikäkin on mennyt.
Synnytyskerta, eli tuo kolmas ja viimeinen neuvolan puolesta ennen synnytystä järjestettävä olikin ehkä hyödyllisin kaikista. Mä sain varmistuksen omaan askarrutukseeni (Voiko vedenmenon jälkeen käydä kotiammeessa kylpemässä? Vastaus: Mieluummin ei.) ja mies sitten tietty ihan ulkopuoliselta taholta yhtään mitään neuvoja tai vinkkejä miten millonkin toimia ja millasta ehkä suunnilleen saattaisi olla. Synnytyksen osalta voisi sanoa, että tuolla perhevalmennuksessa tuli tiiviissä kätilönpaketissa kaikki se tieto, jota jokaisen synnytykseen menevän (synnyttäjä tai tuki) olisi vähintään tiedettävä. Itse oisin noilla eväin kuitenkin aika ulalla vielä. Ja tottakai loppuun nähtiin vielä 10 vuotta vanha synnytysvideo, ehanaa!
Perhevalmennuksen osalta meillä on parin viikon päästä edessä sitten enää synnytyssairaalaan tutustuminen ja se on siinä. Naistenklinikka ei noita vierailuja rempan takia järjestä, joten käydään kiepahtamassa (siellä jumalan selän takana) Kätilöopistolla sitten taas, vaikka synnyttämään päädyttäisiin mihin vaan. Taisin yksi yö nähdä itseasiassa jotain unta Hyvinkään sairaalasta, kun olin sen nettisivuja tiiraillut samana päivänä.
Yhtenä yönä myös näin ihan oikeen synnytysunen. Siinä kaikki eteni tosi tosi hitaasti, mutta ihan hyvin ja seilailtiin pitkin Helsinkiä ja välillä piipahdettiin sairaalassa aina tarkistamassa missä mennään. Eräänä toisena yönä taas vauva oli jo meillä, kaikkien muiden lapset ja vauvat oli tosi hankalia ja vaikeita, kun taas meidän ei kaivannut mitään kun sylissä vaan kapalossa köllötteli. Toisaalta vauva-parka oli unessa ottanut fyysisesti toisen kissamme muodon ja sen nimi oli Kerttu. Mies ei lämmennyt tälle uudelle nimiehdotukselle.
Mutta takas perhevalmennukseen vielä sen verran, että ainahan se upeeta että tällasta tarjotaan ilmaiseksi, oli hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus mikä tahansa! Meidän osalta voin aina narista huonosta aikataulutuksesta arkiaamuihin ja vähän höhlästä ja suppeasta sisällöstä, mutta se ei tarkoita, etteikö hyöty oisi jollekulle toiselle mittaamattoman suuri samanaikasesti!
Ja PS. Valmennuksessa jaettiin sponsered by Ceridal -lappunen, jossa neuvotaan tuota jo ennemmin mainitsemaani välilihan hierontaa ja öljyilyä ennen synnytystä. Ja lapun mukaan se jopa ihan tutkitusti vähentäisi repeämiä? Eli jopa neuvolat on sitten hieronnan kannalla. Onhan mulla se Weledan purnukka tuolla kaapissa...
perjantai 31. toukokuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Vauvan liikkeet mahassa
Vähän valotan nyt omaa kokemusta sikiön liikkeiden tuntemisesta eri vaiheissa, koska itse taisin ainakin googlailla niitä ihan huolella alkuun, jotta tositilanteessa tietäisin mistä milloinkin on kyse.
Mulla on istukka etuseinässä ultrien mukaan ollut alusta asti, joten en ole välttämättä ihan samalla tavalla tuntenut liikkeitä kuin takaistukkaiset ilmeisesti yleensä. Monesti etuistukka saattaa liikkeiden tuntemista viivystyttää, vaimentaa ja hankaloittaakin, mutta ei (onneksi) mun kohdalla. Ihan tarkalleen tota istukan sijaintiahan ei ultraäänikään kerro, mutta 4D:ssä 22. viikolla käydessä kyllä sain lääkäriltä ihan selkeillä käsiosoituksilla hahmotuksen siitä mistä mihin istukka suurinpiirtein sillä hetkellä ulottui. Toisaalta sittemmin kohdun kasvaessa tilannehan on voinut muuttua ja elää edelleen, koska noh, sekä se kohtu että istukka vielä mukautuvat. Jotenkin olettaisin että mulla tuo istukka on nyt jotakuinkin "tasan" navan kohdalla, eli että mun napa sijaitsee suurinpiirtein istukan keskipaikkeilla. Keskellä mahaa kun liikkeet on laajempia ja muljuvampia ja reunoilla yksityiskohtaisemman tuntusia. Jos ajatellaan, että istukan halkaisija sen 20 senttiä on, kuulostaa 10 sentin vara navasta joka suuntaan ihan täsmäävältä liiketuntemustenkin kanssa. Pirpana on myös viimeisen viikon aikana ottanut tavaksi hupenevassa tilassaan punkea peppuaan tosi voimakkaastikin oikeanpuoleisten kylkiluideni alla läpi mahan ihosta, joten niitä hetkinä oon vähän saanut kokeilla millä main ne istukan reunamat ehkä suurinpiirtein saattaisivat olla.
(Ja täytyy sanoa, että loppujen lopuksi on aika äklöväristys-ajatus, että toinen siellä väkivalloin potkii ja painaa jotakin verielintä vasten ja minä toiselta puolelta vastaan. Tuntuu jotenkin hurjalta, että se on siellä ja mun käsi tässä ja välissä on kahden ihmisen yhteinen elin, jolla ei kuitenkaan ole tuntoa kummankaan meistä puolesta! Mulla on lisäksi mahan hermot jo niin kauas toisistaan venyneet, että iho on vähän viileämpi kuin muualla kehossa ja puutuneen tuntuinen noista yläosista. Luonnon ihmeitä kerrassaan ja ihan omassa kehossa!)
Ylipäänsä nyt viime viikkojen aikana selkeät rummutukset (potkut) on vähentyneet tosi paljon ja liikkeet on enimmäkseen muljuvia asennonvaihtoja, voimakkaampia ja heikompia. Lisäksi kyljissä ja alhaalla tuntuu hennompia ja terävämpiä kutitteluja ja hipsimisiä (käsistä ja kyynärpäistä vissiin). Pidempiaikaiset ruumiinosien työnnön ja punkemiset (kuten tuo peppu) on ihan uusinta uutta sitten. Yleisesti kirpputyttö tuntuu siis jo todella voimakkaalta ja määrätietoiselta ja uskaltaisin ihan mutulla (ja tilastokäyrillä) väittää, että meidän osalta keskosraja (2,5 kg) on jo nipin napin ohitettu! (Äitikin kun on ollut niin ahkerasokerintankkaaja kasvattaja!)
Tuo kahdeksas kuukausi koulunloppuineen oli sitten taas juuri niiden potkujen kulta-aikaa. Tietokoneella istuessa tai kyljellään maatessa, päiväsaikaan ja iltaisin, oli välillä sellanen meno että koulussakin tuli ihan olo, että nyt kaikki näkee. Isälle nää oli tietysti varmaan palkitsevimpia ulkopuolelta tunnustella, koska voimakkaimmat tujaukset sai ihan sen oman kädenkin pomppaamaan irti mahasta. 28. viikon alussa pirpana mulla onneksi kääntyi sopivasti päälleen, koska sitä edeltävien muutaman viikon aikana oli potkut jo sen verran voimistuneet että suoraan kohdunsuulle tähdättynä ne tuntui aika epämiellyttäviltä ja olihan niitä selkeämpi tunnustellakin ylempää kuin tuolta ihan nivusista. Eli vaikka neiti noinkin aikaisin kääntyi jo, oli siitä suuri helpotus! En halua edes kuvitella miltä noi voimakkaimmat potkut myöhemmin alakerrassa oisi tuntuneet. Käsien liikkeetkin tätä nykyä kun saattaa olla tosi vahvoja, vaikka onneksi eivät ne pääse ihan kohdunsuulle asti, taitaa olla polla sen verran tulppana.
Yksi hikkakin tytöllämme ehti olla sillon perätilassa, tosin ilman ulkopuolisia vinkkejä en olisi sitä jälkikäteen ehkä hikaksi tunnistanut. Ennemmin nimennyt hitaaksi elohiireksi ihan kylkiluiden alla, vähän kuin pallea olisi osittaisesti nytkinyt jotain kramppia. Nyt tältä juuri päättyneeltä 33. viikolta hikotteluista tulikin sitten ihan jokapäiväistä hupia, eli noin 2-3 kertaa päivässä, muutaman minuutin kerrallaan tuolla häpyluun päällä nytkii samainen elohiiri. Vähän vissiin asennosta riippuu kuinka voimakkaasti sen kulloinkin tuntee. Ilmeisesti hikka on kuitenkin noin niinkuin lääketieteellisesti hyvä merkki, joka kertoo vaan keuhkojen kehittymisestä johonkin tiettyyn vaiheeseen ja että hengitysharjotukset on tehokkaasti käynnissä.
Viimeisen parin kuukauden aikana liikkeet on tuntuneet niin usein ja vakaasti, että en tosiaan usko että sikiö nukkuisi 95% ajasta! Tai sitten se liikkuu nukkuessaankin! Sitä ennen keväällä liikkeet olivat enemmän ajoittaisia, eli ilmeisesti niistä jäi osa tuntematta. Tosin kyllähän kehityksen mukana tuo liikkumisaktiivisuuskin vaihtelee. Selkeästi useamman viikon ennen raskauden puoliväliä olin kuitenkin tuntenut liikkeitä. Iltaisin nukkumaanmennessä niitä oli hyvä kuulostella, mutta tää ipana on kyllä ollut myös tosi aamupäiväaktiivinen. Ehkä tietysti johtuen mun aikatauluista. (Herätys, aamupala, bussilla koululle, aamukahvi ja sen jälkeen paikallaan luennolla oli aika varma rutiini saada jotain liikettä aikaan.)
Itse en niinkään oo huomannut eroa mun aktiivisuudessa vauvan liikkeisiin. Tai tietyllä tavalla, mutta mun näkemyksen mukaan erot johtuu ihan vaan siitä, että paikallaan ollessani pystyn huomioimaan vauvan liikkeet tarkemmin. Töissä touhuillessakin liikkeitä kyllä tuntee, mutta varmaankin vaan ne voimakkaimmat, kun taas heiveröisemmät jää oman liikehdinnän varjoon. En itse esimerkiksi ole kertaakaan vauvan liikkumisen takia joutunut illalla valvomaan tai yöllä heräämään, vaan meidän rauhoittumiset ja havahtumiset tapahtuu aika tahdissa. Öisin esim. vessa- ja juomareissun jälkeen saattaa pari viuhahdusta käydä kun pirpana kääntää kylkeä, mutta sitten unta pääsee jatkamaan molemmat. Tiedä sitten saako tästä kiittää etuseinän istukkaa, omia aisteja, hyvää tuuria vai vauvayksilön rytmiä? Toisaalta en ihan ymmärrä puheita ja kyselyitä "sikiön rytmistä", koska jos vastasyntyneellä rytmiä ei ole, miten sikiöllä voisi olla? Eikös se ole ihan odottajan rytmistä vaan riippuvaista silloinkin oltava? Monesti kyselijöille olenkin kertonut, että meillä on viikkorytmi, koska siltä se on tuntunut. Alkuviikot maanantaista lähtien on yleensä hurjaa liikettä pari päivää ja viikonloput taas kaikkein rauhallisimpia. (Mullahan koulu painottui kevään ajan alkuviikkoon, välissä oli duuneja ja viikonloppuna sai usein jonkin verran levähtää.)
Hyvin hentoja ensimmäisiä liikkeitä leikittelen mielessäni kyllä tunteneeni jo tosi aikaisessa vaiheessa. Toki voi olla kyse kuvitelmista, mutta kyllä jo varmaan joskus 14. tai 15. viikolla luulin jotain hentoa tunteneeni. Ekat liikkeet tosin oli sellasta keskittymistä. Valitisin otollisen ajan, kävin sänkyyn kylkimakuulle ja varovasti hengitystä pidätellen saattoi tuntea hennon hipaisun alemman nivusen seuduillla. En nyt toki varmuudella väitä näitä liikkeiksi vielä julkisesti, mutta mun mielestä ne sitä oli. Varmentuivat vasta sitten myöhemmin, yleisemmillä liikkeidentuntemisviikoilla joskus ehkä 17.-18. viikolla? Mulla kun ei koskaan oikein tullut sellaista yhtä selkeätä "nyt se liikkui" -kokemushetkeä, koska vähän niinkuin tunsin jotain jo ja ne sitten siitä vaan voimistuivat, niin että lopulta ei enää ollut epäilystä. Mahassa kiertävältä ilmalta ja elohiiriltähän kun nuo ensimmäiset liikkeet on (hyvin osuvasti) kuvailtu tuntuviksi. Itseasiassa edelleen isommatkin mujahdukset tuntuu samalta kuin kiertävät ilmavaivat, toki ne tuntuvat kohdun ja vauvan kasvettua ihan eri puolilla mahaa kuin ilma suolistossa.
Syöminen (etenkin pidempien taukojen jälkeen), liian kippurat "kohdulle ahtaat" asennot, makuuasentoon käyminen, pidempään paikallaan istuminen ja auringonvalossa mahan paistattelu ovat ne varmimmat tavat liikkeitä saada aikaan. Näiltä viikoilta eteenpäin voisi neuvolaohjeilla harrastaa liikelaskentaa, mutta itse en ole kokenut siihen tarvetta. Koko ajanhan tuolla tuntuu jotakin olevan meneillään. Mitään liikkeitä en ole (vielä) kokenut epämiellyttävinä tai vaikka kivuliaina. Kutian kuitenkin kyljistä tosi herkästi ja sisäpuolelta tapahtuvat liikkeet eivät siihen kyllä ole poikkeus. Ennen raskautta näytti hassulta, kuinka raskausnaiset pitivät käsiään niin paljon mahallaan, mutta nyt en ihmettele, koska itsekin sitä harrastan. Omassa mahassa tapahtuvia itsenäisiä liikkeitä ei kyllä kyllästy tunnustelemaan ja usein tuntuu että käsillä raivokkaimpia potkusarjoja ja punkemisia saa vähän rauhoitettuakin, kun pitäisi itse keskittyä johonkin muuhun. Toistaiseksi kun liikkeet on oikeastaan ainoaa kommunukaatiota mitä pystytään harjoittamaan!
Mulla on istukka etuseinässä ultrien mukaan ollut alusta asti, joten en ole välttämättä ihan samalla tavalla tuntenut liikkeitä kuin takaistukkaiset ilmeisesti yleensä. Monesti etuistukka saattaa liikkeiden tuntemista viivystyttää, vaimentaa ja hankaloittaakin, mutta ei (onneksi) mun kohdalla. Ihan tarkalleen tota istukan sijaintiahan ei ultraäänikään kerro, mutta 4D:ssä 22. viikolla käydessä kyllä sain lääkäriltä ihan selkeillä käsiosoituksilla hahmotuksen siitä mistä mihin istukka suurinpiirtein sillä hetkellä ulottui. Toisaalta sittemmin kohdun kasvaessa tilannehan on voinut muuttua ja elää edelleen, koska noh, sekä se kohtu että istukka vielä mukautuvat. Jotenkin olettaisin että mulla tuo istukka on nyt jotakuinkin "tasan" navan kohdalla, eli että mun napa sijaitsee suurinpiirtein istukan keskipaikkeilla. Keskellä mahaa kun liikkeet on laajempia ja muljuvampia ja reunoilla yksityiskohtaisemman tuntusia. Jos ajatellaan, että istukan halkaisija sen 20 senttiä on, kuulostaa 10 sentin vara navasta joka suuntaan ihan täsmäävältä liiketuntemustenkin kanssa. Pirpana on myös viimeisen viikon aikana ottanut tavaksi hupenevassa tilassaan punkea peppuaan tosi voimakkaastikin oikeanpuoleisten kylkiluideni alla läpi mahan ihosta, joten niitä hetkinä oon vähän saanut kokeilla millä main ne istukan reunamat ehkä suurinpiirtein saattaisivat olla.
(Ja täytyy sanoa, että loppujen lopuksi on aika äklöväristys-ajatus, että toinen siellä väkivalloin potkii ja painaa jotakin verielintä vasten ja minä toiselta puolelta vastaan. Tuntuu jotenkin hurjalta, että se on siellä ja mun käsi tässä ja välissä on kahden ihmisen yhteinen elin, jolla ei kuitenkaan ole tuntoa kummankaan meistä puolesta! Mulla on lisäksi mahan hermot jo niin kauas toisistaan venyneet, että iho on vähän viileämpi kuin muualla kehossa ja puutuneen tuntuinen noista yläosista. Luonnon ihmeitä kerrassaan ja ihan omassa kehossa!)
Ylipäänsä nyt viime viikkojen aikana selkeät rummutukset (potkut) on vähentyneet tosi paljon ja liikkeet on enimmäkseen muljuvia asennonvaihtoja, voimakkaampia ja heikompia. Lisäksi kyljissä ja alhaalla tuntuu hennompia ja terävämpiä kutitteluja ja hipsimisiä (käsistä ja kyynärpäistä vissiin). Pidempiaikaiset ruumiinosien työnnön ja punkemiset (kuten tuo peppu) on ihan uusinta uutta sitten. Yleisesti kirpputyttö tuntuu siis jo todella voimakkaalta ja määrätietoiselta ja uskaltaisin ihan mutulla (ja tilastokäyrillä) väittää, että meidän osalta keskosraja (2,5 kg) on jo nipin napin ohitettu! (Äitikin kun on ollut niin ahkera
Tuo kahdeksas kuukausi koulunloppuineen oli sitten taas juuri niiden potkujen kulta-aikaa. Tietokoneella istuessa tai kyljellään maatessa, päiväsaikaan ja iltaisin, oli välillä sellanen meno että koulussakin tuli ihan olo, että nyt kaikki näkee. Isälle nää oli tietysti varmaan palkitsevimpia ulkopuolelta tunnustella, koska voimakkaimmat tujaukset sai ihan sen oman kädenkin pomppaamaan irti mahasta. 28. viikon alussa pirpana mulla onneksi kääntyi sopivasti päälleen, koska sitä edeltävien muutaman viikon aikana oli potkut jo sen verran voimistuneet että suoraan kohdunsuulle tähdättynä ne tuntui aika epämiellyttäviltä ja olihan niitä selkeämpi tunnustellakin ylempää kuin tuolta ihan nivusista. Eli vaikka neiti noinkin aikaisin kääntyi jo, oli siitä suuri helpotus! En halua edes kuvitella miltä noi voimakkaimmat potkut myöhemmin alakerrassa oisi tuntuneet. Käsien liikkeetkin tätä nykyä kun saattaa olla tosi vahvoja, vaikka onneksi eivät ne pääse ihan kohdunsuulle asti, taitaa olla polla sen verran tulppana.
Yksi hikkakin tytöllämme ehti olla sillon perätilassa, tosin ilman ulkopuolisia vinkkejä en olisi sitä jälkikäteen ehkä hikaksi tunnistanut. Ennemmin nimennyt hitaaksi elohiireksi ihan kylkiluiden alla, vähän kuin pallea olisi osittaisesti nytkinyt jotain kramppia. Nyt tältä juuri päättyneeltä 33. viikolta hikotteluista tulikin sitten ihan jokapäiväistä hupia, eli noin 2-3 kertaa päivässä, muutaman minuutin kerrallaan tuolla häpyluun päällä nytkii samainen elohiiri. Vähän vissiin asennosta riippuu kuinka voimakkaasti sen kulloinkin tuntee. Ilmeisesti hikka on kuitenkin noin niinkuin lääketieteellisesti hyvä merkki, joka kertoo vaan keuhkojen kehittymisestä johonkin tiettyyn vaiheeseen ja että hengitysharjotukset on tehokkaasti käynnissä.
Viimeisen parin kuukauden aikana liikkeet on tuntuneet niin usein ja vakaasti, että en tosiaan usko että sikiö nukkuisi 95% ajasta! Tai sitten se liikkuu nukkuessaankin! Sitä ennen keväällä liikkeet olivat enemmän ajoittaisia, eli ilmeisesti niistä jäi osa tuntematta. Tosin kyllähän kehityksen mukana tuo liikkumisaktiivisuuskin vaihtelee. Selkeästi useamman viikon ennen raskauden puoliväliä olin kuitenkin tuntenut liikkeitä. Iltaisin nukkumaanmennessä niitä oli hyvä kuulostella, mutta tää ipana on kyllä ollut myös tosi aamupäiväaktiivinen. Ehkä tietysti johtuen mun aikatauluista. (Herätys, aamupala, bussilla koululle, aamukahvi ja sen jälkeen paikallaan luennolla oli aika varma rutiini saada jotain liikettä aikaan.)
Itse en niinkään oo huomannut eroa mun aktiivisuudessa vauvan liikkeisiin. Tai tietyllä tavalla, mutta mun näkemyksen mukaan erot johtuu ihan vaan siitä, että paikallaan ollessani pystyn huomioimaan vauvan liikkeet tarkemmin. Töissä touhuillessakin liikkeitä kyllä tuntee, mutta varmaankin vaan ne voimakkaimmat, kun taas heiveröisemmät jää oman liikehdinnän varjoon. En itse esimerkiksi ole kertaakaan vauvan liikkumisen takia joutunut illalla valvomaan tai yöllä heräämään, vaan meidän rauhoittumiset ja havahtumiset tapahtuu aika tahdissa. Öisin esim. vessa- ja juomareissun jälkeen saattaa pari viuhahdusta käydä kun pirpana kääntää kylkeä, mutta sitten unta pääsee jatkamaan molemmat. Tiedä sitten saako tästä kiittää etuseinän istukkaa, omia aisteja, hyvää tuuria vai vauvayksilön rytmiä? Toisaalta en ihan ymmärrä puheita ja kyselyitä "sikiön rytmistä", koska jos vastasyntyneellä rytmiä ei ole, miten sikiöllä voisi olla? Eikös se ole ihan odottajan rytmistä vaan riippuvaista silloinkin oltava? Monesti kyselijöille olenkin kertonut, että meillä on viikkorytmi, koska siltä se on tuntunut. Alkuviikot maanantaista lähtien on yleensä hurjaa liikettä pari päivää ja viikonloput taas kaikkein rauhallisimpia. (Mullahan koulu painottui kevään ajan alkuviikkoon, välissä oli duuneja ja viikonloppuna sai usein jonkin verran levähtää.)
Hyvin hentoja ensimmäisiä liikkeitä leikittelen mielessäni kyllä tunteneeni jo tosi aikaisessa vaiheessa. Toki voi olla kyse kuvitelmista, mutta kyllä jo varmaan joskus 14. tai 15. viikolla luulin jotain hentoa tunteneeni. Ekat liikkeet tosin oli sellasta keskittymistä. Valitisin otollisen ajan, kävin sänkyyn kylkimakuulle ja varovasti hengitystä pidätellen saattoi tuntea hennon hipaisun alemman nivusen seuduillla. En nyt toki varmuudella väitä näitä liikkeiksi vielä julkisesti, mutta mun mielestä ne sitä oli. Varmentuivat vasta sitten myöhemmin, yleisemmillä liikkeidentuntemisviikoilla joskus ehkä 17.-18. viikolla? Mulla kun ei koskaan oikein tullut sellaista yhtä selkeätä "nyt se liikkui" -kokemushetkeä, koska vähän niinkuin tunsin jotain jo ja ne sitten siitä vaan voimistuivat, niin että lopulta ei enää ollut epäilystä. Mahassa kiertävältä ilmalta ja elohiiriltähän kun nuo ensimmäiset liikkeet on (hyvin osuvasti) kuvailtu tuntuviksi. Itseasiassa edelleen isommatkin mujahdukset tuntuu samalta kuin kiertävät ilmavaivat, toki ne tuntuvat kohdun ja vauvan kasvettua ihan eri puolilla mahaa kuin ilma suolistossa.
Syöminen (etenkin pidempien taukojen jälkeen), liian kippurat "kohdulle ahtaat" asennot, makuuasentoon käyminen, pidempään paikallaan istuminen ja auringonvalossa mahan paistattelu ovat ne varmimmat tavat liikkeitä saada aikaan. Näiltä viikoilta eteenpäin voisi neuvolaohjeilla harrastaa liikelaskentaa, mutta itse en ole kokenut siihen tarvetta. Koko ajanhan tuolla tuntuu jotakin olevan meneillään. Mitään liikkeitä en ole (vielä) kokenut epämiellyttävinä tai vaikka kivuliaina. Kutian kuitenkin kyljistä tosi herkästi ja sisäpuolelta tapahtuvat liikkeet eivät siihen kyllä ole poikkeus. Ennen raskautta näytti hassulta, kuinka raskausnaiset pitivät käsiään niin paljon mahallaan, mutta nyt en ihmettele, koska itsekin sitä harrastan. Omassa mahassa tapahtuvia itsenäisiä liikkeitä ei kyllä kyllästy tunnustelemaan ja usein tuntuu että käsillä raivokkaimpia potkusarjoja ja punkemisia saa vähän rauhoitettuakin, kun pitäisi itse keskittyä johonkin muuhun. Toistaiseksi kun liikkeet on oikeastaan ainoaa kommunukaatiota mitä pystytään harjoittamaan!
perjantai 24. toukokuuta 2013
Alienit pyykkinarulla
Koska edelleen mun vapaapäivät tän viikon puolella on näyttäneet tältä.
Ja tältä. (Plussaa vehreydestä kuitenkin.)
Olen siis neulonut parissa päivässä yhdet vaippavillahousut. (Vaiheessa allaoleva vielä eilenaamuna.)
Mähän en ole saanut yhtään neuletta sitten lukioaikojen valmiiksi. (Tosin silloin sain peräti villapaidan, ihan järjettömän liian ison, mutta sain kuitenkin.) Siksi siis on tuo Jutta-kaupan ohje mun mielestä täysin ainakin oman suositteluni arvonen. Hahtuvalla on hintaa 6 euroa, sitä jää yli, siihen puikot vaan päälle (joita siis voi käyttää niin moniin tuotoksiin kun haluaa) ja multa tumpelolta parin päivän harrastelut päälle ja villikset on valmiit. Melko edullista ja kivaa verrattuna uutena ostettujen hintoihin.
Jutta kauppana taas on aika jännä. Nettisivut on mulle ainakin ihan tolkuttoman sekavat, tosin en oo kyllä tilaamaan asti alkanut mitään koskaan. Liveputiikki Punavuoressa taas ei juuri eroa nettisivuista. Sellanen söpö pieni luukku, lattiasta kattoon täynnä tätä roinaa ja ovella ovikoodi. Asiansa kuitenkin näemmä ajoi, vaikka vähän mä ostaessa pelkäsin, että koskematta jää toi hahtuva.
Aina muuten puhutaan neulojan "käsialasta", ja omastani mulla ei tähän mennessä oo ollut mitään haisua. No nyt ehkä on, ellei tohon ohjeeseen oo tarkotuksella jätetty reipasta kutistumisvaraa! Tein kiltisti tasan pienimmän (0-6kk) ohjeen mukaan, mutta saumojenompelua vaille valmiina noi pökät kyllä mun mielestä mahtuis keskiverto ala-asteikäsen päälle kevyesti. Mut kaipa ne kutistuu.
Fiksumpi kissa mun ymmärryksen mukaan olettaa olevansa tuleva iskä. Asetuin vähän pidemmäksi aikaa mihin tahansa oleilemaan, se haluaa tulla mahan ja muiden asioiden väliin. Esim. nukkuessa selän puoli ei vaan kelpaa, vaan se on mun laidalla etupuolella tai meiän välissä mun etupuolella riippuen kummin päin nukun.
Toissapäivänä mies tuli kotiin ja tervehti pyykkinarulla roikkuvia all-in-one -vaippoja ilolla: "Alieneita!"
Ja okei. Nyt en osaa sitten muuta ajatellakaan niistä enää. Siis kuolleet roikkuvat ne facehuggerit tiiättehän?
Ja tältä. (Plussaa vehreydestä kuitenkin.)
Olen siis neulonut parissa päivässä yhdet vaippavillahousut. (Vaiheessa allaoleva vielä eilenaamuna.)
Mähän en ole saanut yhtään neuletta sitten lukioaikojen valmiiksi. (Tosin silloin sain peräti villapaidan, ihan järjettömän liian ison, mutta sain kuitenkin.) Siksi siis on tuo Jutta-kaupan ohje mun mielestä täysin ainakin oman suositteluni arvonen. Hahtuvalla on hintaa 6 euroa, sitä jää yli, siihen puikot vaan päälle (joita siis voi käyttää niin moniin tuotoksiin kun haluaa) ja multa tumpelolta parin päivän harrastelut päälle ja villikset on valmiit. Melko edullista ja kivaa verrattuna uutena ostettujen hintoihin.
Jutta kauppana taas on aika jännä. Nettisivut on mulle ainakin ihan tolkuttoman sekavat, tosin en oo kyllä tilaamaan asti alkanut mitään koskaan. Liveputiikki Punavuoressa taas ei juuri eroa nettisivuista. Sellanen söpö pieni luukku, lattiasta kattoon täynnä tätä roinaa ja ovella ovikoodi. Asiansa kuitenkin näemmä ajoi, vaikka vähän mä ostaessa pelkäsin, että koskematta jää toi hahtuva.
Aina muuten puhutaan neulojan "käsialasta", ja omastani mulla ei tähän mennessä oo ollut mitään haisua. No nyt ehkä on, ellei tohon ohjeeseen oo tarkotuksella jätetty reipasta kutistumisvaraa! Tein kiltisti tasan pienimmän (0-6kk) ohjeen mukaan, mutta saumojenompelua vaille valmiina noi pökät kyllä mun mielestä mahtuis keskiverto ala-asteikäsen päälle kevyesti. Mut kaipa ne kutistuu.
Fiksumpi kissa mun ymmärryksen mukaan olettaa olevansa tuleva iskä. Asetuin vähän pidemmäksi aikaa mihin tahansa oleilemaan, se haluaa tulla mahan ja muiden asioiden väliin. Esim. nukkuessa selän puoli ei vaan kelpaa, vaan se on mun laidalla etupuolella tai meiän välissä mun etupuolella riippuen kummin päin nukun.
 |
| Rv 32 |
Toissapäivänä mies tuli kotiin ja tervehti pyykkinarulla roikkuvia all-in-one -vaippoja ilolla: "Alieneita!"
Ja okei. Nyt en osaa sitten muuta ajatellakaan niistä enää. Siis kuolleet roikkuvat ne facehuggerit tiiättehän?
tiistai 21. toukokuuta 2013
Ainiin
Odotamme siis tytärtä ja pikkusiskoa kuoriutuvaksi kesän aikana!
Mieskin halusi viimein tietää ja jos olen siltä onnistunut salailuissani, niin ehkäpä sitten teiltäkin. :)
Täällä nautiskellaan kesästä ja näistä ihanista viimeisistä työpäivistä. Töissä on ollut aika hektistä muutamat viikot, mikä passaa paremmin kuin hyvin. Mukava jäädä pois "kaikkensa antaneena". :D Ikävästi toi auringonmokoma vaan tuntuu nyt piiloutuvan aina mun vapaa-ajalla, ja etenkin niinä aikoina kun meidän parvekkeelle paistaisi ja kun taas on mentävä, se astuu esiin. Pari viikkoa enää, ja se saa paistaa koska vaan ja oon aina vapaalla (paitsi neuvola tossa naapurissa kerran viikko), joten katotaan kuka sit lällättää ja kenelle! Tuntuu hassulta, että pari kuukautta sitten pohdin pärjäänkö viileät kelit mahan kanssa vaatteillani, kun nyt a) melkein mikään soveliaan näkönen ei mahdu mukavasti päälle ja b) kaikessa soveliaan näkösessä tulee kuuma kuuma ja kuuma. Yleensä oon siis aika vilukissa, mutta nyt on tää ekstra rasvakerros varmaan saanu termostaatin mäsäksi, koska voisin oikeesti kulkea iloisesti bikineissä ja mielellään paljain varpain tuolla dygnet runt. Kerrankin näin siis. Alan kuitenkin ymmärtää miksi äitiysloma lakisääteisesti alkaa sen 30 arkipäivää sisältäen lauantait, muttei sunnuntaita ennen laskettua aikaa: säädyllisyys pukeutumisessa! Kohta siis saan lerpattaa menemään pyjamapöksyissä ja haaremihousuissa ja kukaan ei valita mitään (paitsi oma takaraivo).
Ekat vaippapyykit pyöräytetty vajaan vaatekoneellisen seassa myös eilen jo! En malttanut ihan loman alkuun asti odotella. Tosin joku vinkkasi, että käyttämättömiä imuja vois hyvin pestä kymmenisenkin kertaa ennen käyttöönottoa, joten alotin jo nyt. Tosi paljon oon siis huutanut myös ihan käyttämätöntä käytettyä vaippatarviketta netissä.
torstai 16. toukokuuta 2013
Aamuja, aamuja
Ihana kevät! Ja nyt se on kuulkaas sellanen keissi, että todennäköisesti noin 11 työvuoroa tai 22 aamua, niin tälle neidille pamahtaa se äitiysloma tassuun! Toiset tuntuu motivaatiovempassa sitä odottelevan innolla ja tuskailevan viimesiä ponnistuksia, mutta mä nyt en varsinaisesti ainakaan vielä. Siis odotan siinä mielessä, että kaikenlaista pikkutekemistä, säätämistä, hoitamista olisi ihan miljoonasti "ennen kesää", ja olen nyt tuudittautunut monessa jutussa "sit lomalla" -ajatukseen. Mutta samanaikasesti kuitenkin toissapäivänäkin huokailin, kuinka mun tulee ikävä niitä rauhallisen letkeitä, nihkeän helteisiä kesätyöpäiviä, kun loma on vielä itellä edessäpäin ja muut vetää puistossa jätskiä napaan. Sandaaleissa polkasee illalla kotiin pussikaljottelijoiden ohi ja jopa sisällä tuoksuu aurinkorasva ja kuuman kostea asvaltti. Niissä vaan on se oma tunnelmansa, jota en tänä vuonna taida kokea ollenkaan! Tosin varmasti saan vähän ainutlaatuisempia kesämuistoja (mm. turvotus, hiki, hitaus) tilalle.
Töissä oon edelleen kyennyt ihan normaalisti painamaan. Jonnekin hamaan unohdukseen on jääneet mitkään painonnostorajat tai nostotekniikat, kun ei mikään ole tuntunut hankalalta tai pahalta. Edelleen kiperimmät tilanteet on mahtumiset ahtaista väleistä yllättävän ylimääräisen ulokkeen kanssa ja lattiatasotyöskentely. Sekä noin kerran tai pari päivässä iskevä minuutin parin huimauskohtaus. Toi ahtaat välit ei jotenkin vieläkään mene mun kalloon. Jos normaalisti vaikka kantaa mahan kohdilla jotakin (laukkua tai käsissään jotain), pystyy tuon taakan aina siirtämään, litistämään, nostamaan korkeemmalle tai mitä vaan. En oikein edelleenkään totu siihen, että mahaa ei yhtäkkiä pystykään. Jos jostain ei mahdu, niin siitä ei sitten vaan mahdu, ihan turha yrittää liukahtaa sivuttain, koska taidan olla sivuttain tällä hetkellä leveämpi kuin varsinaisessa leveyssuunnassa! Kiperissä kumartumisissa ja kyykyissä taas maha ei mahdu kylkiluiden ja reisien väliin ja hengenahdistus ja närästys on varmoja nakkeja! Muutoin kuitenkin voisin ihan hyvin näillä voinneilla jatkaa duunia vaikka synnytykseen asti. Sunnuntaisinhan (tai muina pyhinä) sitä voisi harkitakin, koska sehän ei valtion mukaan ole äitiyspäivä, eli töissä voisi käydä, koska noilta päiviltä ei rahaakan tule. Jätetään mietintään.
Pari uutta ihastusta pakko mainita tähän väliin. Danonen steviajugge teki tosi iloisen yllärin, koska ei sokeria, mutta rasvaa on kuitenkin jätetty, harvinaista. Makukin just eikä melkein. (Hyvä sivusto tuo somefood muuten muutoinkin!)
Ja ihan vähän hulahti budjetista myös Kappahlin Newbie -mallistoon, kun siinä on joitakin niin ihania värmeitä, että voi huoh. Onneksi ei ollut kokoja riittämiin kaikista. Oon siis alkanut jo tiiraamaan enemmän tollasia 70+ -senttisiä, koska luulen että pienempiä on tai on tulossa riittämiin. Vielä jos löytyis kokoja, voisin ottaa ainakin nämä:
ja
(Ja arvatkaa kuka on lähdössä ehkä ihan kohta tonne inhoamaansa ruuhka-aikaan kohti keskustaa..?)
Iltapäivällä on sitten seuraava neuvola ja odotan jotenkin, että oon saanut verenpaineen kuriin. Keino on ollut niinkin yksinkertainen kuin turvotuksenpoistokuurini. Viime perjantain jalkaturvotusepisodin jälkeen oon tsempannut niin veden, kahvin kuin diureettihedelmien syömisessä ja tulokset näkyy. Nyt erottuu nilkkaluut iltasinkin ja sormet ei aamulla ole niin kuumotusnakit.
Toinen kissoista (ei kuvassa oleva, kun tää on aina tää hömppä linssilude) on muuten jostain vuoden vaihteesta asti tosi mielellään nukkunut mun vieressä ja ehdottomasti etupuolella. Voisko asialla olla tekemistä jonkunlaisen hormonien haistamisen kanssa? Se kun on kuitenkin noista kahdesta karvasesta se fiksumpi. Tosin on myös arempi, eli varmasti muuttuu meno kun kotiin kannetaan ääntä pitävä ja liikehtivä vieras asia.
Töissä oon edelleen kyennyt ihan normaalisti painamaan. Jonnekin hamaan unohdukseen on jääneet mitkään painonnostorajat tai nostotekniikat, kun ei mikään ole tuntunut hankalalta tai pahalta. Edelleen kiperimmät tilanteet on mahtumiset ahtaista väleistä yllättävän ylimääräisen ulokkeen kanssa ja lattiatasotyöskentely. Sekä noin kerran tai pari päivässä iskevä minuutin parin huimauskohtaus. Toi ahtaat välit ei jotenkin vieläkään mene mun kalloon. Jos normaalisti vaikka kantaa mahan kohdilla jotakin (laukkua tai käsissään jotain), pystyy tuon taakan aina siirtämään, litistämään, nostamaan korkeemmalle tai mitä vaan. En oikein edelleenkään totu siihen, että mahaa ei yhtäkkiä pystykään. Jos jostain ei mahdu, niin siitä ei sitten vaan mahdu, ihan turha yrittää liukahtaa sivuttain, koska taidan olla sivuttain tällä hetkellä leveämpi kuin varsinaisessa leveyssuunnassa! Kiperissä kumartumisissa ja kyykyissä taas maha ei mahdu kylkiluiden ja reisien väliin ja hengenahdistus ja närästys on varmoja nakkeja! Muutoin kuitenkin voisin ihan hyvin näillä voinneilla jatkaa duunia vaikka synnytykseen asti. Sunnuntaisinhan (tai muina pyhinä) sitä voisi harkitakin, koska sehän ei valtion mukaan ole äitiyspäivä, eli töissä voisi käydä, koska noilta päiviltä ei rahaakan tule. Jätetään mietintään.
Pari uutta ihastusta pakko mainita tähän väliin. Danonen steviajugge teki tosi iloisen yllärin, koska ei sokeria, mutta rasvaa on kuitenkin jätetty, harvinaista. Makukin just eikä melkein. (Hyvä sivusto tuo somefood muuten muutoinkin!)
Ja ihan vähän hulahti budjetista myös Kappahlin Newbie -mallistoon, kun siinä on joitakin niin ihania värmeitä, että voi huoh. Onneksi ei ollut kokoja riittämiin kaikista. Oon siis alkanut jo tiiraamaan enemmän tollasia 70+ -senttisiä, koska luulen että pienempiä on tai on tulossa riittämiin. Vielä jos löytyis kokoja, voisin ottaa ainakin nämä:
Iltapäivällä on sitten seuraava neuvola ja odotan jotenkin, että oon saanut verenpaineen kuriin. Keino on ollut niinkin yksinkertainen kuin turvotuksenpoistokuurini. Viime perjantain jalkaturvotusepisodin jälkeen oon tsempannut niin veden, kahvin kuin diureettihedelmien syömisessä ja tulokset näkyy. Nyt erottuu nilkkaluut iltasinkin ja sormet ei aamulla ole niin kuumotusnakit.
Toinen kissoista (ei kuvassa oleva, kun tää on aina tää hömppä linssilude) on muuten jostain vuoden vaihteesta asti tosi mielellään nukkunut mun vieressä ja ehdottomasti etupuolella. Voisko asialla olla tekemistä jonkunlaisen hormonien haistamisen kanssa? Se kun on kuitenkin noista kahdesta karvasesta se fiksumpi. Tosin on myös arempi, eli varmasti muuttuu meno kun kotiin kannetaan ääntä pitävä ja liikehtivä vieras asia.
torstai 9. toukokuuta 2013
Projekti kestovaippa II : Vaippamania
Miten lähdin liikkeelle alussa ja miltä se tuntui, voi lukea myös ykkösosasta.
Eilen kun muut suuntasivat baariin lätkäjatkoille, mä rynnistin malttamattomana koneelle katsomaan vaippahuutojeni tilannetta. Joku uusi ja outo vaippamania iski pari päivää sitten. Olin jo taas hetken ehtinyt tuskailemaan, kuinka kaikkea ei ehkä vielä olekaan tarpeeksi ja pitäisi inventoida ja miettiä ja vertailla ja ottaa selvää. Kohta noita arsenaaleja (vaipat, vaatteet, harsot, liinavaatteet, kaikki) kun pitäisi alkaa pesemäänkin käyttöä varten ja eihän mulla ole (ollut siis) hajuakaan miten niitä saa ja miten ei pestä! Suit sait foorumeilta siis neuvoja ja vinkkejä metsästämään ja kappas, seuraavaksi huomasinkin jo klikkailevani kiilto silmissä niitä viattomia "Tarjoa" -nappeja (kyllä, erittäin monikossa) Huuto.netissä. Viikon tai kahden päästä meillä on vissiin sitten vaippatarpeet ihan vauvafarmin varalle. Että tervetuloa vaan treenaamaan sitten loppukesästä.
Uusi innostukseni vastasyntyneelle ja ekoille kuukausille on nyt harsojen + villisten / kuorien rinnalle myös vastaava kotelo sisävaipalla tai harsolla sekä sisävaipalla höystettynä. Niitä kun irtoaa netistä kohtalaisen halvalla ja hyväkuntoisina. Aiemmin hankitut Imsevimset ja Bambolinot ovat siis saamassa seuraa. Sisävaippa + kuori -settiin kun saa harsolla ihan lisäimuakin sitten sen verran mitä kuoren koko antaa myöten. Lisäksi etuna voisin kuvitella olevan harsontaittelun tarpeettomuus. Sisävaippa kun on valmiiksi muodossa tehtäväänsä varten.
Ihanat, kauniit taskuvaipat on suosiolla hieman peremmällä hoitopöydän uumenissa, sillä niihin on tarkoitus perehtyä sitten reisien pullistuttua edes vähän muhkeammiksi kesäisistä. Tosin olen huomannut "valkonen on mun lempiväri ja vaaleet on niin lempeitä vauvavärejä" -ajattelun laajentuneen nyt myös vaippasektorille muualta. Eli puhtaan valkoiset kuorivaipatkin on (sairaalloisesti) alkaneet ihan silmää miellyttää.
Myös all-in-one -vaippoja oon nyttemmin kuitenkin ja riskeistä huolimatta rohkaistunut metsästämään jokusen lisää, ihan niitä muita, inspiroitumattomampia vaipanvaihtajia varten. Miehen kyllä uskon kokemuksen myötä kestovaipoille lämpenevän arkitarpeisiin, kun onhan se kierrättämäänkin tottunut jo kyseenalaistamatta. Varmasti AIO:t voi myös arkireissuilla tulla ihan tarpeisiin, kunhan ne vaan malliltaan sopivat.
Pesut aloitan sitten heti välittömästi, kun vaippakokoelmani tuntuu olevan kasassa. Yllätyksekseni meidän ihan nykyinenkin Serton pesuaine pienennetyllä annoksella käy kaikille vaippatarpeille. (Siis ei tuo mikään "meidän pesuaine" ole, vaan sattuu vaan tällä hetkellä just olemaan purnukallinen käytössä, edellinen olikin sitten ties mikä.) Tietysti villalle pitää hoidella vielä oma lanoliinitus-osansa, mutta eipä meilta villiksiäkään vasta löydy kuin yhdet, eli toiset varmaan hankintalistalla jo ennen kesää.
Tän hetken ihka ainoat kestovaippapulmat mun päässäni onkin kaksi seuraavaa (ratkaisut tervetulleita!) :
1. Miten likavaippavarastointi kotona hoituisi parhaiten?
Meillä on kaksi vesitiivistä suljettavaa (mutta aika pientä) pussia, mutta jos ne tulee lähinnä tilapäiskäyttöön esim. ulkoillessa, mikä olisi fiksuinta kotona? Jos oletetaan, että likavaippoja noin 3 vuorokautta maksimissaan säilyttelisi? Mikä olisi yhtäaikaa sopivan edullista, ekoa, ilmavaa, hajutonta, logistisesti ja esteettisesti kivaa? Liotuksen olen vähän niinkuin jo pois mahdollisuuksista laskenut, kun vessa on niin pieni, ettei sinne olisi järkevää mitään ylimääräistä ottaa.
&
2. Onko muka mitenkään mahdollista, että näiden kanssa touhuaminen / näiden vaihtaminen tuntuisi ikinä työläältä?!? Kattokaa nyt niitä!!! (Tähän iso sydän.)
Perinteinen kissakevennys:
Into pinkeenä oon taas kerran kaavaillut pikkukissaa testileluksi ja koekaniiniksi vaippatreeneille. Ainoa este, minkä keksin on häntä. Lieneekö järkevää harjoitella harsotaittelua ja kiinnittelyä hännäkkäälle otukselle? Sittenhän kesällä ainakin ultrien mukaan hännättömän vauvan vaipathan väistämättä falskaa, koska oon oppinut jättämään häntävaran? Toisaalta meillä lähti just viimeinen (keittiön) matto jälleen kerran pesuun tän nimeltämainitsemattoman, kuvassa esiintyvän mielensäpahottajan vuoksi, että sikäli vaipat kyllä tulis ihan tarpeeseen.
Eilen kun muut suuntasivat baariin lätkäjatkoille, mä rynnistin malttamattomana koneelle katsomaan vaippahuutojeni tilannetta. Joku uusi ja outo vaippamania iski pari päivää sitten. Olin jo taas hetken ehtinyt tuskailemaan, kuinka kaikkea ei ehkä vielä olekaan tarpeeksi ja pitäisi inventoida ja miettiä ja vertailla ja ottaa selvää. Kohta noita arsenaaleja (vaipat, vaatteet, harsot, liinavaatteet, kaikki) kun pitäisi alkaa pesemäänkin käyttöä varten ja eihän mulla ole (ollut siis) hajuakaan miten niitä saa ja miten ei pestä! Suit sait foorumeilta siis neuvoja ja vinkkejä metsästämään ja kappas, seuraavaksi huomasinkin jo klikkailevani kiilto silmissä niitä viattomia "Tarjoa" -nappeja (kyllä, erittäin monikossa) Huuto.netissä. Viikon tai kahden päästä meillä on vissiin sitten vaippatarpeet ihan vauvafarmin varalle. Että tervetuloa vaan treenaamaan sitten loppukesästä.
Uusi innostukseni vastasyntyneelle ja ekoille kuukausille on nyt harsojen + villisten / kuorien rinnalle myös vastaava kotelo sisävaipalla tai harsolla sekä sisävaipalla höystettynä. Niitä kun irtoaa netistä kohtalaisen halvalla ja hyväkuntoisina. Aiemmin hankitut Imsevimset ja Bambolinot ovat siis saamassa seuraa. Sisävaippa + kuori -settiin kun saa harsolla ihan lisäimuakin sitten sen verran mitä kuoren koko antaa myöten. Lisäksi etuna voisin kuvitella olevan harsontaittelun tarpeettomuus. Sisävaippa kun on valmiiksi muodossa tehtäväänsä varten.
Ihanat, kauniit taskuvaipat on suosiolla hieman peremmällä hoitopöydän uumenissa, sillä niihin on tarkoitus perehtyä sitten reisien pullistuttua edes vähän muhkeammiksi kesäisistä. Tosin olen huomannut "valkonen on mun lempiväri ja vaaleet on niin lempeitä vauvavärejä" -ajattelun laajentuneen nyt myös vaippasektorille muualta. Eli puhtaan valkoiset kuorivaipatkin on (sairaalloisesti) alkaneet ihan silmää miellyttää.
Myös all-in-one -vaippoja oon nyttemmin kuitenkin ja riskeistä huolimatta rohkaistunut metsästämään jokusen lisää, ihan niitä muita, inspiroitumattomampia vaipanvaihtajia varten. Miehen kyllä uskon kokemuksen myötä kestovaipoille lämpenevän arkitarpeisiin, kun onhan se kierrättämäänkin tottunut jo kyseenalaistamatta. Varmasti AIO:t voi myös arkireissuilla tulla ihan tarpeisiin, kunhan ne vaan malliltaan sopivat.
Pesut aloitan sitten heti välittömästi, kun vaippakokoelmani tuntuu olevan kasassa. Yllätyksekseni meidän ihan nykyinenkin Serton pesuaine pienennetyllä annoksella käy kaikille vaippatarpeille. (Siis ei tuo mikään "meidän pesuaine" ole, vaan sattuu vaan tällä hetkellä just olemaan purnukallinen käytössä, edellinen olikin sitten ties mikä.) Tietysti villalle pitää hoidella vielä oma lanoliinitus-osansa, mutta eipä meilta villiksiäkään vasta löydy kuin yhdet, eli toiset varmaan hankintalistalla jo ennen kesää.
Tän hetken ihka ainoat kestovaippapulmat mun päässäni onkin kaksi seuraavaa (ratkaisut tervetulleita!) :
1. Miten likavaippavarastointi kotona hoituisi parhaiten?
Meillä on kaksi vesitiivistä suljettavaa (mutta aika pientä) pussia, mutta jos ne tulee lähinnä tilapäiskäyttöön esim. ulkoillessa, mikä olisi fiksuinta kotona? Jos oletetaan, että likavaippoja noin 3 vuorokautta maksimissaan säilyttelisi? Mikä olisi yhtäaikaa sopivan edullista, ekoa, ilmavaa, hajutonta, logistisesti ja esteettisesti kivaa? Liotuksen olen vähän niinkuin jo pois mahdollisuuksista laskenut, kun vessa on niin pieni, ettei sinne olisi järkevää mitään ylimääräistä ottaa.
&
2. Onko muka mitenkään mahdollista, että näiden kanssa touhuaminen / näiden vaihtaminen tuntuisi ikinä työläältä?!? Kattokaa nyt niitä!!! (Tähän iso sydän.)
 |
| Imsevimsen sisävaipat, uusin inspiraatio |
 |
| Osaa AIO:kin olla söötti. |
 |
| Muistatteks Maikkarin pöllölogon? Tai sen Pikku Kakkosen tunnaripöllön? |
 | |
| Pitäsin itekin just tällasta. |
 |
| Vähän merkkihifistelyä. Kuosit on kyllä tyypillisesti kivemmat noissa "halpisbrändeissä". |
 |
| Lisää pöllöjä! Ketä tuo vihree muistuttaa? |
 |
| Ei mulla muuten oo oikeesti mikään vaaleenpunanen painotus näissä taskuvaipoissa, vaan jotenkin oudosti satuin nyt kuvailemaan vaan näitä yksityiskohtia juurikin kyseiseen värimaailmaan painottuen. Ei ollu tarkotus. |
 |
| Kuvioita ei taida raaskia vaippaimuksi tunkea, mutta paksumpia pitäis etsiä muutenkin. |
 |
| Pelastakaa mun päivä ja valottakaa tyhmälle 'näpsy' (valkoinen yllä ^) -sanan etymologiaa. Mun maalaisjärki ennen vaippamaailmaan kurkkaamista sanoi jotakuinkin: näpsy = nappy (eng.) = vaippa kuin vaippa (suom.). Mutta ei, se onkin joku tällanen spessu kiinnitin? |
Perinteinen kissakevennys:
Into pinkeenä oon taas kerran kaavaillut pikkukissaa testileluksi ja koekaniiniksi vaippatreeneille. Ainoa este, minkä keksin on häntä. Lieneekö järkevää harjoitella harsotaittelua ja kiinnittelyä hännäkkäälle otukselle? Sittenhän kesällä ainakin ultrien mukaan hännättömän vauvan vaipathan väistämättä falskaa, koska oon oppinut jättämään häntävaran? Toisaalta meillä lähti just viimeinen (keittiön) matto jälleen kerran pesuun tän nimeltämainitsemattoman, kuvassa esiintyvän mielensäpahottajan vuoksi, että sikäli vaipat kyllä tulis ihan tarpeeseen.
Kännitunnustus
Mun ei koskaan ikinä ever pitänyt kokea mitään yhtäläisyyttä siihen ihmisryhmään, joka esim. välttelee vappua keskustassa humputtelevien takia tai liittyy facebookissa "itsekin käytin joskus alkoholia" -ryhmään. (Muistatteko fb:n alkuvaiheissa, kun tällanen ryhmä oli aikuisen sarkastisesti perustettu "aikuisiksi kasvaneille" vastapainoksi sille sarkastiselle "itsekin käytän joskus alkoholia" -ryhmälle.) Nojoo. En ole liittynyt, enkä koe yhtäläisyyttä, vaikka sinällään edelleen mun mielestä mielipiteet on mielipiteitä ja niihin on kaikilla osapuolilla tasapuolinen oikeus, olkoonkin, että tässä terveys-, taloudellisuus- ja oikeestaan kaikki todelliset tekijät on enemmän käyttäneiden kuin käyttäjien puolella. Ja kaikki kyllä yleensä myöntää sen.
Mutta... Käsi ylös jos jollakulla muulla on vasta raskauden yllättämänä löytynyt sellanen uusi "onko känniset oikeesti tollasia" -aivolohko (tai ehkä aisti ennemmin)?!? Mulla meinaan on! (Tai sitten kaikki vaan yhtäkkiä kollektiivisesti on muuttaneet kännikäytöstään jostain syystä rasittavaksi.) Ja kiintoisaa on, että tämä mun oivallus ei monessa tilanteessa edes vaadi kovin isoja alkoholiannoksia tai humaltilaa, vaan joskus todella pienikin riittää. Alkuraskaudessa tätä ei niin selvästi havainnut (ehkä omalla baby high:lla oli osuutta asiaan), mutta jatkuvasti selvemmin ja herkemmin. (Hehe, selvemmin nimenomaan!)
Aion mä tulevaisuudessa viinistä edelleen nauttia ja hyvällä omatunnollakin vielä, mutta vähän herää epäilys, että niitä entisiä sammaloituneita syvällisen henkeviä keskusteluja yön tunteina ei ehkä tulla enää näkemään. Humaltuneen kanssa on nimittäin yllättävän vaikea keskustella. Toki vannomatta aina paras. Enhän mä siis enää edes muista miltä se krapula oikein tuntuu.
(Aiheella ei sitten ole mitään sen kummempaa tekemistä eilisiltaisen lätkäillan kanssa, muuta kuin että Muumilimpan ohella täällä nautittiin myös valkkaria, jekkua, longeroa ja bisseä, mutta tuli vaan mieleen, kun aattelin mitä illasta kertoisin.)
Mutta... Käsi ylös jos jollakulla muulla on vasta raskauden yllättämänä löytynyt sellanen uusi "onko känniset oikeesti tollasia" -aivolohko (tai ehkä aisti ennemmin)?!? Mulla meinaan on! (Tai sitten kaikki vaan yhtäkkiä kollektiivisesti on muuttaneet kännikäytöstään jostain syystä rasittavaksi.) Ja kiintoisaa on, että tämä mun oivallus ei monessa tilanteessa edes vaadi kovin isoja alkoholiannoksia tai humaltilaa, vaan joskus todella pienikin riittää. Alkuraskaudessa tätä ei niin selvästi havainnut (ehkä omalla baby high:lla oli osuutta asiaan), mutta jatkuvasti selvemmin ja herkemmin. (Hehe, selvemmin nimenomaan!)
Aion mä tulevaisuudessa viinistä edelleen nauttia ja hyvällä omatunnollakin vielä, mutta vähän herää epäilys, että niitä entisiä sammaloituneita syvällisen henkeviä keskusteluja yön tunteina ei ehkä tulla enää näkemään. Humaltuneen kanssa on nimittäin yllättävän vaikea keskustella. Toki vannomatta aina paras. Enhän mä siis enää edes muista miltä se krapula oikein tuntuu.
(Aiheella ei sitten ole mitään sen kummempaa tekemistä eilisiltaisen lätkäillan kanssa, muuta kuin että Muumilimpan ohella täällä nautittiin myös valkkaria, jekkua, longeroa ja bisseä, mutta tuli vaan mieleen, kun aattelin mitä illasta kertoisin.)
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Lisää pesänrakennusta
Viime päivinä iskenyt uudestaan tarvikehaalintainto. Keskittynyt lähinnä ihan viimoisena vain vaippaosaston täydennyksiin, mutta muutakin roipaketta on vaihtanut vaivihkaa omistajaa.
Ihan navan alapuolelta löytyi jotain hailakkaa arventapaista (!!), joten uusimpaan käyttöön kosteusvoiteen ja babyoilin rinnalle lähti nyt viimein tää todella monelta taholta kehuttu Bio-Oil. Ihastuin ainakin tuoksuun heti, joten ehkäpä nyt taas saan vähän tsempattua tän ihonhoidon kanssa, kun hetkeksi into lopahti! Weledaankin tottui ja se vihreä purtilo avocadotuoksuineen oli ihan ok, mutta tätä voi vielä jälkikäteisnuuskia kämmenistäkin mieluusti! Eli hoitokäytössä siis rinnakkain kaksi herkkua, kun tämä osoittautui hyväksi aamu- ja iltakäyttöön ja peseytymisen jälkeen koko kroppaa hoitaa se Natusanin Baby-oilin hyvänyönversio.
Tän hetkinen arpisaldo on siis rintojen alapinnalla yhdet tummimmat ja "näkyvimmät" (tosin sijainnin puolestahan ne ei sieltä minnekään näy kun jäävät joko liivien pimentoon tai ilman liivejä mahan ihoa vasten), lisäksi oikeassa rinnassa on päällispinnallakin sellanen "vaalea" jälki ja nyt sitten vielä hailean tumma navan alla. Ihan arvettomana en siis oo säilynyt, mutta kyllä noita vähän etsiä saa, että huomaa.
Imutustyyny useiden tiirailujen jälkeen irtosi epäröinnillä Huuto.netistä. Vähän turhakehan tämä ehkä voi olla, mutta oli halpa ja kotimainen ja jotenkin toi kuosi vaan vetosi muhun hupsuudellaan. Mollavauva on merkki ja täytettä on lisättävissäkin, eli siksi kuva vähän lörpöstä tyynystä. Eihän mulla vielä mitään haisua ole kuinka pinkeenä tollasta oisi tapana pitää.
Ja huh. Tämä härpäkekin on nyt yliviivattuna listalta, jeejee! Muutaman euron lakisääteinen kaukalonrytky. Ehkä sillä ne parit keikat vetää ja ihannehan olisi, ettei akuuttia tarvetta edes tulisi. Joukkoliikenne kunniaan!
Kaukalon kylkiäisinä lykkäsi myyjä meidän matkaan vielä tämänkin härpäkkeen. Lahjaksi ollaan kyllä omavalintaista sitterimallia saamassa jossakin vaiheessa, mutta nyt on karvalapsille oma, kun heti omivatkin. Ehkä tällä voi testailla onko pirpana edes halukas itsekseen heijailemaan?
Ja vihdoin uusi reppu, joka olisi vähän suunnitteilla nyt äippälomailun ajaksi myös "hoitolaukun" virkaan. Mun vanha Dakine kun on jo vuosikaudet vedellyt viimeisiään (itseasiassa taisin heittää jo poiskin?) ja Miehen joku repunretale myöskin vähän laittanut jännäilemään koska olkahihna lopullisesti katkeaa kesken kriittisen kantoreissun. Tietysti ironisesti juuri tän hankinnan jälkeen sain äidiltä takaisin lainassa olleen Marimekon repun, jonka olin täysin unohtanut omistavanikaan! :D Kohtalon suurta ivaa ilman muuta, mutta nyt on sitten kaikille perheen reppukokoisille omansa ehjinä.
Eilinen turvotuksenpoistokuuri starttasi menestyksellä! Ainakin vessassa sai rampata niin tiuhaan, ettei vähään aikaan ole saanutkaan. Sormet oli heti tänä aamuna kaposemman ja viriilimmän tuntuiset eilisaamuun verrattuna. Jatkan siis samaa linjaa. Tänään testissä vesimeloni.
Viikon möhökuvista (Miehen paita päällä) voi päätellä mitä teen tänä(kin) Mies suuntaa areenalle kummisedän kanssa ja kummitäti ja kumppanit (ehkä raflan kautta) pörähtää meiän telkkarille illalla. Ihanaa, Leijonat!
Ihan navan alapuolelta löytyi jotain hailakkaa arventapaista (!!), joten uusimpaan käyttöön kosteusvoiteen ja babyoilin rinnalle lähti nyt viimein tää todella monelta taholta kehuttu Bio-Oil. Ihastuin ainakin tuoksuun heti, joten ehkäpä nyt taas saan vähän tsempattua tän ihonhoidon kanssa, kun hetkeksi into lopahti! Weledaankin tottui ja se vihreä purtilo avocadotuoksuineen oli ihan ok, mutta tätä voi vielä jälkikäteisnuuskia kämmenistäkin mieluusti! Eli hoitokäytössä siis rinnakkain kaksi herkkua, kun tämä osoittautui hyväksi aamu- ja iltakäyttöön ja peseytymisen jälkeen koko kroppaa hoitaa se Natusanin Baby-oilin hyvänyönversio.
Tän hetkinen arpisaldo on siis rintojen alapinnalla yhdet tummimmat ja "näkyvimmät" (tosin sijainnin puolestahan ne ei sieltä minnekään näy kun jäävät joko liivien pimentoon tai ilman liivejä mahan ihoa vasten), lisäksi oikeassa rinnassa on päällispinnallakin sellanen "vaalea" jälki ja nyt sitten vielä hailean tumma navan alla. Ihan arvettomana en siis oo säilynyt, mutta kyllä noita vähän etsiä saa, että huomaa.
Imutustyyny useiden tiirailujen jälkeen irtosi epäröinnillä Huuto.netistä. Vähän turhakehan tämä ehkä voi olla, mutta oli halpa ja kotimainen ja jotenkin toi kuosi vaan vetosi muhun hupsuudellaan. Mollavauva on merkki ja täytettä on lisättävissäkin, eli siksi kuva vähän lörpöstä tyynystä. Eihän mulla vielä mitään haisua ole kuinka pinkeenä tollasta oisi tapana pitää.
Ja huh. Tämä härpäkekin on nyt yliviivattuna listalta, jeejee! Muutaman euron lakisääteinen kaukalonrytky. Ehkä sillä ne parit keikat vetää ja ihannehan olisi, ettei akuuttia tarvetta edes tulisi. Joukkoliikenne kunniaan!
Kaukalon kylkiäisinä lykkäsi myyjä meidän matkaan vielä tämänkin härpäkkeen. Lahjaksi ollaan kyllä omavalintaista sitterimallia saamassa jossakin vaiheessa, mutta nyt on karvalapsille oma, kun heti omivatkin. Ehkä tällä voi testailla onko pirpana edes halukas itsekseen heijailemaan?
Ja vihdoin uusi reppu, joka olisi vähän suunnitteilla nyt äippälomailun ajaksi myös "hoitolaukun" virkaan. Mun vanha Dakine kun on jo vuosikaudet vedellyt viimeisiään (itseasiassa taisin heittää jo poiskin?) ja Miehen joku repunretale myöskin vähän laittanut jännäilemään koska olkahihna lopullisesti katkeaa kesken kriittisen kantoreissun. Tietysti ironisesti juuri tän hankinnan jälkeen sain äidiltä takaisin lainassa olleen Marimekon repun, jonka olin täysin unohtanut omistavanikaan! :D Kohtalon suurta ivaa ilman muuta, mutta nyt on sitten kaikille perheen reppukokoisille omansa ehjinä.
Eilinen turvotuksenpoistokuuri starttasi menestyksellä! Ainakin vessassa sai rampata niin tiuhaan, ettei vähään aikaan ole saanutkaan. Sormet oli heti tänä aamuna kaposemman ja viriilimmän tuntuiset eilisaamuun verrattuna. Jatkan siis samaa linjaa. Tänään testissä vesimeloni.
 |
| Rv 30+3 |
Viikon möhökuvista (Miehen paita päällä) voi päätellä mitä teen tänä(kin) Mies suuntaa areenalle kummisedän kanssa ja kummitäti ja kumppanit (ehkä raflan kautta) pörähtää meiän telkkarille illalla. Ihanaa, Leijonat!
tiistai 7. toukokuuta 2013
Neuvolat tiivistyvät
Nopeat neuvolapäivitykset tähän väliin, koska en halua niitä sujautella muihin teksteihin sitten sotkemaan. :) Oon elänyt viikonlopun aika tietokone- ja nettipimennossa, mikä on ollut aika ihanaa vaihteeksi. Nyt kun koulukaan ei enää vaadi Moodlea kyttäilemään tai muuta mukavaa, ainoastaan paperiset tenttikirjat odottaa hyllyssä. Tosin eilen kyllä oli pakko yksi tehtävänpalautus hoidella vielä tietoteknisesti, mutta se olikin kevään toiseksi viimeisin mokoma.
Ihan ekaksi raportoin, että kyllä! Pirpana on fiksusti käännähtänyt päälleen, eli todennäköisimmin se kävi juurikin sillon kuin siltä tuntuikin! Alapääliikkeet kohdunsuulla ja häpyluun päällä tulevat siis pikkuisista käsistä, vaikka välillä tosi voimakkaita ovatkin. Otin tän asentojutun tutkimuspöydälle käydessä ihan tarkotuksella puuheeksi Tädin kanssa, koska halusin oikeastaan vaan tästä edes jotain tietoa ja sainkin lopulta pienen kivan yllärin. Käsikopelolla Täti arveli pään kyllä alas, mutta ihan varmistukseksi veikin mut vielä ultralla varmistamaan asian! En tosiaan siis tiennyt, että meidän neuvolasta ultra löytyy ja aikamoinen vempele se olikin. Ihmeellisessä takatilassa, sellasessa siivouskomeron kokoisessa huoneessa sai hyppiä jalkatukien yli penkille, ja itse aparaattikin oli aika autenttinen iso vaaleanbeessinharmaa muovihärpäke. Näytön koko oli sellasta neuvolakortin luokkaa (niille jotka ei sellasta ole omistaneet, niin 10x15cm voi olla aika lähellä totuutta). Mutta ihan se ja sama, oli kone missä tilassa, minkälainen ja kuinka vanha vain, lopputuloksena mun mahasta löytyi alhaalta pääpallo ja navan vierestä mun oikealtani katsottuna selkä! Nyt onkin ollut perjantaista asti aika upeeta kun on liikkeistä suurimmasta osasta pystynyt sanomaan mikä ne aiheuttaa. Tosin ihme kippuroilla toi vielä pystyy olemaan, kun jalkojen liikkeet tuntuu mun asennosta riippuen välillä ihan oudoissa paikoissa. Hyvä tietysti että vielä mahtuu. Eilen satuin niin selkeän potkun saamaan kädelleni kylkimakuulla alempaan kylkeen, että ihan saattoi kantapääpotkuksi sen tunnistaa. (Mikähän riehunta oisi alkanut jos oisin omalla kädellä saanu siitä kantapäästä otteen ja pitäny kiinni?)
Painotilanne neuvolan kartalla +16,3 kiloa (oho :) ja mun laskun mukaan siis sen noin pari kiloa vielä päälle. Hemoglobiinit olin saanut peräti 130:een nousemaan raudoillani, tosin nyttemmin olen kyllä satunnaisina vuorokausina sitä vain isommin napsinut. Toi 130 kyllä mulle passaa ihan mainiosti, eli niillä main riittää että pysytteleekin. Sykkeet on tasasesti pysynyt 145:ssä yhä, vaikka aika ronskilla kädellä toista pesässään häirittiinkin siinä asentotunnustelussa. Kohdulta löytyi kokoa Tädin mittauksella nyt 28 senttiä.
Verenpaineet oli ainoa epäkohta ja ekaa kertaa nyt sellainen. Eka istumamittaus sai peräti lukemat 142/84, toisella laskivat jonkin verran ja vasta makuulta mitattu oli samaa luokkaa kuin mun alkuraskauden tulokset. Turvotusta mulla on satunnaisesti ollut ja nyt alkanut tuntua että ihan jatkuvastikin, mutta muita pahempia oireita kuitenkaan ei. Ihan iloinen siis olen, että tästä eteenpäin pari seuraavaa neuvolatsekkausta ovatkin jo kahen viikon välein. Eli itseasiassa siis jo ensi viikolla seuraavaksi!
Nesteen- ja turvotuksen poiston aloitinkin jo eilen shoppaamalla 2 kiloa espanjalaisia mansikoita! Tästä alkaakin nyt vesi - lenkkeily - jooga - sun muu -tehokuuri! :D Ei tuo turpoilu muuten suurempaa haittaa aiheuta, mutta käsissä (sormissa) se on ehkä epämiellyttävimmän tuntuista ja öisin puutuu kädet lähes joka yö (eivät kyllä välttämättä ole tekemisissä keskenään, mutta mahdollisesti)! Kaikenlaista ihme vaivaa tää loppuraskaus mukanaan tuokin.
Ihan ekaksi raportoin, että kyllä! Pirpana on fiksusti käännähtänyt päälleen, eli todennäköisimmin se kävi juurikin sillon kuin siltä tuntuikin! Alapääliikkeet kohdunsuulla ja häpyluun päällä tulevat siis pikkuisista käsistä, vaikka välillä tosi voimakkaita ovatkin. Otin tän asentojutun tutkimuspöydälle käydessä ihan tarkotuksella puuheeksi Tädin kanssa, koska halusin oikeastaan vaan tästä edes jotain tietoa ja sainkin lopulta pienen kivan yllärin. Käsikopelolla Täti arveli pään kyllä alas, mutta ihan varmistukseksi veikin mut vielä ultralla varmistamaan asian! En tosiaan siis tiennyt, että meidän neuvolasta ultra löytyy ja aikamoinen vempele se olikin. Ihmeellisessä takatilassa, sellasessa siivouskomeron kokoisessa huoneessa sai hyppiä jalkatukien yli penkille, ja itse aparaattikin oli aika autenttinen iso vaaleanbeessinharmaa muovihärpäke. Näytön koko oli sellasta neuvolakortin luokkaa (niille jotka ei sellasta ole omistaneet, niin 10x15cm voi olla aika lähellä totuutta). Mutta ihan se ja sama, oli kone missä tilassa, minkälainen ja kuinka vanha vain, lopputuloksena mun mahasta löytyi alhaalta pääpallo ja navan vierestä mun oikealtani katsottuna selkä! Nyt onkin ollut perjantaista asti aika upeeta kun on liikkeistä suurimmasta osasta pystynyt sanomaan mikä ne aiheuttaa. Tosin ihme kippuroilla toi vielä pystyy olemaan, kun jalkojen liikkeet tuntuu mun asennosta riippuen välillä ihan oudoissa paikoissa. Hyvä tietysti että vielä mahtuu. Eilen satuin niin selkeän potkun saamaan kädelleni kylkimakuulla alempaan kylkeen, että ihan saattoi kantapääpotkuksi sen tunnistaa. (Mikähän riehunta oisi alkanut jos oisin omalla kädellä saanu siitä kantapäästä otteen ja pitäny kiinni?)
Painotilanne neuvolan kartalla +16,3 kiloa (oho :) ja mun laskun mukaan siis sen noin pari kiloa vielä päälle. Hemoglobiinit olin saanut peräti 130:een nousemaan raudoillani, tosin nyttemmin olen kyllä satunnaisina vuorokausina sitä vain isommin napsinut. Toi 130 kyllä mulle passaa ihan mainiosti, eli niillä main riittää että pysytteleekin. Sykkeet on tasasesti pysynyt 145:ssä yhä, vaikka aika ronskilla kädellä toista pesässään häirittiinkin siinä asentotunnustelussa. Kohdulta löytyi kokoa Tädin mittauksella nyt 28 senttiä.
Verenpaineet oli ainoa epäkohta ja ekaa kertaa nyt sellainen. Eka istumamittaus sai peräti lukemat 142/84, toisella laskivat jonkin verran ja vasta makuulta mitattu oli samaa luokkaa kuin mun alkuraskauden tulokset. Turvotusta mulla on satunnaisesti ollut ja nyt alkanut tuntua että ihan jatkuvastikin, mutta muita pahempia oireita kuitenkaan ei. Ihan iloinen siis olen, että tästä eteenpäin pari seuraavaa neuvolatsekkausta ovatkin jo kahen viikon välein. Eli itseasiassa siis jo ensi viikolla seuraavaksi!
Nesteen- ja turvotuksen poiston aloitinkin jo eilen shoppaamalla 2 kiloa espanjalaisia mansikoita! Tästä alkaakin nyt vesi - lenkkeily - jooga - sun muu -tehokuuri! :D Ei tuo turpoilu muuten suurempaa haittaa aiheuta, mutta käsissä (sormissa) se on ehkä epämiellyttävimmän tuntuista ja öisin puutuu kädet lähes joka yö (eivät kyllä välttämättä ole tekemisissä keskenään, mutta mahdollisesti)! Kaikenlaista ihme vaivaa tää loppuraskaus mukanaan tuokin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)