Joulunviettorauhaa

Täällä onkin niin hiljennytty ensin joulukiireiden alla ja nyttemmin joululomailun merkeissä! Miehen tyttö on ollut meillä täällä ja Mieskin lomaillut, joten konetta ei ole tullut monena päivänä käynnistettyä hetkeksikään!

Tirppa kasvaa kohisten, vaikka toisaalta kyllä mut on yllättänyt myös täysin tämä "täysimetetyn kasvutaantuma" tai miksi sitä nyt voisi sanoakaan. Kun ekat viikot ja kuukaudet sitä pituutta ja painoa senkun pukkasi, niin nyt tämä nykyinen tahti tuntuu niin hitaalta. Alkuun jokaisella neuvolavisiitillä fiilis oli  oikeesti, joko?!?" ja nykyään enemmän "aijaa, vasta...". Onneksi niin! Saa käyttää ihania vaatteita pidempään kuin niitä ihan pieniä ja saan pitää tuon pikkuvauvani vielä hetken. Vaikka välillä väsyttää ja tylsistyttää ja kehitys kehittyy niiiiin hitaasti, niin silti on mieleen noussut toive, josko tämä vauvavuosi ei ikinä päättyisikään! (Jooei onneksi päättyy aikanaan, mutta että näin kun tietää, että se päättyy, niin toivon ettei päättyisi! ;) )

Näin vuoden vaihtuessa siis Tirppasemme on 5-kuukautinen ilonen, rauhallinen, herkkä ja humoristinen vauvapötkelö. Mihkään tuo ei vielä omin voimin liiku, kääntyy sillon tällöin jos silmä välttää, muttei mitenkään aktiivisesti vielä. Käsikoordinaatio sen sijaan on hyvinkin tarkka, ja lempparihypisteltäviä ovat muiden kädet. Vauvanauru raikaa meillä joka päivä jostakin syystä ja rytmistä pidetään kiinni. Pituutta tuoreiden tietojen mukaan on 65,5 senttiä ja painoa 7,35 kiloa, tasaisesti ja sopusuhtaisesti siis tuttuun tahtiin jatketaan maisteluista huolimatta. Tissitankkausta on vuorokaudessa ehkä sen 10-15 kertaa, ihan riippuu missä ja miten ollaan, ja toki yötankkauksistakin, niitä kun on ehkä 2-5 kertaa yössä tällä hetkellä. Lounaalla maistellaan hedelmää tai kasvista ja päivällisellä lihaista kasvismönjää, jos ollaan kotona, kodin ulkopuolella mennään maitolinjalla. Puuro varmaan otetaan testailuun kuukauden sisään jos jaksetaan, mutta sitä ennen kalajutut, koska niitä meillä syödään muutenkin, joten helpottaa kokkailuja yhteiset raaka-aineet. Ja heti kun istuminen on varmempaa, niin saa typy tietysti alkaa syödä itsekin. Jotkut sitäkin hienosti sormiruokailuksi kutsuvat.

Mulle on tullut yllärinä miten vaikeaa tuo syömisen opettelu vauvalle onkaan! Onneksi alettiin hyvissä ajoin tuo maistelurumba, koska on kyllä ollut ihana pitää pelkkiä imutuspäiviä välillä ja huilata maisteluista. Mennä niin sanotusti fiilis- eikä suosituspohjalta. Edelleenkään Tirppa ei syö tosiaankaan nälänpitimiksi, vaikkakin mieluisia makuja sentään jo katoaa mahaan enemmän kuin rinnuksille.Ylimääräiset ruokajäämät tulevat sitten pukluina ulos samoin kuin maidotkin. Tähän mennessä ainoa pannaan (väliaikaisesti) joutunut ruoka on avocado. Se upposi herkkuna, ensin menestyksekkäästikin yhden kerran, mutta pari viimeistä kertaa aiheuttivat sellaiset yrjörumbat päikkäreille ja yöunilla, että huhhuh! Kirkkaanvihreät ja avocadoaromiset tottakai! Vaate- ja rieputahrat on hoituneet hienosti sappisaippuan turvin (uskaltaa sitä mustikkaakin maistella lempparibody päällä!), mutta kun ton vaunujen untuvapussin pesu ja kuivatus on niin pain in the ass.

Hampaita alaleuassa keskellä on jo kaksi, ja ne ilmaantuivatkin siihen vähän varkain. Onhan tuota kuolaa ja kaluamista katseltu jo pitkään, mutta eräänä päivänä sieltä se eka sitten vaan löytyi! Ikää oli tuolloin hilkkusen päälle 4 kuukautta ja noin 1,5 viikon päästä nököhammas sai kaverinkin viereen. Äippäpakkauksen hammasharjaa on käytetty iltaleikeissä puruleluna siitä lähtien.

Yks yö yritettiin tollasta pinnasänky sivuvaununa -juttua, mut ei ollu kyl meiän juttu (vielä) ollenkaan.

Hyvää ja railakasta uutta vuotta siis kaikille täältä meiltäkin! Hengissä ollaan, palataan ensi vuonna uusin kujein ja paremmalla ajalla!

Ahvenanmaan pannukakku Helsingin tyyliin

Mä hullaannuin joskus ipanana Ahvenanmaan eräretkellä ihan hurjasti Ahvenanmaan pannukakkuun. Aikuisempana oon sitä jokusen kerran sitten ihan perinteisesti mannapuurolla vääntänyt ja edelleen on ihan herkkua! Hakkaa tavispannarin mennen tullen! Pannukakku on muutenkin mun keittiössä ihan normiruokaa, sellanen hätävara, johon löytyy aina melkeinpä ainekset ja päälliset ja jos ei muuta jaksa vääntää niin edes sitten pannaria.

Mun pannarintekotapa on periytynyt mummolta, eli äitini äidiltä. Mun isä oli allerginen kananmunalle (ja kalalle) ja siksipä sitä ei meillä juuri juhlia lukuunottamatta juuri käytetty. Isän ollessa työmatkoilla, mummo tuli äitiä usein jeesaamaan ja "kun kissa oli poissa niin hiiret hyppi pöydillä" vai miten se nyt meneekään ja kananmuna (ja kala) ruokia syötiin sitten sen edestä. Mummon kanssa tein monet pannarit yhteistuumin, opin rikkomaan kananmunat ja lappamaan jauhoa ja maitoa sopivassa suhteessa sekaan, kun mummo vispasi. Itse teen pannarin välillä ihan uunipellille, jolloin jätän taikinankin löysemmäksi ja saan sellasen lättänän pannariletun, mutta useimmiten käytän ihan lasista uunivuokaa. Tuolloin taikinakin on tuhdimpaa, ruokaisampaa ja itse kakku paksumpi. Omnom.

Koska joku mannapuuropannari ei kuitenkaan sovellu liian usein arkiruoaksi vitivalkoisine hiilareineen, oon välillä vääntänyt ns. puurottoman pannukakun vaihteluna terveellisempiä sovelluksia mannapuuroisesta Ahvenanmaan pannarista. Kaikkien hienointa tietysti on jos brunssipannarissa voi hyödyntää vaikka aamupuuron jämät! Meillä nyt puuroa ei vielä syö kuin minä, joten yhden annoksen mikropuurosta ei tähteitä jää...

Tarvitaan siis:
- Rasvaa vuoan voiteluun
- Puolen litran puurosatsi, mielellään maitoon tehty (kuvan pannarissa on kauralesepuuro: 5dl maitoa, 1,25dl kauraleseitä ja vajaa tl mineraalisuolaa)
- 4 munaa
- 1 dl sokeria
- 5 dl maitoa
- 2 dl vehnäjauhoa
- Haluamiasi mausteita, marjoja tai muuta (kuvan pannarissa on vaniljasokeria noin 1-2 ruokalusikallista)

Munat ja sokerin voi vaahdottaa ja sitten vasta sekoittaa muut aineet tai sitten voit vaan sekoittaa kaiken heti. Niin ja puuron on hyvä olla jäähtynyttä ettei munat mene kokkeliksi. :D Sit laitetaan puoleks tuntia koko höskä siinä voidellussa vuoassa uuniin 175 asteeseen. Nautintavälineiksi suosittelen vaikka marjoja ja vaahterasiirappia. Juhlaisamman satsin saa sitten vaikka korvaamalla maitoa kermalla ja maustamalla pannarin esim. kardemummalla. :) Pannarista on niin moneksi!

Vaippa-arvonnan voittaja(t)!

Jee jee jee arvonta suoritettu (ja kiinteitä maisteltu jo yli viikon verran)!

Koskapas olin viikonloppuna vähän jo jouluhövelillä tuulella, päätin kaikkien (kahden) osallistujan ansaitsevan palkinnot! Eli siistimis-, pakkaus- ja muut hommelit on täällä käsillä ja voittajillekin on jo mailit lähteneet ilmoitettuihin osoitteisiin, eli tarkkailkaahan postianne, jotta saan kirjotettua ihan liveosoitteet muhkeiden kirjeiden päälle! :) (Kaksi vaippaa saa aina kepeästi pakattua kirjeeksi, mutta kolmen kanssa alkaa olla jo haastetta, etenkin kun noissa on kiinteää imua ja vielä kuorikin mukana!)

Näpsyllä väkästarrojen putsaus langanpätkistä, karvoista, yleisestä nöftästä, nukanpoistajalle ei noissa vaipoissa työmaata ollutkaan nyt ja mittanauhalla väännetään tietty postin rajojen mukaiset maksimikokoiset kirjepakkaukset!

Ensimmäisen osallistujan vauva oli arvonnan aikoihin 6-viikkoinen, eli nyt siis jo noin 2-kuukautinen, joten sinne suuntaa virallista arvonta-pakettia vastaavaa setti M-kokoisena! Koska vaipat menee osallistumisen tarinoinnin mukaan yökäyttöön, lienee kivempi etteivät ne liian pienet ole, jotta imuakin mahtuisi taskuun riittävästi! (Meille jää itselle sitten vielä pari M:ää omaan kiertoon ja L:t jo häämöttää...)

Ja toinen osallistuja odottelee vauvaa vasta saapuvaksi, joten alkuperäisen arvonnan S-kokoiset suuntaavat sinne! Nuo kun saattavat passata jo heti syntymästä asti, hiukan riippuen tietty vauvan syntymäkaliiberista. :)

Onnea voittajille ja menestystä vaippailussa!