Vauvanvaate

Itse raskaana kiertelin kirppareita innolla ja ostin kaikenlaista, mikä vaan silmää miellytti jostain syystä. Maku muuttui ja kehittyi ja lopulta valikoima oli aikamoinen sillisalaatti. Loppuraskaudessa innostuin jopa sitten hommailemaan ihan uutenakin mm. kotitumisvaatteet ja *köh* vähän myös muuta. Nyt on kiintiöt aika täynnä kevääseen asti, mutta jos jotain aivan totaalisen superihanaa vaikkapa 68-senttistä tulee vastaan, niin saatan myöntyä edukkaan hinnan takia. Tällä hetkellä intohimolla metsästelen lähinnä 74, 80 ja 86 -senttisiä ja viimeisimpiä tietysti kesävaatteiksi! Teitpä itse kuinka vain, keräilen tässä vähän parin kuukauden ajalta vinkkejä.

Harmaa H&M Oranssitorilta, Syksyinen Name it FB-kirpparilta.

Kirpparit on ihan superpop, suosittelen niitä! Vauvanvaatteissa käyttöikä jää tosi lyhyeksi, joten uutena ostetuilla ei kauaa tee yhden vauvan osalta mitään ja jälleenmyyntiarvokin romuttuu. Kirpparikamasta voi saada saman tai lähes saman hinnan kuin itse on maksanut, joistakin löydöistä jäädä jopa voitolle kirkkastikin! Lyhyt käyttöikä näkyy myös suoraan pikkuvaatteiden hyväkuntoisuutena! Muutama käyttökerta saattaa kuluttaa upouutta vaatetta tasan yhtä paljon, kuin se yksi jokatapauksessa pakollinen käyttöönottopesu heti kaupan jälkeen ennen päällepukemista! Puhtaita, pestyjä ja silitettyjä, eli asiantuntevan kirppistelijän myymiä vauvanvaatteita ei välttämättä tarvitse edes pestä, vaan inspiroivan ihanuuden voi pukea Tirpalle jo samana iltana! 

Pelkäsin itse jossakin vaiheessa, etteivät kirppisvaatteet tuntuisi itsestä yhtä ihanilta pukea vauvalle kuin kalliilla uudella ostetut, mutta päinvastoin! Laatu on laatua käytettynäkin ja kyllä mieluiten puen omia suosikkivärejä, -väriyhdistelmiä, -kuoseja ja siistejä, hyvälaatuisia vaatteita. Esimerkiksi ennakkosuosikit, parit Kappahlin ja Seppälän uutena ostetut meni todella nopeesti kulahtaneen harmahtaviksi, joten nyt ovat lähinnä kotivaatteina. Hyvälaatuiset ja kauniit, mutta paljon uutta halvempana hommatut löydöt on jo todettu jonkun toimesta kestäviksi ja silti saat ne ikiomiksi! Eikö kaupoissa oleva vaatevalikoima miellytä? Kirppikseltä löytyy vuosienkin takaista mallistoa!

Muumi-body ja siniset Tutat huuto.net, ruskeat Tutat en muista mistä!

Kaikki joko live- tai FB-kirpparilta.

 Lisäksi tosiaan kaikkien vaatteiden ei todellakaan tarvitse olla millään muotoa priimaa! Vauvat on toki yksilöitä, mutta meillä ainakin aamu on rehellistä puklujen ja kakan aikaa! Kakka ei (meille) tuota ongelmia (Terv. nimim. Kestot rulez, 1 nipa kahdessa kuukaudessa ja sekin kertakäyttövaipassa), mutta aamun ekana päivävaatteena puettu body on puklusta märkänä aikalailla joka päivä vaihdettava ennen lähtöä minnekään. Myös neuvolaan on turha mitään ainutlaatuista laittaa, koska siinä riisuutumisvaiheessa body = pukluvaihto... Kaipa se kääntely ja vääntely saa pukluhanat auki tai jotain.

Uutena tai kirppikseltä, ihan kuinka vain, ostaessa kannattaa kuitenkin (ehkä) pitää joku yhtenäistävä tolkku. Sen sijaan, että ostaa jokaikisen halpa+hyväkuntoinen -vaatteen kannattaa ainakin rauhassa raskausaikana shopatessa valita vain ne todella ihanimmat, mitkä oikeasti haluaa ja parhaat päältä. Yhdeksän kuukautta (ja jopa mammaloman alusta synnytykseen ne muutamat viikot) on aika pitkä aika ja vauvakamaa kertyy takuulla. Todella pienelläkin valikoimalla kun pärjää, kun esimerkiksi valitsee vaikka tietyt värit tai ainakin värimaailman, johon panostaa. (Eli EI näin.) Toinen hyvä idea voi olla valikoida esim. yksiväriset alaosat ja kuosilliset yläosat (tai päinvastoin). Näin ylä- ja alaosia on helpompi yhdistellä ristiin rastiin, kun vain jompi kumpi likaantuu vaikka sen viisi kertaa saman päivän aikana.

Me & I mekko lahjaksi tuleville vuosille, ei ole ollut myynnissä tämä malli kuulemma missään!

Kummisedältä lahjamekko taustalla jouluksi ja Metsola-lakki ensi kesäksi FB-paikkakuntaryhmästä.

 Vuodenaikoja voi koittaa ennakoida ostoksilla, meillä ne on pelittäneet tosi hyvin. Tirppa oli syntyessään sen 51cm, nyt 2-kuukautisneuvolassa 59cm, joten 62 lienee 3-kuukautisena kohdallaan. Kukaan ei kuitenkaan yleensä kerro, että vaatteet, joiden kokomerkintänä on vaikkapa 62 ovat yleensä parhaimmillaan käytettynä noin 56-62-senttisenä, 68 siis 62-68-senttisenä ja niin edelleen. Merkkien välillä on myös valtaisia kokoeroja (H&M pientä, Tutta suurta, jne.). Meillä vauva on myös yksinään eriparia, eli usein kokoa pienempi alaosa yläosaan verrattuna on parempi.

Täällä vielä postauksessa listaa kaupoista ja kirppareista.

Syntymäbileet

Viikko sitten meillä juhlittiin Tirppanan syntymää ja oikeestaan ihan vaan kaikkea. Toki juhlan tuoksinnassa vieraille kerrottiin nimestä, sen valinnasta ja merkityksistä ja muusta. Ihan kutsuma-etunimi, Enni, valittiin Miehen hyväksynnällä ja mun päähänpistolla ja yhteisellä "se se on" -fiiliksellä ja Miehen tyttären nimeen ja mun nimeen rimmaavasti. Ihan vaan kalenterin nimilistaa lueskelin luennolla ja tein listan mulle kelpaavista nimistä. Yhtenä aamuna aamupalaa syödessä sitten vaan iski sellanen varma olo, että tää se on. Vaikka olo vielä vähän epäröi ja heilahtelikin hetkittäin niin varmistui sitten synnytykseen mennessä. Romukoppaan lensi mun vuosikausia mielessä pysytellyt tulevan tyttäreni nimi, vaikka se vähän alkuraskaudessa vielä puheissa kummittelikin. Onneksi tunne nimestä muuttui, ja ei ihme että muuttui, koska Tirppa ei kyllä yhtään näytä Ulpulta! (Se olis siis ollut se alkuperäinen, toinen vaihtoehto.)

Toinen etunimi on mun äidin äidin mukaan. Soinnahtaa nimessä kauniisti ja Elna-mummoni on ollut mulle aikoinaan hyvinkin läheinen, vaikkakin ite oon siis mummoksi aina vaan kutsunut. On kyllä siis edelleen, vaikkei ihan puuheet ja järki entiseen tapaan pelitäkään suurinta osaa ajasta. Mummo on myös mua vauvana paljon hoitanut, sodat kokenut ja yhtäaikaa niin perinteikäs ja nuorekas kuin voi olla. Ehkäpä nimen periyttämisellä Tirppa perii jotain hyviä piirteitä tästä rakkaasta mummostani, vaikkei valitettavasti tule itse häntä koskaan tuntemaan. :) Pitkään kuitenkin vielä mietittiin väännöstä mummon nimestä, koska mummo itse ei ole oikein nimensä asusta tykännyt, mutta päätettiin sitten pitää ihan alkuperäinen, kalenteristakin löytyvä versio. Mitäs sitä muuttelemaan.

Sukunimi tulee Miehen mukaan. Tämä jäi mun yksinomaisesti päätettäväksi, vaikka Miehellä ehkä jotain toiveita saattoi ollakin. Mulla on itelläni tosi harvinainen sukunimi, joka kenties on sukupuuttoon kuolemassa, kun ainakin pikkuserkut on vaihtaneet naimisiinmennessään nimiään kaikki. Sukunimi on vieläpä tosi lyhyen aikaa ollut käytösää, koska sen vaihtoi isänisäni avioituessaan isänäitini kanssa. Tuleva rouva kun ei halunnut isänisäni vanhaa nimeä! Eli näin nää naisten mielet ailahtelee, yhellä vuosikymmenellä käy joku ja toisella toinen... :D Itselläni ei mitään erityisiä tunteita sukunimeeni ole ja kaipa tuo Mieheltä enemmän kuin multa näyttävä Tirppa jotenkin mieltyi mun mielessä nopeasti syntymänsä jälkeen Miehen nimelle.

Kummit saivat juhlissa myös kummitodistukset, jotka tilattiin ennakkoon Pro-seremonioilta. Ja tietysti heidän valikoitumistaan myös vähän valotettiin.

Tirpalla oli sporttisesti Adidaksen mekko ja hopeiset sukkikset, mutta valitettavasti niistä ei oikein kunnon kuvaa tullut napsastua... Megapuklaaja osasi juhlien ajan käyttäytyä ja illan myötä sukkiksetkin lensi pois jalasta ja vaihtuivat rennompiin lökäreihin! Päivällä siis kävi suku ja "aikuiset" (ja oli kuuma ja paljon porukkaa), illalla oli kavereiden vuoro ja meno rauhoittui! :D

Ja koska multa on kohtapuoliin tuloillaan vaippapostausta taas, niin täytyy tehdä paljastus, että juhlissa käytettiin kertsejä! Syistä (3) että: 
- Olin suunnitellut pyykkäämiset niin, ettei pyykkiä ollut juhla-aikana kuivumassa tai kauheesti koreissakaan, joten tätä helpotettiin muutaman tunnin kertseilyillä. Makkari oli kyllä "rauhoitettu alue" karvavauvoille ja karvattomalle, joten pyykkiteline olisi voinut olla siellä, mutta muuten kyllä yli 30 henkeä 55-neliöisessä kaksiossa (miinusta noista neliöistä siis makkari, vessa, vaatehuone, jne...) oli tiivistunnelmaista!
- Vaippoja vaihtoi aika paljolti kummitäti, jolla ei ihan harjaantunut ole vielä tuo kestojenkäärimistaito. Tosin haluaa innolla oppia vielä, vaikka juuri juhlapäivänä ei ehditty treenailla...
- Tirppa kasvaa vauhdilla ja kertsejä käytetään tosi vähän, lähinnä mun äitini hoitaessaan käyttää, Mies toisinaan, eli meidän minikokoset ehtii käydä pieneksi, ellei tarkotuksella törsäillä niitä välillä. Eli meidän "osa"-kestoilussa 60 vaipan paketit on liian suuria! Saakohan niitä pienemmissä? Paketti on ollut nyt muuten niiden sairaalan propaganda-ilmaisvaippojen jälkeen Muumeja, mutta seuraavaksi aion hakea isommasta S-ryhmä putiikista biohajoavia Natyja!

Oli vaipat silti värijärjestyksessä ja esitelmöimäänkin pääsin. :)

Ja ruokakin oli niin nannaa! Saatiin hieman apuja kummeilta ja mun äidiltä niin lapsenkaitsemisessa kun minä kokkasin, sekä ihan astioidenlainauksesta ruuanlaittoon. Kyllä kelpasi. Paljon jäi ylikin, ja kunnolla kun säilöi niin salaattejakin pystyi syömään vielä päivätolkulla juhlan jälkeen. Pakkasessa on yhä karjanlanpiirakoita ja liesituulettimen päällä Hanna-tädin kakkuja. :D Omnom.