Jälkitarkastus

Kelahan (tai mun tapauksessa duunin sairauskassa) ei maksa lomarahoja kokonaan jos niille ei toimita todistusta läpikäydystä synnytyksestä, lapsivuodeajasta ja toipumisestaan. Mä pääsin läpi ja todistus odottaa postitusta jossain laukun pohjalla! Mulla siis tarkastus oli 6+4 jälkeen synnytyksen ja tätä kirjoittelen nyt kun viikkoja on mennyt 7 ja päiviä päälle 3.

Mulle tuosta jälkitarkastuksesta ei mainittavaa hyötyä käytännössä todellakaan ollut. Episiotomian haava oli jo aikaa tarkastusta ennen parantunut ja kestänyt hyvin kaikki mahdolliset tosielämän koetuksetkin. Se ainoa kysymyskin, joka mieltä vaivasi, unohtui täysin kysyä! (Voiko kuukuppia alkaa käyttää heti ekoista menkoista lähtien synnytyksen jälkeen, vaikka ne alkaisi piankin?)

Makkaripuuhat ja juoksutreenit uskalsin käynnistää jo 3-4 viikkoa synnytyksestä ja tasan kuukauden jälkeen kävin jopa spinningistuimeen hinkkaamassa hanuria! (Valitsin kyllä kovatasosen tunnin ajatuksenani, että suurin osa ajasta poljettaisiin ylhäällä, mutta vetäjä sattuikin sitten olemaan eri mieltä miten hommat hoidetaan. Yllätyksekseni mitään haavavaivaa ei tullut, peppu vain tottumattomuuttaan muuten puutui.) Juoskukunto on yllättävän hyvä, varmaankin kiitos kävelyvaunulenkkien, mutta toki olen tositosi varovasti ja tuntujen mukaan ottanut. Sykkeet siis pysyy matalina, vaikka kroppa väsyykin, eli kunto hyvä, lihaskunto huonompi. Makkariharrastajille suosittelen synnyttämistä ehdottomasti, mitä lie hermoja se on venytellyt, mutta hyvää tais tehdä!

Mä en koskaan kuullut kätilöltä kuinka monta tikkiä eppariin laitettiin, vaikka kysyin, koska ommel taisi olla jotenkin jatkuvaa, jolloin sillä ei ollut väliä (tai jotain sellasta, muistikuvat keskusteluista synnytyssalissa eivät ole ihan priimaa). Pieni nirhaisu tosiaan taisi kuitenkin olla vain kyseessä, koska näin nopeasti ja hyvin on parantunut. Kotiuduttua onnistuin yhden ompeleen liialla rehkimisellä repimään auki, jonka seurauksena pesut ja muu kirvelivät vähän enemmän kuin mitä vielä sairaalassa. Lisäksi siinä 2-3 viikon aikana makkaritouhuja piti loitolla hanurista roikkuvat ommellangat (!!), joita sitten itse saksin varovasti katki, kun kehon ulkopuolella roikkuessaan eivät sulaneet millään (ja ei huvittanut odotella enää). Nyttemmin arpikudos on vielä kohtalaisen "kova", mutta pikkuhiljaa pehmenemään päin.

Lantiopohjatreenit aloitin heti sen vuorokauden aikarajan jälkeen. Arat oli lihakset alkuun, mutta jo ihan yhdessä päivässä huomasi miten arkuus hellitti ja uskalsi puristaa tehokkaammin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä en itse huomaa eroa entiseen, mutta luotan kyllä tähän vuoden kestävään palautumiseen. Eikä lantiotreenejä tietysti kannata sittenkään jättää ohjelmasta.

Hemoglobiini palasi noin kuukaudessa mulle ominaisiin lukemiin, alimmillaan raskaanahan se kävi jopa 127 tasolla ja nyt on taas yli 140. On multa joskus mitattu jopa 165! Samoin verenpaine loppuraskauden rasituslukemista palasi takaisin normaaleihin mataliin. Mitään varsinaista "laitokselle jäi x kiloa" -punnitusta mulle ei tehty, enkä itsekään tehnyt, mutta viikko synnytyksen jälkeen raskausajan korkeimmista lukemista kiloja oli kadonnut jo melkein 11! Taisi siis olla turvotustakin yli nelikiloisen vauvan ja puolikiloisen istukan ja sen lapsivesitulvan ohella jonkin verran... Tällä hetkellä kiloja on kaikkiaan pudonnut noin 16, eli tuon ekan viikon jälkeen vielä noin 5 ja todella tasaiseen tahtiin tässä kuuden viikon aikana. Hyvällä linjalla siis ollaan ja luotan vakaasti imetyksen ja liikkunnan pariin palaamisen polttavan nuo kertyneet rasvavarastot täydellisesti ja aika vaivatta. Heti synnytyksen jälkeen ruoka menetti makunsa, eli ilmeisesti jotenkin tuo hajuaisti oli mullakin herkistynyt odotusajaksi, vaikkei pahoinvointia aiheuttanutkaan. Makeanhimo myös jäi onnellisesti synnytyssaliin!

Raskaana 41+5

6 päivää synnytyksestä

7 viikkoa jälkeen

Ja tyttömaha se on edelleen!

Lämpimät muistot jopa loppuraskautta kohtaankin on alkaneet ilmaantua ja ainakin tähän palautumispuoleen oon niin supertyytyväinen kuin vaan voi olla! Ja menkathan tais sitten alkaa tänään, eli se siitä imetyssteriiliydestä mun osalta.

Mistä on pienet tytöt tehty?

No imetyksestä ja maidosta! Siihen meidän kummankin valveillaoloajasta kuluu yksittäisesti suurin lohkasu! Tehoimijän syöttäjänä en voi kuin ihmetellä miten maratonimettäjät ehtii edes syödä? Kai sitä oppis syömään samala, voisi tehdä itsellekin hyvää. Tyttö harvensi muutama yö takaperin myös yösyötöistä yhden pois, joten meillä eka herääminen tapahtuu nykyään vasta puoli neljältä! (Ja tuutit kiittää räjähdyspisteessä!)

Vaunulenkeistä, lastentarvikekirppiksistä ja Kampin keskuksesta! Joka päivä on jonnekin päästävä, ainakin niin kauan kuin ei vielä tarvi makuupussissa hengaavan beben tai imetyshormoneissa hikoilevan minun toppautua kelien takia. Uusin eilinen valloitus oli Pallokala poks ja tänään likka kävi Mamman kanssa hyörimässä ulkona kun mulla oli jälkitarkastus. Jonkinlaista palautumispostausta siis luvassa piakkoin!

Lyhyemmillä reissuilla matkataan reppurintaisena.

Vaippatestailusta ja pyykinpesusta! Tän viikon neuvolan 5190-tuloksen myötä päästiin säätämään "uusien" yli viisikiloisten vauvojen vaippojen parissa! Ja neidistä on myös kuoriutunut megapuklaaja ja -kuolaaja, joten vaatepyykiltäkään ei säästytä! Siis ihan kaikki pestään nykyään useemmin kuin ennen. Paljon useemmin. Samassa sängyssä kun hyöritään, niin jopa meidän liinavaatekierto on vilkastunut hurjasti...

Sosetehtailusta! Vaikka aikomuksena on panostaa myös (omg, taas tällanen ällösana!) "sormiruokailuun", innostuin kaupan superalennusten myötä myös soseuttamaan etukäteen pakkaseen ensin hedelmiä ja nyttemmin kasviksia. Tästäkin taatusti lisää myöhemmin.

Seurustelusta! Eli peilin edessä ilveilystä, ilveilystä ja ääntelystä ylipäänsä, youtuben suurikontrastisista vauvavideoista, musiikista, lauluista, loruista ja muusta.

Iltakylvyistä, hymyistä, jo ehkä jokelteluistakin parina pirteenä aamuna.

Vauvan pehmeiden tarvikkeiden päällä lojumisesta.

Ruokaohjelmista, Gossip Girlistä, mutsitreffeistä, ruuanlaitosta, lenkkeilystä, luentokurssista, potatuksesta, sylissä kakkailusta ja sitä seuraavasta vaipanvaihdosta...