keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tsi kestopeppupyyhkeet

Taas takana huonompi yö, vaellusrinkan painoinen sätkivä vauva purkautuu, laavat on housuissa ja hoitopöytä niin kaukana vesipisteestä?
Haiseeko vauvan kuolaiset tahmakädet pahemmalta kuin liivinsuojasi?
Peffassa olisi vain rupsun mukanaan tuoma pikkutahra?

Ja et silti haluasi tuhlata peppupyyhkeitä ja tehdä turhaa jätettä?

Törsääkö toinen vanhempi peppupyyhkeitä ja roskis tursuu jatkuvasti?
Unohtuiko koko kosteuspyyhkeet kaupan hyllylle?

Nyt on ongelmasi ratkaistu, sillä tässä on resepti tee-se-itse-peppupyyhkeille! Kestona tietty!


Terpan ja Tirpan 
kestopeppupyyhkeet*
 
  • tiivis purkki
  • kestopesulappuja, tmv
  • kattila
  • sekoitustikku / lusikka
  • 1-2l vettä (riippuen pesulappumäärästä ja tilavuudesta)
  • 1-2tl kookosöljyä
  • 2 tippaa teepuuöljyä

Pese pesulaput puhtaaksi ja kuivata.
Keitä kattilassa vettä 5 minuuttia, ota pois levyltä ja sekoita tarpeesi mukaan kookosöljyä ja teepuuöljyä joukkoon. Anna jäähtyä. Kastele pesulaput yksitellen emulsiossa, rutista niin kuiviksi tai kosteiksi kuin haluat, tunge lasipurkkiin ja sulje kansi.
Laput säilyvät purkissa ehkä noin viikon tai ylikin. Pyyhi mitä lystäät, heitä pyykkikoriin ja aloita alusta.

 
Kaikki vähänkään "kestokulttuuriin" tutustuneet tietävät kestopesulappujen olemassaolosta**. Niitä voi tehdä itsekin helposti, mikä vain kosteutta itseensä imevä kangas kelpaa. Mm. frotee, flanelli, trikoo, vanha harso... Mun perintokalleusompelukone on paikassa x ja peukku keskellä kämmentä, joten tilasin valmiit pesulaput. 

Varmaan tyypillisimmin pesulappuja käytetään Ceridal-öljy-suihkeen kanssa hoitopöydällä herkkähipiäisen vauvan peffan putsaamiseen. Tai sitten ihan vesipisteen yhteydessä hanan alla kostuttaen. (Näinkin siis tietysti voi homman tehdä, tai vaikka sekoittaa oman vesi-öljy-emulsionsa suihkepulloon!) Mä kuitenkin kehitin tällaisen systeemin, jossa laput ovat hoitopöydällä yhtä valmiina käyttöön kuin kertakäyttöisetkin kosteuspyyhkeet ovat. Näin saa tietysti myös varmuudella ihan just niin luomua kuin itse haluaa tehdä. Meillä kun mies esimerkiksi monesti pyyhkäisee kosteuspyyhkeellä pois "ne pahimmat" ensin, vaikka olisi vielä kiikuttamassa pimua hanan allekin. Minä taas saatan pienemmän rähmät hoidella kokonaan muutamalla pyyhkeellä ajatuksena ihon säästäminen jos tiedän (epäilen) että kohtsillään on tuloillaan se oikea, suurempi satsi, joka on sitten pakko käydä vedellä huuhtomassa.

Todennäköisesti tsi-pyyhkeitä varten vettä ei tarvitsisi edes keitellä noin pitkään, mutta olen nyt varmuudeksi sen antanut kiehua kunnolla, koska kookosöljy ei kuitenkaan viileään veteen sulaisi ja sekoittuisi.*** Lisäksi öljyksi varmaan kävisi myös vaikka mikä ihoystävällinen (ja antibakteerinen?) öljy, mutta mä olen käyttänyt kookosöljyä, koska sitä sattuu kotoa löytymään (ja koska se on antibakteerista). Teepuuöljy raikastaa tuoksua ja on samoin antibakteerinen. Mulla siis kaikki määrät ja koko resepti on vähän tällainen elävä vielä. Seuraavaan satsiin olen esimerkiksi ajatellut sekoittaa osan öljystä tilalla jotakin perusvoidetta testimielessä. Eli jos kokeilet, muokkaa vapaasti mieleisesi muotoon!

* Huomaa yhdyssanahirviön tuplamerkitys. ;)
** Niille jotka eivät ole tutustuneet tai eivät tiedä, on myös olemassa ainakin mm. kestoterveyssiteitä ja -pikkuhousunsuojia, kestotiskirättejä (talouspaperia korvaamaan), kestoliivinsuojia, kestohedelmäpusseja kauppareissuille, jne...
*** Oon ihan humanisti, mutta silti mua häiritsee käyttää tota sekoittua -sanaa kun on kyse vedestä ja öljystä!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Tutilla vai ilman?

Mun omaa purukalustoa on kaupungin (valtion) rahoilla oi'ottu aikoinaan joku ehkä noin kymmenen vuotta tai ylikin. Mulla oli reipas alipurenta ja hampaat keskenään vinksallaan noin muutenkin kaikin puolin. Alotettiin jostain jätskitikuista huulten välissä ja päädyttiin niskavetoon hupulla ja kiinteissä raudoissa praketteihin about joka hampaassa (ne, jotka on saman kokenut tietää). Ja ne kiristyskäynnit Vironkadun hammashoitolassa Krunassa. Huh. En tiiä oliko ne enemmän kauheita vai mehevän kauheita. Olen ehkä vähän masokistikin, kun tietyllä tapaa muistelen niitä lämmöllä. Jotain siltä väliltä. Hampaat eniveis oli tuskasen kipeet aina pari päivää käynnin jälkeen, syöminen oli vaikeeta ja aivan helkkarin hienoa jälkeä tuli alkuperäseen nähden.

Samalla henkäyksellä voin kertoa että mä muistan syöneeni tuttia. Joo en tiedä tarkkaan, että minkä ikäsenä tai muutakaan, mutta mulla on joku erittäin hatara muistikuva siitä odotusfiiliksestä hellan vieressä, nenä emalia vasten, kun upouutta tuttia keitetään käyttövalmiiksi. Sanomattakin lienee selvää, että mun kierossa mielessäni tutti ja hampaiden oikominen liittyy väkevästi toisiinsa. Eli mun lapsenihan ei sitten tuttia syö! Mä oon vahtinut tutittomia lapsia ja ne on helppoja!

Mä sain ekan tutin tolle omalle lapselleni lahjaksi jo vuosi sitten jouluna. Eli silloin kun pötkö oli ehkä joku muutaman senttiä pitkä hätäisesti ja visusti mahassa. Ne tutit  odotusajalta siirrettiin säilöön pahan päivän varalle. "Mä myyn nää sit joskus."

Me ei siis tosiaan koskaan tietoisesti tuputettu tuttia tai haluttu sitä käyttöön. Kunhan kokeiltiin. Eikä se käytössä oikein edelleenkään ole.
Paitsi ihan vaan silloin kun tarvii.


Juuri niinkuin ajateltiin. Ja kaikki se onnistui oikeestaan ihan vahingossa.
Meillä tutti on merkki siitä, 
että nyt just heti ei pääse syliin, mutta kohta pääsee, ja odotellessa vois vaikka olla hiljaa (bussi, tms.). 
Ja se on myös apuna, kun Tirppa haluaa imutella, mutta samalla kiemurtelee tuskassa kun vatsa on jo täysi ja tissistä vaan pukkaa maitoa.
Päivisin se auttaa nukahtamaan unille ja poimitaan poskelta pois kun uni on voittanut.

(Niin ja muuten että rintaa syövä vauvako ei voi ylensyödä? Hah, neuvolateoriat in my ass! Tervetuloa siivoo Tirpan puklut lattialta, hoitikselta, vaatteilta, laukulta... Vähän kaikkialta, kiitos rintaruokinnan...)

Ehkä me sit vaan toivotaan ilmaista oikomishoitoa ja hyvinvointiyhteiskuntaa vielä 10 vuoden päästäkin. Tai sit näillä asioilla ei vaan oo mitään tekemistä keskenään. Tai sit se perii sen muuten vaan. Onneksi sentään ainoat tuttimallit, jotka suussa pysyy tarpeeksi hyvin on niitä kaikkein purentaystävillisimpiä.

Ja kuitenkin suosittelen tuttitreenejä kaikille ja samoin oikomishoitoa. On ne vaan sen arvosia. Juuri tällaisessa pienimuotoisessa tutteilussa uskon, että hyödyt pysyy haittoja suurempina. Vaikka sitä oisi alkuun mitä mieltä vaan.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Jotain liian pientä ja hyvää, VAIPPA-ARVONTA

Sanna tekee ja purkaa -blogissa on meneillään Vaippa-arvonta! Käykääpä kurkkaamassa.

Ja nyt on täälläkin!

Tirpalle alkaa merkistä riippuen S-kokoiset vaipat nyt ehkä noin 7-kiloisena hiljalleen käydä liian pieniksi. Huokaus. Niiden kanssa on tullut ihanaa aikaa vietettyä. Aivan pienimmät NB-koon versiot meiltä jäivätkin syntymäpainon takia oikeastaan jopa käyttämättä. S-koko on kuitenkin ansiokkaasti palvellut tähän asti, miltei neljä kuukautta. Nyt olen kuitenkin innostunut kerryttämään M-koon vaippoja jo niin paljon, että S alkaa siirtyä meidän osalta kiertoon. Miltei kaikki koon puolesta vielä menisivätkin, mutta harvemmin tulee enää päälle asti päätyneeksi.

Kauheasti olen pohtinut pitäisikö vaippoja, edes niitä parhaita ja lemppareita, säästellä pikkukakkosta varten vai ei. Koska sellaisesta ei ole tietoa tai varmuutta, ja koska asutaan kaupunkilaisen ahtaasti ja muuttokin kaukana tulevaisuudessa häämöttää, en varmaan mitään säästä. Eli kiertoon vaan hiljalleen eri keinoin. Käyttämättömänähän vaipat eivät ihan täydellisesti säily, eli niitä pitäisi sitten uusia vauvoja odotellessa pyörittää pyykkikoneessa vähintään puolen vuoden välein, mielummin useamminkin. Lisäksi vaippajutut kehittyy niin vauhdilla, että mua varmaan kiinnostaa ihan eri jutut sitten joskus!

Niinjoo ja onhan tässä tosiaan samalla myös vuosi ja 9 päivää ensimmäisestä positiivisesta raskaustestistä ja vuosi ja 4 päivää tämän blogin pystyttämisestä, eli blogikin täyttää jo vuoden.

Jotenkas nyt siis Odotushöyryjä proudly presents

 * * * VAIPPA-ARVONTA * * * (Arvonta päättynyt, better luck next time!)


Odotushöyryjä: Terhi ja Tirppa arpovat lukijoiden kesken allaolevan (Tirpan vanhan, mutta hyväkuntoisen) setin:



Kolme S-kokoista Muumi sisävaippaa (liila, vaaleansininen ja valkoinen) ja niille passaavan kuoren (vaaleansininen). Vaipat ovat kotimaisia ja niiltä osin luomua, kun pystyvät. Kaikissa on luomupuuvillabambukollaria kiinteänä imuna, täyttötasku omille lisäimuille ja fleece kuivapintana peppua vasten. Lisäimuilla kelpaavat siis vaikka yövaipoiksi! Tarrakiinnitys kyljissä ja pul-kuoressa edessä. Kuoressa on reisissä vuotosuojat. Vaipat käyvät tenavasta riippuen 3-4 kilosta lähtien aina noin 7-8-kiloiseksi asti. Ja nää on oikeesti hyvät vaipat, meillä käytössä jo M-koko (vaikka tää S:kin menis yhä) ja odottamassa L... Täältä voi lukea kyseisistä vaipoista arvosteluja ja yleistietoa puolueettomasti.

Koko setti voi siis olla ennen joulua juuri sinun hyppysissäsi tai vauvasi pöksyissä!

Jätä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrot miksi juuri sinä haluat ja ansaitset vaipat ja kestovaippahistoriasi. Olisiko nämä ekat vaipat testiin? Onko vauva vasta tulossa ja vaipat hakusessa? Oliko esikko roskavaippapeppu mutta kuopuksesta tulee kestoversio? Vai mitämitämitä? Kaikkea muutakin voi jorinoida jos tahtoo, siitä saa lisäpisteitä! Älä unohta jättää jotakin yhteystietoa, jonne voitosta voi ilmoittaa!

Voittaja valitaan (tai arvotaan, jos valinta tuntuu liian vaikealta) tämän kuun viimeinen päivä, eli lauantaina 30.11. kun Tirppa on täyttänyt 4 kuukautta ja alkanut maistelemaan perunaa! (Siis eihän sillä ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta kuitenkin...)

Projekti Kestovaippa V: Yövaipat

Tirppa on käyttänyt kestovaippaa myös öisin oikeastaan jo ihan alusta asti. Toki alkuun, kun kakka tuli joka vaippaan, vaippaa vaihdettiin yölläkin joka syötön yhteydessä. Tuolloin isyyslomaileva Mies yleensä hoiti yölliset vaipanvaihdot (kuten useimmiten tekee edelleen, silloin harvoin kun on tarpeen, kuten vaikkapa sinä yhtenä rota-vaiva-yönä pari viikkoa sitten). Mies tietysti osittain käytti, etenkin alkuun, roskavaippoja, mutta minä puin myös öisin pestävän ja monta kertaa käytettävän version. (Nyt on noista roskis-versioista muuten se "biohajoava" Naty testissä. Biojätteeseenhän niitä vissiin ei saa laittaa, mutta koitan paketoida höllästi ja edesauttaa siten kaatopaikkakaasujen minimoitumista.)

Ihan aluksi meillä mentiin öisin lähinnä samoilla vaipoilla kuin päivisinkin. Eihän niiden vaihtoväli edes juurikaan eronnut päivävaipoista. Bambino Mion taiteltava puuvillainen prefoldi, sellanen "liina" ja settiin kuuluvat pul-kuoret olivat ensimmäinen vaippa, joka vakiintui yökäyttöön. Jopa niin paljon, että välillä lisäsin Mion prefoldin taitosten väliin pienen hamppu-boosterin lisäämään imutehoa. Puuvillan pinnalla peppua vasten käytettiin tuolloin myös pörrö-fleece-kuivaliinanpalasta. Miot onnistuivat yökäytössä vuotamaan huolellisten asettelujen ansiosta yhteensä ehkä 2-3 kertaa, vaikka käytimme niitä jopa liian pienenä, eli tosi harvoin. Kilosuositus Bambino Miolla kun on 5-7 kiloa.

Seuraavaksi ja ehkä jopa Mies innostui Imse Vimsen all-in-oneista yövaipatuksessa. Noita on käsittääkseni joskus ollut äitiyspakkauksessakin jaossa, joten huuto.net ja muut foorumit pursuvat niitä edulliseen hintaan. Ja ne on ihan huippua. Myös Imsen väliin tungin joskus vielä hamppua lisäksi. Sekä Mioja, että Imsen aio:a voin vain lämpimästi suositella kaikille aloitteleville vaippailijoille! Ne ovat kumpikin hyviä treeni- ja pikkuvauvavaippoja asettelun opetteluun, varmapitoisia esim. taskuvaippoihin verrattuna ja tosiaan siis myös halpoja hankkia. Itseasiassa omianikin olen tässä jo valokuvaillut myyntiin, koska alkavat käydä pieniksi. Ja koska mulla on vaippoja ihan liikaa.

Meitä on lykästänyt Tirpan suhteen melko pienipissisyydellä. Toisaalta itse luen sen itselleni haasteeksikin, koska en ole oikeastaan tosissani joutunut koskaan pähkäilemään imujen tai yöimujen kanssa, vaikka mieli tekisi. Ainoat vuodot, jotka ovat johtuneet liian vähäisestä imumäärästä ovat tulleet yllättävän pitkän vaihtovälin takia! Tyypillisenä esimerkkinä Tirppa on nukahtanut kevyehkössä tavisvaipassa, on ollut pakko lähteä jonnekin, siellä jossakin vaipanvaihto on syystä tai toisesta venynyt ja venynyt ja kappas, vaippa on tulvinut. Tästä pienipissisyydestä huolimatta halusin kuitenkin varautua öihin oman mielenrauhan vuoksi kunnon yökäyttöön hankituilla vaipoilla. Tässä he (tällä hetkellä) ovat:



Kelta-puna-ruskea-raitainen, vihreä-ruskea-oranssi-raitainen ja vihreäpilkullinen ovat Ronja ja Roope tuplaläppiä. Ruskea-kirjava-raita on Nupsukan vastaava tuplis ja ruskea-valko-raitainen Mannamaan sisätäyttövaippa. Keltainen Nalle on sisätäyttö myös, vaaleanpunainen Uni-Nalle yhdellä läpällä ja turkoosi pingviini on ensimmäinen uutena ostamani vaippa, Nanun Myrsky, yhdellä läpällä.

Tyypillisesti kestovaipoista yövaippoina siis käytetään tuhdisti imustettuja sisävaippoja. Läpät puolestaan nopeuttavat pesun jälkeen vaipan kuivumista, koska ne voi levittää tietenkin auki. Sama määrä imua "sumpussa" muotoonommeltuna kuivuisi päivätolkulla. Hyvänä esimerkkinä kuivumisajoista toimivat vaaleanpunainen Uni-Nalle ja turkoosipingu-Myrsky. Niissä on vain yhdet imuläpät, mutta vaipassa itsessään kiinteää imua melkoisesti (sekä täyttöaukot, jonne voi lisätä vielä lisää tavaraa, mutta siitä lisää alla) ja jo pelkästään noilla kiinteillä imuilla Nalle ja Myrsky kuivuvat narukuivatuksessa 2-3 päivää! Tuplaläppäiset, vähemmällä kiinteällä imulla varustetut kun kuivuvat noin vuorokaudessa. Olenkin nyt talvisaikaan ripustanut Nallen ja Myrskyn (toinen on matkalla meille vielä) suoraan patterille kuivumaan, jolloin ne kuivuvat reilussa vuorokaudessa. Jos asuisimme tilavammin, harkitsisin lämpöpumppu-kuivausrummun hankkimista, tai ainakin ottaisin selvää sen ekologisuudesta. Toki narukuivatus on kohtalaisen ekoa, mutta vaikuttaahan sekin ilmastointi- ja lämmityskustannuksiin.

Keltainen Nalle ja ruskea-valko-raitainen Mannamaa -sisätäyttövaippoja en ole alunperin hankkinut ollenkaan yökäyttöä varten, mutta siihen ne nyt vain ovat puolivahingossa päätyneet. Innosta puhkuen kun olen halunnut koota itse omat imusettini. Alkuun kokosin niitä Tirpan 3-tuntisia päiväunia varten, mutta kun ei typy niiden aikana tee kuin ehkä yhdet tai kahdet pissat, ei erityisellä päikkärivaipalla juurikaan tee mitään. Siksipä sisätäytötkin ovat päätyneet yökäyttöön. Kuvasta itseasiassa puuttuu vielä yksi Nupsukan sisätäyttö, joka oli viime yönä päällä ja odottaa nyt pesukoneessa kuivumaan pääsemistä! Sisätäyttöihin tungen yleensä joko vähän jotain nopeaa imua (puuvillaa, froteena tai flanellina) ja enemmän hidasta (hamppua, bambuhamppua) tai sitten paljon jotain seminopeaahidasta (bambua, vähän käytettyä puuvillaa).

Sisävaipassa itsessään ei siis ole kosteussulkua ulkopinnassa. (Siksi se on nimeltään sisävaippa, olipa sitten täytettävä, eli taskulla, läpillä tai kiinteällä imulla.) Joten vaipan päälle kosteutta sisällä pitämään tarvitaan vielä jokin kuorivaippa. Moni käyttää villahousuja, mutta itse olen tykännyt enemmän kuorista. Yöt meillä on kuitenkin aika pitkiä yleensä, joten hengittävyys on pop! Yövaippa puetaan päälle noin kahdeksan aikaan, aina vähän sen mukaan milloin alkaa uhkaavasti väsymys yllättää. Jos uni tuosta vielä siirtyy sitten useammalla tunnilla iltakukkumiseksi, niin saatetaan vielä vaihtaa uusi (miksi yövaippoja onkin ihan hyvä olla ylimääräisiä varalla).



Tällä hetkellä eniten on käytössä Hilivinksiksen pinkki pomminvarma villakuori. Varakuorena toimii Nikkyn puuvillakuori, jossa on ohuenohut silikonisulku. Kumpikin siis hengittävämpiä kuin ihan perinteiset pul-kuoret, mutta ohuempia kuin villahousut olisi. Yksi villakuori vielä Hilivinksiksen rinnalle on matkalla. Villaan olen mieltynyt, koska tuntuu varmemmalta ja tuoksuu paremmalta. Välillä jos yö on ollut todella pissainen, haiskahtaa vaippa aamulla nimittäin aavistuksen jo kuoren läpi. Onneksi se ei tunnu meillä ketään häiritsevän, onpahan vain osoitus että kuori todella hengittää! Pul-kuoria yövaipatuksessa käyttäessäni kun hajut lävähtivät naamalle vasta aamulla vaipanvaihdossa! Onneksi kankaisissa vaipoissa haisee vain ja ainoastaan puhdas pissa. Se roskavaippojen kemikaali-geeli-rae-pissa-myrkky-katku on ehkä jonkun tuhat kertaa hirveämpi. Itseasiassa jo ilman sitä pissaakin. Villakuoressa muuten lanoliinituskin hälventää hajuhaittaa mukavasti!

Kuivaliinan Tirpalla yövaipassa on coolmax. Osassa vaippoja se on jo omasta takaa kiinni ja niissä joissa ei ole, käytetään irtonaista. Mitään iho-ongelmia missään vaiheessa ei ole ollut! Aamuvaipatuksen ja iltavaipatuksen yhteydessä ilmakylvetään kulloisenkin kärsivällisyyden mukaan, välillä päivisinkin. Päivävaipoissa on käytössä myös fleeceä ja märkäpintaa (bambupuuvillaa, puuvillajoustofroteeta, tenceliä ja bambujoustofroteeta), ja vaihtelu on mielestäni ollut hyvä juttu, koska millekään ei ehdi herkistyä erityisesti, kun pinta vaihtelee.

En siis edelleenkään ymmärrä vouhkaamista yöllisestä kestovaippailusta alkuunkaan! Pointtihan siinä on kuitenkin ihan sama kuin päivisinkin. Kakkoja ei (ainakaan meillä) yleensä öisin tule, joten jos vaippaa ei vaan halua yöllä nousta vaihtamaan pitää imua imua ja imua laittaa niin paljon, että koko yön pissat imeytyy ja siinä se. Yksi yö huvikseni vertasin kuivaa ja märkää yövaippaa keittiövaa'alla, ja arvioinTirpan tuona yönä pissineen noin 1,5dl. Toisina aamuina tosin vaippa on paljon tuota yötä märempi... Mutulla väittäisin, että yön aikana tulee yhdet pissat ja muu illalla ja aamulla, joten vaipan märkyys on enemmän illasta ja aamusta kiinni.

Loppukevennyksenä meillä on tutustuttu itsenäisestikin jo kirjoihin! Ja kuva ei siis oikeesti oo mitenkään lavastettu tai lelukirja asetettu, vaan ihan ite se sille noin teki.



Lisäksi Tirppa on innostunut pureskelusta ja kuolaamisesta, liekö hampaita tulossa jo? Mulle on tullut 5-kuukautisena omat ekani, mutta Täti sanoi, että nykytenaville hampaatkin puhkeavat aiemmin kuin ennen.




torstai 14. marraskuuta 2013

Aamukampa

Aamut on ihmisen parasta aikaa. Ainakin meillä. Yöt on syötöllä ja parilla höystettynä kuitenkin kohtuu rauhallisia, ja aamulla on (melkein aina) levännyt, innokas ja odottava olo. "Mitäs me tänään keksitään? Joko taas löytyisi joku uus taito?" 

Tirppa herää yleensä ensimmäisenä 7-9 välillä, tyypillisimmin joskus puoli kasin ja kasin väliltä. Joskus heräämisaika on suoraan verrannollinen illan nukkumaanmenoaikaan, muttei ihan aina. Mä herään kuitenkin sitten seuraavana hihkumisiin ja nauruihin ja tiedän, että vauvalla on aamu alkanut, turha yrittää enää nukuttaa. Yösyötöt kun alkaa ähinöillä ja itkaisuilla. Sängyssä syödään ja hiven ehkä vielä torkahdetaan samalla, sen jälkeen mä ponkaisen hoitamaan omat vessajutut ja Tirppa saa jutella Miehen hereille samalla. Sitten on vauva-aamutoimien vuoro, eli yövaippa pois haisemasta, päivävaatteet päälle ja d-tipat poskeen. Joskus taas jompikumpi, minä tai Mies, jää vähän pidemmäksi aikaa aamu-unille kun muut siirtyy pois makkarista.



Imetysajan vitamiineina mulla on toimineet 
15 ml (eli puolet suositetusta päiväannoksesta) Mivitotal Flexiä, 
Multivitan imetysvitamiinipilleri, 
150 mikroa d-vitamiinia öljykapselina, 
kalkki + magnesiumia 3 tablettia (1200mg + 525mg), 
ja
omegaöljyä 5 millin lusikallinen 
(ja antihistamiinipilleri). 
Näillä on ainakin tähän mennessä hiukset pysyneet päässä, krampit poissa, kynnet kunnossa, suupielet ehjinä ja niin edelleen. Raudat jäi nyt turhanapanttina kaappiin, kun jälkitarkastuksen hemppari oli 147... Mutta toki ne käyttöön tulee sitten joskus, kun imetys loppuu ja pääsen taas verenluovutusharrastuksen pariin!

Aamulla neiti jumppaa lattialla itsenäisesti sen minkä viihtyy ja mä saan kahvit tulille, tiskailtua, kissat ruokittua, pyykit pyörimään ja muuta olennaista aina vähän aamusta riippuen... Tämä tapahtuu ihan vaihdellen välillä keittiön lattialla, ruokapöydällä, olkkarin lattialla tai sohvalla. (Tollanen irtonainen leikkimaton lelukaari on muuten ihan huikea, se kulkeutuu minne vain noista edellä mainituista paikoista, vaikkakin välillä neiti saa tyytyä olemaan ilmankin ja keskittymään liikkumisharjotteluunsa. Toimii myös sitterin eteen asetettuna sitterin lelukaarena.)


 Sitten seurustellaan, syödään, pissitään ja kakitaan ja onkin jo aika etsiytyä päikkäreille. Joka aamu väsymys ilmenee yleensä hermostumisena hikkaan. :D Nuo aamun ekat päikyt Tirppa yleensä nukkuu ihan vaan sängyssä, koska herää yleensä jo sen ensimmäisen 40-50 minuutin unisyklin jälkeen taas tunniksi riekkumaan ennen niitä oikeita pitkiä parvekeunia. Näinpä siis nuo ekat lyhyet tirsat on mun osalta varattu puhtaasti aamukahvitteluun, aamupalaan ja nollailuun (joka yleensä tapahtuu tietokoneella).

Kuten sanottu, aamut on ihmisen parasta aikaa! Ihana nauttia näistä, kun keväällä varmaan koittaa koulun ja duunin kanssa ihan erilaiset aamumeiningit puuroineen ja muineen.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kädet löytyi!

(Ihan ekaksi maininta, että päivittelin hieman vielä mieleen nousseita asioita tuohon imetys- ja lypsytekstiin, enimmäkseen lypsy- ja pullosyöttöjen osalta.)

Ja sitten asiaan.

Meillä oli 3-kuukautisneuvola kaksine piikkeineen ja rotavahvisteineen noin kaksi viikkoa sitten. Rotasta muuten tuli tällä kertaa yhdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi sekä mulle, että Tirpalle ripulintyyppistä oirehdintaa. Yksi yö meni multa ihan lörinäksi, kun Tirppa väänsi kahdet yökakat. Itse se ei siittä ollut moksiskaan, mutta mä en niiden vaippahulinoiden jälkeen saanut unta, joten yö oli tooooosi pätkittäinen ja lyhyt (omalla tavallaan piinallisen pitkä pyöriä valveilla). Lisäksi mulla kiersi ja väänsi mahassa myös seuraavana päivänä tuosta yöstä. Mun pitää oikeesti oikeesti lopettaa kynsienpureskelu, etten imuroi tulevaisuudessa jokaista vauvapöpöä ittelleni!

Mutta siis, neuvolassa kädet eivät vielä olleet löytyneet, mutta samana iltana niitä hieman jo ihailtiin ja seuraavana päivänä, päikkäreiden jälkeen hetken treenillä itsenäinen tarttuminen onnistui! Edelleen se vaatii hieman keskittymistä ja suuntaaminen on haparoivaa, mutta koko ajan kehittyy!

Tirppa tarttuu 
(Staring: Enni 3 kuukautta ja 4 päivää & Kättärin Libero-Kärpänen)

Tuo Kärpänen on meillä "Kärpänen Seniori", koska se on ollut ihan Tirpan suosikki ja kirpparilta löydettiin ilmeisesti sen edeltävää sukupolvea edustava, hieman eri värinen kärpänen, joka siis on luonnollisesti Kärpänen Juniori. Joku noita taitaa perhosiksikin sanoa, mutta meillä ne nyt on kärpäsiä... Ja huomatkaa muuten vaatetuksen värityksen Halloween-teema!


tiistai 12. marraskuuta 2013

Meiän pieni imetys- ja lypsyopas

Tulipa mieleen vielä koota vähän tällasia imetys- ja maitovinkkejä mun (ja Tirpan) näkövinkkelistä sen mitä mieleen tulee. Ihan alkuun sairaalassahan meillä oli ekan vuorokauden ajan imuoteongelmia, mutta ne kun selätettiin, imetys on sujunut "kuin tanssi" tähän asti. Tavoitteita mulla ei sen kummemmin ole, tai ole ollutkaan tän imutushomman suhteen, muuta kun että nyt kun tää on osoittautunut sujuvaksi, niin tietty ihan ekoilumielessäkin oisi kiva, ettei korvikkeeseen tarvisi tarttua ollenkaan. Ja vissiin 9kk iässä alkaa pääosa ravinnosta vasta tulla suoraan ruuasta ja maito väistyy taka-alalle, eli suunnilleen sinne saisi tissi typykälle kelvata, että tuolla yhdellä tuttipullolla pärjätään! About samaan 9-kuukautis-saumaan mulla koittaa myös itsellä paluu koulun rinnalla työelämään, eli senkin myötä ruokavalioon olisi hyvä raivata tissin sijasta hieman tilaa oikealle ruualle. Tässä kuussa meillä kuitenkin aloitetaan kasvisten hienovarainen maistatus, koska mä en malta odottaa mitä neitokainen niistä tykkää! Loppukesän sesongin parhaitahan mulla on jo jääpalasina pakkasessa odottelemassa. 

Tässä kuitenkin joitain pieniä huomioita tän oman imuttelutaipaleen varjolla. Mun listani vinkit eivät siis ole välttämättä mitään tutkittua todellista tietoa tai takuutoimivia, mutta näin me homma hoidettiin ja hoidetaan.

Sairaalassa imuoteongelmaa hoidettiin siten, että herätessään syömään Tirppa sai tilkan lääkemitasta hörppyytettyä maitoa pahimpaan kiljuvaan nälkäänsä, jonka jälkeen vasta aloitettiin otteen harjoittelu. Muuten homma helposti tuppasi menemään vaan rääkymiseksi, joten näin saatiin vähän kärsivällisyyttä neidin ruokahaluihin. Eli vastoin kaikkia imetyshippejä, minä väitän, että lisämaito ei ole automaattinen pahis! Jo meidän kohtalaisen helpon ekan vuorokauden myötä Tirppa ihan vähän kellastui, eli jos esimerkiksi mulla maito olisi noussut hitaammin ja lisämaitoa ei olisi yhtään annettu, olisi meidän sairaalataipale ollut takuulla pidempi! (Nythän oltiin perhehuoneessa siis 2,5 vuorokautta.) Ekalla kerralla siis tuo hörppymaito oli sairaalan luovutettua maitoa, mutta sen jälkeen sainkin jo itse lypsettyä maidon noustua niin hyvin, että sillä pärjättiin myös hörpytykset. Mullahan rinnat vuosivat jo kohtalaisesti esimaitoa raskausaikana ja synnytyssalissa kastui paitakin heti, eli ilmeisesti mua kohtasi se onni, että maito nousi vauhdilla, oikein odotti vaan omaa hetkeään. Toki kaikkialla sanotaan, ettei raskausajan esimaito kerro mitään imetyksen onnistumisesta, mutta mun kohdallani nämä ennakkomerkit täsmäsivät.

Itse tuon oteongelman avainratkaisu oli lopulta, kun tissiä ei koitettu tunkea Tirpan pienenpieneen suuhun pelkästään hänen oman haukkaamisensa voimin, vaan minä ihan itse sormillani litistin rinnanpään Tirpan suuhun "hampurilaismaisesti" sopivaksi, tungin sitä sinne niin pitkään, että imu oli tarpeeksi vahva ja sitten vasta varovasti irrottelin otettani ja nykäisin sormet pois imevästä suusta. Mulla on pulleat rinnat ja maidonnousun aikaan ne vasta pulleat olivatkin, eli ei mikään ihme ettei hento suu saanut niistä omin turvin otetta aluksi! Tuon lisäksi alkuun jouduin koko imetyksen ajan yhdellä sormellani painamaan rintaa myöten Tirpan nenälle "hengitysaukon" imemisen ajaksi. Sillä jos tissi pääsi tukkimaan sieraimet kokonaan, Tirppa tietenkin irrotti otteen hengittääkseen, jolloin koko otteenottorumba alkoi alusta. Eli kyllä vaan, meillä etenkin imetys oli kummallekin todella harjoiteltava ja opittava taito omine kommervenkkeineen, eikä vaan luonnon ohjaamaa ja sanelemaa vaistonvaraista toimintaa. 

Omaksi vahvuudekseni täytyy kuitenkin sanoa, että mulla ei hermo sairaalassa mennyt imetyksen vuoksi kertaakaan. Se sitten aivan varmasti helpotti koko opettelua. Tirppa ehkä turhaantui ja huusi nälkää kun treenattiin, mutta sitten välissä rauhoituttiin sylissä minuutti ja taas jatkettiin. Muistan yhä, kuinka joskus aamuyöstä, aika tarkalleen vuorokautta synnytyssalista perhehuoneeseen siirtymisen jälkeen onnistuttiin ekan kerran itsenäisesti ilman kätilöitä otteessa ja sitä myöten koko imetyksessä. 12 tuntia tuon tapahtuman jälkeen oltiinkin sitten jo kotiutumassa. Kotona aloitin sitten harjoittelemaan ensin istualteen ja sitten liinassakin imettämistä.

Maidonnousu ei missään vaiheessa sattunut mua, eikä myöskään Tirpan imeminen. Sairaalassa kyllä joka imetyksen jälkeen "varmuuden vuoksi" voitelin rinnanpäät lanoliinilla, joten se ehkä auttoi jotakin? Maidonnousun tunsin tuolloin ja edelleen saatan tuntea pienenä kihelmöintinä rinnoissa. Mutta enemmän mulle oli vaan kummallista kun kätilöt saattoivat kysellä että "nouseeko sulla maito?", kun omasta mielestäni se nousi ja sitä tuli ja riitti, mutta ei mulla mitään kipuja ja kuumotusta ollut, mistä ne höpöttivät että kohta alkaa! Kotiuduttua ekoina viikkoina rintojen yläosaan tuli välillä pieniä sormenpään kokoisia paukamia maidosta, jotka olivat vähän arkoja, mutta aina ne imetyksellä kaikkosivat, ja muilta riesoilta, tukoksilta tai tulehduksilta, säästyttiin.

Ainoa ongelma mulla oli alkuun vuotavat rinnat. Ne vuosivat kumpikin imetysten välillä ja lisäksi aina toinen rinta vuosi kun toisesta imetti. Etenkin oikeanpuoleinen tuutti oli yhdessä vaiheessa ihan mahdoton tapaus! Toisaalta kotona oleillessa vuodoissa oli se hyväkin puolensa, että sain maidonkerääjillä melko hyvin pulloruokintaa varten maitoa talteen ilman suurempaa vaivannäköä ja pääsin helpommin omiin menoihin silloin tällöin. (Tai oli tietysti se vaiva, että aina imetystä ennen jouduin haalimaan liiveihin jostain puhtaan kerääjän, imetyksen jälkeen viemään sen jääkaappiin ja viilennyksen jälkeen vielä tyhjentämään sen jääkaapissa odottavaan keräyspurkkiin. Sitten parin tai kolmen päivän välein pakastamaan kertyneet. Kodin ulkopuolella vuotamisesta oli ilman muuta enemmän haitta puolestaan. Ajoittain rinnat varmaankin täyteen pakkauduttuaan myös suihkusivat, ainakin pari kertaa kävi niin, että Tirpan imuote irtosi ja maitoa suihkutti tissitä jonnekin puolen metrin päähän. Mutta kärsivällinen (tai maitohimokas) vauvamme ei kyllä moisesta koskaan mitään kiukutellut, onneksi.

Ainoa kiukku tissillä, mitä Tirppa on aikaansaanut, on ollut väsykiukku noin kolmannen ikäkuukauden aikana. Eli liian väsyneenä nukkuminen kiinnostaa enemmän kuin syöminen, sehän on selvä. Tähän jos on vielä yhdistetty vastapeseytynyt tissi, niin huuto on ollut taattu. Tuokin tosin taisi olla jokin Vaihe, koska nykyään moista ei ole enää esiintynyt. Tai sitten ollaan vaan herkemmin hermolla vauvelin väsymystiloista... Ensiapuna noissa väsytissi-itkuissa toimi useimmiten kantoliina. Hetken liinassa muhimisen jälkeen tisseihin ilmeisesti palasi pesun jälkeenkin oma tuttu tuoksunsa ja liinassa yleensä Tipu sen verran rauhoittui tai jopa nukahti, että energiaa riitti syömiseen. Ihan vastasyntyneenä ruokaa itkettiin, vähän myöhemmin vaadittiin ja huudettiin "äng" jatai "väng" -äänteiden komennolla. Nyttemmin meidän ruokarytmit on aikalailla niin vakiintuneet, ettei nälästä tarvitse erikseen ilmoitella, mutta toki jos vahinko on sattunut ja mulla ajantaju kadonnut, niin kärttyisä ja närkästynyt "ängäily" on käytössä edelleen.

Mulla ei maidontulon suhteen ole ollut epäilyjä tai ongelmia, ennemminkin meillä on ollut liika maito megapuklujen myötä riesana, mutta olen silti havainnut muutamien niksien lisäävän maitoa vielä entuudestaan. Ja ne on nää:
   -    Syö ja juo! Tarpeeksi, eli paljon! Tai älä ainakaan vaan laihduta! 
(Mä oon itse ottanut asenteen, että raskauskilot kertyi tätä imetystä varten, joten tähän ne myös hyödynnän. Nehän tuli 9 kuukaudessa pikkuhiljaa, 9 kuukautiseksi vauvan pääravinto on mun maito, joten "sillä ne lähtee millä on tullutkin". Ja jos eivät sattuisi lähtemään, niin mulla on koko loppuelämä aikaa vetää diettiä, mutta vain tämä vuosi Tirpan imetysaikaa!)
   -    Rentoudu ja lepää myös päivällä
(Kroppa tekee töitä vähän niinku treenatessa kun se tuottaa mölöä, eli päiväunet on pop! Mä en itse saa alta tuntiin päivisin unta, mutta yritän jossakin välissä vähän edes loikoilla ja ajatella sinisiä ajatuksia.)
   -   Pidä itteäsi lämpimänä ja rentoudu mielellään samalla
(Suihku, kylpy, sauna, hyvä kirja ja lasissa tai mukissa lempparidrinksu!)
   -   Juo! Ainakin vettä, mutta mieluusti muutakin päälle!
(Tästä muistutetaan jokaikisessa paikassa, mutta silti se vaan joinain päivinä kuitenkin unohtuu... Vesipullo mukaan kaikkialle, yöimetyksillä huikkaa, jne. Jos maidontulo takkuaa, pidä "juomakuuri", eli keskity pari päivää ihan oikeesti kunnolla juomisiin! Keitä kannu teetä ja täytä pullo vettä ja tyhjennä niitä pitkin poikin päivää.)
   -   Lisäksi voit kokeilla hengata ilman rintsikoita
   -   Hengata vauvan lähellä ja mieluusti ihokontaktissa
   -   Juoda imetysteetä.
(Outoa kyllä, en ymmärrä miksi, mutta mulla ainakin Weledan imetystee toimii kuin häkä! Ostin paketin huvikseni ja siksi, etten itse syö fenkoleita tai muita makuja mitä tuossa teessä tyypillisesti on (ajattelin, että vauva saisi piristettä ja oppisi nekin maut). Ja säännönmukaisesti aina teenjuontipäivän jälkeisenä päivänä maitoa tulee normaalia enemmän lypsäessä! Keitän aina noin litran verran vettä ja teen koko määrästä yhdellä teepussilla teetä ja juon sitten pitkin päivää 3-4 kuppia. Nyt oon käyttänyt teetä silloin, jos tarvitsee lypsää omia menoja ajatellen. Kai siinä oikeesti joku ainesosa sit jotain tekee?)

Ja niin... Lypsämisestä... Halpa (tyyliin alle 100 euroinen ainakin, mulla on Aventin sähköllinen) rintapumppu on turhake ehdottomasti! Itse lypsän nykyään käsin aina pidempien päiväunien aikana noin 15 minuutissa helposti ja nopsaan noin 50-100 ml kerralla, hieman riippuen päivästä. Tietysti jos jostakin syystä vauva syö vaan ja ainoastaan, tai vaikka suurimman osan pullon kautta, niin silloin kannattanee jokin tosi pro-laatuinen vuokrapumppu kotiin haalia ja käyttää niitä käsiä lypsyn aikana muuhunkin. Tuo pumppaus ja lypsy on kuitenkin sekin imetyksen tavoin harjoiteltava taito. Alkuun ei heru, sitten heruu mitättömän vähän, sitten ei taas heru ja niin edelleen, kunnes eräänä päivänä siihen tottuu, ja sen jälkeen maitoa joko tulee tai välillä tulee paljonkin. Edelleen on siis hetkiä, kun 20 milliäkin on jo työn takana, mutta toisinaan hommaa voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, kun sitä vaan tulee.

Eli harso vaan liivien ja paidan päälle rintojen alle ja iso laakea kuppi (kevyt muovinen on helppo) ja eikun treenaamaan. Aikataulutehokasta, joskin myös tehokasta käsijumppaa, on lypsää toista rintaa toisesta imettäessä! Asennon kanssa saa kikkailla, mutta yleensä heruminen on paljon nopeampaa ja tehokkaampaa! Alkukankeuteen ja totutteluun mulla myös auttoi, jos laitoin samaan aikaan läppärille diaesityksenä pyörimään Tirpan valokuvia, jos heruminen tuntui hidastuvan, katselin väliin muutaman kuvan verran kuvia ja jo auttoi. Tämä ehkä opetti mielelle / aivoille, että omille käsillekin saa tissit vuotaa.

Mä pakastin ihan alkuun maitoja Minigrip-pusseissa noin 30-50 millin satseina, jolloin pullosyöttäjien oli helpompi sulatella kulloinkin tarvitsemansa määrä, pussi kerrallaan. Alkuun kun Tirppa itki pienintäkin nälänhiventä ja ikinä ei tiennyt syökö se 20 milliä vai desin vai jotain siltä väliltä! Ainoastaan kerran tähän mennessä paketista vedetty minigrippi on ollut valmiiksi rikki, jolloin jouduin kaatelemaan maidot toiseen ennen pakastimeen pääsyä. Yleensä nuo ovat ehjiä myös sulatettaessa, kunhan ei ihan tupaten täyteen änge. Alle kuukauden ikäisenä kerta-ateriaksi riitti noin desi tai alle ja sen jälkeen reilulla desilla (1,2-1,3) on pärjätty. Kenties kohta on aika siirtyä isomman tuttipullon pariin. Nykyisin pakastan yhteen pieneen minigrippiin yhden tuollaisen pullollisen, eli 120-130 milliä, asetan pussin pakastimessa jäätymään litteästi kyljelleen, jolloin säilytys vie mahdollisimman vähän tilaa ja sulatus lämpimän vesihanan alla puristellen on nopeinta. Kätevintä on tosiaan, ettei maitoa tarvitse "varmuuden vuoksi" ottaa sulamaan mun koulun tai muiden menojen takia, vaan hoitaja voi ottaa vasta tarpeeseen pussin kerrallaan, sulattaa vesihanan alla ja tarjoilla. :) Pullona ja sen tutteina meillä on luotettu Avent Naturaliin ja en voi muuta kuin suositella. Kahden viikon iästä pulloa on treenattu ja taitoa pidetty yllä ja mitään ongelmia (ei pullon, eikä tissin kanssa) ole ollut kertaakaan.

Ja tosiaan vielä, me ei olla keitelty mitään tutteja, pulloja, pumppuja, maidonkerääjiä tai muita missään vaiheessa joka käytön jälkeen! Ihan vaan koska ei ehdi ja jaksa ja koska se on turhaa. Monihan keittelee tunnollisesti jonnekin 3-kuukautiseksi, mutta en mä näe siinä (Suomen oloissa) mitään järkeä. Käyttöönottokeitot teen ja silloin tällöin käyttökertojen ja fiilisten pohjalta olen kaiken nakannut kattilaan. Lisäksi maidon säilyttelyn suhteen en ole ollut pilkuntarkka tosiaankaan! Oman kokemukseni perusteella kaiken minkä voi syödä, voi syödä. Eli vasta kun jokin maistuu pahalta, se on oikeasti pilalla. Luotan siihen, että Tirppa tekee samoin ja näin on menestyksekkäästi toimittu. Itse en ole koskaan, eikä Tirppa lyhyen ikänsä aikana, saanut tämän periaatteen myötä vaivoja. 

Lypsettyä maitoa olen maksimissaan kerännyt 3-4 vuorokauden ajan, viilentänyt aina kulloinkin lypsetyn satsin ja sekoittanut sitten jääkaapissa odottaneeseen vanhaan satsiin ja lopulta kerralla pakastanut. Pakkasesta sulatettua maitoa olen käyttänyt noin 1-1,5 vuorokauden ajan sulatuksesta ja kehonlämpöistä maitoa noin 2 tuntia lämmityksestä huoneenlämpöisenä. Eli tosiaan vähän olen oikonut virallisia suosituksia oman maalaisjärjen mukaan. Tietysti jos meillä asustaisi mahavaivainen vauva, olisin ehkä toiminut varovaisemmin!

Jos opettelua ja alkuhankaluuksia ei oteta lukuun, niin mulle imetys on ollut todella helppoa, palkitsevaa ja sopivaa! Jee! Suosittelen! Tirppakin nykyään alkaa jo ihan hymyämään kun tissi kaivetaan päikkärien jälkeen naaman eteen!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tarpeet & turhakkeet

Kaikki tekevät tän "mikä etukäteishankinnoista oli hyödyllistä ja mikä ei" -postauksen ja ajattelin nyt tän reilun kolmen kuukauden perusteella kertoa mitä me ei olla tarvittu, mitä on tarvittu ja mitä ilman ei oltais pärjätty. Enjoy ja miettikää omia tarpeitanne näiden kommenttien kera! Olen tehnyt tätä nyt vähän hassusti selaamalla blogin kaikki aiemmat "hankinnat" -tagin alla olleet postaukset jotta niiden pohjalta tää imetysdementiapää ehkä muistaisi olennaisimmat, isoimmat ja eniten mun päätä vaivanneet hankinnat!

Kertakäyttöisiä vaippoja mä en etukäteen meille hankkinut ja hyvä niin! Laitokselta saatiin propagandapaketteja oikein kaksin kappalein kylkiäisineen, joten jos kestovaippojen käyttö siintää mielessä, niin suosittelen tekemään samoin! Kierosti tosin nuo ihan vastasyntyneen vaipat maksaa kaupassa puolet vähemmän kuin isommat koot, joten houkutus on pienempi kääntyä (ja jumiutua) ylikansallisten riistovaippojen puoleen... Siksipä jos yhtään epäilet intoasi vaippailuun, suosittelen jättämään ne roskavaipat kaupan hyllylle jo alunperin ja hyödyntämään sairaalasta irtoavat roskat. Näin kynnys perehtyä jo heti kotiutuessa taas uuteen asiaan on paljon pienempi kun ne vaipat hupenee silmissä! On paljon helpompaa heti alusta testailla ja harjoitella uusia vaippoja vaikka joka toisella vaipanvaihdolla, kuin sitten joskus "olojen tasaannuttua" yllättäen piilottaa roskavaipat ja heittäytyä vain ja ainoastaan pestävien vaippojen varaan eräänä päivänä. Kun ei ne olot siitä tasaannu. Ainakaan kolmeen kuukauteen. Ja sen ikäselle alkaakin ne nb-vaipat olla jo melkein liian pieniä. Pikkupikkuruisen kanssa niitä ohivuotoja vaan alkuun tulee. Ja kakkakatastrofeja. Niitä etenkin tulee muuten ihan joka vaippaan.  Sen kanssa on vaan elettävä. Kotona on helppo vaippaharjoitella vaihtovaatevarastojen äärellä, ja harjoitella lisää, kunnes lopulta olo roskavaipat jalassa on epävarmempi kuin kestovaipan kanssa! (Me siis ostettiin ilmaisvaippojen jälkeen yksi paketti 3-6-kiloisen Muumeja, Tirppa painaa nyt yli 6,5 kiloa ja niistä vaipoista on yksi jäljellä. Ja se yksi viimeinen on lojunut jo varmaan viikon yksinään hoitiksen nurkassa. Ja sitä ennen viikon duona toiseksi viimeisen kanssa. Pitänee siis seuraavassa paketissa siirtyä isompaan kokoon tai opettaa kestovaippakokemattomat lapsenvahditkin käyttämään meidän vaippoja.) Ehkä mä teen alkupäivien vaipparallista vielä oman vinkkipostauksensa ja vaippojen hankinnasta, koska niistä en nyt tässä lörpätä.


Jatkona vaipoille... Saatiin tädiltä Baby Björnin potta jo hyvissä ajoin. Mies piilotti sen kaappiin, josta minä kaivelin esille viikkoa paria ennen h-hetkeä kun asettelin hoitista käyttökuntoon. Jonkinlaista pissakakkapurkkia suosittelen käyttöön hoitopöydälle ehdottomasti jos lavuaari ei ole lähellä! Jo pelkästään vaipanvaihdon yhteydessä potatuksella saa aikaan paljon: ainakin puhtaamman pepun ja vaipan. Innokkaampi potattaa myös ruuan jälkeen. Ja herätessä. Ja repusta tai vaunusta pois otettaessa. Ja vähän siinä välissäkin. BB:stämme saa sen kuppiosan irti (varmaan tyhjennystä helpottamaan) ja tuo kuppi meillä on ollut hoitispottana pöydän päällä. Eli vaikka länsimainen roskavaippakulttuuri antaa ymmärtää potan olevan tarpeen vasta joskus "pottaharjoittelun" myötä niin potasta voi tehdä tarpeellisen (ja sen harjoittelusta tarpeettomamman) jo vastasyntyneenä.


Sisävaatteista sanoisin vaan, että me pärjättäisiin ehkä kaikkein täydellisimmin kahdeksalla päivä- ja neljällä yövaatekerralla. Kaksi vaatekertaa per päivä ja yks yökkäri per yö, toissapäiväiset pesussa, eiliset likaisina, tänpäiväiset käytössä ja huomiset varalla -meiningillä, ja tällä neljään päivään varautumisella olisi jo tosi hyvin pelivaraa. Bodyn jatkopalalla joka toisen senttikoon voi jättää vaikka hankkimatta ihan vauvakokoisista (50, 56, 62, 68...). Näissä nopeasti pieneksi jäävissä oisi mun ollut syytä paremmin huomioida vuodenaika, koska meidän loppukesän vauvalle 56-senttiset PITKÄhihaiset bodyt jäi oikeestaan käyttämättä ja housuja ei tarvittu juurikaan, yökkäritkin oli lyhythihaiset ja lahkeiset. Nyt syssymmällä taas lyhyet hihat on kehnot, koska noh, niihin tarvii sitten pitkät päälle jossain muodossa. Osa sukista on jäänyt käyttämättä kokonaan, koska eivät ole nilkasta tarpeeksi muotoiltuja ja siksi pysy jalassa. Kokopotkuhousut ilman haaraneppejä pakkasin myös aika nopeasti pois hoitiksen laatikosta, kun ei niitä vaan koskaan jaksanut pukea vaikka kuosit oisi olleet kuinka kivat. Must have -jälkikäteishankintoja olivat sitten jalkaterälliset yöpuvut (koska ne sukat), äitiyspakkauksen haalareita pienemmät villa- ja toppahaalari nyt syksylle (ehkä jopa keväällekin), puolipotkarit ihan vauvana (koska ne sukat taas) ja mulle itselleni imetysreleitä, eli paitoja ja rintsikoita. (Niistä etukäteen hankitutkin on kaikki tulleet käyttöön ja hyvin sain raskausaikana koot arvioitua suunnilleen oikein.) Odotusvaatteet on aika turhia, koska rennot tavisvaatteet ajaa saman asian.


Jumppapallo oli ehdoton! Teki hyvää treenata raskausaikana dataillessa, pallon päällä asento vauvan laskeutumiselle oli paras, synnytyksessäkin sillä pompin, mutta tärkeinpänä kaikista, sillä saa kuljeskeluun kyllästynyt vähän väsynyt vanhempi yliväsyneen vauvan pysymään hiljaa ja nukahtamaan ilman tissiä. Toistaiseksi meillä ainakin ihan aina toiminut.


Vaunuina Baby Jogger City Versat vauvakopalla on olleet meille ihan lyömättömät. En usko että mikään muu malli voisi niistä mennä ohi. Jos noilla selvitään talvipyörien avulla lumihangessakin, niin mä en noista luovu ikinä. Paitsi sit kun hedelmällinen ikä on ohi ja lapset osaa kävellä. Vaunut on testattu bussissa, ratikassa, metrossa, junassa, liukuportaissa, R-kioskeissa, kivijalkakaupoissa ja vaikka missä muualla jo, ja lisäksi muutamasti purettu / kokoontaitettu kun esim. vierailtu hissittömissä kerrostaloissa. Ainiin ja Kampin keskuksessa oli joku viikonloppu toinen vaunuhissi rikki ja tuhottomat jonot hissiin, niin pistettiin sielläkin kasaan ja mentiin portaita!


Synnytyksen jälkeen tosin akuutisti hommattiin a) "hoitolaukku", b) sadesuoja, c) heijastinteippiä ja d) untuvamakuupussi.  Alkuun hoitokamat kulkivat toalettilaukussa vaunun tavaratilassa, mutta Mies osti sitten Adidaksen olkahihnalaukun roikkumaan työntöaisalle ja onhan se kätevämpi, kun ei tarvitse kyykkiä ja kumarrella. Sadesuojan olin jättänyt hankkimatta, koska eihän me oikeesti kovalla sateella ulkona liikuta. (No kyllä me vaan liikutaan, jopa vapaaehtoisesti pitkillä vaunulenkeillä. Ja koska vaunut maksoi liikaa, niiden jälleenmyyntiarvoi oisi kiva säilyttää. = Sadesuoja ja äkkiä, pitkä syksy edessä räntineen ja rähmineen!) Lisäksi nuo vaunuthan on ihan pikimustat, ja viimeksi kun tarkistin niin aurinko laskee näillä korkeusasteilla joskus jo kolmelta tai ainakin iltapäivällä. Ninjavankkurit saivat siis rämäkät heijastinteippaukset tankoihinsa heti kun illat alkoi pimetä. Vielä kun mä keksisin jonkun ratkaisun itseni näkyväksi tekemiseen! Untuvapussi puolestaan korvasi äitiyspakkauksen vanupussin jo jokin aika sitten, koska välillä monestikin päivässä ulkona päikkäreitä vetelevä Tirppa on vaan helpompi lykätä suoraan sisävaatteissa untuvapussiin ja parvekkeelle kuin ulkovaatteiden pukemisen kautta. Ja eipä tää sää tästä vielä vähään aikaan lämpenekään tietty... Meidän vauvakoppaan mahtuu juuri iso 94-senttisen pussi, eli sama pussi käy varmaan vielä vuoden ja parinkin päästä sitten vaunuistuimessa!

Rojusitterimme on ollut hintaisekseen hyödyllinen (muistaakseni 5€ yhteensä vauva-ammeen kanssa, joka on myös ollut iloksi?). Nyttemmin Tirppa on alkanut viihtyä lattialla jumppaamassakin, mutta ihan pienenä se ei tullut kuulonkaan useimmiten, joten sitteri oli kahvinkeitto, vessakäynti, ynnä muiden akuuttien kahdenkädentarpeiden pelastaja. Edelleenkin vähän väsyneelle sylinkipeälle vauvalle se kelpaa paremmin kuin tatami jos haluan vaikkapa syödä. Samoin Tirppa ei hikatessaan viihdy lattialla vaan sylissä tai sitterissä, ja se hikkahan sillä on noin 3-5 kertaa päivässä!


Rengasliina oli vastasyntyneen kanssa ehdoton hitti! Helppo ja nopea pukea ja imetys seisaalteenkin onnistui tarvittaessa. Edelleen liina on yli 6-kiloisella ollut käytössä jos on väsykänkkäränkkä ja nukahtaminen vaikeaa. Manducalla on tähän mennessä käyty lähinnä shoppailureissuilla paikoissa, joihin vaunuilla on vaikeaa päästä. Myös vaunussa viihtymättömällä vauvalla Manduca oli oiva apuväline, koska ei sitten tarvinut käsissä kanniskella vauvaa ja työntää tyhjiä vaunuja jos vauvahermot eivät riittäneet. Kudottu liina on päässyt kotikäyttöön ja korvaamassa trikoisena venyvän rengasliinan kohta kokonaan. Reppu Manducan kanssa liikkuessa on ollut hyödyllinen ja toki kauppareissuilla, kesäpiknikeillä ja muualla jo muutenkin.


Itkuhälytintä harkittiin yhteistuumin raskausaikana, muttei kuitenkaan hankittu ja sepä olikin sitten ensimmäisiä tarpeita vauvan ulkoistuttua mahasta. Pienessä kämpässä hälytin ei mikään pakollinen olisi, mutta parvekepäiväunituksessa se on tosi näppärä.


Raskausajan ihoöljyt oli mielestäni hyvä panostus. Loppuraskaudessa mun maha arpeutui kyllä tosi rajusti, mutta en tiedä oisiko sitä voinut estää mitenkään, koska joka ilta ja jopa pesun jälkeen, joskus myös aamuisin öljysin tota massua! Raskauden jälkeen oon öljyämistä jatkanut ja yllättynyt jopa miten nopeasti jäljet on haalistuneet. Tätä menoa tää maha (arpien osalta) on ensi kesänä ihan esittelykunnossa. Kosmetiikkapuolella olisin jo raskausaikana sen sijaan panostanut kunnon käsivoiteeseen! Pikkuvauvan kanssa käsienpesut, kastumiset ja muu moninkertaistuvat, joten kädet on kovilla ja kaipaavat rasvaa. Samoin jostain syystä mulla jalatkin ovat kuivuneet synnytyksen jälkeen oudosti enemmän ja herkemmin kuin yleensä! Kenties tottuivat raskausajan Miehen "voitelu" (hieronta) -sessioihin? Itse liputan Boreasin ja Neutrogenan voiteiden puolesta!


Harsovaipat / harsot / meillä kotoisammin ihan vaan "rievut" on ilman muuta käteviä. Kaikessa. Puklut, kuolat, maidot, ruuat, pissat, ihan mikä vaan erite pyyhkiytyy niihin. Hoitopöydällä ne ovat alla ja pyyhkeenä päällä. Suojaavat vaunukoppaa parvekepäikkäreillä ja joskus ulkoillessakin. Vanhemmatkin voi nenänsä niihin niistellä. Käyvät taskuvaipoissa imuina, lisäimuina milloin vaan, ilmakylpyalustana sohvalla muovin kanssa, leluksi tarttuvalle tahmatassulle. Alkuun maidon noustessa kun liivinsuojat eivät olleet tarpeeksi isot nukkuessa, tungin harson topin sisään ja otin toisen viereen, eli kun eka kastui saattoi sängyssä vaan vaihtaa puhtaaseen aamuyöllä nousematta itse. Jos nyt saisin päättää hankkisin enemmän yksivärisiä värikkäitä ja vähemmän kuvioituja. Kivempi ulkonäkö ja likatahrojen erottuvuus on niissä parempi. Riepuja kun lojuu pitkin poikin kämppää (mielummin niin, kuin ettei olisi saatavilla juuri kun sattuu tarvimaan) ja on harvoja yhtä äklöjä asioita kun napata yksi, pyyhkiä sillä ja todeta sitten että se haisee eiliselle tai jopa toissapäiväisellekin boogalle!


Uusi isompi pyykkikori oli siis hyvä hankinta. Etenkin siivotessa rättien, lakanoiden ja pyyhkeiden myötä pyykkikasa on melkoinen! Jo arkikäytössä pelkkä vaate-, vaippa- ja harsopyykki kun saa koneen kevyesti täyteen melkein joka päiväksi. Tällä hetkellä mulla on tuo isompi "ei-niin-akuutille-pyykille" ja pienempi sitten akuutille pyykille (eli eritteiselle, kostealle, haisevalle), ja pestessä tyhjennän koneeseen ensin akuutin pikkukorin ja sitten koneen täytteeksi ammennan ei-akuutista-korista sen mitä mahtuu. Näppärää!


Kehto ja pinnasänky ovat meillä tällä hetkellä kissojen valtakuntaa ja tavaransäilytyspaikkoja.  Välillä olen miettinyt yöunien siirto pinnikseen, mutta esimerkiksi viime yö sai taas perääntymään ja unohtamaan koko höpöjutun. Ilmeisesti rotarokotteen toinen satsi sai bebemme vääntämään parit löröt yövaippaan, joten yö sisälsi normaaleilla parilla syötöllä myös vaipanvaihdon ja kakkaa lattialla. Tällaiset jalkeillenousut ja hääräämiset saivat mut itteni niin hereille, että kummallakin kerralla uudestaan unen päästä kiinnisaaminen vei vähintään tunnin ja varmaan pidempäänkin! Olo oli herätessä kuin krapulassa vedetyn hikilenkin jälkeen. Eli yhteissänky kelvatkoon yösyöttöjen jatkuessa ainakin toistaiseksi, jotta minäkin saan unta. Tämä siis meni aikalailla niinkuin etukäteen herkkäunisenä kuvittelinkin. Lisäksi onneksemme Mies on nopea- ja sikeäuninen, joten hänen yönsä eivät yhteisnukkumisesta juuri häiriinny (paitsi tällaisina poikkeuksellisina vaipparumbaöinä). Eli vauvan sängyt ovat meillä olleet kyllä ihan turhakkeet tän ekan kolmen kuukauden aikana! Saa nähdä miten vastaisuudessa?


Äitiyspakkauksen peittoja ostin kirpparilta toisenkin aika alkuun, koska vauva nukkuu peittoon kääriytyneenä, jotta unissaan siirtely olisi helpompaa ja tällöin painovoimalait myös tuhraavat peiton kuolaan, pukluun ja välillä alkuun pissaankin. Ei muuta kuin peitto lakanoineen likapyykkiin ja uusi käyttöön! Itseasiassa olen jopa harkinnut kolmannen äp-peiton kirppistelyä, jolloin niitä saisi yhtäaikaisesti useampia käyttöön, vaikka yksi olisi pesussakin.


Rintapumpusta oli alkuun hyötyä vähän, mutta hivenen turhake se mulle on loppujen lopuksi ollut. Jos vauva ei syystä tai toisesta olisi tissistä saanut syödäkseen olisin varmaan hankkinut vuokralle jonkin ihan sairaalatasoisen pumpun ja nyt puolestaan lypsän mielummin käsin omia vapaahetkiä varten. Herun käsilypsylle nopeammin ja helpommin ja sen voi tehdä "tässä ja nyt" ilman että tarvitsee pumppua pestä, koota ja taas tyhjentää. Vessakäynti, käsienpesu, lasi vettä naamaan ja puhdas astia ja harso, 15 minuuttia ja homma on hoidettu! Etenkin nyt, kun Tirppa on alkanut vedellä yli 3-tuntisia päiväunia olen saanut jopa vähän liikaa maitoa pakkaseen varastoon pahan päivän (tai bileillan) varalle. Tuollaiset 3-4 tunnin luento- tai treenireissut tyttö pärjäilee jo maidottakin suunnilleen kunhan on juuri syönyt.


Rintakumeilla samoin en tehnyt kotona yhtään mitään, ja niitä sai Kättäriltäkin mukaan. Maidonkerääjät olivat alkuun tosi hyvä apu! Syöttäessä toisesta toinen tissi vuosi kuin seula ja tällä tavoin sain alkuviikkoina kerättyä pullomaitoa aina parissa päivässä jo yhden aterian verran ja tosi vähällä vaivannäöllä. Nyttemmin maidontulo onkin jo tasaantunut, eikä moisilla enää tee yhtään mitään. Siihen liittyen myös alkuun liivinsuojia kului ehkä 5-10 paria päivässä, joten niitäkin jouduin pikatilaamaan lisää aika äkkiä synnytyksen jälkeen. Kertakäyttöisiä yritin kokeilla paristi (kun niitäkin oli sairaalasta mukaan tarttunut), mutteivät olleet mukavia päällä. Myös maidonsäilytysastioita ja minigrippusseja pakastukseen tuli hankittua vasta kotiuduttua. Pienessä pakastimessa nuo pussukat on tosi tilaihmeitä. Lisäksi oon pakastanut maidot pusseissa litteiksi levyiksi, jolloin niiden sulatus ja lämmitys kehonlämpöiseksi vesihanan alla on ihan parin minuutin homma.


Korvikejauhetta ei ole tarvittu ja se menee helmikuussa vanhaksi, eli saa nähdä tuleeko testattua ennen sitä. Kunnon tuttipullo oli hyvä hankinta, jotta satunnaiset pulloruokinnat eivät ainakaan imetykseen vaikuttaneet alkuun. Kunnon tutit haettiin lastentarvikeliikkeestä myös vasta sitten, kun market-tuteilla oli todettu, että niistä on bussivaientajaksi ja päiväunihelpottajaksi.

Hoitopöytäasioista sen pierulääkkeen (Cuplaton) oisi voinut jättää hankkimatta. (Kuka haluaa, ylimääräsenä yks avaamaton?) Pieruja meillä on välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta vaivaa niistä ei ole ollut. Maitohappotippoja en hommannut, eikä niitä ole tarvittu. Itse olen tosin jatkanut maitohappokapseleiden syöntiä myös imettäessä ja varmaan pahemmat rotarokotteen vatsanväänteetkin olen eritteenvaihdon myötä saanut minä itse, eikä vauva! Myös apteekin d-vitamiinitipat joutavat suoraan romukoppaan! Viiden tipan tipauttaminen liikkuvaisen vauvan suuhun on ikävä tehtävä, ja niin isosta määrästä palmuöljyä tulee herkästi vatsavaivoja isommallekin otukselle. Bioteekin tehotippoja käyttäessä neuvolan suositusmäärillä (10 mikroa) riittää yksi tippa päivässä! Suosittelen siis kaikille niitä, koska neuvola ei vissiin saa muuta suositella kuin apteekkikamaa. Me vaihdetaan Bioteekkien jälkeen varmaan vielä vahvempaan, noita olen antanut 2-3 tippaa päivässä. 


Nenäimuri oli sen sijaan kaukaa viisas hankinta, se tuli tarpeeseen heti kahden viikon iässä flunssassa, sekä nyttemmin ihan normaaleinakin päivinä silloin tällöin jos nokka törisee. Kaveriksi suosittelen lämpimästä (huijaushintaista) keittösuolaliuossuihketta apteekista. Lähtee se sitkeämpikin räkä. Apteekista oisi voinut myös kissoja ajatellen napata Feliwayn rentouttavan feromonihaihduttimen sairaalareissun ajaksi ja kotiutumisen alkupäiviksi, vaikka kyllä nuo taisivat ilmankin vauvaan tottua. Parasetamoli suppoina ja lanoliinivoide ovat tulleet tarpeeseen rokotusten myötä ja imetyksen alkutaipaleella.

Vauvakosmetiikasta tarpeellisimmat ovat olleet puhdistuspyyhkeet reissussa ja kotonakin, Bebanthen (ylläri, hehheh) ja baby oil. Tosin tuota öljyä saatiin myös lahjoina ja laitokseltakin, eli sitä riittää varmaan vielä sen seuraavankin vauvan tarpeisiin, riittoisaa kun on. Tai sitten mun ihonhoitoon! Pesuaineita, talkkia, sinkkiä tai muuta ei ole (vielä) kokeiltukaan.


Kamera oli aivan loistava hankinta ja toinen samaa sarjaa oisi voinut olla isompi älypuhelin imetyshetkien datailuun. Netflixin tarjonta oli etenkin loppuraskaudessa ja myös alun imetyksissä hyvä helpote.


Isompi sänky oisi meille ollut tarpeen niinkuin epäilinkin. Nytkin pötkötellään ihmeellisella yhdenhengensängyllä jatketulla jenkkisängyllä. Tämä siis hankintalistalla jossakin määrin ollut nämä kaikki kolme kuukautta.


Vauvan leikki- tai jumppamatto lelukaaren kanssa on vasta viimepäivinä tarttumisen myötä ollut iloksi. Aiemmin pelkät valot, varjot ja maisemat riittivät viihdyttäjiksi. Lipastomallinen hoitopöytä on ollut arvokas kapistus, mutta kaverikseen se olisi kaivannut ehdottomasti jo ennakkoon hyllyn vaipoille! Ne ovat nättejä sisustuksellisestikin ja alkupäivät menivät vähän vaippakaaoksessa kun niitä lojui hoitiksen päällä ja vieressä siellä täällä.


Stokken Tripp trapp syöttötuolin saimme likan syntymäjuhlissa lahjaksi, joten retrosyöttis ja sen tuunaaminen olikin sitten vähän turhempi vaivannäkö. Sainpa kuitenkin jotenkin ajan äitiyslomalla kulumaan ehkä paremmin, kehto tuli maalattua samassa ja uuteen hyvään kotiin syöttis pääsi ja Tripp trappi odottelee keittiössä maisteluiden aloitusta.


Imetystyyny oli mulle täysin turha, ja jo myyty poiskin. Jos imettäisin enemmän istualtaan, niin harkitsisin ihan kunnon tyynyn hankkimista, mutta makuulteen homma hoituu ja koko ajan harvenee niin eipä tuo ole niin justiinsa. Ehtiihän sitä jos tarvitsee. Yleensä kuitenkin imetän aina istualtaankin sellaisella tuolilla, jossa on käsinoja sivussa ja käden voi tukea siihen! Tai sitten nostan jalan toisen päälle niin, että siihen voi nojata. Eli en sano, että pitkulatyyny täysi turhake olisi, mutta minulle se sitä on. Jos sellainen kunnon tyyny olisi, niin käyttäisin sitä kyllä ja ehkä beben pulskistuessa sellaisen vielä hankinkin. Toistaiseksi hyvä näin ja styroksi-tyyny lähtee kiertoon.


Belly bandit -vyön hommasin raskauden viimemetreillä, mutten sitä kertaakaan käyttänyt. Synnytyksen jälkeen (edelleen) mulla on vaan niin älyttömän kuuma ja hiki koko ajan, ettei toivoakaan tuollaisesta ylimääräisestä kuoresta. Onneksi ostin käytettynä ja myin eteenpäin, joten mitään en menettänyt!


Turvakaukalon olisimme voineet kotiutumiskyytiä varten vuokrata jostakin. Sen koomin sitä ei ole käytetty. Kyllähän tuo toki vuoden ikäiseksi menee, joten vannomatta paras, mihin sitä vielä ehkä tarvitaan? Ja vaunusetin kylkiäisinähän se tuli.


Leluista värikkäät kirppislöydöt, helinät, rapinat ja kasvot ovat olleet mieluisia ja tulevat jatkossakin olemaan kun taitoja tulee lisää. Lisäksi lastenlaululevyjen ja youtuben tahtiin on kiva ollut laulaa ja heilua, sekä värikkäitä selkeäkuvisia vauvakirjoja on luettu päivittäin. Ihan alkuun luin neuvolan esitteitä ja satukirjoja, kun kuvat eivät vielä kiehtoneet, mutta puheen kuuntelu sylissä rauhoitti.


Ruokia vanhemmille, tai lähinnä mulle, oisi voinut pakastaa oikeasti paljon enemmänkin. Isyysloman aikana tehtiin ruokaa ja syötiin ihan hyvin, mutta yksin kotoillessa vauvan kanssa ei niin jaksa kokkailla. Paljon syön lounaana edellispäivän illallisjämiä, mutta ei niitä joka päiväksi riitä! Vastasyntynyttä katsomaan tulevilta vierailta voi muuten erinomaisesti rohkeasti pyytää tuomisina tarjoilut ja vaikka vähän ekstraakin. Saa rauhassa keskittyä vauvaan ja jutusteluun. Oisin myös voinut kesän upean satokauden aikana jo pakastaa bebelle jääpalamuoteissa soseita. Nyt pakastelin syksyn juureksia ja kasviksia jonkin verran, mutta esimerkiksi kotimaiset marjat meiltä puuttuu pakkasesta kokonaan talven maisteluhetkiin! Onneksi heinä-elo-taitteen vauvelimme oikeastaan vasta alkukesän kynnyksellä siirtyy pääravinnonlähteeltään maidosta oikeaan ruokaan, joten uuden sadon herkut ovat nopeasti kypsiä!


Tässäpä pikaisesti ehkä oleinnaisimmat havainnot, mitä vanhoja postauksia kahlatessa ja muuten vain tuli mieleeni. Toivottavasti on apua muille näistä havainnoista ja vaippajuttuihin palataan taas myöhemmin!