Voi että mua inhottaa toi sana neuvola! Siis siellä jotain neuvoillaan? Kuuluu samaan ällöön kastiin, mm. sanojen vauvailu, vaunuilu ja mummula kanssa. Huoh. Joten älkääs ihmetelkö jos koitan väistellä tätä tyhmäsanaa monilla muilla vaihtoehdoilla...
Siellä kuitenkin tuli eilen käytyä eilenissä koko perheen voimin. Kasa esitteitä ja lappusia ja paljon puhuttu dvd saatiin. Ihan kivoja nuo vihkoset ainakin vaikuttivat olevan, mutta tuli sieltä kaikkea irtonaista turhaakin sälää, koska oletan että samat tiedot löytyy netistä. Neuvolatätimme (voi hitsi, oisin halunnu sedän, miehet on kivoja) on vähän iäkkäämmän puoleinen ja just sellainen herttainen tätihahmo kuin kuvitella saattaa. Yllättävän hyvin kyllä samalla aaltopituudella oltiin. Täti oli kovin otettu kun ollaan ainoita nuoria odottajia tällä alueella (no, se on kyllä tän alueen vika vaan!) ja kaikkea kovasti kehui, tupakoinnin lopettamista, verenpainetta, virtsatieinfektiottomuuttani, mitä vain. Tuli tosi terve olo!
Mitään konkreettista tuolla ei lappusten ja lippusten ja verenpaineen lisäksi juuri tehtykään. Viimeisin oli ihan tavistasolla vielä. Lähetteet sain pissanäytteen viemiseen ja maksa-arvoihin. Jälkimmäiset koska häiritsevästi mulla on kutittanut kämmeniä, jalkapohjia ja takaraivoa, mikä voisi olla merkki raskaushepatoosista, mutta yleensä sellanen ilmaantuu vasta loppupuolella. Täti pystyi lähetteen kuitenkin laittamaan, niin mieluusti menen mieltä rauhoittamaan siltä osin. Astman takia sain myös pikaisemman ajan lääkärille, kuin normaalisti. Se on kahden viikon päästä ja siihen asti puhaltelen pef-lukemia aamuin illoin (kiitos tän tekstin, muistinkin jopa tänaamusen just äsken). Onneks on tuo lääkäriskäynti, niin saan sieltä toivottavasti sitten lisää lähetettä, ainakin toksoplasmoosiin ja d-vitamiinipitoisuuteen. Tuskin noi kauheena rupee niissä hinnailemaan, jos kerran haluaa.
Kätilöopistolle pääsen sitten aikanaan ja sieltä pitäisi (varmaan jo ensi viikolla) sitten saapua kutsukirjeet ultriin sun muihin. Aika itekseen sitä saa onneks asioineen olla. Jotenkin oli etukäteen aatellut jotain hirmusta ramppaamista koko ajan jossakin, vaikka normiasiatkin pitäis hoitaa. No ehkä se koittaa sitten lopuksi. Toisaalta Täti kuitenkin sanoi, että mitään ei saisi yksin jäädä pohtimaan, vaan aina ottaa yhteyttä.
Loppuun vielä miinuksia kunnallisesta neuvolatoiminnasta... (Pakko, huoh.) No eka miinus ei mikään uus juttu ole, mutta meidän terveysaseman labra suljettiin jokunen vuosi sitten. Eihän se nyt mulle oo mikään ongelma tuolla lumimyrskyssä poiketa lähimpään labraan (joka ei oo millään muotoa matkan varrella mennessä minnekään, vaan sinne joutuu todella ihan poikkeamaan), mut miettii nyt sitten noita paikallisia vanhuksia esimerkiksi. Tai vaikka pikkuvauvojen kanssa ähertäviä mammoja... Hyh hyh.
Ja toinen ihan koomiseksi menevä juttu on tarina pef-mittarin metsästyksestä. Mulla siis sellasta ei ole, ja nyt pitäisi kaks viikkoa aamuin illoin olla ennen lääkäriaikaa, joka on varattu jo. Neuvola sanoi, ettei heiltä saa lainaan, kun ei ole, mutta terveyskeskuksen puoli hoitaisi. (Ymmärrettävää, eihän neuvola astmoja hoida, siksi mullakin raskausajan astma-kontrolli on terveyskeskuspuolella lääkärillä, fine.) Terveyskeskuksen info hätääntyy mittaria kysyttyä ja soittelee Jonnekin. Toteavat puhelimessa että mitä ne nyt neuvolassa niin on sanoneet ja ei he saa annettua. Ehkä jos soittaisi astmahoitajalle? Soittoaika kolmen tunnin kuluttua, kun nyt olisin siinä seisomassa lasin takana käsi ojossa. No lopputuloksen ollessa pitkähkön ajan kuluessa tämä totesin respapojalle, että jos kuule menee teillä näin vaikeeksi niin anna olla, kyllä mä joltain tutulta sen ehkä saan lainaksi. (No, ostin apteekista 25 eurolla kun en jaksanut ketään häiriköidä moisella pikkuasialla.) Sehän on vaan muovinpalanen.
No plussaa saa neuvola kuitenkin uudesta puhelinsysteemistä, missä voi soittaa koko päivän ajan. Puhelu ohjataan johonkin keskitettyyn systeemiin ja sieltä voi neuvot kysellä, varata ajan tai mitä vaan. Jos on jonoa, niin jonottaa ei tarvi, vaan soittavat itse takaspäin. Jes.
perjantai 30. marraskuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Raskauskalenterilinkkejä
Näitähän on netti pullollaan ja pilvin pimein, mutta listaan tähän kaikki, joilla itse olen ottanut nyt tavaksi vierailla aina uuden viikon alkaessa. Ovat jotenkin konkreettisimpia ja mun maun mukaisia.
Suomenkieliset
Raskauskiekko (Vaatii rekisteröitymisen, mutta kannattaa, tarkkoja mittoja sun muuta jännää)
Libero (Piirretyt kuvat, lyhyet simppelit tekstit örkinkehityksestä)
Ulkkarit
I am pregnant (Makeet aidot kuvat, kehitystä, oireita)
BBC (Kuvat, kehitys, oireet, vinkit, koko perussetti)
Babycenter (Samaa kuin yllä, mutta isoa plussaa videoista! (Miinusta kökkömainoksista.))
Saa toki vinkata, jos joku muu vielä menee ylitse noiden. :)
Suomenkieliset
Raskauskiekko (Vaatii rekisteröitymisen, mutta kannattaa, tarkkoja mittoja sun muuta jännää)
Libero (Piirretyt kuvat, lyhyet simppelit tekstit örkinkehityksestä)
Ulkkarit
I am pregnant (Makeet aidot kuvat, kehitystä, oireita)
BBC (Kuvat, kehitys, oireet, vinkit, koko perussetti)
Babycenter (Samaa kuin yllä, mutta isoa plussaa videoista! (Miinusta kökkömainoksista.))
Saa toki vinkata, jos joku muu vielä menee ylitse noiden. :)
Melkein sentti
Siellähän se oli ja kaikki ihan niinkuin pitäskin. Pituutta 8,8 milliä (oli siis toissailtana, eli nyt varmaan jo sentin verran) ja syke näkyi. Mustassa lapsivesiaukossa lillui örkki eväspusseineen...
Lääkärisetä oli oikein hassu kyllä. Miestä kutsui koko ajan apupojaksi ja asetti sen ihan hoitotuolin jalkopäähän toimitusta seuraamaan, kun alateitse siis tehtiin. Oon kyllä kuullu, että joillekin onnistuttu mahan päältäkin tekemään, mutta sama se mulle. Heti kun kaksistaan huoneeseen astuttiin, niin tohtorissetä totesikin arvaavansa miksi ollaan paikalla. Kyseli oikeestaan kaikki päivämäärät mitä kysyä voi ja sit alkoikin käytännön puoli.
Siinä nihkeeltä tuntui lähinnä vain kuvakulman vaihdot. Eli lääkärimme halusi vähän eri suunnista tiirailla näkymiä, niin piti anturiakin sitten heilutella sen mukaisesti. Mikään paksuhan toi anturi ei siis ole, mutta noh, voihan sen kuvitella kuitenkin että ihan kivointa ei ole. Toki ehkä tuntemuksia lisäsi se, että mua vaan jotenkin hillittömästä nauratti, joten oli vaikeuksia pitää lihaksia rentoina. Jotenkin se tilanne oli niin omituinen ja sitten samaan aikaan tietysti vähän helpotustunnetta purkautui sekaan, niin herkemmin mä hihitän tollasissa tilanteissa kun itkeskelen. Voi olla että lääkärin ominaisuuksillakin oli osuutta asiaan.
Minä sain kuvat ja lapun huomiseen neuvolaan käsiini ja mies laskun. ("Tää kuuluu sulle, sun vikashan tää on, tyttöparka!") Lääkärikin lopuksi puhui siihen malliin, että suurimmat karikot on nyt ylitetty ja että toivottavasti tulee oikein kuuma kesä... Sitä siis odotellessa.
Kuvissa näkyy vaaleana kohdun limakalvo, niiden keskellä mustalla lapsivesi, eli raskauspussi. Sormuksena keskellä ruskuaisipussi, jonka vieressä vaaleana hahmona itse örkki. Hassua että kuvissa se on isompi tällä hetkellä kuin livenä olisi...
Lääkärisetä oli oikein hassu kyllä. Miestä kutsui koko ajan apupojaksi ja asetti sen ihan hoitotuolin jalkopäähän toimitusta seuraamaan, kun alateitse siis tehtiin. Oon kyllä kuullu, että joillekin onnistuttu mahan päältäkin tekemään, mutta sama se mulle. Heti kun kaksistaan huoneeseen astuttiin, niin tohtorissetä totesikin arvaavansa miksi ollaan paikalla. Kyseli oikeestaan kaikki päivämäärät mitä kysyä voi ja sit alkoikin käytännön puoli.
Siinä nihkeeltä tuntui lähinnä vain kuvakulman vaihdot. Eli lääkärimme halusi vähän eri suunnista tiirailla näkymiä, niin piti anturiakin sitten heilutella sen mukaisesti. Mikään paksuhan toi anturi ei siis ole, mutta noh, voihan sen kuvitella kuitenkin että ihan kivointa ei ole. Toki ehkä tuntemuksia lisäsi se, että mua vaan jotenkin hillittömästä nauratti, joten oli vaikeuksia pitää lihaksia rentoina. Jotenkin se tilanne oli niin omituinen ja sitten samaan aikaan tietysti vähän helpotustunnetta purkautui sekaan, niin herkemmin mä hihitän tollasissa tilanteissa kun itkeskelen. Voi olla että lääkärin ominaisuuksillakin oli osuutta asiaan.
Minä sain kuvat ja lapun huomiseen neuvolaan käsiini ja mies laskun. ("Tää kuuluu sulle, sun vikashan tää on, tyttöparka!") Lääkärikin lopuksi puhui siihen malliin, että suurimmat karikot on nyt ylitetty ja että toivottavasti tulee oikein kuuma kesä... Sitä siis odotellessa.
Kuvissa näkyy vaaleana kohdun limakalvo, niiden keskellä mustalla lapsivesi, eli raskauspussi. Sormuksena keskellä ruskuaisipussi, jonka vieressä vaaleana hahmona itse örkki. Hassua että kuvissa se on isompi tällä hetkellä kuin livenä olisi...
torstai 22. marraskuuta 2012
Lisääntymis- vai synnytyselimet
Ainakin mulla oli oletus, että jollain lailla raskaus kokonaisuutena muuttaa seksitilannetta. Mut ehkä enemmänkin vasta se vatsavaihe ja kasvaminen ja univaikeudet ja muut. Voin kuitenkin, ja vieläpä iloisena, kertoa että ainakin mulla muuttunut tilanne jo tähän mennessä! Ja ihan kivaan suuntaan...
Ensimmäiset päivät tiedon jälkeen oli ehkä niin järkkyä aikaa, että seksi ei juuri mielessä liikkunut. Taisi se onnistua, mutta ei tuntunut niin olennaiselta. Lisäksi ehkä psyykkinen "musta tulee jonkin äiti" -ryöppy myöskin alkuun vei kaiken seksikkyyden ja aistikkuuden olosta pois. Pienen hetken tissit oli vaan maitorauhaset ja alapää synnytyselimet. Nopeasti nuo ajatukset tietysti tasaantuivat ja ehkä osasyynä fyysinen seksin helppous tällä hetkellä.
Kenties kohdun alueelle pakkautunut veri, kasvukrampit tai psyykkinen puoli tai kaikki yhdessä aikaansaavat melko helpolla innostusta aiheeseen. Oon vähän niinkun mies tällä hetkellä! Muutamassa sekunnissa nollasta sataan! Toki uskon, että tilanne on varmasti jokaisella odottajalla eri, mutta itse nautin kyllä näistä verevistä ja voimakkaista tuntemusten ajoista. Toivottavasti jatkuvat. Ja toivottavasti kasvava maha ei myöskään vie psyykkista tai fyysistä intoa ja pystymistä pois sitten aikanaan. Eikö valaat ja muumitkin voi olla seksikkäitä otuksia?
Mahan kasvusta muuten, että omasta mielestäni siinä on jo eroa havaittavissa! Ei silmillä, mutta itse sen tunnen. Esimerkiksi istuessa tiukat housut jalassa tuo alamaha asettuu jotenkin eritavalla kuin ennen. Lisäksi aamuisin se on valmiiksi pömpömpi, enenmmän sellainen kuin saattaa iltaisin olla. Otin yhdet mahakuvat tossa pari viikkoa sitten, mutta varmaan jatkan kuvasarjaa vasta kun mitään on havaittavissa. Vuodenvaihdetta ehkä odotellessa sitten...
Ensimmäiset päivät tiedon jälkeen oli ehkä niin järkkyä aikaa, että seksi ei juuri mielessä liikkunut. Taisi se onnistua, mutta ei tuntunut niin olennaiselta. Lisäksi ehkä psyykkinen "musta tulee jonkin äiti" -ryöppy myöskin alkuun vei kaiken seksikkyyden ja aistikkuuden olosta pois. Pienen hetken tissit oli vaan maitorauhaset ja alapää synnytyselimet. Nopeasti nuo ajatukset tietysti tasaantuivat ja ehkä osasyynä fyysinen seksin helppous tällä hetkellä.
Kenties kohdun alueelle pakkautunut veri, kasvukrampit tai psyykkinen puoli tai kaikki yhdessä aikaansaavat melko helpolla innostusta aiheeseen. Oon vähän niinkun mies tällä hetkellä! Muutamassa sekunnissa nollasta sataan! Toki uskon, että tilanne on varmasti jokaisella odottajalla eri, mutta itse nautin kyllä näistä verevistä ja voimakkaista tuntemusten ajoista. Toivottavasti jatkuvat. Ja toivottavasti kasvava maha ei myöskään vie psyykkista tai fyysistä intoa ja pystymistä pois sitten aikanaan. Eikö valaat ja muumitkin voi olla seksikkäitä otuksia?
Mahan kasvusta muuten, että omasta mielestäni siinä on jo eroa havaittavissa! Ei silmillä, mutta itse sen tunnen. Esimerkiksi istuessa tiukat housut jalassa tuo alamaha asettuu jotenkin eritavalla kuin ennen. Lisäksi aamuisin se on valmiiksi pömpömpi, enenmmän sellainen kuin saattaa iltaisin olla. Otin yhdet mahakuvat tossa pari viikkoa sitten, mutta varmaan jatkan kuvasarjaa vasta kun mitään on havaittavissa. Vuodenvaihdetta ehkä odotellessa sitten...
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Kissat ja pihvit
Kissaihmisenä on päässyt pohtimaan tota toksoplasmoosiasiaakin ja hyvä niin, koska vaikka kissariski pieneltä vaikuttaakin niin muut riskit ehkä isommilta. Itse törmäsin koko toksoplasmoosi-kissa-yhtälöön vasta plussan jälkeen netissä ja en edes muista minkä ihmeen sivun tai google-haun kautta. Lopputuloksena olen nyt saatavilla olevien lähteiden perusteella päätellyt seuraavaa...
Itse pussailen meidän purrea ja kurrea ihan tavalliseen tapaani, samoin kuin tyhjennän vessaa, siivoan oksennuksia / muita eritesotkuja. En nyt aivan satavarma ole, mutta mun käsityksen mukaan sisäloiset tarttuu lähinnä kakasta (oksusta?) mahalaukkuun joutuneena.* Eli turkkia tai vaikka huuliakin pussailevana, käsillä silitellen, halaillen ja nuuskien en siis voi toksoplasmoosiani saada. Myöskään vessaa siivotessani kissan kakkaa ei kyllä millään muotoa voi joutua mun elimistön sisälle. Välietapit ovat kuitenkin loppujen lopuksi:
maha - suu - käsi - saippuapesu - kakkakauhan kahvaosa - kauhan varsi - kauhan kakkaosa - kakka - toksoplasmoosi
Että en tiedä miten teillä, mutta meillä päin vaikuttas aika epätodennäköiseltä. Tämän lisäksi meidän mirrit on täysin vässyköitä sisätiloissa eläviä cityeläimiä. Viimeksi ne on käyneet ulkoilmassa kun muutettiin tähän asuntoon ja silloinkin olivat sisällä omissa kuljetusmökeissään. Raakaa lihaa ne eivät syö vakituisesti. Koitetaan me niille välillä hyppynen jauhelihaa antaa, useimmiten huonolla menestyksellä. Kerran ostin niille possun sydämen, mutta sitä ne varmaan pitivät jonakin karuna vitsinä.
Summa summarum, kissoja en pidä riskinä.
Toisaalta oli kuitenkin hyvä, että moisesta toksosta jotakin kuulin. Raakaa lihaa osaan meinaan nyt välttää. Tosin sisäfilepihvejä en kyllä ihan täydellisen kypsinä (kengänpohjina) ole syönyt. Useinhan sanotaan, että tarttuisi moinen muutenkin helpommin lihasta kuin kissoista. Mielenkiintoista on kuitenkin, että netistä en ole mistään löytänyt selviä lukemia siitä kuinka moni liha tätä loista kantaa. Lämpimässä ja etenkin Etelä-Euroopassa on yleisempi, mutta mikä on Suomen tarkka tilanne? Harvemmin mun raaemmat lihani ulkomailta tulevat. Tässä lihapuolessa koitan kuitenkin tapani väliaikaisesti parantaa, etenkin jos kunta maksaa mulle tokso-vasta-aine-testin ja mulla ei sellaista ole (kuten uskoisin).
Johonkin lähitulevaisuuden postaukseen uskallan luvata seksiä!!!
* Korjatkaa jos olen väärässä niin voin parantaa tapani.
Itse pussailen meidän purrea ja kurrea ihan tavalliseen tapaani, samoin kuin tyhjennän vessaa, siivoan oksennuksia / muita eritesotkuja. En nyt aivan satavarma ole, mutta mun käsityksen mukaan sisäloiset tarttuu lähinnä kakasta (oksusta?) mahalaukkuun joutuneena.* Eli turkkia tai vaikka huuliakin pussailevana, käsillä silitellen, halaillen ja nuuskien en siis voi toksoplasmoosiani saada. Myöskään vessaa siivotessani kissan kakkaa ei kyllä millään muotoa voi joutua mun elimistön sisälle. Välietapit ovat kuitenkin loppujen lopuksi:
maha - suu - käsi - saippuapesu - kakkakauhan kahvaosa - kauhan varsi - kauhan kakkaosa - kakka - toksoplasmoosi
Että en tiedä miten teillä, mutta meillä päin vaikuttas aika epätodennäköiseltä. Tämän lisäksi meidän mirrit on täysin vässyköitä sisätiloissa eläviä cityeläimiä. Viimeksi ne on käyneet ulkoilmassa kun muutettiin tähän asuntoon ja silloinkin olivat sisällä omissa kuljetusmökeissään. Raakaa lihaa ne eivät syö vakituisesti. Koitetaan me niille välillä hyppynen jauhelihaa antaa, useimmiten huonolla menestyksellä. Kerran ostin niille possun sydämen, mutta sitä ne varmaan pitivät jonakin karuna vitsinä.
Summa summarum, kissoja en pidä riskinä.
Toisaalta oli kuitenkin hyvä, että moisesta toksosta jotakin kuulin. Raakaa lihaa osaan meinaan nyt välttää. Tosin sisäfilepihvejä en kyllä ihan täydellisen kypsinä (kengänpohjina) ole syönyt. Useinhan sanotaan, että tarttuisi moinen muutenkin helpommin lihasta kuin kissoista. Mielenkiintoista on kuitenkin, että netistä en ole mistään löytänyt selviä lukemia siitä kuinka moni liha tätä loista kantaa. Lämpimässä ja etenkin Etelä-Euroopassa on yleisempi, mutta mikä on Suomen tarkka tilanne? Harvemmin mun raaemmat lihani ulkomailta tulevat. Tässä lihapuolessa koitan kuitenkin tapani väliaikaisesti parantaa, etenkin jos kunta maksaa mulle tokso-vasta-aine-testin ja mulla ei sellaista ole (kuten uskoisin).
Johonkin lähitulevaisuuden postaukseen uskallan luvata seksiä!!!
* Korjatkaa jos olen väärässä niin voin parantaa tapani.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Ravinto ja ravinteet
Aikas pian ton plussan jälkeen (ellei muuten jopa ihan samana päivänä) hyökkäsi mulle himo syödä paremmin kuin normaalisti. Mitä tuolla nettikeskusteluissa oon pyörinyt, niin ilmeisesti ihan kaikille ei samoin käy, mutta mulle sitten senkin edestä. Ei oo himottanu sipsit sun muut vaan enemmänkin mehut, hedelmät, kasvikset ja maitotuotteet. Ja hyvä tietysti niin. Ihan viime päivinä on tosin ruokahalu kutistunu ikävän mitättömiin...
Paljon on tietysti tietoakin hihaan tarttunut, ihan noin vahingossa, kun sitä tiedonjanoa piisaa. Ja kun ruokavaliojutut kiinnostaa normaalistikin, niin miksei sitten tässä tilassa erityisesti panostaa? :D En nyt jaksa jaaritella tässä noista neuvolan tulevaisuudessa kieltämistä ruoista, niihin saa suhtautua ihan miten lystää. Ehkä oon itse sellaset "turhat" ja "ylimääräiset" riskit* minimoinut viime aikoina, joista en niin normaalisti piittaa, mutta en kyllä mitenkään ole mitään haluamaani alkanut itseltäni kieltää. Toivottavasti tää luotto kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ei sitten kostaudu mitenkään!
Eli ravintopuolesta ensin, koska sitä nyt pidän pääasiallisena lähteenä mistä minä ja örkki tarvittavamme tällä hetkellä saamme.
Hiilihydraatti
Ehkäpä heikoin kohtani tällä hetkellä ja yleensä. Ei maistu puurot eikä vellit, leipä silloin tällöin. Toki kunnon atrioita valmistaessa kyljessä on aina joku perus hiilarilisäke, pasta, peruna, riisi, couscous yleensä. Kuituja varmasti tarvitsisin enemmänkin, mutta helpoiten taitaa jäädä saamatta tämä. Tsemppiä siis tähän!
Proteiini
Pääasiassa varmaan maitotuotteet, rinnalla kananmuna ja soija, liha ja kala. Oon koittanut nyt erityisesti tsempata, että nimenomaan jotakin liha/kalaa tulisi se annos päivittäin, normaalisti kun saatan herkästi kasvispuolelle taipua. Munaa tulee päivittäin ja maitotuotteet ovat ihan mielitekoisuutensakin vuoksi lisääntyneet. Toimivaksi jipoksi oon nyt ruokahaluttomina päivinä keksinyt tunkea jokaiseen pikkusalaattiinkiin protskulisän (raejuusto, feta, tonnari...) niin sillon tulee huomaamatta niiden herkkukasvisten seassa tätäkin.
Rasva
Pesto leivän päällä, öljyt ruuanlaitossa ja salaatinkastikkeet on aika simppelit pehmeiden tuojat, mutta toki nautin ja pidän tärkeinä myös Oivariinin, juustojen ja lihatuotteiden tuomia eläinrasvojakin. Ainiin ja syön mä pähkinöitäkin päivittäin! Nehän kuuluis tohon proteiinipuoleenkin vähän...
A
Kala, muna, maitotuotteet, hevi** (Kiitos mangohimo, ja kiva että niitä löytyy aika mehevinä parhaillaan putiikeistä...)
B:t
Huoh. Tää taitaa olla se pahin. Ja tän takia oon koittanu tsempata tota eläintensyöntiä. Possustahan tätä sais, mutta se nyt ei oikein tuppaa maistumaan kuin ehkä pekonin muodossa... Onneks on toki noin kananmunat, maito, juustot ja lehtivihannekset vähän tukena myös.Mutta täysjyväviljan vähäisyydestä johtuen tääkin on kyllä vähän työn alla. Jos sitä koittas vaikka välipaloina vedellä jotain täyslihanakkeja? Eikös niissä oo possua ainakin? Kun ei toi pekoni oikein uppoa kun viikonloppuaamuisin. :D
Foolihappo (folaatti)
Lehtivihannekset, hedelmät, marjat... Vehnänalkioilla voisi tätäkin parantaa, mutta vissiin väitetään että foolihappo imeytyisi synteettisenä paremmin kuin luomuna? Tiiä sitten... No soijajauhostakin taitaa tulla. Tuntuu muuten ettei näillä ole mitään logiikkaa, että mistä mitäkin saa ja mistä ei? :P
C
Hevi. Yksiselitteisesti. Vinkkiä otetaan muuten vastaan, jos jostakin vielä löytyis simppeliä ruusunmarjasosetta pakasteena?? Sitä oli ennen ja rakastin sitä, mutta nyt ei ole näkynyt edes isoimmissa kaupoissa... Tai sit en oo osannu ettiä oikeista paikoista. :(
D
Kala, muna, Oivariini. Kalaa oon tosiaan yrittänyt tehostaa siihen kahteen kertaan viikossa. Vielä kun sais vähän vaihtelua tohon iänikuiseen uuniloheen... :D Alko muuten tekee mieli kalapuikkoja. Ja aurinkoon rynnin tietysti heti kun kevät saapuu!
E
Öljy, siemenet, pähkinät ja hevi. Kohtahan tässä pitää rynnistää ruokakauppaan!
Kalsium
Maitotuotteet ja lehtivihannekset. Onneks nää on ne mitkä himoittaakin.
Rauta
Liha, kala, muna ja lehtivihannekset. Vissiin mulla muuten imeytyy rauta tosi hyvin, kun tietääkseni sen kanssa ei koskaan pienintäkään ongelmaa oo ollu!
Tokihan noita tärkeitä olis vaikka millanen lista, mutta alkoi nyt jo itteäkin kyllästyttää luettelemaan noita samoja aineksia joka kohtaan. Ehkäpä tässä nyt tiivistetysti voi sanoa, että jes hyvä et hevi maistuu ja jatkan sitä samaan malliin, mutta hitaiden hiilarien, kuitujen ja lihastuotteiden käyttöä vois koittaa treenata. Kaikki muu ihan ookoo, ei hätää.
Tietenkään tähän kaikkeen en tyydy, koska olen purkkiaddikti. Ja tavoistaan on vaikeeta ellei mahdotonta päästä eroon örkistä huolimatta. Kuulin, että ekalla neuvolavisiitilläkin kehotettaisiin johkin vitamiinivalmisteeseen, joten otin varaslähdön jo ennenkuin kuulin moisesta. Koska eläinperäistä A-vitamiinia retinolia ei saisi liikaa odotusaikana syödä suositellaan, että sitä ei pillereinä otettaisi. Näinpä jouduin pari päivää plussatestin jälkeen sitten lopettamaan keskeneräisen Gerimax-pakettini tyhjentämisen ja tilalle hommasin Mivisunin mama-vitamiineja. Päivittäisestä sellaisesta tuleekin sitten lisät vielä ruoan päälle ja hyvä niin. Onhan tästä keskusteltu jo iät ja ajat, että tarvitaanko vitamiinipillereitä vai ei, onko niistä hyötyä tai haittaa vai meneekö rahat hukkaan. No omat on rahani ja siinä missä kannan ne ruokakaupan hevi- ja munakatteisiin, niin miksen minimaalisen pienen siivun heittäisi myös moiseen. Lisäksi olen Mivitotalin nautinta-aikoinani kokenut selvän hyvinvoinnin ja piristymisen johtuen vitamiinivalmisteesta! Muiden ei sitä tarvitse uskoa, eikä pillereitä syödä. :)
Mivisunien rinnalla vetelen vielä Multi-tabsin raskaus omegoita, Bioteekin D3-vitamiinia, rautaa ja kalsium-magnesiumia. Tabsin omegat voisin ehkä herkimmin jättää pois, koska niistä olen normistikin luopunut. Kunhan nyt plussan myötä innostuin. Kalaa tulee kuitenkin mielestäni ihan tarpeeksi, kun nuo kapselit niin mitättömän pieniä kuitenkin ovat.
D-vitamiinia vähän etukäteen hirvittelen jos tuolle neuvolassa kysellään paljonko sitä vedän. Mivisunista tulee 10 mikroa, mutta päälle otan öljykapseleita vielä 75 mikroa. Jaa miksi? En vaan usko kotimaiseen suositukseen 10 mikrosta odottajille / 7,5 mikrosta normiaikuiselle. Sitä saa auringosta parhaiten ja Suomessa ei paista nyt aurinko. Tänään en koko päivänä ole nähnyt (enkä näe) aurinko vilaukseltakaan ja lamput on aamusta asti palaneet, että näkee koneella istua. Toivon todella että neuvolassa pääsee verestä testaamaan d-vitskun seerumipitoisuuden. Jos se jollakin ihmeellä olisi tosi korkea niin ookoo, voisin laskea "suositus"annokseen, muuten en. Sanokoot mitä vain. Ja tiedän, että tästäkin voi joku olla eri mieltä ja saa ollakin! (Omapahan on terveytesi...) >:D
Nojoo. D-vitamiinin annoksen vuoksi en kalsiumia ota pillerinä kuin 400-800 mg päivässä. Kuulemma raskaana se myös imeytyy paremmin, joten en siitä ole stressannut. Toisaalta mulla kyllä suvussa on osteoporoosia (äidinäidillä) ja osteopatiaa (äidillä), joten hyvä tsempata tuossakin nyt. Rautaa en usko tarvitsevani ainakaan enempää kuin Mivisunissa on, mutta ennen kuin tiesin örkistä kävin tosiaan noin viikko hedelmöityksestä luovuttamassa verta sen puolisen litraa ja vaikka hemoglobiini 163 näyttikin sain mukaani jälleen kerran 30 tabletin paketin Retaferia. Niitä oon nyt syönyt noin joka toinen päivä, hehe, alkuun jotta menkat tulisi pikemmin ja sittemmin että mulla ja örkillä varmasti palautuisi noi rautatasot. Eipä se tainnut olla tosta verenimasusta kyllä moksiskaan.
Voisi näistä ruokajutuista löpistä enemmänkin ja varmaan tulen löpisemäänkin aina jos jotain mieleen tulee tai jos jokin muuttuu. Yleisesti voisi vielä sanoa, että sokerin oon koittanut lukuunottamatta satunnaisia mielitekoja karsia aika vähiin ja samoin lisä- ja makeutusaineet. Luomua oisi kivempi syödä, mutta hinta kyllä ratkaisee. Ruokaverot alas! Herkkuverot ylös! Tietullit keskustaan!
Palaillaan.
* Turhilla riskeillä tarkoitan nyt tässä pääasiassa kasvisten huuhtelua tai vaikka parasta ennen päiväysten mielivaltaista venyttämistä. Olen siis vähän lipsunut tavanomaisesta "kaiken voi syödä" -asenteestani. :)
** Hevi = hedelmät ja vihannekset
Paljon on tietysti tietoakin hihaan tarttunut, ihan noin vahingossa, kun sitä tiedonjanoa piisaa. Ja kun ruokavaliojutut kiinnostaa normaalistikin, niin miksei sitten tässä tilassa erityisesti panostaa? :D En nyt jaksa jaaritella tässä noista neuvolan tulevaisuudessa kieltämistä ruoista, niihin saa suhtautua ihan miten lystää. Ehkä oon itse sellaset "turhat" ja "ylimääräiset" riskit* minimoinut viime aikoina, joista en niin normaalisti piittaa, mutta en kyllä mitenkään ole mitään haluamaani alkanut itseltäni kieltää. Toivottavasti tää luotto kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ei sitten kostaudu mitenkään!
Eli ravintopuolesta ensin, koska sitä nyt pidän pääasiallisena lähteenä mistä minä ja örkki tarvittavamme tällä hetkellä saamme.
Ehkäpä heikoin kohtani tällä hetkellä ja yleensä. Ei maistu puurot eikä vellit, leipä silloin tällöin. Toki kunnon atrioita valmistaessa kyljessä on aina joku perus hiilarilisäke, pasta, peruna, riisi, couscous yleensä. Kuituja varmasti tarvitsisin enemmänkin, mutta helpoiten taitaa jäädä saamatta tämä. Tsemppiä siis tähän!
Proteiini
Pääasiassa varmaan maitotuotteet, rinnalla kananmuna ja soija, liha ja kala. Oon koittanut nyt erityisesti tsempata, että nimenomaan jotakin liha/kalaa tulisi se annos päivittäin, normaalisti kun saatan herkästi kasvispuolelle taipua. Munaa tulee päivittäin ja maitotuotteet ovat ihan mielitekoisuutensakin vuoksi lisääntyneet. Toimivaksi jipoksi oon nyt ruokahaluttomina päivinä keksinyt tunkea jokaiseen pikkusalaattiinkiin protskulisän (raejuusto, feta, tonnari...) niin sillon tulee huomaamatta niiden herkkukasvisten seassa tätäkin.
Rasva
Pesto leivän päällä, öljyt ruuanlaitossa ja salaatinkastikkeet on aika simppelit pehmeiden tuojat, mutta toki nautin ja pidän tärkeinä myös Oivariinin, juustojen ja lihatuotteiden tuomia eläinrasvojakin. Ainiin ja syön mä pähkinöitäkin päivittäin! Nehän kuuluis tohon proteiinipuoleenkin vähän...
A
Kala, muna, maitotuotteet, hevi** (Kiitos mangohimo, ja kiva että niitä löytyy aika mehevinä parhaillaan putiikeistä...)
B:t
Huoh. Tää taitaa olla se pahin. Ja tän takia oon koittanu tsempata tota eläintensyöntiä. Possustahan tätä sais, mutta se nyt ei oikein tuppaa maistumaan kuin ehkä pekonin muodossa... Onneks on toki noin kananmunat, maito, juustot ja lehtivihannekset vähän tukena myös.Mutta täysjyväviljan vähäisyydestä johtuen tääkin on kyllä vähän työn alla. Jos sitä koittas vaikka välipaloina vedellä jotain täyslihanakkeja? Eikös niissä oo possua ainakin? Kun ei toi pekoni oikein uppoa kun viikonloppuaamuisin. :D
Foolihappo (folaatti)
Lehtivihannekset, hedelmät, marjat... Vehnänalkioilla voisi tätäkin parantaa, mutta vissiin väitetään että foolihappo imeytyisi synteettisenä paremmin kuin luomuna? Tiiä sitten... No soijajauhostakin taitaa tulla. Tuntuu muuten ettei näillä ole mitään logiikkaa, että mistä mitäkin saa ja mistä ei? :P
C
Hevi. Yksiselitteisesti. Vinkkiä otetaan muuten vastaan, jos jostakin vielä löytyis simppeliä ruusunmarjasosetta pakasteena?? Sitä oli ennen ja rakastin sitä, mutta nyt ei ole näkynyt edes isoimmissa kaupoissa... Tai sit en oo osannu ettiä oikeista paikoista. :(
D
Kala, muna, Oivariini. Kalaa oon tosiaan yrittänyt tehostaa siihen kahteen kertaan viikossa. Vielä kun sais vähän vaihtelua tohon iänikuiseen uuniloheen... :D Alko muuten tekee mieli kalapuikkoja. Ja aurinkoon rynnin tietysti heti kun kevät saapuu!
E
Öljy, siemenet, pähkinät ja hevi. Kohtahan tässä pitää rynnistää ruokakauppaan!
Kalsium
Maitotuotteet ja lehtivihannekset. Onneks nää on ne mitkä himoittaakin.
Rauta
Liha, kala, muna ja lehtivihannekset. Vissiin mulla muuten imeytyy rauta tosi hyvin, kun tietääkseni sen kanssa ei koskaan pienintäkään ongelmaa oo ollu!
Tokihan noita tärkeitä olis vaikka millanen lista, mutta alkoi nyt jo itteäkin kyllästyttää luettelemaan noita samoja aineksia joka kohtaan. Ehkäpä tässä nyt tiivistetysti voi sanoa, että jes hyvä et hevi maistuu ja jatkan sitä samaan malliin, mutta hitaiden hiilarien, kuitujen ja lihastuotteiden käyttöä vois koittaa treenata. Kaikki muu ihan ookoo, ei hätää.
Tietenkään tähän kaikkeen en tyydy, koska olen purkkiaddikti. Ja tavoistaan on vaikeeta ellei mahdotonta päästä eroon örkistä huolimatta. Kuulin, että ekalla neuvolavisiitilläkin kehotettaisiin johkin vitamiinivalmisteeseen, joten otin varaslähdön jo ennenkuin kuulin moisesta. Koska eläinperäistä A-vitamiinia retinolia ei saisi liikaa odotusaikana syödä suositellaan, että sitä ei pillereinä otettaisi. Näinpä jouduin pari päivää plussatestin jälkeen sitten lopettamaan keskeneräisen Gerimax-pakettini tyhjentämisen ja tilalle hommasin Mivisunin mama-vitamiineja. Päivittäisestä sellaisesta tuleekin sitten lisät vielä ruoan päälle ja hyvä niin. Onhan tästä keskusteltu jo iät ja ajat, että tarvitaanko vitamiinipillereitä vai ei, onko niistä hyötyä tai haittaa vai meneekö rahat hukkaan. No omat on rahani ja siinä missä kannan ne ruokakaupan hevi- ja munakatteisiin, niin miksen minimaalisen pienen siivun heittäisi myös moiseen. Lisäksi olen Mivitotalin nautinta-aikoinani kokenut selvän hyvinvoinnin ja piristymisen johtuen vitamiinivalmisteesta! Muiden ei sitä tarvitse uskoa, eikä pillereitä syödä. :)
 | |
| Tarkkasimäinen voi huomata etualalla myös tämänaamuisen halpisliuskatestin, jossa testiviiva vasemmalla on selkeästi tummempi kuin kontrolliviiva oikealla. Eläköön HCG! |
Mivisunien rinnalla vetelen vielä Multi-tabsin raskaus omegoita, Bioteekin D3-vitamiinia, rautaa ja kalsium-magnesiumia. Tabsin omegat voisin ehkä herkimmin jättää pois, koska niistä olen normistikin luopunut. Kunhan nyt plussan myötä innostuin. Kalaa tulee kuitenkin mielestäni ihan tarpeeksi, kun nuo kapselit niin mitättömän pieniä kuitenkin ovat.
D-vitamiinia vähän etukäteen hirvittelen jos tuolle neuvolassa kysellään paljonko sitä vedän. Mivisunista tulee 10 mikroa, mutta päälle otan öljykapseleita vielä 75 mikroa. Jaa miksi? En vaan usko kotimaiseen suositukseen 10 mikrosta odottajille / 7,5 mikrosta normiaikuiselle. Sitä saa auringosta parhaiten ja Suomessa ei paista nyt aurinko. Tänään en koko päivänä ole nähnyt (enkä näe) aurinko vilaukseltakaan ja lamput on aamusta asti palaneet, että näkee koneella istua. Toivon todella että neuvolassa pääsee verestä testaamaan d-vitskun seerumipitoisuuden. Jos se jollakin ihmeellä olisi tosi korkea niin ookoo, voisin laskea "suositus"annokseen, muuten en. Sanokoot mitä vain. Ja tiedän, että tästäkin voi joku olla eri mieltä ja saa ollakin! (Omapahan on terveytesi...) >:D
Nojoo. D-vitamiinin annoksen vuoksi en kalsiumia ota pillerinä kuin 400-800 mg päivässä. Kuulemma raskaana se myös imeytyy paremmin, joten en siitä ole stressannut. Toisaalta mulla kyllä suvussa on osteoporoosia (äidinäidillä) ja osteopatiaa (äidillä), joten hyvä tsempata tuossakin nyt. Rautaa en usko tarvitsevani ainakaan enempää kuin Mivisunissa on, mutta ennen kuin tiesin örkistä kävin tosiaan noin viikko hedelmöityksestä luovuttamassa verta sen puolisen litraa ja vaikka hemoglobiini 163 näyttikin sain mukaani jälleen kerran 30 tabletin paketin Retaferia. Niitä oon nyt syönyt noin joka toinen päivä, hehe, alkuun jotta menkat tulisi pikemmin ja sittemmin että mulla ja örkillä varmasti palautuisi noi rautatasot. Eipä se tainnut olla tosta verenimasusta kyllä moksiskaan.
Voisi näistä ruokajutuista löpistä enemmänkin ja varmaan tulen löpisemäänkin aina jos jotain mieleen tulee tai jos jokin muuttuu. Yleisesti voisi vielä sanoa, että sokerin oon koittanut lukuunottamatta satunnaisia mielitekoja karsia aika vähiin ja samoin lisä- ja makeutusaineet. Luomua oisi kivempi syödä, mutta hinta kyllä ratkaisee. Ruokaverot alas! Herkkuverot ylös! Tietullit keskustaan!
Palaillaan.
* Turhilla riskeillä tarkoitan nyt tässä pääasiassa kasvisten huuhtelua tai vaikka parasta ennen päiväysten mielivaltaista venyttämistä. Olen siis vähän lipsunut tavanomaisesta "kaiken voi syödä" -asenteestani. :)
** Hevi = hedelmät ja vihannekset
maanantai 19. marraskuuta 2012
Näillä mennään
Terveiset raskausviikolta seitsemän! Oireita ei edelleenkään. Mitä nyt toissailtana itkunauroin nettikeskustelulle putkeen noin kaksi tuntia. Unikin on onneksi alkanut paremmin maistua. Vähän valikoiden kylläkin, koska pirteä kyllä olisin jos tarve siihen löytyy, mutta halutessani voin nukahtaa suurin piirtein minne vain ja milloin vain.
Ruokahalut, tissit, lonkka- ja selkäkivut ja muu on pysynyt ihan ennallaan. Ehkä kasvoilla saattaa havaita halutessaan jotain mystistä raskauden hehkua. Eli ilmeisesti veri kiertää ihan vauhdilla tässä kehossa.
Viime viikolla, tiistaina, eli 5+2, tein vielä Clearbluen digitestin, jonka tulosruutu näytti 3+ eli viikot olisi sen mukaan ainakin ihan oikein laskeskeltu. Ja miksei olisi, sen verran vimmattuja mun ovulaatiokivut kyllä on, että ei niistä juuri voi erehtyä. Muistan sen tuskaisen sunnuntai-illan tuopillisen ääressä kun särkylääkkeet sitten kuitenkin oli unohtunu kotiin.
Alkuraskauden ultraäänitsekki on varattu meille tänään ja viikon päästä sinne päästään. Vähän alkoi hirvittää, että mitä jos sieltä sykettä ei löydykään. Mutta eipähän sille sitten mitään mahda, kivempi tietää sekin sitten mielummin aiemmin kuin myöhemmin.
Koitan piakkoin raportoida myös ravintoaineista sun muista tän hetkisistä päivänpolttavista kaupallisista hankinnoista ja nautinnoista!
Ruokahalut, tissit, lonkka- ja selkäkivut ja muu on pysynyt ihan ennallaan. Ehkä kasvoilla saattaa havaita halutessaan jotain mystistä raskauden hehkua. Eli ilmeisesti veri kiertää ihan vauhdilla tässä kehossa.
Viime viikolla, tiistaina, eli 5+2, tein vielä Clearbluen digitestin, jonka tulosruutu näytti 3+ eli viikot olisi sen mukaan ainakin ihan oikein laskeskeltu. Ja miksei olisi, sen verran vimmattuja mun ovulaatiokivut kyllä on, että ei niistä juuri voi erehtyä. Muistan sen tuskaisen sunnuntai-illan tuopillisen ääressä kun särkylääkkeet sitten kuitenkin oli unohtunu kotiin.
Alkuraskauden ultraäänitsekki on varattu meille tänään ja viikon päästä sinne päästään. Vähän alkoi hirvittää, että mitä jos sieltä sykettä ei löydykään. Mutta eipähän sille sitten mitään mahda, kivempi tietää sekin sitten mielummin aiemmin kuin myöhemmin.
Koitan piakkoin raportoida myös ravintoaineista sun muista tän hetkisistä päivänpolttavista kaupallisista hankinnoista ja nautinnoista!
maanantai 12. marraskuuta 2012
Viimeinen testi
Täten tämänaamuisen testin pyhittämänä yritän minä kaikin mahdollisin ja kunniallisin keinoin luopua testiriippuvuudestani. Epäilyksen iskiessä otan yhteyttä lääkekaappiin ja entisiin testeihin. He vakuuttakoot minut viivoillaan. Tämän päätöksen kunniaksi julkaisen tässä osan läpäistyistä testeistä.
(Eli numerot alla tarkoittavat menkkamyöhäisten päivien määrää. Eka testi on Predictor joka on tehty siis menkkojen oltua myöhässä kaksi päivää, loput testit on Pregcheckejä. Kuvasta puuttuu ihan ensimmäinen testini (liuskamallinen) ja Clearblue (digistä katosi tulos vuorokaudessa), mutta ne tehtiin kumpikin ton ekan kanssa samana päivänä.)
(Eli numerot alla tarkoittavat menkkamyöhäisten päivien määrää. Eka testi on Predictor joka on tehty siis menkkojen oltua myöhässä kaksi päivää, loput testit on Pregcheckejä. Kuvasta puuttuu ihan ensimmäinen testini (liuskamallinen) ja Clearblue (digistä katosi tulos vuorokaudessa), mutta ne tehtiin kumpikin ton ekan kanssa samana päivänä.)
Onni oireettomuudessa
Ehkäpä just siksi on niin vaikea mitään uskoa koko ajan tapahtuvaksi, kun siitä ei minkäänlaisia konkreettisia merkkejä ole. Googlettelemalla voisi ajatella ettei toivoa töihin tai kouluun tai lenkille tai kauppaan pääsystä (ainakaan aamuisin) olisi ollenkaan. Ensimmäinen googletärppi ja omat kommenttini alla:
- Väsymys. Voi kun sellasta näkisikin. Suurin vaivani (oireeni?) tällä hetkellä viimeisen viikon ajan jatkuneen on ollut raskas unettomuus ja yleinen pirteys. Energiataso noussut ihan hulluna. Jatkuvilla neljän tai viiden tunnin yöunilla jaksan enemmän kuin yhdeksän tunnin unilla ikinä! Ehkä tästä alkaa nauttia juuri kun se väsy sitten iskee...
- Pahoinvointi. Ei näy, ei kuulu, ei tunnu. Ruokaa maistuu aika normaalisti. Ei kuvota, ällötä, okseta, mutta ei sen puoleen tee mitään erityisempää mielikään.
- Mielialan vaihtelut. Olen muumimamma. Maailmassa vois varmaan tapahtua ihan mitä ihanaa tai kamalankamalaa vaan ja istuisin sohvalla ja tuumisin että kyllä tää tästä. Ilmeisesti siis oksitosiinitaso aika korkealla tai sitten tää on psyykkistä. Ihan kaikki tuntuu lempeän miellyttävältä vaan.
- Nännien tai rintojen arkuus. Rinnat ei ole sen aremmat kun normaalistikaan tietyssä kuun vaiheessa, nännit kyllä on, mutta ei mitenkään häiritseävästi. Tai kun jotkut valittaa että nukkuminen tai rintsikat ois vaikeita, niin öö ei ole. Kissojen rintojen päälle tepastelu maatessa kyllä on ollut kielletty jo tovin normista poiketen.
- Alavatsan nipistely. Nipistely? Nää on nyt kyllä jonkun miehen kokoamat oireet! Jotain menkkamaista jollotusta siellä vähän väliä on, just sen verran että vessassa on jokaikinen kerta pakko tarkistaa, että alkoko ne nyt. Sanoisin että hyvin lievä alavatsan jännittyneisyys, krampit ja jollotus (jomotuksen lievempi muoto) ois lähempänä totuutta. Säteilee myös selkäpuolelle.
- Kuume. Joo no yks ilta mittailin 37,8, mutta se on mulle kyllä täysin normaali iltalämpö sohvalla peiton alla ikkunat kiinni (saatto olla kylvynki jälkeen). Harvemmin mulla lämpö alle 37 on.
- Päänsärky. Ei onneksi. Hiventäkään.
- Tiheä virtsaamistarve (virtsaamisvaivat). Ehkä. En tiiä. Juoksen vessassa normaalistikin tosi tiuhaan, toki vähän juomisista ja syömisistä riippuen. Mut kyllä mulle eilen tuli mieleen, että tänään pitäis ihan laskea kuinka monta kertaa tarvii käydä. Yöllä taisin käydä kaks kertaa ja nyt aamulla oon ehkä käyny myös joku kaks?
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Kuusi viivaa sitten
Viisi vuorokautta ja kaksi tuntia sitten saapui ensimmäinen viiva. Nelisen tuntia sitten viimeinen ja vahvin. Tummempi kuin testin oma kontrolliviiva. Milloinkohan sitä lopulta uskoo, että niitä viivoja tulee, vaikkei testejä teekään? Ja viivoja tulee, koska kropasta löytyy uutta hormonia. Ja hormonia löytyy, koska munasolu on hedelmöittynyt ja kiinnittynyt ja kasvaa ja luultavasti voi hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)