(Miehen kanssa: )
Vuosi sitten tänään olis aamulla ollu se pirun yliaikakontrolli.
Vuosi sitten just näihin aikoihin oltais oltu ruokakaupassa kun tuli se eka supistus, jonka takia piti pysähtyä kävelemästä.
Vuosi sitten ensi yönä ois lähdetty Kättärille.
Vuosi sitten ihan kohta ois alkanu jo ponnistusvaihe.
(Tirpalle: )
Vuosi sitten sä olit syntynyt!
Kaikille vielä odotushöyryisille sanon siis tylsästi vaan sitä samaa, kuin kaikki sanoo, ja mitä kaikki sanoi mullekin koko odotus- ja vauva-ajan. Heittäytykää, nauttikaa ja eläkää hetkessä, se kaikki on vain väliaikaista, ohimenevää ja vilahtaa ohi hetkessä. "Tää on vaan väliaikasta" -hokemasta saa yllättävän paljon voimia hirveisiinkin hetkiin, mutta kun se on niin totta, että ihan joka hetkestä kannattaa yksinkertasesti nauttia, vaikka sitten vähän hammasta purrenkin.
Se pahoinvointi, turvotus, närästys, neuvolassa juoksut, supistukset, ponnistus, ikinä-päättymätön-imetys, hitaat iltapäivät, univaikeudet (vauvan tai vanhempien tai kaikkien), väsykiukut, hampaiden tulo, eka flunssa, rokotukset, möhömaha, pyykkivuori - - -
on todella ihan yhtä vauhdilla ohi kuin sairaalakassin pakkaaminen, vauvanvaateostokset, potkut ja muljumiset mahassa, synnytyshormonit, eka kerta rinnalla, ensimmäiset valokuvat, ensimmäiset vieraat, imetysmaratonit Netflixin kanssa lököillen, ekat hymyt ja naurut, sormeen tarttumiset, nimenantojuhlat, käsien kurkottelut kohti syliä, ensimmäiset herkkuruoat, liikkumaanoppimiset, kaikki neljä ensimmäistä vuodenaikaa. Yhtäkkiä siitä mahasta on tullut vauva ja vauvasta on tullut lapsi!
Vuosi sitten tänään oltiin koko päivä Kättärin perhehuoneessa ja vuosi sitten huomenna päästiin kotiin.
 |
| Konttaus, karhunkävely ja tukea vasten kävely/seisominen/kyykkäys hallinnassa. |
 |
| Suuhun menee edelleen herkästi ihan kaikennäköistä. |
 |
| Ja hymyt ja naurut on ollut herkässä jo koko vuoden. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti