Kädet löytyi!

(Ihan ekaksi maininta, että päivittelin hieman vielä mieleen nousseita asioita tuohon imetys- ja lypsytekstiin, enimmäkseen lypsy- ja pullosyöttöjen osalta.)

Ja sitten asiaan.

Meillä oli 3-kuukautisneuvola kaksine piikkeineen ja rotavahvisteineen noin kaksi viikkoa sitten. Rotasta muuten tuli tällä kertaa yhdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi sekä mulle, että Tirpalle ripulintyyppistä oirehdintaa. Yksi yö meni multa ihan lörinäksi, kun Tirppa väänsi kahdet yökakat. Itse se ei siittä ollut moksiskaan, mutta mä en niiden vaippahulinoiden jälkeen saanut unta, joten yö oli tooooosi pätkittäinen ja lyhyt (omalla tavallaan piinallisen pitkä pyöriä valveilla). Lisäksi mulla kiersi ja väänsi mahassa myös seuraavana päivänä tuosta yöstä. Mun pitää oikeesti oikeesti lopettaa kynsienpureskelu, etten imuroi tulevaisuudessa jokaista vauvapöpöä ittelleni!

Mutta siis, neuvolassa kädet eivät vielä olleet löytyneet, mutta samana iltana niitä hieman jo ihailtiin ja seuraavana päivänä, päikkäreiden jälkeen hetken treenillä itsenäinen tarttuminen onnistui! Edelleen se vaatii hieman keskittymistä ja suuntaaminen on haparoivaa, mutta koko ajan kehittyy!

Tirppa tarttuu 
(Staring: Enni 3 kuukautta ja 4 päivää & Kättärin Libero-Kärpänen)

Tuo Kärpänen on meillä "Kärpänen Seniori", koska se on ollut ihan Tirpan suosikki ja kirpparilta löydettiin ilmeisesti sen edeltävää sukupolvea edustava, hieman eri värinen kärpänen, joka siis on luonnollisesti Kärpänen Juniori. Joku noita taitaa perhosiksikin sanoa, mutta meillä ne nyt on kärpäsiä... Ja huomatkaa muuten vaatetuksen värityksen Halloween-teema!

Meiän pieni imetys- ja lypsyopas

Tulipa mieleen vielä koota vähän tällasia imetys- ja maitovinkkejä mun (ja Tirpan) näkövinkkelistä sen mitä mieleen tulee. Ihan alkuun sairaalassahan meillä oli ekan vuorokauden ajan imuoteongelmia, mutta ne kun selätettiin, imetys on sujunut "kuin tanssi" tähän asti. Tavoitteita mulla ei sen kummemmin ole, tai ole ollutkaan tän imutushomman suhteen, muuta kun että nyt kun tää on osoittautunut sujuvaksi, niin tietty ihan ekoilumielessäkin oisi kiva, ettei korvikkeeseen tarvisi tarttua ollenkaan. Ja vissiin 9kk iässä alkaa pääosa ravinnosta vasta tulla suoraan ruuasta ja maito väistyy taka-alalle, eli suunnilleen sinne saisi tissi typykälle kelvata, että tuolla yhdellä tuttipullolla pärjätään! About samaan 9-kuukautis-saumaan mulla koittaa myös itsellä paluu koulun rinnalla työelämään, eli senkin myötä ruokavalioon olisi hyvä raivata tissin sijasta hieman tilaa oikealle ruualle. Tässä kuussa meillä kuitenkin aloitetaan kasvisten hienovarainen maistatus, koska mä en malta odottaa mitä neitokainen niistä tykkää! Loppukesän sesongin parhaitahan mulla on jo jääpalasina pakkasessa odottelemassa. 

Tässä kuitenkin joitain pieniä huomioita tän oman imuttelutaipaleen varjolla. Mun listani vinkit eivät siis ole välttämättä mitään tutkittua todellista tietoa tai takuutoimivia, mutta näin me homma hoidettiin ja hoidetaan.

Sairaalassa imuoteongelmaa hoidettiin siten, että herätessään syömään Tirppa sai tilkan lääkemitasta hörppyytettyä maitoa pahimpaan kiljuvaan nälkäänsä, jonka jälkeen vasta aloitettiin otteen harjoittelu. Muuten homma helposti tuppasi menemään vaan rääkymiseksi, joten näin saatiin vähän kärsivällisyyttä neidin ruokahaluihin. Eli vastoin kaikkia imetyshippejä, minä väitän, että lisämaito ei ole automaattinen pahis! Jo meidän kohtalaisen helpon ekan vuorokauden myötä Tirppa ihan vähän kellastui, eli jos esimerkiksi mulla maito olisi noussut hitaammin ja lisämaitoa ei olisi yhtään annettu, olisi meidän sairaalataipale ollut takuulla pidempi! (Nythän oltiin perhehuoneessa siis 2,5 vuorokautta.) Ekalla kerralla siis tuo hörppymaito oli sairaalan luovutettua maitoa, mutta sen jälkeen sainkin jo itse lypsettyä maidon noustua niin hyvin, että sillä pärjättiin myös hörpytykset. Mullahan rinnat vuosivat jo kohtalaisesti esimaitoa raskausaikana ja synnytyssalissa kastui paitakin heti, eli ilmeisesti mua kohtasi se onni, että maito nousi vauhdilla, oikein odotti vaan omaa hetkeään. Toki kaikkialla sanotaan, ettei raskausajan esimaito kerro mitään imetyksen onnistumisesta, mutta mun kohdallani nämä ennakkomerkit täsmäsivät.

Itse tuon oteongelman avainratkaisu oli lopulta, kun tissiä ei koitettu tunkea Tirpan pienenpieneen suuhun pelkästään hänen oman haukkaamisensa voimin, vaan minä ihan itse sormillani litistin rinnanpään Tirpan suuhun "hampurilaismaisesti" sopivaksi, tungin sitä sinne niin pitkään, että imu oli tarpeeksi vahva ja sitten vasta varovasti irrottelin otettani ja nykäisin sormet pois imevästä suusta. Mulla on pulleat rinnat ja maidonnousun aikaan ne vasta pulleat olivatkin, eli ei mikään ihme ettei hento suu saanut niistä omin turvin otetta aluksi! Tuon lisäksi alkuun jouduin koko imetyksen ajan yhdellä sormellani painamaan rintaa myöten Tirpan nenälle "hengitysaukon" imemisen ajaksi. Sillä jos tissi pääsi tukkimaan sieraimet kokonaan, Tirppa tietenkin irrotti otteen hengittääkseen, jolloin koko otteenottorumba alkoi alusta. Eli kyllä vaan, meillä etenkin imetys oli kummallekin todella harjoiteltava ja opittava taito omine kommervenkkeineen, eikä vaan luonnon ohjaamaa ja sanelemaa vaistonvaraista toimintaa. 

Omaksi vahvuudekseni täytyy kuitenkin sanoa, että mulla ei hermo sairaalassa mennyt imetyksen vuoksi kertaakaan. Se sitten aivan varmasti helpotti koko opettelua. Tirppa ehkä turhaantui ja huusi nälkää kun treenattiin, mutta sitten välissä rauhoituttiin sylissä minuutti ja taas jatkettiin. Muistan yhä, kuinka joskus aamuyöstä, aika tarkalleen vuorokautta synnytyssalista perhehuoneeseen siirtymisen jälkeen onnistuttiin ekan kerran itsenäisesti ilman kätilöitä otteessa ja sitä myöten koko imetyksessä. 12 tuntia tuon tapahtuman jälkeen oltiinkin sitten jo kotiutumassa. Kotona aloitin sitten harjoittelemaan ensin istualteen ja sitten liinassakin imettämistä.

Maidonnousu ei missään vaiheessa sattunut mua, eikä myöskään Tirpan imeminen. Sairaalassa kyllä joka imetyksen jälkeen "varmuuden vuoksi" voitelin rinnanpäät lanoliinilla, joten se ehkä auttoi jotakin? Maidonnousun tunsin tuolloin ja edelleen saatan tuntea pienenä kihelmöintinä rinnoissa. Mutta enemmän mulle oli vaan kummallista kun kätilöt saattoivat kysellä että "nouseeko sulla maito?", kun omasta mielestäni se nousi ja sitä tuli ja riitti, mutta ei mulla mitään kipuja ja kuumotusta ollut, mistä ne höpöttivät että kohta alkaa! Kotiuduttua ekoina viikkoina rintojen yläosaan tuli välillä pieniä sormenpään kokoisia paukamia maidosta, jotka olivat vähän arkoja, mutta aina ne imetyksellä kaikkosivat, ja muilta riesoilta, tukoksilta tai tulehduksilta, säästyttiin.

Ainoa ongelma mulla oli alkuun vuotavat rinnat. Ne vuosivat kumpikin imetysten välillä ja lisäksi aina toinen rinta vuosi kun toisesta imetti. Etenkin oikeanpuoleinen tuutti oli yhdessä vaiheessa ihan mahdoton tapaus! Toisaalta kotona oleillessa vuodoissa oli se hyväkin puolensa, että sain maidonkerääjillä melko hyvin pulloruokintaa varten maitoa talteen ilman suurempaa vaivannäköä ja pääsin helpommin omiin menoihin silloin tällöin. (Tai oli tietysti se vaiva, että aina imetystä ennen jouduin haalimaan liiveihin jostain puhtaan kerääjän, imetyksen jälkeen viemään sen jääkaappiin ja viilennyksen jälkeen vielä tyhjentämään sen jääkaapissa odottavaan keräyspurkkiin. Sitten parin tai kolmen päivän välein pakastamaan kertyneet. Kodin ulkopuolella vuotamisesta oli ilman muuta enemmän haitta puolestaan. Ajoittain rinnat varmaankin täyteen pakkauduttuaan myös suihkusivat, ainakin pari kertaa kävi niin, että Tirpan imuote irtosi ja maitoa suihkutti tissitä jonnekin puolen metrin päähän. Mutta kärsivällinen (tai maitohimokas) vauvamme ei kyllä moisesta koskaan mitään kiukutellut, onneksi.

Ainoa kiukku tissillä, mitä Tirppa on aikaansaanut, on ollut väsykiukku noin kolmannen ikäkuukauden aikana. Eli liian väsyneenä nukkuminen kiinnostaa enemmän kuin syöminen, sehän on selvä. Tähän jos on vielä yhdistetty vastapeseytynyt tissi, niin huuto on ollut taattu. Tuokin tosin taisi olla jokin Vaihe, koska nykyään moista ei ole enää esiintynyt. Tai sitten ollaan vaan herkemmin hermolla vauvelin väsymystiloista... Ensiapuna noissa väsytissi-itkuissa toimi useimmiten kantoliina. Hetken liinassa muhimisen jälkeen tisseihin ilmeisesti palasi pesun jälkeenkin oma tuttu tuoksunsa ja liinassa yleensä Tipu sen verran rauhoittui tai jopa nukahti, että energiaa riitti syömiseen. Ihan vastasyntyneenä ruokaa itkettiin, vähän myöhemmin vaadittiin ja huudettiin "äng" jatai "väng" -äänteiden komennolla. Nyttemmin meidän ruokarytmit on aikalailla niin vakiintuneet, ettei nälästä tarvitse erikseen ilmoitella, mutta toki jos vahinko on sattunut ja mulla ajantaju kadonnut, niin kärttyisä ja närkästynyt "ängäily" on käytössä edelleen.

Mulla ei maidontulon suhteen ole ollut epäilyjä tai ongelmia, ennemminkin meillä on ollut liika maito megapuklujen myötä riesana, mutta olen silti havainnut muutamien niksien lisäävän maitoa vielä entuudestaan. Ja ne on nää:
   -    Syö ja juo! Tarpeeksi, eli paljon! Tai älä ainakaan vaan laihduta! 
(Mä oon itse ottanut asenteen, että raskauskilot kertyi tätä imetystä varten, joten tähän ne myös hyödynnän. Nehän tuli 9 kuukaudessa pikkuhiljaa, 9 kuukautiseksi vauvan pääravinto on mun maito, joten "sillä ne lähtee millä on tullutkin". Ja jos eivät sattuisi lähtemään, niin mulla on koko loppuelämä aikaa vetää diettiä, mutta vain tämä vuosi Tirpan imetysaikaa!)
   -    Rentoudu ja lepää myös päivällä
(Kroppa tekee töitä vähän niinku treenatessa kun se tuottaa mölöä, eli päiväunet on pop! Mä en itse saa alta tuntiin päivisin unta, mutta yritän jossakin välissä vähän edes loikoilla ja ajatella sinisiä ajatuksia.)
   -   Pidä itteäsi lämpimänä ja rentoudu mielellään samalla
(Suihku, kylpy, sauna, hyvä kirja ja lasissa tai mukissa lempparidrinksu!)
   -   Juo! Ainakin vettä, mutta mieluusti muutakin päälle!
(Tästä muistutetaan jokaikisessa paikassa, mutta silti se vaan joinain päivinä kuitenkin unohtuu... Vesipullo mukaan kaikkialle, yöimetyksillä huikkaa, jne. Jos maidontulo takkuaa, pidä "juomakuuri", eli keskity pari päivää ihan oikeesti kunnolla juomisiin! Keitä kannu teetä ja täytä pullo vettä ja tyhjennä niitä pitkin poikin päivää.)
   -   Lisäksi voit kokeilla hengata ilman rintsikoita
   -   Hengata vauvan lähellä ja mieluusti ihokontaktissa
   -   Juoda imetysteetä.
(Outoa kyllä, en ymmärrä miksi, mutta mulla ainakin Weledan imetystee toimii kuin häkä! Ostin paketin huvikseni ja siksi, etten itse syö fenkoleita tai muita makuja mitä tuossa teessä tyypillisesti on (ajattelin, että vauva saisi piristettä ja oppisi nekin maut). Ja säännönmukaisesti aina teenjuontipäivän jälkeisenä päivänä maitoa tulee normaalia enemmän lypsäessä! Keitän aina noin litran verran vettä ja teen koko määrästä yhdellä teepussilla teetä ja juon sitten pitkin päivää 3-4 kuppia. Nyt oon käyttänyt teetä silloin, jos tarvitsee lypsää omia menoja ajatellen. Kai siinä oikeesti joku ainesosa sit jotain tekee?)

Ja niin... Lypsämisestä... Halpa (tyyliin alle 100 euroinen ainakin, mulla on Aventin sähköllinen) rintapumppu on turhake ehdottomasti! Itse lypsän nykyään käsin aina pidempien päiväunien aikana noin 15 minuutissa helposti ja nopsaan noin 50-100 ml kerralla, hieman riippuen päivästä. Tietysti jos jostakin syystä vauva syö vaan ja ainoastaan, tai vaikka suurimman osan pullon kautta, niin silloin kannattanee jokin tosi pro-laatuinen vuokrapumppu kotiin haalia ja käyttää niitä käsiä lypsyn aikana muuhunkin. Tuo pumppaus ja lypsy on kuitenkin sekin imetyksen tavoin harjoiteltava taito. Alkuun ei heru, sitten heruu mitättömän vähän, sitten ei taas heru ja niin edelleen, kunnes eräänä päivänä siihen tottuu, ja sen jälkeen maitoa joko tulee tai välillä tulee paljonkin. Edelleen on siis hetkiä, kun 20 milliäkin on jo työn takana, mutta toisinaan hommaa voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, kun sitä vaan tulee.

Eli harso vaan liivien ja paidan päälle rintojen alle ja iso laakea kuppi (kevyt muovinen on helppo) ja eikun treenaamaan. Aikataulutehokasta, joskin myös tehokasta käsijumppaa, on lypsää toista rintaa toisesta imettäessä! Asennon kanssa saa kikkailla, mutta yleensä heruminen on paljon nopeampaa ja tehokkaampaa! Alkukankeuteen ja totutteluun mulla myös auttoi, jos laitoin samaan aikaan läppärille diaesityksenä pyörimään Tirpan valokuvia, jos heruminen tuntui hidastuvan, katselin väliin muutaman kuvan verran kuvia ja jo auttoi. Tämä ehkä opetti mielelle / aivoille, että omille käsillekin saa tissit vuotaa.

Mä pakastin ihan alkuun maitoja Minigrip-pusseissa noin 30-50 millin satseina, jolloin pullosyöttäjien oli helpompi sulatella kulloinkin tarvitsemansa määrä, pussi kerrallaan. Alkuun kun Tirppa itki pienintäkin nälänhiventä ja ikinä ei tiennyt syökö se 20 milliä vai desin vai jotain siltä väliltä! Ainoastaan kerran tähän mennessä paketista vedetty minigrippi on ollut valmiiksi rikki, jolloin jouduin kaatelemaan maidot toiseen ennen pakastimeen pääsyä. Yleensä nuo ovat ehjiä myös sulatettaessa, kunhan ei ihan tupaten täyteen änge. Alle kuukauden ikäisenä kerta-ateriaksi riitti noin desi tai alle ja sen jälkeen reilulla desilla (1,2-1,3) on pärjätty. Kenties kohta on aika siirtyä isomman tuttipullon pariin. Nykyisin pakastan yhteen pieneen minigrippiin yhden tuollaisen pullollisen, eli 120-130 milliä, asetan pussin pakastimessa jäätymään litteästi kyljelleen, jolloin säilytys vie mahdollisimman vähän tilaa ja sulatus lämpimän vesihanan alla puristellen on nopeinta. Kätevintä on tosiaan, ettei maitoa tarvitse "varmuuden vuoksi" ottaa sulamaan mun koulun tai muiden menojen takia, vaan hoitaja voi ottaa vasta tarpeeseen pussin kerrallaan, sulattaa vesihanan alla ja tarjoilla. :) Pullona ja sen tutteina meillä on luotettu Avent Naturaliin ja en voi muuta kuin suositella. Kahden viikon iästä pulloa on treenattu ja taitoa pidetty yllä ja mitään ongelmia (ei pullon, eikä tissin kanssa) ole ollut kertaakaan.

Ja tosiaan vielä, me ei olla keitelty mitään tutteja, pulloja, pumppuja, maidonkerääjiä tai muita missään vaiheessa joka käytön jälkeen! Ihan vaan koska ei ehdi ja jaksa ja koska se on turhaa. Monihan keittelee tunnollisesti jonnekin 3-kuukautiseksi, mutta en mä näe siinä (Suomen oloissa) mitään järkeä. Käyttöönottokeitot teen ja silloin tällöin käyttökertojen ja fiilisten pohjalta olen kaiken nakannut kattilaan. Lisäksi maidon säilyttelyn suhteen en ole ollut pilkuntarkka tosiaankaan! Oman kokemukseni perusteella kaiken minkä voi syödä, voi syödä. Eli vasta kun jokin maistuu pahalta, se on oikeasti pilalla. Luotan siihen, että Tirppa tekee samoin ja näin on menestyksekkäästi toimittu. Itse en ole koskaan, eikä Tirppa lyhyen ikänsä aikana, saanut tämän periaatteen myötä vaivoja. 

Lypsettyä maitoa olen maksimissaan kerännyt 3-4 vuorokauden ajan, viilentänyt aina kulloinkin lypsetyn satsin ja sekoittanut sitten jääkaapissa odottaneeseen vanhaan satsiin ja lopulta kerralla pakastanut. Pakkasesta sulatettua maitoa olen käyttänyt noin 1-1,5 vuorokauden ajan sulatuksesta ja kehonlämpöistä maitoa noin 2 tuntia lämmityksestä huoneenlämpöisenä. Eli tosiaan vähän olen oikonut virallisia suosituksia oman maalaisjärjen mukaan. Tietysti jos meillä asustaisi mahavaivainen vauva, olisin ehkä toiminut varovaisemmin!

Jos opettelua ja alkuhankaluuksia ei oteta lukuun, niin mulle imetys on ollut todella helppoa, palkitsevaa ja sopivaa! Jee! Suosittelen! Tirppakin nykyään alkaa jo ihan hymyämään kun tissi kaivetaan päikkärien jälkeen naaman eteen!

Tarpeet & turhakkeet

Kaikki tekevät tän "mikä etukäteishankinnoista oli hyödyllistä ja mikä ei" -postauksen ja ajattelin nyt tän reilun kolmen kuukauden perusteella kertoa mitä me ei olla tarvittu, mitä on tarvittu ja mitä ilman ei oltais pärjätty. Enjoy ja miettikää omia tarpeitanne näiden kommenttien kera! Olen tehnyt tätä nyt vähän hassusti selaamalla blogin kaikki aiemmat "hankinnat" -tagin alla olleet postaukset jotta niiden pohjalta tää imetysdementiapää ehkä muistaisi olennaisimmat, isoimmat ja eniten mun päätä vaivanneet hankinnat!

Kertakäyttöisiä vaippoja mä en etukäteen meille hankkinut ja hyvä niin! Laitokselta saatiin propagandapaketteja oikein kaksin kappalein kylkiäisineen, joten jos kestovaippojen käyttö siintää mielessä, niin suosittelen tekemään samoin! Kierosti tosin nuo ihan vastasyntyneen vaipat maksaa kaupassa puolet vähemmän kuin isommat koot, joten houkutus on pienempi kääntyä (ja jumiutua) ylikansallisten riistovaippojen puoleen... Siksipä jos yhtään epäilet intoasi vaippailuun, suosittelen jättämään ne roskavaipat kaupan hyllylle jo alunperin ja hyödyntämään sairaalasta irtoavat roskat. Näin kynnys perehtyä jo heti kotiutuessa taas uuteen asiaan on paljon pienempi kun ne vaipat hupenee silmissä! On paljon helpompaa heti alusta testailla ja harjoitella uusia vaippoja vaikka joka toisella vaipanvaihdolla, kuin sitten joskus "olojen tasaannuttua" yllättäen piilottaa roskavaipat ja heittäytyä vain ja ainoastaan pestävien vaippojen varaan eräänä päivänä. Kun ei ne olot siitä tasaannu. Ainakaan kolmeen kuukauteen. Ja sen ikäselle alkaakin ne nb-vaipat olla jo melkein liian pieniä. Pikkupikkuruisen kanssa niitä ohivuotoja vaan alkuun tulee. Ja kakkakatastrofeja. Niitä etenkin tulee muuten ihan joka vaippaan.  Sen kanssa on vaan elettävä. Kotona on helppo vaippaharjoitella vaihtovaatevarastojen äärellä, ja harjoitella lisää, kunnes lopulta olo roskavaipat jalassa on epävarmempi kuin kestovaipan kanssa! (Me siis ostettiin ilmaisvaippojen jälkeen yksi paketti 3-6-kiloisen Muumeja, Tirppa painaa nyt yli 6,5 kiloa ja niistä vaipoista on yksi jäljellä. Ja se yksi viimeinen on lojunut jo varmaan viikon yksinään hoitiksen nurkassa. Ja sitä ennen viikon duona toiseksi viimeisen kanssa. Pitänee siis seuraavassa paketissa siirtyä isompaan kokoon tai opettaa kestovaippakokemattomat lapsenvahditkin käyttämään meidän vaippoja.) Ehkä mä teen alkupäivien vaipparallista vielä oman vinkkipostauksensa ja vaippojen hankinnasta, koska niistä en nyt tässä lörpätä.

Jatkona vaipoille... Saatiin tädiltä Baby Björnin potta jo hyvissä ajoin. Mies piilotti sen kaappiin, josta minä kaivelin esille viikkoa paria ennen h-hetkeä kun asettelin hoitista käyttökuntoon. Jonkinlaista pissakakkapurkkia suosittelen käyttöön hoitopöydälle ehdottomasti jos lavuaari ei ole lähellä! Jo pelkästään vaipanvaihdon yhteydessä potatuksella saa aikaan paljon: ainakin puhtaamman pepun ja vaipan. Innokkaampi potattaa myös ruuan jälkeen. Ja herätessä. Ja repusta tai vaunusta pois otettaessa. Ja vähän siinä välissäkin. BB:stämme saa sen kuppiosan irti (varmaan tyhjennystä helpottamaan) ja tuo kuppi meillä on ollut hoitispottana pöydän päällä. Eli vaikka länsimainen roskavaippakulttuuri antaa ymmärtää potan olevan tarpeen vasta joskus "pottaharjoittelun" myötä niin potasta voi tehdä tarpeellisen (ja sen harjoittelusta tarpeettomamman) jo vastasyntyneenä.

Sisävaatteista sanoisin vaan, että me pärjättäisiin ehkä kaikkein täydellisimmin kahdeksalla päivä- ja neljällä yövaatekerralla. Kaksi vaatekertaa per päivä ja yks yökkäri per yö, toissapäiväiset pesussa, eiliset likaisina, tänpäiväiset käytössä ja huomiset varalla -meiningillä, ja tällä neljään päivään varautumisella olisi jo tosi hyvin pelivaraa. Bodyn jatkopalalla joka toisen senttikoon voi jättää vaikka hankkimatta ihan vauvakokoisista (50, 56, 62, 68...). Näissä nopeasti pieneksi jäävissä oisi mun ollut syytä paremmin huomioida vuodenaika, koska meidän loppukesän vauvalle 56-senttiset PITKÄhihaiset bodyt jäi oikeestaan käyttämättä ja housuja ei tarvittu juurikaan, yökkäritkin oli lyhythihaiset ja lahkeiset. Nyt syssymmällä taas lyhyet hihat on kehnot, koska noh, niihin tarvii sitten pitkät päälle jossain muodossa. Osa sukista on jäänyt käyttämättä kokonaan, koska eivät ole nilkasta tarpeeksi muotoiltuja ja siksi pysy jalassa. Kokopotkuhousut ilman haaraneppejä pakkasin myös aika nopeasti pois hoitiksen laatikosta, kun ei niitä vaan koskaan jaksanut pukea vaikka kuosit oisi olleet kuinka kivat. Must have -jälkikäteishankintoja olivat sitten jalkaterälliset yöpuvut (koska ne sukat), äitiyspakkauksen haalareita pienemmät villa- ja toppahaalari nyt syksylle (ehkä jopa keväällekin), puolipotkarit ihan vauvana (koska ne sukat taas) ja mulle itselleni imetysreleitä, eli paitoja ja rintsikoita. (Niistä etukäteen hankitutkin on kaikki tulleet käyttöön ja hyvin sain raskausaikana koot arvioitua suunnilleen oikein.) Odotusvaatteet on aika turhia, koska rennot tavisvaatteet ajaa saman asian.

Jumppapallo oli ehdoton! Teki hyvää treenata raskausaikana dataillessa, pallon päällä asento vauvan laskeutumiselle oli paras, synnytyksessäkin sillä pompin, mutta tärkeinpänä kaikista, sillä saa kuljeskeluun kyllästynyt vähän väsynyt vanhempi yliväsyneen vauvan pysymään hiljaa ja nukahtamaan ilman tissiä. Toistaiseksi meillä ainakin ihan aina toiminut.

Vaunuina Baby Jogger City Versat vauvakopalla on olleet meille ihan lyömättömät. En usko että mikään muu malli voisi niistä mennä ohi. Jos noilla selvitään talvipyörien avulla lumihangessakin, niin mä en noista luovu ikinä. Paitsi sit kun hedelmällinen ikä on ohi ja lapset osaa kävellä. Vaunut on testattu bussissa, ratikassa, metrossa, junassa, liukuportaissa, R-kioskeissa, kivijalkakaupoissa ja vaikka missä muualla jo, ja lisäksi muutamasti purettu / kokoontaitettu kun esim. vierailtu hissittömissä kerrostaloissa. Ainiin ja Kampin keskuksessa oli joku viikonloppu toinen vaunuhissi rikki ja tuhottomat jonot hissiin, niin pistettiin sielläkin kasaan ja mentiin portaita!

Synnytyksen jälkeen tosin akuutisti hommattiin a) "hoitolaukku", b) sadesuoja, c) heijastinteippiä ja d) untuvamakuupussi.  Alkuun hoitokamat kulkivat toalettilaukussa vaunun tavaratilassa, mutta Mies osti sitten Adidaksen olkahihnalaukun roikkumaan työntöaisalle ja onhan se kätevämpi, kun ei tarvitse kyykkiä ja kumarrella. Sadesuojan olin jättänyt hankkimatta, koska eihän me oikeesti kovalla sateella ulkona liikuta. (No kyllä me vaan liikutaan, jopa vapaaehtoisesti pitkillä vaunulenkeillä. Ja koska vaunut maksoi liikaa, niiden jälleenmyyntiarvoi oisi kiva säilyttää. = Sadesuoja ja äkkiä, pitkä syksy edessä räntineen ja rähmineen!) Lisäksi nuo vaunuthan on ihan pikimustat, ja viimeksi kun tarkistin niin aurinko laskee näillä korkeusasteilla joskus jo kolmelta tai ainakin iltapäivällä. Ninjavankkurit saivat siis rämäkät heijastinteippaukset tankoihinsa heti kun illat alkoi pimetä. Vielä kun mä keksisin jonkun ratkaisun itseni näkyväksi tekemiseen! Untuvapussi puolestaan korvasi äitiyspakkauksen vanupussin jo jokin aika sitten, koska välillä monestikin päivässä ulkona päikkäreitä vetelevä Tirppa on vaan helpompi lykätä suoraan sisävaatteissa untuvapussiin ja parvekkeelle kuin ulkovaatteiden pukemisen kautta. Ja eipä tää sää tästä vielä vähään aikaan lämpenekään tietty... Meidän vauvakoppaan mahtuu juuri iso 94-senttisen pussi, eli sama pussi käy varmaan vielä vuoden ja parinkin päästä sitten vaunuistuimessa!

Rojusitterimme on ollut hintaisekseen hyödyllinen (muistaakseni 5€ yhteensä vauva-ammeen kanssa, joka on myös ollut iloksi?). Nyttemmin Tirppa on alkanut viihtyä lattialla jumppaamassakin, mutta ihan pienenä se ei tullut kuulonkaan useimmiten, joten sitteri oli kahvinkeitto, vessakäynti, ynnä muiden akuuttien kahdenkädentarpeiden pelastaja. Edelleenkin vähän väsyneelle sylinkipeälle vauvalle se kelpaa paremmin kuin tatami jos haluan vaikkapa syödä. Samoin Tirppa ei hikatessaan viihdy lattialla vaan sylissä tai sitterissä, ja se hikkahan sillä on noin 3-5 kertaa päivässä!

Rengasliina oli vastasyntyneen kanssa ehdoton hitti! Helppo ja nopea pukea ja imetys seisaalteenkin onnistui tarvittaessa. Edelleen liina on yli 6-kiloisella ollut käytössä jos on väsykänkkäränkkä ja nukahtaminen vaikeaa. Manducalla on tähän mennessä käyty lähinnä shoppailureissuilla paikoissa, joihin vaunuilla on vaikeaa päästä. Myös vaunussa viihtymättömällä vauvalla Manduca oli oiva apuväline, koska ei sitten tarvinut käsissä kanniskella vauvaa ja työntää tyhjiä vaunuja jos vauvahermot eivät riittäneet. Kudottu liina on päässyt kotikäyttöön ja korvaamassa trikoisena venyvän rengasliinan kohta kokonaan. Reppu Manducan kanssa liikkuessa on ollut hyödyllinen ja toki kauppareissuilla, kesäpiknikeillä ja muualla jo muutenkin.

Itkuhälytintä harkittiin yhteistuumin raskausaikana, muttei kuitenkaan hankittu ja sepä olikin sitten ensimmäisiä tarpeita vauvan ulkoistuttua mahasta. Pienessä kämpässä hälytin ei mikään pakollinen olisi, mutta parvekepäiväunituksessa se on tosi näppärä.

Raskausajan ihoöljyt oli mielestäni hyvä panostus. Loppuraskaudessa mun maha arpeutui kyllä tosi rajusti, mutta en tiedä oisiko sitä voinut estää mitenkään, koska joka ilta ja jopa pesun jälkeen, joskus myös aamuisin öljysin tota massua! Raskauden jälkeen oon öljyämistä jatkanut ja yllättynyt jopa miten nopeasti jäljet on haalistuneet. Tätä menoa tää maha (arpien osalta) on ensi kesänä ihan esittelykunnossa. Kosmetiikkapuolella olisin jo raskausaikana sen sijaan panostanut kunnon käsivoiteeseen! Pikkuvauvan kanssa käsienpesut, kastumiset ja muu moninkertaistuvat, joten kädet on kovilla ja kaipaavat rasvaa. Samoin jostain syystä mulla jalatkin ovat kuivuneet synnytyksen jälkeen oudosti enemmän ja herkemmin kuin yleensä! Kenties tottuivat raskausajan Miehen "voitelu" (hieronta) -sessioihin? Itse liputan Boreasin ja Neutrogenan voiteiden puolesta!

Harsovaipat / harsot / meillä kotoisammin ihan vaan "rievut" on ilman muuta käteviä. Kaikessa. Puklut, kuolat, maidot, ruuat, pissat, ihan mikä vaan erite pyyhkiytyy niihin. Hoitopöydällä ne ovat alla ja pyyhkeenä päällä. Suojaavat vaunukoppaa parvekepäikkäreillä ja joskus ulkoillessakin. Vanhemmatkin voi nenänsä niihin niistellä. Käyvät taskuvaipoissa imuina, lisäimuina milloin vaan, ilmakylpyalustana sohvalla muovin kanssa, leluksi tarttuvalle tahmatassulle. Alkuun maidon noustessa kun liivinsuojat eivät olleet tarpeeksi isot nukkuessa, tungin harson topin sisään ja otin toisen viereen, eli kun eka kastui saattoi sängyssä vaan vaihtaa puhtaaseen aamuyöllä nousematta itse. Jos nyt saisin päättää hankkisin enemmän yksivärisiä värikkäitä ja vähemmän kuvioituja. Kivempi ulkonäkö ja likatahrojen erottuvuus on niissä parempi. Riepuja kun lojuu pitkin poikin kämppää (mielummin niin, kuin ettei olisi saatavilla juuri kun sattuu tarvimaan) ja on harvoja yhtä äklöjä asioita kun napata yksi, pyyhkiä sillä ja todeta sitten että se haisee eiliselle tai jopa toissapäiväisellekin boogalle!

Uusi isompi pyykkikori oli siis hyvä hankinta. Etenkin siivotessa rättien, lakanoiden ja pyyhkeiden myötä pyykkikasa on melkoinen! Jo arkikäytössä pelkkä vaate-, vaippa- ja harsopyykki kun saa koneen kevyesti täyteen melkein joka päiväksi. Tällä hetkellä mulla on tuo isompi "ei-niin-akuutille-pyykille" ja pienempi sitten akuutille pyykille (eli eritteiselle, kostealle, haisevalle), ja pestessä tyhjennän koneeseen ensin akuutin pikkukorin ja sitten koneen täytteeksi ammennan ei-akuutista-korista sen mitä mahtuu. Näppärää!

Kehto ja pinnasänky ovat meillä tällä hetkellä kissojen valtakuntaa ja tavaransäilytyspaikkoja.  Välillä olen miettinyt yöunien siirto pinnikseen, mutta esimerkiksi viime yö sai taas perääntymään ja unohtamaan koko höpöjutun. Ilmeisesti rotarokotteen toinen satsi sai bebemme vääntämään parit löröt yövaippaan, joten yö sisälsi normaaleilla parilla syötöllä myös vaipanvaihdon ja kakkaa lattialla. Tällaiset jalkeillenousut ja hääräämiset saivat mut itteni niin hereille, että kummallakin kerralla uudestaan unen päästä kiinnisaaminen vei vähintään tunnin ja varmaan pidempäänkin! Olo oli herätessä kuin krapulassa vedetyn hikilenkin jälkeen. Eli yhteissänky kelvatkoon yösyöttöjen jatkuessa ainakin toistaiseksi, jotta minäkin saan unta. Tämä siis meni aikalailla niinkuin etukäteen herkkäunisenä kuvittelinkin. Lisäksi onneksemme Mies on nopea- ja sikeäuninen, joten hänen yönsä eivät yhteisnukkumisesta juuri häiriinny (paitsi tällaisina poikkeuksellisina vaipparumbaöinä). Eli vauvan sängyt ovat meillä olleet kyllä ihan turhakkeet tän ekan kolmen kuukauden aikana! Saa nähdä miten vastaisuudessa?

Äitiyspakkauksen peittoja ostin kirpparilta toisenkin aika alkuun, koska vauva nukkuu peittoon kääriytyneenä, jotta unissaan siirtely olisi helpompaa ja tällöin painovoimalait myös tuhraavat peiton kuolaan, pukluun ja välillä alkuun pissaankin. Ei muuta kuin peitto lakanoineen likapyykkiin ja uusi käyttöön! Itseasiassa olen jopa harkinnut kolmannen äp-peiton kirppistelyä, jolloin niitä saisi yhtäaikaisesti useampia käyttöön, vaikka yksi olisi pesussakin.

Rintapumpusta oli alkuun hyötyä vähän, mutta hivenen turhake se mulle on loppujen lopuksi ollut. Jos vauva ei syystä tai toisesta olisi tissistä saanut syödäkseen olisin varmaan hankkinut vuokralle jonkin ihan sairaalatasoisen pumpun ja nyt puolestaan lypsän mielummin käsin omia vapaahetkiä varten. Herun käsilypsylle nopeammin ja helpommin ja sen voi tehdä "tässä ja nyt" ilman että tarvitsee pumppua pestä, koota ja taas tyhjentää. Vessakäynti, käsienpesu, lasi vettä naamaan ja puhdas astia ja harso, 15 minuuttia ja homma on hoidettu! Etenkin nyt, kun Tirppa on alkanut vedellä yli 3-tuntisia päiväunia olen saanut jopa vähän liikaa maitoa pakkaseen varastoon pahan päivän (tai bileillan) varalle. Tuollaiset 3-4 tunnin luento- tai treenireissut tyttö pärjäilee jo maidottakin suunnilleen kunhan on juuri syönyt.

Rintakumeilla samoin en tehnyt kotona yhtään mitään, ja niitä sai Kättäriltäkin mukaan. Maidonkerääjät olivat alkuun tosi hyvä apu! Syöttäessä toisesta toinen tissi vuosi kuin seula ja tällä tavoin sain alkuviikkoina kerättyä pullomaitoa aina parissa päivässä jo yhden aterian verran ja tosi vähällä vaivannäöllä. Nyttemmin maidontulo onkin jo tasaantunut, eikä moisilla enää tee yhtään mitään. Siihen liittyen myös alkuun liivinsuojia kului ehkä 5-10 paria päivässä, joten niitäkin jouduin pikatilaamaan lisää aika äkkiä synnytyksen jälkeen. Kertakäyttöisiä yritin kokeilla paristi (kun niitäkin oli sairaalasta mukaan tarttunut), mutteivät olleet mukavia päällä. Myös maidonsäilytysastioita ja minigrippusseja pakastukseen tuli hankittua vasta kotiuduttua. Pienessä pakastimessa nuo pussukat on tosi tilaihmeitä. Lisäksi oon pakastanut maidot pusseissa litteiksi levyiksi, jolloin niiden sulatus ja lämmitys kehonlämpöiseksi vesihanan alla on ihan parin minuutin homma.

Korvikejauhetta ei ole tarvittu ja se menee helmikuussa vanhaksi, eli saa nähdä tuleeko testattua ennen sitä. Kunnon tuttipullo oli hyvä hankinta, jotta satunnaiset pulloruokinnat eivät ainakaan imetykseen vaikuttaneet alkuun. Kunnon tutit haettiin lastentarvikeliikkeestä myös vasta sitten, kun market-tuteilla oli todettu, että niistä on bussivaientajaksi ja päiväunihelpottajaksi.

Hoitopöytäasioista sen pierulääkkeen (Cuplaton) oisi voinut jättää hankkimatta. (Kuka haluaa, ylimääräsenä yks avaamaton?) Pieruja meillä on välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta vaivaa niistä ei ole ollut. Maitohappotippoja en hommannut, eikä niitä ole tarvittu. Itse olen tosin jatkanut maitohappokapseleiden syöntiä myös imettäessä ja varmaan pahemmat rotarokotteen vatsanväänteetkin olen eritteenvaihdon myötä saanut minä itse, eikä vauva! Myös apteekin d-vitamiinitipat joutavat suoraan romukoppaan! Viiden tipan tipauttaminen liikkuvaisen vauvan suuhun on ikävä tehtävä, ja niin isosta määrästä palmuöljyä tulee herkästi vatsavaivoja isommallekin otukselle. Bioteekin tehotippoja käyttäessä neuvolan suositusmäärillä (10 mikroa) riittää yksi tippa päivässä! Suosittelen siis kaikille niitä, koska neuvola ei vissiin saa muuta suositella kuin apteekkikamaa. Me vaihdetaan Bioteekkien jälkeen varmaan vielä vahvempaan, noita olen antanut 2-3 tippaa päivässä. 

Nenäimuri oli sen sijaan kaukaa viisas hankinta, se tuli tarpeeseen heti kahden viikon iässä flunssassa, sekä nyttemmin ihan normaaleinakin päivinä silloin tällöin jos nokka törisee. Kaveriksi suosittelen lämpimästä (huijaushintaista) keittösuolaliuossuihketta apteekista. Lähtee se sitkeämpikin räkä. Apteekista oisi voinut myös kissoja ajatellen napata Feliwayn rentouttavan feromonihaihduttimen sairaalareissun ajaksi ja kotiutumisen alkupäiviksi, vaikka kyllä nuo taisivat ilmankin vauvaan tottua. Parasetamoli suppoina ja lanoliinivoide ovat tulleet tarpeeseen rokotusten myötä ja imetyksen alkutaipaleella.

Vauvakosmetiikasta tarpeellisimmat ovat olleet puhdistuspyyhkeet reissussa ja kotonakin, Bebanthen (ylläri, hehheh) ja baby oil. Tosin tuota öljyä saatiin myös lahjoina ja laitokseltakin, eli sitä riittää varmaan vielä sen seuraavankin vauvan tarpeisiin, riittoisaa kun on. Tai sitten mun ihonhoitoon! Pesuaineita, talkkia, sinkkiä tai muuta ei ole (vielä) kokeiltukaan.

Kamera oli aivan loistava hankinta ja toinen samaa sarjaa oisi voinut olla isompi älypuhelin imetyshetkien datailuun. Netflixin tarjonta oli etenkin loppuraskaudessa ja myös alun imetyksissä hyvä helpote.

Isompi sänky oisi meille ollut tarpeen niinkuin epäilinkin. Nytkin pötkötellään ihmeellisella yhdenhengensängyllä jatketulla jenkkisängyllä. Tämä siis hankintalistalla jossakin määrin ollut nämä kaikki kolme kuukautta.

Vauvan leikki- tai jumppamatto lelukaaren kanssa on vasta viimepäivinä tarttumisen myötä ollut iloksi. Aiemmin pelkät valot, varjot ja maisemat riittivät viihdyttäjiksi. Lipastomallinen hoitopöytä on ollut arvokas kapistus, mutta kaverikseen se olisi kaivannut ehdottomasti jo ennakkoon hyllyn vaipoille! Ne ovat nättejä sisustuksellisestikin ja alkupäivät menivät vähän vaippakaaoksessa kun niitä lojui hoitiksen päällä ja vieressä siellä täällä.

Stokken Tripp trapp syöttötuolin saimme likan syntymäjuhlissa lahjaksi, joten retrosyöttis ja sen tuunaaminen olikin sitten vähän turhempi vaivannäkö. Sainpa kuitenkin jotenkin ajan äitiyslomalla kulumaan ehkä paremmin, kehto tuli maalattua samassa ja uuteen hyvään kotiin syöttis pääsi ja Tripp trappi odottelee keittiössä maisteluiden aloitusta.

Imetystyyny oli mulle täysin turha, ja jo myyty poiskin. Jos imettäisin enemmän istualtaan, niin harkitsisin ihan kunnon tyynyn hankkimista, mutta makuulteen homma hoituu ja koko ajan harvenee niin eipä tuo ole niin justiinsa. Ehtiihän sitä jos tarvitsee. Yleensä kuitenkin imetän aina istualtaankin sellaisella tuolilla, jossa on käsinoja sivussa ja käden voi tukea siihen! Tai sitten nostan jalan toisen päälle niin, että siihen voi nojata. Eli en sano, että pitkulatyyny täysi turhake olisi, mutta minulle se sitä on. Jos sellainen kunnon tyyny olisi, niin käyttäisin sitä kyllä ja ehkä beben pulskistuessa sellaisen vielä hankinkin. Toistaiseksi hyvä näin ja styroksi-tyyny lähtee kiertoon.

Belly bandit -vyön hommasin raskauden viimemetreillä, mutten sitä kertaakaan käyttänyt. Synnytyksen jälkeen (edelleen) mulla on vaan niin älyttömän kuuma ja hiki koko ajan, ettei toivoakaan tuollaisesta ylimääräisestä kuoresta. Onneksi ostin käytettynä ja myin eteenpäin, joten mitään en menettänyt!

Turvakaukalon olisimme voineet kotiutumiskyytiä varten vuokrata jostakin. Sen koomin sitä ei ole käytetty. Kyllähän tuo toki vuoden ikäiseksi menee, joten vannomatta paras, mihin sitä vielä ehkä tarvitaan? Ja vaunusetin kylkiäisinähän se tuli.

Leluista värikkäät kirppislöydöt, helinät, rapinat ja kasvot ovat olleet mieluisia ja tulevat jatkossakin olemaan kun taitoja tulee lisää. Lisäksi lastenlaululevyjen ja youtuben tahtiin on kiva ollut laulaa ja heilua, sekä värikkäitä selkeäkuvisia vauvakirjoja on luettu päivittäin. Ihan alkuun luin neuvolan esitteitä ja satukirjoja, kun kuvat eivät vielä kiehtoneet, mutta puheen kuuntelu sylissä rauhoitti.

Ruokia vanhemmille, tai lähinnä mulle, oisi voinut pakastaa oikeasti paljon enemmänkin. Isyysloman aikana tehtiin ruokaa ja syötiin ihan hyvin, mutta yksin kotoillessa vauvan kanssa ei niin jaksa kokkailla. Paljon syön lounaana edellispäivän illallisjämiä, mutta ei niitä joka päiväksi riitä! Vastasyntynyttä katsomaan tulevilta vierailta voi muuten erinomaisesti rohkeasti pyytää tuomisina tarjoilut ja vaikka vähän ekstraakin. Saa rauhassa keskittyä vauvaan ja jutusteluun. Oisin myös voinut kesän upean satokauden aikana jo pakastaa bebelle jääpalamuoteissa soseita. Nyt pakastelin syksyn juureksia ja kasviksia jonkin verran, mutta esimerkiksi kotimaiset marjat meiltä puuttuu pakkasesta kokonaan talven maisteluhetkiin! Onneksi heinä-elo-taitteen vauvelimme oikeastaan vasta alkukesän kynnyksellä siirtyy pääravinnonlähteeltään maidosta oikeaan ruokaan, joten uuden sadon herkut ovat nopeasti kypsiä!

Tässäpä pikaisesti ehkä oleinnaisimmat havainnot, mitä vanhoja postauksia kahlatessa ja muuten vain tuli mieleeni. Toivottavasti on apua muille näistä havainnoista ja vaippajuttuihin palataan taas myöhemmin!

Vauvanvaate

Itse raskaana kiertelin kirppareita innolla ja ostin kaikenlaista, mikä vaan silmää miellytti jostain syystä. Maku muuttui ja kehittyi ja lopulta valikoima oli aikamoinen sillisalaatti. Loppuraskaudessa innostuin jopa sitten hommailemaan ihan uutenakin mm. kotitumisvaatteet ja *köh* vähän myös muuta. Nyt on kiintiöt aika täynnä kevääseen asti, mutta jos jotain aivan totaalisen superihanaa vaikkapa 68-senttistä tulee vastaan, niin saatan myöntyä edukkaan hinnan takia. Tällä hetkellä intohimolla metsästelen lähinnä 74, 80 ja 86 -senttisiä ja viimeisimpiä tietysti kesävaatteiksi! Teitpä itse kuinka vain, keräilen tässä vähän parin kuukauden ajalta vinkkejä.

Harmaa H&M Oranssitorilta, Syksyinen Name it FB-kirpparilta.

Kirpparit on ihan superpop, suosittelen niitä! Vauvanvaatteissa käyttöikä jää tosi lyhyeksi, joten uutena ostetuilla ei kauaa tee yhden vauvan osalta mitään ja jälleenmyyntiarvokin romuttuu. Kirpparikamasta voi saada saman tai lähes saman hinnan kuin itse on maksanut, joistakin löydöistä jäädä jopa voitolle kirkkastikin! Lyhyt käyttöikä näkyy myös suoraan pikkuvaatteiden hyväkuntoisuutena! Muutama käyttökerta saattaa kuluttaa upouutta vaatetta tasan yhtä paljon, kuin se yksi jokatapauksessa pakollinen käyttöönottopesu heti kaupan jälkeen ennen päällepukemista! Puhtaita, pestyjä ja silitettyjä, eli asiantuntevan kirppistelijän myymiä vauvanvaatteita ei välttämättä tarvitse edes pestä, vaan inspiroivan ihanuuden voi pukea Tirpalle jo samana iltana! 

Pelkäsin itse jossakin vaiheessa, etteivät kirppisvaatteet tuntuisi itsestä yhtä ihanilta pukea vauvalle kuin kalliilla uudella ostetut, mutta päinvastoin! Laatu on laatua käytettynäkin ja kyllä mieluiten puen omia suosikkivärejä, -väriyhdistelmiä, -kuoseja ja siistejä, hyvälaatuisia vaatteita. Esimerkiksi ennakkosuosikit, parit Kappahlin ja Seppälän uutena ostetut meni todella nopeesti kulahtaneen harmahtaviksi, joten nyt ovat lähinnä kotivaatteina. Hyvälaatuiset ja kauniit, mutta paljon uutta halvempana hommatut löydöt on jo todettu jonkun toimesta kestäviksi ja silti saat ne ikiomiksi! Eikö kaupoissa oleva vaatevalikoima miellytä? Kirppikseltä löytyy vuosienkin takaista mallistoa!

Muumi-body ja siniset Tutat huuto.net, ruskeat Tutat en muista mistä!

Kaikki joko live- tai FB-kirpparilta.

 Lisäksi tosiaan kaikkien vaatteiden ei todellakaan tarvitse olla millään muotoa priimaa! Vauvat on toki yksilöitä, mutta meillä ainakin aamu on rehellistä puklujen ja kakan aikaa! Kakka ei (meille) tuota ongelmia (Terv. nimim. Kestot rulez, 1 nipa kahdessa kuukaudessa ja sekin kertakäyttövaipassa), mutta aamun ekana päivävaatteena puettu body on puklusta märkänä aikalailla joka päivä vaihdettava ennen lähtöä minnekään. Myös neuvolaan on turha mitään ainutlaatuista laittaa, koska siinä riisuutumisvaiheessa body = pukluvaihto... Kaipa se kääntely ja vääntely saa pukluhanat auki tai jotain.

Uutena tai kirppikseltä, ihan kuinka vain, ostaessa kannattaa kuitenkin (ehkä) pitää joku yhtenäistävä tolkku. Sen sijaan, että ostaa jokaikisen halpa+hyväkuntoinen -vaatteen kannattaa ainakin rauhassa raskausaikana shopatessa valita vain ne todella ihanimmat, mitkä oikeasti haluaa ja parhaat päältä. Yhdeksän kuukautta (ja jopa mammaloman alusta synnytykseen ne muutamat viikot) on aika pitkä aika ja vauvakamaa kertyy takuulla. Todella pienelläkin valikoimalla kun pärjää, kun esimerkiksi valitsee vaikka tietyt värit tai ainakin värimaailman, johon panostaa. (Eli EI näin.) Toinen hyvä idea voi olla valikoida esim. yksiväriset alaosat ja kuosilliset yläosat (tai päinvastoin). Näin ylä- ja alaosia on helpompi yhdistellä ristiin rastiin, kun vain jompi kumpi likaantuu vaikka sen viisi kertaa saman päivän aikana.

Me & I mekko lahjaksi tuleville vuosille, ei ole ollut myynnissä tämä malli kuulemma missään!

Kummisedältä lahjamekko taustalla jouluksi ja Metsola-lakki ensi kesäksi FB-paikkakuntaryhmästä.

 Vuodenaikoja voi koittaa ennakoida ostoksilla, meillä ne on pelittäneet tosi hyvin. Tirppa oli syntyessään sen 51cm, nyt 2-kuukautisneuvolassa 59cm, joten 62 lienee 3-kuukautisena kohdallaan. Kukaan ei kuitenkaan yleensä kerro, että vaatteet, joiden kokomerkintänä on vaikkapa 62 ovat yleensä parhaimmillaan käytettynä noin 56-62-senttisenä, 68 siis 62-68-senttisenä ja niin edelleen. Merkkien välillä on myös valtaisia kokoeroja (H&M pientä, Tutta suurta, jne.). Meillä vauva on myös yksinään eriparia, eli usein kokoa pienempi alaosa yläosaan verrattuna on parempi.

Täällä vielä postauksessa listaa kaupoista ja kirppareista.

Syntymäbileet

Viikko sitten meillä juhlittiin Tirppanan syntymää ja oikeestaan ihan vaan kaikkea. Toki juhlan tuoksinnassa vieraille kerrottiin nimestä, sen valinnasta ja merkityksistä ja muusta. Ihan kutsuma-etunimi, Enni, valittiin Miehen hyväksynnällä ja mun päähänpistolla ja yhteisellä "se se on" -fiiliksellä ja Miehen tyttären nimeen ja mun nimeen rimmaavasti. Ihan vaan kalenterin nimilistaa lueskelin luennolla ja tein listan mulle kelpaavista nimistä. Yhtenä aamuna aamupalaa syödessä sitten vaan iski sellanen varma olo, että tää se on. Vaikka olo vielä vähän epäröi ja heilahtelikin hetkittäin niin varmistui sitten synnytykseen mennessä. Romukoppaan lensi mun vuosikausia mielessä pysytellyt tulevan tyttäreni nimi, vaikka se vähän alkuraskaudessa vielä puheissa kummittelikin. Onneksi tunne nimestä muuttui, ja ei ihme että muuttui, koska Tirppa ei kyllä yhtään näytä Ulpulta! (Se olis siis ollut se alkuperäinen, toinen vaihtoehto.)

Toinen etunimi on mun äidin äidin mukaan. Soinnahtaa nimessä kauniisti ja Elna-mummoni on ollut mulle aikoinaan hyvinkin läheinen, vaikkakin ite oon siis mummoksi aina vaan kutsunut. On kyllä siis edelleen, vaikkei ihan puuheet ja järki entiseen tapaan pelitäkään suurinta osaa ajasta. Mummo on myös mua vauvana paljon hoitanut, sodat kokenut ja yhtäaikaa niin perinteikäs ja nuorekas kuin voi olla. Ehkäpä nimen periyttämisellä Tirppa perii jotain hyviä piirteitä tästä rakkaasta mummostani, vaikkei valitettavasti tule itse häntä koskaan tuntemaan. :) Pitkään kuitenkin vielä mietittiin väännöstä mummon nimestä, koska mummo itse ei ole oikein nimensä asusta tykännyt, mutta päätettiin sitten pitää ihan alkuperäinen, kalenteristakin löytyvä versio. Mitäs sitä muuttelemaan.

Sukunimi tulee Miehen mukaan. Tämä jäi mun yksinomaisesti päätettäväksi, vaikka Miehellä ehkä jotain toiveita saattoi ollakin. Mulla on itelläni tosi harvinainen sukunimi, joka kenties on sukupuuttoon kuolemassa, kun ainakin pikkuserkut on vaihtaneet naimisiinmennessään nimiään kaikki. Sukunimi on vieläpä tosi lyhyen aikaa ollut käytösää, koska sen vaihtoi isänisäni avioituessaan isänäitini kanssa. Tuleva rouva kun ei halunnut isänisäni vanhaa nimeä! Eli näin nää naisten mielet ailahtelee, yhellä vuosikymmenellä käy joku ja toisella toinen... :D Itselläni ei mitään erityisiä tunteita sukunimeeni ole ja kaipa tuo Mieheltä enemmän kuin multa näyttävä Tirppa jotenkin mieltyi mun mielessä nopeasti syntymänsä jälkeen Miehen nimelle.

Kummit saivat juhlissa myös kummitodistukset, jotka tilattiin ennakkoon Pro-seremonioilta. Ja tietysti heidän valikoitumistaan myös vähän valotettiin.

Tirpalla oli sporttisesti Adidaksen mekko ja hopeiset sukkikset, mutta valitettavasti niistä ei oikein kunnon kuvaa tullut napsastua... Megapuklaaja osasi juhlien ajan käyttäytyä ja illan myötä sukkiksetkin lensi pois jalasta ja vaihtuivat rennompiin lökäreihin! Päivällä siis kävi suku ja "aikuiset" (ja oli kuuma ja paljon porukkaa), illalla oli kavereiden vuoro ja meno rauhoittui! :D

Ja koska multa on kohtapuoliin tuloillaan vaippapostausta taas, niin täytyy tehdä paljastus, että juhlissa käytettiin kertsejä! Syistä (3) että: 
- Olin suunnitellut pyykkäämiset niin, ettei pyykkiä ollut juhla-aikana kuivumassa tai kauheesti koreissakaan, joten tätä helpotettiin muutaman tunnin kertseilyillä. Makkari oli kyllä "rauhoitettu alue" karvavauvoille ja karvattomalle, joten pyykkiteline olisi voinut olla siellä, mutta muuten kyllä yli 30 henkeä 55-neliöisessä kaksiossa (miinusta noista neliöistä siis makkari, vessa, vaatehuone, jne...) oli tiivistunnelmaista!
- Vaippoja vaihtoi aika paljolti kummitäti, jolla ei ihan harjaantunut ole vielä tuo kestojenkäärimistaito. Tosin haluaa innolla oppia vielä, vaikka juuri juhlapäivänä ei ehditty treenailla...
- Tirppa kasvaa vauhdilla ja kertsejä käytetään tosi vähän, lähinnä mun äitini hoitaessaan käyttää, Mies toisinaan, eli meidän minikokoset ehtii käydä pieneksi, ellei tarkotuksella törsäillä niitä välillä. Eli meidän "osa"-kestoilussa 60 vaipan paketit on liian suuria! Saakohan niitä pienemmissä? Paketti on ollut nyt muuten niiden sairaalan propaganda-ilmaisvaippojen jälkeen Muumeja, mutta seuraavaksi aion hakea isommasta S-ryhmä putiikista biohajoavia Natyja!

Oli vaipat silti värijärjestyksessä ja esitelmöimäänkin pääsin. :)

Ja ruokakin oli niin nannaa! Saatiin hieman apuja kummeilta ja mun äidiltä niin lapsenkaitsemisessa kun minä kokkasin, sekä ihan astioidenlainauksesta ruuanlaittoon. Kyllä kelpasi. Paljon jäi ylikin, ja kunnolla kun säilöi niin salaattejakin pystyi syömään vielä päivätolkulla juhlan jälkeen. Pakkasessa on yhä karjanlanpiirakoita ja liesituulettimen päällä Hanna-tädin kakkuja. :D Omnom.

Jälkitarkastus

Kelahan (tai mun tapauksessa duunin sairauskassa) ei maksa lomarahoja kokonaan jos niille ei toimita todistusta läpikäydystä synnytyksestä, lapsivuodeajasta ja toipumisestaan. Mä pääsin läpi ja todistus odottaa postitusta jossain laukun pohjalla! Mulla siis tarkastus oli 6+4 jälkeen synnytyksen ja tätä kirjoittelen nyt kun viikkoja on mennyt 7 ja päiviä päälle 3.

Mulle tuosta jälkitarkastuksesta ei mainittavaa hyötyä käytännössä todellakaan ollut. Episiotomian haava oli jo aikaa tarkastusta ennen parantunut ja kestänyt hyvin kaikki mahdolliset tosielämän koetuksetkin. Se ainoa kysymyskin, joka mieltä vaivasi, unohtui täysin kysyä! (Voiko kuukuppia alkaa käyttää heti ekoista menkoista lähtien synnytyksen jälkeen, vaikka ne alkaisi piankin?)

Makkaripuuhat ja juoksutreenit uskalsin käynnistää jo 3-4 viikkoa synnytyksestä ja tasan kuukauden jälkeen kävin jopa spinningistuimeen hinkkaamassa hanuria! (Valitsin kyllä kovatasosen tunnin ajatuksenani, että suurin osa ajasta poljettaisiin ylhäällä, mutta vetäjä sattuikin sitten olemaan eri mieltä miten hommat hoidetaan. Yllätyksekseni mitään haavavaivaa ei tullut, peppu vain tottumattomuuttaan muuten puutui.) Juoskukunto on yllättävän hyvä, varmaankin kiitos kävelyvaunulenkkien, mutta toki olen tositosi varovasti ja tuntujen mukaan ottanut. Sykkeet siis pysyy matalina, vaikka kroppa väsyykin, eli kunto hyvä, lihaskunto huonompi. Makkariharrastajille suosittelen synnyttämistä ehdottomasti, mitä lie hermoja se on venytellyt, mutta hyvää tais tehdä!

Mä en koskaan kuullut kätilöltä kuinka monta tikkiä eppariin laitettiin, vaikka kysyin, koska ommel taisi olla jotenkin jatkuvaa, jolloin sillä ei ollut väliä (tai jotain sellasta, muistikuvat keskusteluista synnytyssalissa eivät ole ihan priimaa). Pieni nirhaisu tosiaan taisi kuitenkin olla vain kyseessä, koska näin nopeasti ja hyvin on parantunut. Kotiuduttua onnistuin yhden ompeleen liialla rehkimisellä repimään auki, jonka seurauksena pesut ja muu kirvelivät vähän enemmän kuin mitä vielä sairaalassa. Lisäksi siinä 2-3 viikon aikana makkaritouhuja piti loitolla hanurista roikkuvat ommellangat (!!), joita sitten itse saksin varovasti katki, kun kehon ulkopuolella roikkuessaan eivät sulaneet millään (ja ei huvittanut odotella enää). Nyttemmin arpikudos on vielä kohtalaisen "kova", mutta pikkuhiljaa pehmenemään päin.

Lantiopohjatreenit aloitin heti sen vuorokauden aikarajan jälkeen. Arat oli lihakset alkuun, mutta jo ihan yhdessä päivässä huomasi miten arkuus hellitti ja uskalsi puristaa tehokkaammin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä en itse huomaa eroa entiseen, mutta luotan kyllä tähän vuoden kestävään palautumiseen. Eikä lantiotreenejä tietysti kannata sittenkään jättää ohjelmasta.

Hemoglobiini palasi noin kuukaudessa mulle ominaisiin lukemiin, alimmillaan raskaanahan se kävi jopa 127 tasolla ja nyt on taas yli 140. On multa joskus mitattu jopa 165! Samoin verenpaine loppuraskauden rasituslukemista palasi takaisin normaaleihin mataliin. Mitään varsinaista "laitokselle jäi x kiloa" -punnitusta mulle ei tehty, enkä itsekään tehnyt, mutta viikko synnytyksen jälkeen raskausajan korkeimmista lukemista kiloja oli kadonnut jo melkein 11! Taisi siis olla turvotustakin yli nelikiloisen vauvan ja puolikiloisen istukan ja sen lapsivesitulvan ohella jonkin verran... Tällä hetkellä kiloja on kaikkiaan pudonnut noin 16, eli tuon ekan viikon jälkeen vielä noin 5 ja todella tasaiseen tahtiin tässä kuuden viikon aikana. Hyvällä linjalla siis ollaan ja luotan vakaasti imetyksen ja liikkunnan pariin palaamisen polttavan nuo kertyneet rasvavarastot täydellisesti ja aika vaivatta. Heti synnytyksen jälkeen ruoka menetti makunsa, eli ilmeisesti jotenkin tuo hajuaisti oli mullakin herkistynyt odotusajaksi, vaikkei pahoinvointia aiheuttanutkaan. Makeanhimo myös jäi onnellisesti synnytyssaliin!

Raskaana 41+5

6 päivää synnytyksestä

7 viikkoa jälkeen

Ja tyttömaha se on edelleen!

Lämpimät muistot jopa loppuraskautta kohtaankin on alkaneet ilmaantua ja ainakin tähän palautumispuoleen oon niin supertyytyväinen kuin vaan voi olla! Ja menkathan tais sitten alkaa tänään, eli se siitä imetyssteriiliydestä mun osalta.

Mistä on pienet tytöt tehty?

No imetyksestä ja maidosta! Siihen meidän kummankin valveillaoloajasta kuluu yksittäisesti suurin lohkasu! Tehoimijän syöttäjänä en voi kuin ihmetellä miten maratonimettäjät ehtii edes syödä? Kai sitä oppis syömään samala, voisi tehdä itsellekin hyvää. Tyttö harvensi muutama yö takaperin myös yösyötöistä yhden pois, joten meillä eka herääminen tapahtuu nykyään vasta puoli neljältä! (Ja tuutit kiittää räjähdyspisteessä!)

Vaunulenkeistä, lastentarvikekirppiksistä ja Kampin keskuksesta! Joka päivä on jonnekin päästävä, ainakin niin kauan kuin ei vielä tarvi makuupussissa hengaavan beben tai imetyshormoneissa hikoilevan minun toppautua kelien takia. Uusin eilinen valloitus oli Pallokala poks ja tänään likka kävi Mamman kanssa hyörimässä ulkona kun mulla oli jälkitarkastus. Jonkinlaista palautumispostausta siis luvassa piakkoin!

Lyhyemmillä reissuilla matkataan reppurintaisena.

Vaippatestailusta ja pyykinpesusta! Tän viikon neuvolan 5190-tuloksen myötä päästiin säätämään "uusien" yli viisikiloisten vauvojen vaippojen parissa! Ja neidistä on myös kuoriutunut megapuklaaja ja -kuolaaja, joten vaatepyykiltäkään ei säästytä! Siis ihan kaikki pestään nykyään useemmin kuin ennen. Paljon useemmin. Samassa sängyssä kun hyöritään, niin jopa meidän liinavaatekierto on vilkastunut hurjasti...

Sosetehtailusta! Vaikka aikomuksena on panostaa myös (omg, taas tällanen ällösana!) "sormiruokailuun", innostuin kaupan superalennusten myötä myös soseuttamaan etukäteen pakkaseen ensin hedelmiä ja nyttemmin kasviksia. Tästäkin taatusti lisää myöhemmin.

Seurustelusta! Eli peilin edessä ilveilystä, ilveilystä ja ääntelystä ylipäänsä, youtuben suurikontrastisista vauvavideoista, musiikista, lauluista, loruista ja muusta.

Iltakylvyistä, hymyistä, jo ehkä jokelteluistakin parina pirteenä aamuna.

Vauvan pehmeiden tarvikkeiden päällä lojumisesta.

Ruokaohjelmista, Gossip Girlistä, mutsitreffeistä, ruuanlaitosta, lenkkeilystä, luentokurssista, potatuksesta, sylissä kakkailusta ja sitä seuraavasta vaipanvaihdosta...