Imetyksen aloitus

Synnytyskertomus odotuttaa nyt kyllä ittiään, koska noh, siitä on ehkä tulossa aika pikkutarkka ja siksikin pitkä. Haluan kerralla laittaa kunnon kertomuksen ylös, jotta on sitten itellä ja Tirpalla mitä myöhemmin muistella. Ja toki muillakin!

Aattelin kuitenkin välillä mainita sanasen meidän ensimmäisten kuuden päivän imutuksista tähän väliin. Ihan sen kunniaksi, että noin tunnin takaa on kokeiltu ihkaensimmäinen liinaruokailu ja hetken (kummankin osapuolen) ihmettelyn jälkeen hyvin sujui! Hirmu vauhdilla tossa ei kyllä vielä samalla kävellä parane, kun ei tirpan nokka ihan niin tiukasti vielä pidä kiinni, mutta hyvää lupaa meidän tulevaa eloa ajatellen että näin pian sujuu näin näpsästi!

Olis meinaan ollut jo eilen tarpeen tuo taito, kun heppu heräs just kun oltiin 10 minuutin päästä nousemassa Kampin terminaalissa bussiin! Nälkäkurjuus ehti nippa nappa bussissa iskeä kun ei heti saanut tarvetta täytettyä, mutta onneksi liinassa ja liikkeessä ei ehtinyt pahaksi tuossa ajassa äityä kun kotona oltiin tosiaan noin 15 minuutin sisään.

Ekan sairaalapäivän reppana oli uninen ja pari ekaa päivää jouduttiin häntä herättelemään itse ruokatauoille. Imuote oli hyvä alusta asti, mutta Tirppa (ja minäkään) ei sitä oikein osattu ottaa. Lisämaitoa annettiin hörppyyttämällä ekan päivän iltana 10 milliä ja aamuyöstä vielä ehkä noin puolet tuosta. Maanantaina multa saikin jo sormipelillä lypsettyä helposti omaa hörpytettävää. Annettiin siis ensin heräämisen päälle pikkuhörppy, jotta ihan se pahin hepulinälkä hellitti, jonka jälkeen treenattiin tissiotteita. Maanantai-iltana saatiin yhteistuumin sitten ekan kerran ilman kätilön apua ote haltuun, yön yli sitä harjoiteltiin ja niinpä oltiin jo tiistaina kotiutumisvalmiudessa.

Upeaa apua sai kätilöiltä 9. osastolla Kättärillä ehdottomasti! Joka vuorossa meillä oli "omahoitaja", jonka Mies haki huoneeseen jos jeesiä tarvi. Tuntui, että kaikilla meidän kohdalle osuneilla kätilöillä oli ihan omat ja erilaiset niksinsä meidän pulmiin, mutta täytyy myöntää, että jokainen niksi tuntui toimivan. Eli jo tuossa parissa päivässä kuultiin about viiden eri ammattilaisen kikat! Ei paha!

Onni mulla oli matkassa maidonnousun suhteen, etenkin kun Tirpalla oli hankaluuksia. Helpotti ehkä imemismotivaatiota, että sieltä tissistä jotain tuli edes huulille jos ei ihan ote vielä pysynyt. Jo synnytyssalista poistuessa mulla oli paidassa laikut, kun rinnalle olin oman heruttelijani saanut. Ekana yönä, noin 24 tuntia puserruksesta taisin tuntea jo "sitä maidonnousukihelmöintiä", joten nopeaa toimintaa kyllä kropalta kun aina puhutaan että siinä menee montakin päivää ehkä! Minkäänlaista kipua en myöskään oo kokenut missään vaiheessa. Siis onhan nuo tisut toki täysinä arat, mutteivät läheskään yhtä arat kuin normitilassa menkkoja edeltävinä päivinä! Nännit sopeutui imutteluun tosi hyvin, tosin ihan alussa varmuudeksi niitä lanoliinitinkin sairaalan propaganda-Lansinohilla joka kerta. Nyt se on jäänyt, ehkä kerran päivässä olen rasvaillut enää.

Tällä hetkellä siis hienosäädetään. Enimmät imetykset on hoituneet kyljellään maaten, joten asentoja pitää treenata ainakin. Luotan kyllä, että kun vähän tulokas kasvaa niin otekin luonnostaan vahvistuu, joka varmasti helpottaa elämää. Imettäessä herunutta maitoa olen parilta päivältä jo kerännyt talteen ja pakastanut Miehen syöttöjä varten. Varmaan viikon päästä aletaan sitten kattella noita pullojuttuja, että onnistus tulevaisuudessa pienet vuoronvaihdotkin sitten! Alkaa meinaan mun synnytysripsijatkeet kaivata täyshuoltoa jo kohtuu kipeesti!

Sneakpeak

Mä vaihdoin sairaalassaoloaikana vissiin vaan tasan kaksi vaippaa! Mies / iskä hoiti loput! Ja voitte arvata tuliko siis käytettyä kestoja... :D

Vierailijoita kävi kohtuudella kumpanakin päivänä. Kaikkien sylit kelpas loistavasti ja tässä kummitädin olalla.

Sairaalan vauvasänky oli tytön "mersu", jolla ajelutettiin punnittavaksi ja muuta. Muuten nukkui mun sängyssä.

Tää "valmis vauva" on ollut alusta asti välillä nappisilmineen ihan vaan valppaana hereillä vailla sen kummempia tarveasioita.

Ensimmäisenä iltana aurinko laski meidän huoneen ikkunassa 21.53, 21 tuntia ja 21 minuuttia syntymähetken jälkeen.

Kotona kokeiltu jo tuplarengasliinaa pikkuhetki!

Josko tänään pääsisi aloittamaan Sen Kertomuksenkin vielä.

Kannusta sampanjaa...

Kohta edessä bilirubiinien tsekkaus iholta, lastenlääkärin tuomio ja mitä todennäköisimmin tänään myöhemmin kotiin! Kaikki on mennyt niin uskomattoman helposti ja ihanasti, etten ikinä ois osannut parempaa edes toivoa. Aivan järjetöntä.

Vähän hirvittää millainen hormonimyrsky kotiinpäästyä ehkä iskee, jos kaikki olot onkin nämä pari päivää jotenkin patoutunut. Ei sairaalassa ehkä niin edes ole vielä tosielämässä kiinni vaan elää eräänlaisessa harjoitusvauvakuplassa. Kissapoikia on kuitenkin kova ikävä samalla!

Mun osalta hanuri alkaa olla kuosissa, jälkivuoto muuttunut keskiverto kuukautistasolle, lihaskivut on enää sellaset tavallisen urheilusuorituksen oloiset, maha jotain rv 30-luokkaa ja ryhtilihakset kohtuu hukassa. :) Tyttö puolestaan on yllättävän kova seurustelemaan jo nappisilmineen.

Jos oma h-hetkesi on käsillä heitän ilmoille parit pikavinkit ensihätään:
- Nuku! Pidä se "synnyttämäänlähtövalmius" oikeesti ihan koko aika ja joka päivä päällä, etenkin lääkäritarkastuspäivinä, heh heh...
- Sairaalakassiin mukaan Diasporalia ja urheilujuomia (enemmän)! En oo ikinä (edes sen maratonin jälkeen) kokenut vastaavia lihasrasituskipuja!
- Syö niitä luumuja ja muita heti synnytyksestä lähtien. Itse keskityn lisäksi myös sairaalaruoka-ajoilla kuitujen syömiseen.
- Tää on niin kivaa!

Nipin napin yliajalle

25-tuntiseen huikeaan puserrukseen päättyi yksi iso taival kun tyttömme näki päivänvalon tänään noin puoli tuntia keskiyöstä. Hilkulle siis meni yliajan suhteen!

Synnytys oli ihana ja rankka ja aivan täydellinen juuri tuollaisena. Vauva voi vahvasti koko ajan ja edelleen.

Yliaikakontrolli Kätilöopistolla

Kellonaikahan oli taas joku ihan lapsiperheaika, mutta kunnialla perille asti selvittiin aamuysiksi! Pissanäytteet purkkiin, tikuttelu ja eteenpäin tutkittavaksi ja kätilö otti viitisentoista minuuttia sydänkäyrää vyöllä ja "saippuoilla" mahan päältä. Tytärkin oli vielä tohon aikaan ihan unessa ja ei henkilökunta ollut oikein tyytyväinen tasaisen rauhalliseen käyrään sitten.

Välillä kävin lääkärissä ultrattavana ja ronkittavana ja palasin uuteen ottoon. Toisella yrittämällä saatiin jo riittävästi hereille pikkuneitiä ja aina liikkeitä tuntiessani pomppasi sykekin. Vaihtelut kaikenkaikkiaan olivat noin 115-150 välillä.

Lääkäri sanoi tulokasta keskikokoiseksi, eli että voi olla jo neljäkiloinenkin, mutta käteen tuntuisi vähän pienemmältä. Ilmeisesti jotain Royal Babyn kokoluokkaa täälläkin siis odotellaan. Kohdunsuu oli edelleen täysin pehmeä, mutta kiinni! Armonaikaa saatiin maanantaille asti (vaan!), joten nyt peukut ja kaikki jokapuolelta pystyyn, että valmista tulisi aiemmin! Etenkin kun suun kiinniollessa pelkällä kalvojenpuhkaisulla ei edes keinokäynnistyksestä selvittäisi!

Isku Espooseen

Eilinen ja tää päivä on sujahtaneet aika samanlaisissa merkeissä kumpikin. Eilen kävin Espoossa pyörähtämässä ajatuksena lastentarvikekirppari Nella ja Nuttu, mutta hepäs ovatkin kesäajassa (noista muutenkin niin epäinhimillisistä "lapsiperheaikatauluista" kaventaen) ja auki vain kello 16:een. Se reissu rajoittuikin sitten samassa kiinteistössä alakerrassa sijaitseviin Tarjoustaloon ja Baby Styleen. Yhden ale-kissa-vauvahaalarin löysin ja pari nimiavaimenperää tulokkaalle. (Eli onko nyt nimikin lyöty lukkoon? Eipä nuo kuin 3 euroa kyllä maksaneet, joten vielä ehkä raaskisi vaihtaa!)

Tänään tein sitten vahingosta viisastuneena täsmäiskun ja tarpeeksi ajoissa samaan taloon yläkertaan Villiankkaan ja sitten Nellaan ja Nuttuun. Villiankka on juuri muuttamassa tilasta toiseen, joten hieman hajallaan olivat tavarat, mutta aivan ihana putiikki! Olen ihastunut! Pitäjä oli mukava, sain nopeasti kaiken mitä nyt pikavisiitilläni olin hakemassa (bodyn jatkopalat ja tumput) ja ne muut tavarat kun vaan on aah niin ihania. *kuolkuol* Ehkä noissa lapsiperheaikatauluissa on hyvätkin puolensa: pitävät mun kukkaronnyörit edes vähän kireemmällä? Ties mitä herätteitä olisi matkaan tarttunut, jos rauhassa olisin ehtinyt putiikin hyllyt läpi katsella...

Kirpparipuoli on näin heinäkuussa aika hiljainen ja sen huomasikin. Myyntipöydistä oli ehkä vaan noin puolet käytössä. Positiivisesti mut yllätti kuitenkin hiljaisuudestakin huolimatta selkeä kestovaippojen laaja edustus! Oli kivaa kerrankin päästä hypistelemään ja vertailemaan ja pohtimaan rauhassa, eikä istua ruudun takana nakuttelemassa ja arpomassa ja lukemassa tuotteista. Löysin juuri mitä mun arsenaalit olikin vailla, eli hitaampia ja tehokkaampia ekstra-imuja ja sisävaippoja, ja jopa parit harkkahousut hamaa tulevaisuutta ajatellen lähti mukaan, koska olivat niin edulliset ja siistit. Tavaraa noin muuten oli aika laidasta laitaan. Laatua ja ei-niin-laatua, merkkiä ja ei-niin-merkkiä, ylihinnoiteltua ja sopivampaa. Eli peruskirppismeiningillä tuonne kannattaa mennä, varata riittävästi aikaa, tsekata harkittu tuote tarkkaan ja olla hintatietoinen (kuinka paljon sama juttu uutena maksaisi, miten sitä on saatavilla, jne.). Varmasti tulen tuonne tekemään vielä tylsyyksissäni joskus iskun ja toisenkin, mutta ehkä enemmän tykkään silti Vekarakirppiksestä, joka kohta palaileekin kesälomalta sopivasti. Jos vaikka vauvaannuttua iskee joku alkuhetken "näitä tarvii enemmän ja paljon" -paniikki.

En tajunnut tosiaan löytöjäni valokuvailla ja nyt ne pyörivät pesukoneessa, joten onpa postailtavaa sitten vaikka huomisellekin. Huomennahan ois sitten se yliaikakontrolli, jee, kiva että edes jotain odotettavaa!

Synnytysjorinaa osa III

Aiemmat henkeäsalpaavat jorinat raskausviikolta 14 ja viikolta 28.

Kanssaheinäkuisten poksuessa auki kukin vuorollaan, mä olen oikeestaan lopulta ihan just tasan siinä tilanteessa, missä syksyllä ajattelinkin olevani nyt. Vaikken ikinä ollut aiemmin ollut raskaana, niin oletin jotenkin automaatilla, että mun kroppa tulee kestämään sen hyvin ja siksi tuun vielä tän yliaikaisuuden takia jännän ääriä tavottelemaan. (Ja jo silloin kammottelin mielessäni käynnistystä yliaikaisuuden takia muuten!) Tossa välillä kyllä usko oli vähän koetuksella kun oiretta ja tuntua oli jos minkälaista, mutta niin ne vaan siihen laskettuun aikaan rauhottuivat ja vasta ihan kahtena viimepäivänä alkanut taas tuntua yhtään mitään.

Säästyin pahoinvoinneilta, pidempiaikaisilta selkävaivoilta eikä edes helleturvotus vaivannut juurikaan. Sokeritesti oli loppuelämän aineenvaihdunnalle lupaava, samoin verenpaineet ja muut myrkytysoireet on karjalaisista sukujuurista huolimatta pysyneet tasaisesti ihanne- tai nyt ihan loppuvaiheessakin ainakin normaalien ja ihanteiden rajoissa. Kai tästä helppoudesta ja sujuvuudesta sitten jonkun hinnan joutuu maksamaan? Peukut siis pystyyn että mun kohdalla se hinta on vaan vähän pidentynyt odotus, eikä esimerkiksi mikään multiongelmavauva sitten. Melkein ottaisin mielummin jokusen tikin hanuriinkin enemmän, jos sillä voisi taata helpon vauvan, jos näistä nyt joku jossakin kauppaa suostuu mun kanssa käymään.

Jotain edistystä siis synnytyssuhtautumisessa on ehkä tapahtunut. Kanssaodottajien kertomukset ainakin on sekä lisänneet kohtia henkiseen toivelistaan, mutta myös rajanneet ehkä vähäpätöisemmiksi muuttuneita seikkoja sen ulkopuolelle. Esimerkiksi tässä vaiheessa synnytyksen alkaminen lapsivesien menolla ei olisi minkäänlainen issue enää, koska uskon meidän olevan niin kypsiä jo tulevaan, että kyllä ne supistuksetkin siitä luonnostaan käynnistyisivät. Kuitenkin edelleen vastustus mitä vain keinotekoista käynnistystä kohtaan on tosi vahva. Kalvojen puhkaisu siis on oikeastaan ainoa, mihin voisin kuvitella suostuvani hyvillä mielin, joten todella toivon sen olevan mahdollista (eli kohdunsuun sen verran raollaan) jos tämä siihen pakkokäynnistyspisteeseen asti jää. Edelleen kuitenkin luotan viikonlopun voimaan, ja ettei perjantain yliaikakontrollissa mitään lääketieteellistä syytä välittömälle käynnistykselle löydy. Jos kuitenkin kalvot puhkotaan muiden toimesta, niin yritän parhaani olla stressaamatta, jotta synnytys pääsee itsekseen käyntiin, eikä esimerkiksi oksitosiinia tarvita. Cytotecilla kypsyttely olisi vihoviimeistä, mutta onneksi mulla viimeisen lääkäritarkastuksen tunnusmerkit viittaisi vahvasti siihen, että aika kypsä tuo alakerta varmaan jo on. Siitäkin on sitäpaitsi jo viisi viikkoa ja samat jomottelut jatkuneet pitkin näitä viikkoja!

 Käynnistämisessä olisi kuitenkin se yksi tosi paha, mutta tietyltä kantilta ihan vähän hyvä puoli, että joutuisi alusta asti sairaalaan. Siellä rajoitettaisiin varmaan ainakin syömisiä, ajoittain ehkä liikkumistakin, olisi miehelläkin tylsempää, vieras ympäristö ja lapsivesien menon jälkeen myöskään ammeeseen ei pääsisi tulehdusriskin takia. Omassa kotikäynnistymisessä kun ainoa noista toteutuva olisi tuo ammesulku, jos vedet olisi menneet (näin ainakin valmennuksessa suositeltiin, varmistaisin toki vielä Kättäriltä puhelimessa, se kun oisi kuitenkin meidän oma puhdas kotiamme ja hanavesi jota mä myös jopa juon!). Hyväksi puoleksi tietysti voisi ajatella, ettei tarvitsisi arpoa kauanko sairaalamatkaan menee, milloin siihen olisi paras sauma ja tulisiko paikanvaihdosta joku stressireaktio, joka hidastaisi tai pysäyttäisi synnytyksen etenemisen? Ehkä juuri nämä hyvät puolet on saaneet mut viime päivinä hivenen myötämielisemmäksi tuota keinokalvopuhkontaa varten. Kohdunsuun ohella kypsyy siis pääkin!

Muut ajatukset ovat aika pitkälti entisenä pysyneet. Ehkä amme avautumisen ohessa myös  ponnistuspaikkana on alkanut kiehtoa aiempaa enemmän. En kuitenkaan ole ihan hirveän pettynyt, jos sellaiseen en pääsisi enää sairaalassa. (Ihan muuten vaan: Oon kovasti etukäteen jo nauranut, miten ikinä pääsen synnytyksen aikana meidän ammeesta mahdollisesti nousemaan pois, kun se tässä loppuraskaudessa on jo melkonen urakka joka kerta!) Lisäksi (ehkä näiden käynnistysjuttujen innoittamana) akupainanta tai vyöhyketerapia kivunlievityksessä on alkanut kiinnostaa, joten valtavat plussapropsit saa Kättäri jos meidän kohdalle niiden taitoinen kätilö sattuisi jostakin kummasta luontumaan! En yhtään tiedä, onko Kättärillä omia TENS-laitteita, mutta jos on, niin sellainenkin voisi kelvata. Mitään vuokraushärdelliä en tähän synnytysyhteyteen jaksanut säätää itselleni ja ehkä ihan hyvä niin, olisin varmaan kuitenkin joutunut aparaatin jo palauttamaan! :D Clas Ohlsonin tenssit maksaa vähän turhan paljon yhtä käyttökertaa ajatellen, enkä edes tiedä onko ne yhtä päteviä kuin jotkut vuokraamoiden "viralliset" terveydenhoito -tenssit?

Ilokaasu vähän hirvittää, koska esimerkiksi vastaleikatun nurmikon haju (kyllä, se on haju, ei tuoksu) saa mun pään jo vähän särkemään. Toisaalta kokeilu voisi olla ihan hauska. Puudutteet taas ennakkoahdistavat aika pahasti ison lisätoimenpideriskinsä takia. Muut tiukat särkylääkkeet kelpuuttaisin itse tosi mielelläni, mutta ikävä kyllä meillä vielä synnytyksen aikana on piiperön kanssa yhteinen verenkierto osittain, joten hänen kokemukselleen nuo ehkä lienevät turhan vahvoja. Mitään etukäteispäätöksiä (tietenkään) mihinkään suuntaan en ole siis näistä lääkelievityksistä tehnyt, mutta pelkän tyrkytyksen turvin en niitä halua vaan ainoastaan tositarpeeseen. Esimerkiksi väsymyksen ja kivun kombo fyysisen ponnistuksen edellä on jo aikamoinen tositarve.

Vauvan tarjontaa olen pohtinut hivenen, koska edelleen tuo vaikuttaa viihtyvän enemmän mun oikealla kuin vasemmalla puolella. Oon koittanut etunojia sun muita suosia ja parina päivänä onkin tuntunut peppu pysyttelevän nyt enemmän keskemmällä kuin aiemmin, jes! Toisaalta pää varmaan kiertyy vasta synnytyksen aikana laskeutuessaan parempaan kulmaan, joten ihan turhaan uskon koko asiaa pohtivani, varsinkin kun ne olennaisimmat asiat on kunnossa, eli peppu ylhäällä, pää alhaalla ja ei mielestäni avotarjonnassakaan. Toistaiseksi myös vedet ovat normaalimäärissä, joten niin kauan kun ne sisällä pysyvät on tuo vauvan asennonvaihtokin sujuvampaa. Spinning babiesistä oon itse innostunut näitä asentohoitojuttuja lueskelemaan ajanvietteenä.

Suurin valmistautuminen tässä tuntuukin siis olevan unen, ravinnon ja vireystilan suhteen. Kun en mä sille maratonillekään uusiksi menis niiden osalta huonosti valmistautuneena. Gatoradet on kaapissa, kunhan vaan ruokakin maistuisi kunnolla mahdollisimman lähellä starttia. Kanapasta on ollut mun vakio kisaanvalmistautumissafka, joten voisi harkita tarpeiden hommaamista kotijääkaappiin viikonlopun varalle. Uni on kehnonlaista ja siksi täällä päässä vaivaa parhaillaankin vähän nuhjuinen ja nöhryinen olo sekä fyysisesti että henkisesti. Koitan tänään kuitenkin viettää mahdollisimman aktiivisen päivän, josko vaikka ensi yöstä eteenpäin unitilanne vähän korjaantuisi. Näillä sitä mennään, mitä annettu on. Ylihuomenna saa ainakin jotain kokoarviota jos ei mitään mukavampaa ala tapahtua ennen!