Sneakpeak

Mä vaihdoin sairaalassaoloaikana vissiin vaan tasan kaksi vaippaa! Mies / iskä hoiti loput! Ja voitte arvata tuliko siis käytettyä kestoja... :D

Vierailijoita kävi kohtuudella kumpanakin päivänä. Kaikkien sylit kelpas loistavasti ja tässä kummitädin olalla.

Sairaalan vauvasänky oli tytön "mersu", jolla ajelutettiin punnittavaksi ja muuta. Muuten nukkui mun sängyssä.

Tää "valmis vauva" on ollut alusta asti välillä nappisilmineen ihan vaan valppaana hereillä vailla sen kummempia tarveasioita.

Ensimmäisenä iltana aurinko laski meidän huoneen ikkunassa 21.53, 21 tuntia ja 21 minuuttia syntymähetken jälkeen.

Kotona kokeiltu jo tuplarengasliinaa pikkuhetki!

Josko tänään pääsisi aloittamaan Sen Kertomuksenkin vielä.

Kannusta sampanjaa...

Kohta edessä bilirubiinien tsekkaus iholta, lastenlääkärin tuomio ja mitä todennäköisimmin tänään myöhemmin kotiin! Kaikki on mennyt niin uskomattoman helposti ja ihanasti, etten ikinä ois osannut parempaa edes toivoa. Aivan järjetöntä.

Vähän hirvittää millainen hormonimyrsky kotiinpäästyä ehkä iskee, jos kaikki olot onkin nämä pari päivää jotenkin patoutunut. Ei sairaalassa ehkä niin edes ole vielä tosielämässä kiinni vaan elää eräänlaisessa harjoitusvauvakuplassa. Kissapoikia on kuitenkin kova ikävä samalla!

Mun osalta hanuri alkaa olla kuosissa, jälkivuoto muuttunut keskiverto kuukautistasolle, lihaskivut on enää sellaset tavallisen urheilusuorituksen oloiset, maha jotain rv 30-luokkaa ja ryhtilihakset kohtuu hukassa. :) Tyttö puolestaan on yllättävän kova seurustelemaan jo nappisilmineen.

Jos oma h-hetkesi on käsillä heitän ilmoille parit pikavinkit ensihätään:
- Nuku! Pidä se "synnyttämäänlähtövalmius" oikeesti ihan koko aika ja joka päivä päällä, etenkin lääkäritarkastuspäivinä, heh heh...
- Sairaalakassiin mukaan Diasporalia ja urheilujuomia (enemmän)! En oo ikinä (edes sen maratonin jälkeen) kokenut vastaavia lihasrasituskipuja!
- Syö niitä luumuja ja muita heti synnytyksestä lähtien. Itse keskityn lisäksi myös sairaalaruoka-ajoilla kuitujen syömiseen.
- Tää on niin kivaa!

Nipin napin yliajalle

25-tuntiseen huikeaan puserrukseen päättyi yksi iso taival kun tyttömme näki päivänvalon tänään noin puoli tuntia keskiyöstä. Hilkulle siis meni yliajan suhteen!

Synnytys oli ihana ja rankka ja aivan täydellinen juuri tuollaisena. Vauva voi vahvasti koko ajan ja edelleen.

Yliaikakontrolli Kätilöopistolla

Kellonaikahan oli taas joku ihan lapsiperheaika, mutta kunnialla perille asti selvittiin aamuysiksi! Pissanäytteet purkkiin, tikuttelu ja eteenpäin tutkittavaksi ja kätilö otti viitisentoista minuuttia sydänkäyrää vyöllä ja "saippuoilla" mahan päältä. Tytärkin oli vielä tohon aikaan ihan unessa ja ei henkilökunta ollut oikein tyytyväinen tasaisen rauhalliseen käyrään sitten.

Välillä kävin lääkärissä ultrattavana ja ronkittavana ja palasin uuteen ottoon. Toisella yrittämällä saatiin jo riittävästi hereille pikkuneitiä ja aina liikkeitä tuntiessani pomppasi sykekin. Vaihtelut kaikenkaikkiaan olivat noin 115-150 välillä.

Lääkäri sanoi tulokasta keskikokoiseksi, eli että voi olla jo neljäkiloinenkin, mutta käteen tuntuisi vähän pienemmältä. Ilmeisesti jotain Royal Babyn kokoluokkaa täälläkin siis odotellaan. Kohdunsuu oli edelleen täysin pehmeä, mutta kiinni! Armonaikaa saatiin maanantaille asti (vaan!), joten nyt peukut ja kaikki jokapuolelta pystyyn, että valmista tulisi aiemmin! Etenkin kun suun kiinniollessa pelkällä kalvojenpuhkaisulla ei edes keinokäynnistyksestä selvittäisi!

Isku Espooseen

Eilinen ja tää päivä on sujahtaneet aika samanlaisissa merkeissä kumpikin. Eilen kävin Espoossa pyörähtämässä ajatuksena lastentarvikekirppari Nella ja Nuttu, mutta hepäs ovatkin kesäajassa (noista muutenkin niin epäinhimillisistä "lapsiperheaikatauluista" kaventaen) ja auki vain kello 16:een. Se reissu rajoittuikin sitten samassa kiinteistössä alakerrassa sijaitseviin Tarjoustaloon ja Baby Styleen. Yhden ale-kissa-vauvahaalarin löysin ja pari nimiavaimenperää tulokkaalle. (Eli onko nyt nimikin lyöty lukkoon? Eipä nuo kuin 3 euroa kyllä maksaneet, joten vielä ehkä raaskisi vaihtaa!)

Tänään tein sitten vahingosta viisastuneena täsmäiskun ja tarpeeksi ajoissa samaan taloon yläkertaan Villiankkaan ja sitten Nellaan ja Nuttuun. Villiankka on juuri muuttamassa tilasta toiseen, joten hieman hajallaan olivat tavarat, mutta aivan ihana putiikki! Olen ihastunut! Pitäjä oli mukava, sain nopeasti kaiken mitä nyt pikavisiitilläni olin hakemassa (bodyn jatkopalat ja tumput) ja ne muut tavarat kun vaan on aah niin ihania. *kuolkuol* Ehkä noissa lapsiperheaikatauluissa on hyvätkin puolensa: pitävät mun kukkaronnyörit edes vähän kireemmällä? Ties mitä herätteitä olisi matkaan tarttunut, jos rauhassa olisin ehtinyt putiikin hyllyt läpi katsella...

Kirpparipuoli on näin heinäkuussa aika hiljainen ja sen huomasikin. Myyntipöydistä oli ehkä vaan noin puolet käytössä. Positiivisesti mut yllätti kuitenkin hiljaisuudestakin huolimatta selkeä kestovaippojen laaja edustus! Oli kivaa kerrankin päästä hypistelemään ja vertailemaan ja pohtimaan rauhassa, eikä istua ruudun takana nakuttelemassa ja arpomassa ja lukemassa tuotteista. Löysin juuri mitä mun arsenaalit olikin vailla, eli hitaampia ja tehokkaampia ekstra-imuja ja sisävaippoja, ja jopa parit harkkahousut hamaa tulevaisuutta ajatellen lähti mukaan, koska olivat niin edulliset ja siistit. Tavaraa noin muuten oli aika laidasta laitaan. Laatua ja ei-niin-laatua, merkkiä ja ei-niin-merkkiä, ylihinnoiteltua ja sopivampaa. Eli peruskirppismeiningillä tuonne kannattaa mennä, varata riittävästi aikaa, tsekata harkittu tuote tarkkaan ja olla hintatietoinen (kuinka paljon sama juttu uutena maksaisi, miten sitä on saatavilla, jne.). Varmasti tulen tuonne tekemään vielä tylsyyksissäni joskus iskun ja toisenkin, mutta ehkä enemmän tykkään silti Vekarakirppiksestä, joka kohta palaileekin kesälomalta sopivasti. Jos vaikka vauvaannuttua iskee joku alkuhetken "näitä tarvii enemmän ja paljon" -paniikki.

En tajunnut tosiaan löytöjäni valokuvailla ja nyt ne pyörivät pesukoneessa, joten onpa postailtavaa sitten vaikka huomisellekin. Huomennahan ois sitten se yliaikakontrolli, jee, kiva että edes jotain odotettavaa!

Synnytysjorinaa osa III

Aiemmat henkeäsalpaavat jorinat raskausviikolta 14 ja viikolta 28.

Kanssaheinäkuisten poksuessa auki kukin vuorollaan, mä olen oikeestaan lopulta ihan just tasan siinä tilanteessa, missä syksyllä ajattelinkin olevani nyt. Vaikken ikinä ollut aiemmin ollut raskaana, niin oletin jotenkin automaatilla, että mun kroppa tulee kestämään sen hyvin ja siksi tuun vielä tän yliaikaisuuden takia jännän ääriä tavottelemaan. (Ja jo silloin kammottelin mielessäni käynnistystä yliaikaisuuden takia muuten!) Tossa välillä kyllä usko oli vähän koetuksella kun oiretta ja tuntua oli jos minkälaista, mutta niin ne vaan siihen laskettuun aikaan rauhottuivat ja vasta ihan kahtena viimepäivänä alkanut taas tuntua yhtään mitään.

Säästyin pahoinvoinneilta, pidempiaikaisilta selkävaivoilta eikä edes helleturvotus vaivannut juurikaan. Sokeritesti oli loppuelämän aineenvaihdunnalle lupaava, samoin verenpaineet ja muut myrkytysoireet on karjalaisista sukujuurista huolimatta pysyneet tasaisesti ihanne- tai nyt ihan loppuvaiheessakin ainakin normaalien ja ihanteiden rajoissa. Kai tästä helppoudesta ja sujuvuudesta sitten jonkun hinnan joutuu maksamaan? Peukut siis pystyyn että mun kohdalla se hinta on vaan vähän pidentynyt odotus, eikä esimerkiksi mikään multiongelmavauva sitten. Melkein ottaisin mielummin jokusen tikin hanuriinkin enemmän, jos sillä voisi taata helpon vauvan, jos näistä nyt joku jossakin kauppaa suostuu mun kanssa käymään.

Jotain edistystä siis synnytyssuhtautumisessa on ehkä tapahtunut. Kanssaodottajien kertomukset ainakin on sekä lisänneet kohtia henkiseen toivelistaan, mutta myös rajanneet ehkä vähäpätöisemmiksi muuttuneita seikkoja sen ulkopuolelle. Esimerkiksi tässä vaiheessa synnytyksen alkaminen lapsivesien menolla ei olisi minkäänlainen issue enää, koska uskon meidän olevan niin kypsiä jo tulevaan, että kyllä ne supistuksetkin siitä luonnostaan käynnistyisivät. Kuitenkin edelleen vastustus mitä vain keinotekoista käynnistystä kohtaan on tosi vahva. Kalvojen puhkaisu siis on oikeastaan ainoa, mihin voisin kuvitella suostuvani hyvillä mielin, joten todella toivon sen olevan mahdollista (eli kohdunsuun sen verran raollaan) jos tämä siihen pakkokäynnistyspisteeseen asti jää. Edelleen kuitenkin luotan viikonlopun voimaan, ja ettei perjantain yliaikakontrollissa mitään lääketieteellistä syytä välittömälle käynnistykselle löydy. Jos kuitenkin kalvot puhkotaan muiden toimesta, niin yritän parhaani olla stressaamatta, jotta synnytys pääsee itsekseen käyntiin, eikä esimerkiksi oksitosiinia tarvita. Cytotecilla kypsyttely olisi vihoviimeistä, mutta onneksi mulla viimeisen lääkäritarkastuksen tunnusmerkit viittaisi vahvasti siihen, että aika kypsä tuo alakerta varmaan jo on. Siitäkin on sitäpaitsi jo viisi viikkoa ja samat jomottelut jatkuneet pitkin näitä viikkoja!

 Käynnistämisessä olisi kuitenkin se yksi tosi paha, mutta tietyltä kantilta ihan vähän hyvä puoli, että joutuisi alusta asti sairaalaan. Siellä rajoitettaisiin varmaan ainakin syömisiä, ajoittain ehkä liikkumistakin, olisi miehelläkin tylsempää, vieras ympäristö ja lapsivesien menon jälkeen myöskään ammeeseen ei pääsisi tulehdusriskin takia. Omassa kotikäynnistymisessä kun ainoa noista toteutuva olisi tuo ammesulku, jos vedet olisi menneet (näin ainakin valmennuksessa suositeltiin, varmistaisin toki vielä Kättäriltä puhelimessa, se kun oisi kuitenkin meidän oma puhdas kotiamme ja hanavesi jota mä myös jopa juon!). Hyväksi puoleksi tietysti voisi ajatella, ettei tarvitsisi arpoa kauanko sairaalamatkaan menee, milloin siihen olisi paras sauma ja tulisiko paikanvaihdosta joku stressireaktio, joka hidastaisi tai pysäyttäisi synnytyksen etenemisen? Ehkä juuri nämä hyvät puolet on saaneet mut viime päivinä hivenen myötämielisemmäksi tuota keinokalvopuhkontaa varten. Kohdunsuun ohella kypsyy siis pääkin!

Muut ajatukset ovat aika pitkälti entisenä pysyneet. Ehkä amme avautumisen ohessa myös  ponnistuspaikkana on alkanut kiehtoa aiempaa enemmän. En kuitenkaan ole ihan hirveän pettynyt, jos sellaiseen en pääsisi enää sairaalassa. (Ihan muuten vaan: Oon kovasti etukäteen jo nauranut, miten ikinä pääsen synnytyksen aikana meidän ammeesta mahdollisesti nousemaan pois, kun se tässä loppuraskaudessa on jo melkonen urakka joka kerta!) Lisäksi (ehkä näiden käynnistysjuttujen innoittamana) akupainanta tai vyöhyketerapia kivunlievityksessä on alkanut kiinnostaa, joten valtavat plussapropsit saa Kättäri jos meidän kohdalle niiden taitoinen kätilö sattuisi jostakin kummasta luontumaan! En yhtään tiedä, onko Kättärillä omia TENS-laitteita, mutta jos on, niin sellainenkin voisi kelvata. Mitään vuokraushärdelliä en tähän synnytysyhteyteen jaksanut säätää itselleni ja ehkä ihan hyvä niin, olisin varmaan kuitenkin joutunut aparaatin jo palauttamaan! :D Clas Ohlsonin tenssit maksaa vähän turhan paljon yhtä käyttökertaa ajatellen, enkä edes tiedä onko ne yhtä päteviä kuin jotkut vuokraamoiden "viralliset" terveydenhoito -tenssit?

Ilokaasu vähän hirvittää, koska esimerkiksi vastaleikatun nurmikon haju (kyllä, se on haju, ei tuoksu) saa mun pään jo vähän särkemään. Toisaalta kokeilu voisi olla ihan hauska. Puudutteet taas ennakkoahdistavat aika pahasti ison lisätoimenpideriskinsä takia. Muut tiukat särkylääkkeet kelpuuttaisin itse tosi mielelläni, mutta ikävä kyllä meillä vielä synnytyksen aikana on piiperön kanssa yhteinen verenkierto osittain, joten hänen kokemukselleen nuo ehkä lienevät turhan vahvoja. Mitään etukäteispäätöksiä (tietenkään) mihinkään suuntaan en ole siis näistä lääkelievityksistä tehnyt, mutta pelkän tyrkytyksen turvin en niitä halua vaan ainoastaan tositarpeeseen. Esimerkiksi väsymyksen ja kivun kombo fyysisen ponnistuksen edellä on jo aikamoinen tositarve.

Vauvan tarjontaa olen pohtinut hivenen, koska edelleen tuo vaikuttaa viihtyvän enemmän mun oikealla kuin vasemmalla puolella. Oon koittanut etunojia sun muita suosia ja parina päivänä onkin tuntunut peppu pysyttelevän nyt enemmän keskemmällä kuin aiemmin, jes! Toisaalta pää varmaan kiertyy vasta synnytyksen aikana laskeutuessaan parempaan kulmaan, joten ihan turhaan uskon koko asiaa pohtivani, varsinkin kun ne olennaisimmat asiat on kunnossa, eli peppu ylhäällä, pää alhaalla ja ei mielestäni avotarjonnassakaan. Toistaiseksi myös vedet ovat normaalimäärissä, joten niin kauan kun ne sisällä pysyvät on tuo vauvan asennonvaihtokin sujuvampaa. Spinning babiesistä oon itse innostunut näitä asentohoitojuttuja lueskelemaan ajanvietteenä.

Suurin valmistautuminen tässä tuntuukin siis olevan unen, ravinnon ja vireystilan suhteen. Kun en mä sille maratonillekään uusiksi menis niiden osalta huonosti valmistautuneena. Gatoradet on kaapissa, kunhan vaan ruokakin maistuisi kunnolla mahdollisimman lähellä starttia. Kanapasta on ollut mun vakio kisaanvalmistautumissafka, joten voisi harkita tarpeiden hommaamista kotijääkaappiin viikonlopun varalle. Uni on kehnonlaista ja siksi täällä päässä vaivaa parhaillaankin vähän nuhjuinen ja nöhryinen olo sekä fyysisesti että henkisesti. Koitan tänään kuitenkin viettää mahdollisimman aktiivisen päivän, josko vaikka ensi yöstä eteenpäin unitilanne vähän korjaantuisi. Näillä sitä mennään, mitä annettu on. Ylihuomenna saa ainakin jotain kokoarviota jos ei mitään mukavampaa ala tapahtua ennen!

Five days

Eipä toimineen mun poppakonstit ja uskomukset sitten. Tuntuja ei oikeestaan sitäkään vähää mitä eilen. Sairaalakassi on purettu ja uudelleenpakattu ja jaettu kahteen osaan, eli vauvakas saa oman kassin, jotta mulle mahtuu tavarat paremmin. Jos tässä nyt kerta tästä raskaudestakin otetaan ilot irti ihan viimeiseen asti, niin hoidetaas toi synnytysosasto sitten samalla tapaa, eli nyt on vaatetta, vaippaa ja rompetta mukaan tulossa ihan koko rahan edestä.

Haaroissa on keilapallo (istumasta ylösnousu on joka kerta jännä hetki, mitä jos sieltä tuleekin jotain jo läpi?), olo levoton ja ruokahalu poissa. Tosin tossa kassi-inventaariossa vetäsin kyllä välipalaksi puolikkaan suklaalevyn, että saattanee viimeksimainittu johtua siitäkin. Siinä kuitenkin siis tänpäiväset muka-oireet.

Ajattelin huomenna Kättärin ajanvarauksen jälkeen lopettaan tän zen-fiiliksen ja alkaa suoltaa ympärilleni pelkkää kiukkua ja turhautumista, josko pelottelisin tytön sillä ulos? Sillä kun on ilmeisesti pakko olla liian mukavaa tuolla sisällä. No eipä ole kauaa, hähä.

Voisin luvata huomenna kirjotella vielä kolmannen osan synnytysajatuksia, mutta enpä taida, koska viimeksi kun jotakin lupailin (vika neuvolatietojuttu) niin synnytys ei käynnistynyt. Eli jos nyt reteesti EN lupaa, niin ehkä se sitten käynnistyy!

Odotuksen pitkittymisen +
Alkaa olla se ja sama vaikka noi kalvotkin tässä "vahingossa" puhkeaisi. Ei sitä enää jaksa niin turhantarkka olla näistä kaikenmaailman ennakkotoiveista synnytyksen suhteen. Kunhan se nyt vaan alkaisi. Ja mieluiten ilman lääkäriä.

Odotuksen pitkittymisen -
Muistaako kukaan sitä että kaiken lopputulos on kuitenkin se vauva? Omat ajatukset ja jokotukset on ainakin niin vahvasti tällä hetkellä vaan siinä miltä-tuntuu-joko-koska-synnytys-sitä-ja-tätä -kuplassa, että huhhuijakkaa. Onneksi naiset sentään pystyy edes mitenkuten useempaan asiaan kerralla keskittymään.

Rapuja ja leijonia

Tänään oli sitten vika neuvola ja se ja "ne ihan vikat" (you wish?) vauvarojushoppailut päälle sai kyllä aikaan niin levottoman olon, ettei rajaa. Jotain painetta tuolla alhaalla tuntuu erilailla kun ennen (ehkä) ja Kampissa vyöryessäni bussiin tuntui vasemmassa nivusessa joku supernopea kipeähkö kramppi. 
 Olikohan se nyt sellanen? Siis the Kipeä Supistus?
Iltaisin ei saa unta ja aamusin ei nukuta enää, että siinäkin mielessä voisin ihan hyvin mielummin valvoa sitten vaikka vauvan kanssa kuin ilman.

Loppuisi nyt se Royal Babyn ponnistelukin säädylliseen aikaan, ettei enää tarvisi senkään syyn vuoksi täällä pidätellä. Aika karmivaa jotenkin ajatella, että kaikki tolleen kyttäisi omaa tilannetta jopa ulkomaita myöten ja Twitterissä ja mitä vielä. Toisaalta kaipa nuo sellaseen on erilailla tottuneet, ettei tunnu niin oudolta. Muutenkin vaikuttaa ihan vaan Euroopan sisällä olevan hyvin vaihtelevia käytäntöjä näissä synnytysjutuissa, ketä sinne mukaan otetaan ja miksi. Ja sitten palava kysymys: Tuleeko niiden vauvasta rapu vai leijona? Meillä alkaa olla aika selvä peli sen suhteen.

Sentään alleviivasi Tädin Sijainen mulle Kättärin yliaikakontrollin ajanvarausnumeron neuvolakortista. Jos sattuisi vaikka, ettei huomenna satukaan.

Viikkoa vaille yliaika

Tiistai toivoa täynnä

Okei. Tässä alkaa olla nyt aikalailla kaikki tarvittavat ainekset kohdillaan.
Maanantaina  on täysikuu.
Tiistaina meillä on päivällä vesikatko.
Tiistai on eka leijonahoroskooppipäivä.
Ensisynnyttäjän raskauden tilastokeskiarvo olisi 41+1, eli mun kohdalla sen voisi ovulaatioajan mukaan pyöristää tiistain puolelle.

Mut sit taas toisaalta.
No eipä se tullu viime täydellä kuullakaan, vaikka oli jo täysiaikanen.
Tällä hetkellä meille tulee lämmin veri aavistuksen ruosteisena.
Horoskoopit on humpuukia ja ravutkin on ihan kivoja.
Tilastokeskiarvo on keskiarvo kaikesta, jota yleensä kukaan yksilö ei tasan noudata.

Ja ei oo mitään oireita. Mitään. Potentiaaliset kramppisupistelutkin loppu tohon laskettuun aikaan.
Ja oon olettanut, että Brittikuninkaallinen syntyisi ennen meidän vitkastelijaa, mutta niinpä taitavat nekin vaan pihdata.
Mun sairaalaevääksi ostaman maksalaatikon parasta ennen -päiväys paukkui toissapäivänä, pakastin sen ja nyt arvon, onko kohtalon ivaamista ostaa tuoreempi jääkaappiin jatkamaan edeltäjänsä päivystysvuoroa. 

Mutta samahan se. Ilmat viileni, turvotus ja kuumuus väheni. (Viime yö nukuttiin pitkästä aikaa ilman tuulettimen ujellusta sängyn vieressä.) Punaviinikin haisi mun nenään eilen pahalta. Kaikki on edelleen ihan valmiina ja odottamassa (paitsi kissalapset). Eihän tässä muuta voi kun nukkua hyvin, syödä hyvin, rentoutua ja vaan odotella. Mä tuun vielä niiiin kaipaamaan tätä heinäkuuta ja yritänkin muistuttaa itteäni siitä joka hetki. Ja oikeastaan sen vielä muistankin, vaikka käynnistysahdisteluun joutuminen ihan vähän taustalla stressaakin. Onneksi kuusi päivää on tässä suhteessa aika pitkä aika.

Bingoomaan ehtii kaikki erinomaisesti siis vielä ja noh... matemaattiset todennäkösyydet täsmäiskuun kasvaa päivä päivältä ja tunti tunnilta. Lisäksi kaikki jo veikatut päivät on menneisyyttä! Tuskin ne Kättärillä tän antaa ikuisesti mahana meinaan pysyä kuitenkaan. Nih.

Neuvolakortti

Neuvolakorttikuulumisia siis koko raskausajalta en olekaan kertoillut aikoihin. Eilisessä tsekkauksessa mulla ekan kerran oli kesäsijainen oman Tädin tilalla ja hänet tapaan vielä ensi maanantainakin, ellei tirppa ole ulkoistunut tai juuri sitä silloin parhaillaan tekemässä. Tuon jälkeen sitten keskiviikkona 41+3 olisi ennakko-ohjeena ajanvaraussoitto Kätilöopistolle, jonne aika napsahtaisi yliaikakontrolliin ensi viikolla perjantaina, kun viikkoja on 41+5. Toivon, ettei siihen asti päädytä, mutta sitten taas toisaalta pääsisi kurkkaamaan pirpanan vointia ja ehkä kokoakin ultralla. Lisäksi kohdunsuun livetilanteesta oisi kiintoisaa kuulla jotakin jo ennen synnytyssupistuksien alkua. Sinällään mulla ei näiden aikojen kanssa stressiä edelleenkään ole, kun olo pysyy mukavana ja käynnistysuhkailua ei ole kukaan harrastanut. Onhan tää tylsää kun mikä, rahat hupenee alennusmyynteihin hyvää kyytiä ja miehelläkin kesäloma alkaa hiljalleen vedellä viimeisiään, mutta näillä mennään. Kyllähän mä tätä horoskoopiltaan leijonaksi olen lupaillut, eli sikäli pitäisi vielä pidätellä reilut neljä vuorokautta. Tuona ekana leijona-päivänä meillä olisi kotosalla sopivasti vielä vesikatko päivällä, eli eikös jonkin luonnonlain mukaan tuskaisin avautumisvaihe kotona sinniteltäväksi osuisi juuri tohon suihkuttomaan ja kylvyttömään saumaan..?

Painoa koko raskausaikana on hujahtanut (neuvolan mukaan) tasaiset 26 kiloa! Itsehän lisäisin tuohon vielä pari kiloa ennen koko ekaa neuvolapunnitusta tulleita turvotuksia tai mitä lie. Aika simppelisti siis tuplat kaikkiin suosituksiin nähden oon saanut, enkä yhtään ihmettele. Syömisiä kun en ole juuri mitenkään rajoittanut, paitsi sen verran että hyvää ja terveellistä tulee tarpeellinen määrä, kun taas liikkuminen on vähentynyt aika radikaalisti. En ole normaalioloissa todellakaan mikään jooga-pilates-kävely-ihminen ja kohtuu fyysisestä duunistakin jäin pois seitsemän pitkää viikkoa sitten! En muista koska viimeisen juoksulenkin tein, mutta varmaan joskus viikkojen 23-25 välillä, ja spinningsalin puolella taisin vielä hivenen pidempään sinnitellä. Uiminen kiellettiin jo aikapäiviä sitten sekin. Ainoa liikuntani siis on lähinnä kävely ja se on aika ankeaa ja lantiokipuista puuhaa pidemmän päälle. Oon mä sentään välillä lihaksia saanut sillä kipeytymään.

Alkupuolella raskautta kiloja tulikin siis tosi maltilla, 200-300 gramman viikkotahtia, mutta viikkojen 20-30 välillä hyökkäsi sitten se odotettu ja varoitettu kasvuspurtti, jolloin viikossa on kortin mukaan tullut kerran jopa yli kilo, mutta keskimäärin 900 grammaa. 30+ viikkojen jälkeen on tullut pieni rauhoittuminen "normaaliin raskaustahtiin" (400-700g/vko), joka hiljakseen äippälomailun myötä on taas lähtenyt tehokkaaseen viikkonousuun jopa 1,2 kilon viikkospurteilla. Ihan näitä viimeisiä viikkoja en oikein osaa edes tarkastella, koska listalta löytyy niin nousua kuin laskuakin, ilmeisesti siis joidenkin viikkojen helleturvotuksista johtuen.

Liikaahan tuo 26 on ehdottomasti, mutta minkäs teet. Jos oisin tosissani alkanut ruokavaliolla kontrolloimaan osittain liikkumisen vähentymisestä ja osittain raskausraskaudesta johtuvaa painonnousua oisin aika kyseenalaisilla vesillä soudellut. Ilman muuta herkut ja makeat oisi voinut helposti jättää pois, mutta miksi ihmeessä toisaalta. Odotusaika on aika kieltoista, rajoittunutta, ankeaa ja veemäistä moninmonin tavoin, joten jos herkkujakin ei esimerkiksi verensokerien puolesta ole syytä kieltää, niin miksi vaivautua. Mä oon monta entistä iloa ja pahetta lopettanut raskauden takia ja aika monen kivan jutun tekeminen puolestaan on käytännön fyysisistä syistä johtuen ei-niin-kivaa tällä hetkellä. Syöminen sentään onnistuu aika normaaliin tahtiin (jos ei nyt unohtaa sen pirun närästyksen). Saahan ne miehetkin siellä intissä munkkeja halvalla! Ja vaikka fyysinen aktiivisuus tällä hetkellä on ehkä aika ameeban luokkaa, ei se sitä tule olemaan ikuisesti ja sittenpä saavat kilotkin kyytiä. Ja voihan olla, että näillä rasvoilla on mun osalta joku olennainen merkitys imetyspuuhissakin sitten. Voi olla, että myöhemmin kaduttaa, mutta ainakin toistaiseksi olen painohuolet jättänyt mielestä tietoisesti pois.

Kohdunpohjan korkeus mulla on myös huidellut ennemmin ylä- kuin alapuolella keskiarvokäyrää, eli sikälikin vauva vesineen, istukoineen ja muineen ei välttämättä ihan mikään pieni ole, vaikka ei kuulemma jättiläinenkään. Varsinaista kokoarviota en ole keneltäkään missään vaiheessa sen kummemmin saanut. Kaikenlaista on kuitenkin vihjailtu suuntaan ja toiseen, eli "pitäis sen mahtua", "ei mikään pieni, muttei jättiläinenkään" ja "voi se ehkä jo sen 3,5 ollakin" -luokkaa. Oikeastaan luotan omiin tuntemuksiin koonkin suhteen enemmän, kuin muiden tai vaikka ultran. Tässä vaiheessa kaikki arviot voi heittää jopa kilolla ja yleensä niin käytännössä tekevätkin, joten turha hätäillä. Kyllä se sieltä ulos tulee ja itse uskon, että ihan ongelmitta luonnontietäkin jopa, vaikka kovasti koittaa päivittäin polvella päästä tosta sivustakin läpi. Kunhan mitään poikkeavaa ei satu.

Pissaliuskat mulla joka kerta olleet sokerin osalta puhtaan keltainen ja sen proteiinin puolesta hyvin hennon vaaleanvihreänkeltainen, eli puhdas sinällään myöskin. Ihan off-topicina omaksi huvikseni olen myös havainnut, että kahvia juotuani pissa on ph:ltaan yleensä emäksistä ja muulloin taas ennemmin hapanta! (Miksihän siinä liuskatestissä sitä myös mitataan, vaikka tuloksella ei ole väliä?)

Normaalisti niin super hemoglobiinini laski viikkojen myötä luonnollisten varoitusten mukaisesti. Verenluovutuksessa ennen raskaustestiä se oli 165, ensimmäisessä neuvolassa viikolla 7+3 mulle aika normaali 146, josta laskut sitten lähti. Viikolla 16+3 hemppa näytti 130 ja 7 viikkoa myöhemmin 23+5 enää 115, joka onkin alin raskausaikana mitattu lukema. Osin ehkä raudan turvin, mutta toki myös jo luonnostaan 29+5 se oli noussut takaisin 130:een, 36+4 tulos näytti laiskistuneen raudansyönnin seurauksena 127, mutta nyt eilinen tilanne oli jo parantunut 137. Viime päivinä olen synnytystä ajatellen yrittänyt taas tsempata rautatablettien yöllisissä muistamisissa, jotta synnytyksen verenmenetykset eivät hetkauttaisi niin kovasti.

Tyttären syke laski ekojen virallisten 145-152 -mittausten jälkeen hieman, eli keskimäärin nyt on menty 132-135 sykkeillä. Mun verenpaine on aavistuksen alkuraskaudesta ehkä koholla, mutta ihan täysin ihanne- jatai normaalirajojen sisällä on pysytty. Äidiltäni lainasin kotimittarinkin, jotta saan rauhassa kotona seurailla. Nytkin olen innolla päivittäin mitannut, sillä joillakin lähestyvä synnytys kuulemma nostaa paineita! Sitä siis odotellessa. Saa nähdä vieläkö tästä maanantaina joutuu viimeistä kertaa korttia tuohon omaan terveyskeskukseen päivittämään. Pitäkäähän peukut pystyssä ettei enää!

Nukkumaan jo

Täällä onkin oltu aktiivisina koko päivä, joten en jaksa enää alkaa noita neuvolamittoja tänne rustailemaan! Tulinpahan vaan raportoimaan, että kotona täällä silti palloillaan rauhassa. Päivällä reissattiin torille ja nyt on kaapit täynnä tuoreherkkuja, joita ei kyllä kannata sairaalareissun takia jättää pilaantumaan! Nukkumaan alkaa mieli jo hinkumaan, kun neuvolaan piti herätä poikkeuksella jo kymmeneksi... Outoja kohdunsuu-nivus-venymiskipuiluja on ollut vähän enemmän pitkin päivää kuin ennen, mutta epäilen että nuorekas ja rempseäotteinen Tädin Sijainen sai ne vauvelin päätä kokeillessaan aikaan.

Muistelua ja kaipausta

Muistattekos tämän (jos ikinä rv10+ turvotusmassukuvia nyt julkaisinkaan..?)?

Aika lystikästä. Tässä vertailua rv 39+6 kolmen päivän takaa... Jännintä tässä on yhtäkkiä huomata, etten oikeestaan edes muista millaista elämä ilman tätä möykkyä on ja oli? Se kun sivuttain on kapeampi kuin leveyssuunnassa, lattialta voi nostaa tavaran ilman tuen ottamista tai pääsee oikeesti kyykkyyn? Vaikka vessareissuja en älyttömäksi ongelmaksi ole kokenut missään vaiheessa raskautta, niin täytyy kuitenkin myöntää että odotan innolla mun omia "yhden varikkokäynnin yöunia" myöskin! Puhumattakaan närästyksen (etenkin yöllisen) loppumisesta, josta en ikinä oo eläessäni kärsinyt, paitsi viime marraskuusta tähän päivään asti jopa päivittäin. Ja juokseminen, maksalaatikko ja terassiskumppa, täältä tullaan! :)

Kunhan tiedän kuinka pitkään tässä vielä paisutellaan, väännän kyllä jonkun hienon kollaasin näistä kaikista viikkokuvista! (Alkupuoliskon kollaasi löytyykin jo viikolta 20.)

Tänään olisi iltasella sitten se 38 viikon ja 2 päivän raja hedelmöityksestä ylittymässä, mutta pahoin pelkään, ettei mitään kummempia käänteitä ole odotettavissa! Ajattelin jo kirjoitella yleistä ja isompaa fyysisten muutosten postausta täällä, mutta huomenna on viimeinen neuvola, joten jätänkin siihen, jotta saadaan jotain virallisia lukemia! Lisäksi mulla on ilmeisesti vähän taipumusta koittaa tehdä jotain pieniä ennakkosuunnitelmia kullekin päivälle, koska sillon pirpanalla on edes sellanen leikillinen mahdollisuus tulla "yllärinä". Eihän se muuten tule!

Vaippapiristeitä

Koitetaanpas saada 20 000 vierailijan raja rikki ennen laskettua aikaa!

Alvababyn testitilaukseni saapui eilen, yllättävän nopeasti mielestäni, tilaus kun lähti kesäkuun viimeisenä päivänä! Kuusi taskuvaippaa ja kymmenen mikrokuituimua saapuivat hypisteltäviksi. Hinnasta, alkuperämaasta ja tuoksusta päätellen eivät tosiaankaan mitään ekologian ja etiikan riemuvoittoja varmasti ole nämä, mutta josko niiden avulla jonkinmoinen kertakäyttövaippavuori eliminoitaisiin. Ja halpojahan nuo on kuin saippua, koko tilatun paketin kokonaiskuluiksi mun osalta tuli 40 euroa, pelkkä yksi tasku siis tyhjentää tiliä noin neljän euron verran.

Muuten meininki on ollut tänään kohtalaisen väsynyttä! Eilinen sporttinen kaupunkikiertelypäivä taisi vaatia veronsa. Iltalenkkeilytkin taitaa jäädä suosiolla välistä, koska SI-nivelvaivat muistuttelivat kipeästi itsestään sitten jonkun raskauden puolivälin vissiin ja ihan puun takaa päiväunilta noustessa. Osastoa mitä ihmettä!?!

Silloinhan siis muistaakseni vasemmalle jalalle varaaminen oli vaikeaa, koska häntäluun oikealla puolella oli vihlova kipupiste. Nyt kipupiste on samassa kohtaa ja myös jossakin ulompana lonkassa ja varaaminen oikealle jalalle ongelma. Testissä on nyt ollut uusi lepo ja jumppapallottelu, seuraavaksi varmaan kuuma kylpy ja venyttelyt ja illalla vielä tiikeribalsami. Toivotaan että viimeistään yöuni korjaisi pahimman, koska en nyt ajatellut kävelemättä olla loppuaikaa... Varsinkin kun jostakin kumman syystä näin jo untakin Kättärin yliaikakontrollista!

Totta puhuen mulla on kyllä pieni vakaa usko ja toivo, että ensi viikolla jossakin vaiheessa se on menoa. Synnytys lähtee sitten vaan käyntiin yhtä puskista kuin tää lantiovammakin tähän hätään. Toisaalta tiedostan kuitenkin, että kun näin helposti ja hyvin on kroppa raskauden kestänyt, niin voihan se olla että reteesti yliajallekin sitten mennään. Eikä mulla mitään sitäkään vastaan ole, kunhan vaan synnytyskäynnistykseltä vältyttäisiin. Näillä terveystiloilla tässä on kuitenkin vielä pitkät kaksi viikkoa ennen kuin tuon suhteen alkaa toivottavasti kukaan hätyytellä. Vielä siis kannattaa bingota! (Alkaa muuten tulla jo hölmö olo tästä muistutella! :D)

Yhdessä kasassa viikonloppuun

Ihan tulin vaan infoamaan bingoajia (ja muitakin), että vakaasti yhdessä kasassa ollaan. Menkkajomotukset on tänään olleet tähänastisia runsaammat, mutta muuten ei mitään uutta meidän auringon alla. Jumppapallon päällä keinuttelut dataillessa pistää ehkä vähän puhtia noihin jomotuksiin, ja liian vähäinen juominen ja runsas kävely saanut jalat turpoamaan. Mikä ihmeen laskettu aika ylihuomenna? :D

Tänään hain vielä hieman viime hetkellä 75-senttisen jumppapallon työpöydän ääreen tuoliksi ja hivenen synnytystäkin varten. Vanha, ruma, liian pieni ja epäkäytännöllisen kiiltävämateriaalinen palloni hukkui noin pari muuttoa sitten jonnekin (en kyllä myönnä heittäneeni sitä pois, se on vaan hukkunut!) ja nyt sain paremman tilalle. Mattapinta ei kerää heti lattialta limaisena kaikkea moskaa puoleensa, vaalea väri vieläpä peittelee niitä kissankarvoja joita se kuitenkin edes vähän kerää ja isompi koko mahdollistaa tän tuolina käyttämisen. En tajua millä ohjeella aikoinaan sen pienemmän hankin? Olin kai salilla ihastunut juuri siihen kokoon treeneissä, mutta mun kilometrikoiville istumiseen se oli kyllä liian lättänä! Katsotaan jos pallokeinuttelut saisi edistystä viikonloppuna aikaan!

Loppuodotuksen vitamiinivinkit

Länsi-Helsingissä ei mitään uutta!
 

Kissojen kanssa on pysyvä valtataistelu vauvatarvikkeiden tehtävistä. Kehto, vaunut, äitiyspakkauslaatikko, pinnasänky, kaikki kun vielä toistaiseksi ovat niiden mielestä niitä varten täällä, ja kissaesteet pyritään joka ilta raivaamaan pois päiväjärjestyksestä. Tuntuu olevan oikein kunniatehtävä. Siinä mielessä saisi vauva jo olla täällä, sillä uskon ongelman helpottavan sen myötä. Voi olla nimittäin kaapit, komerot ja sängynaluset kuuminta hottia uuden tulokkaan rantautuessa omia värmeitään käyttämään.

Loppuodotuksen vitamiineista en ookaan vielä maininnut mitään, mutta nyt teen senkin.

Kesän tullen (eli joskus toukokuussa kun oikeesti aloin viettää aikaa auringossa ilman hihoja ynnä muuta) pudotin d-vitamiinin puoleen, eli nappailen 100 mikron kapseleita noin joka toinen päivä. (Ai että kun oisi taas kiva käydä tarkistamassa vitamiinitasot verestä, mutta eipä kai se auta kuin luottaa että tuo piisaa.)

Rautaa olen syönyt sieltä raskauden puolivälistä lähtien niinä öinä kun muistan. Öisin siksi, että kalsiumin ja maidon kanssa rautaa ei turhaan kannata ottaa imeytymisepäilysten vuoksi. Melkein pitkin päivää saatan tuollaisia tuotteita kuitenkin nautiskella, joten yöaika on turvallisin. Vessaan herään normaalistikin kuitenkin sen yhden kerran yössä, että yöpöydältä rautatabletin nappaaminen sujuu samalla. Hemoglobiini onkin ollut ihan kunnossa, vaikkakin kyllä itselleni silti hieman normaalia alhaisempi. Tänään voisikin kysäistä neuvolassa vielä viimeistä mittausta, jotta on sitten mihin vertailla synnytyksen jälkeen.

Kalsiumin ja magnesiumin nostin jalkakramppien (ja maidonjuonnin kesän myötä vähenemisen) myötä talvisesta 1,5-kertaiseksi, eli niitä tulee nyt tableteissa 1200mg ja 525mg. On tuntunut ravinnon rinnalla kohtalaisen riittävältä, ainakin mitä nyt olot, krampit, turvotukset ja verenpaine suostuu kertomaan. Toivottavasti tällä tsempillä nyt (ja toki ei-raskaanakin) onnistun välttämään äidin osteopatian ja mummon osteoporoosin (tietty toi deekin on aika olennainen apu)!

Rasvoista löysin tollasta törkykallista seka-omegaa, jossa on nyt sitten samassa kaikenmaailman kala-, tyrni- ja mustaherukat. Sitä piisaa vielä viikon verran eteenpäin, joten saa nähdä miten menettelen tulevaisuudessa. Jonkun aikaa olen haaveillut nestemäiseen öljyyn siirtymisestä, joten sitäkin voisi kokeilla.

Monivitamiini vaihtui Mivisunista Mivitotalin kautta lopulta Multitabsiin. Mieluiten hörppisin Mivitotalia edelleen, mutta hintansa vuoksi se kyllä jää melkein aina kauppaan. Mivitotal on kuitenkin se ainoa monivitamiinivalmiste, jota käyttäessä huomaan mitään selkeää eroa voinnissani. Voisi synnytysaikojen ja toipumisen kunniaksi purnukallisen väliin vetäistä.

Tuo Elivon b-vitamiini-foolihappo-rauta-valmiste on kulkenut odotuksessa vaihdellen mukana. Oon välillä vähän huonohko syömään lihaa, joten tuolla olen paikannut sitä puutetta. Ainakin on rikkonaiset suupielet pysyneet aisoissa koko kevään, ne satunnaiset viiltohalkeamat on paikattu päivässä parissa Bebanthenilla, vaikka normaalisti saattavat pysyä haavaisina parikin viikkoa!

Vähän alkaa kyllä olla sellainen olo jo, että mun kaikki ainesosavarastot alkaa huveta ja rutista tyhjyyttään ja nää ruuan kautta ja kanssa tulevat on vaan pisara meressä. Kauankos niillä rauta- ja foolihappovarastoilla nyt oikein kestikään palautua raskaudesta..? Huoh.

Baby Jogger City Versa GT aka Vahinkovankkuri

Nyt ne on täällä koko setti! Meiän BJ! (Ja ai että kun musta on hilpeetä käyttää tuota kirjainyhdistelmää näistä kerta toisensa jälkeen, kun kerran kirjoittaessani kyllästyin, tuli tarve lyhentää, totesin "ai kauhee, eihän Baby Joggeria voi tolleen alkukirjaimilla lyhentää!", huomatakseni että muutkin kyllä vaan tekee niin ja nyt hihittelen teinisti joka kerta yhä edelleen kun tuon saan kirjottaa...)

Vaunukriteereinä alkuun mulla (meillä) olivat
1. Pienet, pienet ja pienet!
2. Pärjättävä koko vaunuvaihe yksillä ja samoilla
3. Kevyet
 4. Edulliset
5. Ei ihan hirveen näköset

Aika nopeasti bongasin Baby Joggerin City Mini 4:t (neloset siksi, koska kolmipyöräset vaunut nyt vaan on tyhmän näkösiä) ja ihastuin niihin. Versat on uudempi (ja kalliimpi...) malli, jossa kuitenkin muutaman ajatuspunnituksen jälkeen oli lopulta kääntyvän istuimen ratkaiseva ero. Vaunukoppa kun ei kuitenkaan välttämättä kovin vanhaksi asti kelpaa, joten vauvavaiheessa (esim. bussimatkoilla) on selkä-menosuuntaan -ominaisuus aika kiva varmasti.

Meillä vaunutarpeet tulee olemaan lähinnä kulkemista kauppaan, kaupoissa ja keskustassa, siirtymistä paikasta toiseen erilaisilla julkisilla liikennevälineillä ja kevät-kesä-syksy -aikaisia vauhdikkaita lenkkejä asvaltti- ja hiekkateillä. Kuitenkin näissä Versoissa on ilmatäytteiset "all terrain" -renkaat, etupyörät saa lukittua kääntymästä ja takarenkaiksi voi lumikeleillä vaihtaa isommat talvirenkaat (tuli kaupan päälle). Eli Versat oli päätöksenä eräänlainen kompromissi, yhtäaikaa pienet, kevyet ja ketterät kesälenkkeilyyn ja ahtaisiin kaupunkioloihin, mutta kuitenkin "riittävän riittoisat" myös kiperämpiin talvikuukausiin. Nää pujahtaa meidän hissiin mennen tullen ja nostaa yksinään korkealattiabussiinkin, mutta toivottavasti ei ihan pulassa olla kauppareissulla helmikuussakaan. Matkaillessa taittuvat sitten istuimellisina myös nippuun yksikätisellä mekanismilla.

Täydellisiä vaunuja (mulle) ei ole varmasti ole olemassakaan, mutta nämä on ne riittävän hyvät. Ja niin ihanan oloiset, että oli pakko testatakin jo!

Ja muistakaahan BINGO!!

Synnytyksen käynnistämisen kotikonstit

Jännä kyllä, vaikka mulla ei omasta mielestäni yliaikaisuus ihan vielä edes edessä häämötä, on aika monikin alkanut kyselemään millä keinoilla odottaja voisi itse edistää synnytyksen käynnistymistä ja olenko näitä keinoja kokeillut jo. Kaikenlaisiin keinoihin netissä olen törmännyt ja jopa mielenkiinnolla kuukkeloinutkin, mutta hämmentävintä oli huomata etten oikeastaan vielä ole halunnutkaan niitä kokeilla. Vauvahan kun olisi "ei pieni, muttei jättiläinen", eli siis täydellinen synnyttää ja jokainen päivä kasvattaa vain sen (ja mun) rasvamassaa melkeinpä turhaankin jo. Jään siis itsetutkiskelevalla mielenkiinnolla odottelemaan, mikä raskausviikko ja -päivä koittaa se hetki, että haluan lopulta niin sanotusti kaikki keinot ottaa käyttöön!

Tällä hetkellä toki tuntuu, että synnytys olisi helpotus siinä mielessä, että sen jälkeen suunta on kuntoutumisessa vain ylöspäin. Nythän tässä otetaan aina vain pientä, mutta varmaa takapakkia päivä päivältä, häpyliitos natkuu, lonkat jomottaa, selästä ja urheilukunnosta ei kannata mua enää muistuttaakaan. Ihan tyytyväinen siis saan olla tästä henkisen puolen zen-tilasta, jonka turvin fyysiseen puoleenkin kärsivällisyys vielä riittää. Enkä mä edes tätä hellehikoilua vaihtaisi päälle mahtumattomiin toppatakkeihin, talvikenkien jalkaansaamisongelmiin tai hangessa tai jääpinnalla spurttailuun tosiaankaan. Milloin siis ihan aikuisten oikeesti todella toivoisin vaihtavani tän väsyneen odotusarjen hormonihuuruiseen vauvakuplaan? Vai ehtiikö se muutos tapahtua varkain ihan sattuman sanelemana jo ennen?

Mutta jos nyt joku haluaa kootun nettivinkit -listan keinoista, joihin oon törmännyt niin niitähän riittää... Yleensä ensimmäisenä siis muistutellaan "kolmesta ässästä", eli siivoamisesta, saunasta ja seksistä. Mä en usko, että sinällään näillä on mitään tiettyä virkaa, kuin että samaa ajaa "siivoamisen tilalla" liikunta ja asentojen vaihtuminen ja "saunan osalta" rentoutuminen. Liikkuminen saa vauvaakin vaihtamaan asentojaan ja työntymään syvemmälle lantioon, mikä ainakin mulla aiheuttaa supistuksia ja jomotuksia. Samoin tekevät keskivartalon lihasten tehokkaat käyttämiset. Tietyiltä osin myös uskon, että stressitilat ja ahdistus missään muodossa haittaa synnytyksen käynnistymistä (ja etenemistä). Tyypillisestihän synnyttäjällä supistelut taukoaa tai jopa loppuu sairaalaan lähdön ja pääsyn yhteydessä, kun yhtäkkiä tuttu ja turvallinen kotiympäristö vaihtuu vieraaseen ja stressaavaan.

Kemisti en ole, mutta siemennesteessä sanovat tietävämmät olevan prostaglandiinia, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. (Sinällään tietysti ihan loogista, jos ajattelee mikä tuon eliksiirin alkuperäinen tehtävä on ja mitä sen tehtävän onnistuminen vaatii.) Lisäksi hormoneista oksitosiini aiheuttaa supistukset ja oksitosiinia erittyy fyysisen läheisyyden, rakastumisen tunteiden ja orgasmin myötä. Seksi ja etenkin "suojaamaton seksi" siis kuulostaa ihan napsakalta paketilta kotikäynnistelyyn. Lisäksi tietysti touhu on ihan kivaakin, etenkin nyt kun ei etukäteen tiedä minkä pituinen ja milloin alkava tauko siihen on lähiaikoina tulossa. Omalta osaltani en kyllä ole havainnut supistelujen lisääntymisiä näillä s-keinoilla. Liikkumisista varmin supistaja on käveleminen ylämäkeen, saunaan en ole päässyt, mutta kuumassa kylvyssä supistuksen aiheuttaa lattiatasosta ylös seisomaan nouseminen eikä muu, ja seksipuolta ei ole niin säännöllisellä kuurimuodolla kokeiltu, että uskaltaisin mitään väittää.

Vadelmanlehtiteen ja nännistimulaation väitetään kypsyttävän kohdunsuuta etukäteen synnytystä varten. Jos mulla olisi kypsymisstressiä ollut olisin ehkä näitä kokeillut viikosta 37 eteenpäin. Toki olen vattuteetä jonkin verran satunnaisesti juonut, kun nyt sen silloin vikan kolmanneksen alussa hommasin, mutta en älyttömän vahvasti usko, että juuri se olisi aiheuttanut kohdunkaulan lyhentymistä ja pehmenemistä. Tunti kerrallaan nännihierontaa voisin olla ehkä ensi sijassa valmis kokeilemaan, jos oikeasti tahtoisin jakautua tänään tai huomenna. Ja rintapumpulla voisi saman asian hoitaa.

Ylläolevan kaveriksi lisäisin vielä akupistepainelut ja -hieromiset jaloista näistä neljästä kohtaa:
- Isovarpaan sisäsyrjällä, noin puolivälissä varvasta oleva luu/nikama.
- Nilkan sisäsyrjällä olevan luun kohdalla, lähellä jalkapohjaa oleva pullistunut kohta.
- Saman nilkan luun aivan alapuolella oleva piste.
- Isovarpaan kohdalta sormella jalkapohjaa pitkin kohti kantapäätä seuratessa oleva kantapään alkukohta.
Näitäkään en itse ole vielä kokeillut, mutta kuulemma niillä jotakin supistelu- ja rentoutusvaikutusta on monille odottajille ollut. Ja jos johonkin tarpeeksi uskoo, miksei se totta voisi ollakin? :)

Tsemppiä käynnistyksiin ja pitäkäähän mulle peukkuja startin suhteen, ettei kärsivällisyys ihan vielä pettäisi!
(Tänään kuulin uutena väittämänä, että 38 viikkoa ja 2 päivää hedelmöityksestä olisi useimpien vauvojen ulostautumisaika! Meillähän moinen siis koittaisi reilun viikon päästä tiistaina, 16.7.)

Rv 39+0. 

Ja kyllä, H&M:n äitiysvaatteiden pieneksi jääminen mahan kohdalta voisi olla yksi painava syy kärsivällisyyden pettämiselle hetkenä minä hyvänsä.

Omat bingoveikkaukset

Tästä viikonlopustahan alkaakin nyt Babybingon kolmen päivän helminauha, mutta sori vaan tytöt, Matkahuollollekin tuli luvattua, että vielä maanantai-iltana oisin vastaanottamassa vaunulähetyksestä puuttuneita kolleja kotona illalla. Lisäksi Miehen tyttö on meillä täyspäiväsesti ensi viikkoon, joten siinäkin hyvä syy pidättäytyä turhista synnytyksistä vielä tän viikonlopun yli! Ja yksi neuvolakäyntikin on vielä sovittuna ensi keskiviikoksi.

Jotenkin siis ajatukset ja odotukset rauhoittuneet ja voi jopa olla, että tällä hetkellä lähdön iskiessä tulisi vielä oloja "EI VIELÄ" ja "mitä jäi tekemättä". :D Toisaalta tässä oisi kyllä alkuillaksi ohjelmassa parin tunnin leffateatterissa istuskelu, mikäs oisi sen parempi aika päästellä vähän lapsivesiä ilmoille?

Mun omat tän hetkiset veikkaukset on 39+4/5, ensi to ja pe. ja viikon peräset siitä 40+4/5 (en yhtään osaa nimetä miksi mulla nämä +4/5 päivät on jotenkin vahvoilla?). Ihan pikkasen mielessä myös kummittelee tuo "ensisynnyttäjän tilastokeskiarvo" 40+8, eli 41+1, eli maanantai 22.7., vaikka ei tässä ihan tilastojen mukaan ole kyllä menty missään muussakaan asiassa! Eli ehkä se "eka leijonahoroskoopillinen" tiistai 23.7., jonne asti lupailin raskauden alkuaikoina venyttää, nousee tuotakin paremmille sijoille. Toisaalta päivät lasketun ajan tienoillakaan ei varmasti jätä oloa kylmäksi, vaan oireita tarkkaillaan herkeämättä. (Etenkin kun laskettu siis on ihan ovulaation mukaan laskettu, eikä sikäli aiheuta tilastopoikkeamia.)

Jostain syystä oletan, että ekat selkeät tapahtumat koittaa tosi aikasin aamulla tai sitten päivällä. Mun sisäinen kello kun herättää mut aamuisin tälläkin hetkellä kello 4-6 välillä (ja välillä, kuten tänään, on ihan mahdotonta saada uudestaan unta, vaikka väsyttäisi kuinka), joten siinä olisi hyvä sauma myös levänneelle pirpanalle aloittaa ulostautumisprojekti aamutuimaan. Päiväsaika taas on vahvoilla ihan vaan siinä mielessä, että onnistun itse jollakin toiminnalla edesauttamaan tapahtumia. Eilen kävelyt eivät supistuksia aikaan saaneet, mutta sen sijaan vaunujen kanssa puuhastelu kotona illalla sai päivän ekat keilapalloilut! Eli ei näissä ole ainakaan vielä mitään logiikkaa, mutta ehkä sitten viikon päästä!

Mun mittaveikkaukset, ja tietysti TYTÖLLE, ovat sitten puolestaan vähän tuosta lopullisesta synttäristä riippuen 3600-3800 grammaa ja 50 senttiä. Jotta tässä sitä sitten vaan odotellaan.

Ja tästähän pääsee vielä muutkin bingoamaan (jos vaikka se eka veikkaus ei nappiin osunutkaan...)! :D

Se sairaalakassi

Hoksasin, etten olekaan omaa versiotani sairaalakassista tänne listannut. Mitään kummempaa vinkkiä tai kikkaa tuskin kellekään mun kassista löytyy, joten en nyt sitten jaksanut edes mokomaa valokuvailla tai sen tarkemmin listailla, kunhan tässä vähän kertoilen vaan.

Vauvaa varten kassista löytyy vaatepussi, jossa on 50- ja 56-senttisiä vaatteita "vähän joka lähtöön". Tutustumisvisiitillä Kättärillä ainakin oli aikas lämpönen kesätunnelma, joten oon yrittänyt sen ottaa huomioon sekä piltin, että omia vermeitä miettiessä. Eli niin sanottuja "kylmävarusteita" on niukasti, mutta hikoilutaminetta sitten laajemmin. Tietysti jos omat haalarit ja muut osoittautuu ihan väärän kokoisiksi tai muuten onnettomiksi valinnoiksi, niin toki sitten on ne sairaalan keittopestyt rytkyt vaihtoehtona paikan päällä.

Muina vauvavarusteina on pikku testiläjä vaippoja, Manduca ja tuplarengasliina. Moni varmaan pyörittelee päätään noiden vaippojen takia (feel free vaan, myönnän, että hyvinkin saattavat unohtua kassinpohjalle!), mutta mun teki mieli ne mukaan pakata, joten niin tein asiaa puntaroituani, ja lopulta ihan itseäni ajatellen. Kuten oon kuvaillut, oon ollut loppumetreille jotenkin tosi innoissani ja iloissani vaippahypistelyistä ja koska oletan sairaalassaoloajan olevan täyttä tuskaa ja angstia niin miksen sitten piristäisi sitä sen mukaan mitä suinkin kykenen? Eli jos sairaalassa on kipeää, väsynyttä, unetonta, yksinäistä hormonistressiä muutama päivä ja saan edes pienet kiksit ja hymyt irti yhdenkin oman kestovaipan kääräisystä pikkupepun suojaksi, niin vaippapussi on ehdottomasti hoitanut hommansa mun sairaalakassissa!

Itselleni vaatetta on jonkin verran, mutta lämpötila- ja hikoilutilanteen mukaan pitää sitten katsoa kuinka pitkälti vain niillä pärjää. Jälleen ajattelen sairaalavaatetuksen odottelevan paikanpäällä jos omat ajatukset ihokontaktivaatteista eivät ihan vastaakaan käytäntöä. Imetysliivit ja -paidat on enimmäkseen vain lyhkäisiä vierailuaikoja ja kotiutumista ajatellen mukana, tuskin niihin muiden hoivaolioiden (ja niiden puolisoiden) seassa tuntee tarvetta kääriä meijereitään. Tohvelitilanteen oon päättänyt ratkaista mieluiten lähtemällä koko sairaalareissulle kesäisissä pistokkaissa ja mahdollinen lapsivesi + taksi -ongelma on ratkaistu toivottavasti mummolasta haalitulla vaipalla! (Toki isoimpia toiveita tällä hetkellä olisi synnytyksen käynnistyminen supisteluilla, jolloin taksiin varmaan istahdettaisiin muovipussin ja pyyhkeen vuoraamina!)

Toilettilaukussa tavallisten hygieniajuttujen ja vakkarilääkkeiden ohella on nyt sitten liivinsuojia jos maito nousikin yltiötehokkaasti jo sairaala-aikana, Bebanthen, Lansinoh ja rintakumit jos sairaala jotenkin niistä kitsastelisikin tarvittaessa, korvatulpat ja Belly Bandit -vyö. Eväspussista puolestaan löytyy viikunoita, rusinoita, lakua ja pähkinöitä ja nestemäisinä versioina Gatoradea, shampanjaa ja Miehelle energiakolaa. Saarioisten maksalaatikko olisi hankintalistalla ehkä vielä siinä vaiheessa, kun parasta ennen päiväykset alkavat yltää reippaasti lasketun ajan tuolle puolen. (Kyllä, sitä odotan innolla ja ei, viimeisin neuvolalääkäri ei antanut lupaa syödä sellaista ennen synnytystä!)

Viime hetken päätöksiksi ja pohdinnoiksi olen sitten jättänyt läppäri + dvd-leffat, tyynyn tai tyynyliinan ja kaikki Miehen tarvikkeet. Itse nappaan kassin lisäksi ihan perus käsilaukun mukaan, jonne toivottavasti muistan nakata myös kameran ja kännykän laturin. (Kamera on ladattu ja siinä kyllä akkua piisaa viikko tai useampikin.) Jos päästään heti perhehuoneeseen, niin Mies varmaan ehtii ekaa yötä varten kyllä hammasharjan ja passin nakata povariin ja pärjäilee tovin mun kanssa samoilla eväillä. Kotiin on tietty tuskainen reilun puolen tunnin sompailu suuntaansa, mutta ei kyse mistään mahdottomasta matkasta ole ja täytyyhän jonkun käydä karvalapsia ruokkimassa ja paijaamassa joka tapauksessa. Traumat kun niille jää tästä projektista kuitenkin, se on ihan varmaa.

(Meidän vaunut kaikkine tilpehööreineen toimitetaan muuten kotiovelle ihan just! Iih, ihanaa! Arvatkaa kuka varmaan lykkii loppuillan täällä kaheksikkoa kissavauva kyydissä?!?)

Hankinnoista ja kaupoista

Odotusaikana on oppinut ihan oudolla tavalla tarkkailemaan kauppoja ja nettikauppoja. Listaankin tässä kaikenlaisia mieleeni juolahtavia putiikkeja livenä ja netissä, joihin olen itse jollakin tasolla ihastunut tai ainakin joiden tarjontaa käyn semi-säännöllisesti tsekkailemassa. Jännä on ollut huomata, miten jopa puolen vuoden aikahaitarissa mun maku on muotoutunut, muuttunut ja kehittynyt! Esimerkiksi ihan alkuun ihastuin eniten kauniin värikkäisiin ja kuvioituihin taskuvaippoihin kun taas viimeisen pari kuukautta puhtaan siistit vitivalkoiset värit vaippamaailmassa on tuntuneet niiltä kivoimmilta! Vauvanvaatepuolella taas oon löytänyt elämääni pari ihan uutta väriä: violetin ja oranssin! Ennen en oo niitä kokenut alkuunkaan omikseni missään muotoa, mutta mielikuva vauvasta niitä päällään onkin upea! Pinkki ja vaaleanpunainen sellaisenaan ovat kyllä sitkeesti pysyneet "yök" -listalla, paitsi joidenkin poikkeavien kuviointien ja kuosien kohdalla.

Myös vaatteiden käytännöllisyyteen huomion kiinnittäminen on ottanut isoja kehitysaskeleita. Ihan ummikolle alkuun oli tärkeitä vaikkapa bodyjen ja paitojen pääntien väljyys tai nepparit, että on sitten varmasti helppo ja nopea pukea. Seuraavassa vaiheessa tärkeiltä tuntuivat raapimisenestotumput (jos sellaiset vaikka oli bodyssä mukana) ja kietaisubodyt vaikka yölliseen pimeävaipanvaihtoon varautuen. Myös vetskarit vaikuttivat neppejä kätevämmiltä yöpuvuissa, vaikkakin saattavat olla koppuroita ja kovia. Nyttemmin mieleen on hiipinyt kaikenlaisia epäilyksiä miljoonista pikkujutuista. Potkuhousuissa kun jalkaterän koko ei esimerkiksi välttämättä vastaa muun vartalon kokoa etenkään vauvalla. Toisaalta taas potkivaisella veijarilla voivat löperöt sukat olla jatkuvasti hukkumisvaarassa. Tarvitseeko vauvan housuihin varata tilaa vaipalle kuinka paljon? Kovin tiukkoja housuja valkatessani olen näin ajatellut, mutta löysemmissä en ole hommaan kiinnittänyt juuri huomiota. Hyvän vinkin sain jo haaraneppareiden tärkeydestä pro:lta vaipanvaihtajalta, joka totesi välttelevänsä uudestaan vaipanvaihdon jälkeen pepun yli vedettäviä housuversioita. Mitä kaikkia omia ihmeellisiä mieltymyksiä tai rajoitteita sitä kehittyykään sitten aikanaan joihin ei vielä voi varautua?

Alkuun himoittivat vaaleat, hennot "vauvavärit", kun taas lähestyvä kesä (?) ja puklu-pissa-kakka-kissankarva-käytännöllisyys saivat innostumaan myös räikeämmistä kuoseista (niin mainitsinko sen oranssin jo?). Kautta varustelukauden erityisesti kissa-, kettu-, raita- ja pallokuosit on olleet hot-listalla. Toisaalta kuitenkin oon niin outo ulkonäkövalitsija, että en oikein osaa itsellenikään selittää mikä ja miksi miellyttää silmää, vaikka jokin muu "ihan samanlainen" sitten ehkä ei. Vauvajutut eivät siis ole tästä poikkeus. Pikkuhiljaa tarpeita etsiskellen on kuitenkin saanut rauhassa etsiä ja löytää mieleistään. Toivottavasti siitä on iloa ja energiaa antamaan vauva-arjen keskelle, koska jo pelkästään raskauden ja synnytyksen myötä jokainen äiti on ansainnut vauvavuodelle jotain piristävää materiakivaa.

Tässäpä nyt siis pikapikaa mieleeni juolahtanut (en kyllä keksi puuttuuko joku usein vierailtu?)

AAKKOSTETTU LISTA KIVOISTA JUTUISTA:

Alvababy
Halpoja, kiinalaisia, lapsityövoima-riistokestovaippoja ilman toimituskuluja. Jos alku hirvittää voi samoja tuotteita hakea kotimaisten "jälleenmyyjien" kautta tuplahinnalla vaikka vaan yksitellen testiin huuto.netin kautta.

Bebes 
Enemmän äidille, kuin vauvalle ja hyvällä sijainnilla. Jännää hippeily- ja luomuhifistelyä kiinnostuneille aina synnytysvalmennuksista vadelmanlehtiteehen ja imetysvermeisiin, idyllinen ja ilmeisesti asiantunteva henkilökunta. Imetysliivivalikoimissa omaa luokkaansa, joten kannattaa käydä hypistelemässä ja sovittamassa ja kun tarpeet tiedossa, löytyy samoja malleja halpanettikaupoistakin. Pääsääntöisesti huippulaatua huippuhinnoilla, mutta yksittäiset tuotteet saattavat kilpailuttaessa osoittautua edullisiksikin.

Beboliina
Ihkuja kotimaisia raapimisenestotumppuja, bodyn jatkopaloja ja muuta söpöstelyä, lähinnä tekstiiliä.

Clas Ohlson
Mitähän kaikkea täältä on tullut katsasteltua tai jopa haettua..? Ainakin kissojen parvekeverkkojuttuja, jumppapalloja, pulloharjoja, tens-laitteita, lämpöpusseja, ruuveja pinnasänkyyn ja vaikka mitä.

Hennes & Mauritz 
Aleksin "se Stockaa lähempänä oleva" HM on kunniakkaasti hoitanut alennusmyynneillään lähes koko virallisen (pienehkön) äitiysvaatearsenaalini. Joten kyllä, mammahellemekot tammikuun aleista oli fiksu veto, kuin myös se villakangastakki! Ja monihan kehuu noita henkkamaukan ihan perus vauvanvaatteitakin.

Huuto.net
Tätä on musta ihan turha jopa mainostaa, itsestäänselvyyttä. Mitä ikinä etsitkin, katso ensin täältä! Toki välimatkat ja postikulut kannattaa aina huomioida, mutta ainakin mun hankinnoissa ollut ihan ehdoton. Vaippa-arsenaali on jo lähes yksinomaan kokonaan "huudettua", mutta esimerkiksi viimeisin ostos oli muutaman euron kannellinen, pajuinen pyykkikori, juuri mitä olisin uutena kaupastakin etsinyt.

Jesper Junior
Nalle-mallisto vetoaa, alennusmyynneissä ihan kohtalaisilla hinnoillakin.

Jutta
Sekava nettikauppa ja samanoloinen myymälänluukku Punavuoressa, mutta näpsä palvelu ja neuvonta. Täältä löytyy vähän tarkemmallekin hifistelijälle niin kotimaiset kuin ulkomaiset vaipat ja vaippatarvikkeet.

KappAhl 
Newbie-mallisto, en vaan ymmärrä mikä siinä vetoaa! (Ja miksei ne oo ikinä ihan superalessa?)

Lastenturva 
Vissiin Suomen parhaat valikoimat vaunuista ja muista härpäkkeistä, välillä tehokkaita tarjouksia, sijainti autoilijoille, mutta nettisivut noin yleensä hyvä vertailu- ja tiedonlähde ja onhan niillä tietysti nettikauppakin.

Marks & Spencer
Sekalaista äitiys- ja vauvakamaa miellyttävilläkin kuoseilla käyty kuolailemassa välillä. Toimitus Suomeen tällä hetkellä kait 7 puntaa, eli ihan pikkutilauksilla ei kannata, ellei kuolaa tosi pahasti.

Nella & Nuttu 
Espoolaisten vastaus lastentarvikeitsepalvelukirppiksiin.

Nursingbra shop 
Tunnetuimpia imetysliivimalleja halvemmalla kuin muualla jos koonvalintaongelman saa ratkaistua.

Oranssitori 
Oma lähi-itsepalvelukirpparini, ainakin kuukausittain tullut kierrettyä läpi. Myyjistä osa myös fb-sivuilla hoksaa mainostaa mitä ja milloin pöydälleen vie.

Pedihealth
Kaikkea näppäränoloista hoito-, imetys- ja vaippatarviketta ja osin kohtuuhinnoin, jos kokee tarvitsevansa tai haluaa kokeilla. (Esimerkiksi entisissä äitiyspakkauksissa olleita juttuja.)

Royalkestot
Edukkaat kestoliivinsuojat, -siteet, -vaipat sekä muuta roinaa.

Tori.fi
Ei mun makuun yhtä näppärä kuin huutis, mutta kannattanee täältäkin isompia etsintöjä vilkaista.

Vaunuaitta
Meidän lähilastentarvikekauppa, jossa oon käynyt fiilistelemässä kauppareissun ohessa tulevia vaunuja ja etsimässä tuloksetta kivoja harsoja. Keskittynyt siis lähinnä isompien ja kalliimpien tuotteiden myyntiin.

Vekarakirppis
Yksi vierailu sai mukaan vaikka mitä kivaa! Helppo löytää ja hyvin monipuolisesti erilaista vaatetta ja teksitiiliä. Parhaillaan kesälomalla, mutta päädyn varmasti paikalle vielä pirpanan kanssakin!

Yliopiston apteekki
Cuplatonit, Bebanthenit, Nenä-Friidat ja monet muut. Sekä tietysti osa odottajankin huoltoa löytyy täältä! Kalliimpi kuin moni muu iso apteekki, mutta Uniikkikortilla isommista seteistä alea ja reseptipuoli hoituu suoraan työpaikkakassaan kuin työpaikkakassaan, eikä tarvi jälkikäteen hakemusrumbaa.

Vinkkejä otetaan taas ilolla vastaan muiden kokemuksista... Tai mikä mua näiden perusteella saattaisi miellyttää? Suurin osa kun näistäkin siis löytynyt muiden vinkkaamisten perusteella.

Ja älkää vieläkään unohtako Babybingota!