keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Minäkö taaperon imettäjä?

No en ole! Vielä. Toki jonkin mittapuun mukaan ehkä, koska tällä yhä imetystä jatkavalla Tipusella on ikää jo yli vuosi. Toisaalta se ei kuitenkaan kävele tai puhu vielä, mitkä myös voisi lukea vauvuuden ja taaperouden erottaviksi tekijöiksi. Aamut on meidän vuorokauden isoin imetyshetki niinä päivinä kun typy ehtii herätä ennen mun töihinlähtöä, eli tulevaisuudessa varmaan etenkin, kun Mies palaa ensi viikolla töihin ja mun työt siirtyy ilta- ja viikonloppuaikaan. Päivisin Tirppa ei juuri maitopalleroita kaipaile, illalla joskus joo ja joskus eiei. Eli oikeastaan homma toimii vähän tai aikalaillakin just niinkuin joskus puol vuotta takaperin "suunnittelin". Mutta että mitä ihmettä, mikä ihmeen taaperoimetys?!?

Odotusaikana ja imetystaipaleen alussa mun vain ja ainoa tavoite ja toive oli välttää pullo- ja korvikerumba ja hoitaa maitohomma kotiin mielummin ekologisesti omasta ahterista lähtien. Missään vaiheessa, edes raskausaikana tai synnytyslaitoksella, en ottanut stressiä hommasta, vaan raskaana ajattelin, että "kaikkeni yritän ja lopun näkee sitten", ja laitoksella puolestaan, että "kyllä tää tästä vielä lähtee". Ja niinhän se menikin. Alun imuotehankaluuksien ratkettua ei meillä erikoisempia ongelmia vastaan tullutkaan. Hiven sammasta katosi itsestään, hampaiden tulot vaikuttivat aina vain sen päivän kerrallaan, kunnes helpotti. Ei tukoksia, tulehduksia, kummoisempia raivareita tai lakkoja. 

Ensimmäisen kerran pullon testailua 3-viikkoisena.
 Vastasyntynyt "roikkui tissillä" hereillä ollessaan vähintään sen tunnin välein, iltaisin vähintään puolen tunnin välein ja ajoittain kerralla tunnin tai pari putkeenkin. Aina herätessä, aina ennen lähtöä, aina nukkumaanmennessä, jokaisessa mahdollisessa välissä ja välillä niiden välienkin välissä, jne. jne. jne.Vähän isompana, ehkä 2-3-kuisena tahti jo hellitti ja väliä saattoi tulla välillä niinkin pitkään, että ihan ihmetteli miten sillä ei jo ole nälkä, kun oli tottunut tiuhempaan tahtiin. Yhtäkkiä olikin ihan kiva lähteä kaupungille, kirppikselle, kauppaan tai piknikille, kun ei joutunut joka penkillä kaivamaan nisää esiin. Päiviä pystyi jopa suunnittelemaan sen muutaman tunnin eteenpäin! Tutti astui kuvioihin joskus 4-kuisena, joten 10-20 minuutin viivytyksetkin nälkäänsä heränneelle olivat ihan mahdollisia (bussissa kotimatka, kaupasta kotiin kävelyt tyypillisimmin). Tällaisella aikataululla, kombolla ja tunnelmilla mentiinkin sitten ruokailuihin asti suunnilleen. Jossakin vaiheessa huomasi kaipaavansa niitä vastasyntyneen seesteisiä, pitkiä imetysrupeamia, kun ehti rauhassa katsella jakson tai pari jotain telkkasarjaa ja huilata.

Melkein 5-kuisena jouluaattoillan maitoja.
Varmaan sitten 7-8 kuukauden iässä alkoi ruoka ja iltapuuro upota siihen tahtiin, että imutusten tarvekin helpotti. Tosin hyvin jo syyslukukaudella, ennen puolen vuoden ikää, oma äitini onnistui viihdyttämään neitiä pakastemaitoja käyttämättä sen kolme tuntia, mitä yhdellä luennolla käyminen multa kesti. Kevätpuolella homma olikin sitten jo rutiinia ja saivat maistella luennon aikana aina jonkin soseruoan. Ruokapuolesta Mies ja hoitajat ovat pääsääntöisesti ennen tuota vuoden ikää antaneet soseruokia mielummin ja minä taas painottunut antamaan neidin itse tutkailla safkojaan ja syödä omatoimisesti. 7-8-kuisena yösyötöt myös alkoivat kadota ohjelmasta. Ensin jäljelle jäi yksi aamuyön syöttökerta, joka sitten lopulta putosi sekin pois itsestään. Nykyisin noin joka toinen aamu Tirppa herää omasta sivuvaunustaan viereen nukkumaan ennen kuutta ja jos olen itse samoihin aikoihin nousemassa aamuvuoron takia töihin, annan yleensä aamumaidotkin samalla.

Töiden alkaminen kesäkuussa ja entisestään lisääntynyt ruoan syöminen ovat kyllä selvästi vaikuttaneet imetystahtiin. Vaikka vielä vähän vauva onkin, niin Tirppana on mielestäni tämän Taaperoimetyksen aloittanut jos hiljalleen kesän myötä ihan itse. Villinä, vapaana ja pirteänä maidot eivät enää juuri kiinnosta, mutta vähänkään unisena, väsyneenä tai kurjalla fiiliksellä maistuu antaumuksella.

Etukäteen kaavailemani tavoite siis toteutui: pullot jäi kaappiin pölyttymään ja korviketta sellaisenaan taidettiin kokeilla huvikseen vaan kerran (ruoanlaitossa sitä kyllä oli). Mitään uutta tavoitetta en itelleni ole asettanut. Nyt on hyvä näin, mutta jos joskus ei ole, niin katellaan sitä sitten uudestaan silloin.

2 kommenttia:

  1. Löysin blogiisi ja jään seurailemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos jäät, vaikka vähän on aktiivinen kirjoittelu hiipunut. :)

      Poista