Projekti kestovaippa II : Vaippamania

Miten lähdin liikkeelle alussa ja miltä se tuntui, voi lukea myös ykkösosasta.

Eilen kun muut suuntasivat baariin lätkäjatkoille, mä rynnistin malttamattomana koneelle katsomaan vaippahuutojeni tilannetta. Joku uusi ja outo vaippamania iski pari päivää sitten. Olin jo taas hetken ehtinyt tuskailemaan, kuinka kaikkea ei ehkä vielä olekaan tarpeeksi ja pitäisi inventoida ja miettiä ja vertailla ja ottaa selvää. Kohta noita arsenaaleja (vaipat, vaatteet, harsot, liinavaatteet, kaikki) kun pitäisi alkaa pesemäänkin käyttöä varten ja eihän mulla ole (ollut siis) hajuakaan miten niitä saa ja miten ei pestä! Suit sait foorumeilta siis neuvoja ja vinkkejä metsästämään ja kappas, seuraavaksi huomasinkin jo klikkailevani kiilto silmissä niitä viattomia "Tarjoa" -nappeja (kyllä, erittäin monikossa) Huuto.netissä. Viikon tai kahden päästä meillä on vissiin sitten vaippatarpeet ihan vauvafarmin varalle. Että tervetuloa vaan treenaamaan sitten loppukesästä.

Uusi innostukseni vastasyntyneelle ja ekoille kuukausille on nyt harsojen + villisten / kuorien rinnalle myös vastaava kotelo sisävaipalla tai harsolla sekä sisävaipalla höystettynä. Niitä kun irtoaa netistä kohtalaisen halvalla ja hyväkuntoisina. Aiemmin hankitut Imsevimset ja Bambolinot ovat siis saamassa seuraa. Sisävaippa + kuori -settiin kun saa harsolla ihan lisäimuakin sitten sen verran mitä kuoren koko antaa myöten. Lisäksi etuna voisin kuvitella olevan harsontaittelun tarpeettomuus. Sisävaippa kun on valmiiksi muodossa tehtäväänsä varten.

Ihanat, kauniit taskuvaipat on suosiolla hieman peremmällä hoitopöydän uumenissa, sillä niihin on tarkoitus perehtyä sitten reisien pullistuttua edes vähän muhkeammiksi kesäisistä. Tosin olen huomannut "valkonen on mun lempiväri ja vaaleet on niin lempeitä vauvavärejä" -ajattelun laajentuneen nyt myös vaippasektorille muualta. Eli puhtaan valkoiset kuorivaipatkin on (sairaalloisesti) alkaneet ihan silmää miellyttää. 

Myös all-in-one -vaippoja oon nyttemmin kuitenkin ja riskeistä huolimatta rohkaistunut metsästämään jokusen lisää, ihan niitä muita, inspiroitumattomampia vaipanvaihtajia varten. Miehen kyllä uskon kokemuksen myötä kestovaipoille lämpenevän arkitarpeisiin, kun onhan se kierrättämäänkin tottunut jo kyseenalaistamatta. Varmasti AIO:t voi myös arkireissuilla tulla ihan tarpeisiin, kunhan ne vaan malliltaan sopivat.

Pesut aloitan sitten heti välittömästi, kun vaippakokoelmani tuntuu olevan kasassa. Yllätyksekseni meidän ihan nykyinenkin Serton pesuaine pienennetyllä annoksella käy kaikille vaippatarpeille. (Siis ei tuo mikään "meidän pesuaine" ole, vaan sattuu vaan tällä hetkellä just olemaan purnukallinen käytössä, edellinen olikin sitten ties mikä.) Tietysti villalle pitää hoidella vielä oma lanoliinitus-osansa, mutta eipä meilta villiksiäkään vasta löydy kuin yhdet, eli toiset varmaan hankintalistalla jo ennen kesää.

Tän hetken ihka ainoat kestovaippapulmat mun päässäni onkin kaksi seuraavaa (ratkaisut tervetulleita!) :

1. Miten likavaippavarastointi kotona hoituisi parhaiten?
Meillä on kaksi vesitiivistä suljettavaa (mutta aika pientä) pussia, mutta jos ne tulee lähinnä tilapäiskäyttöön esim. ulkoillessa, mikä olisi fiksuinta kotona? Jos oletetaan, että likavaippoja noin 3 vuorokautta maksimissaan säilyttelisi? Mikä olisi yhtäaikaa sopivan edullista, ekoa, ilmavaa, hajutonta, logistisesti ja esteettisesti kivaa? Liotuksen olen vähän niinkuin jo pois mahdollisuuksista laskenut, kun vessa on niin pieni, ettei sinne olisi järkevää mitään ylimääräistä ottaa.

&

2. Onko muka mitenkään mahdollista, että näiden kanssa touhuaminen / näiden vaihtaminen tuntuisi ikinä työläältä?!? Kattokaa nyt niitä!!! (Tähän iso sydän.)

Imsevimsen sisävaipat, uusin inspiraatio

Osaa AIO:kin olla söötti.

Muistatteks Maikkarin pöllölogon? Tai sen Pikku Kakkosen tunnaripöllön?

Pitäsin itekin just tällasta.

Vähän merkkihifistelyä. Kuosit on kyllä tyypillisesti kivemmat noissa "halpisbrändeissä".

Lisää pöllöjä! Ketä tuo vihree muistuttaa?

Ei mulla muuten oo oikeesti mikään vaaleenpunanen painotus näissä taskuvaipoissa, vaan jotenkin oudosti satuin nyt kuvailemaan vaan näitä yksityiskohtia juurikin kyseiseen värimaailmaan painottuen. Ei ollu tarkotus.

Kuvioita ei taida raaskia vaippaimuksi tunkea, mutta paksumpia pitäis etsiä muutenkin.

Pelastakaa mun päivä ja valottakaa tyhmälle 'näpsy' (valkoinen yllä ^) -sanan etymologiaa. Mun maalaisjärki ennen vaippamaailmaan kurkkaamista sanoi jotakuinkin: näpsy = nappy (eng.) = vaippa kuin vaippa (suom.). Mutta ei, se onkin joku tällanen spessu kiinnitin?

Perinteinen kissakevennys:
Into pinkeenä oon taas kerran kaavaillut pikkukissaa testileluksi ja koekaniiniksi vaippatreeneille. Ainoa este, minkä keksin on häntä. Lieneekö järkevää harjoitella harsotaittelua ja kiinnittelyä hännäkkäälle otukselle? Sittenhän kesällä ainakin ultrien mukaan  hännättömän vauvan vaipathan väistämättä falskaa, koska oon oppinut jättämään häntävaran? Toisaalta meillä lähti just viimeinen (keittiön) matto jälleen kerran pesuun tän nimeltämainitsemattoman, kuvassa esiintyvän mielensäpahottajan vuoksi, että sikäli vaipat kyllä tulis ihan tarpeeseen.

Kännitunnustus

Mun ei koskaan ikinä ever pitänyt kokea mitään yhtäläisyyttä siihen ihmisryhmään, joka esim. välttelee vappua keskustassa humputtelevien takia tai liittyy facebookissa "itsekin käytin joskus alkoholia" -ryhmään. (Muistatteko fb:n alkuvaiheissa, kun tällanen ryhmä oli aikuisen sarkastisesti perustettu "aikuisiksi kasvaneille" vastapainoksi sille sarkastiselle "itsekin käytän joskus alkoholia" -ryhmälle.) Nojoo. En ole liittynyt, enkä koe yhtäläisyyttä, vaikka sinällään edelleen mun mielestä mielipiteet on mielipiteitä ja niihin on kaikilla osapuolilla tasapuolinen oikeus, olkoonkin, että tässä terveys-, taloudellisuus- ja oikeestaan kaikki todelliset tekijät on enemmän käyttäneiden kuin käyttäjien puolella. Ja kaikki kyllä yleensä myöntää sen.

Mutta... Käsi ylös jos jollakulla muulla on vasta raskauden yllättämänä löytynyt sellanen uusi "onko känniset oikeesti tollasia" -aivolohko (tai ehkä aisti ennemmin)?!? Mulla meinaan on! (Tai sitten kaikki vaan yhtäkkiä kollektiivisesti on muuttaneet kännikäytöstään jostain syystä rasittavaksi.) Ja kiintoisaa on, että tämä mun oivallus ei monessa tilanteessa edes vaadi kovin isoja alkoholiannoksia tai humaltilaa, vaan joskus todella pienikin riittää. Alkuraskaudessa tätä ei niin selvästi havainnut (ehkä omalla baby high:lla oli osuutta asiaan), mutta jatkuvasti selvemmin ja herkemmin. (Hehe, selvemmin nimenomaan!)

Aion mä tulevaisuudessa viinistä edelleen nauttia ja hyvällä omatunnollakin vielä, mutta vähän herää epäilys, että niitä entisiä sammaloituneita syvällisen henkeviä keskusteluja yön tunteina ei ehkä tulla enää näkemään. Humaltuneen kanssa on nimittäin yllättävän vaikea keskustella. Toki vannomatta aina paras. Enhän mä siis enää edes muista miltä se krapula oikein tuntuu.

(Aiheella ei sitten ole mitään sen kummempaa tekemistä eilisiltaisen lätkäillan kanssa, muuta kuin että Muumilimpan ohella täällä nautittiin myös valkkaria, jekkua, longeroa ja bisseä, mutta tuli vaan mieleen, kun aattelin mitä illasta kertoisin.)

Lisää pesänrakennusta

Viime päivinä iskenyt uudestaan tarvikehaalintainto. Keskittynyt lähinnä ihan viimoisena vain vaippaosaston täydennyksiin, mutta muutakin roipaketta on vaihtanut vaivihkaa omistajaa.

Ihan navan alapuolelta löytyi jotain hailakkaa arventapaista (!!), joten uusimpaan käyttöön kosteusvoiteen ja babyoilin rinnalle lähti nyt viimein tää todella monelta taholta kehuttu Bio-Oil. Ihastuin ainakin tuoksuun heti, joten ehkäpä nyt taas saan vähän tsempattua tän ihonhoidon kanssa, kun hetkeksi into lopahti! Weledaankin tottui ja se vihreä purtilo avocadotuoksuineen oli ihan ok, mutta tätä voi vielä jälkikäteisnuuskia kämmenistäkin mieluusti! Eli hoitokäytössä siis rinnakkain kaksi herkkua, kun tämä osoittautui hyväksi aamu- ja iltakäyttöön ja peseytymisen jälkeen koko kroppaa hoitaa se Natusanin Baby-oilin hyvänyönversio.

Tän hetkinen arpisaldo on siis rintojen alapinnalla yhdet tummimmat ja "näkyvimmät" (tosin sijainnin puolestahan ne ei sieltä minnekään näy kun jäävät joko liivien pimentoon tai ilman liivejä mahan ihoa vasten), lisäksi oikeassa rinnassa on päällispinnallakin sellanen "vaalea" jälki ja nyt sitten vielä hailean tumma navan alla. Ihan arvettomana en siis oo säilynyt, mutta kyllä noita vähän etsiä saa, että huomaa.

 
Imutustyyny useiden tiirailujen jälkeen irtosi epäröinnillä Huuto.netistä. Vähän turhakehan tämä ehkä voi olla, mutta oli halpa ja kotimainen ja jotenkin toi kuosi vaan vetosi muhun hupsuudellaan. Mollavauva on merkki ja täytettä on lisättävissäkin, eli siksi kuva vähän lörpöstä tyynystä. Eihän mulla vielä mitään haisua ole kuinka pinkeenä tollasta oisi tapana pitää.

Ja huh. Tämä härpäkekin on nyt yliviivattuna listalta, jeejee! Muutaman euron lakisääteinen kaukalonrytky. Ehkä sillä ne parit keikat vetää ja ihannehan olisi, ettei akuuttia tarvetta edes tulisi. Joukkoliikenne kunniaan!

 
Kaukalon kylkiäisinä lykkäsi myyjä meidän matkaan vielä tämänkin härpäkkeen. Lahjaksi ollaan kyllä omavalintaista sitterimallia saamassa jossakin vaiheessa, mutta nyt on karvalapsille oma, kun heti omivatkin. Ehkä tällä voi testailla onko pirpana edes halukas itsekseen heijailemaan?

Ja vihdoin uusi reppu, joka olisi vähän suunnitteilla nyt äippälomailun ajaksi myös "hoitolaukun" virkaan. Mun vanha Dakine kun on jo vuosikaudet vedellyt viimeisiään (itseasiassa taisin heittää jo poiskin?) ja Miehen joku repunretale myöskin vähän laittanut jännäilemään koska olkahihna lopullisesti katkeaa kesken kriittisen kantoreissun. Tietysti ironisesti juuri tän hankinnan jälkeen sain äidiltä takaisin lainassa olleen Marimekon repun, jonka olin täysin unohtanut omistavanikaan! :D Kohtalon suurta ivaa ilman muuta, mutta nyt on sitten kaikille perheen reppukokoisille omansa ehjinä.

 
Eilinen turvotuksenpoistokuuri starttasi menestyksellä! Ainakin vessassa sai rampata niin tiuhaan, ettei vähään aikaan ole saanutkaan. Sormet oli heti tänä aamuna kaposemman ja viriilimmän tuntuiset eilisaamuun verrattuna. Jatkan siis samaa linjaa. Tänään testissä vesimeloni.

Rv 30+3

Viikon möhökuvista (Miehen paita päällä) voi päätellä mitä teen tänä(kin) Mies suuntaa areenalle kummisedän kanssa ja kummitäti ja kumppanit (ehkä raflan kautta) pörähtää meiän telkkarille illalla. Ihanaa, Leijonat!

Neuvolat tiivistyvät

Nopeat neuvolapäivitykset tähän väliin, koska en halua niitä sujautella muihin teksteihin sitten sotkemaan. :) Oon elänyt viikonlopun aika tietokone- ja nettipimennossa, mikä on ollut aika ihanaa vaihteeksi. Nyt kun koulukaan ei enää vaadi Moodlea kyttäilemään tai muuta mukavaa, ainoastaan paperiset tenttikirjat odottaa hyllyssä. Tosin eilen kyllä oli pakko yksi tehtävänpalautus hoidella vielä tietoteknisesti, mutta se olikin kevään toiseksi viimeisin mokoma.

Ihan ekaksi raportoin, että kyllä! Pirpana on fiksusti käännähtänyt päälleen, eli todennäköisimmin se kävi juurikin sillon kuin siltä tuntuikin! Alapääliikkeet kohdunsuulla ja häpyluun päällä tulevat siis pikkuisista käsistä, vaikka välillä tosi voimakkaita ovatkin. Otin tän asentojutun tutkimuspöydälle käydessä ihan tarkotuksella puuheeksi Tädin kanssa, koska halusin oikeastaan vaan tästä edes jotain tietoa ja sainkin lopulta pienen kivan yllärin. Käsikopelolla Täti arveli pään kyllä alas, mutta ihan varmistukseksi veikin mut vielä ultralla varmistamaan asian! En tosiaan siis tiennyt, että meidän neuvolasta ultra löytyy ja aikamoinen vempele se olikin. Ihmeellisessä takatilassa, sellasessa siivouskomeron kokoisessa huoneessa sai hyppiä jalkatukien yli penkille, ja itse aparaattikin oli aika autenttinen iso vaaleanbeessinharmaa muovihärpäke. Näytön koko oli sellasta neuvolakortin luokkaa (niille jotka ei sellasta ole omistaneet, niin 10x15cm voi olla aika lähellä totuutta). Mutta ihan se ja sama, oli kone missä tilassa, minkälainen ja kuinka vanha vain, lopputuloksena mun mahasta löytyi alhaalta pääpallo ja navan vierestä mun oikealtani katsottuna selkä! Nyt onkin ollut perjantaista asti aika upeeta kun on liikkeistä suurimmasta osasta pystynyt sanomaan mikä ne aiheuttaa. Tosin ihme kippuroilla toi vielä pystyy olemaan, kun jalkojen liikkeet tuntuu mun asennosta riippuen välillä ihan oudoissa paikoissa. Hyvä tietysti että vielä mahtuu. Eilen satuin niin selkeän potkun saamaan kädelleni kylkimakuulla alempaan kylkeen, että ihan saattoi kantapääpotkuksi sen tunnistaa. (Mikähän riehunta oisi alkanut jos oisin omalla kädellä saanu siitä kantapäästä otteen ja pitäny kiinni?)

Painotilanne neuvolan kartalla +16,3 kiloa (oho :) ja mun laskun mukaan siis sen noin pari kiloa vielä päälle. Hemoglobiinit olin saanut peräti 130:een nousemaan raudoillani, tosin nyttemmin olen kyllä satunnaisina vuorokausina sitä vain isommin napsinut. Toi 130 kyllä mulle passaa ihan mainiosti, eli niillä main riittää että pysytteleekin. Sykkeet on tasasesti pysynyt 145:ssä yhä, vaikka aika ronskilla kädellä toista pesässään häirittiinkin siinä asentotunnustelussa. Kohdulta löytyi kokoa Tädin mittauksella nyt 28 senttiä.

Verenpaineet oli ainoa epäkohta ja ekaa kertaa nyt sellainen. Eka istumamittaus sai peräti lukemat 142/84, toisella laskivat jonkin verran ja vasta makuulta mitattu oli samaa luokkaa kuin mun alkuraskauden tulokset. Turvotusta mulla on satunnaisesti ollut ja nyt alkanut tuntua että ihan jatkuvastikin, mutta muita pahempia oireita kuitenkaan ei. Ihan iloinen siis olen, että tästä eteenpäin pari seuraavaa neuvolatsekkausta ovatkin jo kahen viikon välein. Eli itseasiassa siis jo ensi viikolla seuraavaksi!

Nesteen- ja turvotuksen poiston aloitinkin jo eilen shoppaamalla 2 kiloa espanjalaisia mansikoita! Tästä alkaakin nyt vesi - lenkkeily - jooga - sun muu -tehokuuri! :D Ei tuo turpoilu muuten suurempaa haittaa aiheuta, mutta käsissä (sormissa) se on ehkä epämiellyttävimmän tuntuista ja öisin puutuu kädet lähes joka yö (eivät kyllä välttämättä ole tekemisissä keskenään, mutta mahdollisesti)! Kaikenlaista ihme vaivaa tää loppuraskaus mukanaan tuokin.