Äitiyspakkaus / Perhepakkaus

Oon aika itsestään nimiuutisen jälkeen alkanut ihan huomaamatta käyttää koko puketista ennenmmin jotain muuta nimeä, kuin ainakaan alleviivaavasti äitiyspakkausta. Vaikken Guzeninan kanssa kaikesta samaa mieltä olisikaan, niin Ylen yleisön mukaan äitiyspakkaus on vanha ja mälsä nimi. Eikä siis missään nimessä minkään sukupuolittuneen tasa-arvon tai muun vuoksi, koska kyllähän se nyt fakta on että mun ahterista se vauva ulos puskee ja tässä vaiheessa miehen osuus, raskausvaivat ja vaivannäkö on voinut rajoittua hyvinkin mitättömään (ja miellyttävään) osa-alueeseen koko operaatiosta. Lähinnä mulla mielessä on itse pakkauksen sisältö ja mihin käyttöön se tulee.

Isyyspakkauksessa oli leikillistä, ulkonäöllistä ja hyödyllistä kivaa niin isäkkäälle, kuin meille muillekin perheessä. Ihan tieten tahtoen jätin pakkauksesta pois kaikenlaiset sikarit, jallupullot tai "vapaudut vankilasta" -kortit, joita kovin moni tuntuu pitävän konseptiin kuuluvina. Eipä Kelan äitiyspakkauksessakaan mun, äidin, ihkaomaan käyttöön ollut mitään muuta kuin yhdet kestoliivinsuojat ja paketti Libressejä. Niiden jakamisesta koko perheen kesken neuvottelisin vallan ilomielin, mikäli joku muu kokisi tarvetta vastaaville tarpeille.

Äitiyspakkauksen tarpeet siis suurimmalta osin menevät vauvatulokkaan käyttöön läheisten aikuisempien henkilöiden toimiessa lähinnä vauvan ja tarvikkeen välisinä logisteina. Perheen taas muodostavat yhdessä tuleva vauva ja hänen kohtulihaksessaan kantajansa ja siihen päälle kaikki sekalaiset mahdolliset muut lähipiiriin kuulujat jos sellaisia on. Edes mitään juridista rajaa perheeseen kuulumiselle en osaa määritellä sen tarkemmin, koska meiltäkin löytyy yksi perheenjäsen, joka ei paperilla luonamme asu tai "ole kirjoilla". Emmekä ole ainoa esimerkki tällaisesta ihan lähipiirissä. Alkuunkaan itseasiassa.

Ja miksipäs määrittelyjä tarvitsisikaan, eikö 'perhepakkaus' juuri sopivasti määrittäisi pakkauksen itse kunkin huushollin tilanteeseen sopivaksi?

Käytän nyt kuitenkin (entisenä?) historioitsijana mielelläni tässä höpistessäni myös tuota 'äitiyspakkausta', koska voihan olla että tää on sitten joku viimeinen vuosi kun enää voi! Onhan se sitten nostalgista kertoa ötökälle, kun siitä vähän vanhempi tulee, että "sillon kun sä synnyit niin...". Ja onkohan mussa jotain vikaa kun ajattelen ehkä turhan herkästikin näin? Pari päivää sitten säästin salmiakkiaskin, koska sen parasta ennen -päiväys oli sama kuin laskettu aika.

Boksi ei ollut niin kivan näkönen luonnossa, kuin kuvissa näyttää. Se tuntuu myös paljon höttöisemmältä kuin olettaisi, tosin lisätukea varmaan saa jos kannen laittaa pohjan alle. Meillä tosin on kehto ja aikeena isompi sänky, joten tulokas tuskin päätyy laatikkoon nukkumaan. Toisaalta kannesta saisi kyllä askarreltua näppärän kissasuojan...

Hain pakkauksen postista kolme päivää sitten, ja yllättävää kyllä kenkuista aukioloajoista ja lähestyvästä pääsiäisestä huolimatta en joutunut edes jonottamaan! (Toisin kun yleensä postissamme tän talven aikana.) Tosin henkkarit unohdin ekalla kerralla ja sain pienen päiväkävelyn samalla. Painoa oli ilmoituksen mukaan 8 kiloa ja saattoipa pitää paikkansakin arvio. Tää hieno ensisänky-elämänpuu-laatikko (ainakin elämänpuuksi mä sen jotenkin symbolisesti mieltäisin, kuuluuko näitä miettiä näin tarkasti?) oli vuorattu vielä ihan taviksella ruskealla pahvilla, jonka ympäri meni muovilenkki, eli kantaminen yksinkin onnistui tollasella muutaman sadan metrin matkalla ihan ongelmitta!

Odotusblogien lukijat nyt varmaan näkee näitä kuvia jatkuvasti pilvin pimein, mutta muille nyt otin minäkin muistoksi omiani...

Pikkutilpehööreistä iloisin yllätys oli Imsevimsen liivinsuojat. En muistanut, että pakkaus sellaiset sisältää, mutta hyvä näin, koska mulla on yhdet ainoat ennestään hommattuna. Kestovaippoja muistelin olevan enemmän, koska Myllymuksujen yksi All-in-one ja Imsevimsen kuori yhden harson ja yhden imun saattelemana tuntuu tosi hintsulta. Siis yksi harso. Onneksi niitä oon innostunut hamstraamaan aina kun on kivoja tullut vastaan. Libresset vaihtaisin ilomielin pariin tai edes yhteen kestositeeseen, koska hiostus. Jos kertseissä on pakko pitäytyä, niin melkein minkä vain muun brändin oisin muinaisten käyttökokemusten perusteella kaupan hyllystä napannut. Tosin makuasioitahan nämä osittain ovat ja kaikkia lisääntyviä on yhdellä valikoimalla mahdoton miellyttää. Samasta syystä muuten nuo kortoomitkin vähän huvittavat. Tosin kyllä niiden statuksenkin ymmärrän ja ehkä mallin-valinta-asia ei näiden osalta ole kaikille yhtä tarkka kuin meidän perheelle. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että yhtään stressaavaa ajatusta ehkäisyasioille synnytyksen jälkeen en ole suonut. Ehkä pitäisi, etenkin ennen kuin näkee miten edes yhden kanssa pärjää.

Liberon mainosvoiteen ja kylpylämpömittarin oisin ehkä jättänyt jopa kokonaan pois omasta laatikostani, mutta eiköhän niille jotain käyttöä keksitä. Nuo odottelemani tylpät kynsisakset vaikuttaa vähän höttösiltä laadultaan näin ensinäkemältä (eikös Fiskarsit ois elinikäsenä ollu pop ja eko?), mutta en tuomitse ennenkuin näen! Hammasharja, purulelu, hiusharja ja kova kirja on kivoja lisiä, muttei ehkä ihan ehdottomia.

Toppapupupuku on ihana! Ihan ehdottomasti suosikkejani paketissa! Vielä kun meidän tulokas on siten ajoittunut vuodenajallisesti, että ihan todennäköisesti päästään tätä ensi talvena jossakin vaiheessa käyttämäänkin.

Muut vaatteet on kaikki ihan perustasoa. Jotkut on vähän moittineet pakkausta poikamaiseksi, mutta no, hehheh, varmaan arvaatte että mun mieleen se on sen vuoksi siitä huolimatta. Ekalla katsauksella oranssi vähän hirvitti, se kun on niin ei-mun-väri, mutta hetken silmiä lepuutettua ei enää ollenkaan. Vauvan päällähän oranssi on varmasti tosi pirteääkin väsyneiden hoitsujen silmille. Hurjan isoja kokoja pakkauksessa on, ei tainnut yhtään mitään löytyä ihan vastasyntyneelle, mutta eipä se meille ongelma ole, kun vaatetta on jo tosi hyvin kaikenlaisina kokoina. Ihana lisä käyttämättömiä nämä vaan siihen päälle.

Tuo sammakkolakana ei kyllä edelleenkään ihan huippupaikoille "kivuuslistalla" noussut, mutta ehkäpä sitä katselee sentään...

Siilimakuupussi taas on ihan upea suosikki! <3

Ja katsokaas nyt vielä näitä hienoimpien vaatteiden värejä. Kyllä, yllättäen ne oranssit on nousseet ihan lemppareiksi asti. Ja mitä ihmeen totoroja tossa yhdessä setissä on, iih miten söpöjä!

Ja nyt tuli kiire spinningiin!

Sokerirasitus

Varasin silloin viime perjantain neuvolakäynnin jälkeen samana päivänä ajan sokerirasitukseen Mariaan ja sain onneksi ajan jo tälle viikkoa, kun se neuvolalääkäri olis just sopivasti tiistaina. Mun näkökulmasta toi rasitus oli ihan kivaa touhua, tai ei ainakaan mitenkään epämiellyttävää. Vanhana sairastelijana ja verenluovuttajana pistäminen ei tunnu enää missään ja sokerihan on mun lempieläin!

Kaikki sympatiani annan kyllä heille, joilla pistäminen ja siihen ehkä vielä yhdistetty paastoilu tekee höpöä. En mäkään nuorempana aina ihan vankoin jaloin ois ollut piikitystilanteista poistumassa. Marian laboratorion puolesta täytyy kyllä sanoa sen verran, että vaikka vuoronumerolaite niille tavisjonottajille reistaili ja väkeä istu jonossa sen kaksi tuntia kuin kun pipoa odotusttilassa, niin pistää siellä kyllä osataan! Kolmesta kokeesta huolimatta mulla ei oo kipeitä kohtia juuri ollenkaan.

Puoli ysiltä mulla oli aika ja miltei heti pääsinkin ekaan testiin. Ekasta näytteestä otettiin joku instant-arvo heti, koska yli 8:n ylittävällä paastoarvolla ei koko lopputestiä enää tehtäisi. No tuolla tää pika-arvoni oli 4,1 ja pääsin jatkoon. Sokeriliemi jota juotettiin maistui aika samalta kuin meidän kerran huvikseen sodastreamiin ostamamme vadelma Ice Age -tiivistelimppari. Tietty ilman hiilihappoa. Määräkään ei mikään mahdoton ollut, vaan käytännössä tyhjensin siis siinä labratuolissa kaksi sellasta perus muovista kertakäyttöpikaria. Viidessä minuutissa noi olisi aikataulullisesti pitänyt juoda, mutta mulla ne meni alkututustumisen ja maistelun jälkeen melkein sitten parilla huikalla per muki.

Tää ekan tunnin odottelu itseasiassa oli kaikkein nihkein keissi. Odotustila oli edelleen ihan aamuruuhkan vallassa. Nurkassa joku papparainen ölisi vanhoja lauluja ja toi sokeriliemi tyhjään mahaan alkoi väsyttää ihan älyttömästi! Siellä mä sit haukottelin ja koitin sinnitellä lehtien ja kännyn netin varassa parhaani mukaan. Tosi onnessani kyllä olin, ettei tarvinut noiden perusvuoronumeroiden kanssa säätää ollenkaan, vaan pääsin tohon ekaan kokeeseen "ilmottautuneiden vuoronumerolla" ja siitä kaksi seuraavaa käytiin sit jo ihan nimellä huutelemassa.

Viimeinen purtiloni sitten parin tunnin kuluttua lähtikin ihan silmieni alta siitä analyysiin ja mietin jo hetken jaksaisiko koittaa neuvolaan soittoajalla rimputella ja kysellä arvoja. Sitä en sitten ehtinyt kun tekstari tuli neuvolastani, että arvot on normaalit. Nyt sitten jää tiistain lääkäriajalle aikaa jännäillä, että mitkä. (Ärsyttävää, eikö ne voi uskoa, että joku potilas oikeesti haluaa tietää omia tuloksiaan!) :D

Kemikaalidokkari Areenassa

Vielä ehtii loppuviikon, jos vain kiinnostaa:

Prisma: Kemikaalitko meitä lihottavat?

Aiheena siis muutenkin hormonihäiritsijät, vaikka otsikko tuntuisi vaan tähän ylipainoaiheeseen johdattelevan. Tosin tärkeä tietty sekin.

Vähän tuli aamukatselmasta sellainen "huokaus ja hmph" -olo, että eikö meidän kehittynyt hyvinvointiyhteiskunta ole osannut tällaisesta asiasta pitää parempaa huolta?

Isyyspakkaus

Synttärilahjontaisyyspakkaus tulikin kokoiltua pitkän ajan kuluessa. Silti ihan kaikki ei ajoissa ehtinyt (kiitti Italia*), mutta päätin silti paketin jo "myöntää" "hakijalle". Neuvolan jälkeen eteisessä odotti siis ilmoitus:

Testasin kirjettäni muutamalla muulla henkilöllä ennen h-hetkeä ja hyvin se sujui! Haastavin osuus olikin "kirjeen saapuminen", kun molemmilla oli vapaapäivä ja yhteisillä ovenavauksilla sekä lähdimme neuvolaan aamulla, että sieltä saavuimme. Edellisiltana siis sniikkasin kirjeen saapumisvalmiina kuoressaan eteiseen piiloon hyllylle, mutta eikös mies mokoma sen neuvolaan lähtiessä bongannut! Onneksi jätti kuitenkin kotiin odottamaan avattavaksi myöhemmin. Seuraava jännäysmomentti olikin muistaako se sen vielä takasin päin tullessa ja muisti! Hetken jouduin toisia aamukahveja keitellen vielä jännäilemään, kun mokoma päätti imuroida ennen kirjeen avaamista... Toivottu häh-olotila saavutettiin kuitenkin mitä makoisimmin kirjeen avaushetkellä (oli muuten omassa ilmeessä pitelemistä, vaikka ihan niskassa en hönkimässä ollutkaan). Kuitenkin kysymyksin "mistä tää kirje on tullu", seuraavan edistysaskeleen "mistä sä tän kirjeen oot saanu" ja pienen ahaan jälkeen löytyi itse pakkaus vaatekomerostani niinkuin ilmoituskin lupaili. :D

Paketin sisällöistä ja hienosta pakkaustavasta en sitten tietenkään ollut valmiiksi tajunnut kuvia ottaa, joten nämä on nyt osa avattuja, osa ei, mutta kukin osio oli tuossa päällystetyssä banaanilaatikossa siis sievästi sellofaanilla eroteltuina, nyöritettyinä ja pienillä saatelappusilla ohjeistettuna. Ja itse pakkauksessakin oli avaamishetkellä vielä narut ympärillä. Nippa nappa myöhästyneet NHL-sukat saapuivatkin oikeassa postissa sopivasti juuri samaisena päivänä, mutta Juventuksia odottelen edelleen.* Puuttuvista tuotteista oli kuitenkin noissa saatekorteissa kuvat "toimitetaan myöhemmin" -teksteillä.


Ruokinta
Luomumaidonkorvikejauhe (Ruohonjuuresta hain)
Kiekkoleijonien Ainu -tuttipullo (Sokos)
Nippu Name itin harsoja (Name it)
Juventuksen ruokalappu (Täältä, mutten suosittele :D)

Treenit ja uni
Kiekkoleijonien Ainu ensipupu (Sokos)
Leijona-Reinot (samanlaiset kuin miehelle entuudestaan, toki minikoossa siis ja käytettynäkin vielä) (Huuto.netistä, taitaa olla tällä hetkellä jopa Reinokaupasta loppu uudet)

Ihonhoito
Bebanthen, Lansinoh, D-vitamiinitipat, Parasupot, sinkkivoide, talkki, vauvaöljy, pesuneste, shampoo (Yliopiston Apteekki)

Kulttuuri ja kehitys
Muumipeikko ja pyrstötähti -dvd (Klassikko omasta lapsuudesta!)
PMMP:n Puuhevonen CD
Mauri Kunnaksen Urheilukirja
Where's Waldo -tehtäväkirjakokoelma (Miehelle klassikko lapsuudesta ja ovat näitä ratkoneet netissä tyttärensäkin kanssa jo, eli nyt löytyy myös itse kirjat.)
(Kaikki CD-on)

Sairaala survivor kit
2 x puolen litran Gatorade
Cola-energiajuoma
Puolen litran shampanja
(K-supermarketti ja Alko, tadaa)

Vaatetus
Angry Birds drop birds not bombs -haalari (Tarjoustalo)
Born in 2013 -body (Name it)
I <3 dad -body (Name it, tosin näitä näkyy ihan vastaavina muuallakin)
Jokereiden body (Jokerit Team Store, tosin tää piti etukäteen tilata mailitse Hartwallin infopisteelle haettavaksi, koska peleissä en käynyt, niissä oon nähnyt ihan livemyynnissäkin)
Kiekkoleijonien body ja sukat (Leijonakauppa)
Minnesota Wildin sukat tulokkaan ja miehen koossa (Täältä, toimitusaika tasan 4 viikkoa)

Ruuanlaitto
Juventuksen pannuhanska ja -lappu -setti (Se sama schaisseliini)
Godfather jättikahvimuki (Levykauppa X)
Essu miehen pelinumerolla (Täällä painatettu, toimitus viikossa)

Ja niin. Nämähän ei mitenkään päin ajateltuna täytä mitään erityisiä tarpeita, mutta ehkä saan anteeksi, kun kaikki muu tähän mennessä on ollut niin käytettyä. :) Itse synttärilahjana oli Sopranosia dvd:inä ja liput Isyyspakkaus-näytelmään tälleen sopivasti. :D Ja niin, toki paketista voi päätellä, että täällä päässä pappa on enempi tai vähempi urheiluhullu. Vähemmän urheilijalle kannattaa siis soveltaa muita ideoita jos omaa pakkaustaan haluaa kasailla. Mulla oli helppo homma!

 Tuollaiset kirjat kiikutti vielä äitini meille viime viikolla odottelemaan ja vieressä ne Minnesotan sukat, jotka pari tuntia pakkauksen myöntämisestä myöhästyivät. :)


* Juventus-kamojen toimitusta odottelen edelleen. Tilaukseni lähti tammikuun puolessa välissä ja reilu viikko sitten aloin tivailemaan sen perään italiaanoilta. Ai ei oo maksettu vai? No täs on kuittia mailista ja otetta tililtä, että kyllä on, saiskos perille? Ai kato, niinpä ootkin, no halutko tuotteet vai rahat takas? No tuotteet nyt tänne vaan, kiitos. Joo, no katellaan onko niitä meillä vielä, haluatko silti? Ainakin näyttäs nettikaupassa olevan samat yhä myynnissä, että jospa nyt vaan pistäsitte pakettiin. Joo no on meillä, mutta toimituksessa kyllä voi sitten kestää tovi, haluatko silti? Jos ottasin riskin, että oon niin onnekas et ne joskus perille tulee, että shipatkaapas nyt jo ja vähän äkkiä. Tulos jää nähtäväksi. Mutta tähänastinen toimitusaika siis kaksi kuukautta, yhden viikon and counting...

Neuvolan laaja by Täti

Neuvolan "laaja terveystarkastus" hoitajan tekemältä osalta on nyt siis ohi. Hyvin saatiin ajat lopulta sumplittua niin, että mieskin mukaan pääsi töiltään, vaikka sen seurauksena mulla tää käynti oli reilun viikon verran myöhemmin kun mitä tyypillisesti ehkä olisi. Aikataulullisestihan tää 3. käyntikerta ajotetaan niin, että Kelan vaatimat 154 raskausvuorokautta on ohi ja samalla visiitillä saa sitten todistuksen hakemuksia varten. Minähän hätähousuna halusin todistukseni noudettavaksi infosta heti kun se oli mahdollista, joten viikon myöhäsempi "laaja" tai "kela-neuvola" ei haitannut siis mitään. Hakemuspuolella siis kaikki kuosissa ja perhepakkausta (ent. äitiyspakkaus) odotellaan saapuvaksi. Isyyspakkaus myönnettiin ja toimitettiin miehen synttärinä viime viikolla. :)

Edellisillan lappusulkeisten jälkeen oli ihan kiva, ettei niitä vastaanotolla sen tarkemmin syynätty, mitä nyt vähän keskusteltiin. Enempi mulle oli kiintoisampaa nää kliinisemmat osa-alueet.

Pissatikku näytti ihan samaa mitä viimeksikin, sitä PH:ta myöten! Liikkeet taidettiin merkitä mun sanomisten mukaan, kun mahassa kyllä vaan nukuttiin koko käynnin ajan ja sykekin oli ultrien stressitiloihin verrattuna rauhallinen 145 taas välillä. Suurimmat muutokset olikin sitten painossa (+8,2 kiloa!!) ja hemoglobiinissa (163->146->130->115).

Vaikka 115 on raskaushemppariksi vielä erittäin ookoo, ei mikään ihme jos se mulle aiheuttaa vähän väsytiloja. Viikko ennen plussattua(ja) testiä(tejä) :D eli siis jo kuitenkin hedelmöityneenä kävin verta luovuttamassa, missä hemoglobiini mitataan ja tuolloin se oli huikeat 163. Ja kyllä, mulla ihan normaalisti se välillä on ennenkin ollut samoissa lukemissa. Ekassa neukkarissa, viikolla 8. oli lukema siis vielä mulle ominainen 146. Tammikuun lopulla, viikolla 17 olikin enää 130 ja nyt oli 115. Ihan alkuraskaudessa söin 30 tabletin kuurin ripotellen noin joka toiselle päivälle Veripalvelun Retafereja, jotka jäi sitten pois ja nyt alotin ne uudestaan ja jokapäiväsesti. Tosta 115:n hemoglobiinistahan ei sinällään mitään haittaa olisi vielä, mutta mieli hinkuu silti testaamaan saisiko pieni nosto jotain piristystä aikaan. Itsekseen kun se tuskin nousemaan tulee raskausaikana huikeasti vaan ennemminkin päinvastoin. Ja oishan se kiva synnytyksestä ja ekoista vauvapäivistäkin selvitä mahdollisimman verekkäänä! :D Heti pääsiäisen jälkeen on tuo terveystarkastuksen lääkäriosuus sitten, joten viikon päästä jo nähdään välituloksia imeytymisistä!

Ja paino sitten taas... No niinkuin kotimittailuilla olin arvioinut jo itsekin niin sitähän oli kerrytetty tällä välillä! En nyt kyllä oisi uskonut että ihan toi kilon viikkorajakin rikkoutuisi, mutta näinpä vaan kävi. Sokerirasitus on siis ensi torstaina edessä, jännää, mutta tiedän kyllä että niistä arvoista ei kyllä mitään löydy. Niin selkeästi tunnen itsekin, että kaikki kertynyt paino ei ole vain mahaa ja sen ötökkää, vaan ihan omaa ahteria ja jopa käsivarsia. Syömiset on välillä lisääntynyt, välillä on hintsumpia päiviä, mitään en erityisesti ole ahtanut itseeni, mutta en kyllä sen puoleen rajoittanutkaan. Liikunta on tietysti vähän lepsuuntunut, joten sekin osaltaan vähentää normaalikulutusta. Turvotusta on ajoittain, muttei mitenkään mainittavammin. Joten se mitä on kertynyt on vaan kertynyt ja siinäpä se, rajoituksia en ala tekemään edelleenkään, vaikka ainahan sitä ruuan laatuun voi keskittyä enemmän! Tällä hetkellä siis kokonaispainonlisäys on neuvolan vaa'alla 8. viikosta lähtien 10,7 kiloa ja mun omasta mielestä jopa parin kilon verran enemmän jos vertaa ihan ihan sinne ennen-aikoihin. Eli ihan tilastojen mukaan tässä mennään.

Mitään radikaaleja oireita tai vaivoja ei ole edelleenkään ilmaantunut, mutta jotain pientä vanhaa sentään...
- Närästys oireena on ihan viime aikoina selkeesti pahentunut. Viime torstaisen tuskien taipale -luennon jälkeen aloin suosiolla kantaa Rennietä lompsassa mukana, kun on se nyt helpompi käsilaukkuensiapu, kuin kotona edelleen käytössä oleva maito. Olisihan niitä pieniä UHT-tetrojakin, mutta kun ne on hylaa (hyi) ja painaa ja hajoaa helpommin... Eikä Renniessä hirveesti mitään "pahaa" ole, vaikuttavat aineet on kalsium- ja magnesiumkarbonaatti ja muut apuaineetkin ovat ihan kelpoja, vaikka niitä ihmeen montaa onkin.
- Liitoskivut hyökkää edelleen ihan epämääräisen satunnaisesti äkkinäisen liikkeen myötä (esim. eilen sohvalta istuesta seisaalteen ponkaistessa pitkästä aikaa), mutta hellittävät hetken kippuroinnilla nopeasti. Eli melkein voisin sanoa näiden jopa lieventyneen, kun en muista edes koska eilistä ennen olisi noin voimalla iskeneet?
- Iho on vähän kuivempi kuin normaalisti, hiukset likaantuvat ja rasvoittuvat nopemmin, mutta mitään erityisempaa hyvä- tai huonokuntoisuutta niissä ei kummemmin ole, vaan muutokset on vaan vaatineet vähän totuttelua hoitorutiineihin. 
- Pari uutta raskausarpea oli salakavalasti pesiytynyt ylläripyllärinä rintojen alapinnoille jo kuka ties missä vaiheessa, joista ne ihan tuurilla hoksasin peilin kautta mokomat äskettäin! Mutta huomaamattomia siis edelleen, ja mies ei ole mun arpihuolia ottanut vielä yhtään tosissaan ainakaan!
- Alaselkä kipeytyy töissä edelleen herkemmin kuin normaalisti, mutta suurin muutos aiempaan on oikeastaan, että pitkään kyykkimistä vaativat hommat hankaloittaa jo hengittämistä aika huolella. Ja sama pätee tietysti kotitoimiinkin. Työläämmät housut ja kengätkin puetaan nykyään jo mieluummin tuolilla istuen, jotta välissa voi pitää hengitystaukoja, eikä superkippurassa tarvitse olla niin pitkiä aikoja ja etenkään tasapainoillen yhdellä jalalla! :D
- Treenien suhteen puolestaan juostessa on alkanut painonlisäys tuntua yleisenä raskautumisen tunteena, mutta myös ihan konkreettisesti polvissa. Jalkapöydät myös puutuvat herkästi, nyt spinningin ohessa myös lenkeillä. Uimisen tuoma vedenpaine sen sijaan saa mukavan kevyen olon altaassaolon lisäksi myös koko loppupäiväksi.
- Suorien vatsalihasten voimin ylösponnistamiset selinmakuulta on saanut täydellisesti unohtaa jo tovin. Jonkun aikaa mulla oli tätä ongelmia muistaa, mutta tuskin mitään pysyvää haittaa aikaansain, kun jo tuntemukset pakotti moiset liikkeet kyljen kautta tekemään. Nyttemmin repertuaariin on liittyneet mukaan jo käsivoimienkin käytöt, kun milloin mistäkin tulee tukea ja otetta napattua ja itsensä pystyyn hilailtua. :D
- Uneliaisuus ja unettomuus on vuoroin seurana joka päivä. Viime viikon nukuin lyhyitä ja katkonaisia öitä ja eilen taisi kelkka vaihteeksi kääntyä ja vahinkopäikkäritkään ei hetkauta yöunien makoisuutta vaihteeksi mihinkään suuntaan.
- Maha satunnaisesti mutta päivittäin kiristelee tai jomottelee. Tosi lievästi, mutta kuitenkin muistuttaen itsestään. Mitään mystisiä harjoitussupistuksia en ole havainnut, enkä myöskään erityistä syy-seurausta minkään tekemisten ja tuntemusten suhteen. Kiristelyä on jos koittaa nopeasti kävellä usein, muttei aina ja sitä toisaalta saattaa olla muutoinkin. Menkkatyyppinen jomottelut taas on hyvin tyypillinen aamun vaiva ja usein se saattaa hieman herättääkin unesta. Muuten vaikuttavat mahatunnut tulevan ja menevän miten sattuu.
- Ötökkä itsessään liikkuu jatkuvasti, toisina päivinä tuntuu että ihan koko ajan ja toisina vähän vähemmän. Välillä parin hassun liikkeen verran, välillä jopa puoli tuntiakin ainakin putkeen muljuen. Toisinaan ensimmäinen jumppatuokion liike voi olla niin voimakaskin, että ihan itsekin sätkähtää. Viikko sitten illalla poti ilmeisesti ensimmäisen hikkansakin, joka kesti yhteensä noin 15 minuuttia ja tuntui tuossa melkein heti kylkiluiden alla, hieman viistosti oikealla. Luennoilla ja sohvaillessa olen välillä koittanut liikkeisiin vastailla hieman eri kohdilla mahaa, mutta tosia vaikea arvioida onko ne seuraavat liikkeet olleet mitään erityisempi vastauksia mahan puolelta vai kuvitteleeko sitä vaan.
- Pakko raportoida vielä, että kaikilta peloiltani olen edelleen välttynyt kunniakkaasti! Linea negraa ei tummuneista verisuonista ja muista huolimatta näy, vaappua ei tarvi ja vanhat kengät käy edelleen. Napa ainoana on riskaabeli, koska se on kyllä viimeisinä viikkoina huikeasti venynyt ja paukkunut entisestä syvästä kuopasta nykyiseksi ei-niin-syväksi.

Ja kasvaahan se mahakin sentään...

Viime viikolta, 23+4

Ja tänään, 24+1

Ja näin hyvin vielä maastoudutaan ulkosalla!

Loppukevennyksenä vielä meiän viime yönäkin puolisen tuntia tapelleet pääsiäispupuset kerrankin ihan vierekkäin ja ikuistettuina!