Tätiterveiset

Pikainen aamupäivitys tässä vain terveyskeskuksen toisen käynnin tiedoista, jossa yksin jouduin eilen piipahtamaan. Eipä siellä kummempaa olisi miehelle ollutkaan, kun sydänäänenkin on jo kuullut kotona. Ensi kerta rakenneultran jälkeen onkin sitten ukkelin synttärinä, pitkällä maaliskuussa (pitkällä keväällä)!


Laskettu aika naulattiin nyt sitten siihen ultran mukaiseen 14:een päivään heinäkuuta. Oon kyllä edelleen niin ilonen tosta, että se saatiin ovulaation mukaseksi ammattilaisten tuhinoista huolimatta!

Veriryhmässä mulle verenluovuttajalle ei mitään yllättävää ollutkaan (hehe, ei ollut muuttunut sitten alkuraskauden), eli A+:lla mennään. En tiedä mitä se tarkoittaa noiden vasta-aineiden suhteen, mutta vissiin ei mitään kun mitään ei sanottu, eli taitaa olla noiden rh-negatiivisten ongelma se?

Painoa oli edellisvisiittiin tullut tasan 2,5 kiloa lisää, eli muutokseksi merkattu 280 grammaa viikossa. Täti sanoi että "vähälläpä sä oot selvinnyt", mutta en ihan hahmottanut miksi... Tosin kyllähän toi noihin "ohjeistuksiin 12 raskauskilosta täsmäisi, jos tällaiset määrät pitää paikkansa: rv 0-12 0%, rv 12-20 25 %, rv 20-30 50 %, rv 30-36 25 % ja viimeisillä viikoilla taas 0 %. Mut jotenkin vaan hirvittää kun nyt vasta on tuntunut mitään ruokahimoja ja suurta ruokahalua. (Voi tosin johtua tsempatuista treenimääristäkin koulun ja duunin ohella...)

Verenpaineet oli 116/72, eli alapaine sama kuin 8. viikolla ja yläpaine alempi. Outoa sinällään, odotin tästäkin korkeampaa, koska viimeksi en kello kasin ajan takia juonut kotona aamukahvia ja nyt join peräti pari kuppia! :) Ehkä siihen se puolisen tuntia silti väliä jäi, vaikka lyhyt matka tonne onkin meiltä.

Hemppari oli 130 ja ihan ekasta sormesta tursuvasta tipasta! (Niinkö se tehdään, Veripalvelussa ainakin aina kaivelevat noin kolmannen tipan ja siitä mittaavat?) Eli varmaan siihen Veripalvelun 163:een verrattava tulos olisi ollut jotain about 140... Paljon se silti on kyllä laskenut. Onneksi en paljoa mitään tunne, mutta voihan tää ajoittainen väsymys/unisuus johtua ihan vaan tuostakin lisääntyneestä verta laimentavasta nestemäärästä minkään mitäänsanomattoman "raskausväsymyksen" sijaan! Viime kerran tulokseksi täti on merkannut 146, mutta oon aika pomminvarma, että sitä ei kyllä silloin mitattu! Voinko mä muistaa näin väärin?!? Ja jos en, niin mistä se sen tuloksen on repiny?

Tädillä oli parempi doppleri kun meillä ja sykkeen löysi nopeasti. (Nopeammin kun minä yleensä siis.) Liikkeiksi merkattii vielä yksi + -merkki, kun hetki pohdittiin tuntemuksiani. Ihan varmuudella noita en liikkeiksi vielä itse tunnusta, mutta kyllä melko varmasti. Silloin tällöin "törkkii" tai "tökkii", välillä lujempaa ja välillä ei. Etenkin aamuisin bussissa ja iltaisin sohvalla. Sekä makuulla tai tosi kippurassa istuessa. (Jos sille tulee ahdasta?)

Loppuun harjoittelin vielä pissaliuskatestin tekemistä ja sokerit ja protskut oli ihan noiden ekojen "hyvien" tulosten väriset, eli kaikki fine. (Ph oli vihreällä! :D Kahvi maidolla tekee siis pissan ph:n emäksiseksi! :D Ens kerta juon greippimehua tai jotain...)

Juoksuvaatteet 0-asteisessa rähmässä

Tällanen tuli vielä mieleeni. Toimivaksi havaittu, tekee touhusta oikeasti yllättävän miellyttävää. Ja en jaksanut uudestaan noita päälle pukea enää suihkun jälkeen.

Ihan alimmaiseksi tulee tietty ne alusvaatteet, mielellään tekniset, koska ainakin mulla kastuvat hikoillessa ja puuvilla persvaossa märkänä ei oo ihan se ykkösvalintani. Nyt on ollut hyvä erityisesti keskittyä myös matalavyötäröisiin pikkareihin, koska on hirvittävän inhottava se tunne kun pikkarit edestä rullautuvat mahan alle, yngh!

1. Aluspaita, jälleen tekninen, niin ei hikoa eikä hankaa märkänä esim. kainaloita.
2. "Reumahousut", tulevan kummitädin yleisnimitys pitkille kalsareille, jotka loppuu vähän polven alapuolelle. Tällasia käytän tosi pitkällekin, vaikka lämpötilaa jo tulisi, koska kankut ja polvet paleltuu yllättävän helpolla ja juoksu muuttuu etenkin tuulisella ja kostealla säällä nihkeeksi.
3. vasemmalla Hankaamattomat sukat ja näinkin kylmillä villa-keinokuituseos on ehdoton. Kestää vuosikaudet käyttöä, vaikka kunnon sukat kalliita onkin. Pitkä varsi myös lämmittää nilkkaa etenkin jos juoksee trikoissa (ne kun yleensä jää nilkoista vähän vajaiksi). Juoksukengät on yleensä aika vetoisat vilpoisalla säällä, joten itse en talvijuoksemaan lähde perus urheilusukissa.
3. oikealla (Oho, tuli kaksi kertaa!) Päällyspaita, lämmin ja jos on kylmää jatai kosteaa myös tuulen- ja vedenpitävyysominaisuudet vaikuttaa valintaan. Taskut mukaan tulevalle roinalle / hanskoille ajoittain aika pakolliset. Vetskarinavausmahdollisuus myös hyvä lämpötilavaihtoihin. Tosi kylmällä tän päälle sitten vielä takkia.
4.  Verkkarit / trikoot / kollarit, mitkä vaan päällyshousut joissa on vetreä juosta. Paksuudella voi säädellä lämpötilaa mukavasti. Tosi pakkasilla esimerkiksi kunnon "topatut" tuulihousut tuo lisälämpöä.
5. Säärystimet pohjelämmikkeeksi ja pitämään paikoillaan tuulessa lepattavia lahkeita jos juoksee verkkareissa.
6. Kaulahuivi, pitää kivasti musiikkisoittimen johtoakin paikoillaan. (Ainiin, soittimen johdon yleensä vedän taskusta päällyspaidan sisäpuolella kaula-aukolle niin johto ei hölsky askeltaessa.)
7. Lippis!!! Tää on aika ehdoton satoi taivaalta mitä vaan. Aika tehokas lenkkifiiliksen tappaja muuten se silmiin satava rähmä jo ihan pelkällä bussipysäkki-kotiovi-välilläkin jo...
8. Hanskat. Aina mukaan, vaikka olisi "lämmin". Niitä tarvii alussa ja joskus myös lopussa, yleensä keskivaiheella lenkkiä päätyvät hikitassuista taskuun. Kosteudenpitokyky on rähmäisäillä aika olennainen, esimerkiksi nää kuvan villaset on hyvät. Villa on jees märkänäkin.
9. Kissojen discopallo pääsi kuvaan myös.

Ja nyt töihin!

Juoksemisesta vähäsen

Nyt se on alkanut tuntua. Istuminen koulussa! Ihan tätä en kyllä pelännyt etukäteen, kun kauhuna oli lähinnä pään hajoaminen paikallaan mollottamiseen. Selkä on kestänyt yllättävän hyvin kun olen alusta asti tsempannut ryhdin kanssa, mutta mites noi lonkankoukistajat. Sen verran kireenä, että nyt jo pienikin kippurammassa istuminen esimerkiksi tässä koneella saa helposti epämukavaa tunnetta. Tulee tarve edes kankuilla ees taas keinutella jos ei muuta. Se on liikuntaspurtti siis, vaikka vähän koulun kustannuksella jos ei muu auta! Tänään onkin sitten lämpötila hujahtanut kevyesti plussan puolelle, joten pääsen heti raa'asti testailemaan olosuhde-eroja eilisiltaisen -5 asteen lenkin ja pian koittavan välillä!

Juoksu sujuu edelleen täysin normaalin oloisesti, joten siinä en ole joutunut karsimaan mitään toimintoja pois (toisin kuin esimerkiksi spinningissä). Alkuraskaudessa tottumattomuus niin totaaliin alun hengästymiseen oli tosin mielenkiintoista, muttei astmaatikolle kylläkään mikään uusi kokemus. Pahimpina astmakausina kun syke on ihan normaalissa kevyessä juoksussa jonkin hermostoreaktion seurauksena huidellut liki kahdessa sadassa, vaikka olo juoksussa ja hapottumisessa on samanaikaisesti ollut mitä mainioin. Sykemittareistani on tällä hetkellä patterit loppu ja en ole rehellisesti vaan saanut aikaseksi vaihdattaa kumpaankaan uusia, joten koko raskausajankin olen siis polkenut, juossut ja kaiken puskenut ihan vain jäähdyttelyvaiheen sormet kaulalle -menetelmällä. Kokemattomammalle liikkujalle oli raskaana tai ei suosittelen (käsken) sykemittaria joka treeniin ehdottomasti! (Onhan se ihan pirun kannustava vehjekin!) Ehkäpä otan tässä omaksikin projektiksini uudet paristot.

Vissiin useammissakin lähteissä olen törmännyt ihmeväittämään raskausajan liikunnan maksimisykkeestä (en tietenkään nyt jaksa yhtään lähdettä tähän kaivella!). Itse en tosiaan ole mistään oudoista puolet maksimista / vain aerobista /130-150 beats per minute -lukemista piitata, vaan ihan juuri niin on menty kuin aina ennenkin. Eri asia olisi, jos jokin tuntuisi pahalta, kuten liian kumara asento pyörän päällä tai orastava pissihätä juostessa, sillä sellaisia olen kyllä puolestaan välttänyt. Koska ne tuntuu huonolta. Eli toisin sanoen tarkoista juoksu (tai muista) sykkeistäni en osaa sanoa, mutta sillä on menty mikä tuntuu hyvältä, oli se rankkaa tai ei ja mistään "rajoista" piittaamatta. Nyt sitten pohdiskelen jo ennemmin miten toimin kuukauden kuluttua, kun maaginen puolivälin raja ylittyy ja juoksu taas joidenkin lähteiden mukaan pitäisi lopettaa, vaikka tuntuisi ihan hyvältäkin. Katellaan sitten...

Välineistöstä sykemittarin ohessa tärkeäksi raskautuneelle mainostan hyviä rintaliivejä. Ja nyt siis puhun jälleen juoksusta, jossa pomput on radikaalimpia kuin vaikka pyörän päällä. Merkillä tai millään muulla ei ole väliä, sillä itse olen oiva esimerkki oudoista mutta niin toimivista ratkaisuista. Parhaat juoksuliivini ikinä ja aivan pakolliset näillä utareilla joka ikisellä juoksulla ovat ikivanhat (siis ainakin 8 vuotta?) Championin liivit. Kuulostaa hurjalta, mutta ne on aina olleet hyvät. Nykyään tietty massan lisäännyttyä (ja etenkin raskausleviämisen myötä) se takahakanen on sopuisasti apposen auki, mutta se ei tahtia haittaa. Etumuksen puolelta kun liivit ovat mallia alareunaan kiristyvät ja ylhäällä tissitila. Eli ne yksinkertaisesti kiilaavat koko tuon etumusrasvan niin ylös kuin pystyy ja niin tiukasti kun pystyy. Hassulta se näyttää, mutta eipä hölsky hyppiessä mikään. Pointtina siis ei ole väliä mistä, kuinka vanhat ja miten hoksatut varusteet ovat, kunhan ne hoitavat tehtävänsä! Ihan kauhulla odotan sitä, ettei noi urheat Championit enää mulle mahdu, mistä mä löydän ikinä mitään yhtä tehokasta? Tosin voin muuten vinkata, että halppiksista esim. Lindexin Swegmarkin jotkin mallit tosi napakkoina kokoina pelittävät muuten myös hyvin!

Toki muunkin varustelun täytyy olla käyttäjälle ja keliin sopivat, mutta niistä ei nyt enempää. Googlaamalla juoksuvarusteet löytää varmasti päteviä ohjeita. Sen kuitenkin mainitsen, että talvikeleillä rentoutta ja helppoutta juoksuun tuovat välillä nastakengät. Tavallisissakin on usein ainakin hangella kohtalaisen hyvä pito ja etuna tietysti varmuus omaan askellukseen sopimisesta, mutta ihan jääjäällä kyllä nastat on kivat, koska alamäkiäkään ei tarvitse pysähtyä mummotassuttelemaan. 

Adizerot vauhtivetoihin, lyhyisiin ja nopeisiin lenkkeihin.
Karhun M10:t käy aina ja ihan kaikkeen.
Niken Vomerot vähän hitaampaan ja kestävämpään menoon (hyvät myös hangella).

Ja nyt näiden kuvien välissä kyllä vielä mainintana, että yksillä kengillähän siis pärjää aivan loistavasti, eli tällanen hifistely kannattaa aloittaa vasta kun tuntuu, että se juoksukenkäparin "1000 kilometrin käyttöraja" alkaa yksittäistä paria kuluttaessa tulla turhan nopesti vastaan (puolessa vuodessa - alle vuodessa vaikka?). Niin ja myös Lidlistä sai aikoinaan tosi hyviä vauhtiveto-tossuja, jotta mikään nimellinen laatu ei näissäkään takaa aina kaikkea.

Asics Arcticeilla mennään nyt läpi lumen ja myös jään.

Itse olen odotusaikana huomannut kenkäongelmissa "vanhojen ongelmien" korostumista. Mulla on ilmeisesti jossakin määrin lättäjalka, eli joudun solmimaan heti uusissakin kengissä nauhat niihin takimmaisiin "kiristysreikiin" asti ja tiukalle. Nyt siis vielä tiukemmalla tai muuten tuntuu heti, että kantapäät tanssivat polkkaa kantakupeissa. Eli voisi olettaa, ettei vielä ainakaan jalat mitenkään turvoksissa ole. Taitaa olla tohon mahanseudulle se turvotus keskittynyt.

Juoksuhousut on vaatetuksessa ollut tähän asti se suurin vaiva. Lähinnä "housunvyötärö mahan päälle vai alle" -valinta. Toistaiseksi on ollut päällä, koska talvi ja kylmä. Toinen käytännön ongelma (ei ainoastaan nyt, vaan myös esimerkiksi vappuna tai mm-voittojuhlien aikaan, köh köh!) on julkisten vessojen huutava pula kaupungissani. Muistakaa siis: Jos näette puskakusevan hampuusin takapihallanne, se ei aina ole kännääjä tai pultsari vaan kenties lenkkeilevä vauvanodottaja, joka ei vaan kestä yhtäaikaista pienintäkään täytettä rakossa yhdistettynä hölskytykseen! (Saas muuten nähdä leviääkö tää pissihätäkipu jossain vaiheessa normitoimintoihinkin, vai jääkö hölskymisyhteyteen. Ainakin toistaiseski tavallisissa toiminnoissa kuten istuminen, kävely, seisominen, pystyn ihan tavalliseen tapaani pidättelemään.)

Kummempia vinkkejä en tosiaan osaa raskausjuoksijalle tähän hätään antaa, sillä itselläni on sujunut sen verran ongelmitta. Tietty esimerkiksi hyvän raskaushöysteen lenkille saa liittämällä siihen lantionpohjatreenin samaan! Helppoa kun heinänteko, kunhan korsetti juoksussa on muutenkin kasassa, siinähän saa lantiolihaksiston messiin ihan puoli-ilmaseksi! Raportoin kuitenkin tulevasta edistymisestä, sillä kohtahan tässä vasta siirrytään viidennelle kuulle!

Viime viikolla tuli kahen kympin tarjousdopplerini. En (vielä) ole ehtinyt selvittää miten ääntä saisi liitettyä tänne (ja missä tiedostomuodossa). Tietotekniikka, pah. Hyvin kuuluu kuitenkin istukan ja veren "viuhutus" ja vähän syvemmältä kaiveltaessa itse laukkajumpsutuskin. Ja tyttösykkeillä (145-150) tottakai!

Mukana tuli vain kuulokkeet, munakaiutin on kuvausrekvisiittaa.

Kirjastoviikonloppu

Huh huijakkaa! Seittemättätoista viikkoa tässä jo hyvässä vauhdissa posotellaan! Voittekos uskoa?
Huomaa muuten, että on tää koulutuksen aloitus vähän laskenut tänne turinointitahtia... Mikä on sääli, koska mitä muuta sitä jännillä luennoilla tekisi kuin kehittelisi uusia hienoja kirjoitusaiheita? Sitten käytännön aika riittää kuitenkin kökkö kyllä vaan tällasiin tynkiin ja mitäänsanomattomiin mahakuvapostauksiiin, äh.

16+0

Tässä siis tilanteet eiliseltä duuniaamulta viikolta ja päivältä 16+0 ja alla vielä tältä aamulta ennen kohta koittavaa kouluun taapertelua. Ei kyllä kuvista nyt ehkä näykään, mutta jostain syystä etenkin eilenissä möhö tuntui aamulla pienemmältä ja kiinteemmältä kuin normaalisti! Ehkä mullakin sitten jotain havaitsematonta turvotusta on ollut? Toisaalta mulla ei kyllä ole kauheesti mitään, mistä voisin turvotuksen määrää tarkkaillakaan, kun koruja ja tiukkoja vaatteita ei juuri ole... (Ainoa, että nyt peukut pystyyn, että möhö vähän stoppuuttelisi / pakkaset päättyisi koska paksuimmat toppikset ei kohta enää mene kiinni! Sit ollaan villakankaiden varassa...)

16+1

Mihin meni viikonloppu? No osittain sairastapaustyöhälytykseen sunnuntailiksojen perässä, puhumattakaan, että tenttikirjoista ja treeneistähän sen olisi pitänyt täyttyä... Tähän!!

Vielä en ole loppua lähellekään, mutta voi vietävä että suosittelen! En ole (vielä) katsastanut tän evoluutiobiologi-hippiäidin taustoja tarkemmin, mutta en ole antanut sen häiritä. Omalta osalta kaipaisin vähän tieteellisempääkin tekstiä paikoitellen, koska niin "kosketusherkistä" aiheista tyyppi paasaa. Eli ei sovi ehkä herkkähermoisimmalle äidille / odottajalle / kiinnostuneelle, mutta kaltaiselleni "kattellaan, eisenytnoinvoimennä, heijustnäin" (ja nuo tapahtuvat siis visusti vaitonaisena omassa mielessäni) -odottajalle tää on ihan loistavaa ajanvietettä. Tiesin tosin pääpointit kirjasta jo kun sen kirjastosta metsästin, että ehkä se vaikuttaa, kun ennakkoasenne oli niin vahva.

Se mitä oon tähän mennessä lukenut, niin evoluutiolla kirjassa selitetään luonnollisiksi toimintamalleiksi esimerkiksi vauvan/lapsen kantamista vaunujen sijaan, imettämisen mahdollisimman pitkiä aikoja, synnytyksen lääketieteellisyyden vähentämistä, jne. Melko hippiä siis! Joku varmasti kokee tekstit tuomitseviksi, enkä ihmettele. Itse en koe millään tavalla (paitsi ehkä niiden puolesta, jotka ehkä kokee :), mutta lähinnä siksi, että olen vastaavia lukenut netistä pilvin pimein. Kirja tuo kivan lisätwistin evoluutioperusteluineen.

Ja kun nyt näitä loppukevennyksiä harrastan, niin lisäänpä iloksenne vielä kasariodottajien pirskahtelevaa hehkeyttä. (Kirjaston nettipalvelu kun ei sisällä kuvia teoksista, joten nimen perusteella varauksen tehdessä voi kirjastostanoutoreissun jälkeen paljastua kotona kassista hihityttäviä ylläreitä!)

Tähän kuvaan ja tähän tunnelmaan, reipasta alkanutta viikkoa!