Rakenneultra

Eilen se sitten oli! Ja edelleen jaksan marmattaa, että se kättäri on vaan ihan liian kaukana: Aika alkoi aamulla 8.30, sinne piti ilmottautua 8.15 ja me jouduttiin kampeemaan itsemme liikenteeseen siis jo tuntia ennen, eli 7.30! Helsingin kokosessa kaupungissa kyllä täytyy todeta, että vähän höhlän tuntusta! Tulis se metro vaan kaikkialle, huoh. Enhän mä ehdi synnyttämään! Pitää tehtailla joku taktiikka, että pysyn vaikka kotona niin viime hetkeen, että onkin pakko suunnata sitten Naistenklinikalle tai jotain... Ois aika huikeesti lyhempi matka ajallisesti.

Mutta ultrasta siis tarkemmin. Sinne kun päästiin napattiin kahviosta aamukaffet kouraan ja hisseiltiin yläkertaan. Odotushuoneessa mies jäi tytön kanssa ulkopuolelle suosiolla ihan viime hetken päätöksenä. Tarkotus oli tulla sisään asti, kun paikalle kerran vaivauduttiin koko poppoolla, mutta huoneeseen kävellessä kysästiin kätilöltä tytön pääsystä, mutta vähän oli kuitenkin sitä mieltä ettei tosiaan ees ton ikästä lasta oteta huoneeseen. Ja näinhän ne kutsukirjeessäkin mainitsee, eli ihan fair play siis. Mies sitten huikkasi, että hänkin jää ja mä olin jo niin täpinöissäni, että asialla ei ollut mitään väliä! :D Tää apu-kätilö oli oikein näppärän ja tätimäisellä tavalla tuttavallisen ja turvallisen olonen iäkkäämpi nainen apulaisena lekurilla ja lääkäri puolestaan toi mulle erittäin (erittäin!) elävästi mieleen tän hahmon:

(Eli Harry Potterin Vernon-sedän noista leffoista siis.)

En meinannu alkuhaastattelussa millään sen puheista saaha selvää kun se alkuun kyseli lääkityksistä ja sellasista. No sit kun totesi, että ihan kunnossahan kaiken pitäis olla, niin se kysy siltä kätilöltä, että ultraako se! Kätilö siihen (ihan loogisesti ja fiksusti) sano, että kylhän sen nyt lääkäri itse tekee, kun mä oon kerran lääkäriajalle tullu. Sinällään mulle nyt ois ollut ihan se ja sama, vaikka toki olin vähän "iloinnu" että lääkäriaikaa on ehkä pidempi pätkä varattu kun mitä kätilölle ehkä olis... Varmaan ainakin 15-20 minuuttia yhteensä siinä anturin alla sitten lojuinkin. Napakorun ruuvailin irti varoiksi (kun se äkänen kätilö np-ultrassa varoitti että tarvisi), vaikka nää sanoivat ettei se varmaan haittaa. Sitten heti makuulle käydessä sanoin höpsösedälle, että sukupuolen saa sittten tosiaan sanoa, jos sellasta näkyy. Niinpä aika nopeesti (en sit tiiä kattoko ihan varta vasten, kun noin sanoin, vai "tuliko vaan ilmi") sano sitten jotain suuntaan "kyllä tää * * * näyttää" ja näin itsekin siinä sit haarukset aika selkeesti vähän niinku alaviistosta, eräänlaisena V-kirjaimena. Eli sukupuoli on nyt mulla tiedossa ihan tarpeeksi varmasti ton näkymän perusteella!

Ikäväkseni en nyt sitä pysty täällä (ainakaan vielä) kertomaan, koska mies ei tietoa vastaan ole ottanut! (Outo tyyppi, olikohan tää peräti taka-ajatuksena odotushuoneeseen jäännissä!) Aluksihan se puhui silloin tällöin, ettei tietää halua ennen synnytystä, mutta muutti kyllä mieltään, kun mä sanoin että itse tottakai haluan ja perusteluja päälle. Oli meillä jo suunnitelma, että pyydetään lääkäriltä lapulle tieto, jonka sitten minä vaan luen. Mut nyt kun noin ex tempore jäi ulkopuolelle, niin ei siis tiedä ihan luonnostaan. Kyllä heti huoneesta astuessa kuiskutin että "mäpäs tiedän nyt", mutta ei ole moisista häiriintynyt vielä, vaan rauhallisesti vaan hymyilee jos vähänkään puheet aihetta läheltä liippaa. Miehen tyttö ei vastaavasti kyllä malttanut kun kuuli mun tietävän ja sillepä tiedon sitten kuiskuttelin.

 

Kaikenlaista lääkäri ja hoitaja siinä laitteen kanssa hääräsivät ja Vernon-setä säätikin jotain mokia, laitto vääriä mittoja väärään paikkaan ja joutu sitten ottaa niitä uusiks. Näin aika alussa jo tosi selkeesti pään ja siinä vähän kasvonpiirteitä, tosin silleen "pääkallotyyliin" vaan. Silmät näkyi vaan tummempina aukkokohtina, muut osat selvemmin, en olisi uskonut, että noin selvänä! (Hirveen iso se pää vartaloon verrattuna edelleen!) Kasvoiltaan örkki kyllä näytti mun mielestä vaan lähinnä Kasper-kummitukselta... 

Suuta maiskutteli ja kädet oli pitkälti koko ajan siinä pään vierellä molemmin puolin. Muita havaittuja / näytettyjä osia oli sit tietysti sydän ja sen eri osia (tosi hieno kuva saatiin kuulemma "nelikammiosta" tai jostain sellasesta), kylkiluut (hienosti erotti aina kuvakulman niiden avulla), käsivarret, reisiluut - jalat - jalkaterät - varpaat, virtsarakko, mahalaukku, napavaltimot (joita haarautu kaksi, yhdelläkin kuulemma pärjäisi) ja sitten oman virtsarakon avulla näytti mulle / kätilölle istukan sijainnin. Se siis on nyt etuseinässä, mutta ihan "normaalisti", eli ilmeisesti ei kovin alhaalla? Voiko se muuten olla epänormaalisti edessä, en tiiä! Mutta ainakaan mitään kohdunsuuongelmia ei ole tiedossa. Etuseinässähän kätilö sen sanoi epävarmasti jo silloin niskapoimu-ultran puolella olevan ja näin olen jotenkin aatellutkin. Tossa ihan keskellä edessä kun ei juuri liikkeitä alkuun tuntenut, vaikka sivuilla silloin jo tunsi. Kaipa se sen verran blokkaa tuntemuksia.

Tosi paljon ahtaammalta näytti reppanan tila nyt kun mitä noissa aiemmissa ultrissa ja siitä kun ääneenkin totesin, niin sanoivat, että hyvin sillä vielä riittää tilaa. Perätilassa oli hassu ja b-mitta korvasta korvaan 46,7 milliä, jos se nyt kellekään mitään kertoo noin oikeesti, musta vaan hassu aatella, että se pää on noin levee jo vaikka pituutta on ehkä se parisenkyt senttiä! :) Korttiin tuli että koko vastaa raskauspäivää 20+1, eli kahta päivää pienempi kuin oviksen ja np-ultran mukasesti laitettu la. Mut et sillon np:ssa kun se pysty jopa "hyppimään" niin nyt meidän pieni vaan heilu ja nulju siellä. Liikkeistä sanoivat, että hyvät ja runsaasti näyttää olevan. Lapsivesimerkintä korttiin tuli myös tuo normaali. Neuvolassa siis nyt jatkan taas normimenolla, eli astmahuolet selätetty toistaseksi. Saa nähdä miten sit jos alkaa kovasti keuhkoja painamaan tulevaisuudessa kasvun myötä.

Lääkärissetä kun lopetti tutkimukset niin meinas vielä, että joku mitta meni nyt väärin ja jouduin uudestaan housuja laskemaan ja asettumaan makuulle. Sitten totesi kuitenkin, että ihan oikein onkin ja sain taas nousta ees taas. Eli vähän höppänä setä näemmä. Joku vieras kätilö myös huoneessa ramppas jotain hukkunutta lähetettä metsästämässä pari kertaa. Mutta ihan sama se, kun loppu ja kaikki on kerran hyvin. Yhtään kuvaa en tuolta, kumma kyllä, mukaan saanut, mutta se nyt ei kyllä haittaa ollenkaan, koska jälleen toi liikkeen ja livekuvan näkeminen oli mun mielestä se hienoin osuus, sillä ne stillikuvat on tosi pliisuja siihen nähden. Hetkeksi jään kuitenkin vielä miettimään tota 4D ultraa...Jospa siitä vielä yhtä hyvät alet sairauskassan kautta saisi kuin varhaisultrastakin.

Sukupuolesta vielä totean sen, että yhtäaikaa en toivonut kumpaakaan ja samalla toivoin molempia. Ensimmäisen kerran missään raskaustoiminnoissa meinasi kuitenkin tippa iskeä linssistä läpi, kun sen kuulin. Jotenkin konkretisoi jotakin ja oli hieno kuulla siinä maha pystyssä lojuessa jotain "arkisempaakin" kuin jostakin rakenteista, latinatermeistä ja nelikammioista mistä lääkäri ja kätilö puhuivat keskenään. Herkkisolotila jatkuikin sitten enemmän tai vähemmän koko päivän ja nyt on mukava kasvutsemppejä vatsan suuntaan lähettää, kun voi ihan etunimen kanssa niitä ajatella. Vaikka etukäteen luulin, ettei mikään sukupuolitieto mun tunteita tai olotiloja juuri hetkauttaisi! :D

Mies siis totesi, kun kyselin että millä nimellä mä nyt örkkiä kutsun, että ihan sama kun saan kuulemma sukupuolen ostoksillani paljastumaan pian kuitenkin! En kyllä ihan tajua! Tähän mennessä, niinkun tästä eteenpäinkin oon ostanut vaan yksittäisinä esineinä/väreinä silmää miellyttäviä juttuja, eli löytyy niin sinistä kuin pinkkiäkin. Ehkä tästä tuleekin vielä ihan hauska pelailu, tosin vähän vaikea sellanen. En tietenkään halua tietoa paljastaa, jos mies ei sitä halua tietää, mutta en mä nyt tarkotuksella harhaankaan halua johtaa!

Painoa minillä oli 420 grammaa, eli kohta pääseekin puolen kilon rajaa hätyyttämään ja siitähän ei sitten oo kun muutama viikko taas kilon rajapyykkiin. Aivan ihanin olo ja läheisyys jäi kuitenkin ultrasta päälle, joten tällä voisi kyllä kuvitella pärjäävänsä loppuun asti ilman 4D:täkin, saas nähdä!

Masun kasvu

Kollaasi viikoilta 10-20, eikö oo hieno (huraa Paint + ikivanha kone, missä Windows vielä löytyy).

 

Viikot kuvissa siis 

10+4     12+2      15+0      16+1      17+0      18+1      19+1       19+6

Rakenneultrakin sujui aamulla kivasti btw, siitä juttua piakkoin! :)

Puolivälin rajapyykit

20+0

Viikot vaan paukkuu, ettei perässä pysy. Rakenneultrakin, johon ihan äsken oli vielä pitkältä tuntuvat monta viikkoa on ylihuomenna! Tänään (20+1) siis jo 20 kokonaista viikkoa 40:stä on takana, 141 päivää 280:sta, 3384 tuntia 6720:sta ja minuuttien määrää en halua ees laskea. Niin paljon on kuitenkin vielä edessäkin päin

Maha on kasvanut nyt jo ihan selkeästi. Siis niinkin selkeästi, että aika tosissaan saa jo jännäillä mahtuuko paksuimmat takit päälle niin kauan kun kovempia pakkasia riittää. Onneksipas siis kohta kun kuu vaihtuu alkaa jo eka kevätkuukausi ja vois kuvitella, että pakkaset on tältä talvea siinä vaiheessa paukkunut ohi. Ehkä mä jotenkuten vielä tän viikon ees saan vetskarit menemään kiinni. Kertoakaan vauvauutisia ei juuri enää tarvitse, sillä sen verran selvä tapaus etureppu ilmeisesti jo on. (Tietämättömien testaukset tosin on tapahtuneet tähän mennessä opiskelusuunnitelmista jutellessa -> äitiysloma-aihe ja Kampin keskuksen "lapsiliikekerroksessa" kädessä Name-itin ja Bebesin kassit, ettäh...)

Liikkeet tuntuu taas viime yön aikana siirtyneen ihan uudelle voimakkuustasolle. Edellinen siirtymä tapahtu joskus viime torstain ja perjantain välisenä yönä. Sillon alkoi nykäsyjen lisäksi tuntua epämäärästä muljuntaa ja tänään uutuutena on "kala kuivalla maalla" -tyyppiset sätkähtelyt. Eli melkosen selkeillä tuntemuksilla mennään, vaikka tuskin noi vielä keskellä yötä unesta herättäisivät. Seuraava etappi oiskin sitten tuntea liikehdinnät myös käsin ulkopuolelta, eli sitä odotellessa.

Närästys on oikeestaan sitten mahaan liittymättömistä oireista selkein. Mua ei luonnontilassa oikeestaan koskaan närästä ja ne muutamat harvat hetket hoituu maitolasilla. Maidolla olen edelleen pärjännyt, mutta jokapäiväinen riesa toi pikkunen polttelu silti on. Yleensä saan koulu- ja muina "pystypäivinä" olla aika rauhassa koko päivän, mutta illalla makuuasennossa se sitten viimeistään alkaa. Toinen varma närästyspaikka on työt. Asennot on sielläkin sen verran paljon liikkuvampia ja horisontaalisesti erilaisia (pää, ruokatorvi ja se löystynyt läppä) alempana kuin muuten, joten ne kaikkein pahimmat närästystuokiot onkin koittaneet duunipäivien aikana. (Ja ne on puolminuuttisin hetkin välillä olleetkin jo "mä kuolen tähän" -luokkaa.) Eli puhtaasti näemmä asentokysymys tämä siis.

Nälkä on ehkä isompi kuin normaalisti, tosin onko se sitten psyykkistä vai todellista fyysistä ruuantarvetta, on vaikea sanoa. Painossakin siis voisin olettaa todellisen spurtin alkaneen. Ja seuraavaan neuvolaan on vielä melkein kuukausi, ounnou!

(Ja nyt on sitten näpsyjäkin hommattu, eli voisi alkaa vaikka kissoille harjottelemaan vaippataittelua. Jos häntien kanssa onnistuu...)

Projekti kestovaippa

Tuntuu, että aika tylsiä viikkoja elellään tällä hetkellä. Maha kasvaa, mutta muutapa ei sitten juuri tapahdukaan. Ensi viikolla on sentään rakenneultra, jonka siis lääkäri vallan tekee, joten jotain uutta tiedossa. Kaikki muu raskaustoiminta onkin sitten vasta pidemmällä maaliskuun puolella.

Tähän väliin tulikin siis mieleen julkaista tilannekatsaus tämän hetken vaippakokoelmista, jotta saisin syyn valokuvata ne ehkä jotain hyödyllistä huomiota ja infoa mihin vielä kiinnittää huomiota. Tai mihin siis ylipäänsä pystyy kiinnittämään huomiota ennen konkreettisen kakkapyllyn saapumista talouteen. Tähän postiin ovat siis kaikenlaiset vaippahuomiot ja kommentit ihan normaaliakin enemmän tervetulleita! Myös linkkejä vaikkapa hyviin vaippablogeihin ottaisin ilolla vastaan.

Alkuhan (jos joku muistaa ja jos sitä täällä pohdin) noiden kestovaippainfojen, -foorumien, -vinkkien, -kirppisten, yms. yms. suhteen oli hivenen karikkoinen. Tuntui ettei koko hommelissa ole päätä eikä häntää. Tai oikeammin ehkä että on ne ehkä siellä jossakin, kaiken tilpehööritiedon alla sen verran piilossa, että toivoa löytämisestä saa herätellä koko loppuodotuksen ajan. Pelastuksekseni sitten osoittautuikin yllättäen hypätä vaan suin päin sekaan (tosin edelleen ilman sitä peppua), eli shoppailin netistä semi-innolla "vaan jotain" vaippoja, jotta kotona edes jotain olla millä aloittaa. Tilasin siis (käytettynä tietysti) parit kaikkein helpoimmalta ja yksinkertaisimmalta kuulostavat all in onet (AIOt :D). Niitä on nyt yhteensä kahdeksan. Kuvassa ovat vähän päällekkäin.

No mutta tosi moni näitä vähän tuntuu infoissa ja niissä muissa vähän moittivan ja onhan noi aika möykkyjä hypistelläkin. Lisäksi kivoimmat kuosit löytyy piru vie taskuvaipoista! Nehän kuulostaa yhtä aikaa monipuolisilta sekä simppeleiltä, että ehkä me niistäkin selvittäisiin. Ja sit sais kivoi apinakuvioita ja värejä ja valita vähän ite imumateriaaleja ja kuulemma ne kuivuukin pesun jälkeen nopeemmin ja niin edelleen ja niin edelleen...

Yksitoistapa niitäkin nyt näyttää meille jo eksyneen ja näitä ehkä eniten edelleen kyttäilen kirppareilla. Innolla odottelen koska moisia pääsee päälle pukemaan, koska ainakin käsipelillä nuo PUL-kankaiset (polyurethane laminated) imuttomat lötkäreet (imutaskuineen, joihin se imujöötti tungetaan) vaikuttaa helpoilta ja nopeilta putsata, pestä, kuivattaa ja säilöä. Ja kun ne on näteimpiäkin. Useimmiten ilmeisesti taskut eivät kuitenkaan ihan vielä vastasyntyneelle ole sopivimpia, joten olen varautunut hivenen odottelemaan.

Koska taskuvaippojen taskuihin siis tarvitaan jotain, ja ne ei ihan alun pienelle babybabyllekään käy on hyvä vielä hommata sekalainen kokoelma imuja, erillisiä sisäimuvaippoja ja kuoria niiden päälle (ettei vaatteet kastu). Ja onhan noitakin kertynyt.

Mun vaippapaketista puuttuu vielä kokonaan harsot, näpsyt, kuivaliinat ja villahousut.

Harsoja on ne rievut, joita joskus näkee lastenvaunujen kopassa roikkumassa hiusklipseillä. Niitä siis voi viikkailla myös vaipoiksi ja moinen olisi suunnitelmissa ihan ensimmäisenä vasta maailmaan saapuneen kanssa. Toki jos nuo pienimmät sisävaippa+kuori -setit toimii niin niitäkin olen sillä mielellä hiplaillut. 

Snappeja, eli näpsyjä, eli sellasia "perhoslaastareita", joilla harsot sitten saa kiinnitettyä vauvaan kaipailen myös. Sekä kuivamateriaalia ihoa vasten. Oon pohtinut onko kuivaliinoja hyvä ostaa käytettynä vai uutena. Uutena ovat kohtalaisen tyyriitä tarkoitukseensa nähden (kakka ja pissa), mutta toisaalta tollasissa "urheilumateriaaleissa" on aika tarkkaa huolto, jotta ominaisuudet säilyvät. Tietty rullalla myytävä kertakäyttöinen kuivaliinakaan ei ihan luontoa tuhoavimmalta vaihtoehdolta kuulosta, mutta onhan se nyt vähän kyseenalainen kun kaikki muukin on kestoa. Ehkä?

Villahousuja olen suunnitellut ainakin yövaippojen päällikuoriksi. Ne kun kuulostaa joustavammalta kuin kuorivaipat ja yöllä imevää täytettä ehkä tarvitsee enemmän ja tilaavievemmin kuin päivällä. Omaan korvaan villahousut kuulostaa kutittavalta, hankaavalta, kuumalta ja hiostavalta, mutta sitkeästi "ne" (kestovaippaihmiset) sanovat ettei moisia ongelmia ole, vaan päinvastoin (muissa vaihtoehdoissa on, muttei villiksissä).

Ihanasti oon saanut ennakkoluuloja nurkkaan ja jopa itseni innostumaan vaippa-aiheesta. Sillon kun tulokas oli vielä pilke mun munasarjassa tiesin, että jos "näin" joskus käy olisi kestovaippainfo ajankohtainen nettisivu. Jos muistaa kuvan kotimme "kierrätyskeskuksesta" voi ehkä ymmärtää, että jätettä meillä ainakin vältellään, vaikkei aina kaikessa muuten ehkä ekoimman kautta mennä. Ja nyt sitten ilokseni tässä vaiheessa oon jo sillä tasolla, että tosissani pohdin roudaanko jo sairaalaan omat kestot mukaan (kun niitä nyt kerran on valmiina ja maasta se pienikin ponnistaa ja sitä rataa), vai jätänkö ekat harsoharjoitukset kotirintamalle?

Oppia tarvitsen vielä kemikaaleista ja niiden käytöstä, harsojen erilaisista taitteluvaihtoehdoista, imumateriaalien eroista, merkkien ja mallien eroista, säilytyksestä ja sen sellaisesta, mutta onhan tässä vielä (liikaakin) tätä aikaa onneksi...

Melkein puolivälissä

Heippa, täällä poitsujen kokeilujen ja Ubuntun uhri!
Koneelle, jota kotosalla siis pääasiassa käytän on nyt tutun ja turvallisen Windows (jonkun) tilalle asennettu Ubuntu (joku, jos niitä on useempia). Se on kuulemma kotimainen ja jotenkin tekijänoikeusreilu, mutta en osaa pienentää mun kökkö-kamerasta nippa nappa siirtämiäni kuvia. Siihen siirtoonkin kului ihan vaan tovi sitten. Onneksi en ole mikään ärräpää ähisijä tällaisissa operaatioissa vaan pikemminkin rauhallinen myhäilijä, hiljainen oppija ja kärsivällinen humoristi (sama pätee esimerkiksi huonekalujen kokoamiseen, uusien teknisten vempainten asentamiseen ja muuhun vastaavaan), joten pikkuhiljaa varmasti erittäin hyvä tulee. Toivottavasti kenkään selailu ei nyt tällä haavaa kuitenkaan kaadu massiivisiin kuvakokoihin.

18+3

Tässä hiven vielä viimeviikkoista mahaa, hieman vastaava kasvojen kanssa kun julkaistiin naamakirjassa. Aika mautonta, vai mitä? :D Oon muuten tässä hieman miettinyt miksi piilotella blogin puolella erityisesti kasvoja, kun paljon tätä lukevat tutut ja muutenkin uskoisin, että ne jotka tuntevat kyllä henkilöllisyydenkin pystyvät päättelemään. Toisaalta sitten mahakuvatkin näpsitään tyypillisesti heti aamusta jolloin en ihan edustavimmillani ole, lisäksi yleensä tuppaan ilmeilemään tai irvistelemään ihan vaan vahingossa "koska naama ei kuitenkaan näy". Joten ihan siis laiskuuden vuoksi nyt on näin edelleen, ei niinkään minkään anonymiteetin.

19+1

Offisiaalimpi tän viikkoinen kuva sitten eilisaamulta. Sunnuntaina kun viikko oikeasti vaihtuu unohtui kuvailu aamulta ihan täysin kokonaan ja varmaan vasta illalla sen muistin. Tosin maha-alue ei kyllä päivän myötä mulla kovin turpoa, joten sinällään aamu-ilta-aikatauluttamisella ei näissä kauheesti kyllä väliä ole.

Ihoöljyn vaihdos tapahtui myös jo viime viikolla, sillä ihan kuten pelkäsinkin se Weledan parinkymmenen euron pikkupurkki ei pitkälle pötkinyt! Jos oikein käsitin niin tämä mikä-lie-vivisante on jotenkin lopetettua tai poistuvaa valikoimaa ja siksipä irtosikin huimalla alella. Sisältää lähinnä avocado- ja mustaherukkaöljyä (joista jälkimmäistä siis suunkin kautta napsin). Tuoksu muistuttaa lähinnä avocadoöljyä sellaisenaan, vaikka väliin ehkä vivahtaakin pieni sitruunan vivahde. Ihan pätevältä tavaralta on tarkoitukseensa vaikuttanut tämä kyllä.

En oikein ymmärrä miksi myyjä muuten mulle alkoi kaupata jotain (muistaakseni Weledan tai Santen) voidetuubissa olevaa tavaraa kun sanoin raskausarpien ehkäisyyn öljyä etsiväni. Ekana mainoslauseena oli että "ei sillä lailla jää iholle niinkuin monet öljyistä". En tiedä mitä muut asiakkaat hakee vastaavaa tuotetta etsiessään, mutta kyllä mulla öljyn tarkoitus on ihan eri kuin jonkin vartalovoiteen. Voiteet on erikseen (esim. peseytymisen jälkeen) ja öljyt ihan vaan nyt ihoa nimenomaan tehokkaasti öljyämässä (esim. iltaisin) enkä mä haluakaan sen imeytyvän parissa minuutissa, koska sitähän joutuisi sitten lisäämään. Mutta makunsa kullakin, itteä vaan hihitytti. Myyjä oli niin hämillään kun vastasin, että ei ei kun öljyä, voiteet mulla on erikseen. (Ou thänk gaad en muuten oo missään duunissa, jossa asiakkaat ois pääsääntöisesti odottavia äitejä!)

Flunssan aikaan alkoi sitten jo pitkään pelätty "Raskausprojekti Käsityö". Oon koko lapsuusikäni valinnut peruskoulussa tekniset työt ja mun kaikki nää tekstiilipuolen käsityökokeilut on aina jotenkin vähintäänkin mielenkiintoisia. Saa nähdä mitä tästä tulee (siis tollaset ryppypunttiset villasukat ois hakusessa). Jos nää hoituu niin seuraavaksi vois alkaa vääntää sitten vaippakuorihousuja villasta, ne saattais olla jopa hyödyksi. Lanka ja puikot löytyi onneksi omasta takaa jo kotoa jonkin aiemman projektin hankintainnostuksen jälkeisinä. Tää neulominen on tuolle aktiivisemmalle karvalapsellekin aina jännä ja hermoja rassaava hetki kun lankakerään ei saa koskea, mutta siinä se liikkuu ja pyörii ihan nenän edessä. (Niin se siis on hyvin koiramainen kissa ja tottelee kyllä käskyjä useimmiten.) Saa nähdä minkä neulomisneuroosin se vielä saa jos tätä jatkuu.

Ja pari hennauskertaa mahonginruskealla on nyt takanapäin ja suuriin piirtein tältä näyttää. Latvapuolessa mulla on siis Lorealin preferenceja useempaakin eri sävyä tyveä kohti vähän vaalentuen. Kerran vissiin raskausaikana laitoin kotiin hommatun värin vielä juureen, mutta sitten vaihtui hennaamiseen. En oo kovin tarkasti kyttäilly miten luomua toi käyttämäni henna todella on, koska saattaahan olla että siihenkin ruskeuden saamiseksi on jotain kemikaaliväriä käytetty. Käsittääkseni kun kuitenkin luonnon henna on punaista ja piste. Luonnostaan ihan super blondiin kuontaloon toi henna kuitenkin tuo ihan selkeästi tollasta tumman vaaleaa tai keskiruskeaa väriä, joten huomattavasti pehmentää juurikasvun erottumista. Latvathan mulla on melkein mustanruskeat jopa. On päiviä jolloin vannon värjääväni heti huomenna jollain oikealla värillä ja ehkä niin teenkin, mutta toistaiseksi oon nyt antanut olla. Jossakin vaiheessa ois taas eessä värinpoistot asteittain kohti sitä omaa väriä. Eiköhän sitä kesällä ihan pellavapää ole kuitenkin syntymässä. Kiharuusastetta saa vielä jännittää pidempäänkin.

Örkillä alkaa painoa olla jo 250 grammaa ja pituutta päästä peppuun lähemmäs 20 kuin 10 senttiä, eli liikkeet tuntuu jo välillä sen mukasesti. Suurimman osan aikaahan se vaan nukkuu. Jännityksellä odotan tota pian alkavaa massankasvatuskautta, kun välillä tuntus nyt jo mahassa olevan tilan välillä aika vähissä! Itellä ei kyllä mahan tai muun kanssa edelleenkään oo mitään uusia ongelmia ilmaantunut, turvotuskuvien maisematkin vaikuttaa jääneen siihen yhteen ainoaan iltaan. Synnytyskuumeilu tässä vähän alkaa hätyytellä jo.

Raskauskilot

Näyttäisi tää raskausajan painonnousu aiheuttavan myös itse kussakin odottajassa edes jonkunlaisia tuntemuksia ja ennakko- sekä jälkeisajatuksia. Mulla oli itselläni lähtöpaino normaalipainon puolella, mutta ei niin alakantissa tuon "normaalin rajojen" sisäpuolella, ettäkö kokisin että silkkoja rasvakiloja imetystä varten todellakaan tarvitsisin. Luontoäidin mielipiteestä nyt ei kukaan kuitenkaan ota selkoa, joten varmasti on kiloja tullut jo tässä vaiheessa muutenkin kuin mitä noi konkreettiset "ylimääräiset" asiat kehossani tällä hetkellä painaisivat.

Muun muassa tällaisia lukuja internetin ihmeet esittävät näiksi "konkreettisiksi" painon lisääjiksi, tosin versioita desimaaleineen on monenlaisia, tässä kuitenkin yksi niistä:
Vauva 3 - 4 kg
Lapsivesi 0,5 - 1 kg
Rinnat n. 0,4 kg
Neste kudoksissa n. 1,2kg
Istukka n. 0,6 kg
Kohtu n. 1 kg
Verimäärä n. 1,2 kg
Rasva n. 3,5 kg
Näistä ilman tuota rasvamäärän lisäystä tulee yhteensä vähimmillään 8 kg, enimmillään 9,5 kg ja rasvoineen päivineen 13 kg. Eli aika samoissa mennään kuin tämä yleinen neuvolasuositus 12-13 kiloa siis.


Tuota painonlisääntymisen jakautumista jo vissiin viime neuvolakäynnin yhteydessä vilautinkin, mutta kaavahan meni näin:
Rv 0 - 12 : 0 %
Rv 12 - 20 : 25 %
Rv 20 - 30 : 50 %
Rv 30 - 40 : 25 %
Eli pääsääntöisesti alkuvaiheessa painoa ei muka tulisi ollenkaan ja yleensä tuo loppuvaiheenkin painonlisäys jää ihan viimeisiltä viikoilta pois, mutta en nyt jaksanut sitä erikseen luetteloon merkitä. Jostain olen myös kuullut, että suositeltu painonnousu yhtä raskausviikkoa kohden oli 0,5 kiloa. Tuolla tasaisella menollahan raskauskiloja tulisi sitten se 13 jos laskee nuo 0-12 ja 39-40 raskausviikot painonnousuttomiksi.


No tähän väliin nyt huomautankin sitten viimoin, että juu ei varmaan yksikään raskaus painoineen etene ihan niinkuin neuvolan oppikirjat ehdottaa. Ihan jo pelkästään itseltäni löytyy lähipiiristä kuulemusteni perusteella niin 5, 8, 16 kuin 25 kilonkin raskauskerrytyksiä. Tuo 12-13 suositus siis alkaa jo tässä vaiheessa tuntua ehkä joltain tilastolliselta keskiarvolta ehkä, johon todellisuudessa yksikään raskailija ei ole ikinä osunut! :D Kyse siis lienee ihan puhtaasti kunkin tulevan mutsin yksilöllisistä ominaisuuksista, taipumuksista, syömisestä ja ihan siitä yksittäisestä raskaudestakin miten noita tulee.


Mun kohdalta tilastot on aika romukopassa jo tietyiltä osin tässä vaiheessa. Ensinnäkin plussatestin (rv 4+2) ja ekan neuvolakäynnin (rv 7+4) välillä mulla ehti painoa tulla noin suurinpiirtein 2 kiloa. Oli kyseessä sitten turvotus tai mikä lie pöhö ne kilot ei kyllä mihinkään ole noiden viikkojen jälkeenkään kadonneet, päinvastoin. Tosin tuohon hetkeksi kyllä painonlisäys tyssäsi. Niinpä siis vaikka neuvolan mukaan alkuraskauden aikana mulle oli tullut 2,5 kiloa (välillä 7+4 ja 16+3) niin itse lasken välillä myös nuo 2 pöhötyskiloa mukaan. Seuraava visiitti neuvolan vaa'alle onkin vasta viikolla 23+5, joten pitänee yrittää muistaa tossa puolivälin taitteessa hypätä kotivaa'alla tarkastamassa tilanne. (Jotta voin sitten tarvittaessa vielä isommin romuttaa tuon prosentuaalisen painonnousun jakautumisenkin. Hähä.)


Onnekseni tiedän kuitenkin tarpeeksi hyvin syöneeni ja ihan riittävästi liikkuneeni ja kaikin puolin koen oloni mukavan terveeksi, joten kiloja on turha tuijottaa. Toisaalta tykkään kaikenlaisesta tilastovertailusta, tarkkuudesta ja nippelitiedosta, joten tämä aihepiiri ei mikään poikkeus taida olla. Onneksi ne ylimääräiset saa sitten aikanaan karisteltua, jos kuulun siihen lajiin, jolla imetys ei laihduta.


Lopuksi vielä raskaus turvottaa turpoamattomankin -todisteeni.
En ole eläessäni ollut mitenkään turvotukselle altis, edes lävistysten tai satunnaisten vammojen ollessa kyseessä. Eilen kuitenkin sukkien ja pitkisten alta paljastui sellainen näky, että tämä turvotuksille tuhahtelijakin kiinnostuksella arveli ehkä jopa ihan jossakin määrin mahdollisesti kerryttäneensä kehoonsa jotain ylimääräisiä nesteitä, kun sukan suun yläpuolella nilkan ympärysmitta oli jotakuinkin älyttömästi paksumpi kuin sukkapuristusosassaan. Lentosukat kaivettiin kaapin uumenista esille ja nyt alkoi kevytliikunta- ja vedenkittauskuurit tästä päivästä.


Tähän malliin eilen:

Minähän en sitten koskaan

Aikomuksena oli pieni, lyhyt ja perinteinen välikirjoitus tuolla minähän en sitten koskaan -teemalla, mutta puolisen tuntia tässä koneella möljöttäessäni huomasin olevani yllättäen periaatteen nainen! Pari hassua juttua keksin, jotka jollakin keinolla voin puolittain kumota, mutta niidenkin kanssa on kyllä vähän kiikun kaakun...

Eli minähän en sitten koskaan...

...hanki doppleria kotiin.
Tähän en kyllä osaa ainoana kohtana sitten sanoa mitään. Yhtään mitään. (Paitsi että se oli oikeesti tosi tosi halpa!)

...osta mitään vauva-, raskaus- tai lapsiperhelehtiä.
Jos tähän lisää perään pelkästään "...täydellä hinnalla" niin tätä ei voisi käyttää. Olen siis tähän mennessä ostanut kait yhden "kaksi Vauva-lehteä yhden hinnalla" paketin ja yhden mikä oli muuten vaan puoleen hintaan. Täyshintaset on jääneet hyllyyn (Siis 8 euroa? Lehdestä, jonka tiedot saa netistä? Pokkarin, jossa on moninkertasesti luettavaa saa samalla hinnalla?). Lehtiä on kyllä kiva lukea kylvyssä istuessa, mutta onneksi meillä on rappukäytävässä naapureiden kanssa lehtiämpäri lehtien kierrätykselle (ja joku tässä talossa tilaa jo Meidän Perhe -lehteä!).*

...aloita raskausblogia.
Tuokin tarvii tuon raskaus- alkuliitteen, koska yleisesti ottaen blogin aloittamista oon miettinyt vähän siinä sun tässä elämänvaiheessa ja sellasia orastavia alkuja on joskus ollutkin.

Joten älä koskaan sano ei koskaan niin et pysty tällasia postauksia kunnolla tekemään koskaan!

Rehellisyyden nimissä on toki mainittava, että mut on kyllä tehokkaasti yllättäneet sitten puolestaan lukuisatkin äitiys-höperöitymis-seikat itsessäni... Muiden muassa...

...kiinnostus ravata kirppareilla vauvakamojen perässä.
...metsästää nettihuutiksissa halpoja vaippoja, kietaisubodeja, rintapumppuja sun muuta.
...vertailla vaunuominaisuuksia ja kilpailuttaa ulkomaisia nettikauppoja niiden hinnoissa.
...rämpiä vauva mahassa rännässä synnytyskuntoa kehittävällä hölkkälenkillä.
...shopata äitiysuimapuku tai tuunata omista vanhoista vaatteista mammasopivia ja jopa mahaa korostavia.
...hymyn piilottamisen vaikeus kun luennolla tujahtaa pari kipakkaa potkua kutittavasti kylkeen.

Kouluhommat on loppuviikoksi väännetty kirjastossa tänään, joten huomenna ehdin ehkä kirjoitella vähän laajemmin sitten raskauskiloista. Tänään vietän mokkapala- ja katkarapukeitto-ystävänpäivää! Joten hyvää sellaista kaikki!

* Ja huhhuh. 9 kuukautta -lehti lukeutui selailun jälkeen mielessäni kategoriaan täyttä kuraa. Sellasella määrällä kirjoitus-, kielioppi- ja tyylivirheitä tämä lingvisti ei lue edes lehteä.

Odotuskauhuja

Raskausajan kosmeettisia kauhuja. Tähän aiheeseen ei onneksi ole kuvitusta omasta takaa. (Vielä.)

Linea negra
Ei ehkä ihan pahimmasta päästä ja saattaisi ehkä jopa lopulta osoittautua ihan hienoksikin ilmiöksi. En kyllä ole tähän mennessä havainnut mitään muitakaan tummentumia sen enempää luomissa kuin muualla ihossa, joten merkkejä tästä ei ainakaan havaittavissa tähän mennessä.

Vaappuminen
Näillä viikoilla ja kivuilla väittäisin, että kaikki jotka vaappuu ennen viikkoa 25 vaappuu tahallaan! Saa tietty väittää vastaan kaikki oikeesti selkävaivaset, mutta mä en kyllä vaappunut edes sen si-niksahdus-vaivan aikaan, vaikka varmasti pidemmillä matkoilla vähän laahustin! Viimeiseen asti tulevillakin kuukausilla koitan myös välttää tätä efektiä minkä kykenen! (Sille muuten, joka on tänne eksynyt Google-haulla "onko si-nivel sama kuin ristiluu" tiedoksi: si-nivel = sacrum ilium -nivel = ristiluu-suoliluu-nivel, eli läheltä liippaa, mutta kyse nyt on kuitenkin nivelestä ja luusta erikseen!)

Navan pullahtaminen
Hrr. Ajatuskin hirvittää, ällöttää ja etukäteissattuu. Joku outolintu tätä kuvailee nettikeskustelussa "söpöksi", mutta mun mielestä oikein mitään vastaavaa termiä tähän nimenomaan ei voi liittää. Mun napa on mun mielestä nätti ja lisäksi se saattaa välillä muutenkin olla hivenen kipeä ja arka, joten en tykkää edes ajatella miltä tuntuisi jos se hinkkaisi esim. paitaa vasten ulostautuneena. Napakoru mulla on ollut noin 12 vuotta (??), joten en usko sen ihan heti umpeen kasvavan, vaikka korun joutuisin poistamaan, tosin mistäs sitä koskaan tietää. Vanhan reiän kohtaan tehty uusi lävistyskin on pikkujuttu ja paranee nopeasti, joten korusta luopuminen ei ole mikään iso asia. Mutta se napa sitten muuten... Joillain kun se ei edes palaudu ihan normaaliksi. Mun kiva napani! Wish me luck siis ja peukut pystyyn, että siltä säästyn!

Jalkojen kasvu
Mulla on kaapillinen arvokkaita kenkiä, jotka on mun nykyisille jaloille sopivan kokoisia. Eivät siis numeroa suuremmille. Ja on mun jalat muutenkin ihan tarpeeksi isot jo nyt, kyllä näillä pystyssä pysyy! Kaikista kauhein olisi sellanen joka raskaudessa koon kasvava malli ja mahdollisesti vielä eläkkeellä vähän levähtä, ettei oikein koskaan edes tietäisi kannattaako kenkiin satsata.

Jotenka hui vaan. Tässä on yli puolet vielä jälellä.

Andthatswhoiam

Eilinen 18+0

18+0 Niken ihku paita, joka on ihan ku mammapaita, vaikkei olekaan!

Kielloista ja tilanteesta

Alkuun meinasin viime yön innoittamana rustailla kielletyistä asennoista, mutta muutinpa nyt otsakkeen asioiksi, kun on tota lakuakin tullut syötyä eilenillalla!

Selällään makaaminen
Itse olen harjoittanut tätä ihan tavalliseen tapaan. Toisaalta se ei kyllä ole paljon se. Astman (tai jonkin muun?) vuoksi mun on normaalisti(kin?) vähän vaikea hengittää pitkän aikaa selällään maaten, mutta kyllä silti sitä etenkin yöllä unessa onnistun tekemään. Valveilla selälläänoloajat rajoittuvat kyllä melko tehokkaasti ihan hengitysmukavuuden takia. Ainakaan toistaiseksi en ole selällään lojuessa jalatkaan suorana havainnut mitään epämukavuutta, puutumista tai verenkierto-ongelmia, joten tietoisesti en siis sitä varmastikaan ala välttelemäänkään, ellei sitten moisia oireita ilmene. Kiitän kyllä suuresti onneani siitä, että olen luonnostani ehdottomasti kyljellään nukkuva ja ainoastaan aamuyön kaikkein väsyneimpinä tunteina saatan herätä selkäasennoista. Varmaan jossain vaiheessa maha kuitenkin alkaisi painaa päällimmäiseksi jäädessään. Samoin uskon, että jossakin vaiheessa hetket jopa mahallaan makuulla taitavat jäädä pois menusta.

Ainoa vaiva, mikä toisinaan yöllä kummittelee on kannatin- tai liitoskivut ja tyypillisesti enemmän tuossa oikealla puolella. Pahimmat kiputilat oon saanu aikaan yhtäaikaisella kyykystä ylösnousulla yskäisyn saattelemana (piti takaisin painua kyykkyyn oottelemaan ohimenoa) ja sitten nukkuessa tai sohvalla lojuessa kylkeä kääntäessä. Se on joku tietty lihasjännitys mitä ei sovi tehdä yhdessä ponnistus- jatai kiertoliikkeiden kanssa. Ehkäpä noita jossakin vaiheessa oppii varomaan, vaikka vaarallisia eivät taida voimakkainakaan olla.

Nostaminen
Täähän on ihan klassikko! Tarkkaa suositusta tai kieltoa ei kuitenkaan oikein missään mainita. Jotkin nettilähteet mainitsevat 12 kilon ylärajan, joka jopa seitsemännen kuun koittaessa rajoittuisi puoleen. Kuulostaa kuitenkin aika suurpiirteiseltä, koska jo ihan kantotaakan muoto ja nostoyhteys vaikuttavat niin paljon. Kauppakassi 2 x 6 kiloa puoli kilometriä on aika eri homma kuin sohvapöytä 12 kiloa per pääty ja 30 senttiä. Aika hyväksi säännöksi olen omaksunut tuntemukset tässäkin. Mikä ei tee pahaa ei tee pahaa. Toistaiseksi siis ei mikään ja kaikki käy. Tosin ihan niissä isoimmissa ponnistuksissa (pahvipaalin "vieritys-nostot" ylämäkeen :) oon sentään tsempannut tekniikassa (eli työ tehdään lihaksilla, eikä selällä). Tuokin on yllättävää kyllä tullut aika luonnostaan, eikä mitenkään erityisesti tiedostaen. Saa nähdä miten käy kun vatsa kasvaa niin suureksi, että tavaroita ei pysty enää edes semi-lähellä vartaloa nostella. Tosin mulle on kyllä ihan yllätyksenä tullut, miten joustava ja kestävä koko raskausmaha loppujen lopuksi on! Kyllä sitäkin vasten voi asioita kannattella ja jopa sen päällä!

Tärinä
Tää on vähän outo, kun juoksua ja bussikyytejä pahempia tärähtelyjä en oikein koe missään vastaanottavani, joten en voi oikein sanoa niitä varovanikaan. Ehkä haastavinta tähän mennessä osumien ja sitä kautta tärähtelyjen kautta on nopeat liikkeet kapeissa tiloissa. En ihan tiedosta tota uutta uloketta, joka saattaa osua yllättäviin paikkoihin. Vielä se onneksi on niin mukautuva, etteivät osumat kovin radikaaleja ole olleet.

Lakritsi
Tavalliseen tapaan oon kyllä tätä syönyt, mutta mun tavallinen kyllä jää alle ton "älyrajan" eli 100 gramman viikossa noin keskimäärin. Kerta-annokset saattaa kyllä nousta yli 50 gramman, mutta se nyt ei vissiin vaikuta enempi kun verenpaineeseen ja se taas ei tähän asti oo ongelma ollut.

Inkivääri
Normaalisti olen ruuissa tai esimerkiksi teessä tätä juonut, mutta jos nyt olisin ihan suurkuluttaja niin saattaisin hieman miettiä keinoja vähentää. :D Samoten yrttiteiden juontia (öö, lähinnä nyt kipeenä Frantisilan jotkin) voisin litratolkuista vääntää johonkin vaikka vihreän teen suuntaan, mutta kun en mikään litkijä ole, niin sama se. Ja sama muuten pellavansiemenissä, niitäkin on esim. leivässä ollessaan mennyt. Mihkään aamupuuroihin en tieten tahtoen ole nyt lisäillyt, mitä ehkä muuten teen silloin tällöin.

Hauki ja korvasieni nyt mulle ei yleensäkään ajankohtaisia ole olleet, joten ei ole asiaa edes juuri tarvinut miettiä.

Listeriaa olen vältellyt noiden tyhjiöpakattujen tai pakastettujen kalavalmisteiden osalta (tosin mätiä söin kertaalleen höyrytettynä) ja toksoa täysraa'an lihan ja mullan osalta. Kissojen jätökset nostelen kauhalla ihan normaaliin tapaan pöntön puolelle.

Kuumissakin kylvyissä pystyn istuksimaan ihan normaalisti, joten varmasti sauna onnistuisi myös, jos sellaiseen olisi mahdollisuus. (Avantoon en kyllä siitä dippaisi hyvästä hinnastakaan, mutta siihen ei kyllä ole mikään supistusuhka syynä.)

Jalkojen turvotuksesta tai lähestyvistä suonikohjuista ei ole (vielä ainakaan) vilahdustakaan, joten mitään jalkojen ylösnostamisia tai muita tukisukkia en ole erityisemmin miettinyt. On mulla Niken lentosukat tuolla kaapissa jossain, että ehkä niistä aloitan jos tarvitsee.

Alkuvaiheen jalkojen ja käsien kutina on hellittänyt hyvin ellei jopa täysin, sen yhden tissiarvenalun jälkeen ei uusia ole ilmaantunut, ainoa selkeästi ällöttävä ruoka on sosekeitot ja innostuksen kohteena ovat vaalea kala, lauantaimakkara, kirpeät karkit ja mehujätski. Viimeisin noistakin vähän jo laantunut.*

 Omatoimisesti päätin tänään flunssa olevan viimein ohi, tukkoisesta nenästä ja lohkeavasta yskästä huolimatta! Aamusella alkoi myös viides raskauskuukausi! Huomenna onkin sitten enää kaksi viikkoa aikaa odotuksen puoliväliin, mukavan nopeasti menee aika!

* Oon aina ajatellut, että noilla himoilla on jotain tekemistä kehon tarpeiden kanssa, esimerkiksi maidonhimo = kalsiumintarve, verenhimo = raudantarve, jne. mutta en nyt kyllä jaksa käsittää minkä tarvetta mun himot ilmentäis? Lauantaimakkara nyt vielä vois possun kautta olla esim. piilevä fosforin, seleenin tai a-vitamiinin tarve, kalan hyödyistä puhumattakaan, mutta että kirpeät karkit ja mehujää? Mitä niissä muka on (paitsi väriaineita ja sokeria ja jotain happoaineita ehkä)? Toisaalta ne vois ehkä osaltaan vastata kasvaneeseen energiantarpeeseen mun vanhoihin tottumuksiin fakkiintuneessa ruokavaliossa? Ehkä?

Vaunua, vakuutusta ja kasvua

Terveiset edelleen sohvapohjalta nenäliinain, nenäsuihkein, teemukein ja soodapulloin keskeltä. Ankeaa on, mutta sentään vauvauutisia lisää ei ihan lähi-, mutta piirissä kuitenkin! 

Sillon lauantaina, kun kaikki vielä oli hyvin, kävimme vihdoin tsekkaamassa tän hetken (ja kaikkien tähänastisten hetkien) hoteimman vaunuehdokkaan Lastenturvassa Varistossa. Hyvänen aika, että voi paikka olla keskellä ei mitään. Tästä bussilla keskustaan, keskustasta junalla Vantaankoskelle ja siitä vielä bussilla jokunen pysäkki ja noin puolessatoista tunnissa olimme perillä! Ehanaa! Pirtsakkaa tästä seikkailukauppailusta tekee tietysti myös joillekin navettaeläjille sopivat aukioloajat! (Ai mitä, onko ne muka lapsiperheille sopivat? Kuule, in your dreams ehkä!) Arkisin siis ennen seittemää illalla noin hornaan on aika toivoton idea lähteä yrittämään, joten oli sitten pakko lähteä lauantaina ennen kolmea. Ne kun siis oikeesti ovat sulkemisajat. Hyvin meni seikkailumme kuitenkin ja Baby joggeritkin vastasivat oletettua. Koin jopa hetken huumaa ja sain lastenvaunukauhuisuuteni siirtymään ihan toviksi taka-alalle (toki se teki sen vain palatakseen kotimatkalla bussissa sitten omalle paikalleen).


Välillä on vähän huolta ollut örkin hapensaannista tuolla jossain tän kaiken liman alla, mutta ilmeisesti ihan hyvät on voinnit. Eilen kuulin kotidopplerilla voimakkaamman laukan kuin mitä aiemmin. Liikkeitä on tosiaan myös levossa ollut helpompi huomata. Pituutta veijarilla pitäis alkaa kohta olla jo 20 senttiä, huikeeta! Painoa puolestaan on jo reilu 150 grammaa, eli ihan kunnon karkkipussin verran! (Miten se voikin olla noin pitkä mut noin kevyt? Sen painoindeksi on joku 4,4!!! :D) Ja nythän se alkaa kuullakin jo. Ihan vielä en ole alkanut itekseni höpöttelemään sen enempää kuin normaalistikaan ja nyt kipeenä en ole kyllä laulanutkaan. Myös äänet tuntuu ikävältä ylipäänsä, eli hiljaisuudesta pääsee örkki nautiskelemaan. Ehtiihän tässä vielä.

Piti tehdä tähän vielä ärsyttää / ihanaa -listaukset loppuun, mutta en nyt jaksa olla pystyssä enää yhtään. Ehkä sitten huomenna, aikaa pitäisi piisata, kun parannusta olossa eilisen ja tän päivän välillä ei ainakaan ole havaittavissa.

Ai mutta sen kerron, että illalla meille soittelee vakuutusyhtiön tarjouksentekijäsetä (poju?) vauvavakuutusasiakkaiden toivossa. Mä oon sen verran kommunisti, etten moisia keksintöjä oikein mielelläni kannattaisi, täällä hyviä huomioita, kun itse en nyt jaksa, mutta tuttu on ko yhtiössä töissä ja painosti nyt edes tarjousta tsekkaamaan. Toivoisin kuitenkin, että ihan julkisilla terveydenhuoltopalveluilla saataisiin örkki hengissä selviämään kohtuu kivuttomasti vieläpä. Jännää tuosta voi tulla ihan vaan siksi, että mahdettaisko meille mokomaa edes ennen syntymää myöntää! Raportoin tuloksista! Ja saa kertoa omia mielipiteitä oli ne sitten samansuuntaisia tai ei.

Nuhamahaa

Kurkkuravun visitiiltä tällä viikolla lähipiirin pöpöistä huolimatta säästyttiin, mutta kylään tuli eilenillalla melkonen räkänokkanuha. Tuskainen yö ja päivä tässä alkaa olla takana, aivastaminen koettelee ihan tosissaan jo hermoja kannatinkipuineen, etenkin vähänkään kiemuroissa asennoissa ja parasetamoli päässyt tässäkin huushollissa ibuprofeenin rinnalle pitämään kuumeet edes suurinpiirtein 38:n pinnassa. Joten kivaa tenttiä ja alkuviikkoa kouluun vaan.

Lohdutuksena kuitenkin nuhamahakuvaa jälleen uudelta viikolta! Ihan hassun muodon toi on ottanut tässä kuvassa (ehkä muutenkin). Kai oon maininnut, että on ihan ehdoton tyttömaha tää? Jenkkakahvaa ois jakaa vaikka koko läänille!

17+0

Nyt tsempit päälle, että pöpö tajuaa helpolla lähteä. Ei paljoa hotittas kääntyä neuvolan puoleen pahan taudin kourissa, jos sieltä tulee vaikka kuin pahat haukut tän tuplariskiryhmäläisen (astma ja raskaus!) influenssarokotuksettomuudesta!*


Onneksi hyvin vaikuttaisi örkkendaalen tuolla mellastavan. On taas ergonomisesti tää kone sohvapöydällä ja raskausmaha rutistuksessa kippuraistunnan ansiosta ja joku raaja siellä nyt kylkiluita vääntää reitiltään aika aktiivisesti. :D

* Jaa miksi vai? No enhän mä sitä oo koskaan ennenkään ottanu! Jos siihen vaikka tottuu ja sit pitäs ottaa joka vuosi?