Kellonaikahan oli taas joku ihan lapsiperheaika, mutta kunnialla perille asti selvittiin aamuysiksi! Pissanäytteet purkkiin, tikuttelu ja eteenpäin tutkittavaksi ja kätilö otti viitisentoista minuuttia sydänkäyrää vyöllä ja "saippuoilla" mahan päältä. Tytärkin oli vielä tohon aikaan ihan unessa ja ei henkilökunta ollut oikein tyytyväinen tasaisen rauhalliseen käyrään sitten.
Välillä kävin lääkärissä ultrattavana ja ronkittavana ja palasin uuteen ottoon. Toisella yrittämällä saatiin jo riittävästi hereille pikkuneitiä ja aina liikkeitä tuntiessani pomppasi sykekin. Vaihtelut kaikenkaikkiaan olivat noin 115-150 välillä.
Lääkäri sanoi tulokasta keskikokoiseksi, eli että voi olla jo neljäkiloinenkin, mutta käteen tuntuisi vähän pienemmältä. Ilmeisesti jotain Royal Babyn kokoluokkaa täälläkin siis odotellaan. Kohdunsuu oli edelleen täysin pehmeä, mutta kiinni! Armonaikaa saatiin maanantaille asti (vaan!), joten nyt peukut ja kaikki jokapuolelta pystyyn, että valmista tulisi aiemmin! Etenkin kun suun kiinniollessa pelkällä kalvojenpuhkaisulla ei edes keinokäynnistyksestä selvittäisi!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 42. viikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 42. viikko. Näytä kaikki tekstit
perjantai 26. heinäkuuta 2013
torstai 25. heinäkuuta 2013
Isku Espooseen
Eilinen ja tää päivä on sujahtaneet aika samanlaisissa merkeissä kumpikin. Eilen kävin Espoossa pyörähtämässä ajatuksena lastentarvikekirppari Nella ja Nuttu, mutta hepäs ovatkin kesäajassa (noista muutenkin niin epäinhimillisistä "lapsiperheaikatauluista" kaventaen) ja auki vain kello 16:een. Se reissu rajoittuikin sitten samassa kiinteistössä alakerrassa sijaitseviin Tarjoustaloon ja Baby Styleen. Yhden ale-kissa-vauvahaalarin löysin ja pari nimiavaimenperää tulokkaalle. (Eli onko nyt nimikin lyöty lukkoon? Eipä nuo kuin 3 euroa kyllä maksaneet, joten vielä ehkä raaskisi vaihtaa!)
Tänään tein sitten vahingosta viisastuneena täsmäiskun ja tarpeeksi ajoissa samaan taloon yläkertaan Villiankkaan ja sitten Nellaan ja Nuttuun. Villiankka on juuri muuttamassa tilasta toiseen, joten hieman hajallaan olivat tavarat, mutta aivan ihana putiikki! Olen ihastunut! Pitäjä oli mukava, sain nopeasti kaiken mitä nyt pikavisiitilläni olin hakemassa (bodyn jatkopalat ja tumput) ja ne muut tavarat kun vaan on aah niin ihania. *kuolkuol* Ehkä noissa lapsiperheaikatauluissa on hyvätkin puolensa: pitävät mun kukkaronnyörit edes vähän kireemmällä? Ties mitä herätteitä olisi matkaan tarttunut, jos rauhassa olisin ehtinyt putiikin hyllyt läpi katsella...
Kirpparipuoli on näin heinäkuussa aika hiljainen ja sen huomasikin. Myyntipöydistä oli ehkä vaan noin puolet käytössä. Positiivisesti mut yllätti kuitenkin hiljaisuudestakin huolimatta selkeä kestovaippojen laaja edustus! Oli kivaa kerrankin päästä hypistelemään ja vertailemaan ja pohtimaan rauhassa, eikä istua ruudun takana nakuttelemassa ja arpomassa ja lukemassa tuotteista. Löysin juuri mitä mun arsenaalit olikin vailla, eli hitaampia ja tehokkaampia ekstra-imuja ja sisävaippoja, ja jopa parit harkkahousut hamaa tulevaisuutta ajatellen lähti mukaan, koska olivat niin edulliset ja siistit. Tavaraa noin muuten oli aika laidasta laitaan. Laatua ja ei-niin-laatua, merkkiä ja ei-niin-merkkiä, ylihinnoiteltua ja sopivampaa. Eli peruskirppismeiningillä tuonne kannattaa mennä, varata riittävästi aikaa, tsekata harkittu tuote tarkkaan ja olla hintatietoinen (kuinka paljon sama juttu uutena maksaisi, miten sitä on saatavilla, jne.). Varmasti tulen tuonne tekemään vielä tylsyyksissäni joskus iskun ja toisenkin, mutta ehkä enemmän tykkään silti Vekarakirppiksestä, joka kohta palaileekin kesälomalta sopivasti. Jos vaikka vauvaannuttua iskee joku alkuhetken "näitä tarvii enemmän ja paljon" -paniikki.
En tajunnut tosiaan löytöjäni valokuvailla ja nyt ne pyörivät pesukoneessa, joten onpa postailtavaa sitten vaikka huomisellekin. Huomennahan ois sitten se yliaikakontrolli, jee, kiva että edes jotain odotettavaa!
Tänään tein sitten vahingosta viisastuneena täsmäiskun ja tarpeeksi ajoissa samaan taloon yläkertaan Villiankkaan ja sitten Nellaan ja Nuttuun. Villiankka on juuri muuttamassa tilasta toiseen, joten hieman hajallaan olivat tavarat, mutta aivan ihana putiikki! Olen ihastunut! Pitäjä oli mukava, sain nopeasti kaiken mitä nyt pikavisiitilläni olin hakemassa (bodyn jatkopalat ja tumput) ja ne muut tavarat kun vaan on aah niin ihania. *kuolkuol* Ehkä noissa lapsiperheaikatauluissa on hyvätkin puolensa: pitävät mun kukkaronnyörit edes vähän kireemmällä? Ties mitä herätteitä olisi matkaan tarttunut, jos rauhassa olisin ehtinyt putiikin hyllyt läpi katsella...
Kirpparipuoli on näin heinäkuussa aika hiljainen ja sen huomasikin. Myyntipöydistä oli ehkä vaan noin puolet käytössä. Positiivisesti mut yllätti kuitenkin hiljaisuudestakin huolimatta selkeä kestovaippojen laaja edustus! Oli kivaa kerrankin päästä hypistelemään ja vertailemaan ja pohtimaan rauhassa, eikä istua ruudun takana nakuttelemassa ja arpomassa ja lukemassa tuotteista. Löysin juuri mitä mun arsenaalit olikin vailla, eli hitaampia ja tehokkaampia ekstra-imuja ja sisävaippoja, ja jopa parit harkkahousut hamaa tulevaisuutta ajatellen lähti mukaan, koska olivat niin edulliset ja siistit. Tavaraa noin muuten oli aika laidasta laitaan. Laatua ja ei-niin-laatua, merkkiä ja ei-niin-merkkiä, ylihinnoiteltua ja sopivampaa. Eli peruskirppismeiningillä tuonne kannattaa mennä, varata riittävästi aikaa, tsekata harkittu tuote tarkkaan ja olla hintatietoinen (kuinka paljon sama juttu uutena maksaisi, miten sitä on saatavilla, jne.). Varmasti tulen tuonne tekemään vielä tylsyyksissäni joskus iskun ja toisenkin, mutta ehkä enemmän tykkään silti Vekarakirppiksestä, joka kohta palaileekin kesälomalta sopivasti. Jos vaikka vauvaannuttua iskee joku alkuhetken "näitä tarvii enemmän ja paljon" -paniikki.
En tajunnut tosiaan löytöjäni valokuvailla ja nyt ne pyörivät pesukoneessa, joten onpa postailtavaa sitten vaikka huomisellekin. Huomennahan ois sitten se yliaikakontrolli, jee, kiva että edes jotain odotettavaa!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Synnytysjorinaa osa III
Aiemmat henkeäsalpaavat jorinat raskausviikolta 14 ja viikolta 28.
Kanssaheinäkuisten poksuessa auki kukin vuorollaan, mä olen oikeestaan lopulta ihan just tasan siinä tilanteessa, missä syksyllä ajattelinkin olevani nyt. Vaikken ikinä ollut aiemmin ollut raskaana, niin oletin jotenkin automaatilla, että mun kroppa tulee kestämään sen hyvin ja siksi tuun vielä tän yliaikaisuuden takia jännän ääriä tavottelemaan. (Ja jo silloin kammottelin mielessäni käynnistystä yliaikaisuuden takia muuten!) Tossa välillä kyllä usko oli vähän koetuksella kun oiretta ja tuntua oli jos minkälaista, mutta niin ne vaan siihen laskettuun aikaan rauhottuivat ja vasta ihan kahtena viimepäivänä alkanut taas tuntua yhtään mitään.
Säästyin pahoinvoinneilta, pidempiaikaisilta selkävaivoilta eikä edes helleturvotus vaivannut juurikaan. Sokeritesti oli loppuelämän aineenvaihdunnalle lupaava, samoin verenpaineet ja muut myrkytysoireet on karjalaisista sukujuurista huolimatta pysyneet tasaisesti ihanne- tai nyt ihan loppuvaiheessakin ainakin normaalien ja ihanteiden rajoissa. Kai tästä helppoudesta ja sujuvuudesta sitten jonkun hinnan joutuu maksamaan? Peukut siis pystyyn että mun kohdalla se hinta on vaan vähän pidentynyt odotus, eikä esimerkiksi mikään multiongelmavauva sitten. Melkein ottaisin mielummin jokusen tikin hanuriinkin enemmän, jos sillä voisi taata helpon vauvan, jos näistä nyt joku jossakin kauppaa suostuu mun kanssa käymään.
Jotain edistystä siis synnytyssuhtautumisessa on ehkä tapahtunut. Kanssaodottajien kertomukset ainakin on sekä lisänneet kohtia henkiseen toivelistaan, mutta myös rajanneet ehkä vähäpätöisemmiksi muuttuneita seikkoja sen ulkopuolelle. Esimerkiksi tässä vaiheessa synnytyksen alkaminen lapsivesien menolla ei olisi minkäänlainen issue enää, koska uskon meidän olevan niin kypsiä jo tulevaan, että kyllä ne supistuksetkin siitä luonnostaan käynnistyisivät. Kuitenkin edelleen vastustus mitä vain keinotekoista käynnistystä kohtaan on tosi vahva. Kalvojen puhkaisu siis on oikeastaan ainoa, mihin voisin kuvitella suostuvani hyvillä mielin, joten todella toivon sen olevan mahdollista (eli kohdunsuun sen verran raollaan) jos tämä siihen pakkokäynnistyspisteeseen asti jää. Edelleen kuitenkin luotan viikonlopun voimaan, ja ettei perjantain yliaikakontrollissa mitään lääketieteellistä syytä välittömälle käynnistykselle löydy. Jos kuitenkin kalvot puhkotaan muiden toimesta, niin yritän parhaani olla stressaamatta, jotta synnytys pääsee itsekseen käyntiin, eikä esimerkiksi oksitosiinia tarvita. Cytotecilla kypsyttely olisi vihoviimeistä, mutta onneksi mulla viimeisen lääkäritarkastuksen tunnusmerkit viittaisi vahvasti siihen, että aika kypsä tuo alakerta varmaan jo on. Siitäkin on sitäpaitsi jo viisi viikkoa ja samat jomottelut jatkuneet pitkin näitä viikkoja!
Käynnistämisessä olisi kuitenkin se yksi tosi paha, mutta tietyltä kantilta ihan vähän hyvä puoli, että joutuisi alusta asti sairaalaan. Siellä rajoitettaisiin varmaan ainakin syömisiä, ajoittain ehkä liikkumistakin, olisi miehelläkin tylsempää, vieras ympäristö ja lapsivesien menon jälkeen myöskään ammeeseen ei pääsisi tulehdusriskin takia. Omassa kotikäynnistymisessä kun ainoa noista toteutuva olisi tuo ammesulku, jos vedet olisi menneet (näin ainakin valmennuksessa suositeltiin, varmistaisin toki vielä Kättäriltä puhelimessa, se kun oisi kuitenkin meidän oma puhdas kotiamme ja hanavesi jota mä myös jopa juon!). Hyväksi puoleksi tietysti voisi ajatella, ettei tarvitsisi arpoa kauanko sairaalamatkaan menee, milloin siihen olisi paras sauma ja tulisiko paikanvaihdosta joku stressireaktio, joka hidastaisi tai pysäyttäisi synnytyksen etenemisen? Ehkä juuri nämä hyvät puolet on saaneet mut viime päivinä hivenen myötämielisemmäksi tuota keinokalvopuhkontaa varten. Kohdunsuun ohella kypsyy siis pääkin!
Muut ajatukset ovat aika pitkälti entisenä pysyneet. Ehkä amme avautumisen ohessa myös ponnistuspaikkana on alkanut kiehtoa aiempaa enemmän. En kuitenkaan ole ihan hirveän pettynyt, jos sellaiseen en pääsisi enää sairaalassa. (Ihan muuten vaan: Oon kovasti etukäteen jo nauranut, miten ikinä pääsen synnytyksen aikana meidän ammeesta mahdollisesti nousemaan pois, kun se tässä loppuraskaudessa on jo melkonen urakka joka kerta!) Lisäksi (ehkä näiden käynnistysjuttujen innoittamana) akupainanta tai vyöhyketerapia kivunlievityksessä on alkanut kiinnostaa, joten valtavat plussapropsit saa Kättäri jos meidän kohdalle niiden taitoinen kätilö sattuisi jostakin kummasta luontumaan! En yhtään tiedä, onko Kättärillä omia TENS-laitteita, mutta jos on, niin sellainenkin voisi kelvata. Mitään vuokraushärdelliä en tähän synnytysyhteyteen jaksanut säätää itselleni ja ehkä ihan hyvä niin, olisin varmaan kuitenkin joutunut aparaatin jo palauttamaan! :D Clas Ohlsonin tenssit maksaa vähän turhan paljon yhtä käyttökertaa ajatellen, enkä edes tiedä onko ne yhtä päteviä kuin jotkut vuokraamoiden "viralliset" terveydenhoito -tenssit?
Ilokaasu vähän hirvittää, koska esimerkiksi vastaleikatun nurmikon haju (kyllä, se on haju, ei tuoksu) saa mun pään jo vähän särkemään. Toisaalta kokeilu voisi olla ihan hauska. Puudutteet taas ennakkoahdistavat aika pahasti ison lisätoimenpideriskinsä takia. Muut tiukat särkylääkkeet kelpuuttaisin itse tosi mielelläni, mutta ikävä kyllä meillä vielä synnytyksen aikana on piiperön kanssa yhteinen verenkierto osittain, joten hänen kokemukselleen nuo ehkä lienevät turhan vahvoja. Mitään etukäteispäätöksiä (tietenkään) mihinkään suuntaan en ole siis näistä lääkelievityksistä tehnyt, mutta pelkän tyrkytyksen turvin en niitä halua vaan ainoastaan tositarpeeseen. Esimerkiksi väsymyksen ja kivun kombo fyysisen ponnistuksen edellä on jo aikamoinen tositarve.
Vauvan tarjontaa olen pohtinut hivenen, koska edelleen tuo vaikuttaa viihtyvän enemmän mun oikealla kuin vasemmalla puolella. Oon koittanut etunojia sun muita suosia ja parina päivänä onkin tuntunut peppu pysyttelevän nyt enemmän keskemmällä kuin aiemmin, jes! Toisaalta pää varmaan kiertyy vasta synnytyksen aikana laskeutuessaan parempaan kulmaan, joten ihan turhaan uskon koko asiaa pohtivani, varsinkin kun ne olennaisimmat asiat on kunnossa, eli peppu ylhäällä, pää alhaalla ja ei mielestäni avotarjonnassakaan. Toistaiseksi myös vedet ovat normaalimäärissä, joten niin kauan kun ne sisällä pysyvät on tuo vauvan asennonvaihtokin sujuvampaa. Spinning babiesistä oon itse innostunut näitä asentohoitojuttuja lueskelemaan ajanvietteenä.
Suurin valmistautuminen tässä tuntuukin siis olevan unen, ravinnon ja vireystilan suhteen. Kun en mä sille maratonillekään uusiksi menis niiden osalta huonosti valmistautuneena. Gatoradet on kaapissa, kunhan vaan ruokakin maistuisi kunnolla mahdollisimman lähellä starttia. Kanapasta on ollut mun vakio kisaanvalmistautumissafka, joten voisi harkita tarpeiden hommaamista kotijääkaappiin viikonlopun varalle. Uni on kehnonlaista ja siksi täällä päässä vaivaa parhaillaankin vähän nuhjuinen ja nöhryinen olo sekä fyysisesti että henkisesti. Koitan tänään kuitenkin viettää mahdollisimman aktiivisen päivän, josko vaikka ensi yöstä eteenpäin unitilanne vähän korjaantuisi. Näillä sitä mennään, mitä annettu on. Ylihuomenna saa ainakin jotain kokoarviota jos ei mitään mukavampaa ala tapahtua ennen!
Kanssaheinäkuisten poksuessa auki kukin vuorollaan, mä olen oikeestaan lopulta ihan just tasan siinä tilanteessa, missä syksyllä ajattelinkin olevani nyt. Vaikken ikinä ollut aiemmin ollut raskaana, niin oletin jotenkin automaatilla, että mun kroppa tulee kestämään sen hyvin ja siksi tuun vielä tän yliaikaisuuden takia jännän ääriä tavottelemaan. (Ja jo silloin kammottelin mielessäni käynnistystä yliaikaisuuden takia muuten!) Tossa välillä kyllä usko oli vähän koetuksella kun oiretta ja tuntua oli jos minkälaista, mutta niin ne vaan siihen laskettuun aikaan rauhottuivat ja vasta ihan kahtena viimepäivänä alkanut taas tuntua yhtään mitään.
Säästyin pahoinvoinneilta, pidempiaikaisilta selkävaivoilta eikä edes helleturvotus vaivannut juurikaan. Sokeritesti oli loppuelämän aineenvaihdunnalle lupaava, samoin verenpaineet ja muut myrkytysoireet on karjalaisista sukujuurista huolimatta pysyneet tasaisesti ihanne- tai nyt ihan loppuvaiheessakin ainakin normaalien ja ihanteiden rajoissa. Kai tästä helppoudesta ja sujuvuudesta sitten jonkun hinnan joutuu maksamaan? Peukut siis pystyyn että mun kohdalla se hinta on vaan vähän pidentynyt odotus, eikä esimerkiksi mikään multiongelmavauva sitten. Melkein ottaisin mielummin jokusen tikin hanuriinkin enemmän, jos sillä voisi taata helpon vauvan, jos näistä nyt joku jossakin kauppaa suostuu mun kanssa käymään.
Jotain edistystä siis synnytyssuhtautumisessa on ehkä tapahtunut. Kanssaodottajien kertomukset ainakin on sekä lisänneet kohtia henkiseen toivelistaan, mutta myös rajanneet ehkä vähäpätöisemmiksi muuttuneita seikkoja sen ulkopuolelle. Esimerkiksi tässä vaiheessa synnytyksen alkaminen lapsivesien menolla ei olisi minkäänlainen issue enää, koska uskon meidän olevan niin kypsiä jo tulevaan, että kyllä ne supistuksetkin siitä luonnostaan käynnistyisivät. Kuitenkin edelleen vastustus mitä vain keinotekoista käynnistystä kohtaan on tosi vahva. Kalvojen puhkaisu siis on oikeastaan ainoa, mihin voisin kuvitella suostuvani hyvillä mielin, joten todella toivon sen olevan mahdollista (eli kohdunsuun sen verran raollaan) jos tämä siihen pakkokäynnistyspisteeseen asti jää. Edelleen kuitenkin luotan viikonlopun voimaan, ja ettei perjantain yliaikakontrollissa mitään lääketieteellistä syytä välittömälle käynnistykselle löydy. Jos kuitenkin kalvot puhkotaan muiden toimesta, niin yritän parhaani olla stressaamatta, jotta synnytys pääsee itsekseen käyntiin, eikä esimerkiksi oksitosiinia tarvita. Cytotecilla kypsyttely olisi vihoviimeistä, mutta onneksi mulla viimeisen lääkäritarkastuksen tunnusmerkit viittaisi vahvasti siihen, että aika kypsä tuo alakerta varmaan jo on. Siitäkin on sitäpaitsi jo viisi viikkoa ja samat jomottelut jatkuneet pitkin näitä viikkoja!
Käynnistämisessä olisi kuitenkin se yksi tosi paha, mutta tietyltä kantilta ihan vähän hyvä puoli, että joutuisi alusta asti sairaalaan. Siellä rajoitettaisiin varmaan ainakin syömisiä, ajoittain ehkä liikkumistakin, olisi miehelläkin tylsempää, vieras ympäristö ja lapsivesien menon jälkeen myöskään ammeeseen ei pääsisi tulehdusriskin takia. Omassa kotikäynnistymisessä kun ainoa noista toteutuva olisi tuo ammesulku, jos vedet olisi menneet (näin ainakin valmennuksessa suositeltiin, varmistaisin toki vielä Kättäriltä puhelimessa, se kun oisi kuitenkin meidän oma puhdas kotiamme ja hanavesi jota mä myös jopa juon!). Hyväksi puoleksi tietysti voisi ajatella, ettei tarvitsisi arpoa kauanko sairaalamatkaan menee, milloin siihen olisi paras sauma ja tulisiko paikanvaihdosta joku stressireaktio, joka hidastaisi tai pysäyttäisi synnytyksen etenemisen? Ehkä juuri nämä hyvät puolet on saaneet mut viime päivinä hivenen myötämielisemmäksi tuota keinokalvopuhkontaa varten. Kohdunsuun ohella kypsyy siis pääkin!
Muut ajatukset ovat aika pitkälti entisenä pysyneet. Ehkä amme avautumisen ohessa myös ponnistuspaikkana on alkanut kiehtoa aiempaa enemmän. En kuitenkaan ole ihan hirveän pettynyt, jos sellaiseen en pääsisi enää sairaalassa. (Ihan muuten vaan: Oon kovasti etukäteen jo nauranut, miten ikinä pääsen synnytyksen aikana meidän ammeesta mahdollisesti nousemaan pois, kun se tässä loppuraskaudessa on jo melkonen urakka joka kerta!) Lisäksi (ehkä näiden käynnistysjuttujen innoittamana) akupainanta tai vyöhyketerapia kivunlievityksessä on alkanut kiinnostaa, joten valtavat plussapropsit saa Kättäri jos meidän kohdalle niiden taitoinen kätilö sattuisi jostakin kummasta luontumaan! En yhtään tiedä, onko Kättärillä omia TENS-laitteita, mutta jos on, niin sellainenkin voisi kelvata. Mitään vuokraushärdelliä en tähän synnytysyhteyteen jaksanut säätää itselleni ja ehkä ihan hyvä niin, olisin varmaan kuitenkin joutunut aparaatin jo palauttamaan! :D Clas Ohlsonin tenssit maksaa vähän turhan paljon yhtä käyttökertaa ajatellen, enkä edes tiedä onko ne yhtä päteviä kuin jotkut vuokraamoiden "viralliset" terveydenhoito -tenssit?
Ilokaasu vähän hirvittää, koska esimerkiksi vastaleikatun nurmikon haju (kyllä, se on haju, ei tuoksu) saa mun pään jo vähän särkemään. Toisaalta kokeilu voisi olla ihan hauska. Puudutteet taas ennakkoahdistavat aika pahasti ison lisätoimenpideriskinsä takia. Muut tiukat särkylääkkeet kelpuuttaisin itse tosi mielelläni, mutta ikävä kyllä meillä vielä synnytyksen aikana on piiperön kanssa yhteinen verenkierto osittain, joten hänen kokemukselleen nuo ehkä lienevät turhan vahvoja. Mitään etukäteispäätöksiä (tietenkään) mihinkään suuntaan en ole siis näistä lääkelievityksistä tehnyt, mutta pelkän tyrkytyksen turvin en niitä halua vaan ainoastaan tositarpeeseen. Esimerkiksi väsymyksen ja kivun kombo fyysisen ponnistuksen edellä on jo aikamoinen tositarve.
Vauvan tarjontaa olen pohtinut hivenen, koska edelleen tuo vaikuttaa viihtyvän enemmän mun oikealla kuin vasemmalla puolella. Oon koittanut etunojia sun muita suosia ja parina päivänä onkin tuntunut peppu pysyttelevän nyt enemmän keskemmällä kuin aiemmin, jes! Toisaalta pää varmaan kiertyy vasta synnytyksen aikana laskeutuessaan parempaan kulmaan, joten ihan turhaan uskon koko asiaa pohtivani, varsinkin kun ne olennaisimmat asiat on kunnossa, eli peppu ylhäällä, pää alhaalla ja ei mielestäni avotarjonnassakaan. Toistaiseksi myös vedet ovat normaalimäärissä, joten niin kauan kun ne sisällä pysyvät on tuo vauvan asennonvaihtokin sujuvampaa. Spinning babiesistä oon itse innostunut näitä asentohoitojuttuja lueskelemaan ajanvietteenä.
Suurin valmistautuminen tässä tuntuukin siis olevan unen, ravinnon ja vireystilan suhteen. Kun en mä sille maratonillekään uusiksi menis niiden osalta huonosti valmistautuneena. Gatoradet on kaapissa, kunhan vaan ruokakin maistuisi kunnolla mahdollisimman lähellä starttia. Kanapasta on ollut mun vakio kisaanvalmistautumissafka, joten voisi harkita tarpeiden hommaamista kotijääkaappiin viikonlopun varalle. Uni on kehnonlaista ja siksi täällä päässä vaivaa parhaillaankin vähän nuhjuinen ja nöhryinen olo sekä fyysisesti että henkisesti. Koitan tänään kuitenkin viettää mahdollisimman aktiivisen päivän, josko vaikka ensi yöstä eteenpäin unitilanne vähän korjaantuisi. Näillä sitä mennään, mitä annettu on. Ylihuomenna saa ainakin jotain kokoarviota jos ei mitään mukavampaa ala tapahtua ennen!
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Five days
Eipä toimineen mun poppakonstit ja uskomukset sitten. Tuntuja ei oikeestaan sitäkään vähää mitä eilen. Sairaalakassi on purettu ja uudelleenpakattu ja jaettu kahteen osaan, eli vauvakas saa oman kassin, jotta mulle mahtuu tavarat paremmin. Jos tässä nyt kerta tästä raskaudestakin otetaan ilot irti ihan viimeiseen asti, niin hoidetaas toi synnytysosasto sitten samalla tapaa, eli nyt on vaatetta, vaippaa ja rompetta mukaan tulossa ihan koko rahan edestä.
Haaroissa on keilapallo (istumasta ylösnousu on joka kerta jännä hetki, mitä jos sieltä tuleekin jotain jo läpi?), olo levoton ja ruokahalu poissa. Tosin tossa kassi-inventaariossa vetäsin kyllä välipalaksi puolikkaan suklaalevyn, että saattanee viimeksimainittu johtua siitäkin. Siinä kuitenkin siis tänpäiväset muka-oireet.
Ajattelin huomenna Kättärin ajanvarauksen jälkeen lopettaan tän zen-fiiliksen ja alkaa suoltaa ympärilleni pelkkää kiukkua ja turhautumista, josko pelottelisin tytön sillä ulos? Sillä kun on ilmeisesti pakko olla liian mukavaa tuolla sisällä. No eipä ole kauaa, hähä.
Voisin luvata huomenna kirjotella vielä kolmannen osan synnytysajatuksia, mutta enpä taida, koska viimeksi kun jotakin lupailin (vika neuvolatietojuttu) niin synnytys ei käynnistynyt. Eli jos nyt reteesti EN lupaa, niin ehkä se sitten käynnistyy!
Odotuksen pitkittymisen +
Alkaa olla se ja sama vaikka noi kalvotkin tässä "vahingossa" puhkeaisi. Ei sitä enää jaksa niin turhantarkka olla näistä kaikenmaailman ennakkotoiveista synnytyksen suhteen. Kunhan se nyt vaan alkaisi. Ja mieluiten ilman lääkäriä.
Odotuksen pitkittymisen -
Muistaako kukaan sitä että kaiken lopputulos on kuitenkin se vauva? Omat ajatukset ja jokotukset on ainakin niin vahvasti tällä hetkellä vaan siinä miltä-tuntuu-joko-koska-synnytys-sitä-ja-tätä -kuplassa, että huhhuijakkaa. Onneksi naiset sentään pystyy edes mitenkuten useempaan asiaan kerralla keskittymään.
Haaroissa on keilapallo (istumasta ylösnousu on joka kerta jännä hetki, mitä jos sieltä tuleekin jotain jo läpi?), olo levoton ja ruokahalu poissa. Tosin tossa kassi-inventaariossa vetäsin kyllä välipalaksi puolikkaan suklaalevyn, että saattanee viimeksimainittu johtua siitäkin. Siinä kuitenkin siis tänpäiväset muka-oireet.
Ajattelin huomenna Kättärin ajanvarauksen jälkeen lopettaan tän zen-fiiliksen ja alkaa suoltaa ympärilleni pelkkää kiukkua ja turhautumista, josko pelottelisin tytön sillä ulos? Sillä kun on ilmeisesti pakko olla liian mukavaa tuolla sisällä. No eipä ole kauaa, hähä.
Voisin luvata huomenna kirjotella vielä kolmannen osan synnytysajatuksia, mutta enpä taida, koska viimeksi kun jotakin lupailin (vika neuvolatietojuttu) niin synnytys ei käynnistynyt. Eli jos nyt reteesti EN lupaa, niin ehkä se sitten käynnistyy!
Odotuksen pitkittymisen +
Alkaa olla se ja sama vaikka noi kalvotkin tässä "vahingossa" puhkeaisi. Ei sitä enää jaksa niin turhantarkka olla näistä kaikenmaailman ennakkotoiveista synnytyksen suhteen. Kunhan se nyt vaan alkaisi. Ja mieluiten ilman lääkäriä.
Odotuksen pitkittymisen -
Muistaako kukaan sitä että kaiken lopputulos on kuitenkin se vauva? Omat ajatukset ja jokotukset on ainakin niin vahvasti tällä hetkellä vaan siinä miltä-tuntuu-joko-koska-synnytys-sitä-ja-tätä -kuplassa, että huhhuijakkaa. Onneksi naiset sentään pystyy edes mitenkuten useempaan asiaan kerralla keskittymään.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Rapuja ja leijonia
Tänään oli sitten vika neuvola ja se ja "ne ihan vikat" (you wish?) vauvarojushoppailut päälle sai kyllä aikaan niin levottoman olon, ettei rajaa. Jotain painetta tuolla alhaalla tuntuu erilailla kun ennen (ehkä) ja Kampissa vyöryessäni bussiin tuntui vasemmassa nivusessa joku supernopea kipeähkö kramppi.
Olikohan se nyt sellanen? Siis the Kipeä Supistus?
Iltaisin ei saa unta ja aamusin ei nukuta enää, että siinäkin mielessä voisin ihan hyvin mielummin valvoa sitten vaikka vauvan kanssa kuin ilman.
Loppuisi nyt se Royal Babyn ponnistelukin säädylliseen aikaan, ettei enää tarvisi senkään syyn vuoksi täällä pidätellä. Aika karmivaa jotenkin ajatella, että kaikki tolleen kyttäisi omaa tilannetta jopa ulkomaita myöten ja Twitterissä ja mitä vielä. Toisaalta kaipa nuo sellaseen on erilailla tottuneet, ettei tunnu niin oudolta. Muutenkin vaikuttaa ihan vaan Euroopan sisällä olevan hyvin vaihtelevia käytäntöjä näissä synnytysjutuissa, ketä sinne mukaan otetaan ja miksi. Ja sitten palava kysymys: Tuleeko niiden vauvasta rapu vai leijona? Meillä alkaa olla aika selvä peli sen suhteen.
Sentään alleviivasi Tädin Sijainen mulle Kättärin yliaikakontrollin ajanvarausnumeron neuvolakortista. Jos sattuisi vaikka, ettei huomenna satukaan.
Olikohan se nyt sellanen? Siis the Kipeä Supistus?
Iltaisin ei saa unta ja aamusin ei nukuta enää, että siinäkin mielessä voisin ihan hyvin mielummin valvoa sitten vaikka vauvan kanssa kuin ilman.
Loppuisi nyt se Royal Babyn ponnistelukin säädylliseen aikaan, ettei enää tarvisi senkään syyn vuoksi täällä pidätellä. Aika karmivaa jotenkin ajatella, että kaikki tolleen kyttäisi omaa tilannetta jopa ulkomaita myöten ja Twitterissä ja mitä vielä. Toisaalta kaipa nuo sellaseen on erilailla tottuneet, ettei tunnu niin oudolta. Muutenkin vaikuttaa ihan vaan Euroopan sisällä olevan hyvin vaihtelevia käytäntöjä näissä synnytysjutuissa, ketä sinne mukaan otetaan ja miksi. Ja sitten palava kysymys: Tuleeko niiden vauvasta rapu vai leijona? Meillä alkaa olla aika selvä peli sen suhteen.
Sentään alleviivasi Tädin Sijainen mulle Kättärin yliaikakontrollin ajanvarausnumeron neuvolakortista. Jos sattuisi vaikka, ettei huomenna satukaan.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)