Yliaikakontrolli Kätilöopistolla

Kellonaikahan oli taas joku ihan lapsiperheaika, mutta kunnialla perille asti selvittiin aamuysiksi! Pissanäytteet purkkiin, tikuttelu ja eteenpäin tutkittavaksi ja kätilö otti viitisentoista minuuttia sydänkäyrää vyöllä ja "saippuoilla" mahan päältä. Tytärkin oli vielä tohon aikaan ihan unessa ja ei henkilökunta ollut oikein tyytyväinen tasaisen rauhalliseen käyrään sitten.

Välillä kävin lääkärissä ultrattavana ja ronkittavana ja palasin uuteen ottoon. Toisella yrittämällä saatiin jo riittävästi hereille pikkuneitiä ja aina liikkeitä tuntiessani pomppasi sykekin. Vaihtelut kaikenkaikkiaan olivat noin 115-150 välillä.

Lääkäri sanoi tulokasta keskikokoiseksi, eli että voi olla jo neljäkiloinenkin, mutta käteen tuntuisi vähän pienemmältä. Ilmeisesti jotain Royal Babyn kokoluokkaa täälläkin siis odotellaan. Kohdunsuu oli edelleen täysin pehmeä, mutta kiinni! Armonaikaa saatiin maanantaille asti (vaan!), joten nyt peukut ja kaikki jokapuolelta pystyyn, että valmista tulisi aiemmin! Etenkin kun suun kiinniollessa pelkällä kalvojenpuhkaisulla ei edes keinokäynnistyksestä selvittäisi!

Neuvolat tiivistyvät

Nopeat neuvolapäivitykset tähän väliin, koska en halua niitä sujautella muihin teksteihin sitten sotkemaan. :) Oon elänyt viikonlopun aika tietokone- ja nettipimennossa, mikä on ollut aika ihanaa vaihteeksi. Nyt kun koulukaan ei enää vaadi Moodlea kyttäilemään tai muuta mukavaa, ainoastaan paperiset tenttikirjat odottaa hyllyssä. Tosin eilen kyllä oli pakko yksi tehtävänpalautus hoidella vielä tietoteknisesti, mutta se olikin kevään toiseksi viimeisin mokoma.

Ihan ekaksi raportoin, että kyllä! Pirpana on fiksusti käännähtänyt päälleen, eli todennäköisimmin se kävi juurikin sillon kuin siltä tuntuikin! Alapääliikkeet kohdunsuulla ja häpyluun päällä tulevat siis pikkuisista käsistä, vaikka välillä tosi voimakkaita ovatkin. Otin tän asentojutun tutkimuspöydälle käydessä ihan tarkotuksella puuheeksi Tädin kanssa, koska halusin oikeastaan vaan tästä edes jotain tietoa ja sainkin lopulta pienen kivan yllärin. Käsikopelolla Täti arveli pään kyllä alas, mutta ihan varmistukseksi veikin mut vielä ultralla varmistamaan asian! En tosiaan siis tiennyt, että meidän neuvolasta ultra löytyy ja aikamoinen vempele se olikin. Ihmeellisessä takatilassa, sellasessa siivouskomeron kokoisessa huoneessa sai hyppiä jalkatukien yli penkille, ja itse aparaattikin oli aika autenttinen iso vaaleanbeessinharmaa muovihärpäke. Näytön koko oli sellasta neuvolakortin luokkaa (niille jotka ei sellasta ole omistaneet, niin 10x15cm voi olla aika lähellä totuutta). Mutta ihan se ja sama, oli kone missä tilassa, minkälainen ja kuinka vanha vain, lopputuloksena mun mahasta löytyi alhaalta pääpallo ja navan vierestä mun oikealtani katsottuna selkä! Nyt onkin ollut perjantaista asti aika upeeta kun on liikkeistä suurimmasta osasta pystynyt sanomaan mikä ne aiheuttaa. Tosin ihme kippuroilla toi vielä pystyy olemaan, kun jalkojen liikkeet tuntuu mun asennosta riippuen välillä ihan oudoissa paikoissa. Hyvä tietysti että vielä mahtuu. Eilen satuin niin selkeän potkun saamaan kädelleni kylkimakuulla alempaan kylkeen, että ihan saattoi kantapääpotkuksi sen tunnistaa. (Mikähän riehunta oisi alkanut jos oisin omalla kädellä saanu siitä kantapäästä otteen ja pitäny kiinni?)

Painotilanne neuvolan kartalla +16,3 kiloa (oho :) ja mun laskun mukaan siis sen noin pari kiloa vielä päälle. Hemoglobiinit olin saanut peräti 130:een nousemaan raudoillani, tosin nyttemmin olen kyllä satunnaisina vuorokausina sitä vain isommin napsinut. Toi 130 kyllä mulle passaa ihan mainiosti, eli niillä main riittää että pysytteleekin. Sykkeet on tasasesti pysynyt 145:ssä yhä, vaikka aika ronskilla kädellä toista pesässään häirittiinkin siinä asentotunnustelussa. Kohdulta löytyi kokoa Tädin mittauksella nyt 28 senttiä.

Verenpaineet oli ainoa epäkohta ja ekaa kertaa nyt sellainen. Eka istumamittaus sai peräti lukemat 142/84, toisella laskivat jonkin verran ja vasta makuulta mitattu oli samaa luokkaa kuin mun alkuraskauden tulokset. Turvotusta mulla on satunnaisesti ollut ja nyt alkanut tuntua että ihan jatkuvastikin, mutta muita pahempia oireita kuitenkaan ei. Ihan iloinen siis olen, että tästä eteenpäin pari seuraavaa neuvolatsekkausta ovatkin jo kahen viikon välein. Eli itseasiassa siis jo ensi viikolla seuraavaksi!

Nesteen- ja turvotuksen poiston aloitinkin jo eilen shoppaamalla 2 kiloa espanjalaisia mansikoita! Tästä alkaakin nyt vesi - lenkkeily - jooga - sun muu -tehokuuri! :D Ei tuo turpoilu muuten suurempaa haittaa aiheuta, mutta käsissä (sormissa) se on ehkä epämiellyttävimmän tuntuista ja öisin puutuu kädet lähes joka yö (eivät kyllä välttämättä ole tekemisissä keskenään, mutta mahdollisesti)! Kaikenlaista ihme vaivaa tää loppuraskaus mukanaan tuokin.

4D-ultra

Rakenneultran ja korvattavien viikkojen huvetessa hilpasin aika ex tempore 4D:ssä Femedassa tänään! (Jäin sitä pohtimaan ja toissayönä näin niin elävää unta ultrailusta, että mieli teki tepposet, eilen varasin ajan ja tänään sinne pääsin naistenpäivän viettoon!)

Jos duunin sairauskassa korvaa tätä yhtä hyvin, kuin alkuraskauden ultraa niin kyllä kannatti, mutta täydellä hinnalla en todellakaan suosittelisi! Femedan klassikkolääkäri hoiti homman nopeasti, taitavasti ja tehokkaasti, mutta (lievästi sanottuna) kohtalaisen vähäsanaisesti ja liukuhihnalta. Mua se ei tänään haitannut, mutta hehkuttavampaa odottajamutsia aivan varmasti kaihertaisi. Ovelta suoraan pedille, 10 minuutin ultraus, josta dvd-tallenne, nippu kuvia ja lasku kouraan, siinäpä koko homman ydin. Varmasti potentiaalisiin kysymyksiinkin olisi kysyessään vastaukset saanut, mutta mulle tällä kertaa pääasia oli (ja tässä järjestyksessä) sydämen tavis-ultraa varmempi tsekkaus, istukan sijainti, kohdunsuun kunto, sukupuolen varmistus ja kuvat.

Painoa oli jo kertynyt 491 grammaa (tarkat laitteet juu), syke noussut 152:een ja sukupuoli oli pysynyt ihan samana, nyt sainkin vähän monipuolisemman esittelyn siitä. Istukan tiedän nyt sijaitsevan yllättävänkin korkealla, ihan navan seudulla siis ja veitikan pää oli ultran aikaan oikeiden kylkiluiden alla, juurikin siinä istukan huudeilla. Sais se käpäläänsä vielä välillä mahtumaan siihen seinämän ja nassunsa väliin. Ei mikään ihme siis, että liikkeitä tuntuu alaosassa selvästi enemmän ja sielläpä sitten oikeastaan joka puolella nykyään, ihan omaa selkäpuolta myöten. Ja mukava oli tietää, etteivät nuo epämiellyttävänkään nuljuvat potkut kohdunsuulle hallaa tee, vaikka tuntuvatkin.

Ei-niin-tieteellistä antia oli nähdä "nyrkkeilysuojauksen" nosto kasvojen eteen, kun lääkäri koitti ulkopuolelta tökkimällä saada heppulia kääntämään päätään ja ihan loppuvaiheessa nyrkillä tarttuminen omasta jalasta. Mä kun en edes tiennyt, että toinen osaa tässä vaiheessa jo tarttua? (Mitä jos se tarttuu kiinni napanuoraan ja vetää, kumpaa meistä sattuu se? Kun eihän se vissiin vielä tiedä itteensä tarttuvan?)

Oiskohan isänsä nenä, vai hämääkö ultra?

Jalkaterät oli pään kanssa melkein samaa kokoluokkaa.

Jaaha, Bloggeri käänsi tääs kuvaa, mutta nyrkkiote jalasta siis tässä.

Loppukevennyksenä: Seiskaluokan teknisten töiden tunnilla vääntämäni ja 13 vuotta tyhjäkäynnillä nuokkunut kehto pääsi äsken tositoimiin! Ja vaan noin tunti sen jälkeen kun olin eilisen kirpparikiertelyn liinavaatetulokset sinne pehmusteiksi vihdoin lykännyt.

Rakenneultra

Eilen se sitten oli! Ja edelleen jaksan marmattaa, että se kättäri on vaan ihan liian kaukana: Aika alkoi aamulla 8.30, sinne piti ilmottautua 8.15 ja me jouduttiin kampeemaan itsemme liikenteeseen siis jo tuntia ennen, eli 7.30! Helsingin kokosessa kaupungissa kyllä täytyy todeta, että vähän höhlän tuntusta! Tulis se metro vaan kaikkialle, huoh. Enhän mä ehdi synnyttämään! Pitää tehtailla joku taktiikka, että pysyn vaikka kotona niin viime hetkeen, että onkin pakko suunnata sitten Naistenklinikalle tai jotain... Ois aika huikeesti lyhempi matka ajallisesti.

Mutta ultrasta siis tarkemmin. Sinne kun päästiin napattiin kahviosta aamukaffet kouraan ja hisseiltiin yläkertaan. Odotushuoneessa mies jäi tytön kanssa ulkopuolelle suosiolla ihan viime hetken päätöksenä. Tarkotus oli tulla sisään asti, kun paikalle kerran vaivauduttiin koko poppoolla, mutta huoneeseen kävellessä kysästiin kätilöltä tytön pääsystä, mutta vähän oli kuitenkin sitä mieltä ettei tosiaan ees ton ikästä lasta oteta huoneeseen. Ja näinhän ne kutsukirjeessäkin mainitsee, eli ihan fair play siis. Mies sitten huikkasi, että hänkin jää ja mä olin jo niin täpinöissäni, että asialla ei ollut mitään väliä! :D Tää apu-kätilö oli oikein näppärän ja tätimäisellä tavalla tuttavallisen ja turvallisen olonen iäkkäämpi nainen apulaisena lekurilla ja lääkäri puolestaan toi mulle erittäin (erittäin!) elävästi mieleen tän hahmon:

(Eli Harry Potterin Vernon-sedän noista leffoista siis.)

En meinannu alkuhaastattelussa millään sen puheista saaha selvää kun se alkuun kyseli lääkityksistä ja sellasista. No sit kun totesi, että ihan kunnossahan kaiken pitäis olla, niin se kysy siltä kätilöltä, että ultraako se! Kätilö siihen (ihan loogisesti ja fiksusti) sano, että kylhän sen nyt lääkäri itse tekee, kun mä oon kerran lääkäriajalle tullu. Sinällään mulle nyt ois ollut ihan se ja sama, vaikka toki olin vähän "iloinnu" että lääkäriaikaa on ehkä pidempi pätkä varattu kun mitä kätilölle ehkä olis... Varmaan ainakin 15-20 minuuttia yhteensä siinä anturin alla sitten lojuinkin. Napakorun ruuvailin irti varoiksi (kun se äkänen kätilö np-ultrassa varoitti että tarvisi), vaikka nää sanoivat ettei se varmaan haittaa. Sitten heti makuulle käydessä sanoin höpsösedälle, että sukupuolen saa sittten tosiaan sanoa, jos sellasta näkyy. Niinpä aika nopeesti (en sit tiiä kattoko ihan varta vasten, kun noin sanoin, vai "tuliko vaan ilmi") sano sitten jotain suuntaan "kyllä tää * * * näyttää" ja näin itsekin siinä sit haarukset aika selkeesti vähän niinku alaviistosta, eräänlaisena V-kirjaimena. Eli sukupuoli on nyt mulla tiedossa ihan tarpeeksi varmasti ton näkymän perusteella!

Ikäväkseni en nyt sitä pysty täällä (ainakaan vielä) kertomaan, koska mies ei tietoa vastaan ole ottanut! (Outo tyyppi, olikohan tää peräti taka-ajatuksena odotushuoneeseen jäännissä!) Aluksihan se puhui silloin tällöin, ettei tietää halua ennen synnytystä, mutta muutti kyllä mieltään, kun mä sanoin että itse tottakai haluan ja perusteluja päälle. Oli meillä jo suunnitelma, että pyydetään lääkäriltä lapulle tieto, jonka sitten minä vaan luen. Mut nyt kun noin ex tempore jäi ulkopuolelle, niin ei siis tiedä ihan luonnostaan. Kyllä heti huoneesta astuessa kuiskutin että "mäpäs tiedän nyt", mutta ei ole moisista häiriintynyt vielä, vaan rauhallisesti vaan hymyilee jos vähänkään puheet aihetta läheltä liippaa. Miehen tyttö ei vastaavasti kyllä malttanut kun kuuli mun tietävän ja sillepä tiedon sitten kuiskuttelin.

 

Kaikenlaista lääkäri ja hoitaja siinä laitteen kanssa hääräsivät ja Vernon-setä säätikin jotain mokia, laitto vääriä mittoja väärään paikkaan ja joutu sitten ottaa niitä uusiks. Näin aika alussa jo tosi selkeesti pään ja siinä vähän kasvonpiirteitä, tosin silleen "pääkallotyyliin" vaan. Silmät näkyi vaan tummempina aukkokohtina, muut osat selvemmin, en olisi uskonut, että noin selvänä! (Hirveen iso se pää vartaloon verrattuna edelleen!) Kasvoiltaan örkki kyllä näytti mun mielestä vaan lähinnä Kasper-kummitukselta... 

Suuta maiskutteli ja kädet oli pitkälti koko ajan siinä pään vierellä molemmin puolin. Muita havaittuja / näytettyjä osia oli sit tietysti sydän ja sen eri osia (tosi hieno kuva saatiin kuulemma "nelikammiosta" tai jostain sellasesta), kylkiluut (hienosti erotti aina kuvakulman niiden avulla), käsivarret, reisiluut - jalat - jalkaterät - varpaat, virtsarakko, mahalaukku, napavaltimot (joita haarautu kaksi, yhdelläkin kuulemma pärjäisi) ja sitten oman virtsarakon avulla näytti mulle / kätilölle istukan sijainnin. Se siis on nyt etuseinässä, mutta ihan "normaalisti", eli ilmeisesti ei kovin alhaalla? Voiko se muuten olla epänormaalisti edessä, en tiiä! Mutta ainakaan mitään kohdunsuuongelmia ei ole tiedossa. Etuseinässähän kätilö sen sanoi epävarmasti jo silloin niskapoimu-ultran puolella olevan ja näin olen jotenkin aatellutkin. Tossa ihan keskellä edessä kun ei juuri liikkeitä alkuun tuntenut, vaikka sivuilla silloin jo tunsi. Kaipa se sen verran blokkaa tuntemuksia.

Tosi paljon ahtaammalta näytti reppanan tila nyt kun mitä noissa aiemmissa ultrissa ja siitä kun ääneenkin totesin, niin sanoivat, että hyvin sillä vielä riittää tilaa. Perätilassa oli hassu ja b-mitta korvasta korvaan 46,7 milliä, jos se nyt kellekään mitään kertoo noin oikeesti, musta vaan hassu aatella, että se pää on noin levee jo vaikka pituutta on ehkä se parisenkyt senttiä! :) Korttiin tuli että koko vastaa raskauspäivää 20+1, eli kahta päivää pienempi kuin oviksen ja np-ultran mukasesti laitettu la. Mut et sillon np:ssa kun se pysty jopa "hyppimään" niin nyt meidän pieni vaan heilu ja nulju siellä. Liikkeistä sanoivat, että hyvät ja runsaasti näyttää olevan. Lapsivesimerkintä korttiin tuli myös tuo normaali. Neuvolassa siis nyt jatkan taas normimenolla, eli astmahuolet selätetty toistaseksi. Saa nähdä miten sit jos alkaa kovasti keuhkoja painamaan tulevaisuudessa kasvun myötä.

Lääkärissetä kun lopetti tutkimukset niin meinas vielä, että joku mitta meni nyt väärin ja jouduin uudestaan housuja laskemaan ja asettumaan makuulle. Sitten totesi kuitenkin, että ihan oikein onkin ja sain taas nousta ees taas. Eli vähän höppänä setä näemmä. Joku vieras kätilö myös huoneessa ramppas jotain hukkunutta lähetettä metsästämässä pari kertaa. Mutta ihan sama se, kun loppu ja kaikki on kerran hyvin. Yhtään kuvaa en tuolta, kumma kyllä, mukaan saanut, mutta se nyt ei kyllä haittaa ollenkaan, koska jälleen toi liikkeen ja livekuvan näkeminen oli mun mielestä se hienoin osuus, sillä ne stillikuvat on tosi pliisuja siihen nähden. Hetkeksi jään kuitenkin vielä miettimään tota 4D ultraa...Jospa siitä vielä yhtä hyvät alet sairauskassan kautta saisi kuin varhaisultrastakin.

Sukupuolesta vielä totean sen, että yhtäaikaa en toivonut kumpaakaan ja samalla toivoin molempia. Ensimmäisen kerran missään raskaustoiminnoissa meinasi kuitenkin tippa iskeä linssistä läpi, kun sen kuulin. Jotenkin konkretisoi jotakin ja oli hieno kuulla siinä maha pystyssä lojuessa jotain "arkisempaakin" kuin jostakin rakenteista, latinatermeistä ja nelikammioista mistä lääkäri ja kätilö puhuivat keskenään. Herkkisolotila jatkuikin sitten enemmän tai vähemmän koko päivän ja nyt on mukava kasvutsemppejä vatsan suuntaan lähettää, kun voi ihan etunimen kanssa niitä ajatella. Vaikka etukäteen luulin, ettei mikään sukupuolitieto mun tunteita tai olotiloja juuri hetkauttaisi! :D

Mies siis totesi, kun kyselin että millä nimellä mä nyt örkkiä kutsun, että ihan sama kun saan kuulemma sukupuolen ostoksillani paljastumaan pian kuitenkin! En kyllä ihan tajua! Tähän mennessä, niinkun tästä eteenpäinkin oon ostanut vaan yksittäisinä esineinä/väreinä silmää miellyttäviä juttuja, eli löytyy niin sinistä kuin pinkkiäkin. Ehkä tästä tuleekin vielä ihan hauska pelailu, tosin vähän vaikea sellanen. En tietenkään halua tietoa paljastaa, jos mies ei sitä halua tietää, mutta en mä nyt tarkotuksella harhaankaan halua johtaa!

Painoa minillä oli 420 grammaa, eli kohta pääseekin puolen kilon rajaa hätyyttämään ja siitähän ei sitten oo kun muutama viikko taas kilon rajapyykkiin. Aivan ihanin olo ja läheisyys jäi kuitenkin ultrasta päälle, joten tällä voisi kyllä kuvitella pärjäävänsä loppuun asti ilman 4D:täkin, saas nähdä!

Arkikuulumisia

Eilisen pohdiskeluvuodon jälkeen kaikkea kevyempää sillisalaattia tänään...

Eilen käytiin örkin kanssa vähän kokeilemassa uimahallia ja siellä lillimistä näin kesäkuukaudet jo mielessä. Varaudun siis henkisesti jo siihen, että ihan viime metreille en repäisevämpien liikuntamuotojeni pariin pääse. Vesi on kuitenkin elementtinä aika miellyttävä suuremmallekin valaalle ja aina olen tykännyt (no aikalailla kaikista pallottomista yksilölajeista) myös uimisesta. Helposti menee märkänä tavisuikkari päälle varmaan vielä pitkään (vesi ON ihmeaine), mutta ehkä sitten joskus loppukeväästä pitää katella pallomahamalleja jostakin. Muuta erikoista en uimisessa huomannut, paitsi selkäuintiasento on mielestäni muuttunut normaalista jo. Maha kun yritti kovasti mua kelluttaa, jolloin asento nousi liian pintaan tehokkaiden vauhtipotkujen osalta, joten jouduin selällä koukistamaan syvemmälle, jolloin sai taas vähän tasapainoilla että pysyi hyvässä linjassa etenemisen suhteen! Jos nyt kukaan tajus mitään...

Lähiuimalan pukkarit oli täysin uusittu. (Ne oli vaihtanu paikkoja, hyvä ettei miesten puolelle automaationa marssittu!) Ja kassan- ja uinninvalvojalukiolaiset näytti niin vanhoilta... Ei me vaan lukioikäsinä noin aikuisia oltu... Ehkä. Iskeeköhän meidän örkkiin murrosikä jo joskus 10 vuoden päästäki sitte?

Tänään nukuin suosiolla huippumyöhään, jätin jumpat väliin, koska edessä on tiukka ilta-aamu-duunisetti, jossa yöllinen vapaa-aika duunimatkoineen päivineen saa vain 6,76 tuntia aikaa. :) Töissä olen putiikissani jaksanut sairaan hyvin. Siis oon tosi yllättynyt. Ainoa toistaseksi selkeästi havaittava haitta on kohdistunut alaselkään, joka mulla ennenkin oli vähän välillä kipeenä pidempien ja raskaampien rupeamien päälle. Nyt on sitten suunnilleen joka vuoron jälkeen ja voimakkaammin. Toisaalta olen iloinen, ettei työ pelkkää istumista myöskään ole, koska tuntuu että sekin käy selälle. Eli molempi parempi ja sellastahan tuo onkin. Saa nyt sitten nähdä miten käy kun maha alkaa fyysisesti olla edessä. Kapeissa ja tiukoissa paikoissa mulla on tosi harvakseltaan välillä jo ollut vähän koordinaatio- ja hahmotusongelmia, että mistä sitä oikein mahtuukaan puikahtamaan tai livahtamaan pikasesti... :D Nukkumispuoli tietty se kenkuin, niinkun normaalistikin, mutta onneks oon pirteenä pysyny koko aika, vaikka unikin kyllä maistuisi. Mutta sellanen hereillä-olo-väsymys pysynyt poissa yhtä hyvin kun luomutilassakin. (Oikeestaan paremminkin, koska ei oo darraduunipäiviä enää!)

Hussilta tuli mun netpostiin kirje, oletin että se oli lasku jo ultrasta (ja ihmettelin, että nehän on tehostanut sitten toimintaa menneestä), mutta  mutta...

Ja eilen shoppasin netistä käytetyn hiilen värisen Manducan. Kuulosti ihan just mun ja örkin jutulta! Iskä saa hoidella vaunupuolen! (Noeikyl, mulla on aika varma vaihtis... Tosin tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa, koska on uusi malli ja liikaa hintaa... Eli epätodennäköistä löytää käytettynä = luonto ja kukkaro EIVÄT kiitä... Himputti. Ehkä pitää sit vaan vääntää monta lasta, että tulee käyttöä ja ees luonto kiittäis... Ai lisäkuluttajista maapallolle? Niijjoo... Ehkei sittenkään.*)

Onneksi alkaa koulu reilun viikon päästä! Vähän vaihtelua edes tähän. Ainoa ikävyys on sumplia noita opintotuki-, tuloraja- ja palkkajuttuja tässä alkuvuoden puolella, kun ei oo aavistustakaan mitkä tulee sitten tarkalleen olemaan loppuvuoden tulot... Pelkän palkan kanssa ollut vähän helpompaa... Lisäksi ahnehdin (taas kerran) ehkä vähän liikaa kursseja keväälle... Sit taas karmee morkkis puolessa välissä kun jotain joutuu jättämään kesken. Koskahan sitä oppisi?

Nälkä, ihana tekosyy, tää lähtee aamupalalle.

* Vähän liikaa unta viime yönä? Ehkä joo!

Niskapoimu-ultra

Noniin, pikasesti telkkarin ääreltä nyt ensimmäisen kunnallisen ultran kuulumiset!

Mehän jäätiin väärällä bussipysäkillä pois ja hortoiltiin tuolla super-liukkailla tovi ylimäärästä, mutta onneks oltiin sellasta varattukin... On muuten kaukana toi Kättäri. Haluan vaihtaa Naikkarille! 12 minuuttia oli sitten kättärin ultra-aika myöhässä. (Noh, vaan onneks, ei sitä ees huomannu, kun oli niin vilskettä odotusaulassa...) Verinäytteen onnistuin kuitenkin labrassa annetamaan jo ennen tota varattua aikaa kun huijasin et olin käyny jo ultrassa just... :D Oishan ne ehkä ottanu muutenki mut pelasin sit vaan varman päälle. Otti niin päähän se perjantain turha reissu Mariaan, niin kostin tälleen sit.

(Siis mullehan oli neuvolassa sanottu ihan selkeesti, että veret voi käydä antamassa annettuina aikarajoina ihan ite ja perjantaina tsemppasin itteni ennen töitä Marian labraan. Siellä parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen sanottiin, et ottavat Kätilöopistolla samalla kun on ultra. Ultrakutsussa taas ei mitään tällasesta ollut mainittu, joten laskin yhteen 1+1 ja totesin, että joutuisin uudestaan jonottelee sitten tänään... Ja äkkiä halusin tuolta pois vuoden vaihdetta viettämään, joten siksi tällanen kieroilu. Joka toimi. Piste)

No asiaan silti. Örkki oli huikean villi ja vikkelä! Vilkutteli, potki, hyppi, kuperkeikkaili, kiemurteli ja kaikkea ihan koko ultrausajan. Niinpä olikin hoitsulla ihan ongelmia napata kuvia niitä mittojen ottoja varten, kun koko aika toinen hyöri vaan. (Monta kertaa just kun oli kuvaa nappaamassa niin örkki polkas just vauhdit seinämästä ja lennähti toiseen päähän mökkiään...) Mahan päältä (jee!) vaan tehtiin koko juttu tällä kertaa ja vissiin hyvin näky? Kyllä se hoitsu sano, että jos ei jotain saada niin sit alakautta, mutta hyvin sai kun vähän käänteli ja örkkikin siellä vänkyröity ihan ittekseen. Vessassa käskettiin käydä jo ilmottautuessa. Olin ihan ihmeissäni miten hyvin se kaiken ihon ja lihaksen ja muun alta sieltä saattokaan näkyä niin hyvin! Ja taas alko hulluna naurattaa alkuun. (Sekä mua että miestä.) Se alku varsinkin oli varsinaisen kokoilun aikaa, kun ihan ekaksi näytti että isopäinen lapsemme siellä ihan tarkotuksella meitä ruudulta katsoo ja molemmin räpylöin vilkuttaa... Itseasiassa se näytti hyppivää ja vääntelehtivää ihmistä enemmän joko

Pingulta

tai

Alfred J. Kvakilta

Et silleen. Paitsi isopäisemmältä.

Hoitajasta kyllä negiskommenttiä, kun se vaan oli jotenki vähän nihkee, vaikka kyllä naureskelikin meidän kanssa, mut miehen kans molemmat vähän sitä ihmeteltiin... Ois varmaan halunnu olla jo jossain pippaloimassa tai sit vaan vähän perushuumorintajuton henkilö... Kaikki oli kunnossa vissiin kuitenkin, kun ei se kummempaa siitä sanonut... Pää-perä pituus oli 58 milliä, reisiluu 6, mutta muita ei kertonutkaan. Tai sanoi se sen pituuden suoristuneenakin (sekin saatiin kun toinen venyttäyty välillä) mut sitä en enää muistakaan! Istukan sijainti ei varmuudella näkynyt. Niskaturvotustahan tässä varsinaisesti käytiin mittailemassa, mutta siitä se ei kyllä sanonut sanaakaan. Jotain tuloksia tosin lähetetään vielä postitsekin...

Kuvissa me maallikot erotettiin itse (mun muistini mukaan) ainakin kädet, jalat, kallo, silmät, kasvojen profiilia, leuat, suun aukomista, kasvojen koskettelua (tai mitä lie peukun imemistä), selkäranka, luita, napanuora, jalat ristissä, istukkaa ja virtsarakko (siis mun).) En nyt muista jos vielä muuta erityistä! Mielellään ois katellu sen touhuja enemmänkin... Lähinnä mua liikutte eniten se liikehdintä. Noi stillikuvat ultrastahan on jotain ihan höpöä... Ei mikään ihme, jos niistä ei mitään irti saakaan, kyllä toi pitäs ihan liveliikkeessä nähdä että kiksit saa irti. :)

Mulla ei silleen stressiä ollutkaan tästä, kun kaikki niin hyvin sujunu, mutta super-iloista oli että nyt sain lasketun ajan ovulaation mukaseksi!!! Jihaa!!! Koko vissiin vastas jopa 12+2, vaikka siis 12+1 menossa, koska näin täti kirjotteli meidän korttiin. Ei tarvi nyt tästä eteenpäin mun enää ilmotella ja ajatella kahta eri päivää, kun ollaan neuvolalaisten kanssa samaa mieltä.

Ja loppuun kuvasatoa.

Ja toisella odottajalla näin neuvolakortissa keltaset kuoret! Onko niitä eri värisiä? Minkä värisiä? Mäkin haluun keltasen!! (Meillä on vaaleenvihree siis...)

Paljon sekalaista asiaa

Astmani takia mulla oli jo tänään, kaksi viikkoa ekan terveydenhoitajan* jälkeen, terveyskeskus*lääkärin visiitti. (Huomatkaa miten taitavasti mä väistelen tota neuvvolaa!! Sen ois tohon virkkeeseenki voinu tunkea kaksi kertaa! Nyt korvattu tähdellä merkityillä sanoilla. Tällaiseen saatte nyt siis tottua.)

Kiva nuori nördepoika oli toi lääkäri ja ihan tietäväisen oloinen kyllä, vaikka vähän joutu tietoja tietokoneen ruudulta kertailemaankin... Peffiarvot, joita oon pari viikkoa puhallellu, kelpas sille ja näillä mennään millä tähänkin asti. Sanoi, että Heinixiä saisin kyllä syödä, mutta nyt sitten jää mulle pähkäily, että haluanko. Onko se niin tarpeellista? Ehkä säästelen tonne keväämmälle, kun alkaa kunnon pölykausi ja örkkikin on jo oleellisimmat vähän pidemmälle kehittänyt. Alkuun sen poisjätöstä kyllä kärsin, lähinnä iho-oireina, mutta tuntuu että olisivat tasoittuneet. Toisaalta joudun kyllä tiheästi suihkimaan avaavaakin nenäsuihketta nyt, kun tuntuu että hoitava ei piisaa... Huoh. Vakkarikäytössä siis Pulmicort 2 x 200 aamuin illoin, Ventoline ahdistaessa, Nasofan nassuun ja Lecrolynit silmiin.

Maksa-arvot, jotka kävin toissapäivänä antamassa olivat hyvät niinkuin ajattelinkin olevan. Testata nyt halusin (kun sai) ja koska alkuun oli tosi nihkeää kutinaa kämmenissä ja jalkapohjissa. Etenkin iltasin ja peseytymisen jälkeen saattoi ihan sietämätön kutituskohtaus iskeä. Ihan kauhea tunne, kun se raapiminen ei auta yhtään, melkeinpä tekee kipeetä ja kutittaa niin että kipeetä tekee. Onneksi ei moista ole about viikkoon ainakaan enää näkynyt. Eli ehkä se oli joku mun weirdo alkuvaiheiden oire, joka tasoittu tässä "normioireidin tavallisesti tasoittuvassa vaiheessa". Eli mullakin ehkä jopa joku oire sitten ollu!

Seuraava (ja eka kunnallinen) ultra-aika on tän vuoden vikana päivänä! Kärsimättömänä (ja työvuorojen järjestelyinnossa) soittelin lähetteeni perään ja vasta tänään oli aika määritettykin. Ihana, että tän vuoden puolella päästään, niin voi sitten rauhassa juhlistaa uudenvuoden aattona myös ekan kolmanneksen päättymistä ja varmemmille vesille siirtymistä.

Toinen varmempaa oloa tuova uutinen on kohdun paisuminen! Toissailtana huomasin häpyluun yläpuolella sen jo tuntuvan. Vähän niinkun luu jatkuisi vähän pehmeämpänä luun yläpuolelle. :) Nopeasti tuo vaikuttaa kasvavan, kun sitten jo eilen peilaillessa hoksasin, että katsoa jos osaa niin se myöskin näkyy. Eli mulla melkein on jo vauvamaha! :D Selittää vähän tota mahan kasvua muutenkin, koska täytyyhän niiden tiellä olleiden osien jonnekin siirtyä ja nousta, kun vie toi örkin pesä niiltä tilaa. Noh, sitä kunnon mahaa jännätessä... Toivottavasti antaa odottaa, että pääsis ainakin talvitakkikauden yli rauhassa. :D

Muuta yleistä: 
Tomaatti & mozzarella -kombo on jotenkin tosi omnom tällä hetkellä (ja etenkin vaalee leipä / ciabatta / tms.).
Spinningissä on alkanut varpaat puutua huomattavasti herkemmin mitä normaalisti (harkitsen klossien siirtoa edemmäs).
Öisin on tajuton jano mutta samanaikasesti kaikki mitä juo tulee hetimiten ulos (saa miettiä mitä tää tekee nukahtamiselle).
Tänään koklasin ekan kerran Shiva Rean mamma-jooga dvd:tä (ei oo edelleenkään mun laji, mutta kyllä tuli vetreempi olo ja pitää koittaa saada säännölliseksi toiminnaksi toi kehonhuoltokin).

Melkein sentti

Siellähän se oli ja kaikki ihan niinkuin pitäskin. Pituutta 8,8 milliä (oli siis toissailtana, eli nyt varmaan jo sentin verran) ja syke näkyi. Mustassa lapsivesiaukossa lillui örkki eväspusseineen...

Lääkärisetä oli oikein hassu kyllä. Miestä kutsui koko ajan apupojaksi ja asetti sen ihan hoitotuolin jalkopäähän toimitusta seuraamaan, kun alateitse siis tehtiin. Oon kyllä kuullu, että joillekin onnistuttu mahan päältäkin tekemään, mutta sama se mulle. Heti kun kaksistaan huoneeseen astuttiin, niin tohtorissetä totesikin arvaavansa miksi ollaan paikalla. Kyseli oikeestaan kaikki päivämäärät mitä kysyä voi ja sit alkoikin käytännön puoli.

Siinä nihkeeltä tuntui lähinnä vain kuvakulman vaihdot. Eli lääkärimme halusi vähän eri suunnista tiirailla näkymiä, niin piti anturiakin sitten heilutella sen mukaisesti. Mikään paksuhan toi anturi ei siis ole, mutta noh, voihan sen kuvitella kuitenkin että ihan kivointa ei ole. Toki ehkä tuntemuksia lisäsi se, että mua vaan jotenkin hillittömästä nauratti, joten oli vaikeuksia pitää lihaksia rentoina. Jotenkin se tilanne oli niin omituinen ja sitten samaan aikaan tietysti vähän helpotustunnetta purkautui sekaan, niin herkemmin mä hihitän tollasissa tilanteissa kun itkeskelen. Voi olla että lääkärin ominaisuuksillakin oli osuutta asiaan.

Minä sain kuvat ja lapun huomiseen neuvolaan käsiini ja mies laskun. ("Tää kuuluu sulle, sun vikashan tää on, tyttöparka!") Lääkärikin lopuksi puhui siihen malliin, että suurimmat karikot on nyt ylitetty ja että toivottavasti tulee oikein kuuma kesä... Sitä siis odotellessa.

Kuvissa näkyy vaaleana kohdun limakalvo, niiden keskellä mustalla lapsivesi, eli raskauspussi. Sormuksena keskellä ruskuaisipussi, jonka vieressä vaaleana hahmona itse örkki. Hassua että kuvissa se on isompi tällä hetkellä kuin livenä olisi...