Vaippapiristeitä

Koitetaanpas saada 20 000 vierailijan raja rikki ennen laskettua aikaa!

Alvababyn testitilaukseni saapui eilen, yllättävän nopeasti mielestäni, tilaus kun lähti kesäkuun viimeisenä päivänä! Kuusi taskuvaippaa ja kymmenen mikrokuituimua saapuivat hypisteltäviksi. Hinnasta, alkuperämaasta ja tuoksusta päätellen eivät tosiaankaan mitään ekologian ja etiikan riemuvoittoja varmasti ole nämä, mutta josko niiden avulla jonkinmoinen kertakäyttövaippavuori eliminoitaisiin. Ja halpojahan nuo on kuin saippua, koko tilatun paketin kokonaiskuluiksi mun osalta tuli 40 euroa, pelkkä yksi tasku siis tyhjentää tiliä noin neljän euron verran.

Muuten meininki on ollut tänään kohtalaisen väsynyttä! Eilinen sporttinen kaupunkikiertelypäivä taisi vaatia veronsa. Iltalenkkeilytkin taitaa jäädä suosiolla välistä, koska SI-nivelvaivat muistuttelivat kipeästi itsestään sitten jonkun raskauden puolivälin vissiin ja ihan puun takaa päiväunilta noustessa. Osastoa mitä ihmettä!?!

Silloinhan siis muistaakseni vasemmalle jalalle varaaminen oli vaikeaa, koska häntäluun oikealla puolella oli vihlova kipupiste. Nyt kipupiste on samassa kohtaa ja myös jossakin ulompana lonkassa ja varaaminen oikealle jalalle ongelma. Testissä on nyt ollut uusi lepo ja jumppapallottelu, seuraavaksi varmaan kuuma kylpy ja venyttelyt ja illalla vielä tiikeribalsami. Toivotaan että viimeistään yöuni korjaisi pahimman, koska en nyt ajatellut kävelemättä olla loppuaikaa... Varsinkin kun jostakin kumman syystä näin jo untakin Kättärin yliaikakontrollista!

Totta puhuen mulla on kyllä pieni vakaa usko ja toivo, että ensi viikolla jossakin vaiheessa se on menoa. Synnytys lähtee sitten vaan käyntiin yhtä puskista kuin tää lantiovammakin tähän hätään. Toisaalta tiedostan kuitenkin, että kun näin helposti ja hyvin on kroppa raskauden kestänyt, niin voihan se olla että reteesti yliajallekin sitten mennään. Eikä mulla mitään sitäkään vastaan ole, kunhan vaan synnytyskäynnistykseltä vältyttäisiin. Näillä terveystiloilla tässä on kuitenkin vielä pitkät kaksi viikkoa ennen kuin tuon suhteen alkaa toivottavasti kukaan hätyytellä. Vielä siis kannattaa bingota! (Alkaa muuten tulla jo hölmö olo tästä muistutella! :D)

Yhdessä kasassa viikonloppuun

Ihan tulin vaan infoamaan bingoajia (ja muitakin), että vakaasti yhdessä kasassa ollaan. Menkkajomotukset on tänään olleet tähänastisia runsaammat, mutta muuten ei mitään uutta meidän auringon alla. Jumppapallon päällä keinuttelut dataillessa pistää ehkä vähän puhtia noihin jomotuksiin, ja liian vähäinen juominen ja runsas kävely saanut jalat turpoamaan. Mikä ihmeen laskettu aika ylihuomenna? :D

Tänään hain vielä hieman viime hetkellä 75-senttisen jumppapallon työpöydän ääreen tuoliksi ja hivenen synnytystäkin varten. Vanha, ruma, liian pieni ja epäkäytännöllisen kiiltävämateriaalinen palloni hukkui noin pari muuttoa sitten jonnekin (en kyllä myönnä heittäneeni sitä pois, se on vaan hukkunut!) ja nyt sain paremman tilalle. Mattapinta ei kerää heti lattialta limaisena kaikkea moskaa puoleensa, vaalea väri vieläpä peittelee niitä kissankarvoja joita se kuitenkin edes vähän kerää ja isompi koko mahdollistaa tän tuolina käyttämisen. En tajua millä ohjeella aikoinaan sen pienemmän hankin? Olin kai salilla ihastunut juuri siihen kokoon treeneissä, mutta mun kilometrikoiville istumiseen se oli kyllä liian lättänä! Katsotaan jos pallokeinuttelut saisi edistystä viikonloppuna aikaan!

Loppuodotuksen vitamiinivinkit

Länsi-Helsingissä ei mitään uutta!
 

Kissojen kanssa on pysyvä valtataistelu vauvatarvikkeiden tehtävistä. Kehto, vaunut, äitiyspakkauslaatikko, pinnasänky, kaikki kun vielä toistaiseksi ovat niiden mielestä niitä varten täällä, ja kissaesteet pyritään joka ilta raivaamaan pois päiväjärjestyksestä. Tuntuu olevan oikein kunniatehtävä. Siinä mielessä saisi vauva jo olla täällä, sillä uskon ongelman helpottavan sen myötä. Voi olla nimittäin kaapit, komerot ja sängynaluset kuuminta hottia uuden tulokkaan rantautuessa omia värmeitään käyttämään.

Loppuodotuksen vitamiineista en ookaan vielä maininnut mitään, mutta nyt teen senkin.

Kesän tullen (eli joskus toukokuussa kun oikeesti aloin viettää aikaa auringossa ilman hihoja ynnä muuta) pudotin d-vitamiinin puoleen, eli nappailen 100 mikron kapseleita noin joka toinen päivä. (Ai että kun oisi taas kiva käydä tarkistamassa vitamiinitasot verestä, mutta eipä kai se auta kuin luottaa että tuo piisaa.)

Rautaa olen syönyt sieltä raskauden puolivälistä lähtien niinä öinä kun muistan. Öisin siksi, että kalsiumin ja maidon kanssa rautaa ei turhaan kannata ottaa imeytymisepäilysten vuoksi. Melkein pitkin päivää saatan tuollaisia tuotteita kuitenkin nautiskella, joten yöaika on turvallisin. Vessaan herään normaalistikin kuitenkin sen yhden kerran yössä, että yöpöydältä rautatabletin nappaaminen sujuu samalla. Hemoglobiini onkin ollut ihan kunnossa, vaikkakin kyllä itselleni silti hieman normaalia alhaisempi. Tänään voisikin kysäistä neuvolassa vielä viimeistä mittausta, jotta on sitten mihin vertailla synnytyksen jälkeen.

Kalsiumin ja magnesiumin nostin jalkakramppien (ja maidonjuonnin kesän myötä vähenemisen) myötä talvisesta 1,5-kertaiseksi, eli niitä tulee nyt tableteissa 1200mg ja 525mg. On tuntunut ravinnon rinnalla kohtalaisen riittävältä, ainakin mitä nyt olot, krampit, turvotukset ja verenpaine suostuu kertomaan. Toivottavasti tällä tsempillä nyt (ja toki ei-raskaanakin) onnistun välttämään äidin osteopatian ja mummon osteoporoosin (tietty toi deekin on aika olennainen apu)!

Rasvoista löysin tollasta törkykallista seka-omegaa, jossa on nyt sitten samassa kaikenmaailman kala-, tyrni- ja mustaherukat. Sitä piisaa vielä viikon verran eteenpäin, joten saa nähdä miten menettelen tulevaisuudessa. Jonkun aikaa olen haaveillut nestemäiseen öljyyn siirtymisestä, joten sitäkin voisi kokeilla.

Monivitamiini vaihtui Mivisunista Mivitotalin kautta lopulta Multitabsiin. Mieluiten hörppisin Mivitotalia edelleen, mutta hintansa vuoksi se kyllä jää melkein aina kauppaan. Mivitotal on kuitenkin se ainoa monivitamiinivalmiste, jota käyttäessä huomaan mitään selkeää eroa voinnissani. Voisi synnytysaikojen ja toipumisen kunniaksi purnukallisen väliin vetäistä.

Tuo Elivon b-vitamiini-foolihappo-rauta-valmiste on kulkenut odotuksessa vaihdellen mukana. Oon välillä vähän huonohko syömään lihaa, joten tuolla olen paikannut sitä puutetta. Ainakin on rikkonaiset suupielet pysyneet aisoissa koko kevään, ne satunnaiset viiltohalkeamat on paikattu päivässä parissa Bebanthenilla, vaikka normaalisti saattavat pysyä haavaisina parikin viikkoa!

Vähän alkaa kyllä olla sellainen olo jo, että mun kaikki ainesosavarastot alkaa huveta ja rutista tyhjyyttään ja nää ruuan kautta ja kanssa tulevat on vaan pisara meressä. Kauankos niillä rauta- ja foolihappovarastoilla nyt oikein kestikään palautua raskaudesta..? Huoh.

Baby Jogger City Versa GT aka Vahinkovankkuri

Nyt ne on täällä koko setti! Meiän BJ! (Ja ai että kun musta on hilpeetä käyttää tuota kirjainyhdistelmää näistä kerta toisensa jälkeen, kun kerran kirjoittaessani kyllästyin, tuli tarve lyhentää, totesin "ai kauhee, eihän Baby Joggeria voi tolleen alkukirjaimilla lyhentää!", huomatakseni että muutkin kyllä vaan tekee niin ja nyt hihittelen teinisti joka kerta yhä edelleen kun tuon saan kirjottaa...)

Vaunukriteereinä alkuun mulla (meillä) olivat
1. Pienet, pienet ja pienet!
2. Pärjättävä koko vaunuvaihe yksillä ja samoilla
3. Kevyet
 4. Edulliset
5. Ei ihan hirveen näköset

Aika nopeasti bongasin Baby Joggerin City Mini 4:t (neloset siksi, koska kolmipyöräset vaunut nyt vaan on tyhmän näkösiä) ja ihastuin niihin. Versat on uudempi (ja kalliimpi...) malli, jossa kuitenkin muutaman ajatuspunnituksen jälkeen oli lopulta kääntyvän istuimen ratkaiseva ero. Vaunukoppa kun ei kuitenkaan välttämättä kovin vanhaksi asti kelpaa, joten vauvavaiheessa (esim. bussimatkoilla) on selkä-menosuuntaan -ominaisuus aika kiva varmasti.

Meillä vaunutarpeet tulee olemaan lähinnä kulkemista kauppaan, kaupoissa ja keskustassa, siirtymistä paikasta toiseen erilaisilla julkisilla liikennevälineillä ja kevät-kesä-syksy -aikaisia vauhdikkaita lenkkejä asvaltti- ja hiekkateillä. Kuitenkin näissä Versoissa on ilmatäytteiset "all terrain" -renkaat, etupyörät saa lukittua kääntymästä ja takarenkaiksi voi lumikeleillä vaihtaa isommat talvirenkaat (tuli kaupan päälle). Eli Versat oli päätöksenä eräänlainen kompromissi, yhtäaikaa pienet, kevyet ja ketterät kesälenkkeilyyn ja ahtaisiin kaupunkioloihin, mutta kuitenkin "riittävän riittoisat" myös kiperämpiin talvikuukausiin. Nää pujahtaa meidän hissiin mennen tullen ja nostaa yksinään korkealattiabussiinkin, mutta toivottavasti ei ihan pulassa olla kauppareissulla helmikuussakaan. Matkaillessa taittuvat sitten istuimellisina myös nippuun yksikätisellä mekanismilla.

Täydellisiä vaunuja (mulle) ei ole varmasti ole olemassakaan, mutta nämä on ne riittävän hyvät. Ja niin ihanan oloiset, että oli pakko testatakin jo!

Ja muistakaahan BINGO!!

Synnytyksen käynnistämisen kotikonstit

Jännä kyllä, vaikka mulla ei omasta mielestäni yliaikaisuus ihan vielä edes edessä häämötä, on aika monikin alkanut kyselemään millä keinoilla odottaja voisi itse edistää synnytyksen käynnistymistä ja olenko näitä keinoja kokeillut jo. Kaikenlaisiin keinoihin netissä olen törmännyt ja jopa mielenkiinnolla kuukkeloinutkin, mutta hämmentävintä oli huomata etten oikeastaan vielä ole halunnutkaan niitä kokeilla. Vauvahan kun olisi "ei pieni, muttei jättiläinen", eli siis täydellinen synnyttää ja jokainen päivä kasvattaa vain sen (ja mun) rasvamassaa melkeinpä turhaankin jo. Jään siis itsetutkiskelevalla mielenkiinnolla odottelemaan, mikä raskausviikko ja -päivä koittaa se hetki, että haluan lopulta niin sanotusti kaikki keinot ottaa käyttöön!

Tällä hetkellä toki tuntuu, että synnytys olisi helpotus siinä mielessä, että sen jälkeen suunta on kuntoutumisessa vain ylöspäin. Nythän tässä otetaan aina vain pientä, mutta varmaa takapakkia päivä päivältä, häpyliitos natkuu, lonkat jomottaa, selästä ja urheilukunnosta ei kannata mua enää muistuttaakaan. Ihan tyytyväinen siis saan olla tästä henkisen puolen zen-tilasta, jonka turvin fyysiseen puoleenkin kärsivällisyys vielä riittää. Enkä mä edes tätä hellehikoilua vaihtaisi päälle mahtumattomiin toppatakkeihin, talvikenkien jalkaansaamisongelmiin tai hangessa tai jääpinnalla spurttailuun tosiaankaan. Milloin siis ihan aikuisten oikeesti todella toivoisin vaihtavani tän väsyneen odotusarjen hormonihuuruiseen vauvakuplaan? Vai ehtiikö se muutos tapahtua varkain ihan sattuman sanelemana jo ennen?

Mutta jos nyt joku haluaa kootun nettivinkit -listan keinoista, joihin oon törmännyt niin niitähän riittää... Yleensä ensimmäisenä siis muistutellaan "kolmesta ässästä", eli siivoamisesta, saunasta ja seksistä. Mä en usko, että sinällään näillä on mitään tiettyä virkaa, kuin että samaa ajaa "siivoamisen tilalla" liikunta ja asentojen vaihtuminen ja "saunan osalta" rentoutuminen. Liikkuminen saa vauvaakin vaihtamaan asentojaan ja työntymään syvemmälle lantioon, mikä ainakin mulla aiheuttaa supistuksia ja jomotuksia. Samoin tekevät keskivartalon lihasten tehokkaat käyttämiset. Tietyiltä osin myös uskon, että stressitilat ja ahdistus missään muodossa haittaa synnytyksen käynnistymistä (ja etenemistä). Tyypillisestihän synnyttäjällä supistelut taukoaa tai jopa loppuu sairaalaan lähdön ja pääsyn yhteydessä, kun yhtäkkiä tuttu ja turvallinen kotiympäristö vaihtuu vieraaseen ja stressaavaan.

Kemisti en ole, mutta siemennesteessä sanovat tietävämmät olevan prostaglandiinia, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. (Sinällään tietysti ihan loogista, jos ajattelee mikä tuon eliksiirin alkuperäinen tehtävä on ja mitä sen tehtävän onnistuminen vaatii.) Lisäksi hormoneista oksitosiini aiheuttaa supistukset ja oksitosiinia erittyy fyysisen läheisyyden, rakastumisen tunteiden ja orgasmin myötä. Seksi ja etenkin "suojaamaton seksi" siis kuulostaa ihan napsakalta paketilta kotikäynnistelyyn. Lisäksi tietysti touhu on ihan kivaakin, etenkin nyt kun ei etukäteen tiedä minkä pituinen ja milloin alkava tauko siihen on lähiaikoina tulossa. Omalta osaltani en kyllä ole havainnut supistelujen lisääntymisiä näillä s-keinoilla. Liikkumisista varmin supistaja on käveleminen ylämäkeen, saunaan en ole päässyt, mutta kuumassa kylvyssä supistuksen aiheuttaa lattiatasosta ylös seisomaan nouseminen eikä muu, ja seksipuolta ei ole niin säännöllisellä kuurimuodolla kokeiltu, että uskaltaisin mitään väittää.

Vadelmanlehtiteen ja nännistimulaation väitetään kypsyttävän kohdunsuuta etukäteen synnytystä varten. Jos mulla olisi kypsymisstressiä ollut olisin ehkä näitä kokeillut viikosta 37 eteenpäin. Toki olen vattuteetä jonkin verran satunnaisesti juonut, kun nyt sen silloin vikan kolmanneksen alussa hommasin, mutta en älyttömän vahvasti usko, että juuri se olisi aiheuttanut kohdunkaulan lyhentymistä ja pehmenemistä. Tunti kerrallaan nännihierontaa voisin olla ehkä ensi sijassa valmis kokeilemaan, jos oikeasti tahtoisin jakautua tänään tai huomenna. Ja rintapumpulla voisi saman asian hoitaa.

Ylläolevan kaveriksi lisäisin vielä akupistepainelut ja -hieromiset jaloista näistä neljästä kohtaa:
- Isovarpaan sisäsyrjällä, noin puolivälissä varvasta oleva luu/nikama.
- Nilkan sisäsyrjällä olevan luun kohdalla, lähellä jalkapohjaa oleva pullistunut kohta.
- Saman nilkan luun aivan alapuolella oleva piste.
- Isovarpaan kohdalta sormella jalkapohjaa pitkin kohti kantapäätä seuratessa oleva kantapään alkukohta.
Näitäkään en itse ole vielä kokeillut, mutta kuulemma niillä jotakin supistelu- ja rentoutusvaikutusta on monille odottajille ollut. Ja jos johonkin tarpeeksi uskoo, miksei se totta voisi ollakin? :)

Tsemppiä käynnistyksiin ja pitäkäähän mulle peukkuja startin suhteen, ettei kärsivällisyys ihan vielä pettäisi!
(Tänään kuulin uutena väittämänä, että 38 viikkoa ja 2 päivää hedelmöityksestä olisi useimpien vauvojen ulostautumisaika! Meillähän moinen siis koittaisi reilun viikon päästä tiistaina, 16.7.)

Rv 39+0. 

Ja kyllä, H&M:n äitiysvaatteiden pieneksi jääminen mahan kohdalta voisi olla yksi painava syy kärsivällisyyden pettämiselle hetkenä minä hyvänsä.