Aamukampa

Aamut on ihmisen parasta aikaa. Ainakin meillä. Yöt on syötöllä ja parilla höystettynä kuitenkin kohtuu rauhallisia, ja aamulla on (melkein aina) levännyt, innokas ja odottava olo. "Mitäs me tänään keksitään? Joko taas löytyisi joku uus taito?" 

Tirppa herää yleensä ensimmäisenä 7-9 välillä, tyypillisimmin joskus puoli kasin ja kasin väliltä. Joskus heräämisaika on suoraan verrannollinen illan nukkumaanmenoaikaan, muttei ihan aina. Mä herään kuitenkin sitten seuraavana hihkumisiin ja nauruihin ja tiedän, että vauvalla on aamu alkanut, turha yrittää enää nukuttaa. Yösyötöt kun alkaa ähinöillä ja itkaisuilla. Sängyssä syödään ja hiven ehkä vielä torkahdetaan samalla, sen jälkeen mä ponkaisen hoitamaan omat vessajutut ja Tirppa saa jutella Miehen hereille samalla. Sitten on vauva-aamutoimien vuoro, eli yövaippa pois haisemasta, päivävaatteet päälle ja d-tipat poskeen. Joskus taas jompikumpi, minä tai Mies, jää vähän pidemmäksi aikaa aamu-unille kun muut siirtyy pois makkarista.

Imetysajan vitamiineina mulla on toimineet 
15 ml (eli puolet suositetusta päiväannoksesta) Mivitotal Flexiä, 
Multivitan imetysvitamiinipilleri, 
150 mikroa d-vitamiinia öljykapselina, 
kalkki + magnesiumia 3 tablettia (1200mg + 525mg), 
ja
omegaöljyä 5 millin lusikallinen 
(ja antihistamiinipilleri). 
Näillä on ainakin tähän mennessä hiukset pysyneet päässä, krampit poissa, kynnet kunnossa, suupielet ehjinä ja niin edelleen. Raudat jäi nyt turhanapanttina kaappiin, kun jälkitarkastuksen hemppari oli 147... Mutta toki ne käyttöön tulee sitten joskus, kun imetys loppuu ja pääsen taas verenluovutusharrastuksen pariin!

Aamulla neiti jumppaa lattialla itsenäisesti sen minkä viihtyy ja mä saan kahvit tulille, tiskailtua, kissat ruokittua, pyykit pyörimään ja muuta olennaista aina vähän aamusta riippuen... Tämä tapahtuu ihan vaihdellen välillä keittiön lattialla, ruokapöydällä, olkkarin lattialla tai sohvalla. (Tollanen irtonainen leikkimaton lelukaari on muuten ihan huikea, se kulkeutuu minne vain noista edellä mainituista paikoista, vaikkakin välillä neiti saa tyytyä olemaan ilmankin ja keskittymään liikkumisharjotteluunsa. Toimii myös sitterin eteen asetettuna sitterin lelukaarena.)

 Sitten seurustellaan, syödään, pissitään ja kakitaan ja onkin jo aika etsiytyä päikkäreille. Joka aamu väsymys ilmenee yleensä hermostumisena hikkaan. :D Nuo aamun ekat päikyt Tirppa yleensä nukkuu ihan vaan sängyssä, koska herää yleensä jo sen ensimmäisen 40-50 minuutin unisyklin jälkeen taas tunniksi riekkumaan ennen niitä oikeita pitkiä parvekeunia. Näinpä siis nuo ekat lyhyet tirsat on mun osalta varattu puhtaasti aamukahvitteluun, aamupalaan ja nollailuun (joka yleensä tapahtuu tietokoneella).

Kuten sanottu, aamut on ihmisen parasta aikaa! Ihana nauttia näistä, kun keväällä varmaan koittaa koulun ja duunin kanssa ihan erilaiset aamumeiningit puuroineen ja muineen.

Loppuodotuksen vitamiinivinkit

Länsi-Helsingissä ei mitään uutta!
 

Kissojen kanssa on pysyvä valtataistelu vauvatarvikkeiden tehtävistä. Kehto, vaunut, äitiyspakkauslaatikko, pinnasänky, kaikki kun vielä toistaiseksi ovat niiden mielestä niitä varten täällä, ja kissaesteet pyritään joka ilta raivaamaan pois päiväjärjestyksestä. Tuntuu olevan oikein kunniatehtävä. Siinä mielessä saisi vauva jo olla täällä, sillä uskon ongelman helpottavan sen myötä. Voi olla nimittäin kaapit, komerot ja sängynaluset kuuminta hottia uuden tulokkaan rantautuessa omia värmeitään käyttämään.

Loppuodotuksen vitamiineista en ookaan vielä maininnut mitään, mutta nyt teen senkin.

Kesän tullen (eli joskus toukokuussa kun oikeesti aloin viettää aikaa auringossa ilman hihoja ynnä muuta) pudotin d-vitamiinin puoleen, eli nappailen 100 mikron kapseleita noin joka toinen päivä. (Ai että kun oisi taas kiva käydä tarkistamassa vitamiinitasot verestä, mutta eipä kai se auta kuin luottaa että tuo piisaa.)

Rautaa olen syönyt sieltä raskauden puolivälistä lähtien niinä öinä kun muistan. Öisin siksi, että kalsiumin ja maidon kanssa rautaa ei turhaan kannata ottaa imeytymisepäilysten vuoksi. Melkein pitkin päivää saatan tuollaisia tuotteita kuitenkin nautiskella, joten yöaika on turvallisin. Vessaan herään normaalistikin kuitenkin sen yhden kerran yössä, että yöpöydältä rautatabletin nappaaminen sujuu samalla. Hemoglobiini onkin ollut ihan kunnossa, vaikkakin kyllä itselleni silti hieman normaalia alhaisempi. Tänään voisikin kysäistä neuvolassa vielä viimeistä mittausta, jotta on sitten mihin vertailla synnytyksen jälkeen.

Kalsiumin ja magnesiumin nostin jalkakramppien (ja maidonjuonnin kesän myötä vähenemisen) myötä talvisesta 1,5-kertaiseksi, eli niitä tulee nyt tableteissa 1200mg ja 525mg. On tuntunut ravinnon rinnalla kohtalaisen riittävältä, ainakin mitä nyt olot, krampit, turvotukset ja verenpaine suostuu kertomaan. Toivottavasti tällä tsempillä nyt (ja toki ei-raskaanakin) onnistun välttämään äidin osteopatian ja mummon osteoporoosin (tietty toi deekin on aika olennainen apu)!

Rasvoista löysin tollasta törkykallista seka-omegaa, jossa on nyt sitten samassa kaikenmaailman kala-, tyrni- ja mustaherukat. Sitä piisaa vielä viikon verran eteenpäin, joten saa nähdä miten menettelen tulevaisuudessa. Jonkun aikaa olen haaveillut nestemäiseen öljyyn siirtymisestä, joten sitäkin voisi kokeilla.

Monivitamiini vaihtui Mivisunista Mivitotalin kautta lopulta Multitabsiin. Mieluiten hörppisin Mivitotalia edelleen, mutta hintansa vuoksi se kyllä jää melkein aina kauppaan. Mivitotal on kuitenkin se ainoa monivitamiinivalmiste, jota käyttäessä huomaan mitään selkeää eroa voinnissani. Voisi synnytysaikojen ja toipumisen kunniaksi purnukallisen väliin vetäistä.

Tuo Elivon b-vitamiini-foolihappo-rauta-valmiste on kulkenut odotuksessa vaihdellen mukana. Oon välillä vähän huonohko syömään lihaa, joten tuolla olen paikannut sitä puutetta. Ainakin on rikkonaiset suupielet pysyneet aisoissa koko kevään, ne satunnaiset viiltohalkeamat on paikattu päivässä parissa Bebanthenilla, vaikka normaalisti saattavat pysyä haavaisina parikin viikkoa!

Vähän alkaa kyllä olla sellainen olo jo, että mun kaikki ainesosavarastot alkaa huveta ja rutista tyhjyyttään ja nää ruuan kautta ja kanssa tulevat on vaan pisara meressä. Kauankos niillä rauta- ja foolihappovarastoilla nyt oikein kestikään palautua raskaudesta..? Huoh.

Mä oon ihan valmis jo

Myönnetään nyt välissä, että pitäis todellakin olla lukemassa tällä hetkellä ennen duuni-iltaa, muttakun. Vasta kohta sitten.

Päivän pääpuheenaihe on ehdottomasti taas pitkästä aikaa hankinnat, mutta aika viimesiä tässä kyllä aletaan vedellä. Just eilenillalla Mies sano, että syntys jo, koskakohan se syntyy ja mä en kyllä muuta voinut perään todeta kuin: niin just, syntys jo, mä oon ihan valmis. Jälkikäteen vasta iski iloisen jännä olo, että noin voi sanoa ääneen! Voiko? No näemmä voi!

Vaunut, ne odotusperheen lippulaivat, toki uupuu taloudestamme vielä tyystin, mutta oonkin nakittanut sen puolantilaustouhun perheen miesten harteille (tosin kissoista tossa nyt ei järin apua liene). Malli kuitenkin on tiedossa ja muu olennainen, eli vaikka vielä tovin vetkuttaisi, niin ei me nyt ihan hädässä oltaisi ilmankaan vaunuja ihan alkuvaiheissa. Manduca on luottovarastopaikaksi muotoutuneen jääkaapin päällä uskollisena odottamassa ja hätätilassahan kulkupeli irtoaisi vaikka jostain live-kaupastakin Suomi-hinnalla.

Hoitopöytää meille ei alun perin ollut tarkotus tulla ollenkaan, mutta armas Huuto.net on vetämässä tässäkin pidemmän korren tän päivän aikana. Mä niin tiesin tän, että kun aluksi tuntuu, ettei tarpeita ole paljon ja vähällä pärjää niin niiden hommailuakin kannattaa venyttää ja vanuttaa mahdollisimman myöhään, koska muuten keksin niitä tarpeita päästäni lisää. Materia- ja maailmantuska alkaa olla suunnaton, koska myönnän, että niin paljon vähemmälläkin pärjäisi. Onneksi tietysti pientä synninpäästöä antaa käytettynä hankkiminen. (Mistä oon itseasiassa oppinut saamaan hyvät kiksit irti viimeisen puolen vuoden aikana.)

Eiliset hankinnat nyt kuitenkin on uusinta uutta. Moneen kertaan oon käynyt kuitenkin Kampissa pohdiskelemassa näitä samoja, vaikka on joukossa vähän herätettäkin. (Mutta kun se oli kissa-aiheinen, niitä on harvassa!) Vannomatta aina paras, mutta mielessä oli vähän niinkuin ehkä kotiutumisvaatteet tällä kertaa. Mukaan tarttui kyllä muutakin.

Toi semi-pelottava piirrossammakkokuosi vaan jostain syystä vetoaa muhun, niin harsoissa kuin nyt tässäkin. Ja sinisävy lähti juuri värinsä vuoksi matkaan mukaan tehomyyjän ansiosta (joku settitarjous näillä keskenään).

Ja mähän otin kuvan tänne siitä itse "kotiutumisasu-hahmotelmastakin", mutta taas unohdin, ettei sukupuoli olekaan kaikkien tiedossa ja noi nyt ei ehkä tällä kertaa ihan kaikki täysin neutraaleja ole! Sori, en näytäkään ja dementia siis vähän vaivaa! Mutta eilen oikeesti luin jostain ™ (no tällä kertaa täältä Tolosen propagandatekstistä), että se on omega-rasvahappojen puute, joka surkastuttaa(!! kyllä tuota sanaa siellä käytetään!) raskausäidin aivot kun sikiö käyttää varastot tyhjiksi. Ja suurelta osin tää tapahtuu viikosta 27 lähtien, eli nyt voin vedota aivotoiminnassani tähän. Onneksi on saavi kalakeittoa jääkaapissa, uunisiikaa vielä töihin vietäväksi ja kapselipurnukka lääkekaapissa.

Toinen uusi intohimo mulla on sekin onneksi vähän terveemmästä päästä (kuin makkara, mehujää tai vaahtokarkit), eli ruusunmarja! Oon etsiskellyt isojen kauppojen pakastealtaita jo vuoden päivät ja luulin, että tästä ihmeestä on luovuttu kokonaan, kunnes yksi ainoa purkki löytyi jostain tyrni- ja karpalososeiden alta! Ja siitähän se villiintyminen lähti, mutta onneksi paikansin ruusunmarjaa myös lähikaupan pakkasesta sittemmin. Toi menee herkkuna sellasenaan tai aamu- ja välipalana rahkassa tai jogurtissa. Nam. Hätäapuherkkuna toimii myös se Valion kerrosviili, missä on tätä ihanan klönttisenä pohjalla.

Fillarikin sai lakisääteisen tuikkunsa eilen Clas Ohlsonilta, joten koulusta kun aika jättää alan polkemaan työmatkat mahoineni. Bebesissä hullaannuin tällaiseen humpuukiin, tosin pointtina on kantaa noita pussukoita mukana ja tilailla vaikkapa baareissa kuumaa vettä kun muut nappaa sen oluensa. En mä kotona ole mikään erityinen teenjuoja, ellen sitten oo sairaana. (Nyt vasta luin ton tuoteselosteen muuten, ihanaa! Synnytysvenytysteetä! Enpä oisi uskonut että vadelmalla, mintulla, nokkosella, kauranversolla, kamomillalla, villiruusulla, sinimailasella on moisia paikallisia vaikutuksia naisvartaloon! :D) Stockan season sale -laarista (kun kävin palauttamassa yhdet Hullujen päivien hutihousut) tarrasi mukaan vahingossa vielä ihan tavisneule, josta teen nyt mammaneuleen kevääksi-kesäksi. Mut se oli toi tipuväri! (Ja toihan oli puoli-ilmanen, koska sain "alennusta" kun palautin ne housut!)

Oli muuten tarkotus esitellä postauksessa enemmänkin lähiseudun odotusshoppailupaikkoja omien kokemusten perusteella, mutta taitaa jäädä erilliseen osaansa se selvyyden vuoksi. Joillain vauvoilla on vissiin joku sellanen kuin vuorokausi- tai päivärytmi, mut meidän pirpanalla on selkeä viikkorytmi! Alkuviikot kun oon enempi koulussa on aina huikeeta ryminää, meuhkausta ja potkintaa melkein aamusta iltaan ja loppuviikosta kun mökki heiluu duunissa ulkoisesti tarpeeksi on pesässä sisällä puolestaan huikeesti rauhallisempaa. Joka potkusta nautin kyllä edelleen, saavat ihan rauhassa vielä voimistua!

Ja nyt sitä lukemista väliin.

Ps. Stressinaiheista toisiin. Kun vaunut ja turvakaukalot alkaa olla selätetty on tällä hetkellä tuskana imetysliivit. (Tai raskausliivit.) Kun on niin kranttu. Tai siis laatutietoinen. Toistaseksi ainakin H&M (jos liivit painaa niin että niissä ei esim. voi nukkua ne on huonot) ja Boob (ei kehtaa käyttää kodin ulkopuolella kun ne ei tue tarpeeksi ja nupit sojottaa vähän joka ilmansuuntaan) on mut pettäneet. Oisko vinkkei hei teillä reippaammin varustetuilla? Avainsanat: sairaan tukevat, sairaan mukavat. :)

Terhin hedelmäsalaatti ja vinkit

Yksinäisen illan aterioinnin innostamana päätin kirjoittaa tosta hedelmäsalaattiateriasta sitten ihan blogitekstinkin. Mieleen tuli kuitenkin laajentaa aihetta vähän pidemmälle ja jopa jakaa itse hyödylliseksi kokemaani maalaisjärkitietoutta! Vaikka tää nyt raskausblogi onkin, ennemmin kuin mikään kulutusvinkki- tai ruokablogi niin miksei moni sattuisi hedelmien ja vihannesten laajemman kulutuksen ja tarkkailun juuri odotusaikana? Joten ensihätään Terhin hedelmäsalaatti ja jälkkäriksi arkiset vinkit toimintaan kauppojen hedelmä- ja vihannesosatoilla. (Ainakin jossain määrin oon huomannut, ettei tällaset kaikille mieleen tule.)

Hanki haluamiasi hedelmiä haluamasi määrät. Itseltäni jäi nyt esimerkiksi salaattiklassikkoni kiivi kauppaan, koska ne oli kaikki raakoja. Samoin meloneita ei ollut pilkottuina ollenkaan ja kokonaista en halunnut ottaa, kun näilläkin tulee jo liian iso annos. Vahvan makuisia (sitrukset, banaani) on hyvä ottaa vähän vähemmän ja mietoja (meloni, päärynä) ehkä määrällisesti enemmän, niin tasapaino säilyy.

Hedelmäthän on ravintona aika haperoa meille suomalaisille. Kuljetus- ja säilytysmatkat on pitkät, torjunta-ainemäärät huikeat ja makukin talvisin vähän niin ja näin. Kaiken hyvän mitä hedelmistä voi saada saa terveellisemmin vihanneksista. Vihanneksista puuttuu hedelmissä ekstrana saatava hiilaripommi, hedelmäsokeri. Mutta koska olen raskaana, niin mä saankin nyt syödä ihan mitä huvittaa! (Hähä!)

Pilkotaan kaikki kulhoon.

Sekoitetaan.

Lisätään terveelliset ja epäterveelliset ainekset, eli purkki maitorahkaa, puoli purkkia raejuustoa ja purkki maun mukaan vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä. Ja sekoitetaan.

Ja syödään. Yleensä usemmassa osassa, kun kerralla ei jaksa.

Sitten nää satunnaiset vinkit. Jotain varmaan jää puuttumaan ja sit harmittaa, mutta ei voi mitään.

Kaikesta kotimaisesta: Nyrkkisääntönä voi muistaa kaiken "maanpäällisen" sesongin loppukeväästä loppukesään ja taas "maanalaisilla" puolestaan kesästä tai alkusyksystä talveen. Ankeinta aikaa aletaan siis kohtapuoleen kotimaisen kasviksen suhteen elellä, kun viime kesän sipulitkin alkaa loppua ja ensi kesästä vasta haaveillaan...

Avocado: Kivikovat ei välttämättä kypsy ikinä, mutta usein hyvin esikypsyneitä on ympäri vuoden tsägällä vähän kaupasta riippuen, eli kannattaa tarkailla omien lähikauppojen toimittajien mentaliteettia. Nykyään tarjolla näyttää ympäri vuoden olevan pääsääntöisesti vain yhtä ainoaa (Hass) lajiketta, kun ennenmuinoin rinnalla etenkin kesäaikaan pyöri myös kauniin vihreä ja tasakuorinen Fuerte. Eli jos Fuertea näkyy, vinkatkaapa! En ees muista enää oliko se parempi koskaan tai mitään, mutta ihmettelen vain mihin katosi... Niin ja monesti isosta avocadokasasta saattaa ne alimmaiset olla parhaiten kypsyneitä, eli kannattaa metsästää jos samana päivänä haluaa syödä...

Irtotuotteet: Irto on aina kilohinnaltaan halvempaa kuin rasioitu tai pussitettu. (Paitsi ehkä joskus harvoin jotkut tarjoukset.)

Kiivi: Ylläri kyllä talvisesonkituote, eli nyt kannattaa! Tähän pätee vähän sama kuin avoonkin... Kivikovat saattavat vaan suoraan pilaantua, eikä kypsy koskaan. Liiallisella käytöllä muuten laksatiivisia vaikutuksia (ainakin mun miehelle)!! (Ja ihan OT sitten vielä: yksi köksäntunnilla oppimistani asioista on, ettei kiivi liottamatta hyydy liivatteella, siinä on joku vasta-aine, hyvä muistaa esim. kakkuja koristellessa kiiveillä!)

Kurkku: Pilaantuu laikkumaisesti ja useimmiten päädyistä, eli ne kannattaa tsekata etenkin talvipakkasilla ja kesähelteillä.

Mansikka: Ulkomaiset voi jättää äitienpäiväkakunkoristeiksi suosiolla. Aikoinaan kun poimintatöissä kesäsin vaikutin aivan ehdoton suosikkilajikkeeni oli Honey! Sitä näkyy ainakin pk-seudulla älyharvoin, eli jos näet, ota sitä! :P

Melonit: Kesästä syksyyn sesonki, saattavat hyvin säilyä kaupan varastoissa jopa talveen asti, kypsyystsekkinä napapää joustava muttei löllö, saattaa tuoksua makealt, isoissa yksilöissä ontto ääni kopauttaessa. Pilaantumisesta kertoo pehmeät tai tummentuneet kohdat kuoressa, etenkin siellä napapään lähellä.

Omput: Hyi en suosittele (paitsi kotimaista ja ehkä luomua ja ehkä syksyisin :). Raakoja juttuja voi tosin kotona koittaa pikakypsyttää paperipussissa omenoiden kanssa, mutta varo pilaantumista!

Perunat, porkkanat, tomaatit: Älä syö vihertäviä, alle millin kokoiset itämiset ei haittaa, porkkanoista naatit pois kotona, niin säilyvät paremmin.

Rasiatuotteet (mitkä vaan): Alapintaa kurkkaamalla näkee nopeimmin pilalle menneen, kun siihen suuntaan ne nesteet ja muut valuvat.

Sipulit: Tuoreet kesällä, kuivatut syksyllä ja talvella, keväällä saattavat loppua ja joudutaan ulkomaisilla (helposti pilaantuvilla) paikkaamaan vajetta. Näissäkään ylläri kyllä itäminen ei haittaa, vaan jotkut jopa tykkää että versot ois hyvänmakusia (en oo ite kokeillut).

Sitrukset: Talvisesongin tuotteita, makeimpia yleensä pienet, painavat ja ohutkuoriset, kun taas väri ei paljasta mitään!

Säilytys:
Kaikki kannattaa säilöä umpinaisesti (kaupan pussi, ekommin säilytysrasia) ja vedellä kastelulla voi ennaltaehkäistä ja jälkipelastaa nahistumista. Esim. salaatti- ja yrttiruukut ennen säilömistä kannattaa aina kastella niinkuin kukatkin ruukuissa ja jos ei vähään aikaan käytä niin kastelut väliin. Ihan nahistunut salaattikin pelastuu vielä jääkylmässä vedessä liottamalla. 
Rehut on osittain myös olennaista säilyttää aina samassa asennossa, missä itse tuotekin on alunperin kasvanut. (Eli salaatit ja tilli esim. pystyssä jääkaapin ovessa, basilika pystyssä ikkunalaudalla, jne.) Sanotaan, että jopa porkkana säilyisi paremmin pystyasennossa naatti ylöspäin jossakin boksissa, mutta tätä en ole kyllä itse kokeillut! Jos teet sekasalaattia pidemmäksi aikaa, kannattaa eri osat jättää erilleen ja suljettuihin astioihin, niin säilyvät jopa monta päivää, etenkin kostutettuina.
Kannat sun muuta on hyvä jättää kiinni kasvikseen muissa paitsi juureksissa (omena, terttutomaatti, salaattikerä, sipuli). Ehkä se luulee vielä saavansa kasvaa kasvimaalla tän seurauksena?

Valikoimat: Kaupat tilaavat hedelmä- ja vihannestuotteet manuaalisesti, eli siellä on ihan oikeesti yksi tai muutama ihminen, jotka päättävä kuinka monta laatikkoa avocadoja viikonlopuksi otetaan, kuinka pitkän ajan varastoa niitä takatiloissa säilötään ja missä ne on esillä. (Toki sesongit ja saatavuudet myös vaikuttavat, kun esim. kotimainen kukkakaali vaan loppuu täysin markkinoilta tammikuussa, sitä ei saa kun sitä ei ole.) Mutta pointti siis on, että jos huomaat jonkun loppuvan liian usein, olevan huonolaatuista tai mitä vaan niin pistä mailia kauppaasi! Toinen vähemmän vaativa keino on tutustua tarkemmin eri lähikauppojesi tyyliin ja tapoihin ja hakea kustakin erikseen se, mikä siellä on hyvää tai muuten vaan toimii. Sesongit ja tarpeet vaihtelevat, eli yritä itse miettiä koko osaston tuotteiden hankkimista kaikkien asiakkaiden tarpeisiin jopa viikko eteenpäin. Kaikkea ei vaan aina huomaa, joten siinä voi ihan hyvillä mielin auttaa vinkkaamalla.

Ja vuoden 2013 vihanneshan on chili! Että onnea vaan imetykseen! >:D

((Loppukevennyksenä: Mielenkiinnosta omia silmämääräisiä huomioita kohtaan tein tän Lindexin klassikon, rintsikkakokotestin mittanauhalla ja aika oikeassa olin! Ihan tarkkoja senttimääriä en muinaisista mittailuista tietty muista, mutta tuolloisesta on koko "mittojen mukaan" (ainahan vähän riippuu liivimallista sitten irl) kasvanut tosiaan sen kaksi kuppikokoa ja kaksi ympärysmittaa... 85 F:ään asti. Kuulostaa hurjalta, mutta ei nää niin isoilta näytä vaikka tuntuukin! (Onneks.)))

Ruokakriitikko iskee jälleen

Postaus saa inspiraationsa aamiaisestani (joka on vielä syömättä), koska ajattelin löytöni valokuvata tänne ja hyörin sitten kameran kanssa keittiössä vähän pidempäänkin... Nyt ei siis mitään logiikkaa, ei järjestystä, vaan äkillinen ruokavinkkiaivopieru, olkaa hyvä. Valottakoon tää myös hieman miten oon nyt sitten oikein syönyt...

Bloggeri käänsi kuvan väärinpäin, tyhmä blogger.

Löysin niitä! Listeria- tai tokso- (en muista kumman vai molempien) riskien myötä odottajan odotetaan kuumentavan kaikki ulkomaiset pakastemarjat ennen syömistä. Mun muuhun marjaelämään tää ei suurempaa ongelmaa ole tuonut, paitsi vatun vatun vattuihin! Ne tuntuu ainoalta, jota ei löydä kotimaisena pakastealtaista... Ja se kuumentaminen nyt kuulostaa turhalta ja maun (ehkä vitamiinitkin) tuhoamiskeinolta... No nyt löysin suomalaista ja ongelma ratkesi! Berrymasterilla on huijaushintasia (6,99 € / 400 g, riittää kahteen reiluun tai kolmeen kuvassa olevaan annokseen), mutta huijaushyvälaatusia suomifinland-vattuja. Oikeesti noi on kuvassa pakkaspussista heivattu kuppiin ja sulanut huoneenlämmössä noin tunnissa. Ja niillä vois ihan hyvin koristella vaikka kakun! Ne on niin ehjiä ja upeita! Ja herkullisia! Ah ihanaa, mun vattuhimoni on tyydytetty, pärjään hetken muilla kotimaisilla taas. :)


 Ja tähän väliin muuten keittiön olennaisimmat:

Leipäveitsi, iso yleisveitsi, yleisveitsi, tomaattiveitsi, hedelmäveitsi ja kuorimaveitsi. Uusimmat joululomalla hommatut veitset nyt puuttuvat kuvasta, kun tää kuva on jo aika vanha... Eli syksyltä. Mut siis näillä syö mitä vaan. Ja se on iso asia! Kuinka monta kertaa sulla jää joku hedelmä kauppaan odottamaan tai kotijääkaappiin pilaantumaan "koska ei jaksa kuoria"? Mulla ei ikinä! (Paitsi ehkä kookospähkinä jos sitä sattuis joskus tekee mieli?)


Mua ei ole ikinä elämässä närästys vaivannut tai haitannut kuin hyvin satunnaisina kertoina ja niinäkin niin lievästi, että yleensä en siihen mitään apua ole edes huomannut ottaa. Jos olenkin niin se apu on ollut lasi maitoa. Nyt vaiva on tiuhempi, mutta ei onneksi sen rajumpi, joten noh... (Miehenkin kanssa puhuttiin että kun mulla on se juttu tuolla välissä silleen löystynyt niin nyt se päästää sit jotain vähän väärään suuntaanki. Eli about niin sitten.) Nyt voi maitoa sanoa kuluneen. Ja koska se on maistunut muutenkin kuin ruuan päälle närästyksenestohuikkina olen vaihtanut luomuun. (Ei sitä lisättyä deetä ihan kaikesta tarvitse ottaa.)

Varmaan 1,5 litraa vuorokausi on aika lähellä totuutta määrissä jos kaikki kahvimaidotkin lasketaan. (Ja paino sanalla vuorokausi päivän sijasta, koska lasi mölöä on mun nukkumaanmenonärästyksen ja aamuyönälän pikapelastaja lähes joka yö!)

Ylläolevassa kuvassa muuten myös muuta mielenkiintoista. Tuoremehut on edelleen etenkin tollasina hedelmälihaisina versioina ihan mun intohimo. (Onneksi on muuten appelsiinit aika tiuhaan tähän vuodenaikaan tarjouksissa, saa ite jumppapuristaa aamumehunsa.) Toi Inkun uutuus mangojogurtti lähti muutaman kauppareissun huokailun jälkeen testiin. (Siis muistaako joku muu kasarilapsi tarha-ajoilta mangojogurtin?? Ja nyt sitä sais niinko kaupasta?) Yleensä en "sokerijogurtteja" juuri syö, mutta täytyy uutuuksia sentään kokeilla! Enkä oo ees vielä testannu onko tossa tarpeeksi tujakka maku rahkaan sekotettuna... Taittaa meinaan kivasti pois sitä makeutta. *

 Ja makeudesta päästäänkin keinomakeuttaja vastaan valkoinen sokeri raskausajan taisteluun. Mulle se nyt on tuttu taistelu taviselämästäkin, joten ihan samoilla mennään kuin normaalisti. Arkiaterioissa (erittäinkin hyvä esimerkki juuri nuo aamujogurtit ja -rahkat) en mielellään käytä lisättyä sokeria. Toisaalta en mielellään myöskään makeutusaineita. Normisettini on yleensä ollut stevia + hermesetas (käsittääkseni sakariinia). Steviaa mieluusti käyttäisin pelkälläänkin, mutta pakko myöntää, että liikaa/tarpeeksi sitä laittaessa maku käy vähän kitkeräksi. Tän kitkeryyden saa sitten leikattua kätsästi pois korvaamalla ne ihan vikat tipat hermesetaksella. Luonnollisuus, kalorittomuus ja maku maksimoitu! Sakariinin jätin odotuksen myötä tietty pois ja nykyään sitten stevian rinnalla makeuttajien virkaa toimittavat hunaja ja vaahterasiirappi. Vähän tilanteen mukaan... (Esim. vatut & vaahterasiirappi on ihan pakollinen!)

Lisäksi aamurahkajuggejen sekaan toisinaan tunkemani femisoyan tai pellavansiemenrouheen olen nyt korvannut pellavakiellon takia ihan mälsästi soijajauhoilla, soijarouheella jatai kauraleseillä.

Erityismaininnan tähän väliin annan myös Valiolle ja Profeel-tuotteille! Nopeasti ja helposti syömäkelpoista, yleensä (?) lisäaineetonta ja ravintoarvoista välipalaa. Hintahan on törkeä, mutta eiköhän noita taas tule luentojen välissä jokunen kumottua...

Ja pikanuudelithan on tunnetusti ihan hirveetä natriumglutamaattikuraa, huhhuh! En niitä juurikaan syö, mutta välillä iskee into, varsinkin jos mies tujauttaa tulelle omansa ja tuvan täyttää arominvahventeen huumaavan aromaattinen katku! On se onni, että sattui isommassa kaupassa sitten muistumaan mieleen tämäkin ja löysin kuin löysinkin lisäaineettomia luomunuudeleita!

Jotka ovatkin sitten aivan järjettömän kamalan makuisia! (Ihan voisi Stubbia tähän lainata! :D) Toinen pussi jää siis syömättä, kuka haluaa? (Myönnän siis, että on olemassa ruokia, joiden vain luontaisesti kuuluu maistua ainoastaan lisäaineilla höystettynä.)


Ja vielä loppuun... Jos tykkäät ruuanlaitossa viljellä liemikuutioita korvaa ne näillä natriumglutamaatittomilla vaihtoehdoilla!

Niin teen minäkin! :D

* Kuva on myös otettu meidän bränkän jääkaapin ovesta! Tällä hetkellä voisin kyllä melkein satasen maksaa ekstrahintaa, jos se muuttuisi vähänkään hiljasemmaksi. Onko tollasia vanhanajan kesämökki-ja-jääkaapin-tahdissa-tärisevät-kolisevat-huonekalut vielä olemassa? Järkky turina! Ja tietysti etenkin yöaikaan.

Taas kaikenlaista

Piti kirjoittaa jo aamulla, mutta ajattelin sitten vatkuttaa, kun kameran akku on latauksessa ja mietin josko uskaltaisin teille jo mahakuvaa näytellä. Useammalta taholta (2 ulkopuolista + mies) olen jo kuullut mahastani. En tosin tyyliin "ootsä raskaana" vaan vain henkilöiltä jotka tietää. Yhdet itsenäisyyspäivänä kuulleet sanoivat ja vieläpä kaikenmaailman talvifleecet päällä että on tässä melkein parissa viikossa jo jotain tullut. Toinen oli miehen siskon mies, joka kuultuaan totesi, että vähän sitä oli mahasta katsellukin, muttei ihan sentään kysyä viitsinyt.

No yhtäkaikki, itse alan ehkä hiljakseen myöntyä siihen että kyllä se kasvaa. Ja oikeastaan ainoa oireeni siis onkin! Alkuun vähän vähättelin moista, koska oletin että maha kasvaisi enemmän alaosastaan (siis siellähän se örkki varttuu!) mutta tänä aamuna nettikuvia selailtuani totesin, että kyllä se vaan taitaa koko maha paisua alkuun ja vasta myöhemmin tuo alaosa. Loogista sinällään, koska kohtuhan vielä kasvaa tuolla lantion sisällä eikä niinkään ulospäin näy, mutta se sitten puskee tottakai tieltään kaiken maailman sisäelimiä ja mahalaukkuja ja mitä kaikkea tolla seudulla nyt sitten edessä onkaan. Vähän harmittaa, etten ole mitään viikottaista kuvaamista harrastanut, mutta kun ei yksinkertasesti ole tuntunut siltä että tarvetta olisi, kun ei mikään ole muuttunutkaan. No mutta ehkä saatte jotain kun lataus on suoritettu.

Tulin sen sijaan nyt jo kertomaan lääkärin soittoajasta!

Toksoplasmoosi vasta-aine oli negatiivinen, eli en moista ole koskaan sairastanut. Jotenkin hupaisaa kun tuolla etelämmässä Euroopassa vissiin about kaikki ovat! :D No hyvä uutinen tässä tietty on se, että jos en tähän mennessä ole saanut meidän kissoilta (tai sen enempää ruuasta) toksoa käyttäytymistavoillani on aika epätodennäköistä että sen nyt tässä tulevana puolena vuotenakaan saisin. Toisaalta huono uutinen sinällään on tietysti, että koska vasta-ainetta ei ole, saatan sen saada... Mutta tulipahan tutkittua. Vissiin tuo tokso testataan eniveis jossain vaiheessa uudestaan, mikäli oikein olen käsittänyt.

Jaaaaa sitten kiinnostavin! D-vitamiinitasoni oli 73 ng/ml!! No arvatenkin lääkäri sanoi sen olevan oikein hyvä, mutta minähän nostin heti tota tähän astista 85 päivittäistä mikroani 105:een asti. Kuitenkin virallinen optimaalinen suositustaso olisi sen 80-100 ja yli 100:kin saisi reippaasti mennä... Mutta ainakin ihan kiva tietää millä määrillä mennä ja myös ihan tulevia talvia ajatellen. Tuskin nämä kuitenkaan alkavat Suomessa merkittävämmin valostua... Aika hurjaa kuitenkin ajatella, ettei moni syö deetä ollenkaan lisänä. Mikähän heillä taso on, jos mulla "kymmenkertaista annosta" syövänä on "vaan" 73? :D No tässä Tolonen muille kiinnostuneille. Noita linkkejä on netissä ihan loistavia suuntaan ja toiseen pilvin pimein! Saa helposti kokonaisen päivän kulumaan d-vitsku-harrastukseen. :)

No katellaan nuita mahajuttuja myöhemmin.

Nyt se sekos

Ihan yyberinä heräteostona tarttui tänään matkaan mukaan vielä lisää lisäravinteita. ("Kun eihän niistä haittaakaan voi olla, paitsi rahanmeno.") (Ja edelliseen liittyen mun ehkä pitäis alkaa jo lopettaa toi rahan törsääminen sillä verukkeella, että mulle jää nyt niin paljon säästöön kun en enää juo ja polta...) No pahat tapansa kullakin ja saa kritisoida vapaasti, ihmiset on erilaisia! Lisään tähän kuitenkin, että EN korvaa mitään ruokapuolesta näillä lisillä, vaan pääpaino mun ravinteiden saannilla on syömisissä. Aina. Ei siis vaan odotusaikana. Nää tropit on vähän niinkun sellanen kepoisa harrastus vaan, koska en usko niistä haittaa olevan ja mitäs sitten jos vaikka hyötyä onkin, niin plussallehan siinä vaan jäähään. (Poikkeus on tosin d-vitamiini: Sitä uskon vakaasti synkässä Suomessa tarvittavan talvisin. Ja nykystä virallista suositusta enemmän, mutta on sekin alku edes...)

No se tästä filosofiasta alkuun. Lisäsin siis kaappiini Bioteekin maitohapon Probiootti plussan ja mustaherukansiemenöljyn. Innoittajana olivat niinkin höpsöt jutut kuin nettilukemiset. Mulla tai miehelläni ei ruoka-aineallergioita ole, joten mietin ensin että maitohapot voivat vähän turhia olla. Mutta hetken keskusteltuani miehen kanssa huomattiin, että miehen siskon lapsilla allergioita löytyy (jo imetysajalta) ja mun isälläkin on vaikeat muna- ja kala-allergiat ollut eläessään. Jotta mikäs siinä, oonhan mä noita joskus aiemminkin popsinut, matkustellessa etenkin. Tuota herukkaa ajatellen sitten mulla itelläni ei myöskään iho-ongelmia mainittavammin ole ollut, mitä nyt vähän aknea nuorena. Mutta jälleen tuli lähisuku mieleen ja miehellä ei mikään hyvä iho aina ole ollut, joten jälleen: "mikä ettei".

Itseasiassa tässä huvikseni nyt laskeskelin paljonko mun valmisteille tulee vuorokaudessa hintaa ja sain summaksi noin 1,50 €. Ei ihan hirveesti siis kuitenkaan. Ja ottaen vielä huomioon, että en tosiaan mene halvimman kautta, eli osta esim. isoimpia pakkauksia tai halvimmista paikoista kerralla... Eli näillä määrillä halvemmallakin pääsis. Mut jeejee, kukin tyylillään, tulin vaan jakamaan kun kerrankin on illalla aikaa, kun mies työreissussa tän yön... Mitäs sitä nyt tekis...

Täs noita maitis + allergia linkkei:
Tohtori
Yle Akuutti
Trondheim yo
Turun yo (PDF!)

Jaaaa mustista + ihosta sitten:
Mikälietiedote
Ruokatieto

(Mieluusti saa laittaa lisääkin vinkkejä, jos joku jaksaa noita enempäkin kahlailla...)

Itsenäisyyspäivän vaatekriisi

Tämä näky on jo aika vanha. Ihan suosiolla joku ehkä pari viikkoa positiivisten testien alkamisen jälkeen luovuin ehkä vähän toivosta mahtua pikkuruisimpiin kesävaatteisiini sen verran pitkään aikaan, että oli aika kiikuttaa ne vintille. Edellisessä muutossa olin laittanut jo kaksi säkillistä suuria, pieniä ja muuten vaan kelpaamattomia vaatteita kiertoon kavereille ja Uffiin.Aika helppo missio oli siis edessä, mutta kyllä sieltä reilu säkki lähti silti. Odottamaan kesää 2014. Huoh. No eivätpähän kummittele sentään koko talvea joka päivä kaapin hyllyillä.

Painoa mulle ei varsinaisesti laskettuna ole tullut vielä lisää juuri. Vaikea tarkalleen sanoa, kun en mä nyt vaa'alla jatkuvasti ole normaalisti hyppinyt ja nyt kun olen, niin tosi hankala sanoa mikä on painon ja mikä turvotuksen ja mikä minkäkin syytä. Suunnilleen samoissa siis ehkä kiikutaan. Ja silti tuntuu että jokapaikka tursuu!! Onneksi mulla on jo vuosikausia ollut vaan tapana pukea verkkarit päälle menin minne menin ja ylipäänsä mitään joustamattomia epämukavia vaatteita mun päältä on vaikea löytää koskaan. Urheilutoppeja oon käyttänyt työrintsikoina jo iät ja ajat, joten ei ollut iso juttu laajentaa tää käytäntö myös arkielämään, kun ei selkeän kuppikoolliset, kaarituelliset ja kaikin mahdollisin muinkin puolin epämukavat arkirintamaliivit enää päälle sopineet. Se kävi muuten nopeesti! Viikko siittä kun ekan testin tein oli kokoa tullut noin 1,5 kuppikokoa lisää. En jaksa, eikä kiinnosta metsästellä sen kokosia liivejä mistään erikoisliikkeistä, joten tutuilla Casalleilla ja Röhnischeillä mennään. :) Onneksi niitä on pino.

Nyt sitten kun ehkä pari päivää on tuntunut että tursuminen ja turvotus ehkä ton saapuvan kymppiviikon myötä voisivat hellittää olis ollut kauheen kiva pukea tänä päivän itsenäisyyspäivän hippaloihin mun superihana, vieläpä sininen satiinimekkoni päälle. Mutta ei, kun se ei nyt löydy! Ei oo kaapilla, ei oo vintillä, ei oo miehen kaapeissa. Mä en ala! Muuttukaa joku mulle mekoksi! Mitä mä nyt laitan? Koska laitan mitä vaan kaikki tiiraa mun mahaa eniveis. Joten toi mekko ois ollu niin hieno, että se hienous ois kompensoinu vähän sitä, että ei ois tuijotettu sitä mahaa vaan sitä hienoutta. Mut nyt sitä ei löydy! Äärgh! (Ehkä mä käyn viel uusiks vintillä, kunhan saan leipomukset käyntiin... Ja varmana sit se mekko ei sovikaan enää!)

Mutta juu siis normaalia isompia vaateongelmia ei oo vielä tullut. Ja rauhallisin mielin oottelenkin kunnon mahan kasvua tonne helmikuulle. Sillon kuitenkin vasta ne viikot, kun pitäs suurin spurtti siltä osin olla. Ihanasti muuten päästään uudenvuodenaattona juhlistamaan meidän ekan kolmanneksen päättymistä ja siirtymistä turvallisempaan odotusaikaan! :)

No toiset hommaa jotain bola-korui tai hopeahelistimiä tai kihlasormuksia, niin mun eka raskaushankinta (ehkä vitamiinien jälkeen??) oli sitten muutama paita. Ensinnäkin toi väri (eikä muuten oo kuvassa yhtään niin kirkkaan vaaleenpunaspinkki ku luonnossa)!! Toi harmaa vaan näytti mukavalta ja mun ja örkin tyyppiseltä... Ja no, musta paita (pienillä kiristysrypytyksillä sivussa) pitää aina olla tietysti...

Nojoo, noiden hankkinenkin tapahtu siis joskus sillon 5. viikolla vissiin, olin melkein unohtanut ne jo! :D Vähän jäi vielä kaivelemaan Hooämmän mammaossalle jäänyt vaaleenvihree pehmoinen neule, mutta sitä en ottanut kun neuleet ois kiva olla laadukkaita, kun noi henkkamaukat tuppaa nukkaantumaan niin nopsaa, jossain trikoopaidoissa vähän eri juttu... Ehkä niitä ei siellä enää olekaan, niin problem solved! (Ja ehkä mä sen Bolankin vielä shoppaan jos tulee vaikka kurja mieli joku päivä ja kaipaa piristystä...)

Miehen isä siis nyt tietää, oli eilen kertonut mies. Ja kommentti oli ollut että olivat he arvanneet! Ahhahhaa! Johtopäätöksiä: 
1) Ei kannattas olla näin viiniinmenevä, niin ei kaikki heti arvais siltä seisomalta kun viinistä yhden kerran kieltäytyy! 
2) Sööttiä, että miehen porukat sen noin hyvin tuntee, että arvaa stressinaiheetkin kertomatta. 
3) Söötimpää, että mies ei porukoitaan tunne niin hyvin, että edelläolevasta huolimatta stressaa myös kertomista. 
4) Olis pitänyt itse vaan sillon viikonloppuna kertoa, kun kerta mieli teki. 
5) Ehkä kaikki ne muutkin, joilta "reaktiot" puuttuu onkin arvannu jo etukäteen eikä osaa esittää reaktioita!?! 
6) No ihan sama. 
7) Tänään saadaan sitten äidille/anopillekin kertoa. 
8) No hei ihan saleen on mieheltään jo kuullu! 
9) Onneksi se on ehkä hyvä esittäjä?

Ja alotin muuten ekstra b-vitamiinien syömisenkin (Multivita), kun toi lihajuttu nyt sujuu mitenkuten. En varmaan koko raskautta noita popsi, mutta nää kriittisimmät viikot ja ehkä sitten harvennan vaikka joka toiseen päivään. Ainakin on kahdessa päivässä parantanut mun iänikuset suupielet. (Sehän siis on erittäin tutkitusti merkki puutoksista!! :D) Pahoinvointiahan mulla ei oo ollukaan, mutta jotkut sanoo, että siihenkin jeesailisi. Jälleen suosittelen. (Tosin ensisijassa kaikille se d-vitsku kuntoon, jännittää pääsenkö veritestiin, oispa chilli neuvolalääkäri ja pääsisin!)

Jeps, mä lähen tästä karkuun eilisillan sipseiltä syömään keittiön puolelle marja-rahka-mysli-aamupalaksi-vakiintuneen-mössöni ja vääntämään niitä joululuumuhalkoja illaksi. Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! :)

Ravinto ja ravinteet

Aikas pian ton plussan jälkeen (ellei muuten jopa ihan samana päivänä) hyökkäsi mulle himo syödä paremmin kuin normaalisti. Mitä tuolla nettikeskusteluissa oon pyörinyt, niin ilmeisesti ihan kaikille ei samoin käy, mutta mulle sitten senkin edestä. Ei oo himottanu sipsit sun muut vaan enemmänkin mehut, hedelmät, kasvikset ja maitotuotteet. Ja hyvä tietysti niin. Ihan viime päivinä on tosin ruokahalu kutistunu ikävän mitättömiin...

Paljon on tietysti tietoakin hihaan tarttunut, ihan noin vahingossa, kun sitä tiedonjanoa piisaa. Ja kun ruokavaliojutut kiinnostaa normaalistikin, niin miksei sitten tässä tilassa erityisesti panostaa? :D En nyt jaksa jaaritella tässä noista neuvolan tulevaisuudessa kieltämistä ruoista, niihin saa suhtautua ihan miten lystää. Ehkä oon itse sellaset "turhat" ja "ylimääräiset" riskit* minimoinut viime aikoina, joista en niin normaalisti piittaa, mutta en kyllä mitenkään ole mitään haluamaani alkanut itseltäni kieltää. Toivottavasti tää luotto kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ei sitten kostaudu mitenkään!

Eli ravintopuolesta ensin, koska sitä nyt pidän pääasiallisena lähteenä mistä minä ja örkki tarvittavamme tällä hetkellä saamme. 

Hiilihydraatti
Ehkäpä heikoin kohtani tällä hetkellä ja yleensä. Ei maistu puurot eikä vellit, leipä silloin tällöin. Toki kunnon atrioita valmistaessa kyljessä on aina joku perus hiilarilisäke, pasta, peruna, riisi, couscous yleensä. Kuituja varmasti tarvitsisin enemmänkin, mutta helpoiten taitaa jäädä saamatta tämä. Tsemppiä siis tähän!

Proteiini
Pääasiassa varmaan maitotuotteet, rinnalla kananmuna ja soija, liha ja kala. Oon koittanut nyt erityisesti tsempata, että nimenomaan jotakin liha/kalaa tulisi se annos päivittäin, normaalisti kun saatan herkästi kasvispuolelle taipua. Munaa tulee päivittäin ja maitotuotteet ovat ihan mielitekoisuutensakin vuoksi lisääntyneet. Toimivaksi jipoksi oon nyt ruokahaluttomina päivinä keksinyt tunkea jokaiseen pikkusalaattiinkiin protskulisän (raejuusto, feta, tonnari...) niin sillon tulee huomaamatta niiden herkkukasvisten seassa tätäkin.

Rasva
Pesto leivän päällä, öljyt ruuanlaitossa ja salaatinkastikkeet on aika simppelit pehmeiden tuojat, mutta toki nautin ja pidän tärkeinä myös Oivariinin, juustojen ja lihatuotteiden tuomia eläinrasvojakin. Ainiin ja syön mä pähkinöitäkin päivittäin! Nehän kuuluis tohon proteiinipuoleenkin vähän...

A
 Kala, muna, maitotuotteet, hevi** (Kiitos mangohimo, ja kiva että niitä löytyy aika mehevinä parhaillaan putiikeistä...)

B:t
Huoh. Tää taitaa olla se pahin. Ja tän takia oon koittanu tsempata tota eläintensyöntiä. Possustahan tätä sais, mutta se nyt ei oikein tuppaa maistumaan kuin ehkä pekonin muodossa... Onneks on toki noin kananmunat, maito, juustot ja lehtivihannekset vähän tukena myös.Mutta täysjyväviljan vähäisyydestä johtuen tääkin on kyllä vähän työn alla. Jos sitä koittas vaikka välipaloina vedellä jotain täyslihanakkeja? Eikös niissä oo possua ainakin? Kun ei toi pekoni oikein uppoa kun viikonloppuaamuisin. :D

Foolihappo (folaatti)
Lehtivihannekset, hedelmät, marjat... Vehnänalkioilla voisi tätäkin parantaa, mutta vissiin väitetään että foolihappo imeytyisi synteettisenä paremmin kuin luomuna? Tiiä sitten... No soijajauhostakin taitaa tulla. Tuntuu muuten ettei näillä ole mitään logiikkaa, että mistä mitäkin saa ja mistä ei? :P

C
Hevi. Yksiselitteisesti. Vinkkiä otetaan muuten vastaan, jos jostakin vielä löytyis simppeliä ruusunmarjasosetta pakasteena?? Sitä oli ennen ja rakastin sitä, mutta nyt ei ole näkynyt edes isoimmissa kaupoissa... Tai sit en oo osannu ettiä oikeista paikoista. :(

D
Kala, muna, Oivariini. Kalaa oon tosiaan yrittänyt tehostaa siihen kahteen kertaan viikossa. Vielä kun sais vähän vaihtelua tohon iänikuiseen uuniloheen... :D Alko muuten tekee mieli kalapuikkoja. Ja aurinkoon rynnin tietysti heti kun kevät saapuu!

E
Öljy, siemenet, pähkinät ja hevi. Kohtahan tässä pitää rynnistää ruokakauppaan!

Kalsium
Maitotuotteet ja lehtivihannekset. Onneks nää on ne mitkä himoittaakin.

Rauta
 Liha, kala, muna ja lehtivihannekset. Vissiin mulla muuten imeytyy rauta tosi hyvin, kun tietääkseni sen kanssa ei koskaan pienintäkään ongelmaa oo ollu!

Tokihan noita tärkeitä olis vaikka millanen lista, mutta alkoi nyt jo itteäkin kyllästyttää luettelemaan noita samoja aineksia joka kohtaan. Ehkäpä tässä nyt tiivistetysti voi sanoa, että jes hyvä et hevi maistuu ja jatkan sitä samaan malliin, mutta hitaiden hiilarien, kuitujen ja lihastuotteiden käyttöä vois koittaa treenata. Kaikki muu ihan ookoo, ei hätää.

Tietenkään tähän kaikkeen en tyydy, koska olen purkkiaddikti. Ja tavoistaan on vaikeeta ellei mahdotonta päästä eroon örkistä huolimatta. Kuulin, että ekalla neuvolavisiitilläkin kehotettaisiin johkin vitamiinivalmisteeseen, joten otin varaslähdön jo ennenkuin kuulin moisesta. Koska eläinperäistä A-vitamiinia retinolia ei saisi liikaa odotusaikana syödä suositellaan, että sitä ei pillereinä otettaisi. Näinpä jouduin pari päivää plussatestin jälkeen sitten lopettamaan keskeneräisen Gerimax-pakettini tyhjentämisen ja tilalle hommasin Mivisunin mama-vitamiineja. Päivittäisestä sellaisesta tuleekin sitten lisät vielä ruoan päälle ja hyvä niin. Onhan tästä keskusteltu jo iät ja ajat, että tarvitaanko vitamiinipillereitä vai ei, onko niistä hyötyä tai haittaa vai meneekö rahat hukkaan. No omat on rahani ja siinä missä kannan ne ruokakaupan hevi- ja munakatteisiin, niin miksen minimaalisen pienen siivun heittäisi myös moiseen. Lisäksi olen Mivitotalin nautinta-aikoinani kokenut selvän hyvinvoinnin ja piristymisen johtuen vitamiinivalmisteesta! Muiden ei sitä tarvitse uskoa, eikä pillereitä syödä. :)

Tarkkasimäinen voi huomata etualalla myös tämänaamuisen halpisliuskatestin, jossa testiviiva vasemmalla on selkeästi tummempi kuin kontrolliviiva oikealla. Eläköön HCG!

 Mivisunien rinnalla vetelen vielä Multi-tabsin raskaus omegoita, Bioteekin D3-vitamiinia, rautaa ja kalsium-magnesiumia. Tabsin omegat voisin ehkä herkimmin jättää pois, koska niistä olen normistikin luopunut. Kunhan nyt plussan myötä innostuin. Kalaa tulee kuitenkin mielestäni ihan tarpeeksi, kun nuo kapselit niin mitättömän pieniä kuitenkin ovat.

D-vitamiinia vähän etukäteen hirvittelen jos tuolle neuvolassa kysellään paljonko sitä vedän. Mivisunista tulee 10 mikroa, mutta päälle otan öljykapseleita vielä 75 mikroa. Jaa miksi? En vaan usko kotimaiseen suositukseen 10 mikrosta odottajille / 7,5 mikrosta normiaikuiselle. Sitä saa auringosta parhaiten ja Suomessa ei paista nyt aurinko. Tänään en koko päivänä ole nähnyt (enkä näe) aurinko vilaukseltakaan ja lamput on aamusta asti palaneet, että näkee koneella istua. Toivon todella että neuvolassa pääsee verestä testaamaan d-vitskun seerumipitoisuuden. Jos se jollakin ihmeellä olisi tosi korkea niin ookoo, voisin laskea "suositus"annokseen, muuten en. Sanokoot mitä vain. Ja tiedän, että tästäkin voi joku olla eri mieltä ja saa ollakin! (Omapahan on terveytesi...) >:D

Nojoo. D-vitamiinin annoksen vuoksi en kalsiumia ota pillerinä kuin 400-800 mg päivässä. Kuulemma raskaana se myös imeytyy paremmin, joten en siitä ole stressannut. Toisaalta mulla kyllä suvussa on osteoporoosia (äidinäidillä) ja osteopatiaa (äidillä), joten hyvä tsempata tuossakin nyt. Rautaa en usko tarvitsevani ainakaan enempää kuin Mivisunissa on, mutta ennen kuin tiesin örkistä kävin tosiaan noin viikko hedelmöityksestä luovuttamassa verta sen puolisen litraa ja vaikka hemoglobiini 163 näyttikin sain mukaani jälleen kerran 30 tabletin paketin Retaferia. Niitä oon nyt syönyt noin joka toinen päivä, hehe, alkuun jotta menkat tulisi pikemmin ja sittemmin että mulla ja örkillä varmasti palautuisi noi rautatasot. Eipä se tainnut olla tosta verenimasusta kyllä moksiskaan.

Voisi näistä ruokajutuista löpistä enemmänkin ja varmaan tulen löpisemäänkin aina jos jotain mieleen tulee tai jos jokin muuttuu. Yleisesti voisi vielä sanoa, että sokerin oon koittanut lukuunottamatta satunnaisia mielitekoja karsia aika vähiin ja samoin lisä- ja makeutusaineet. Luomua oisi kivempi syödä, mutta hinta kyllä ratkaisee. Ruokaverot alas! Herkkuverot ylös! Tietullit keskustaan!

Palaillaan.

* Turhilla riskeillä tarkoitan nyt tässä pääasiassa kasvisten huuhtelua tai vaikka parasta ennen päiväysten mielivaltaista venyttämistä. Olen siis vähän lipsunut tavanomaisesta "kaiken voi syödä" -asenteestani. :)
** Hevi = hedelmät ja vihannekset