Arkikuulumisia

Eilisen pohdiskeluvuodon jälkeen kaikkea kevyempää sillisalaattia tänään...

Eilen käytiin örkin kanssa vähän kokeilemassa uimahallia ja siellä lillimistä näin kesäkuukaudet jo mielessä. Varaudun siis henkisesti jo siihen, että ihan viime metreille en repäisevämpien liikuntamuotojeni pariin pääse. Vesi on kuitenkin elementtinä aika miellyttävä suuremmallekin valaalle ja aina olen tykännyt (no aikalailla kaikista pallottomista yksilölajeista) myös uimisesta. Helposti menee märkänä tavisuikkari päälle varmaan vielä pitkään (vesi ON ihmeaine), mutta ehkä sitten joskus loppukeväästä pitää katella pallomahamalleja jostakin. Muuta erikoista en uimisessa huomannut, paitsi selkäuintiasento on mielestäni muuttunut normaalista jo. Maha kun yritti kovasti mua kelluttaa, jolloin asento nousi liian pintaan tehokkaiden vauhtipotkujen osalta, joten jouduin selällä koukistamaan syvemmälle, jolloin sai taas vähän tasapainoilla että pysyi hyvässä linjassa etenemisen suhteen! Jos nyt kukaan tajus mitään...

Lähiuimalan pukkarit oli täysin uusittu. (Ne oli vaihtanu paikkoja, hyvä ettei miesten puolelle automaationa marssittu!) Ja kassan- ja uinninvalvojalukiolaiset näytti niin vanhoilta... Ei me vaan lukioikäsinä noin aikuisia oltu... Ehkä. Iskeeköhän meidän örkkiin murrosikä jo joskus 10 vuoden päästäki sitte?

Tänään nukuin suosiolla huippumyöhään, jätin jumpat väliin, koska edessä on tiukka ilta-aamu-duunisetti, jossa yöllinen vapaa-aika duunimatkoineen päivineen saa vain 6,76 tuntia aikaa. :) Töissä olen putiikissani jaksanut sairaan hyvin. Siis oon tosi yllättynyt. Ainoa toistaseksi selkeästi havaittava haitta on kohdistunut alaselkään, joka mulla ennenkin oli vähän välillä kipeenä pidempien ja raskaampien rupeamien päälle. Nyt on sitten suunnilleen joka vuoron jälkeen ja voimakkaammin. Toisaalta olen iloinen, ettei työ pelkkää istumista myöskään ole, koska tuntuu että sekin käy selälle. Eli molempi parempi ja sellastahan tuo onkin. Saa nyt sitten nähdä miten käy kun maha alkaa fyysisesti olla edessä. Kapeissa ja tiukoissa paikoissa mulla on tosi harvakseltaan välillä jo ollut vähän koordinaatio- ja hahmotusongelmia, että mistä sitä oikein mahtuukaan puikahtamaan tai livahtamaan pikasesti... :D Nukkumispuoli tietty se kenkuin, niinkun normaalistikin, mutta onneks oon pirteenä pysyny koko aika, vaikka unikin kyllä maistuisi. Mutta sellanen hereillä-olo-väsymys pysynyt poissa yhtä hyvin kun luomutilassakin. (Oikeestaan paremminkin, koska ei oo darraduunipäiviä enää!)

Hussilta tuli mun netpostiin kirje, oletin että se oli lasku jo ultrasta (ja ihmettelin, että nehän on tehostanut sitten toimintaa menneestä), mutta  mutta...

Ja eilen shoppasin netistä käytetyn hiilen värisen Manducan. Kuulosti ihan just mun ja örkin jutulta! Iskä saa hoidella vaunupuolen! (Noeikyl, mulla on aika varma vaihtis... Tosin tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa, koska on uusi malli ja liikaa hintaa... Eli epätodennäköistä löytää käytettynä = luonto ja kukkaro EIVÄT kiitä... Himputti. Ehkä pitää sit vaan vääntää monta lasta, että tulee käyttöä ja ees luonto kiittäis... Ai lisäkuluttajista maapallolle? Niijjoo... Ehkei sittenkään.*)

Onneksi alkaa koulu reilun viikon päästä! Vähän vaihtelua edes tähän. Ainoa ikävyys on sumplia noita opintotuki-, tuloraja- ja palkkajuttuja tässä alkuvuoden puolella, kun ei oo aavistustakaan mitkä tulee sitten tarkalleen olemaan loppuvuoden tulot... Pelkän palkan kanssa ollut vähän helpompaa... Lisäksi ahnehdin (taas kerran) ehkä vähän liikaa kursseja keväälle... Sit taas karmee morkkis puolessa välissä kun jotain joutuu jättämään kesken. Koskahan sitä oppisi?

Nälkä, ihana tekosyy, tää lähtee aamupalalle.

* Vähän liikaa unta viime yönä? Ehkä joo!

Keuhkotut kemikaalit

Pienet tilannekatsaukset eka. Kättärille soittelin, kun ultrakutsun aika olis ollut 27.2. 12:45 ja erillisessä kutsussa ollut lääkäriaika samana päivänä 8:30-10:30. Ois siis tullut aikanen herätys turhaan yhdistettynä ylimääräiseen luppohengailuun jossain kättärin lähistöllä. Äööääh. Soittelin ja selvisi ihan sekaannukseksi. Tosin ensin ehti puhelinkätilö kysellä multa miksi mulle on lääkäri laitettu. :D Öö, neuvola laitto lähetteen ja ne mulle kutsunsa... Lopputulos nyt kuitenkin oli, että lähetteeni perusteella päättivät, että tuon toisen seulontaultran tekee erikoislääkäri. Kätilön ultra-ajan olivat siis vahingossa ja turhaan pistäneet tulemaan ja se saatiin peruttua. Tosi ihana, jos tossa nyt on sitten enemmän aikaakin ultraukselle ja tsekkailevat, että happea on saanut örkkendaalen tarpeeksi äityliinin ajoittaisista Ventolineen-turvautumisista huolimatta! 

(Tosi hyvältä tuntuu toi hoitotasapaino kyllä nyt, vaikka hetken tossa joulun tienoolla jouduinkin tosiaan myös tota akuuttiavaavaa iltasin kiskomaan vielä päälle. Nyt onneks tasaantunut, niin ei tarvi sisätautilääkärinkin puoleen kääntyä tässä. Sillä lekuri uhkaili jos toi maksimiannos nykyistä ei piisaisi.)

Ja Kivelän terppa-assalle varailin paikkani raskausajan fysioterapiaryhmään tammikuun lopulle jo. Osuu kivasti 16. viikolle, kun 15-25 sinne mennä pitäisi. Ihan innolla odotan, koska mulla tonne lantiolle iskenyt nyt jo parin viikon ajan kivut. Google-diagnoosin (oon oikeesti tosi hyvä niissä, aina osunu oikeeseen) perusteella kyse on "vain" risti-suoliluunivelen (ja muiden lantion ja selän nivelten) löystymisestä johtuva vaiva. (Pieni kipukuvaus, jos jotakuta kiinnostaa: Vasemmalla jalalla askelta ottaessani oikean jalan maata vasten "ponnistaminen" aiheuttaa ihan just heti häntäluun vasemmalla puolella pistävää kipua joka askeleella. Joskus kun liikkeelle lähtee niin yksittäisellä askeleella saattaa turauttaa niin kovan tunnon, että ihan kävelykin pysähtyy.) Toivomus siis olisi, että venyttelyt ja fyssarien ohjeet jeesaisivat. Jos tuntuu, että alkaa työkuntoa uhata, niin harkitsen tätä.

No mutta varsinainen aiheeni olisi tänään kemikaalit. Niiden määrä mun elämässä ja oma luonnon kuormitukseni. Sinällään mun lääpätys niistä tuskin tuo kenellekään mitään uutta tai hyötyä omaan elämään / odotukseen, mutta onhan se pakko kun niin kuuma puheenaihe on! Luulin muuten kirjoittaneeni jo ruokajuttujen yhteydessä ravinnon mukana tuleviin kemikaaleihin suhtautumisesta sun muusta, mutta en nyt sellaista löytänytkään, eli en sitten vissiin! Jätän nyt kuitenkin sen suosiolla johonkin * tulevaan "kuinka olenkaan syönyt" -postaukseen. Pysyy joku jännitys yllä täällä...

Tänään listailen mielessäni (ja samalla siis tähän) ulkoisia kemikaalialtistajiani. Ja kuinka voisin niiltä vähän enemmän välttyä. Minkäänlaisten vinkkien kannalta oon ehkä huonoin mahdollinen kirjoittaja ever, koska (1) käytän kosmetiikkaa keskimäärin älyttömän vähän, (2) käytän muita kodin kemikaaleja (ruoka nyt siis pois lukien) älyttömän vähän myöskin, (3) vältän turhan ostamista, (4) en ole rikas ja (5) vältän (turhia) riskejä (sillon kun huvittaa). Tiedostan kuitenkin samalla, että aina on parannettavaa, eli ehkä itse saan tästä vinkkejä irti? (Ja sitten siinä sivussa joku muukin...)

 Aika ajoin mulla on aina innostuksia superekologiseen elämään, jolloin tulee kaikenlaista kokeiltuakin ja joskus hyväksi havaittua. Silti liputtaisin kyllä yhteiskunnankin vastuuta. Olis kaikki eko aika paljon helpompaa (ja kannustavampaa) jos se, öh eh, olisi helpompaa. Siis tehty helpommaksi! Muutama esimerkki... Mun lähikaupassa on joitakin ekoja vaihtoehtoja kotikemikaaleiksi, mutta esim. duunikaupassani ei ole. Itse kuljen aikas sujuvasti kaikki tarpeelliset matkani julkisilla vempuloilla, mutta moni muu ei liikkuma-alueellani, joten pakokaasut saavuttavat mut joka tapauksessa. Söisin tosi mielelläni hunaja - stevia - ruskeat sokerit tms. makeutettuja juttuja ja vaikka karkkejakin (tää nyt on jo ruokapuolta). Meillä on tuuria kun melkein pihalla on sekajätteen ohella bio-, kartsa- ja paprukierrätys ja melkein pihalla vielä erilliset lasi- ja metallimolokit. Mutta voi mitä tekisinkään, kun tänä muovivillityksen aikana saisin vaikka joka pihaan vielä energiajätteen! (Kaikesta kierrätyksestä huolimatta kun tuntuu, että sitä "seka"jätettä kun tulee tilavuudeltaan ainakin eniten...)

"Selän takana" olevassa kaapissa tyhjät pullot ja tölkit, paperi, muovi-, hevi- ja biopussit.

 Kurjaa on myös, että haitallisten kemikaalien käyttö on sallittua. Pyrin (ja joudun siis ihan omatoimisesti pyrkimään...) omissa tuotteissani välttämään seuraavia:
Turhat hajusteet ja väriaineet (Kylpyaineiden, dödön ja hajuveden kuuluu tuoksua tai ne on huonoja, mutta monen muun jutun ei.)
Sodium laureth / layryl sulfate (Hyöty - haittasuhde jotakuinkin 0 -100.)
EDTA (Samahko juttu kuin yllä.)
Antiperspirantti / alumiinidödöt (Mielummin deodorantti siis, mutta en kyllä hikoilekaan ihan hirveesti, paitsi treenatessa ja kesällä sit senkin edestä.)
Aurinkosuoja-aineet (Ihan vaan että miksi, kun vaatteet, varjot ja sisätilatkin on keksitty?)

Mitenkään ehdoton tai edes erityisen tarkka en moisten kanssa tosiaan ole. Eli kyllä käytän esimerkiksi lahjoiksi saamani kaikki tuotteet aina ja kuulkaas ei oo ihan yks tai kaks kertaa kun en ole ehtinyt / jaksanut lukea ainesosalistoja ennen ostopäätöstä, olen lukenut huolimattomasti / luottanut sokeasti väärin, tai ihan vaan päättänyt katsomatta, että tällä kertaa halut voittaa tän taiston. Toisaalta valitsen mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa tai edes jollain lailla sertifioitua kamaa, esim. Allergia- ja astmaliiton kamaa, Joutsenmerkkiä tai yleensä kotimaista. Nämä eivät tietenkään takaa kaikkea yllämainitusta, mutta parempi ehkä kuin ei mitään.

Ihan huvitti kun yritin pähkätä postaukseen mukaan jotain "luottotuotteeni" -esittelyä... Noh... Tässä ne nyt lukuisina sitten ovat:

Erisanin kasvopuhdistusaineen oon löytänyt jo joskus vuonna keppi ja kivi. Noudattaa tuota rajoitelistaani, ja on helkkarin hyvä tuote. Tämän myötä voi karsia silmämeikinpoistoaineen, kasvoveden ja jopa pakkasettomaan aikaan kasvovoiteenkin pois päiväkemikaalikuormastaan. Eli tehokas kun mikä, muttei kuivata eikä kirvele. Laaja kannattajakunta myös muualla internetissä.

Bepanthen kelpaa sitten kaikkeen ja vähän ongelmaisempaankin kaikkeen. Mulla on (ehkä juuri b-vitskun puutteesta johtuen??) aika usein rohtuneet suupielet ja niitä ei kyllä muu paranna / ehkäise. Myös töissä (tai muualla) syntyvät haavat, naarmut, kuivumat hoituu helposti! Käy kynsien ja kynsinauhojen hoitoon ja ihan mihin vaan (niinkun siinä mainoksessa). Ainoan miinuksen annan metallisesta tuubipakkausesta, joka on nimittäin ihan mahdoton pitää mun matkassa laukun- / taskunpohjalla ehjänä. Problem solved tosin, huomatkaa siis myös matkapakkaus-pikkupurkki, jossa tarvittavat määrät kulkevat kotiovesta ulos tuhraamatta muita tavaroita!

Boreasin jalkavoiteen tajusin vikana näiden seuraan lisätä. Monta vuotta moinenkin suosiotaan mulla kasvattanut, mutta hengailee meillä kotona ihan eri suunnalla kuin noi muut (sohvan vieressä, jotta mies saa mun jalkoja iltasin rasvailla telkkansa ääressä), joten siksi meinasi unohtua listalta! Ekani sain kai äidiltä joululahjana ja juoksijan jaloille ehdoton! Jalkavoiteita uskon muita (ainakin suunnilleen) yhtä hyviä löytyvän, mutta en ole vielä jaksanut etsiskellä. Yksi purkki kun riittää suurin piirtein mulle vuoden päivät. Ekompi vaihtis olisi kyllä tervetullut, tässä kun on niin (turhan turhia) parfyymia, sulfaattiakin ja säilöntäainettakin...

Meikkivinkkejä listani ei siis kelleen tuo, koska no, käytin viimeksi ripsaria tasan viikko sitten ja sitä edeltävää kertaa en nyt edes tähän hätään muistakaan. (Tuotteena äidin antama yli kaksi vuotta vanha Lancome ja useamman vuoden vanha ripsientaivutin! :D) En ole mitenkään karsinut meikkailua örkin myötä, mutta en vaan ehdi ja jaksa harrastaa sitä paljoa (siis muutenkaan). Siihen nähden mulla on ihan liikaa ja liian vanhoja meikkejä, joita koitan suherrella pois päiväjärjestyksestä sillon harvoin kun käytän. Siksipä en niissä mitään ekokriteerejä pidäkään, vaikka varmaan laadun ohella pitäisin jos ostelisin. Kynsilakat pitäskin oikeestaan laittaa kiertoon, ennen kuin kuivuvat käyttökelvottomiksi...

Vartalovoiteissa ja peseytymistuotteissa kaikki keinokemikaalien välttäminen aika helppoa (ja kivaa) onkin! Vauvamahaa odotellessa aloin jo ajat sitten hirveellä innolla raskaamaan ja se on ilokseni jäänyt nyt tavaksi! Joka pesun jälkeen on jonkin lotionin, butterin tai öljyn aika. Ja mukavalta on ihokin tuntunut, vaikka joinakin talvina on voiteluiden puutteesta uhannut nyt kuivua. Kiva myös, etteivät monet bodytuotteeni näin pääse vanhenemaankaan, sillä sitä oon laiskana rasvaajana vähän pelännyt. Nyt on vissiin jo 2-4 vanhaa voidepurtiloa saatu tyhjäksi yhdessä! :)

Vaikeinta "huonojen" kemikaalien kanssa pelailu taas on tuotteissa, joilta tarvitsee jotain supertehoa / tuoksua tai muuta erityistä ominaisuutta oli se sitten mikä vaan. Hajuvedet on varmaan tällasista mun pahin heikkouteni. Hiusvärit toiseksi pahoin. Odotusaikana olen kyllä sen verran välttänyt hajusteita, että en laita niitä "turhaan" (toisin kuin normaalisti >) )... Eli ainoastaan lähtiessä jonnekin jotakin tekemään jonkun kanssa (en siis kauppa-, treenireissuille, yöksi, kotihengailuun, jne...), ja kyllä olen siis tosi tuoksufriikki! :P Hiuksiakin olen kyllä paristi värjännyt, mutta seuraavaksi ajattelin kokeilla luomuvärejä jos se vaikka sattuisi toimimaan (peukut pystyyn!). Ainakin hennaaminen on aikoinaan toiminut. Toisaalta uskoisi, että hiusvärien kemikaalit kyllä kehoon jäävät, eli ei nyt auta tässä vaiheessa kovin paljoa juurikasvun kasvattelut... Onneksi olen elämässäni kausittain kuitenkin ollut värjäämättäkin pitkiä aikoja, eli ihan kohtuuden rajoissa mennään ja altistukseni ei varmaan ihan ääripäähän pääse tässäkään suhteessa.

Tuntuu, että näistä eko- ja kemppariasioista voisi jaaritella ihan loputtomiin, mutta alan olla samalla ihan puuduksissa! Ja uimahallin klooriveteenkin pitäisi kohta ehtiä pulahtamaan Ylipäänsä tuntuu, että olen aika keskitason tallaaja tässä mielessä, ehkä jopa himpun verran rajan paremmallakin puolen. Ainakin tiedostan ja ajattelen asioitani, vaikka käytännöstä välillä viitsimättömyyttäni tai laatuvaatimuksineni luistankin.

Edelleen pilleristeille muuten liputan Zoelya ehkäisyihin! Se hajoaa luonnossa! Saattaisivat tulevaisuudessa sitten odottavan äiditkin välttyä syömästä e-pillerimarinoituja luonnontuotteita...

* Huhhuh, kun alko just tällä sekunnilla ihan hulluna tekee mieli kanaviillokkia! Siis sitä keltasta limaa jostain peruskoulun ruokalakaukalosta!

Möhis FB:ssa

Mietin pitkään otanko mahakuvia nyt samanvärisessä yksivärisessä paidassa viikko toisensa jälkeen, jolloin selkeesti pääosaan pääsisi itse mahankasvu vaan, mutta totesin ettei ainakaan vielä mun juttu. Eli tulette matkan varrella näkemään kaikenlaista sekalaista kuvasatoa, ja ehkä vasta sitten lopussa jonkun kasvukoosteen samoissa vaatteissa. (Tän kertasessa kuvassa nyt näkyy muuten mun aika normipukeutumista noin muutenkin kotosalla, että ihan hirveesti ei varmaan kasvun myötä tartte vaatahankintoja tehdä...)

12 + 2

Hirveetä vauhtia se kasvaa. Ehtis nyt pahin talvi loppua, ennenkun en enää talvivaatteisiin mahdu...

Ps. Mulle iski vaippa- ja pumppustressi heti kun tuntuu, että sain ton vaunu- ja kantovälinestressin hoidettua pois päiväjärjestyksestä... :D (Vinkkejä!!)

Pps. Ja eilen tulin sitten ihan officially järjestetysti ulos facebookin raskauskaapista... Alunperin ei sellasta ollut tosiaan tarkoitus tehdä, vaan päinvastoin välttää kaikkea mahdollista paljastavaa ja kertoa vaan livenä ihmisiä tavatessa (toki olisi myös näkynytkin ulospäin loppua kohden). Toisin nyt kuitenkin kävi, kun olin niin vuodenvaihteen juhlahumussa ton ihanaisen ultran myötä... Ja ehkä parempikin sitten näin. Mulla ei mitään karjalaumaa ole kavereina, vaan ihan valikoitu porukka kaveri-kavereita ja lähempiäkin, joiden todella halusin tietävän, ja miksei sitten vaikka näin. :) Moni taisi yllättyä, vaikka luulin, että about kaikki jo tietää.

Niskapoimu-ultra

Noniin, pikasesti telkkarin ääreltä nyt ensimmäisen kunnallisen ultran kuulumiset!

Mehän jäätiin väärällä bussipysäkillä pois ja hortoiltiin tuolla super-liukkailla tovi ylimäärästä, mutta onneks oltiin sellasta varattukin... On muuten kaukana toi Kättäri. Haluan vaihtaa Naikkarille! 12 minuuttia oli sitten kättärin ultra-aika myöhässä. (Noh, vaan onneks, ei sitä ees huomannu, kun oli niin vilskettä odotusaulassa...) Verinäytteen onnistuin kuitenkin labrassa annetamaan jo ennen tota varattua aikaa kun huijasin et olin käyny jo ultrassa just... :D Oishan ne ehkä ottanu muutenki mut pelasin sit vaan varman päälle. Otti niin päähän se perjantain turha reissu Mariaan, niin kostin tälleen sit.

(Siis mullehan oli neuvolassa sanottu ihan selkeesti, että veret voi käydä antamassa annettuina aikarajoina ihan ite ja perjantaina tsemppasin itteni ennen töitä Marian labraan. Siellä parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen sanottiin, et ottavat Kätilöopistolla samalla kun on ultra. Ultrakutsussa taas ei mitään tällasesta ollut mainittu, joten laskin yhteen 1+1 ja totesin, että joutuisin uudestaan jonottelee sitten tänään... Ja äkkiä halusin tuolta pois vuoden vaihdetta viettämään, joten siksi tällanen kieroilu. Joka toimi. Piste)

No asiaan silti. Örkki oli huikean villi ja vikkelä! Vilkutteli, potki, hyppi, kuperkeikkaili, kiemurteli ja kaikkea ihan koko ultrausajan. Niinpä olikin hoitsulla ihan ongelmia napata kuvia niitä mittojen ottoja varten, kun koko aika toinen hyöri vaan. (Monta kertaa just kun oli kuvaa nappaamassa niin örkki polkas just vauhdit seinämästä ja lennähti toiseen päähän mökkiään...) Mahan päältä (jee!) vaan tehtiin koko juttu tällä kertaa ja vissiin hyvin näky? Kyllä se hoitsu sano, että jos ei jotain saada niin sit alakautta, mutta hyvin sai kun vähän käänteli ja örkkikin siellä vänkyröity ihan ittekseen. Vessassa käskettiin käydä jo ilmottautuessa. Olin ihan ihmeissäni miten hyvin se kaiken ihon ja lihaksen ja muun alta sieltä saattokaan näkyä niin hyvin! Ja taas alko hulluna naurattaa alkuun. (Sekä mua että miestä.) Se alku varsinkin oli varsinaisen kokoilun aikaa, kun ihan ekaksi näytti että isopäinen lapsemme siellä ihan tarkotuksella meitä ruudulta katsoo ja molemmin räpylöin vilkuttaa... Itseasiassa se näytti hyppivää ja vääntelehtivää ihmistä enemmän joko

Pingulta

tai

Alfred J. Kvakilta

Et silleen. Paitsi isopäisemmältä.

Hoitajasta kyllä negiskommenttiä, kun se vaan oli jotenki vähän nihkee, vaikka kyllä naureskelikin meidän kanssa, mut miehen kans molemmat vähän sitä ihmeteltiin... Ois varmaan halunnu olla jo jossain pippaloimassa tai sit vaan vähän perushuumorintajuton henkilö... Kaikki oli kunnossa vissiin kuitenkin, kun ei se kummempaa siitä sanonut... Pää-perä pituus oli 58 milliä, reisiluu 6, mutta muita ei kertonutkaan. Tai sanoi se sen pituuden suoristuneenakin (sekin saatiin kun toinen venyttäyty välillä) mut sitä en enää muistakaan! Istukan sijainti ei varmuudella näkynyt. Niskaturvotustahan tässä varsinaisesti käytiin mittailemassa, mutta siitä se ei kyllä sanonut sanaakaan. Jotain tuloksia tosin lähetetään vielä postitsekin...

Kuvissa me maallikot erotettiin itse (mun muistini mukaan) ainakin kädet, jalat, kallo, silmät, kasvojen profiilia, leuat, suun aukomista, kasvojen koskettelua (tai mitä lie peukun imemistä), selkäranka, luita, napanuora, jalat ristissä, istukkaa ja virtsarakko (siis mun).) En nyt muista jos vielä muuta erityistä! Mielellään ois katellu sen touhuja enemmänkin... Lähinnä mua liikutte eniten se liikehdintä. Noi stillikuvat ultrastahan on jotain ihan höpöä... Ei mikään ihme, jos niistä ei mitään irti saakaan, kyllä toi pitäs ihan liveliikkeessä nähdä että kiksit saa irti. :)

Mulla ei silleen stressiä ollutkaan tästä, kun kaikki niin hyvin sujunu, mutta super-iloista oli että nyt sain lasketun ajan ovulaation mukaseksi!!! Jihaa!!! Koko vissiin vastas jopa 12+2, vaikka siis 12+1 menossa, koska näin täti kirjotteli meidän korttiin. Ei tarvi nyt tästä eteenpäin mun enää ilmotella ja ajatella kahta eri päivää, kun ollaan neuvolalaisten kanssa samaa mieltä.

Ja loppuun kuvasatoa.

Ja toisella odottajalla näin neuvolakortissa keltaset kuoret! Onko niitä eri värisiä? Minkä värisiä? Mäkin haluun keltasen!! (Meillä on vaaleenvihree siis...)