Se kuuluisa kultainen

Jassoo. En edes jaksa päivitellä postausten *köhköh* lievää harventumista tai pahoitella laiskuuttani, koska ylläripylläri, päinvastoin vuoden vaihteen jälkeen tunnen ponnistaneeni ulos talvipimeyden myötä mielen vallanneesta laiskuudestani! Mitä pidemmälle ja valoisammaksi kevät menee, sen hillittömämmin mun energiavirta pallottelee mua pitkin maailmaan milloin missäkin... Viime viikko oli koko perheen talvilomaa ja pelkän yhden viikon jälkeen tää arkeen totuttelu tuntuu niin kummalliselta - istua nyt koneella tähän aikaan päivästä?!

Missäs me mennään tällä hetkellä?

Tirpalla pyörähti juuri 7 kuukautta ikää täyteen, höpöttelyä ja narinaa riittää, lattiallakin tuo pyörii ja hyörii innolla. Yleensä päätyy haluamaansa määränpäähän jollakin keinoin, mutta ihan suoraviivaista eteenpäin ryömimistä ei vielä harrasta. Vaunuissa on istuin jo käytössä, mutta päikkäriaikaan sitä tasataan kiilatyynyn avulla ja muutenkin pidetään vähän vielä sitterimäisessä kenossa. Kissat on alkanu tytsyä kiinnostaa ihan mahdottomasti, niitä ihailemalla unohtuu väsyneinkin itku heti.

Mulla itsellä on varsinaista vanhempainvapaata jäljellä 1,5 kuukautta, mutta viimeiset kesä- ja talviloma pitämättä, eli melko rauhalliseen tahtiin tuo töihinpaluu varmaankin sujuu. Muutenkin kesäajan saa viettää leppoisasti totutellen, kun koulu on tauolla ja työt silti vain osa-aikaisesti tai sen verran mitä jaksaa tehdä. Kaukana syyskuussa vasta olisi sitten todellisen arjen vuoro, eli koulu- ja työkombon yhdistäminen, mutta eipä tuo meidän vauvakaan enää ole silloin vauva!

Oikeastaan kaikessa muussakin se kuuluisa kultainen keskitie on vienyt voiton. Edes sen suurempia suunnittelematta tai miettimättä. Oon niin iloinen ja onnellinen tän pitkän ja lyhyen reilun puolen vuoden rupeamasta ja miten kaikki vaan oon asia kerrallaan loksahtanut jotenkin kummallisen helposti kohdilleen. Muutamia esimerkkejä esitelläkseni, suurempia ja pienempiä:

 Imetys ja syömiset

Lahja-Tripptrappi alla!

 Raskausaikana halusin imettää ja vaikka uskoin, ettei ongelmia tule, ajattelin silti, etten kasaa paineita asiasta. Eli jos jostain syystä ei vaan multa onnistu niin sitten ei, eikä se haittaa, saapahan isäkin osallistua paremmin. Sairaalasta kotiinpäästyä kaikki sujuikin kuin leikki. Pieniä pahkuroita lukuunottamatta en kohdannut edes tukoksia tai tulehduksia. Välillä kun vauva nyt levähtää sen 10 minuuttia pikatankkauksella oikein kaipaa niitä tunnin sessioita kun ehti oikeasti itsekin huilahtaa tai katsoa vaikka jonkun jakson tv-sarjaa samalla! Mä en missään vaiheessa uhrannut ajatuksiani maidon riittävyyteen. Ehkä silloin tällöin huvikseni tarkistin perinpohjaisen imetyksen jälkeen vieläkö sieltä tulee jotain, mutta sen kummemmin en asiaa pohtinut. Hetken jos pohdin, niin totesin heti perään itselleni: "jos sillä nälkä ois, niin kyllä sen huomais" ja asia oli sillä selvä. Tyytyväinen olen myös näissä tissiasioissa siihen, miten mun ja vauvan yhteistyö pelittää. Ihan alun (kun sillä oli oikeesti nälkä koko ajan) jälkeen ei ole tarvinut arvuutella onko nälkä vai väsy vai joku muu, kun olen vain tiennyt.

Nyt kun ruokaharjoittelu on aloitettu, niin homma edelleen hoituu tosi vauvan- ja perheentahtisesti. Sormiruokailulla homman hoitaminen oisi mua kiinnostanut, mutta Tirppa ei ollut siihen kypsän tuntuinen ja mun pää ei kestänyt sitä tukehtumispelkoa. Tytsyllä on hienot ja pirun terävät etuhampaat alhaalla ja ylhäällä ollut jo pitkään ja niillä se jyystää ihan kaikesta sellasia palasia aina riisinjyvästä ison peukunpään kokoisiksi ja ei vaan handlaa sitä ulossylkemistä ja vaan yrittää niellä ne isoimmatkin. Pinsettiotetta odotellaan siis, jotta pääsee tarjoilemaan valmiiksi pienittyjä herkkuja! Sillon tällöin kaikkein pehmeimpiä ruokia tuo saa maistella itse, muuten syö perheen kanssa samaa ruokaa soseena vauvantahtisesti. Kuulostaa tosi mutkikkaalta soveltamiselta, mutta ei todellakaan sitä ole!

Päärynätreeniä

 Aina kun tehdään mitä vain ruokaa porisee Tirpan oma pikku kattila vieressä jonne sujahtaa samoja aineksia kuin meillä isommillakin. Ainoastaan ns. kielletyt jäävät pois, eli esim. suola, säilykkeet, lanttu, pinaatti... Toki ruokia miettiessä pitää välillä vähän pähkäillä, mutta itse koen tällaiset "haasteet" vain mukavina "pähkinöinä". Lisäksi varmaan meillekin on tehnyt todella hyvää suosiolla korvata joitakin turhan helposti ruoanlaitossa säilykkeinä käytettäviä tuoretuotteilla! Myös maustaminen on monipuolistunut ja suolan/valmislienten käyttö kyseenalaistunut. Mutta kyllä vaan tekisi mieli ihan pari jyvää välillä iskeä merisuolaa tytönkin ruokiin, on se vaan niin upea makujen esiintuoja! Noita Tirpan ruokia testimaistellessa saa todella sitkeästi hokea mielessään mantraa "kuvittele siihen suola, kuvittele siihen suola". Onneksi ei montaa kuukautta jäljellä niin hippusen jo ehkä uskaltaa. Muita mausteita vauvanruokiin survoutuu siinä missä meillekin, tosin kaikkein vahvimpia hieman maltilla. Kaikki ns. hurjimmatkin, eli pippurit, chili, valkosipuli, miedommat sipulit on testattu ja maha kestää hyvin, joten aika rennoin rantein on menty! Luotan siihen teoriaan, että liian tujua vauva ei syö, suu ei aukea innolla lusikalle. Meillä myös selvä "ei nälätä" -merkki on ruoan päristely, syljeskely ja tuolissa pyöriminen ja hyöriminen.

Pikku-curry ja iso-curry.

Eilen ja tänään syödään kumpikin lounaalla toissapäivänä kokkailtua currya, eli kookosriisiä lisäkkeenä ja kana-curry-paprika-ananas -kastiketta kaverina, nam. Jos mahtuu niin jälkkäriksi maistellaan sormin ananasta (jäi puolet tähteeksi currysta!). Illemmalla tai huomenna taiotaan seuraaviksi lounaiksi sitten jauhelihakastike ja pastaa, kypsennettyä parsakaalia ja kukkakaalia, niistä saa näppärät soseet JA sormeiltavat. Parsakaali on ihan neidin herkkua kummassakin muodossa. Jos uusi sapuska valmistuu kun vanhaa on vielä jäljellä, saa sen vanhan näppärästi pakkaseen laiskan päivän varalle.

Korviketta tytsy ei ole vielä saanut kertaakaan, mutta jogurtin muodossa kyllä maitoallergian poissulkemiseksi lehmänmaitoa. Iltapuuro maustetaan hedelmäsoseilla ja marjoilla, ihan satunnaisesti lypsetyllä maidollakin. Maitoa ylipäänsä menee niin paljon, että kiinteitä kannattaa tarjota vain kolmesti päivässä, koska megapuklut. Monesti lounasta pulautellaan ihan iltaan asti jo ilman päivällistäkin, joten se on vielä useimpina päivinä jätetty pois kuvioista.

Vaipat ja pottailu

Mä ihan suosiolla myönnän jo, ettei meidän kestovaippailu ainakin taloudellisesti oo varmaan halvemmaksi tullut kuin roskavaipat olisivat! Kaatopaikalle vaippojen muodossa meiltä on palanut rahaa tähän mennessä vähän alta kahden vaippapaketin verran (joku 20 euroa?), mutta kestohyllyn jälleenmyyntiarvo tällä hetkellä on varmaan reilusti yli 500 euroa, eli voi vaan varovasti laskeskella mitä niihin oon itse laittanut (vaikka pääosa toki meillekin käytettynä tullut). Tällä hetkellä vaippavalikoima on aika pitkälti sellainen, millä pärjätään varmaan ensi syksyyn asti kokojen ja määrän puolesta, tosin jotain omien mieltymysten mukaista hienosäätöä on jatkuvasti meneillään. Tottakai myös pesukoneen pyöritys syö sähköä ja kasvattaa sähkölaskua, mutta juuri muita menoja kestoilusta ei synnykään. Pesuainetta kun vaippapyykille laitetaan vain yksi kolmasosa tai alle normaalista annostuksesta, niin sen suhteen kulutus on aika plus-miinus-nolla, koska nyt kaikki peseytyy sekaisin samoissa koneellisissa vähällä pesuainemäärällä ja runsaalla vedellä. Itseasiassa ennen vaippapyykkiä muistelisin että pesuainetta sai kantaa kaupasta vaatteille jatkuvasti! Nyt taas on seitsemän kuukauden ajalta käytössä kolmas tai neljäs pullo.

Välillä reissussa käytetään roskisvaippoja ja -peppupyyhkeitä, mutta kotona en juurikaan jaksa. Mielummin "säästän" niitä sellaisiin hetkiin, kun on hoitaja joka ei osaa laittaa kestovaippoja. Noita syksyllä ostettuja Natyja on jäljellä vielä pino, joten onkin oikeastaan aika miettiä kannattaako kolmanneksi paketiksi jo valita housuvaippoja? Ainakin kestovaippapuolesta valveillaoloajaksi suosin housumallisia ja sivukiinnitteisiä, kun tyttö viihtyy paljon mahallaan, joten olisiko hyvä varautua jo roskapuolessakin sellaiseen? Todennäköistä kun kuitenkin on, että seuraava kertakäyttöpaketti pyörii nurkissa jopa puolen vuoden ajan ja tytsy oppii tuona aikana seisomaan ja jopa kävelemään.

Ekoilu-setti

 Ilman vaippaa ollaan usein aamulla ja illalla, joskus päivälläkin hetkinen. Kakkoja ja pissoja metsästetään pottaan ilmakylpyjen aikana ja päikkärien jälkeen, muttei juuri muuten. En siis ole kauhean aktiivisesti touhua talvella harrastanut, saa nähdä tuleeko kesän ja liikkumisen myötä intoa, kun vaatteet vähenevät! Näiden ulostejuttujenkin suhteen siis mennään aika keskitietä, eli ryppyotsaisesti ei tehdä mitään vaan virne suupielessä. Itse ainakin nautin suunnattomasti kauniin näköisistä kestovaipoista ja luonnonläheisistä materiaaleista, pitävistä ja mukavista malleista, enkä usko että samoja kiksejä olisin voinut saada kertakäyttöisillä vaipoilla ja roskavuorilla millään ilveellä.

Nukkuminen

Päikkärien harventaminen on rankkaa puuhaa ja joskus saattaa nukahtaa vahingossa sohvalle niinkun ihan pienenä!

Päikkäreitä nukutaan tällä hetkellä keskimäärin kahdet, vaikkakin siirtymäaika on vähän vielä meneillään, koska joinakin aamuina on vielä pienten ylimääräisten aamutorkkujen aika. Aamupäivä joskus kello 9-12 välimaastossa ja iltapäivä vähän sekalaisemmin, mutta noin 14-17 välillä. Varmaan aika normisetti vauvalle, ja sen takia en tosiaan ymmärrä miksi kaikki vauvaperheaktiviteetit on aina pakosti noiden aamupäiväpäikkärien aikaan! Meillä oisi kaupungin leikkipuisto ihan naapurissa, mutta miksi mä sinne menisin "vauva-aamuun" kello 10-12 maanantaisin, kun juuri sillon tytsy nukkuu tyytyväisena päiväunia ja mä saan slööbata kotona omiani, opiskella, bloggailla tai touhuta hyödyllisiä kotihommia? Tai miksi menisin valvottamaan äkäistä vauvaa sinne väkisin ja sotkisin sitten koko päivän rytmit? Meille parasta liikkuma- ja vauvatouhuaikaa on alkuiltapäivä kello 12-15 tai sitten alkuilta joskus viiden kieppeillä. Sillon vauva on kohtuu pirteä, hyvin syönyt ja minäkin saanut päiväunien ajan valmistautua liikkeellelähtöön haluamallani tavalla. Vinkatkaapa jos pk-seudulla jossain jotain ilmaista, saa-osallistua-sillon-kun-sopii vauvajuttua olisi jompanakumpana sopivana aikana!?! ;)

Yöt puolestaan mennään vieressä nukkuen, "perhepedissä", hehe, itse nukahtaen ja 1-3 syötöllä per yö. Möngin yleensä aika pian beben uinahtamisen jälkeen myös nukkumaan, toki vähän riippuen milloin nukahtaa. Keskimäärin tuo tuntuu vetäsevän 11h yöunia putkeen, eli nukkumaanmenosta riippuu jossakin määrin herätyskin. Toistaiseksi mulla ei ole kummempaa tarvetta ollut yövierotukseen, kun maidolla tuo pääosin elää edelleen ja itse jaksan oikein mukavasti. Joinakin aamuina mies hoitelee aamutouhuja ja mä nukun pidempään, mutta nekin on vähän sellasta ekstra-unta, jota ilmankin oisin ihan hyvin nukkunut. Saa nähdä miten käy sitten, kun työt alkaa, koska silloin pitäisi sujua satunnaisten iltojen tai aamujen ilman tisseilyä...

Kaikki tuntuu sujuvan rennon leppoisasti. Atooppinen ihottuma on saatu aisoihin Iho- ja allergiasairaalan voidevinkein, vaikka ihan varsinaista ihmeparantumista ei vieläkään ole tapahtunut. Pääasia on kuitenkin, ettei Tirppa itse enää kärsi moisesta, kutinasta tai muista. Ainoa mikä tosiaan oisi kiva, niin joku vauva-aktiviteetti kerran viikossa nyt kun vielä mulla ei ole töitä, mutta parempaan aikaan kuin aamupäivisin!

Meiän vauvalla on parempi rytmi ku teiän vauvalla!

Kaikkialla toitotetaan kuinka vauvoilla ei ole mitään rytmiä, ja että nukkua pitäisi silloin kun vauvakin. Ensimmäistä väittämää en nyt oman tähänastisen kokemuksen valossa voi tosiaankaan todeksi lukea! Tirpalla kun on ollut jopa pelottavan tarkka rytmi kotiutumisesta lähtien! Siis oikeesti niin tarkka, että erittäin mielenkiinnolla odottelen mitä sille mahtaa tapahtua viiden viikon päästä talviaikaan siirryttäessä!?!

(Pahoittelen muuten mitä syvimmin etukäteen tämän postauksen lapsiperhehenkistä "meillä tehdään näin ja näin" -muotoa, mutta epäilen, etten siltä vaan pysty tässä yhteydessä nyt välttymään, koska kaikkihan me yöllä nukutaan!)

Elikkäs... Meillä siis (heti alkoi :D) päivät kukutaan ja nukutaan vähän miten sattuu milloinkin. Pääsääntöisesti aamuherätyksen jälkeen Tirppa vetää jonkin sortin aamupäikkärit aamupäivän aikana. Toisinaan siis nukkuu likimain koko aamupäivän aina puolille päivin asti, kun taas toisinaan jonkun 1,5 tunnin pätkän ja muuten on hereillä. Aamut on muuten valveillakin tosi hyväntuulista seurusteluaikaa ja mäkin saan aamukaffet ja -puurot naamaan melko helposti, kun likka istuksii keittiön pöydällä sitterissä ja tiirailee ympäriinsä välillä hymyillen salaperäisesti. (Alan muuten olla kohtuu varma siitäkin, että tää vauvajuttu on joku salaliitto ja suuri huijaus! Oikeesti ne hallitsee maailmaa, mutta on vaan hoitaneet asiansa niin hyvin, että niitä passataan ja niillä on kaikki niin lokosasti! Samaa oon muuten miettinyt aiemmin kissoista...) 

Aamupäivät on siis myös pyykinpesun sun muun blogaamisen aikaa, koska hommat on helppo hoitaa Tirpan nukkuessa tai myhäillessä tyytyväisenä. Tietty hereillä ollessa touhutaan yhdessä mitä nyt milloinkin keksin, vaikka eipä tollanen puhumaton, niskaansa tukematon olio hirmu monipuolinen seuraeläjä ole vielä. Jos mun aamupalan ajan tyttö on valvonut on vuorossa syöttö ja jätän likan sänkyyn oman onnensa nojaan etsimään niitä kadonneita päikkäreitä. Yleensä löytyvät nopeasti, vaikka on se kerran tillitellyt peiton alla itsekseen puolikin tuntia ennen simahtamista!

Päivällä on yleensä 3-4 tunninkin mittainen valvontajakso ja taas päikkärit. Iltapäivän päikkärit on usein sitten ulkoilun, lenkkeilyn tai muun aikaa mulle, etenkin jos plikka ei meinaa kunnolla nukahtaa! Liikkuvat vaunut tai reppu on nimittäin aika varmoja nakkeja nukuttamisessa jos väsy on jo valmiiksi! Ilta sitten kokonaisuudessaan on rikkonaisempaa ja torkahteluja sattuu, mutta on meillä nähty jopa 5 tunnin valveillaolojaksoja ilta-aikaan! Illat on myös pidempien ja tiheempien syöttöjen aikaa, tosin ihan päivästä riippuen nekin. Tuntuu kyllä että päivänukkumisilla ja valvomisilla ei monesti ole keskenään mitään tekemistä! Joinakin päivinä tyttö vaan yksinkertasesti tuntuu nukkuvan jatkuvasti ja syvästi pitkiä pätkiä ihan koko ajan (ja mä hermoilen jo yöunien puolesta - turhaan), kun taas toisinaan koko päivät on yhtä valvomista ja seurustelua.

Yöt vaan on sitten ihan luku sinänsä. Yöunille Tirppa nukahtaa joko syöttöön tai Miehen rinnalle kymmenen ja yhdentoista välillä. Yleensä nukahtamista edeltävä tunti on jo osittain ollut hereillä sinnittelyä, mutta kun lopullinen uni saapuu se on sitten siinä. Tirppa nukkuu sängyssä oman peittonsa päällä, jotta siirtely olisi helpompaa ja eipä se ole vielä kertaakaan nykimisiin herännyt. Alkuun jopa nosteltiin kehtoonsa nukkumaan pisimmät yöpätkät, mutta se on oikeestaan jäänyt, koska ainakin mä oon jo niin tottunut vauvan vieressä nukkumaan, ettei se heikennä unenlaatua yhtään, päinvastoin. Alan myös uskoa tähän "perhepetihuuhaahan", että äidin vieressä nukkuva vauva ei herätä äitiään äidin syvän unen vaiheessa! En nimittäin oikeesti syötöille herätessäni oo ikinä sellanen mananmajoilta hereille kiskottu zombi kuin voisi kuvitella, vaan herään ihan kohtalaisen pirteenä ruokaa tarjoilemaan. Hankalinta onkin sinnitellä edes suunnilleen hereillä itse sen 5-10 minuutin syötön ajan, jotta saa maidonkerääjät pois sängystä ja vuotavat bosat liivinsuojien taakse piiloon, että puolestaan peti säästyy maitovahingoilta loppuyön.

Syöttöajat on noin kello 01, 03-04 ja 05-06, joskus riittävät nuo kaksi viimeisintäkin. Aamuherätys koittaa 08-09, tosin joskus vaan Miehen rinnalla saadaan sinniteltyä noin pitkälle. Yösyötöt sujuvat tosi hiljakseen sen jälkeen kun alettiin käyttää "yövaippaa". Eli nykyisin yötaskuvaipassa on kaksi imua tai yöbambinossa puuvillaisen prefoldin lisäksi vähän bambua ja kuivaliina päällä. 

 
Tuolla 23-08 välillä ei siis käydä kertaakaan vaipanvaihdolla ja yleensä vaipasta löytyykin pelkkää pissamärkää imua aamulla. Kiinteämmät tulee vasta ihan aamun viime metreillä tai sitten aamupalan jälkeen pottaan. Käytännössä Tirppa ei siis edes herää itse syöttöihin, koska mä havahdun vierestä jo pieniin käninöihin, isken maidonlähteen suuhun, Tirppa syö silmät kiinni ja mä havahdun jossain vaiheessa tunkemaan tuutin takas topin sisään. On siis ollut öitäkin, jolloin oon itse herännyt jonkun biologisen kellon turvin odottamaan Tirpan nälkä-ähinää jo ennen sen alkua!

Kissat nukkuu yöt joko Tirpan kehdossa tai sitterissä, omassa kiipeilypuussaan tai meidän jalkopäässä. Käytännössä siis meidän perheen "perhepeti" vaan laajeni yhdellä otuksella, joka lisäksi imuttelee mun tissiä kolmesti yön aikana. Eipä tää paljon helpompaa voisi olla. Kaikki kunnia heille, jotka jaksaa pinnikselle nousta öisin! Mulla tekee tiukkaa jo maidonkerääjien jääkaappiin viemisessä syöttöjen jälkeen...

Kuva otettu noin 5 min sitten! (Päikkäriaika!)

Uusi lempihedelmäni banaani

Meiän jääkaapin on valloittaneet niin sanotut nopeat välipalat! Banaanit, pähkinät, Valion Profeel -juomat (Näissä on pilli, voi juoda jopa kyljellään imuttaessa! Niin siis jos joku on paikalla hakemassa tällasen jääkaapista...), kahvi, kahvi ja kahvi. Oikeestaan kaikki, mikä ei vaadi kuorimista, sekottelua tai etenkään lämmitystä jatai lämpimänä nauttimista! (No kahvi nyt poikkeuksena.) Oon nimittäin jotenkin onnistunut viime aikoina rytmittämään päiväni siten (tai Tirppa on), että aina kun tyttö nukkuu ollaan jossain ulkomaailmassa liikenteessä ja tietysti kotoillessa sitten hereillä. Nyt nukkuu tuplarengasliinassa rinnalla, joten hetken kahvittelu- ja datailurauha on taattu, vaikka kuuma tuleekin. Aamuisin etenkin pirpana viihtyy hyvinkin sitterissä, matolla tai sängyllä aamupalan ajan, mutta välillä iskee jokin syliapina vaihe ja pulassa olisin ilman liinaa ja Manducaa!

Manducalla on kerran jo käyty keskustailemassa ja piakkoin oisi aikomuksena laittaa aparaatti (tai lähinnä Tirpan hermot sen suhteen) tositestiin ja suunnata jollekin ahtaalle kirppikselle, jossa vaunut olisi kokonaan haittana. Tosin totesi tuo mies jo niin arkisesta, kuin Forumista Kamppiin reitistäkin (sisäteitse, ne pikkuliukuporras"töyssyt" tiiättehän?) että sujui tuhottomasti nopeemmin repulla kuin mitä vaunuilla olisi. Vaunut sen sijaan on nyt olleet ahkerassa vaunulenkkikäytössä, ihan oon lihakset saanu jumiin ja rakon jalkaan parissa päivässä!

Reilun viikon on myös vedetty välillä pumppu- ja pullotreenejä koko perheen voimin! Enköhän mä parin viikon päästä yhdelle luennolle viikossa onnistu livahtamaan!

Kissatkin on olleet ihan unelmia vauvan kanssa, vaikka tietysti vähän aiempaa vähemmälle huomiolle ovat jääneet. Ei sopimatonta pissan pissaa, suhtautuvat vauvaan aikalailla kuin ilmaan, mitä nyt välillä vähän päätä käyvät ohimennen nuuhkaisemassa. Fiksuja karvavauvoja!

Loppuodotuksen vitamiinivinkit

Länsi-Helsingissä ei mitään uutta!
 

Kissojen kanssa on pysyvä valtataistelu vauvatarvikkeiden tehtävistä. Kehto, vaunut, äitiyspakkauslaatikko, pinnasänky, kaikki kun vielä toistaiseksi ovat niiden mielestä niitä varten täällä, ja kissaesteet pyritään joka ilta raivaamaan pois päiväjärjestyksestä. Tuntuu olevan oikein kunniatehtävä. Siinä mielessä saisi vauva jo olla täällä, sillä uskon ongelman helpottavan sen myötä. Voi olla nimittäin kaapit, komerot ja sängynaluset kuuminta hottia uuden tulokkaan rantautuessa omia värmeitään käyttämään.

Loppuodotuksen vitamiineista en ookaan vielä maininnut mitään, mutta nyt teen senkin.

Kesän tullen (eli joskus toukokuussa kun oikeesti aloin viettää aikaa auringossa ilman hihoja ynnä muuta) pudotin d-vitamiinin puoleen, eli nappailen 100 mikron kapseleita noin joka toinen päivä. (Ai että kun oisi taas kiva käydä tarkistamassa vitamiinitasot verestä, mutta eipä kai se auta kuin luottaa että tuo piisaa.)

Rautaa olen syönyt sieltä raskauden puolivälistä lähtien niinä öinä kun muistan. Öisin siksi, että kalsiumin ja maidon kanssa rautaa ei turhaan kannata ottaa imeytymisepäilysten vuoksi. Melkein pitkin päivää saatan tuollaisia tuotteita kuitenkin nautiskella, joten yöaika on turvallisin. Vessaan herään normaalistikin kuitenkin sen yhden kerran yössä, että yöpöydältä rautatabletin nappaaminen sujuu samalla. Hemoglobiini onkin ollut ihan kunnossa, vaikkakin kyllä itselleni silti hieman normaalia alhaisempi. Tänään voisikin kysäistä neuvolassa vielä viimeistä mittausta, jotta on sitten mihin vertailla synnytyksen jälkeen.

Kalsiumin ja magnesiumin nostin jalkakramppien (ja maidonjuonnin kesän myötä vähenemisen) myötä talvisesta 1,5-kertaiseksi, eli niitä tulee nyt tableteissa 1200mg ja 525mg. On tuntunut ravinnon rinnalla kohtalaisen riittävältä, ainakin mitä nyt olot, krampit, turvotukset ja verenpaine suostuu kertomaan. Toivottavasti tällä tsempillä nyt (ja toki ei-raskaanakin) onnistun välttämään äidin osteopatian ja mummon osteoporoosin (tietty toi deekin on aika olennainen apu)!

Rasvoista löysin tollasta törkykallista seka-omegaa, jossa on nyt sitten samassa kaikenmaailman kala-, tyrni- ja mustaherukat. Sitä piisaa vielä viikon verran eteenpäin, joten saa nähdä miten menettelen tulevaisuudessa. Jonkun aikaa olen haaveillut nestemäiseen öljyyn siirtymisestä, joten sitäkin voisi kokeilla.

Monivitamiini vaihtui Mivisunista Mivitotalin kautta lopulta Multitabsiin. Mieluiten hörppisin Mivitotalia edelleen, mutta hintansa vuoksi se kyllä jää melkein aina kauppaan. Mivitotal on kuitenkin se ainoa monivitamiinivalmiste, jota käyttäessä huomaan mitään selkeää eroa voinnissani. Voisi synnytysaikojen ja toipumisen kunniaksi purnukallisen väliin vetäistä.

Tuo Elivon b-vitamiini-foolihappo-rauta-valmiste on kulkenut odotuksessa vaihdellen mukana. Oon välillä vähän huonohko syömään lihaa, joten tuolla olen paikannut sitä puutetta. Ainakin on rikkonaiset suupielet pysyneet aisoissa koko kevään, ne satunnaiset viiltohalkeamat on paikattu päivässä parissa Bebanthenilla, vaikka normaalisti saattavat pysyä haavaisina parikin viikkoa!

Vähän alkaa kyllä olla sellainen olo jo, että mun kaikki ainesosavarastot alkaa huveta ja rutista tyhjyyttään ja nää ruuan kautta ja kanssa tulevat on vaan pisara meressä. Kauankos niillä rauta- ja foolihappovarastoilla nyt oikein kestikään palautua raskaudesta..? Huoh.

Se sairaalakassi

Hoksasin, etten olekaan omaa versiotani sairaalakassista tänne listannut. Mitään kummempaa vinkkiä tai kikkaa tuskin kellekään mun kassista löytyy, joten en nyt sitten jaksanut edes mokomaa valokuvailla tai sen tarkemmin listailla, kunhan tässä vähän kertoilen vaan.

Vauvaa varten kassista löytyy vaatepussi, jossa on 50- ja 56-senttisiä vaatteita "vähän joka lähtöön". Tutustumisvisiitillä Kättärillä ainakin oli aikas lämpönen kesätunnelma, joten oon yrittänyt sen ottaa huomioon sekä piltin, että omia vermeitä miettiessä. Eli niin sanottuja "kylmävarusteita" on niukasti, mutta hikoilutaminetta sitten laajemmin. Tietysti jos omat haalarit ja muut osoittautuu ihan väärän kokoisiksi tai muuten onnettomiksi valinnoiksi, niin toki sitten on ne sairaalan keittopestyt rytkyt vaihtoehtona paikan päällä.

Muina vauvavarusteina on pikku testiläjä vaippoja, Manduca ja tuplarengasliina. Moni varmaan pyörittelee päätään noiden vaippojen takia (feel free vaan, myönnän, että hyvinkin saattavat unohtua kassinpohjalle!), mutta mun teki mieli ne mukaan pakata, joten niin tein asiaa puntaroituani, ja lopulta ihan itseäni ajatellen. Kuten oon kuvaillut, oon ollut loppumetreille jotenkin tosi innoissani ja iloissani vaippahypistelyistä ja koska oletan sairaalassaoloajan olevan täyttä tuskaa ja angstia niin miksen sitten piristäisi sitä sen mukaan mitä suinkin kykenen? Eli jos sairaalassa on kipeää, väsynyttä, unetonta, yksinäistä hormonistressiä muutama päivä ja saan edes pienet kiksit ja hymyt irti yhdenkin oman kestovaipan kääräisystä pikkupepun suojaksi, niin vaippapussi on ehdottomasti hoitanut hommansa mun sairaalakassissa!

Itselleni vaatetta on jonkin verran, mutta lämpötila- ja hikoilutilanteen mukaan pitää sitten katsoa kuinka pitkälti vain niillä pärjää. Jälleen ajattelen sairaalavaatetuksen odottelevan paikanpäällä jos omat ajatukset ihokontaktivaatteista eivät ihan vastaakaan käytäntöä. Imetysliivit ja -paidat on enimmäkseen vain lyhkäisiä vierailuaikoja ja kotiutumista ajatellen mukana, tuskin niihin muiden hoivaolioiden (ja niiden puolisoiden) seassa tuntee tarvetta kääriä meijereitään. Tohvelitilanteen oon päättänyt ratkaista mieluiten lähtemällä koko sairaalareissulle kesäisissä pistokkaissa ja mahdollinen lapsivesi + taksi -ongelma on ratkaistu toivottavasti mummolasta haalitulla vaipalla! (Toki isoimpia toiveita tällä hetkellä olisi synnytyksen käynnistyminen supisteluilla, jolloin taksiin varmaan istahdettaisiin muovipussin ja pyyhkeen vuoraamina!)

Toilettilaukussa tavallisten hygieniajuttujen ja vakkarilääkkeiden ohella on nyt sitten liivinsuojia jos maito nousikin yltiötehokkaasti jo sairaala-aikana, Bebanthen, Lansinoh ja rintakumit jos sairaala jotenkin niistä kitsastelisikin tarvittaessa, korvatulpat ja Belly Bandit -vyö. Eväspussista puolestaan löytyy viikunoita, rusinoita, lakua ja pähkinöitä ja nestemäisinä versioina Gatoradea, shampanjaa ja Miehelle energiakolaa. Saarioisten maksalaatikko olisi hankintalistalla ehkä vielä siinä vaiheessa, kun parasta ennen päiväykset alkavat yltää reippaasti lasketun ajan tuolle puolen. (Kyllä, sitä odotan innolla ja ei, viimeisin neuvolalääkäri ei antanut lupaa syödä sellaista ennen synnytystä!)

Viime hetken päätöksiksi ja pohdinnoiksi olen sitten jättänyt läppäri + dvd-leffat, tyynyn tai tyynyliinan ja kaikki Miehen tarvikkeet. Itse nappaan kassin lisäksi ihan perus käsilaukun mukaan, jonne toivottavasti muistan nakata myös kameran ja kännykän laturin. (Kamera on ladattu ja siinä kyllä akkua piisaa viikko tai useampikin.) Jos päästään heti perhehuoneeseen, niin Mies varmaan ehtii ekaa yötä varten kyllä hammasharjan ja passin nakata povariin ja pärjäilee tovin mun kanssa samoilla eväillä. Kotiin on tietty tuskainen reilun puolen tunnin sompailu suuntaansa, mutta ei kyse mistään mahdottomasta matkasta ole ja täytyyhän jonkun käydä karvalapsia ruokkimassa ja paijaamassa joka tapauksessa. Traumat kun niille jää tästä projektista kuitenkin, se on ihan varmaa.

(Meidän vaunut kaikkine tilpehööreineen toimitetaan muuten kotiovelle ihan just! Iih, ihanaa! Arvatkaa kuka varmaan lykkii loppuillan täällä kaheksikkoa kissavauva kyydissä?!?)

Täällä alkaa näyttää tältä

Oma lapsuus tulee mieleen! Vähän harmittaa, etten oikein tajunnut sellasta ennen - jälkeen -kuvaa ottaa ollenkaan, mutta tosiaan siis ihan lakatusta, kulahtaneesta puusta lähdettiin liikkeelle (millanen mullakin on ipanana ollut) ja tässä lopputulema.

Kassi pakattuna! Ehtishän sen ehkä h-hetkelläkin vielä, mutta jos nyt joutuisi vaikka suorilta jaloilta neuvolasta lähtöön niin oisi helpompi Miehen tai muun tuoda kun kaikki astmalääkkeet ja valikoidut vaatteet jo valmiina.

Vaippa-section, tuskinpa vaan tulee tän näkösenä pysymään, mutta sentään edes tässä nys ikuistettuna!

Pienimmät.

Vähän isommat. Isoimmat on vielä erikseen laatikossa talventuloa odottelemassa.

Innokkaat odottajat.

Ja sit tää yks joka luulee vissiin että kaikki on häntä varten? (Niitä vaippoja ei taas oo hetkeen tarvinnu harkita, vaikka hirveesti kiinnostaisi kokeilla! Saa nähdä tilannetta loppukesästä sitten, kun mustasukkasuus iskee. :( )

Kesäloma

Tänään käynnistyi vihdoin siis virallinen äitiysloma. Tosin kesäkuun oon aatellut viettää vähän niinkuin kesälomaa ja vasta heinäkuussa siirtyä henkisesti äitiyspuolelle. Touhuttavaa nimittäin piisaa! Viikko sitten jäin tuolle sairaslomalle ja tuntuu että siitä on ikuisuus jo! Ja silti tuntuu, että aika laukkaa ohi huimaa vauhtia. Pieniä juttuja oon hiljakseen saanut kuntoon, mutta tuntuu että mitä enemmän tekee, sen pidmmäksi lista tekemättömistä huomaamatta sivussa venyy.

Supistelut on muuttuneet selkeiksi lihaskrampeiksi ja menkkamaiset jomottelut jääneet pois tai ainakin rajoittuneet yöaikaan. Oikeastaan noi kramppailut tuntuu ihan hassuilta, vähän tuppaavat häiritsemään sitä mitä nyt kulloinkin on tekemässä. Tällasenaan kun pysyvät vielä pari viikkoa, niin saa jo alkaa tsempata niitä useammin ja voimakkaammin tuleviksikin sitten! :D

 

 

 

Rv 34

Töissä kävin suolasten ja makeiden tarjottavien kanssa muutama päivä sitten äitiyslomakahvituksilla ja pistämässä työkavereille pystyyn allaolevan babybingon. Aika suurta oli tuon päivän veikkaajien hajonta, mutta peräti kaksi osumaa osui to 18.7. 40+4:ään! Itse epäilen että siihen seuraavaan viikonloppuun saattaisi venähtää... Kenties koitan porukkaa täälläkin puolella vähän aktivoida, kun ei ole kommentteja herunut aikoihin!

Ja sitten se hienoin! Parvekeverkko on vihdoin asennettu! Tästä on jo alkukeväästä puhuttu ja suunnitelmia tehty aina kanaverkosta lähtien eri ideoihin, mutta asia alkoi konkretisoitua, kun löysin kirpparilta kolmella eurolla ihan vartavasten tarkotukseen tehdyn 3 x 8 m verkon! (Ilmeisesti ihan samaa verkkoa myy myös Zooplus, mutta aika suolaiseen hintaan kirppariin verrattuna...) Paketissa oli mukana vaan ruuvikoukut, mutta koska oletettavaa on, ettei sellasten asentaminen taloyhtiön tiloihin oo sallittua piti keksiä seuraavaksi kiinnityskeino. Tuolla Zooplussassa myydään myös kiinnitykseen erilaisia tankoja, mutta koska halvemmalla oli kivempi päästä hain Clasilta parit pingotettavat suihkuverhotangot.

Mutta joo. Se vaativin osuus olikin ehdottomasti saada tollasesta kulmasta kulmaan venytetystä paketissa rullalla olevasta 8 x 3 -metrisestä siimaverkosta pujotettua tankoihin ja niiden välille jotakuinkin 2,26 x 1,3 -metrinen suorakulmainen pala. Mieshän tuskastui heti alkumetreillä, eli tankojen pituuden määrittelyssä paketista oton jälkeen (koska käyttöohjeitahan ei lueta) ja monta kertaa sen ja verkon paikalleen noston välilläkin. Luojalle kiitos siis naisen logiikasta ja kärsivällisyydestä, koska siinä se nyt on! Miesvoimille jäi sitten mm. alareunan kiinnitys ja siistiminen, koska mun kärsivällisyys taas ei sellasta nyyperrystä samalla kertaa kestä.

Toistaiseksi on kissat viihtyneet partsilla onnessaan, eivätkä ole osoittaneen minkäänlaista kiinnostusta verkolla leikkimiseen, pureskeluun, kiipeilyyn tai muuhun. (Basilikan suhteen ei voi sanoa samaa, sen riipiminen kiinnostaisi ihan pirusti.) Tokihan ötököitä on silmällä pidettävä nytkin, mutta helpompi on touhuta omiaan sisällä ja parvekkeellä, kun ei tarvitse joka liikettä kytätä ja ovea sulkea aina partsilta poistuessa. Ja onhan tuo kissoillekin oma lisähuoneensa, missä touhuta kaikki salaisia kissajuttuja, jotka joutuu keskeyttämään ihmissilmien alaisuudessa.

Tän kuvan ottohetkellä ei verkkoa vielä ollut ja aamukahvi oli juotu, joten siirryin sisään ja jouduin aurinkoleijonan hätistämään mukanani. Alla sitten vähän tällanen "meanwhile in" -kuva missä toinen kaappihengari viihtyi samalla. Siis paperinkeräyshyllyllä.

Mies on peliryyppäysreissussa viikonlopun palaten maanantaina ja mulla alkaa seuraavaksi kehto + pinnasänky + ehkä syöttötuoli (jos jaksan hakea kirpparilta) operaatio hiomisineen ja maalaamisineen. En halua ennakkoon edes kuvitella sitä hikivirtauksen määrää! :D Piti alottaa rauhakseen jenkkivohvelibrunssilla, että sai hyödynnettyä miehen jälkeensä jättämän pilaantuvan piimän jotenkin. Piimä kun on sellasenaan pahaa, mutta onneksi höystettynä vohveliraudan kautta ihan ok. Vielä ois puoli litraa, mitäs siitä tekis? Smoothien?

Alienit pyykkinarulla

Koska edelleen mun vapaapäivät tän viikon puolella on näyttäneet tältä.

Ja tältä. (Plussaa vehreydestä kuitenkin.)

Olen siis neulonut parissa päivässä yhdet vaippavillahousut. (Vaiheessa allaoleva vielä eilenaamuna.)

Mähän en ole saanut yhtään neuletta sitten lukioaikojen valmiiksi. (Tosin silloin sain peräti villapaidan, ihan järjettömän liian ison, mutta sain kuitenkin.) Siksi siis on tuo Jutta-kaupan ohje mun mielestä täysin ainakin oman suositteluni arvonen. Hahtuvalla on hintaa 6 euroa, sitä jää yli, siihen puikot vaan päälle (joita siis voi käyttää niin moniin tuotoksiin kun haluaa) ja multa tumpelolta parin päivän harrastelut päälle ja villikset on valmiit. Melko edullista ja kivaa verrattuna uutena ostettujen hintoihin.

Jutta kauppana taas on aika jännä. Nettisivut on mulle ainakin ihan tolkuttoman sekavat, tosin en oo kyllä tilaamaan asti alkanut mitään koskaan. Liveputiikki Punavuoressa taas ei juuri eroa nettisivuista. Sellanen söpö pieni luukku, lattiasta kattoon täynnä tätä roinaa ja ovella ovikoodi. Asiansa kuitenkin näemmä ajoi, vaikka vähän mä ostaessa pelkäsin, että koskematta jää toi hahtuva.

Aina muuten puhutaan neulojan "käsialasta", ja omastani mulla ei tähän mennessä oo ollut mitään haisua. No nyt ehkä on, ellei tohon ohjeeseen oo tarkotuksella jätetty reipasta kutistumisvaraa! Tein kiltisti tasan pienimmän (0-6kk) ohjeen mukaan, mutta saumojenompelua vaille valmiina noi pökät kyllä mun mielestä mahtuis keskiverto ala-asteikäsen päälle kevyesti. Mut kaipa ne kutistuu.

Fiksumpi kissa mun ymmärryksen mukaan olettaa olevansa tuleva iskä. Asetuin vähän pidemmäksi aikaa mihin tahansa oleilemaan, se haluaa tulla mahan ja muiden asioiden väliin. Esim. nukkuessa selän puoli ei vaan kelpaa, vaan se on mun laidalla etupuolella tai meiän välissä mun etupuolella riippuen kummin päin nukun.

Rv 32

Toissapäivänä mies tuli kotiin ja tervehti pyykkinarulla roikkuvia all-in-one -vaippoja ilolla: "Alieneita!"

Ja okei. Nyt en osaa sitten muuta ajatellakaan niistä enää. Siis kuolleet roikkuvat ne facehuggerit tiiättehän?

Aamuja, aamuja

Ihana kevät! Ja nyt se on kuulkaas sellanen keissi, että todennäköisesti noin 11 työvuoroa tai 22 aamua, niin tälle neidille pamahtaa se äitiysloma tassuun! Toiset tuntuu motivaatiovempassa sitä odottelevan innolla ja tuskailevan viimesiä ponnistuksia, mutta mä nyt en varsinaisesti ainakaan vielä. Siis odotan siinä mielessä, että kaikenlaista pikkutekemistä, säätämistä, hoitamista olisi ihan miljoonasti "ennen kesää", ja olen nyt tuudittautunut monessa jutussa "sit lomalla" -ajatukseen. Mutta samanaikasesti kuitenkin toissapäivänäkin huokailin, kuinka mun tulee ikävä niitä rauhallisen letkeitä, nihkeän helteisiä kesätyöpäiviä, kun loma on vielä itellä edessäpäin ja muut vetää puistossa jätskiä napaan. Sandaaleissa polkasee illalla kotiin pussikaljottelijoiden ohi ja jopa sisällä tuoksuu aurinkorasva ja kuuman kostea asvaltti. Niissä vaan on se oma tunnelmansa, jota en tänä vuonna taida kokea ollenkaan! Tosin varmasti saan vähän ainutlaatuisempia kesämuistoja (mm. turvotus, hiki, hitaus) tilalle.

Töissä oon edelleen kyennyt ihan normaalisti painamaan. Jonnekin hamaan unohdukseen on jääneet mitkään painonnostorajat tai nostotekniikat, kun ei mikään ole tuntunut hankalalta tai pahalta. Edelleen kiperimmät tilanteet on mahtumiset ahtaista väleistä yllättävän ylimääräisen ulokkeen kanssa ja lattiatasotyöskentely. Sekä noin kerran tai pari päivässä iskevä minuutin parin huimauskohtaus. Toi ahtaat välit ei jotenkin vieläkään mene mun kalloon. Jos normaalisti vaikka kantaa mahan kohdilla jotakin (laukkua tai käsissään jotain), pystyy tuon taakan aina siirtämään, litistämään, nostamaan korkeemmalle tai mitä vaan. En oikein edelleenkään totu siihen, että mahaa ei yhtäkkiä pystykään. Jos jostain ei mahdu, niin siitä ei sitten vaan mahdu, ihan turha yrittää liukahtaa sivuttain, koska taidan olla sivuttain tällä hetkellä leveämpi kuin varsinaisessa leveyssuunnassa! Kiperissä kumartumisissa ja kyykyissä taas maha ei mahdu kylkiluiden ja reisien väliin ja hengenahdistus ja närästys on varmoja nakkeja! Muutoin kuitenkin voisin ihan hyvin näillä voinneilla jatkaa duunia vaikka synnytykseen asti. Sunnuntaisinhan (tai muina pyhinä) sitä voisi harkitakin, koska sehän ei valtion mukaan ole äitiyspäivä, eli töissä voisi käydä, koska noilta päiviltä ei rahaakan tule. Jätetään mietintään.

Pari uutta ihastusta pakko mainita tähän väliin. Danonen steviajugge teki tosi iloisen yllärin, koska ei sokeria, mutta rasvaa on kuitenkin jätetty, harvinaista. Makukin just eikä melkein. (Hyvä sivusto tuo somefood muuten muutoinkin!)

Ja ihan vähän hulahti budjetista myös Kappahlin Newbie -mallistoon, kun siinä on joitakin niin ihania värmeitä, että voi huoh. Onneksi ei ollut kokoja riittämiin kaikista. Oon siis alkanut jo tiiraamaan enemmän tollasia 70+ -senttisiä, koska luulen että pienempiä on tai on tulossa riittämiin. Vielä jos löytyis kokoja, voisin ottaa ainakin nämä:

ja

(Ja arvatkaa kuka on lähdössä ehkä ihan kohta tonne inhoamaansa ruuhka-aikaan kohti keskustaa..?)


Iltapäivällä on sitten seuraava neuvola ja odotan jotenkin, että oon saanut verenpaineen kuriin. Keino on ollut niinkin yksinkertainen kuin turvotuksenpoistokuurini. Viime perjantain jalkaturvotusepisodin jälkeen oon tsempannut niin veden, kahvin kuin diureettihedelmien syömisessä ja tulokset näkyy. Nyt erottuu nilkkaluut iltasinkin ja sormet ei aamulla ole niin kuumotusnakit.

 
Toinen kissoista (ei kuvassa oleva, kun tää on aina tää hömppä linssilude) on muuten jostain vuoden vaihteesta asti tosi mielellään nukkunut mun vieressä ja ehdottomasti etupuolella. Voisko asialla olla tekemistä jonkunlaisen hormonien haistamisen kanssa? Se kun on kuitenkin noista kahdesta karvasesta se fiksumpi. Tosin on myös arempi, eli varmasti muuttuu meno kun kotiin kannetaan ääntä pitävä ja liikehtivä vieras asia.

Projekti kestovaippa II : Vaippamania

Miten lähdin liikkeelle alussa ja miltä se tuntui, voi lukea myös ykkösosasta.

Eilen kun muut suuntasivat baariin lätkäjatkoille, mä rynnistin malttamattomana koneelle katsomaan vaippahuutojeni tilannetta. Joku uusi ja outo vaippamania iski pari päivää sitten. Olin jo taas hetken ehtinyt tuskailemaan, kuinka kaikkea ei ehkä vielä olekaan tarpeeksi ja pitäisi inventoida ja miettiä ja vertailla ja ottaa selvää. Kohta noita arsenaaleja (vaipat, vaatteet, harsot, liinavaatteet, kaikki) kun pitäisi alkaa pesemäänkin käyttöä varten ja eihän mulla ole (ollut siis) hajuakaan miten niitä saa ja miten ei pestä! Suit sait foorumeilta siis neuvoja ja vinkkejä metsästämään ja kappas, seuraavaksi huomasinkin jo klikkailevani kiilto silmissä niitä viattomia "Tarjoa" -nappeja (kyllä, erittäin monikossa) Huuto.netissä. Viikon tai kahden päästä meillä on vissiin sitten vaippatarpeet ihan vauvafarmin varalle. Että tervetuloa vaan treenaamaan sitten loppukesästä.

Uusi innostukseni vastasyntyneelle ja ekoille kuukausille on nyt harsojen + villisten / kuorien rinnalle myös vastaava kotelo sisävaipalla tai harsolla sekä sisävaipalla höystettynä. Niitä kun irtoaa netistä kohtalaisen halvalla ja hyväkuntoisina. Aiemmin hankitut Imsevimset ja Bambolinot ovat siis saamassa seuraa. Sisävaippa + kuori -settiin kun saa harsolla ihan lisäimuakin sitten sen verran mitä kuoren koko antaa myöten. Lisäksi etuna voisin kuvitella olevan harsontaittelun tarpeettomuus. Sisävaippa kun on valmiiksi muodossa tehtäväänsä varten.

Ihanat, kauniit taskuvaipat on suosiolla hieman peremmällä hoitopöydän uumenissa, sillä niihin on tarkoitus perehtyä sitten reisien pullistuttua edes vähän muhkeammiksi kesäisistä. Tosin olen huomannut "valkonen on mun lempiväri ja vaaleet on niin lempeitä vauvavärejä" -ajattelun laajentuneen nyt myös vaippasektorille muualta. Eli puhtaan valkoiset kuorivaipatkin on (sairaalloisesti) alkaneet ihan silmää miellyttää. 

Myös all-in-one -vaippoja oon nyttemmin kuitenkin ja riskeistä huolimatta rohkaistunut metsästämään jokusen lisää, ihan niitä muita, inspiroitumattomampia vaipanvaihtajia varten. Miehen kyllä uskon kokemuksen myötä kestovaipoille lämpenevän arkitarpeisiin, kun onhan se kierrättämäänkin tottunut jo kyseenalaistamatta. Varmasti AIO:t voi myös arkireissuilla tulla ihan tarpeisiin, kunhan ne vaan malliltaan sopivat.

Pesut aloitan sitten heti välittömästi, kun vaippakokoelmani tuntuu olevan kasassa. Yllätyksekseni meidän ihan nykyinenkin Serton pesuaine pienennetyllä annoksella käy kaikille vaippatarpeille. (Siis ei tuo mikään "meidän pesuaine" ole, vaan sattuu vaan tällä hetkellä just olemaan purnukallinen käytössä, edellinen olikin sitten ties mikä.) Tietysti villalle pitää hoidella vielä oma lanoliinitus-osansa, mutta eipä meilta villiksiäkään vasta löydy kuin yhdet, eli toiset varmaan hankintalistalla jo ennen kesää.

Tän hetken ihka ainoat kestovaippapulmat mun päässäni onkin kaksi seuraavaa (ratkaisut tervetulleita!) :

1. Miten likavaippavarastointi kotona hoituisi parhaiten?
Meillä on kaksi vesitiivistä suljettavaa (mutta aika pientä) pussia, mutta jos ne tulee lähinnä tilapäiskäyttöön esim. ulkoillessa, mikä olisi fiksuinta kotona? Jos oletetaan, että likavaippoja noin 3 vuorokautta maksimissaan säilyttelisi? Mikä olisi yhtäaikaa sopivan edullista, ekoa, ilmavaa, hajutonta, logistisesti ja esteettisesti kivaa? Liotuksen olen vähän niinkuin jo pois mahdollisuuksista laskenut, kun vessa on niin pieni, ettei sinne olisi järkevää mitään ylimääräistä ottaa.

&

2. Onko muka mitenkään mahdollista, että näiden kanssa touhuaminen / näiden vaihtaminen tuntuisi ikinä työläältä?!? Kattokaa nyt niitä!!! (Tähän iso sydän.)

Imsevimsen sisävaipat, uusin inspiraatio

Osaa AIO:kin olla söötti.

Muistatteks Maikkarin pöllölogon? Tai sen Pikku Kakkosen tunnaripöllön?

Pitäsin itekin just tällasta.

Vähän merkkihifistelyä. Kuosit on kyllä tyypillisesti kivemmat noissa "halpisbrändeissä".

Lisää pöllöjä! Ketä tuo vihree muistuttaa?

Ei mulla muuten oo oikeesti mikään vaaleenpunanen painotus näissä taskuvaipoissa, vaan jotenkin oudosti satuin nyt kuvailemaan vaan näitä yksityiskohtia juurikin kyseiseen värimaailmaan painottuen. Ei ollu tarkotus.

Kuvioita ei taida raaskia vaippaimuksi tunkea, mutta paksumpia pitäis etsiä muutenkin.

Pelastakaa mun päivä ja valottakaa tyhmälle 'näpsy' (valkoinen yllä ^) -sanan etymologiaa. Mun maalaisjärki ennen vaippamaailmaan kurkkaamista sanoi jotakuinkin: näpsy = nappy (eng.) = vaippa kuin vaippa (suom.). Mutta ei, se onkin joku tällanen spessu kiinnitin?

Perinteinen kissakevennys:
Into pinkeenä oon taas kerran kaavaillut pikkukissaa testileluksi ja koekaniiniksi vaippatreeneille. Ainoa este, minkä keksin on häntä. Lieneekö järkevää harjoitella harsotaittelua ja kiinnittelyä hännäkkäälle otukselle? Sittenhän kesällä ainakin ultrien mukaan  hännättömän vauvan vaipathan väistämättä falskaa, koska oon oppinut jättämään häntävaran? Toisaalta meillä lähti just viimeinen (keittiön) matto jälleen kerran pesuun tän nimeltämainitsemattoman, kuvassa esiintyvän mielensäpahottajan vuoksi, että sikäli vaipat kyllä tulis ihan tarpeeseen.