Tätiterveiset

Pikainen aamupäivitys tässä vain terveyskeskuksen toisen käynnin tiedoista, jossa yksin jouduin eilen piipahtamaan. Eipä siellä kummempaa olisi miehelle ollutkaan, kun sydänäänenkin on jo kuullut kotona. Ensi kerta rakenneultran jälkeen onkin sitten ukkelin synttärinä, pitkällä maaliskuussa (pitkällä keväällä)!


Laskettu aika naulattiin nyt sitten siihen ultran mukaiseen 14:een päivään heinäkuuta. Oon kyllä edelleen niin ilonen tosta, että se saatiin ovulaation mukaseksi ammattilaisten tuhinoista huolimatta!

Veriryhmässä mulle verenluovuttajalle ei mitään yllättävää ollutkaan (hehe, ei ollut muuttunut sitten alkuraskauden), eli A+:lla mennään. En tiedä mitä se tarkoittaa noiden vasta-aineiden suhteen, mutta vissiin ei mitään kun mitään ei sanottu, eli taitaa olla noiden rh-negatiivisten ongelma se?

Painoa oli edellisvisiittiin tullut tasan 2,5 kiloa lisää, eli muutokseksi merkattu 280 grammaa viikossa. Täti sanoi että "vähälläpä sä oot selvinnyt", mutta en ihan hahmottanut miksi... Tosin kyllähän toi noihin "ohjeistuksiin 12 raskauskilosta täsmäisi, jos tällaiset määrät pitää paikkansa: rv 0-12 0%, rv 12-20 25 %, rv 20-30 50 %, rv 30-36 25 % ja viimeisillä viikoilla taas 0 %. Mut jotenkin vaan hirvittää kun nyt vasta on tuntunut mitään ruokahimoja ja suurta ruokahalua. (Voi tosin johtua tsempatuista treenimääristäkin koulun ja duunin ohella...)

Verenpaineet oli 116/72, eli alapaine sama kuin 8. viikolla ja yläpaine alempi. Outoa sinällään, odotin tästäkin korkeampaa, koska viimeksi en kello kasin ajan takia juonut kotona aamukahvia ja nyt join peräti pari kuppia! :) Ehkä siihen se puolisen tuntia silti väliä jäi, vaikka lyhyt matka tonne onkin meiltä.

Hemppari oli 130 ja ihan ekasta sormesta tursuvasta tipasta! (Niinkö se tehdään, Veripalvelussa ainakin aina kaivelevat noin kolmannen tipan ja siitä mittaavat?) Eli varmaan siihen Veripalvelun 163:een verrattava tulos olisi ollut jotain about 140... Paljon se silti on kyllä laskenut. Onneksi en paljoa mitään tunne, mutta voihan tää ajoittainen väsymys/unisuus johtua ihan vaan tuostakin lisääntyneestä verta laimentavasta nestemäärästä minkään mitäänsanomattoman "raskausväsymyksen" sijaan! Viime kerran tulokseksi täti on merkannut 146, mutta oon aika pomminvarma, että sitä ei kyllä silloin mitattu! Voinko mä muistaa näin väärin?!? Ja jos en, niin mistä se sen tuloksen on repiny?

Tädillä oli parempi doppleri kun meillä ja sykkeen löysi nopeasti. (Nopeammin kun minä yleensä siis.) Liikkeiksi merkattii vielä yksi + -merkki, kun hetki pohdittiin tuntemuksiani. Ihan varmuudella noita en liikkeiksi vielä itse tunnusta, mutta kyllä melko varmasti. Silloin tällöin "törkkii" tai "tökkii", välillä lujempaa ja välillä ei. Etenkin aamuisin bussissa ja iltaisin sohvalla. Sekä makuulla tai tosi kippurassa istuessa. (Jos sille tulee ahdasta?)

Loppuun harjoittelin vielä pissaliuskatestin tekemistä ja sokerit ja protskut oli ihan noiden ekojen "hyvien" tulosten väriset, eli kaikki fine. (Ph oli vihreällä! :D Kahvi maidolla tekee siis pissan ph:n emäksiseksi! :D Ens kerta juon greippimehua tai jotain...)

Juoksuvaatteet 0-asteisessa rähmässä

Tällanen tuli vielä mieleeni. Toimivaksi havaittu, tekee touhusta oikeasti yllättävän miellyttävää. Ja en jaksanut uudestaan noita päälle pukea enää suihkun jälkeen.

Ihan alimmaiseksi tulee tietty ne alusvaatteet, mielellään tekniset, koska ainakin mulla kastuvat hikoillessa ja puuvilla persvaossa märkänä ei oo ihan se ykkösvalintani. Nyt on ollut hyvä erityisesti keskittyä myös matalavyötäröisiin pikkareihin, koska on hirvittävän inhottava se tunne kun pikkarit edestä rullautuvat mahan alle, yngh!

1. Aluspaita, jälleen tekninen, niin ei hikoa eikä hankaa märkänä esim. kainaloita.
2. "Reumahousut", tulevan kummitädin yleisnimitys pitkille kalsareille, jotka loppuu vähän polven alapuolelle. Tällasia käytän tosi pitkällekin, vaikka lämpötilaa jo tulisi, koska kankut ja polvet paleltuu yllättävän helpolla ja juoksu muuttuu etenkin tuulisella ja kostealla säällä nihkeeksi.
3. vasemmalla Hankaamattomat sukat ja näinkin kylmillä villa-keinokuituseos on ehdoton. Kestää vuosikaudet käyttöä, vaikka kunnon sukat kalliita onkin. Pitkä varsi myös lämmittää nilkkaa etenkin jos juoksee trikoissa (ne kun yleensä jää nilkoista vähän vajaiksi). Juoksukengät on yleensä aika vetoisat vilpoisalla säällä, joten itse en talvijuoksemaan lähde perus urheilusukissa.
3. oikealla (Oho, tuli kaksi kertaa!) Päällyspaita, lämmin ja jos on kylmää jatai kosteaa myös tuulen- ja vedenpitävyysominaisuudet vaikuttaa valintaan. Taskut mukaan tulevalle roinalle / hanskoille ajoittain aika pakolliset. Vetskarinavausmahdollisuus myös hyvä lämpötilavaihtoihin. Tosi kylmällä tän päälle sitten vielä takkia.
4.  Verkkarit / trikoot / kollarit, mitkä vaan päällyshousut joissa on vetreä juosta. Paksuudella voi säädellä lämpötilaa mukavasti. Tosi pakkasilla esimerkiksi kunnon "topatut" tuulihousut tuo lisälämpöä.
5. Säärystimet pohjelämmikkeeksi ja pitämään paikoillaan tuulessa lepattavia lahkeita jos juoksee verkkareissa.
6. Kaulahuivi, pitää kivasti musiikkisoittimen johtoakin paikoillaan. (Ainiin, soittimen johdon yleensä vedän taskusta päällyspaidan sisäpuolella kaula-aukolle niin johto ei hölsky askeltaessa.)
7. Lippis!!! Tää on aika ehdoton satoi taivaalta mitä vaan. Aika tehokas lenkkifiiliksen tappaja muuten se silmiin satava rähmä jo ihan pelkällä bussipysäkki-kotiovi-välilläkin jo...
8. Hanskat. Aina mukaan, vaikka olisi "lämmin". Niitä tarvii alussa ja joskus myös lopussa, yleensä keskivaiheella lenkkiä päätyvät hikitassuista taskuun. Kosteudenpitokyky on rähmäisäillä aika olennainen, esimerkiksi nää kuvan villaset on hyvät. Villa on jees märkänäkin.
9. Kissojen discopallo pääsi kuvaan myös.

Ja nyt töihin!

Juoksemisesta vähäsen

Nyt se on alkanut tuntua. Istuminen koulussa! Ihan tätä en kyllä pelännyt etukäteen, kun kauhuna oli lähinnä pään hajoaminen paikallaan mollottamiseen. Selkä on kestänyt yllättävän hyvin kun olen alusta asti tsempannut ryhdin kanssa, mutta mites noi lonkankoukistajat. Sen verran kireenä, että nyt jo pienikin kippurammassa istuminen esimerkiksi tässä koneella saa helposti epämukavaa tunnetta. Tulee tarve edes kankuilla ees taas keinutella jos ei muuta. Se on liikuntaspurtti siis, vaikka vähän koulun kustannuksella jos ei muu auta! Tänään onkin sitten lämpötila hujahtanut kevyesti plussan puolelle, joten pääsen heti raa'asti testailemaan olosuhde-eroja eilisiltaisen -5 asteen lenkin ja pian koittavan välillä!

Juoksu sujuu edelleen täysin normaalin oloisesti, joten siinä en ole joutunut karsimaan mitään toimintoja pois (toisin kuin esimerkiksi spinningissä). Alkuraskaudessa tottumattomuus niin totaaliin alun hengästymiseen oli tosin mielenkiintoista, muttei astmaatikolle kylläkään mikään uusi kokemus. Pahimpina astmakausina kun syke on ihan normaalissa kevyessä juoksussa jonkin hermostoreaktion seurauksena huidellut liki kahdessa sadassa, vaikka olo juoksussa ja hapottumisessa on samanaikaisesti ollut mitä mainioin. Sykemittareistani on tällä hetkellä patterit loppu ja en ole rehellisesti vaan saanut aikaseksi vaihdattaa kumpaankaan uusia, joten koko raskausajankin olen siis polkenut, juossut ja kaiken puskenut ihan vain jäähdyttelyvaiheen sormet kaulalle -menetelmällä. Kokemattomammalle liikkujalle oli raskaana tai ei suosittelen (käsken) sykemittaria joka treeniin ehdottomasti! (Onhan se ihan pirun kannustava vehjekin!) Ehkäpä otan tässä omaksikin projektiksini uudet paristot.

Vissiin useammissakin lähteissä olen törmännyt ihmeväittämään raskausajan liikunnan maksimisykkeestä (en tietenkään nyt jaksa yhtään lähdettä tähän kaivella!). Itse en tosiaan ole mistään oudoista puolet maksimista / vain aerobista /130-150 beats per minute -lukemista piitata, vaan ihan juuri niin on menty kuin aina ennenkin. Eri asia olisi, jos jokin tuntuisi pahalta, kuten liian kumara asento pyörän päällä tai orastava pissihätä juostessa, sillä sellaisia olen kyllä puolestaan välttänyt. Koska ne tuntuu huonolta. Eli toisin sanoen tarkoista juoksu (tai muista) sykkeistäni en osaa sanoa, mutta sillä on menty mikä tuntuu hyvältä, oli se rankkaa tai ei ja mistään "rajoista" piittaamatta. Nyt sitten pohdiskelen jo ennemmin miten toimin kuukauden kuluttua, kun maaginen puolivälin raja ylittyy ja juoksu taas joidenkin lähteiden mukaan pitäisi lopettaa, vaikka tuntuisi ihan hyvältäkin. Katellaan sitten...

Välineistöstä sykemittarin ohessa tärkeäksi raskautuneelle mainostan hyviä rintaliivejä. Ja nyt siis puhun jälleen juoksusta, jossa pomput on radikaalimpia kuin vaikka pyörän päällä. Merkillä tai millään muulla ei ole väliä, sillä itse olen oiva esimerkki oudoista mutta niin toimivista ratkaisuista. Parhaat juoksuliivini ikinä ja aivan pakolliset näillä utareilla joka ikisellä juoksulla ovat ikivanhat (siis ainakin 8 vuotta?) Championin liivit. Kuulostaa hurjalta, mutta ne on aina olleet hyvät. Nykyään tietty massan lisäännyttyä (ja etenkin raskausleviämisen myötä) se takahakanen on sopuisasti apposen auki, mutta se ei tahtia haittaa. Etumuksen puolelta kun liivit ovat mallia alareunaan kiristyvät ja ylhäällä tissitila. Eli ne yksinkertaisesti kiilaavat koko tuon etumusrasvan niin ylös kuin pystyy ja niin tiukasti kun pystyy. Hassulta se näyttää, mutta eipä hölsky hyppiessä mikään. Pointtina siis ei ole väliä mistä, kuinka vanhat ja miten hoksatut varusteet ovat, kunhan ne hoitavat tehtävänsä! Ihan kauhulla odotan sitä, ettei noi urheat Championit enää mulle mahdu, mistä mä löydän ikinä mitään yhtä tehokasta? Tosin voin muuten vinkata, että halppiksista esim. Lindexin Swegmarkin jotkin mallit tosi napakkoina kokoina pelittävät muuten myös hyvin!

Toki muunkin varustelun täytyy olla käyttäjälle ja keliin sopivat, mutta niistä ei nyt enempää. Googlaamalla juoksuvarusteet löytää varmasti päteviä ohjeita. Sen kuitenkin mainitsen, että talvikeleillä rentoutta ja helppoutta juoksuun tuovat välillä nastakengät. Tavallisissakin on usein ainakin hangella kohtalaisen hyvä pito ja etuna tietysti varmuus omaan askellukseen sopimisesta, mutta ihan jääjäällä kyllä nastat on kivat, koska alamäkiäkään ei tarvitse pysähtyä mummotassuttelemaan. 

Adizerot vauhtivetoihin, lyhyisiin ja nopeisiin lenkkeihin.
Karhun M10:t käy aina ja ihan kaikkeen.
Niken Vomerot vähän hitaampaan ja kestävämpään menoon (hyvät myös hangella).

Ja nyt näiden kuvien välissä kyllä vielä mainintana, että yksillä kengillähän siis pärjää aivan loistavasti, eli tällanen hifistely kannattaa aloittaa vasta kun tuntuu, että se juoksukenkäparin "1000 kilometrin käyttöraja" alkaa yksittäistä paria kuluttaessa tulla turhan nopesti vastaan (puolessa vuodessa - alle vuodessa vaikka?). Niin ja myös Lidlistä sai aikoinaan tosi hyviä vauhtiveto-tossuja, jotta mikään nimellinen laatu ei näissäkään takaa aina kaikkea.

Asics Arcticeilla mennään nyt läpi lumen ja myös jään.

Itse olen odotusaikana huomannut kenkäongelmissa "vanhojen ongelmien" korostumista. Mulla on ilmeisesti jossakin määrin lättäjalka, eli joudun solmimaan heti uusissakin kengissä nauhat niihin takimmaisiin "kiristysreikiin" asti ja tiukalle. Nyt siis vielä tiukemmalla tai muuten tuntuu heti, että kantapäät tanssivat polkkaa kantakupeissa. Eli voisi olettaa, ettei vielä ainakaan jalat mitenkään turvoksissa ole. Taitaa olla tohon mahanseudulle se turvotus keskittynyt.

Juoksuhousut on vaatetuksessa ollut tähän asti se suurin vaiva. Lähinnä "housunvyötärö mahan päälle vai alle" -valinta. Toistaiseksi on ollut päällä, koska talvi ja kylmä. Toinen käytännön ongelma (ei ainoastaan nyt, vaan myös esimerkiksi vappuna tai mm-voittojuhlien aikaan, köh köh!) on julkisten vessojen huutava pula kaupungissani. Muistakaa siis: Jos näette puskakusevan hampuusin takapihallanne, se ei aina ole kännääjä tai pultsari vaan kenties lenkkeilevä vauvanodottaja, joka ei vaan kestä yhtäaikaista pienintäkään täytettä rakossa yhdistettynä hölskytykseen! (Saas muuten nähdä leviääkö tää pissihätäkipu jossain vaiheessa normitoimintoihinkin, vai jääkö hölskymisyhteyteen. Ainakin toistaiseski tavallisissa toiminnoissa kuten istuminen, kävely, seisominen, pystyn ihan tavalliseen tapaani pidättelemään.)

Kummempia vinkkejä en tosiaan osaa raskausjuoksijalle tähän hätään antaa, sillä itselläni on sujunut sen verran ongelmitta. Tietty esimerkiksi hyvän raskaushöysteen lenkille saa liittämällä siihen lantionpohjatreenin samaan! Helppoa kun heinänteko, kunhan korsetti juoksussa on muutenkin kasassa, siinähän saa lantiolihaksiston messiin ihan puoli-ilmaseksi! Raportoin kuitenkin tulevasta edistymisestä, sillä kohtahan tässä vasta siirrytään viidennelle kuulle!

Viime viikolla tuli kahen kympin tarjousdopplerini. En (vielä) ole ehtinyt selvittää miten ääntä saisi liitettyä tänne (ja missä tiedostomuodossa). Tietotekniikka, pah. Hyvin kuuluu kuitenkin istukan ja veren "viuhutus" ja vähän syvemmältä kaiveltaessa itse laukkajumpsutuskin. Ja tyttösykkeillä (145-150) tottakai!

Mukana tuli vain kuulokkeet, munakaiutin on kuvausrekvisiittaa.

Kirjastoviikonloppu

Huh huijakkaa! Seittemättätoista viikkoa tässä jo hyvässä vauhdissa posotellaan! Voittekos uskoa?
Huomaa muuten, että on tää koulutuksen aloitus vähän laskenut tänne turinointitahtia... Mikä on sääli, koska mitä muuta sitä jännillä luennoilla tekisi kuin kehittelisi uusia hienoja kirjoitusaiheita? Sitten käytännön aika riittää kuitenkin kökkö kyllä vaan tällasiin tynkiin ja mitäänsanomattomiin mahakuvapostauksiiin, äh.

16+0

Tässä siis tilanteet eiliseltä duuniaamulta viikolta ja päivältä 16+0 ja alla vielä tältä aamulta ennen kohta koittavaa kouluun taapertelua. Ei kyllä kuvista nyt ehkä näykään, mutta jostain syystä etenkin eilenissä möhö tuntui aamulla pienemmältä ja kiinteemmältä kuin normaalisti! Ehkä mullakin sitten jotain havaitsematonta turvotusta on ollut? Toisaalta mulla ei kyllä ole kauheesti mitään, mistä voisin turvotuksen määrää tarkkaillakaan, kun koruja ja tiukkoja vaatteita ei juuri ole... (Ainoa, että nyt peukut pystyyn, että möhö vähän stoppuuttelisi / pakkaset päättyisi koska paksuimmat toppikset ei kohta enää mene kiinni! Sit ollaan villakankaiden varassa...)

16+1

Mihin meni viikonloppu? No osittain sairastapaustyöhälytykseen sunnuntailiksojen perässä, puhumattakaan, että tenttikirjoista ja treeneistähän sen olisi pitänyt täyttyä... Tähän!!

Vielä en ole loppua lähellekään, mutta voi vietävä että suosittelen! En ole (vielä) katsastanut tän evoluutiobiologi-hippiäidin taustoja tarkemmin, mutta en ole antanut sen häiritä. Omalta osalta kaipaisin vähän tieteellisempääkin tekstiä paikoitellen, koska niin "kosketusherkistä" aiheista tyyppi paasaa. Eli ei sovi ehkä herkkähermoisimmalle äidille / odottajalle / kiinnostuneelle, mutta kaltaiselleni "kattellaan, eisenytnoinvoimennä, heijustnäin" (ja nuo tapahtuvat siis visusti vaitonaisena omassa mielessäni) -odottajalle tää on ihan loistavaa ajanvietettä. Tiesin tosin pääpointit kirjasta jo kun sen kirjastosta metsästin, että ehkä se vaikuttaa, kun ennakkoasenne oli niin vahva.

Se mitä oon tähän mennessä lukenut, niin evoluutiolla kirjassa selitetään luonnollisiksi toimintamalleiksi esimerkiksi vauvan/lapsen kantamista vaunujen sijaan, imettämisen mahdollisimman pitkiä aikoja, synnytyksen lääketieteellisyyden vähentämistä, jne. Melko hippiä siis! Joku varmasti kokee tekstit tuomitseviksi, enkä ihmettele. Itse en koe millään tavalla (paitsi ehkä niiden puolesta, jotka ehkä kokee :), mutta lähinnä siksi, että olen vastaavia lukenut netistä pilvin pimein. Kirja tuo kivan lisätwistin evoluutioperusteluineen.

Ja kun nyt näitä loppukevennyksiä harrastan, niin lisäänpä iloksenne vielä kasariodottajien pirskahtelevaa hehkeyttä. (Kirjaston nettipalvelu kun ei sisällä kuvia teoksista, joten nimen perusteella varauksen tehdessä voi kirjastostanoutoreissun jälkeen paljastua kotona kassista hihityttäviä ylläreitä!)

Tähän kuvaan ja tähän tunnelmaan, reipasta alkanutta viikkoa!

Terhin hedelmäsalaatti ja vinkit

Yksinäisen illan aterioinnin innostamana päätin kirjoittaa tosta hedelmäsalaattiateriasta sitten ihan blogitekstinkin. Mieleen tuli kuitenkin laajentaa aihetta vähän pidemmälle ja jopa jakaa itse hyödylliseksi kokemaani maalaisjärkitietoutta! Vaikka tää nyt raskausblogi onkin, ennemmin kuin mikään kulutusvinkki- tai ruokablogi niin miksei moni sattuisi hedelmien ja vihannesten laajemman kulutuksen ja tarkkailun juuri odotusaikana? Joten ensihätään Terhin hedelmäsalaatti ja jälkkäriksi arkiset vinkit toimintaan kauppojen hedelmä- ja vihannesosatoilla. (Ainakin jossain määrin oon huomannut, ettei tällaset kaikille mieleen tule.)

Hanki haluamiasi hedelmiä haluamasi määrät. Itseltäni jäi nyt esimerkiksi salaattiklassikkoni kiivi kauppaan, koska ne oli kaikki raakoja. Samoin meloneita ei ollut pilkottuina ollenkaan ja kokonaista en halunnut ottaa, kun näilläkin tulee jo liian iso annos. Vahvan makuisia (sitrukset, banaani) on hyvä ottaa vähän vähemmän ja mietoja (meloni, päärynä) ehkä määrällisesti enemmän, niin tasapaino säilyy.

Hedelmäthän on ravintona aika haperoa meille suomalaisille. Kuljetus- ja säilytysmatkat on pitkät, torjunta-ainemäärät huikeat ja makukin talvisin vähän niin ja näin. Kaiken hyvän mitä hedelmistä voi saada saa terveellisemmin vihanneksista. Vihanneksista puuttuu hedelmissä ekstrana saatava hiilaripommi, hedelmäsokeri. Mutta koska olen raskaana, niin mä saankin nyt syödä ihan mitä huvittaa! (Hähä!)

Pilkotaan kaikki kulhoon.

Sekoitetaan.

Lisätään terveelliset ja epäterveelliset ainekset, eli purkki maitorahkaa, puoli purkkia raejuustoa ja purkki maun mukaan vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä. Ja sekoitetaan.

Ja syödään. Yleensä usemmassa osassa, kun kerralla ei jaksa.

Sitten nää satunnaiset vinkit. Jotain varmaan jää puuttumaan ja sit harmittaa, mutta ei voi mitään.

Kaikesta kotimaisesta: Nyrkkisääntönä voi muistaa kaiken "maanpäällisen" sesongin loppukeväästä loppukesään ja taas "maanalaisilla" puolestaan kesästä tai alkusyksystä talveen. Ankeinta aikaa aletaan siis kohtapuoleen kotimaisen kasviksen suhteen elellä, kun viime kesän sipulitkin alkaa loppua ja ensi kesästä vasta haaveillaan...

Avocado: Kivikovat ei välttämättä kypsy ikinä, mutta usein hyvin esikypsyneitä on ympäri vuoden tsägällä vähän kaupasta riippuen, eli kannattaa tarkailla omien lähikauppojen toimittajien mentaliteettia. Nykyään tarjolla näyttää ympäri vuoden olevan pääsääntöisesti vain yhtä ainoaa (Hass) lajiketta, kun ennenmuinoin rinnalla etenkin kesäaikaan pyöri myös kauniin vihreä ja tasakuorinen Fuerte. Eli jos Fuertea näkyy, vinkatkaapa! En ees muista enää oliko se parempi koskaan tai mitään, mutta ihmettelen vain mihin katosi... Niin ja monesti isosta avocadokasasta saattaa ne alimmaiset olla parhaiten kypsyneitä, eli kannattaa metsästää jos samana päivänä haluaa syödä...

Irtotuotteet: Irto on aina kilohinnaltaan halvempaa kuin rasioitu tai pussitettu. (Paitsi ehkä joskus harvoin jotkut tarjoukset.)

Kiivi: Ylläri kyllä talvisesonkituote, eli nyt kannattaa! Tähän pätee vähän sama kuin avoonkin... Kivikovat saattavat vaan suoraan pilaantua, eikä kypsy koskaan. Liiallisella käytöllä muuten laksatiivisia vaikutuksia (ainakin mun miehelle)!! (Ja ihan OT sitten vielä: yksi köksäntunnilla oppimistani asioista on, ettei kiivi liottamatta hyydy liivatteella, siinä on joku vasta-aine, hyvä muistaa esim. kakkuja koristellessa kiiveillä!)

Kurkku: Pilaantuu laikkumaisesti ja useimmiten päädyistä, eli ne kannattaa tsekata etenkin talvipakkasilla ja kesähelteillä.

Mansikka: Ulkomaiset voi jättää äitienpäiväkakunkoristeiksi suosiolla. Aikoinaan kun poimintatöissä kesäsin vaikutin aivan ehdoton suosikkilajikkeeni oli Honey! Sitä näkyy ainakin pk-seudulla älyharvoin, eli jos näet, ota sitä! :P

Melonit: Kesästä syksyyn sesonki, saattavat hyvin säilyä kaupan varastoissa jopa talveen asti, kypsyystsekkinä napapää joustava muttei löllö, saattaa tuoksua makealt, isoissa yksilöissä ontto ääni kopauttaessa. Pilaantumisesta kertoo pehmeät tai tummentuneet kohdat kuoressa, etenkin siellä napapään lähellä.

Omput: Hyi en suosittele (paitsi kotimaista ja ehkä luomua ja ehkä syksyisin :). Raakoja juttuja voi tosin kotona koittaa pikakypsyttää paperipussissa omenoiden kanssa, mutta varo pilaantumista!

Perunat, porkkanat, tomaatit: Älä syö vihertäviä, alle millin kokoiset itämiset ei haittaa, porkkanoista naatit pois kotona, niin säilyvät paremmin.

Rasiatuotteet (mitkä vaan): Alapintaa kurkkaamalla näkee nopeimmin pilalle menneen, kun siihen suuntaan ne nesteet ja muut valuvat.

Sipulit: Tuoreet kesällä, kuivatut syksyllä ja talvella, keväällä saattavat loppua ja joudutaan ulkomaisilla (helposti pilaantuvilla) paikkaamaan vajetta. Näissäkään ylläri kyllä itäminen ei haittaa, vaan jotkut jopa tykkää että versot ois hyvänmakusia (en oo ite kokeillut).

Sitrukset: Talvisesongin tuotteita, makeimpia yleensä pienet, painavat ja ohutkuoriset, kun taas väri ei paljasta mitään!

Säilytys:
Kaikki kannattaa säilöä umpinaisesti (kaupan pussi, ekommin säilytysrasia) ja vedellä kastelulla voi ennaltaehkäistä ja jälkipelastaa nahistumista. Esim. salaatti- ja yrttiruukut ennen säilömistä kannattaa aina kastella niinkuin kukatkin ruukuissa ja jos ei vähään aikaan käytä niin kastelut väliin. Ihan nahistunut salaattikin pelastuu vielä jääkylmässä vedessä liottamalla. 
Rehut on osittain myös olennaista säilyttää aina samassa asennossa, missä itse tuotekin on alunperin kasvanut. (Eli salaatit ja tilli esim. pystyssä jääkaapin ovessa, basilika pystyssä ikkunalaudalla, jne.) Sanotaan, että jopa porkkana säilyisi paremmin pystyasennossa naatti ylöspäin jossakin boksissa, mutta tätä en ole kyllä itse kokeillut! Jos teet sekasalaattia pidemmäksi aikaa, kannattaa eri osat jättää erilleen ja suljettuihin astioihin, niin säilyvät jopa monta päivää, etenkin kostutettuina.
Kannat sun muuta on hyvä jättää kiinni kasvikseen muissa paitsi juureksissa (omena, terttutomaatti, salaattikerä, sipuli). Ehkä se luulee vielä saavansa kasvaa kasvimaalla tän seurauksena?

Valikoimat: Kaupat tilaavat hedelmä- ja vihannestuotteet manuaalisesti, eli siellä on ihan oikeesti yksi tai muutama ihminen, jotka päättävä kuinka monta laatikkoa avocadoja viikonlopuksi otetaan, kuinka pitkän ajan varastoa niitä takatiloissa säilötään ja missä ne on esillä. (Toki sesongit ja saatavuudet myös vaikuttavat, kun esim. kotimainen kukkakaali vaan loppuu täysin markkinoilta tammikuussa, sitä ei saa kun sitä ei ole.) Mutta pointti siis on, että jos huomaat jonkun loppuvan liian usein, olevan huonolaatuista tai mitä vaan niin pistä mailia kauppaasi! Toinen vähemmän vaativa keino on tutustua tarkemmin eri lähikauppojesi tyyliin ja tapoihin ja hakea kustakin erikseen se, mikä siellä on hyvää tai muuten vaan toimii. Sesongit ja tarpeet vaihtelevat, eli yritä itse miettiä koko osaston tuotteiden hankkimista kaikkien asiakkaiden tarpeisiin jopa viikko eteenpäin. Kaikkea ei vaan aina huomaa, joten siinä voi ihan hyvillä mielin auttaa vinkkaamalla.

Ja vuoden 2013 vihanneshan on chili! Että onnea vaan imetykseen! >:D

((Loppukevennyksenä: Mielenkiinnosta omia silmämääräisiä huomioita kohtaan tein tän Lindexin klassikon, rintsikkakokotestin mittanauhalla ja aika oikeassa olin! Ihan tarkkoja senttimääriä en muinaisista mittailuista tietty muista, mutta tuolloisesta on koko "mittojen mukaan" (ainahan vähän riippuu liivimallista sitten irl) kasvanut tosiaan sen kaksi kuppikokoa ja kaksi ympärysmittaa... 85 F:ään asti. Kuulostaa hurjalta, mutta ei nää niin isoilta näytä vaikka tuntuukin! (Onneks.)))

Odottavien fysioterapiaryhmästä

No olihan se kivaa. Kymmenisen naista, kaikki muut enemmän raskaana kun minä, mutta meno oli oikein rento. Aiheinahan oli kaikille odottaville tutut lantionpohja, SI-nivel ja liikunta raskausaikana. Viimeisen koin vähiten mielenkiintoiseksi, koska anti mulle itselleni ei ollut paljoakaan. Sain ainakin tietää, että pitkät vatsalihakseni ovat tässä vaiheessa noin kaksi senttiä toisistaan jo erkaantuneet, että osaan reenailla syviä vatsiksia ja lantionpohjaa oikein. Bonuksena fyssari tunnin jälkeen vahvisti diagnoosini häntäluunviereiskivusta toiselle jalalle varatessa todella kaikkein todennäköisimmin SI-nivelen löystymisestä johtuvaksi. Toki kivana lisänä hän epäili, että koska vaiva on poistunut elämästäni, se saattoi johtua vain väärään asentoon niksahtaneesta nivelestä, jonka sitten olen jotenkin saanut takaisin paikoilleen. Tosin sellaisenaankin vaiva mitä todennäköisimmin palaa myöhemmin. Onneksi avuksi voi ottaa SI-vyön! (Tosin niitä ei ole Helsingin kaupungilla lainaksi tai vuokraksi antaa, joten ostosreissuksi menee siinä tapauksessa.)

Ehkä erikoisin hyöty minkä koin saavani oli mallinnos lantion luista, lihaksista ja nivelistä. SI-nivel tulee latinankielisistä ristiluun ja suoliluun nimistä, eli on siis sama kuin lantiokipujen yhteydessä höpöttämäni risti-suoliluu-nivel. Ristiluu on lantiossa (alaselässä) se keskeinen pystyluu "selkärangan alaosa" ja suoliluu sitten se vaakataso siinä ympärillä, konkreettisimmin tuntuu siis ns. "lantioluina", jotka jenkkakahvojen alla törröttävät. Tää koko rakennelma kun siis raskaudessa synnytystä odottaen ja relaksiinihormonin tuella löystyy syntyy kaikenmaailman selkä-, lantio-, lonkka- ja muita ongelmia. Mahan paino, joka ryhtiä muuttamalla rasittaa selkää ja lonkkia ennestään lisää tietenkin koko nautintoa. Tämän kaiken ja ne lantionpohjanlihakset kun sitten näki sellasena palasista koottuna mallina, niin asia hahmottui paljon konkreettisemmin kun mitä pelkistä kuvista. Varmasti monelle muulle ryhmä tuo paljon muutakin hyvää.

Liikunta- ja venytysohjeet nyt eivät mulle kovin paljoa uutta tuoneet, kun niin hyvin olen kokemuksia ja tietoa jo kartuttanutkin. Ja eiväthän nuo perusideat miksikään muutu oli raskaana tai ei (kineettinen ketju, syvien lihasten tuki ja niin edelleen). Toki hyvä pointti oli kuulla syy, miksi juoksu olisi hyvä pistää tauolle loppuraskaudesta vaikka hyvältä muuten tuntuisikin. Ja syyhän on ne lantionpohjalihakset ja niihin kohdistuva korostuva paine. Ei siis se vauva. :) No juoksemaan en olekaan vähään aikaan ehtinyt, että huomenna voisi pitkästä aikaa testailla miten se edes sujuu. Joko viimein sattuu?

Tosi kiva oli kuitenkin muitakin odottajia nähdä ja varmasti sain minäkin taas intoa ja inspiraatiota raskausajan treenejä ajatellen! Lantionpohjatreenitkin on vähän taas unohtuneet koulun myötä, mutta nyt kun sai selkeät vinkit mitä ja miten niin johan luulisi helpottavan. Aion tosiaan näistä urheilu-, liikunta-, treenaus- ja muista asioista kirjoitella vähän laajemminkin vielä, niin siksipä en tässä niitä ihan aasta ööhön käy läpi. Lisäksi oon ihan naatti! :D

Tissit

Ristus ne on (taas) kasvanu! Että huh huh vaan... Ei mitään järkeä. Mitkähän mittasuhteet saavutetaan kaikki kimpassa (minä, mun maha ja ne) vielä tässä pitkässä puolessa vuodessa! Ja ilmeisesti tän kokomojahduksen seurauksena ensimmäinen teeny tiny raskausarpikin ehkä havaittavissa! (Riippuu valaistuksesta vielä... Ja toivottavasti sellaiseksi jääkin...) Nyt alkoi siis tehoöljyäminen! Noista kuppikoista en tarkemmin osaa tällä hetkellä sanoa juuta tai jaata, koska sen plussatestin jälkeisen tehopaisumisen jälkeen oon käyttänyt vaan joustavia urheilurintsikoita. Onneks oon niitä käyttäny työrintsikoina muutenkin jo iät ja ajat, että varasto on kohtalaisen kattava. Sillon taisi kuitenkin tulla joku 1-1,5 kuppikokoa, joten sen ja silmä- ja näppituntuman perusteella sanoisin, että tän hetkinen saldo normisettiin on joku +2 / +3 kuppikokoa vähintään. Mieskin jo myöntyi tän ihan itsenäisesti eilen toteamaan, vaikka silloin alkuun sitä päivittelin, eikä moinen ollut (vielä) näkevinäänkään.

Ja illalla sitten vihdoin in action raporttia, kun on vuoden eka ohjattu raskausasia, eli kunnallinen fysioterapia koettu. :) Leppoisaa päivää kaikille!

Ensimmäisen kolmanneksen vinkit

Koska olen nyt ihan armoitettu odotuskonkari, kun ekan kolmanneksen vaihtumisesta keskimmäiseen on jo melkein kaksi viikkoa, niin ajattelin koota pienen listan tuoreesta muistista jälkikäteen. Veikkaan ettei tämä sama lista päde ainoaankaan muuhun odottajaan mun ohella, mutta samapa se. Kukin omalla vastuullaan siis. Listaa voi hyödyntää myös isän osalta.

Kohta 1.

Sekoa rauhassa. Siitä toipuu kyllä. Ja sitten voi seota vähän eri tavalla uudestaan (viitaten esim. tähän tarvikehuumaan, joka onneksi alkaa sekin hellitellä jo)! Jos et ole tyyliin USA:n presidentti (tai vaikka kirurgi) niin pieni huumaantuminen raskauden alkuvaiheista ei ole IHAN NIIN vaarallista, mitä se ehkä sillä huimimmalla hetkellä tuntuu. Aikaa niille tavallisille asioille löytyy kyllä vielä sen alkuhuuman jälkeenkin, joten anna mennä. Ei se helppoa ole, etenkään ilman tunnontuskia, mutta hyvä tilaisuus harjotella! Ja ainakaan mulla ei juuri ollut vaihtoehtoja. Mikä oli hyväkin. Koska...

Kohta 2.

Muutu rauhassa. Muuttumistarve on varmasti huikean erilainen esimerkiksi kolme vuotta pienokaista vääntäneille jotka viimein onnistuvat versus minä, mutta ei sekään varma nakki ole! Jokainen ehkä tarvii vähän erilaista muutosta, joku ei minkäänlaista, mutta jos tarvii niin sille on hyvä antaa rauhaa, tilaa ja ajatuksia. Tuo 1. kohdan sekoiluhuuma vähän helpottaa tätä muutosvaihetta, ainakin mulla antoi hyvän inspiroivan alkusysäyksen. Ihan niin paljon ei ottanut päähän punkusta luopuminen, bilemieliset viikonloppurötväilyt ja ajan kuluttaminen ihan niinkun just nyt huvittaa. Tän kämpän tuparitkin on vielä pitämättä ja niin taitaa jäädäkin hetkiseksi! Sain kuitenkin jotain sellaista tilalle, että enimmän aikaa se on aika uskomattomasti parempaa. (Ja tähän ajatukseen on hyvä nojautua, kun kännikaverisi ärsyttävät, mutteivät silti päästä sua ajoissa kotiin nukkumaan. Plus ajatukseen, ettei kohta tarvitse sitäkään nähdä, koska alun perinkin olet koko illan ollut vauvan kanssa kotona!) Käytännön muutosta vahvempi on kuitenkin se henkinen puoli. Itseasiassa omalta osaltani sanon, että ekalla kolmanneksella mulla suurimmat muutokset tapahtuivatkin juuri pääkopassa. Olen oppinut ehkä eniten jo tässä vaiheessa olemaan liikoja stressaamatta (odotetaan sitä loppuvuotta...) ja pitämään itsestäni parempaa huolta (örkistä tietty siinä sivussa). Entisestään ovat vahvistuneet vanhat hyvät taidot itseni kuuntelemisessa ja motivaation herättelystä vaativiinkiin tehtäviin. Myös ilokseni tulevaisuuden suunnitelmat kumma kyllä tuntuvat helpommilta ja selvemmiltä kuin vielä pari kuukautta sitten.

Kohta 3.

Ota selvää. Tähän auttaa myös kohta 1 ja tämä itsessään tukee kohtaa 2. Minkä kokoinen se on juuri tänään? Mitä kannattaa tehdä? Kuka tietää parhaiten? Mistähän tämä kipu johtuu? Ja Google on ystäväni ja googlediagnoosi intohimoni! Miehen ja satunnaiset muut läheisetkin saa helposti hyvälle tuulelle heittelemällä kommentteja "tänään sillä varmaan alkaa kasvaa jo tukka" ja "se on joku tällanen vasta *näyttää etusormella ja peukulla noin 5 senttiä* ". Netistä, kirjastosta, neuvolasta, keskusteluryhmistä ja blogeista löytyy vaikka mitä jännää, söpöä ja kivaa! Joskus voi käydä niin, että ne ihan alkuun ällöttävät mä-perehdyn-tähän-sit-ku-on-sen-aika-jututkin (as napanuora, istukka, synnytys, miten epiduraali laitetaan, mikä on peräpukama) alkaa tuntua yhtäkkiä ihan kiinnostavilta! (Okei, epiduraali saa mulla kyllä jalat vähän löllöiksi edelleen, vaikka mä sentään katson verikokeet sun muut iteltäni ihan alusta loppuun silmiä räpäyttämättä!)
Ja tähän vielä lopuksi, että jos löydät jotain mielenkiintoista ja hyödyllistä, laita se linkki tai muu jonnekin talteen. Ikävä etsiskellä jälkikäteen.

Kohta 4.

Jatka normaalisti. Jos sun normaali on edes jotakuinkin terveellistä. Mitään toimintaa (paitsi nää perus röntgeneissä juoksemiset ehkä ja sellaset?) ei tarvitse lopettaa. Ellei se tunnu jotenkin pahalta (yrjöttää, sattuu, itkettää). Elä sitä normaalia elämää, ennenkuin möhö tai jonkun nivelen löystymä yllättää joissain asioissa (se päivä tulee pian). Riehu, nosta syke yli 200, hypi, kyyki, istu ihan kippurassa pyörän satulassa, nuku vatsallaan, rakastele kaikissa asennoissa, syö hirveet ähkyt, kanna 50 kilon kauppakassit kotiin ja nosta sitä pesukonetta! :) Vaikka raskausmöhöbrassailukin on ihan siistiä, niin on se kiva myös vielä maastoutua maailmalle ja näyttäytyä rakkaalle ihan vaan naisena, eikä mahana.

Kohta 5.

Relaa vähän ja ota ilo irti. Itse olen jopa jo kokenut pientä surua siitä, että tämä on se ainoa ensimmäinen odotus. Jos joskus saan lisää örkkejä mahaan, niin tunteet ja muut tulee olemaan jossakin määrin eri. Ja tää kun on nyt niin ihkua! Silti olen onnistunut hurahtamaan nyt tähän menoon ihan täysin. Jos siltä on tuntunut, olen välillä jopa unohtanut koko möhö-örkin olemassaolon (etenkin alkuvaiheissa kun ei ollut tiettyä tottumusta). Toisaalta välillä saatan tietoisesti pohdiskella sitä ja jutella sille. Nyt ei oo mitään pakko jos ei taho!

Kuvasatoa

Pienet vaatelöydöt taas Lauttasaaren Oranssitorilta. Tulevan kummitädin kanssa siellä pyörittiin ja hihiteltiin hyvät tovit. Hassuja huomioita tuli lukuisia. "Täti"kin keskittyi ekat pari rivistöä aika tiiviisti vaan omiin aikuisvaatelöytöihinsä ja vähän ehkä sieltä täältä huikkasi että "tos on jotain lastenvaatteita", jotka jätti mun pengottavaksi. Aika pian muuttui sitten ääni kellossa ja tongittiin höyryten kumpikin noita bodypinoja löytöjen toivossa. Jotenkin kirppistely on niin paljon helpompaa kun on jotain tiettyä tavaraa, jota etsiä. Pelkkä "jotain kivaa itselle" on liian laaja, tuntuu toivottomalta! Hintaa moiselle läjällä (ja mun Hello Kitty -kaulakorulle, joka ei päässyt kuvaan) tuli taas se reilu pari kymppiä. Asiallista!

15+0

"Virallinen" jumppavaatemahakuva eiliseltä tasaviikolta, 15+0. Siksi kaksi kuvaa, että tossa nyt näkyy kuinka paljon vähän toi housunvyötärö mahan päällä enää vaikuttaakaan! Ekassa kuvassa vyötärö siis mahan päällä, tokassa ei. :) Tolleen mahan päällä yleensä matkaan salille ja takasin (tuntuu jotenkin lämmittävämmältä ulkona takin alla) ja sitten itse tunti/tunnit kuluu vyötärö mahan alla, muuten tulee ihan hervottomat painaumajäljet. (Joita saatan väsyneenä kauhuissani luulla raskausarviksi! :D Ainakin aamuisin yökkäripainaumia! :P)

15+1

Ja loppuun vielä arkivaatemöhökuva tältä aamulta. Vyöstä voi päätellä, että olen nyt alkanut päivittää eri keinoin tavallisia naisvaatteitani vähän äitiysvaatemallisiksi. Otti niiiiiin sairaasti päähän viikko sitten maanantaina yhdellä alkaneella kurssilla kun yksi likka ihan rehellisen avoimen pohtivasti koko luennon toljotteli mun "vauvamakkaraa". (Voitte kuvitella millanen toi möhö on kun luennolla pirteässä ja hyvässä ryhdissä  vähän väsyneenä ja venkoilevana istuksii.) Olisin tietty voinut tyylikkäästi vaan tokasta, että "joo on sieltä tulossa jotain" tai sitten ei-tosiaan-tyylikkäästi siinä esittelykierroksella mainita jotain asiasta. Mut... ää... not my cup of tea. Ehkä se tänään uskoo?

Ps. Yhellä luennolla (jonka sit kyllä päätin tenttiä, kun oli toinen luento vähän päällekkäin) oli opiskelija lastenvaunujen kanssa! En oikein tiedä vielä mitä ajatella! Hiljaa se kyllä oli, propsit siittä.

Ihonhoidon päivitys

"Vanhan" baby oilin vedellessä viimosiaan budjetoin sitten Weledan raskausöljyyn. Olin kyllä jo odotuksen alkupäiviltä asti suunnitellut baby oilin paikkaajaksi kaikkien ylistämää Bio Oilia, mutta nyt kävi näin. Toi Bedtime baby oilihan mulla on vakkari-ihonhoidossa ollut jo iät ja ajat ihan muutenkin, koska ah no niin toi tuoksu vaan on jotain! Tietty nyt mahankasvun uhatessa sitä on (ehkä) kulunut (ihan muutama) tippa enemmän (ja aika usein), eli tarvekin yllätti pikemmin kuin ois kuvitellut. Weleda nyt vaan sattui hyppysiin puolivahingossa, koska kiertelin luomukemppariosastolla ihan vaan hiusvärejä tiirailemassa. (Siitä ehkä sitten huomenna lissää...)

Weledan tuoksu oli kaupassa hyvä, kotona eka levitys paha, mutta nyt kun se tässä ympärillä vähän aromoi, niin taas hyvä. Weird. Tuo mieleen jonkun (Mentholöljyn? Tiikeribalsamin? Teepuuöljyn?) vanhan tutun, mutten vaan saa päähäni minkä! Ärsyttävää! Onhan tätäkin töksöttiä toki kehuttu paljon, mutta jos kyseessä on öljy, tavoitteena ihonhoito venymisen aikaan ja ohjeena levittää 2-3 kertaa vuorokaudessa niin sanoisin, että kauheen mönkään on aika vaikea mennä? Saa nähdä kuin usein tuota sitten ehtii läträtä, vaikka onneksi totesin aika nopeaksi imeytyjäksi sentään. Yhtään jälkiä tai muutakaan mulla ei ole (ainakaan vielä). Kasvojen iho uhkasi hetken tossa pakkasilla kuivahtaa, mutta sekin pelastettiin parissa päivässä ahkeralla perusvoitelulla ihan vaan. (Ilokseni kuulin myös, että Weledalta löytyy myös ihan varta vasten öljy siihen välilihan valmisteluun. Joku rypsiöljy ois tuntunut ehkä jokseenkin karulta.)

Koulun penkki kutsui pitkällä ekalla päivällä eilenissä ja "kivaa" oli. Yllätin itseni sillä, miten sujuvaa paikallaan istuminen sittenkin oli. Ehkä tää kevät tässä meneekin. Mieli liikuntahurjastelemaan ois kova, mutta tää päivä sujuu vielä koulu+työ -arjen merkeissä.

Muuan päivä yritin muuten myös uutta veroprosenttia selvitelläkseni tutustua Kelan sivujen tarjontaan ja laskureihin moisten ennakointien suhteen. Voi todeta, että opintotuki + tulorajat + useampi duuni + vaihtuva opiskelupaikka esimerkiksi on aika aloittelijan yhtälö vasta, vaikka sitäkin on joskus pähkäilty ja kiroiltu. Kai se on vaan pakko antautua Kela- tätien ja setien laskelmien armoille sitten aikanaan, hope for the best ja unohtaa paras kaverini Google tässä asiassa. Oisin vaan halunnut tietää jotain vähän aiemmin ja ihan itse sen oisin voinut laskeskella jos ois annettu tarkat termit.

Loppukevennyksenä vielä huono kuva, jota ei ollut tarkoitus julkaistakaan, mutta sattui toi yks linssilude taas paikalle sopivasti. Eli tämä on siis kissa-kuva, jossa vaan ihan sattumalta on sivuosassa äitiysfarkut ekan kerran lähdössä tositoimiin.

 
(Ja hei jos teillä on jotain aihepiiriä, mistä en oo kirjottanu vaikka pitäis / voisin kirjottaa niin vinkatkaahan.)

Aiheena tänään

Maha!

14 +0 Varpaat näkyy viel jos kurkistaa!

Napinlävet kyllä lörpättää siihen malliin, etten julkisesti tätä tunikaa käyttäisi enää.

Karvalapset on vähenevän sylitilan kanssa kuitenkin just fine.

Ja vielä aamuauringon valaisema pallomahakuva, tasan 15. viikko siis alkoi tänään. (Noin tunnin-kahden kuluttua jos ihan tarkkoja ollaan...)

Ruokakriitikko iskee jälleen

Postaus saa inspiraationsa aamiaisestani (joka on vielä syömättä), koska ajattelin löytöni valokuvata tänne ja hyörin sitten kameran kanssa keittiössä vähän pidempäänkin... Nyt ei siis mitään logiikkaa, ei järjestystä, vaan äkillinen ruokavinkkiaivopieru, olkaa hyvä. Valottakoon tää myös hieman miten oon nyt sitten oikein syönyt...

Bloggeri käänsi kuvan väärinpäin, tyhmä blogger.

Löysin niitä! Listeria- tai tokso- (en muista kumman vai molempien) riskien myötä odottajan odotetaan kuumentavan kaikki ulkomaiset pakastemarjat ennen syömistä. Mun muuhun marjaelämään tää ei suurempaa ongelmaa ole tuonut, paitsi vatun vatun vattuihin! Ne tuntuu ainoalta, jota ei löydä kotimaisena pakastealtaista... Ja se kuumentaminen nyt kuulostaa turhalta ja maun (ehkä vitamiinitkin) tuhoamiskeinolta... No nyt löysin suomalaista ja ongelma ratkesi! Berrymasterilla on huijaushintasia (6,99 € / 400 g, riittää kahteen reiluun tai kolmeen kuvassa olevaan annokseen), mutta huijaushyvälaatusia suomifinland-vattuja. Oikeesti noi on kuvassa pakkaspussista heivattu kuppiin ja sulanut huoneenlämmössä noin tunnissa. Ja niillä vois ihan hyvin koristella vaikka kakun! Ne on niin ehjiä ja upeita! Ja herkullisia! Ah ihanaa, mun vattuhimoni on tyydytetty, pärjään hetken muilla kotimaisilla taas. :)


 Ja tähän väliin muuten keittiön olennaisimmat:

Leipäveitsi, iso yleisveitsi, yleisveitsi, tomaattiveitsi, hedelmäveitsi ja kuorimaveitsi. Uusimmat joululomalla hommatut veitset nyt puuttuvat kuvasta, kun tää kuva on jo aika vanha... Eli syksyltä. Mut siis näillä syö mitä vaan. Ja se on iso asia! Kuinka monta kertaa sulla jää joku hedelmä kauppaan odottamaan tai kotijääkaappiin pilaantumaan "koska ei jaksa kuoria"? Mulla ei ikinä! (Paitsi ehkä kookospähkinä jos sitä sattuis joskus tekee mieli?)


Mua ei ole ikinä elämässä närästys vaivannut tai haitannut kuin hyvin satunnaisina kertoina ja niinäkin niin lievästi, että yleensä en siihen mitään apua ole edes huomannut ottaa. Jos olenkin niin se apu on ollut lasi maitoa. Nyt vaiva on tiuhempi, mutta ei onneksi sen rajumpi, joten noh... (Miehenkin kanssa puhuttiin että kun mulla on se juttu tuolla välissä silleen löystynyt niin nyt se päästää sit jotain vähän väärään suuntaanki. Eli about niin sitten.) Nyt voi maitoa sanoa kuluneen. Ja koska se on maistunut muutenkin kuin ruuan päälle närästyksenestohuikkina olen vaihtanut luomuun. (Ei sitä lisättyä deetä ihan kaikesta tarvitse ottaa.)

Varmaan 1,5 litraa vuorokausi on aika lähellä totuutta määrissä jos kaikki kahvimaidotkin lasketaan. (Ja paino sanalla vuorokausi päivän sijasta, koska lasi mölöä on mun nukkumaanmenonärästyksen ja aamuyönälän pikapelastaja lähes joka yö!)

Ylläolevassa kuvassa muuten myös muuta mielenkiintoista. Tuoremehut on edelleen etenkin tollasina hedelmälihaisina versioina ihan mun intohimo. (Onneksi on muuten appelsiinit aika tiuhaan tähän vuodenaikaan tarjouksissa, saa ite jumppapuristaa aamumehunsa.) Toi Inkun uutuus mangojogurtti lähti muutaman kauppareissun huokailun jälkeen testiin. (Siis muistaako joku muu kasarilapsi tarha-ajoilta mangojogurtin?? Ja nyt sitä sais niinko kaupasta?) Yleensä en "sokerijogurtteja" juuri syö, mutta täytyy uutuuksia sentään kokeilla! Enkä oo ees vielä testannu onko tossa tarpeeksi tujakka maku rahkaan sekotettuna... Taittaa meinaan kivasti pois sitä makeutta. *

 Ja makeudesta päästäänkin keinomakeuttaja vastaan valkoinen sokeri raskausajan taisteluun. Mulle se nyt on tuttu taistelu taviselämästäkin, joten ihan samoilla mennään kuin normaalisti. Arkiaterioissa (erittäinkin hyvä esimerkki juuri nuo aamujogurtit ja -rahkat) en mielellään käytä lisättyä sokeria. Toisaalta en mielellään myöskään makeutusaineita. Normisettini on yleensä ollut stevia + hermesetas (käsittääkseni sakariinia). Steviaa mieluusti käyttäisin pelkälläänkin, mutta pakko myöntää, että liikaa/tarpeeksi sitä laittaessa maku käy vähän kitkeräksi. Tän kitkeryyden saa sitten leikattua kätsästi pois korvaamalla ne ihan vikat tipat hermesetaksella. Luonnollisuus, kalorittomuus ja maku maksimoitu! Sakariinin jätin odotuksen myötä tietty pois ja nykyään sitten stevian rinnalla makeuttajien virkaa toimittavat hunaja ja vaahterasiirappi. Vähän tilanteen mukaan... (Esim. vatut & vaahterasiirappi on ihan pakollinen!)

Lisäksi aamurahkajuggejen sekaan toisinaan tunkemani femisoyan tai pellavansiemenrouheen olen nyt korvannut pellavakiellon takia ihan mälsästi soijajauhoilla, soijarouheella jatai kauraleseillä.

Erityismaininnan tähän väliin annan myös Valiolle ja Profeel-tuotteille! Nopeasti ja helposti syömäkelpoista, yleensä (?) lisäaineetonta ja ravintoarvoista välipalaa. Hintahan on törkeä, mutta eiköhän noita taas tule luentojen välissä jokunen kumottua...

Ja pikanuudelithan on tunnetusti ihan hirveetä natriumglutamaattikuraa, huhhuh! En niitä juurikaan syö, mutta välillä iskee into, varsinkin jos mies tujauttaa tulelle omansa ja tuvan täyttää arominvahventeen huumaavan aromaattinen katku! On se onni, että sattui isommassa kaupassa sitten muistumaan mieleen tämäkin ja löysin kuin löysinkin lisäaineettomia luomunuudeleita!

Jotka ovatkin sitten aivan järjettömän kamalan makuisia! (Ihan voisi Stubbia tähän lainata! :D) Toinen pussi jää siis syömättä, kuka haluaa? (Myönnän siis, että on olemassa ruokia, joiden vain luontaisesti kuuluu maistua ainoastaan lisäaineilla höystettynä.)


Ja vielä loppuun... Jos tykkäät ruuanlaitossa viljellä liemikuutioita korvaa ne näillä natriumglutamaatittomilla vaihtoehdoilla!

Niin teen minäkin! :D

* Kuva on myös otettu meidän bränkän jääkaapin ovesta! Tällä hetkellä voisin kyllä melkein satasen maksaa ekstrahintaa, jos se muuttuisi vähänkään hiljasemmaksi. Onko tollasia vanhanajan kesämökki-ja-jääkaapin-tahdissa-tärisevät-kolisevat-huonekalut vielä olemassa? Järkky turina! Ja tietysti etenkin yöaikaan.

Operaatio kesto

Ookoo. Alan ymmärtää vauvakamahamstraajia (ihan vähän). Kolmen vapaapäiväni ajankäyttösaldo nettikirppareilla alkaa varmaan ylittää ajan, jota oon niillä viettänyt yhteensä ikinä koskaan aiemmin. (Se nyt ei tosin vielä oo ihan hirveän paljon kylläkään. Onneks!) Eniten mua sinne on vetänyt kestovaipat nyttemmin, kun hoksasin, että niitä sieltä hyvin löytyy, kun taas kirpparilta ei. Ei ainakaan näiltä omilta lähikirppareilta. Kirpparilta löytyy ehkä vaatteita taas helpommalla.

Alku vaippa-puolesta oli hankalaa ja vei aikaa, mutta onneksi tätä intoa nyt löytyy sittenkin jostain. (Hyvää keskittymistä taas vaan kouluun ens viikosta lähtien, kun esim. kestovaipat kiinnostas ehkä vähän enemmän!) No aika aikaa kutakin, ja tosissani yritän nyt ottaa irti kaiken siitä, että juuri nyt sattuu kiinnostamaan. Jos vaikka ihan kyllästyn ja väsähdän vielä mahan kasvaessa niin ainakin joku pohjatieto ja -taito olisi jo.

Tän hetkinen kiinnostukseni on suurin taskuvaippoihin. Tosin AIO:ja (all in oneja) on kertynyt jo vähän, enimmäkseen ihan pikkukokoina vain. Myös yksi kuorivaippa ja lisäimuja, eli imeviä täytteitä kuori- tai taskuvaippoihin. Taskut mun korvaan vaan kuulostaa parhaalta toimiva/helppo -yhdistelmänä. Moni myös niistä ohellani eniten tykkää. Mies tuossa jo uhosi, että vaipat pitäisi kyllä uutena ostaa, mutta mun kukkaro ja pää ei kyllä kestä 20 euroa yhteen vaippaan laittaa jotenkin millään! Tietysti ehkä jos ihan joku supersöpö ja kaunis löytyisi. Plussana taskuvaipoista voi myös sanoa, että mun mielestä niistä juuri löytyy kivoimmat ulkonäöt! :D

Manducamme saapui myös ja yritin sitä kissan kanssa testailla. Hetken onnistuinkin, mutta sitten mokoma kyllästyi ja hyppäsi pois. :) Nyt tein lupauksen, että hankinnat saa hetkiseksi suosiolla jäädä! (Katsella toki saa.) Täytyy alkaa budjetoida vaunujakin varten, koska alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että niitä emme edes käytettynä löydä mistään.

Olo on mitä mainioin muuten! Niinkuin plääninä oli oon nää vapaat vetänyt hyvää treeniä kaikin puolin ja monipuolisesti! Ruokahalu on ollut vähän kadoksissa, mutta kaipa se sieltä palailee. Toissailtana kävin juoksemassa ja onnistui oikein hyvin vielä ainakin toi puoli tuntia! Ei tullut mitään aiemmasta poikkeavia tuntemuksia. Juoksuhousujen vyötärö tosin ei kyllä mahan päällä pysynyt enää millään ja ajoittain olo oli keskivartalon osalta vähän... öö... pomppivahko? Oon kyllä kaikissa treeneissä koittanut keskittyä erityisen hyvään keskivartalonhallintaan, eli ilmeisesti toi pomppivuus on vaan ihan lisääntynytta ja ulos pullahtanutta mahamassaa. (Eli ei lihasten toimimattomuutta!) :D Pitkien vatsalihasten tietentahtoista jännittelyä oon ainoastaan alkanut jotenkin luonnostaan vähän välttämään, vaikka en kyllä myöskään ole tutkaillut joko ne on erkaantuneet ollenkaan. (Pidemmälle päästessäni teen kyllä kattavammat tekstit erikseen eri lajeista ja mitä oon havainnut hyväksi ja huonoksi... Ootellaan nyt jos noita vaivoja ja mahaa alkaisi enemmän tulla.)

Kirpparit osa I

Oranssitori 23 € ja Emmaus 10 € (kaksi kuvaa siis ihan samoista vaatteista).

Piti siis mennä ihan vaan kattelemaan... Oho ja hupsis vaan!

Synnytysjorinaa osa I

Varoitus: Sisältää ehkä jonkun mielestä synnytyspelottelua, älä lue eteenpäin, jos oot herkkis sellasissa! :)

Mietin tossa tovin, että oispa kiva tänään ihan kunnolla kirjottaa, kun eilen oli sellanen pikanen vaan, mutta jotenkin aiheen etsiminen tuntu niin hakuammunnalta. No onneksi blogi käsittelee aihetta, johon tänhetkisessä elämässäni törmään netissä jatkuvalla syötöllä ja milloin mistäkin näkökulmasta! Aihe, joka varmasti monia ja minua kiinnostaa löytyikin sitten meinaan ihan hetkessä, vahingossa ja ihan hassua aasinpolkua... (Vauvafoorumin keskusteluista mieleen tuli hieronta raskausaikana -> ajattelin miestä rohkaista hierojaksi / rohkaisemaan mua käymään hierojalla, ja aloin etsiä linkkiä näytettäväksi missä olisi joku raflaava otsikko tyyliin "Hieronta raskausaikana tekee vauvasta täysin itkuttoman" -> Googlen hakusanat "raskausajan hieronta" toivat linkin välilihanhierontasivulle!! Juuri se mitä oon miettinyt!! Ja synnytys!! Ja repeämät!! Ja tikkaus!! Ja ja ja!!)

Eli kuvailenpa hieman odotuksiani, toiveitani ja ajatuksiani synnytyksestä näin alkuraskauden ajalta ja näkökulmasta... (Ja kyllä! Elän vielä alkuraskautta ja ensimmäistä kolmannesta mielipuolisen tarkan määritelmäni mukaan huomiseen noin kello kahdeksaan aamulla asti, sillä vasta sitten on odotusta takana tasan kolmasosa eli 93,33 vuorokautta. :D Joista tosin tietty niistäkin ekat melkein 14 vuorokautta hedelmöittymätöntä aikaa...) Jos näkökulmat muuttuvat kovinkin paljon, niin voin sitten vaikka tehdä uuden "mikä on toisin"-kirjoituksen toisessa tai ainakin vikassa kolmanneksessa kun se konkreettinen synnytys alkaa puskea päälle!

On muuten kauhea polemiikkiaihe tää synnytys. Ihan niinkun imetyskin. Kaikilla on oma eriävä mielipiteensä ja silti kaikki on yhtä oikeessa. Kuitenkaan toisten oikeessa olemista ei myönnetä, vaan jopa kielletään. Siksipä itse sanon tähän alkuun, että en lue mitään viranomaissuosituksia tai muita oikein millään mielellä tosissaan näiden asioiden suhteen. (No sen nyt ehkä on osoittanut jo 135 mikrogramman d-vitamiiniannostuksenikin.) Eli mun mietteet ei perustu oikein mihinkään muuhun, kuin ihan vaan mutuun omana hippi-hedonisti-pedantti-luonnonlapsi-itsenäni. Synnytystä ei kuitenkaan voi etukäteen suunnitella ja se menee omalla painollaan miten menee, mutta asioita olisi kuulemma hyvä pohtia etukäteenkin. (Siis näin mun mielestä ihan viranomaisetkin sanoo!)

 Omat toiveeni listamaisena olisivat tällä hetkellä nämä (siis mihin edes ehkä voin vaikuttaa, biologia-fysiologia-yms.-puoleen en nyt ota kantaa): Olen terve ja kunnossa, mahdollisimman pitkään alkuvaiheessa kotona,  amme (tai toissijaisesti istuva asento ponnistukseen), puudutus ei vaikuttaisi ponnistusvaiheessa enää, repeämien välttäminen ja perhehuone (tai toissijaisesti mahdollisimman polikliininen synnytys). (Ja tietty kaiken noista ohella, että mies pystyisi olemaan läsnä hela hoidon eikä myöskään pyörtyisi!)

Ja sieltä se nyt alkoi se huokailu ja pään pyörittely? Aight! :D Lisä-ärsytykseksi siis tarkennukset.

 Tuohon terveyteen yhtäaikaa tietysti voin ja en voi vaikuttaa. Ihan niinkuin luomutilaisenakin ja kaikki muut. Ekasta testistä lähtien olen puskenut treenejä vanhojen tsemppien ohella nyt myös synnytysvalmentautuminen-kortin voimin. En nyt jaksa tosiaan edes linkata mitään hyvä kunto + synnytys linkkiä tähän, koska niitä on niin paljon. Eli reeniä, horo, reeniä ihan loppuun asti ja hyvää ruokaa. Nää saattaa vaikuttaa raskaus"sairauksiinkin", mutta tietysti niille ei sitten välttämättä mitään mahda. Eniten niistä pelkään jostain syystä hepatoosia, koska alussa vähän kutitti käsiä ja jalkoja... (Ja peukut pystyyn, ettei h-hetkellä ole kehossa bonuksena mitään tavistautipöpöjä!)

Alkuvaihe kotona on ihan omaa mukavuutta ja synnytysrauhaa ajatellen. Sairaalassa on jotenkin muiden armoilla koko ajan, siellä on rauhattomampaa ja kotona ainakin varmuudella pääsen siihen ammeeseen! Vaikka vuorokaudeksi! Tai viidesti päivässä! Kotona on kaikki lähellä ja kaikki toimii heti. (Tässä tietysti arvaamattomina tekijöinä on mikä tahansa riskisynnytystekijä, jos joutuukin valmiiksi olemaan sairaalassa. Muuten en usko kovin kauas kotoa poistuvani enää muumivaiheessa. Myös malttamaton luonteeni tai kivut saattavat ajaa mut ennenaikaisesti sairaalan huomiin.)

Oon liikkuvainen ihminen, enkä tykkää makoilla (paitsi kun on makoiluaika). Vesi (lämmin!!) on mulle mieluisa elementti. Kylven paljon muutenkin, se rentouttaa (sekä mieltä, että lihaksia ja kehoa). Sängyssä en tietoisesti tee suuria päätöksiä enkä ponnistuksia. Ja vaikka viranomaisiin en kaikessa muuten luottaisikaan, niin painovoimaan kyllä uskon! Ja tämä liittyy myös seuraavaan pointtiin, eli...

Repeämä tulee jos tulee.* Tähän asti olen vähän pohdiskellut, että auttaisiko lantionpohjanlihastreenin lisäksi myös loppuvaiheen välkyn öljyäminen ja voitelu. No tänään eksyin tänne, josta tuli tähän tekstiinkin idea. Eli sitä voi välttää ja jopa tavallaan niin olen tähän asti tehnytkin! Cool.

Puudutus vs. ponnistus mulla oli jo ennen tuota edellisen linkin välkky-vinkkejäkin. Tosin aiemmin pelkäsin enemmän mentaalipuolta. Ponnistusvaihe on fyysisen lihasponnistuksen kannalta raskain, mutta ei mikään mahdottoman pitkäaikainen. Haluan olla niin täysissä ruumiin ja sielun voimissa siinä vaiheessa kuin mahdollista (enkä revetä). Olisi myös hirmu kiva olla hereillä, eikä mömmöissä tai kaasuissa kun örkin ekan kerran tapaan (eikä esim. heti tikattavana). Tää onkin hyvä dilemma. Puudutus avautuessa voisi säästää fyysisiä voimia ponnistukseen, mutta puudutuksen ajoittaminen vain tohon avautumisvaiheeseen voikin olla aika rakettitiedettä... Ja ehkä mä vaan kuolen ilman puudutusta kipuun...

Repeämät tai episiotomia tässä nyt onkin käsitelty varmaan jo aika monesta vinkkelistä, mutta ehkä se on sektion jälkeen se mitä eniten kammoan. Se nyt on kuitenkin mun peppu.

Ja viimeisenä sitten nää jälkeiset :D, eli perhehuone / mies / polikliinisyys. Viimeinen olisi se kivoin, mutta sitä en ehkä käytännössä kuitenkaan tässä synnytyksessä halua. Ikinä ei tiedä mitä käy ja jos sitä on ihan älyttömän kipeä niin mieluummin sitten asiantuntevassa hoidossa, kun kotona arpomassa mikä on normaalia ja mikä ei. Kuitenkin jos leikiteltäisiin nyt ajatuksella, että kaikki tähän mennessä olisi mennyt niinkun Terhin Oppikirja ehdottaa (avautumisvaihe kotikylpyammeessa, sairaalassa suoraan ammeeseen ponnistamaan, mies hurraisi vieressä ja sitten siirryttäisiin vaan kaikki lepäilemaan ja vierailijoita vastaanottaamaan) niin tähän jälkeisaikaan sisältyy mulla ehkä eniten kammoa. (About yhtä paljon kun repeämiin, muttei yhtä paljon kun sektioon. :D)

Synnytystä verrataan joskus leikkisästi maratoniin (vaikka jotkut tykkää tehdä molemmat samalla). Tää ajatus on voimassa ehkä enemmän pitkäjänteisyyttä, kuin varsinaisesti fyysistä kuntoa vaativana keissinä. Olen juossut yhden maratonin (pakko lisätä kuitenkin että hyvällä ajalla enkä vaan maaliin päässeenä!! >:D) ja näin ajatellen voisin sanoa siis vertauksen osuvan. 

Näin vetreessä kunnossa puolimaratonin jälkeen, tää kolminkertasena vastais sitten maratonia ehkä. :D

Maratonista suoriutuminen sinällään (siis jos unohdetaan aikatavoitteet) vaatii lähinnä pitkäjänteisyyttää, motivaatiota ja jonkin verran tuskan-sieto tai unohdus-kykyä. Ja samalla se maaliinpääsy kattaa kuitenkin kevyesti kaikki matkanvarren tuskat sekä juuri ja juuri ne tulossa olevat... Mutta siis. Maratoni oli ihana kokemus, mutta sen jälkeen pariin päivään en kyllä ollut muuhun valmis kuin lepoon, venyttelyyn ja syömiseen. Yksinäisyys ja itkevä vauva eivät ihan kuulu tohon settiin. Kuitenkin jos vauva alkunsa on maratonista saanut niin en siitä halua erossakaan olla. Yksinkertaisin ratkaisu siis on minä+mies+vauva. Tadaa! Jos ei ole mahdollista sairaalassa niin se olis kiva tehdä kotona. (Naikkari kun on rempassa niin varmasti on ryysistä pk-seudun sairaaloissa just mun ensisynnytyksen aikaan...) Yritetän kuitenkin tsempata ja ainakin voin tuudittautua ajatuksesta mahdollisiin tuleviin polikliinisiin tai kotisynnytyksiin, jos kaikki hyvin menee. Ja pakkohan sieltä sairaalasta on joskus päästä pois.

Tällasta tänään. Helpottipa taas kummasti, kun sais selventää ajatuksiaan kirjallisesti edes tän verran!


Ps. Pidän itseäni ihan superterveenä (jos ei vielä siis selväksi tullut!! :P) ja hyvinvoivana. Sellaista olen lapsenakin ollut. Mut on äidistäni leikattu ulos suunnitellusti ja imetys ei sujunut. Ei jäänyt traumoja ja äitikin meistä kahdesta toipui.

* Siis jos makuultaan synnyttää niin mihin vauvan ja painovoiman yhteispaino paikallistuu?? No siihen välkkyyn!!