Viikkoa vaille yliaika

Hankinnoista ja kaupoista

Odotusaikana on oppinut ihan oudolla tavalla tarkkailemaan kauppoja ja nettikauppoja. Listaankin tässä kaikenlaisia mieleeni juolahtavia putiikkeja livenä ja netissä, joihin olen itse jollakin tasolla ihastunut tai ainakin joiden tarjontaa käyn semi-säännöllisesti tsekkailemassa. Jännä on ollut huomata, miten jopa puolen vuoden aikahaitarissa mun maku on muotoutunut, muuttunut ja kehittynyt! Esimerkiksi ihan alkuun ihastuin eniten kauniin värikkäisiin ja kuvioituihin taskuvaippoihin kun taas viimeisen pari kuukautta puhtaan siistit vitivalkoiset värit vaippamaailmassa on tuntuneet niiltä kivoimmilta! Vauvanvaatepuolella taas oon löytänyt elämääni pari ihan uutta väriä: violetin ja oranssin! Ennen en oo niitä kokenut alkuunkaan omikseni missään muotoa, mutta mielikuva vauvasta niitä päällään onkin upea! Pinkki ja vaaleanpunainen sellaisenaan ovat kyllä sitkeesti pysyneet "yök" -listalla, paitsi joidenkin poikkeavien kuviointien ja kuosien kohdalla.

Myös vaatteiden käytännöllisyyteen huomion kiinnittäminen on ottanut isoja kehitysaskeleita. Ihan ummikolle alkuun oli tärkeitä vaikkapa bodyjen ja paitojen pääntien väljyys tai nepparit, että on sitten varmasti helppo ja nopea pukea. Seuraavassa vaiheessa tärkeiltä tuntuivat raapimisenestotumput (jos sellaiset vaikka oli bodyssä mukana) ja kietaisubodyt vaikka yölliseen pimeävaipanvaihtoon varautuen. Myös vetskarit vaikuttivat neppejä kätevämmiltä yöpuvuissa, vaikkakin saattavat olla koppuroita ja kovia. Nyttemmin mieleen on hiipinyt kaikenlaisia epäilyksiä miljoonista pikkujutuista. Potkuhousuissa kun jalkaterän koko ei esimerkiksi välttämättä vastaa muun vartalon kokoa etenkään vauvalla. Toisaalta taas potkivaisella veijarilla voivat löperöt sukat olla jatkuvasti hukkumisvaarassa. Tarvitseeko vauvan housuihin varata tilaa vaipalle kuinka paljon? Kovin tiukkoja housuja valkatessani olen näin ajatellut, mutta löysemmissä en ole hommaan kiinnittänyt juuri huomiota. Hyvän vinkin sain jo haaraneppareiden tärkeydestä pro:lta vaipanvaihtajalta, joka totesi välttelevänsä uudestaan vaipanvaihdon jälkeen pepun yli vedettäviä housuversioita. Mitä kaikkia omia ihmeellisiä mieltymyksiä tai rajoitteita sitä kehittyykään sitten aikanaan joihin ei vielä voi varautua?

Alkuun himoittivat vaaleat, hennot "vauvavärit", kun taas lähestyvä kesä (?) ja puklu-pissa-kakka-kissankarva-käytännöllisyys saivat innostumaan myös räikeämmistä kuoseista (niin mainitsinko sen oranssin jo?). Kautta varustelukauden erityisesti kissa-, kettu-, raita- ja pallokuosit on olleet hot-listalla. Toisaalta kuitenkin oon niin outo ulkonäkövalitsija, että en oikein osaa itsellenikään selittää mikä ja miksi miellyttää silmää, vaikka jokin muu "ihan samanlainen" sitten ehkä ei. Vauvajutut eivät siis ole tästä poikkeus. Pikkuhiljaa tarpeita etsiskellen on kuitenkin saanut rauhassa etsiä ja löytää mieleistään. Toivottavasti siitä on iloa ja energiaa antamaan vauva-arjen keskelle, koska jo pelkästään raskauden ja synnytyksen myötä jokainen äiti on ansainnut vauvavuodelle jotain piristävää materiakivaa.

Tässäpä nyt siis pikapikaa mieleeni juolahtanut (en kyllä keksi puuttuuko joku usein vierailtu?)

AAKKOSTETTU LISTA KIVOISTA JUTUISTA:

Alvababy
Halpoja, kiinalaisia, lapsityövoima-riistokestovaippoja ilman toimituskuluja. Jos alku hirvittää voi samoja tuotteita hakea kotimaisten "jälleenmyyjien" kautta tuplahinnalla vaikka vaan yksitellen testiin huuto.netin kautta.

Bebes 
Enemmän äidille, kuin vauvalle ja hyvällä sijainnilla. Jännää hippeily- ja luomuhifistelyä kiinnostuneille aina synnytysvalmennuksista vadelmanlehtiteehen ja imetysvermeisiin, idyllinen ja ilmeisesti asiantunteva henkilökunta. Imetysliivivalikoimissa omaa luokkaansa, joten kannattaa käydä hypistelemässä ja sovittamassa ja kun tarpeet tiedossa, löytyy samoja malleja halpanettikaupoistakin. Pääsääntöisesti huippulaatua huippuhinnoilla, mutta yksittäiset tuotteet saattavat kilpailuttaessa osoittautua edullisiksikin.

Beboliina
Ihkuja kotimaisia raapimisenestotumppuja, bodyn jatkopaloja ja muuta söpöstelyä, lähinnä tekstiiliä.

Clas Ohlson
Mitähän kaikkea täältä on tullut katsasteltua tai jopa haettua..? Ainakin kissojen parvekeverkkojuttuja, jumppapalloja, pulloharjoja, tens-laitteita, lämpöpusseja, ruuveja pinnasänkyyn ja vaikka mitä.

Hennes & Mauritz 
Aleksin "se Stockaa lähempänä oleva" HM on kunniakkaasti hoitanut alennusmyynneillään lähes koko virallisen (pienehkön) äitiysvaatearsenaalini. Joten kyllä, mammahellemekot tammikuun aleista oli fiksu veto, kuin myös se villakangastakki! Ja monihan kehuu noita henkkamaukan ihan perus vauvanvaatteitakin.

Huuto.net
Tätä on musta ihan turha jopa mainostaa, itsestäänselvyyttä. Mitä ikinä etsitkin, katso ensin täältä! Toki välimatkat ja postikulut kannattaa aina huomioida, mutta ainakin mun hankinnoissa ollut ihan ehdoton. Vaippa-arsenaali on jo lähes yksinomaan kokonaan "huudettua", mutta esimerkiksi viimeisin ostos oli muutaman euron kannellinen, pajuinen pyykkikori, juuri mitä olisin uutena kaupastakin etsinyt.

Jesper Junior
Nalle-mallisto vetoaa, alennusmyynneissä ihan kohtalaisilla hinnoillakin.

Jutta
Sekava nettikauppa ja samanoloinen myymälänluukku Punavuoressa, mutta näpsä palvelu ja neuvonta. Täältä löytyy vähän tarkemmallekin hifistelijälle niin kotimaiset kuin ulkomaiset vaipat ja vaippatarvikkeet.

KappAhl 
Newbie-mallisto, en vaan ymmärrä mikä siinä vetoaa! (Ja miksei ne oo ikinä ihan superalessa?)

Lastenturva 
Vissiin Suomen parhaat valikoimat vaunuista ja muista härpäkkeistä, välillä tehokkaita tarjouksia, sijainti autoilijoille, mutta nettisivut noin yleensä hyvä vertailu- ja tiedonlähde ja onhan niillä tietysti nettikauppakin.

Marks & Spencer
Sekalaista äitiys- ja vauvakamaa miellyttävilläkin kuoseilla käyty kuolailemassa välillä. Toimitus Suomeen tällä hetkellä kait 7 puntaa, eli ihan pikkutilauksilla ei kannata, ellei kuolaa tosi pahasti.

Nella & Nuttu 
Espoolaisten vastaus lastentarvikeitsepalvelukirppiksiin.

Nursingbra shop 
Tunnetuimpia imetysliivimalleja halvemmalla kuin muualla jos koonvalintaongelman saa ratkaistua.

Oranssitori 
Oma lähi-itsepalvelukirpparini, ainakin kuukausittain tullut kierrettyä läpi. Myyjistä osa myös fb-sivuilla hoksaa mainostaa mitä ja milloin pöydälleen vie.

Pedihealth
Kaikkea näppäränoloista hoito-, imetys- ja vaippatarviketta ja osin kohtuuhinnoin, jos kokee tarvitsevansa tai haluaa kokeilla. (Esimerkiksi entisissä äitiyspakkauksissa olleita juttuja.)

Royalkestot
Edukkaat kestoliivinsuojat, -siteet, -vaipat sekä muuta roinaa.

Tori.fi
Ei mun makuun yhtä näppärä kuin huutis, mutta kannattanee täältäkin isompia etsintöjä vilkaista.

Vaunuaitta
Meidän lähilastentarvikekauppa, jossa oon käynyt fiilistelemässä kauppareissun ohessa tulevia vaunuja ja etsimässä tuloksetta kivoja harsoja. Keskittynyt siis lähinnä isompien ja kalliimpien tuotteiden myyntiin.

Vekarakirppis
Yksi vierailu sai mukaan vaikka mitä kivaa! Helppo löytää ja hyvin monipuolisesti erilaista vaatetta ja teksitiiliä. Parhaillaan kesälomalla, mutta päädyn varmasti paikalle vielä pirpanan kanssakin!

Yliopiston apteekki
Cuplatonit, Bebanthenit, Nenä-Friidat ja monet muut. Sekä tietysti osa odottajankin huoltoa löytyy täältä! Kalliimpi kuin moni muu iso apteekki, mutta Uniikkikortilla isommista seteistä alea ja reseptipuoli hoituu suoraan työpaikkakassaan kuin työpaikkakassaan, eikä tarvi jälkikäteen hakemusrumbaa.

Vinkkejä otetaan taas ilolla vastaan muiden kokemuksista... Tai mikä mua näiden perusteella saattaisi miellyttää? Suurin osa kun näistäkin siis löytynyt muiden vinkkaamisten perusteella.

Ja älkää vieläkään unohtako Babybingota!

Mä oon ihan valmis jo

Myönnetään nyt välissä, että pitäis todellakin olla lukemassa tällä hetkellä ennen duuni-iltaa, muttakun. Vasta kohta sitten.

Päivän pääpuheenaihe on ehdottomasti taas pitkästä aikaa hankinnat, mutta aika viimesiä tässä kyllä aletaan vedellä. Just eilenillalla Mies sano, että syntys jo, koskakohan se syntyy ja mä en kyllä muuta voinut perään todeta kuin: niin just, syntys jo, mä oon ihan valmis. Jälkikäteen vasta iski iloisen jännä olo, että noin voi sanoa ääneen! Voiko? No näemmä voi!

Vaunut, ne odotusperheen lippulaivat, toki uupuu taloudestamme vielä tyystin, mutta oonkin nakittanut sen puolantilaustouhun perheen miesten harteille (tosin kissoista tossa nyt ei järin apua liene). Malli kuitenkin on tiedossa ja muu olennainen, eli vaikka vielä tovin vetkuttaisi, niin ei me nyt ihan hädässä oltaisi ilmankaan vaunuja ihan alkuvaiheissa. Manduca on luottovarastopaikaksi muotoutuneen jääkaapin päällä uskollisena odottamassa ja hätätilassahan kulkupeli irtoaisi vaikka jostain live-kaupastakin Suomi-hinnalla.

Hoitopöytää meille ei alun perin ollut tarkotus tulla ollenkaan, mutta armas Huuto.net on vetämässä tässäkin pidemmän korren tän päivän aikana. Mä niin tiesin tän, että kun aluksi tuntuu, ettei tarpeita ole paljon ja vähällä pärjää niin niiden hommailuakin kannattaa venyttää ja vanuttaa mahdollisimman myöhään, koska muuten keksin niitä tarpeita päästäni lisää. Materia- ja maailmantuska alkaa olla suunnaton, koska myönnän, että niin paljon vähemmälläkin pärjäisi. Onneksi tietysti pientä synninpäästöä antaa käytettynä hankkiminen. (Mistä oon itseasiassa oppinut saamaan hyvät kiksit irti viimeisen puolen vuoden aikana.)

Eiliset hankinnat nyt kuitenkin on uusinta uutta. Moneen kertaan oon käynyt kuitenkin Kampissa pohdiskelemassa näitä samoja, vaikka on joukossa vähän herätettäkin. (Mutta kun se oli kissa-aiheinen, niitä on harvassa!) Vannomatta aina paras, mutta mielessä oli vähän niinkuin ehkä kotiutumisvaatteet tällä kertaa. Mukaan tarttui kyllä muutakin.

Toi semi-pelottava piirrossammakkokuosi vaan jostain syystä vetoaa muhun, niin harsoissa kuin nyt tässäkin. Ja sinisävy lähti juuri värinsä vuoksi matkaan mukaan tehomyyjän ansiosta (joku settitarjous näillä keskenään).

Ja mähän otin kuvan tänne siitä itse "kotiutumisasu-hahmotelmastakin", mutta taas unohdin, ettei sukupuoli olekaan kaikkien tiedossa ja noi nyt ei ehkä tällä kertaa ihan kaikki täysin neutraaleja ole! Sori, en näytäkään ja dementia siis vähän vaivaa! Mutta eilen oikeesti luin jostain ™ (no tällä kertaa täältä Tolosen propagandatekstistä), että se on omega-rasvahappojen puute, joka surkastuttaa(!! kyllä tuota sanaa siellä käytetään!) raskausäidin aivot kun sikiö käyttää varastot tyhjiksi. Ja suurelta osin tää tapahtuu viikosta 27 lähtien, eli nyt voin vedota aivotoiminnassani tähän. Onneksi on saavi kalakeittoa jääkaapissa, uunisiikaa vielä töihin vietäväksi ja kapselipurnukka lääkekaapissa.

Toinen uusi intohimo mulla on sekin onneksi vähän terveemmästä päästä (kuin makkara, mehujää tai vaahtokarkit), eli ruusunmarja! Oon etsiskellyt isojen kauppojen pakastealtaita jo vuoden päivät ja luulin, että tästä ihmeestä on luovuttu kokonaan, kunnes yksi ainoa purkki löytyi jostain tyrni- ja karpalososeiden alta! Ja siitähän se villiintyminen lähti, mutta onneksi paikansin ruusunmarjaa myös lähikaupan pakkasesta sittemmin. Toi menee herkkuna sellasenaan tai aamu- ja välipalana rahkassa tai jogurtissa. Nam. Hätäapuherkkuna toimii myös se Valion kerrosviili, missä on tätä ihanan klönttisenä pohjalla.

Fillarikin sai lakisääteisen tuikkunsa eilen Clas Ohlsonilta, joten koulusta kun aika jättää alan polkemaan työmatkat mahoineni. Bebesissä hullaannuin tällaiseen humpuukiin, tosin pointtina on kantaa noita pussukoita mukana ja tilailla vaikkapa baareissa kuumaa vettä kun muut nappaa sen oluensa. En mä kotona ole mikään erityinen teenjuoja, ellen sitten oo sairaana. (Nyt vasta luin ton tuoteselosteen muuten, ihanaa! Synnytysvenytysteetä! Enpä oisi uskonut että vadelmalla, mintulla, nokkosella, kauranversolla, kamomillalla, villiruusulla, sinimailasella on moisia paikallisia vaikutuksia naisvartaloon! :D) Stockan season sale -laarista (kun kävin palauttamassa yhdet Hullujen päivien hutihousut) tarrasi mukaan vahingossa vielä ihan tavisneule, josta teen nyt mammaneuleen kevääksi-kesäksi. Mut se oli toi tipuväri! (Ja toihan oli puoli-ilmanen, koska sain "alennusta" kun palautin ne housut!)

Oli muuten tarkotus esitellä postauksessa enemmänkin lähiseudun odotusshoppailupaikkoja omien kokemusten perusteella, mutta taitaa jäädä erilliseen osaansa se selvyyden vuoksi. Joillain vauvoilla on vissiin joku sellanen kuin vuorokausi- tai päivärytmi, mut meidän pirpanalla on selkeä viikkorytmi! Alkuviikot kun oon enempi koulussa on aina huikeeta ryminää, meuhkausta ja potkintaa melkein aamusta iltaan ja loppuviikosta kun mökki heiluu duunissa ulkoisesti tarpeeksi on pesässä sisällä puolestaan huikeesti rauhallisempaa. Joka potkusta nautin kyllä edelleen, saavat ihan rauhassa vielä voimistua!

Ja nyt sitä lukemista väliin.

Ps. Stressinaiheista toisiin. Kun vaunut ja turvakaukalot alkaa olla selätetty on tällä hetkellä tuskana imetysliivit. (Tai raskausliivit.) Kun on niin kranttu. Tai siis laatutietoinen. Toistaseksi ainakin H&M (jos liivit painaa niin että niissä ei esim. voi nukkua ne on huonot) ja Boob (ei kehtaa käyttää kodin ulkopuolella kun ne ei tue tarpeeksi ja nupit sojottaa vähän joka ilmansuuntaan) on mut pettäneet. Oisko vinkkei hei teillä reippaammin varustetuilla? Avainsanat: sairaan tukevat, sairaan mukavat. :)

Äitiysvaatteet

Mähän en ole hankkinut mitään valtavaa arsenaalia virallisia äippävaatteita, vaikkakin enemmän niitä on jo mitä oli koskaan tarkoitus. Tuntuu pahalta shopata mitään omaa kivaa, kun sen käyttöiän tietää todennäköisesti tosi rajatuksi. Vaikka lohdutuksena tulee noitakin hankintoja uusiokäyttämään joku, joko minä itse tai tuttu tai joku huutonettailija, jos niistä on mitään enää kesän jälkeen jäljellä. Pakko nimittäin myöntää, että yllättävänkin tarpeeseen ja niinpä siis myös tiiviiseen käyttöön kaikki hankkimani on tullut. Lisäksi ilahduttavaa toki on vielä, että mammavaatteissa on jatkuvalla syötöllä hyviä alennuksia, joiden hyödyntämisessä oon kyllä ollut mielestäni tosi velho! Lisäksi käytettynä olen shopannut pari paitaa ja lahjuksinakin saanut jokusen tarpeen.

Oon miettinyt näistä kertomista jo pidemmän aikaa, mutta nyt lopultakin inspiraatio lähti tästä:

Kalleimmasta yksittäisestä äippävaatehankinnastani! :D Kävin Hennesillä eilen koulun jälkeen alekupongin innostamana pyörähtämässä, etsien itseasiassa mammailuun sopivaa pitkähelmaista mustaa perustrikoopaitaa, mutta tokihan tsekkasin Mama-alet samalla pyörähdyksellä. Yksittäinen ja just oikeenkokoinen takki ei kyllä alkuun herättänyt mitään mielenkiintoa (tylsähkö väri), mutta lopulta mielikuvat ja noi kultaiset yksityiskohdat sai sovittamaan. Ja kamelin selkä katkesi, kun hetken harkinnan ja mietinnän jälkeen totesin ykskantaan tähänastisista odotushankinnoista kaikkein parhaaksi diiliiksi takin edeltäjän (joka siis oli päällä myös ko hetkellä):

Samasta putiikista tammialeista alle 20 eurolla herätteenä shopattu villakankainen Mama-takki! Ostohetkellä naureskelin, että tuleekohan tälle käyttöä edes ollenkaan ennen kuin villatakkikaudet loppuu, onkohan mulla muka mitään mahaa ennen kesäkelejä. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että voihan tota käyttää muutenkin ja vaikka kaventaa jos levenevä helma alkaa ahdistaa, eikä se niin paljoa maksa. Nojoo. Ei menny ihan niinku kuvitelmissa, koska about jo helmikuulta asti kävi tavistakit niin pieneksi, että tämä lämmike se ihan suosiolla on mieluiten naulakosta niskaan lähtenyt. Lisäksi pakkasiakin on sen verran ollut, että paksujen paitojen kanssa makkarankuoritakkiin itsensä tunkeminen ei enää tässä vaiheessa onnistuisi. (Ja btw tiukan vetskarin sulkeminen sokkona "mahan alta" on haastavaa, etenkin jos alta löytyy herkästi vetskarin väliin jumiutuvaa materiaalia!) Eli vaikka nyt alkaa kevät jo pilkottaa ja lumet sulaa, niin aivan takuulla osoittautunut sen parin kympin arvoiseksi. Tiuhimmin käyttämäni yksittäinen äitiysvaate ja niin hyvät muistot jää, että huolella tulee kyllä säilöttyä ja edelleenhyödynnettyä jossakin muodossa, kun tästä talvesta lopulta aika jättää.

Talvitakkiin liittyvien lämpimien ajatusten saattelemana uskalsin sitten tohon kesäisempään versioonkin panostaa peräti vähän reilun 30 euroa. Tuolla muutaman plusasteen keväässä hyvin vuoratun tulokkaan käyttökausi oikeastaan on alkanut jo, eli nyt voin näitä kahta kaverusta jo käyttää vaihteluna rinnakkain ja koska Suomen kesä on Suomen kesä (lyhyt ja vähäluminen) oletan takin palvelevan koleina iltoina ihan vaikka sinne syksyyn asti. Tuskin se vauvamaha ihan heti tyhjennyttyäänkään katoaa. 

Eli mitä tästä opin? Ennakko-odotukset voi osoittautua yllättävän vääriksi, eli sporttivaateharrastajan eka hankinta mammamahan myötä ei ehkä olekaan ne perinteiset rintsikat tai farkut vaan yllättävästi vaikka ulkotakki sitten kuitenkin. Ja tietysti vähän myös, että hyviin alennuksiin kannattaa sittenkin tarttua jo alkuodotuksessa! Suomessa on neljä epävarmasti vaihtuvaa vuodenaikaa ja maha saattaa kuitenkin yllättää (vaikkei sitä vielä joskus rv 10 uskoiskaan).

Lisäksi vanhasta vaatekaapista yllättävät heikoimmat lenkit ovat paljastuneet seuraavasti:
- Kireät alushousut 
Kun se ahterikin on ehkä vähän levinnyt... Etenkin paljon istuttuna päivänä nää on tosi riesa. (Jos omistat yhtä laajan pikkarivalikoiman kun minä, kannattaa epäpätevä raskausmateriaali myös karsia pois pätevän seasta sellaista havaitessaan, koska dementia. Ei vaan voi muistaa mitkä pökät painoivat tapporinkulat nivusiin ja mitkä eivät.) Toinen ärsyttävä versio alkkariosastolla on leveällä vyötäröresorilla varustetut pöksyt, kun se resori nyt vaan ei säilytä käytössä muotoaan tän mahan kanssa millään, kun kaikki housut rullautuu mahan alle.
- Pinkeät urheiluhousut yliteknisistä materiaaleista
Tuo mahan alle rullautuminen pätee myös näihin ja juurikin liikuntameiningissä tuntuu niin ärsyttävältä sellanen housumakkara lonkkaluiden päällä. Jumppailuissa oon siirtynyt käyttämään pehmeän puuvillaisia "jooga" yms. "kotijumppahousuja", jotka siis normaalisti ja tälläkin hetkellä toimittavat myös kotihousujen virkaa. (Laskee myös kynnystä vetää se mammajoogasessio siinä sohvallaröhnötyksen ohessa, kun housutkin jo valmiiksi päällä!) Noi kuvissa esiintyvät lökärit on nyt valitettavasti ihan vaan rehelliset valtavat lökäkotihousut, niissä ei urheilla.
- Osa verkkareista
Uskokaa tai älkää, mutta peruskollareiden / verkkareidenkin malleissa on huikeita eroja! Osaa uskon voivani käyttää läpi koko kesän, mutta osasta joutui luopumaan jo ajat sitten. Vyötäröt on väärällä korkeudella ja ne vaan tuntuu huonolta päällä. Vähän niinkun ois housut väärinpäin päällä niinkun.
- Kollaripaidat ja hupparit
Menevät vielä toistaiseksi han nipin napin, eli olen tähän asti käyttänyt, mutta nyt on enää viikoista (ellei päivistä) kiinni koska on luovuttava. Toki vetskarillisia voi pitää avoimenakin, mutta mulle tuli kyllä ihan täyspyllärinä, miten joustamattomia ja kuitenkin ahtaita nää voi olla! Kohta pitää lähteä miehen kaapilta kaivelemaan isompia kokoja (jos sillä on).

Positiivisesti mut sen sijaan ovat yllättäneet:
- Urheilurintsikat / -topit
Oon tainnut hehkuttaa ennenkin, mutta liikaa ei vaan voi. Näillä olen ennen mennyt töissä alituiseen, mutta nytpä menen muuallakin. Ei hankausta, ei painavia kaaritukia (ihan oikeesti, kuka mies sellaset edes on keksinyt?), ei pähkäilyä kokojen ja paisuvan varustuksen kanssa, venyy ja paukkuu ja värivalikoimaakin löytyy. Kotikäyttöön hepposammat, lepposammat ja tositilanteisiin tarpeen mukaan arsenaalia. Ympärysmitaltaan napakimmat on jääneet nyt mun valikoimasta jo pois, mutta vielä pärjään vanhojen kokojen kanssa muuten hyvin.
- Lentosukat
En oo jalkaturvotuksista kovin massiivisesti kärsinyt, mutta jos ja kun olen, oon vetänyt pari päivää tehokkaammin vettä ja mahdollisesti lentosukkaillutkin. En oikein ite harrasta niitä sellasia "sukkahoususukkia" ollenkaan (kestääkö ne muka oikeeta elämää?), mutta onneksi esim. Nike tekee ihan päteviä "oikeita" lentosukka -sukkia (ja niitä löytyi kotoakin muutama hassu pari valmiiksi kun vähän tonki).
- Tuoli vaatekaapille / eteiseen
Aika hyvin pystyn yhä hengitystä vähän pakosti pidätellen kyykkimään ja kumartelemaan edelleen, mutta onhan ne nyt piirun verran mukavampaa vääntää ihan kaikessa rauhassa niitä sukkia ja kireempiä housuja jalkaan reteesti istualteen, kengännauhojen solmimisesta puhumattakaan. Etenkään aamusin puoliunessa kun tasapaino ei muutenkaan oo ihan parhaimmillaan ja lantio on edellispäivän lenkistä vihloksivana tämä on ollut ilo.
- Yksittäiset iloset yllätysvaatekappaleet <3
Vielä pitäis katsastaa vintilta mitä ihanaa sieltä löytyisi mahan verhoamiseen kesäksi, mutta monia kivoja juttuja on tullut vastaan jo nyt vanhoista normivaatteista. Osa niistä kelpaa varmaan koko kesän ajan. Kokeilemalla selviää mikä vaatteista yllättää iloisesti ja minkä joutuu dumppaamaan heti uusia aikoja odottelemaan.

Esimerkiksi pikaseen kaivelin kaapista mm. vasemmaiseen kuvaan ihan Peakin perus paidan, jossa nyt vaan sattuu olemaan toi maharypytys tolleen ja vaan satuin hoksaamaan että hei mullahan on tällanen. Oikealla taas on Adidaksen kietaisupaita vähän eri korkeuksille kietaistuna kun normaalisti. Erityismaininnat ansaitsevat myös esimerkiksi kaikki mun levenevähelmaiset urheilupaidat, paidat joiden helma "lyhyydestä" huolimatta vaan maagisesti pysyy ja pysyy mahan alla tilanteessa kun tilanteessa, hiihtopitkätkalsarit joiden korkeeta vyötäröä olen monesti kironnut mutta viime kuukausina siunaillut senkin edestä, yhdet strech-farkut matalan vyötärönsä ansiosta (edelleen hyvät päällä) ja monet monet muut. Kyllä mä näillä pärjään paremmin kuin hyvin, kasva vaan rauhassa möhö!

En nyt turhaan mainitse tässä mitään kenkäitsestäänselvyyksiä (kunnon pitävät ja kohtuu helposti puettavat talvikengät, tennarit x 110, nastajuoksulenkkarit, kesäksi ilman käsiä puettavia mutta tukevia ballerinoja, sandaaleja, yms yms...), koska mulle ne on selvyyksiä ihan tavallisestikin. Jos käyttäisin korkkareita niin oisin varmaan joidenkin kanssaodottajien tavoin jatkanut ihan normaalisti puolestaan sitä. 

Äitiysfarkkujen hehkuttajien kanssa en oo ihan päässyt samalle aaltopituudelle, enkä usko että pääsenkään. Tai sitten en vaan oo löytänyt oikeesti mukavia tai vaikka sopivan kokosia. Kyllä muut materiaalit mukavuudessa ylittää mammafarkut mennen tullen ja jätän suosiolla farkut erikoisempiin hetkiin. 

Klassiseen tapaan suosittelen myös (kaikkien muiden mahakkaiden kaverina, mutta tätä ei voi tarpeeksi korostaakaan) pitkähelmaisia paitoja, toppeja, neuleita, tunikoita ja mekkoja, vöillä yms. hihnoilla tuunaamista (tai tuunaamista ylipäänsä) ja satunnaisia oivalluksia. 

Mahan kanssa pärjää yllättävän kivasti, mukavasti ja nätisti ihan vaan joustavilla tavisvaatteillakin. Mulla on mahatuubit vielä ihan täysin kokematta, niillähän kuulemma saa normipaitojen elämää jatkettua, ite oon käyttänyt vaan kerrospukeutumista pidemmän paidan kanssa tähän mennessä. Aina ei siis kuitenkaan mahashoppaillessa tarvi sinne Mama-osastolle asti suunnata ja näin samat vaatteet saa käyttöön myös mahattomalle myöhemin. (Ja silti ottaa ilon irti massuelämästä, sillä on tää muutos meinaan muuten niin kamala, että jotain pitää meille suoda vastapainoksi.)

Nuhamahaa vol 2

Viikon ainoa vapaapäivä ja täällä mennään taas vaihteeksi noilla. Ei ihan jäänyt siihen yhteen viikkoon sit nämä raskausajan sairastelut. Ongelmat alkoi kurkunpääntulehduksen oireilla jo reilusti viime viikon puolella, mutta muuttivat muotoa ja kärjistyivät limapöpöksi toissapäivänä. Kuumetta ei nyt oo onneksi ollut, joka vetäis voimat kokonaan pois, mutta keuhko-hengitys-vaivat on tehnyt sitten korvaavan työn kyllä tällä kertaa. Piti kaivella vanha keuhkokuumeen jälkeistuttava, puhalluspullokin esiin kaapista, kun kaikki allergia- ja astmalääkkeet menevät nyt maksimissa ja lima senkun rohisee edelleen. Viime yö taisi onneksi tehdä käänteen parempaan, tai sitten se on se lääkemaksimointi. Oli miten oli, ihan hanurista tää on joka tapauksessa! Onneks on koulu sellasessa välivaiheessa, ettei tänään tarvi oikeesti tehdä mitään! Eli mä nuljaan kotona, puhaltelen letkulla vesipulloon, huuhtelen nassua suolavedellä, datailen, leffailen, ties mitä muuta vielä ja luon haaveellisia katseita ulos auringonpaisteeseen. Huoh.

Tässäpä siis snekpeakki viikon mahakuvaan, seuraavaksi alan väsätä mammamuoti-postausta! :D Minä, hähä (kattokaa nyt noitaki housuja*)!
 

Rv 26+1

* Musta ne on ihanat!

Viime viikkoista ja ihana maanantai

Ihanaa, kiitokset nimittäin heti näin alkuun viime aikojen kommenttivyörystä (siltä se tuntuu)! Ehkä tätä joku muukin käy lukemassa kuin minä itse! :D

Koulussa on perioditauko viime viikolla sitten lusittu (mun osaltani duunin ja yhden tentin merkeissä) ja tänään koittaa paluu arkeen. Tietysti vähän tulee muutoksia lukujärjestykseen pikkuhiljaa, kun osa kursseista loppuu (deadlineineen, ounnou) ja pari uuttakin alkaa tällä viikolla. Kiltit ja kuuliaiset ehkä oisi töiden ohella viime viikon jo käyttäneet puuttuvien esseiden ja muiden ekstratöiden parissa, mutta onneksi oon tässä jokusen vuoden aikana todennut, että niin kiltti ja kuuliainen ei tässä iässä tarvi olla enää, ja harva onkaan. Edessä siis ainakin tän viikon osalta sellanen tuli hanurissa meininki, että uh. Teidän onneksenne kyseessä on tietokonetyöskentely suurelta osin, joten ehkä sitä vessa- ja kahvitaukojen lomassa tulee jokunen blogitaukokin pidettyä. :) (Itseasiassa vauva-foorumin puolella oon huomannut opiskelu+vauva-kombon aika monelle ajankohtaseksi ja kiinnostavaksi keskustelunaiheeksi ja siitä oonkin muuten ollut aika hiljaa toistaiseksi, ehkä yksi uusi postausaihe siis korvan takana...?)

22+0

No mutta asiaan nyt sitten, tän takiahan me täällä ollaan! Eilisen työaamun maha ja kerrankin ihan normitrikoot päällä, eli vailla mitään mahapussituksia tai -rypytyksiä. Voin kertoa, ettei toi päällimmäinen enää oikein meinaa mahan päällä pysyä, tosin eipä sen helma pituudella pilattu olekaan. Muuten koen pärjääväni tavallisilla vaatteilla vielä ihan mallikkaasti. Tai tähän lisättävä että omillani siis.

(On meinaan ihan kohtuudella naureskeltu töissä työvaatetilannetta. Pienen "yksikköni" pomo on kolme lasta maailmaan pyöräyttänyt ja minua edeltävä odottaja meiltä jäi pois jokunen kuukausi sitten, ala on naisvaltaisehko ja työnantaja yksi Suomen ja pääkaupunkiseudun suurimpia. Mutta niin... Niitä äitiysvaatteita, tai edes mahdollisesti helpommin mahakkaalle mahtuvia joustovaatteita ei ole saatavilla. Toistaiseksi myös kaikki homman hoitavat vanhat trikoiset työ-t-paidat joita olen löytänyt ja käyttänyt ovat jääneet pesuun lähetettäessä sille tielleen. Tosin täytyy todeta, että mua meininki ei sikäli haittaa, että henkilökohtaisesti viihdyn kyllä omissa vaatteissani ihan kaikista parhaiten ja myös suoriudun työtehtävistäni tehokkaimmin.)

Kuvasta kuitenkin vielä, että oletan örön istuksivan yhä samassa asennossa kuin aiemmin, eli sen pää on jotakuinkin tuossa mun näkyvän käteni alla. Peffa puolestaan alhaalla. Ja tasaviikoistapa tulikin mieleeni, että tänään on aika napsia kaikki Kansaneläkelaitoksen hakemuslaput kuntoon ja lähettää ne internetin maailmaan eteenpäin! Huomenna aamulla olen sopinut noutavani neuvolan Tädin raskaustodistuksen, kun terveyskeskuksella muutenkin pyörähdän ensimmäisen perhevalmennuskerran merkeissä. Saa nähdä onko se ihan höpöhöpöä, hyödyllistä, kivaa, jotain siltä väliltä vai kaikkea noista. Ja saako mun aivoista mitään irti kaheksalta aamulla.

Taannoisen flunssan jäljiltä mun terveystarvikevalikoimani muuten kasvoi tällasella.

Sarvikuonolla / nenäkannulla! Mulle on joskus vuosia sitten lukioaikojen poikaystävän äiti tätä tyrkyttänyt tosi ahkerasti käyttöön, mutta ajatus suorastaan kammotti. Ehkä tässä nyt joku keski-ikäistymisen lähestyminen sitten on havaittavissa tai mitä lie, mutta parin päivän harkinnan jälkeen (ja ksylometatsoliinikoukuttumisen pelossa) kaverin shoppasin omakseni. Mukana tulee siis mittalusikka, jolla kannuun tuupataan annos merisuolaa (mä olen kyllä käyttänyt vuorisuolaa, eli kunhan on jotain luonnonsuolaa, johon ei mitään ole lisätty, jodia tai sen sellasta) ja päälle kehonlämpöstä (ruumiitahan on kuolleita, eli kylmiä) vettä. Kunnon sekoittava ravistelu ja sitten vesi vaan valutellaan suun kautta hengittäen, lavuaarin päällä toiseen sieraimeen, jolloin se toisen kautta valuu pois (ellei nenä oo tukossa, koska sit joutuu tovin yrittelemään aluksi).

Mitään ihme-super-teho-elämänlaadun-parantajaa mä en kannusta ole saanut, mutta on se erittäin toimiva lisä mun Nasofan - Naso Ratiopharm -viidakossa. Ainakin jälkimmäisestä (joka siis on tuota ksylometatsoliinia sisältävä ja "koukuttava" nenäsuihkeversio, eli "huono vaihtoehto") pääsin nuhan jälkeen eroon kivuttomasti kannun avulla (mikä oli pääpointtikin). Allergia-astmassani oon näppärimmäksi todennut tähän mennessä nenähuuhtelun kannulla alkuillasta, hetken niistelyn ja rauhoittumisen ja päälle Nasofan-suihkeet ylläpitävästi (mikä siis on kortikosteroidi, ei mikään ihan paras vaihtoehto suolaveteen verrattuna sekään, mutta onneksi vain nenäsuihkeena tarvitsen, enkä suun kautta). Näin pysyy nenä mukavasti yön yli auki, eikä haittaa unta ja aamulla sitten tilanteen mukaan toimimista. Huonompana (eli turvonneempana) on kyllä nenän limakalvot olleet nyt odotusaikana, hieman jännityksellä odottelen kevään leppää ja katupölyä vielä mukaan kuvioihin. Onneksi on hoitokeinojen tehoissa vielä vähän lisähönkää hyödyntämättä. Mutta pointtini siis oli, että nenäkannu on kyllä ihan ehdoton ykkösvaihtoehto kaikille tukkonenästä kärsiville ja etenkin odottajille! Kyllä sillä useista (turhista) lääkesuihkeannoksista saa nokkansa pysymään erossa.

Naistenpäivänä minä leivoin vaniljarahkapullia ja mies toi tulppaaneja. :)

Lopuksi vielä sen viimeviikkoisen Vekarakirppis-pyörähdyksen saaliita. Mulla tosiaan oli kauniina aurinkoisena päivänä kamera laukussa koko reissun ajan, mutta sinne laukkuun se sitten unohtuikin... Kannattaa tuolla kuitenkin käydä kaikkien (tosin ei-lapsenmielisille korvatulpat ja ripaus avointa mieltä mukaan, jo ulkopuolella oli jokuset vaunut parkissa, kun kaikki eivät eteiseen olleet mahtuneet!). Bussilla pääsi helposti melkein ovelle ja keskustasta nopeasti. Pulla ja kahvi tuoksui ja vessa oli käytössä niinkuin netissä lupailivat. Rauhassa sai katsella ja henki muutenkin paljon parempi kuin monilla muilla "kisailuhenkisemmillä" kirppareilla. Vähemmän tuolla oli ihan tavara-tavaraa, kuin kuvittelin, mutta vaatteita ja tekstiilejä tosi kivasti! Varmasti löytää nirsompikin katselija edes jotain. Äitiysvaatteitakin oli yllättävän hyvin. Ihan huvitti, miten sitä ilmeisesti jonkinlainen tietty maku on omasta takaa olemassa jopa vauvanvaatteissa, koska jako eri pöytien välillä oli niin selkeä. Toisten pöytiin riitti vilkaisu ja kieltäytyminen, kun taas jonkin yksittäisen pöydän ääressä viihtyi pitkät tovit ja miltei kaiken olisi voinut napata mukaansa.

Omia tavaralöytöjä ei ollutkaan kuin Aventin tuttipullosetti (varoiksi oli pakko ottaa, kun 4 pulloa irtosi kolmella eurolla), yksi froteinen Mikki Hiiri -sisävaippa ja sitten ne liinavaatteet. Äitiyspakkauksessahan tulee patja, peitto ja ihan-hirveä / hirveällä-tavalla-kiva (?) sammakkolakana. Olin kuitenkin haaveillut jostain vaalean sävysestä ihan perus-muumilakanasta myös, ja jo vähän masentunut, kun tuntuu että tarjolla on tällä hetkellä (uusissa valikoimissa siis) jotain hali- ja pusi- jne. muumiversioita. Olis se pitänyt arvata, että kirppari pelastaa, mukavalla hinnalla ja just se mitä haaveilin. Pinniksen sivupehmuste tarttu mukaan sitten puolivahingossa myös ja sattumalta ihan eri pöydältä kuin se vielä sointuva lakanasetti. Eli nyt on vähän lakanavaraakin, jos osaa veitikka nukkua omineenkin ja vaikka tulis vähän vahinkoja siinä välissä niin vaihtokin onnistuu.

Vaatteissa koitin pieniin kokoihin painottaa tuolla reissulla, mutta eihän se nyt ihan onnistunut.

50-senttiset

Niille joita kiinnostaa, merkit Vekarakirpparilla olivat aika klassisia kirppismerkkejä, mutta joukossa oli ehkä normaalia enemmän esim. Espritiä, Gapia ja joissakin pöydissä myös paljon ulkomaanhankintoja (ihan vieraita ranskalais- tai jenkkimerkkejä). Laajimmin edustettuna olivat kyllä perinteiset H&M, Lindex, KappAhl, Tutta, Benetton, se "tarjoustalomerkki" en muista :) ja sen sellaiset...

56-senttiset

Tuo sinivalkoraitainen kirahvi-kesäpuku ylävasemmalla, aivan ihana!! :D Myös kummatkin verkkapuvut (Mikki-Pluto ja kukkakuosi) ja tää alaoikean vaaleanvihreä Muumi-body oli ihan superit.

62-senttiset

Noi mustavalkoraitaset housut on muuten samalta päivää Oranssitorilta, missä kävin ensin. Ja edellisen vaatepostauksen mustavalkoinen siilibody sai nyt rinnalleen sinivihreän kaverin! :)
Vasemman laidan sinisten nallejen -potkupuku on muuten käyttämätön ja aitoa retroa (vai onko 'retron' käytölle jotkin vuosilukurajat?) vuodelta 1989!

68-senttiset

Ja tässä sitten pariskunta pöllö-bodyja. Siinä sitä huomaa makunsa, kun alkupäässä kirpparikierrosta on yhdestä pöydästä napannut yhen pöllöbodyn jommassa kummassa värissä ja loppuinventaariossa huomaa, että jossain välissä olikin ottanut myös toisen jostain toisesta pöydästä eri värisenä!

Kivaa viikkoa kaikki! Tulisi kevät jo pian kunnolla! Mä painun nyt Kelan sivuille lomakeseikkailulle ennen kouluunlähtöä!

Melkein puolivälissä

Heippa, täällä poitsujen kokeilujen ja Ubuntun uhri!
Koneelle, jota kotosalla siis pääasiassa käytän on nyt tutun ja turvallisen Windows (jonkun) tilalle asennettu Ubuntu (joku, jos niitä on useempia). Se on kuulemma kotimainen ja jotenkin tekijänoikeusreilu, mutta en osaa pienentää mun kökkö-kamerasta nippa nappa siirtämiäni kuvia. Siihen siirtoonkin kului ihan vaan tovi sitten. Onneksi en ole mikään ärräpää ähisijä tällaisissa operaatioissa vaan pikemminkin rauhallinen myhäilijä, hiljainen oppija ja kärsivällinen humoristi (sama pätee esimerkiksi huonekalujen kokoamiseen, uusien teknisten vempainten asentamiseen ja muuhun vastaavaan), joten pikkuhiljaa varmasti erittäin hyvä tulee. Toivottavasti kenkään selailu ei nyt tällä haavaa kuitenkaan kaadu massiivisiin kuvakokoihin.

18+3

Tässä hiven vielä viimeviikkoista mahaa, hieman vastaava kasvojen kanssa kun julkaistiin naamakirjassa. Aika mautonta, vai mitä? :D Oon muuten tässä hieman miettinyt miksi piilotella blogin puolella erityisesti kasvoja, kun paljon tätä lukevat tutut ja muutenkin uskoisin, että ne jotka tuntevat kyllä henkilöllisyydenkin pystyvät päättelemään. Toisaalta sitten mahakuvatkin näpsitään tyypillisesti heti aamusta jolloin en ihan edustavimmillani ole, lisäksi yleensä tuppaan ilmeilemään tai irvistelemään ihan vaan vahingossa "koska naama ei kuitenkaan näy". Joten ihan siis laiskuuden vuoksi nyt on näin edelleen, ei niinkään minkään anonymiteetin.

19+1

Offisiaalimpi tän viikkoinen kuva sitten eilisaamulta. Sunnuntaina kun viikko oikeasti vaihtuu unohtui kuvailu aamulta ihan täysin kokonaan ja varmaan vasta illalla sen muistin. Tosin maha-alue ei kyllä päivän myötä mulla kovin turpoa, joten sinällään aamu-ilta-aikatauluttamisella ei näissä kauheesti kyllä väliä ole.

Ihoöljyn vaihdos tapahtui myös jo viime viikolla, sillä ihan kuten pelkäsinkin se Weledan parinkymmenen euron pikkupurkki ei pitkälle pötkinyt! Jos oikein käsitin niin tämä mikä-lie-vivisante on jotenkin lopetettua tai poistuvaa valikoimaa ja siksipä irtosikin huimalla alella. Sisältää lähinnä avocado- ja mustaherukkaöljyä (joista jälkimmäistä siis suunkin kautta napsin). Tuoksu muistuttaa lähinnä avocadoöljyä sellaisenaan, vaikka väliin ehkä vivahtaakin pieni sitruunan vivahde. Ihan pätevältä tavaralta on tarkoitukseensa vaikuttanut tämä kyllä.

En oikein ymmärrä miksi myyjä muuten mulle alkoi kaupata jotain (muistaakseni Weledan tai Santen) voidetuubissa olevaa tavaraa kun sanoin raskausarpien ehkäisyyn öljyä etsiväni. Ekana mainoslauseena oli että "ei sillä lailla jää iholle niinkuin monet öljyistä". En tiedä mitä muut asiakkaat hakee vastaavaa tuotetta etsiessään, mutta kyllä mulla öljyn tarkoitus on ihan eri kuin jonkin vartalovoiteen. Voiteet on erikseen (esim. peseytymisen jälkeen) ja öljyt ihan vaan nyt ihoa nimenomaan tehokkaasti öljyämässä (esim. iltaisin) enkä mä haluakaan sen imeytyvän parissa minuutissa, koska sitähän joutuisi sitten lisäämään. Mutta makunsa kullakin, itteä vaan hihitytti. Myyjä oli niin hämillään kun vastasin, että ei ei kun öljyä, voiteet mulla on erikseen. (Ou thänk gaad en muuten oo missään duunissa, jossa asiakkaat ois pääsääntöisesti odottavia äitejä!)

Flunssan aikaan alkoi sitten jo pitkään pelätty "Raskausprojekti Käsityö". Oon koko lapsuusikäni valinnut peruskoulussa tekniset työt ja mun kaikki nää tekstiilipuolen käsityökokeilut on aina jotenkin vähintäänkin mielenkiintoisia. Saa nähdä mitä tästä tulee (siis tollaset ryppypunttiset villasukat ois hakusessa). Jos nää hoituu niin seuraavaksi vois alkaa vääntää sitten vaippakuorihousuja villasta, ne saattais olla jopa hyödyksi. Lanka ja puikot löytyi onneksi omasta takaa jo kotoa jonkin aiemman projektin hankintainnostuksen jälkeisinä. Tää neulominen on tuolle aktiivisemmalle karvalapsellekin aina jännä ja hermoja rassaava hetki kun lankakerään ei saa koskea, mutta siinä se liikkuu ja pyörii ihan nenän edessä. (Niin se siis on hyvin koiramainen kissa ja tottelee kyllä käskyjä useimmiten.) Saa nähdä minkä neulomisneuroosin se vielä saa jos tätä jatkuu.

Ja pari hennauskertaa mahonginruskealla on nyt takanapäin ja suuriin piirtein tältä näyttää. Latvapuolessa mulla on siis Lorealin preferenceja useempaakin eri sävyä tyveä kohti vähän vaalentuen. Kerran vissiin raskausaikana laitoin kotiin hommatun värin vielä juureen, mutta sitten vaihtui hennaamiseen. En oo kovin tarkasti kyttäilly miten luomua toi käyttämäni henna todella on, koska saattaahan olla että siihenkin ruskeuden saamiseksi on jotain kemikaaliväriä käytetty. Käsittääkseni kun kuitenkin luonnon henna on punaista ja piste. Luonnostaan ihan super blondiin kuontaloon toi henna kuitenkin tuo ihan selkeästi tollasta tumman vaaleaa tai keskiruskeaa väriä, joten huomattavasti pehmentää juurikasvun erottumista. Latvathan mulla on melkein mustanruskeat jopa. On päiviä jolloin vannon värjääväni heti huomenna jollain oikealla värillä ja ehkä niin teenkin, mutta toistaiseksi oon nyt antanut olla. Jossakin vaiheessa ois taas eessä värinpoistot asteittain kohti sitä omaa väriä. Eiköhän sitä kesällä ihan pellavapää ole kuitenkin syntymässä. Kiharuusastetta saa vielä jännittää pidempäänkin.

Örkillä alkaa painoa olla jo 250 grammaa ja pituutta päästä peppuun lähemmäs 20 kuin 10 senttiä, eli liikkeet tuntuu jo välillä sen mukasesti. Suurimman osan aikaahan se vaan nukkuu. Jännityksellä odotan tota pian alkavaa massankasvatuskautta, kun välillä tuntus nyt jo mahassa olevan tilan välillä aika vähissä! Itellä ei kyllä mahan tai muun kanssa edelleenkään oo mitään uusia ongelmia ilmaantunut, turvotuskuvien maisematkin vaikuttaa jääneen siihen yhteen ainoaan iltaan. Synnytyskuumeilu tässä vähän alkaa hätyytellä jo.

Juoksemisesta vähäsen

Nyt se on alkanut tuntua. Istuminen koulussa! Ihan tätä en kyllä pelännyt etukäteen, kun kauhuna oli lähinnä pään hajoaminen paikallaan mollottamiseen. Selkä on kestänyt yllättävän hyvin kun olen alusta asti tsempannut ryhdin kanssa, mutta mites noi lonkankoukistajat. Sen verran kireenä, että nyt jo pienikin kippurammassa istuminen esimerkiksi tässä koneella saa helposti epämukavaa tunnetta. Tulee tarve edes kankuilla ees taas keinutella jos ei muuta. Se on liikuntaspurtti siis, vaikka vähän koulun kustannuksella jos ei muu auta! Tänään onkin sitten lämpötila hujahtanut kevyesti plussan puolelle, joten pääsen heti raa'asti testailemaan olosuhde-eroja eilisiltaisen -5 asteen lenkin ja pian koittavan välillä!

Juoksu sujuu edelleen täysin normaalin oloisesti, joten siinä en ole joutunut karsimaan mitään toimintoja pois (toisin kuin esimerkiksi spinningissä). Alkuraskaudessa tottumattomuus niin totaaliin alun hengästymiseen oli tosin mielenkiintoista, muttei astmaatikolle kylläkään mikään uusi kokemus. Pahimpina astmakausina kun syke on ihan normaalissa kevyessä juoksussa jonkin hermostoreaktion seurauksena huidellut liki kahdessa sadassa, vaikka olo juoksussa ja hapottumisessa on samanaikaisesti ollut mitä mainioin. Sykemittareistani on tällä hetkellä patterit loppu ja en ole rehellisesti vaan saanut aikaseksi vaihdattaa kumpaankaan uusia, joten koko raskausajankin olen siis polkenut, juossut ja kaiken puskenut ihan vain jäähdyttelyvaiheen sormet kaulalle -menetelmällä. Kokemattomammalle liikkujalle oli raskaana tai ei suosittelen (käsken) sykemittaria joka treeniin ehdottomasti! (Onhan se ihan pirun kannustava vehjekin!) Ehkäpä otan tässä omaksikin projektiksini uudet paristot.

Vissiin useammissakin lähteissä olen törmännyt ihmeväittämään raskausajan liikunnan maksimisykkeestä (en tietenkään nyt jaksa yhtään lähdettä tähän kaivella!). Itse en tosiaan ole mistään oudoista puolet maksimista / vain aerobista /130-150 beats per minute -lukemista piitata, vaan ihan juuri niin on menty kuin aina ennenkin. Eri asia olisi, jos jokin tuntuisi pahalta, kuten liian kumara asento pyörän päällä tai orastava pissihätä juostessa, sillä sellaisia olen kyllä puolestaan välttänyt. Koska ne tuntuu huonolta. Eli toisin sanoen tarkoista juoksu (tai muista) sykkeistäni en osaa sanoa, mutta sillä on menty mikä tuntuu hyvältä, oli se rankkaa tai ei ja mistään "rajoista" piittaamatta. Nyt sitten pohdiskelen jo ennemmin miten toimin kuukauden kuluttua, kun maaginen puolivälin raja ylittyy ja juoksu taas joidenkin lähteiden mukaan pitäisi lopettaa, vaikka tuntuisi ihan hyvältäkin. Katellaan sitten...

Välineistöstä sykemittarin ohessa tärkeäksi raskautuneelle mainostan hyviä rintaliivejä. Ja nyt siis puhun jälleen juoksusta, jossa pomput on radikaalimpia kuin vaikka pyörän päällä. Merkillä tai millään muulla ei ole väliä, sillä itse olen oiva esimerkki oudoista mutta niin toimivista ratkaisuista. Parhaat juoksuliivini ikinä ja aivan pakolliset näillä utareilla joka ikisellä juoksulla ovat ikivanhat (siis ainakin 8 vuotta?) Championin liivit. Kuulostaa hurjalta, mutta ne on aina olleet hyvät. Nykyään tietty massan lisäännyttyä (ja etenkin raskausleviämisen myötä) se takahakanen on sopuisasti apposen auki, mutta se ei tahtia haittaa. Etumuksen puolelta kun liivit ovat mallia alareunaan kiristyvät ja ylhäällä tissitila. Eli ne yksinkertaisesti kiilaavat koko tuon etumusrasvan niin ylös kuin pystyy ja niin tiukasti kun pystyy. Hassulta se näyttää, mutta eipä hölsky hyppiessä mikään. Pointtina siis ei ole väliä mistä, kuinka vanhat ja miten hoksatut varusteet ovat, kunhan ne hoitavat tehtävänsä! Ihan kauhulla odotan sitä, ettei noi urheat Championit enää mulle mahdu, mistä mä löydän ikinä mitään yhtä tehokasta? Tosin voin muuten vinkata, että halppiksista esim. Lindexin Swegmarkin jotkin mallit tosi napakkoina kokoina pelittävät muuten myös hyvin!

Toki muunkin varustelun täytyy olla käyttäjälle ja keliin sopivat, mutta niistä ei nyt enempää. Googlaamalla juoksuvarusteet löytää varmasti päteviä ohjeita. Sen kuitenkin mainitsen, että talvikeleillä rentoutta ja helppoutta juoksuun tuovat välillä nastakengät. Tavallisissakin on usein ainakin hangella kohtalaisen hyvä pito ja etuna tietysti varmuus omaan askellukseen sopimisesta, mutta ihan jääjäällä kyllä nastat on kivat, koska alamäkiäkään ei tarvitse pysähtyä mummotassuttelemaan. 

Adizerot vauhtivetoihin, lyhyisiin ja nopeisiin lenkkeihin.
Karhun M10:t käy aina ja ihan kaikkeen.
Niken Vomerot vähän hitaampaan ja kestävämpään menoon (hyvät myös hangella).

Ja nyt näiden kuvien välissä kyllä vielä mainintana, että yksillä kengillähän siis pärjää aivan loistavasti, eli tällanen hifistely kannattaa aloittaa vasta kun tuntuu, että se juoksukenkäparin "1000 kilometrin käyttöraja" alkaa yksittäistä paria kuluttaessa tulla turhan nopesti vastaan (puolessa vuodessa - alle vuodessa vaikka?). Niin ja myös Lidlistä sai aikoinaan tosi hyviä vauhtiveto-tossuja, jotta mikään nimellinen laatu ei näissäkään takaa aina kaikkea.

Asics Arcticeilla mennään nyt läpi lumen ja myös jään.

Itse olen odotusaikana huomannut kenkäongelmissa "vanhojen ongelmien" korostumista. Mulla on ilmeisesti jossakin määrin lättäjalka, eli joudun solmimaan heti uusissakin kengissä nauhat niihin takimmaisiin "kiristysreikiin" asti ja tiukalle. Nyt siis vielä tiukemmalla tai muuten tuntuu heti, että kantapäät tanssivat polkkaa kantakupeissa. Eli voisi olettaa, ettei vielä ainakaan jalat mitenkään turvoksissa ole. Taitaa olla tohon mahanseudulle se turvotus keskittynyt.

Juoksuhousut on vaatetuksessa ollut tähän asti se suurin vaiva. Lähinnä "housunvyötärö mahan päälle vai alle" -valinta. Toistaiseksi on ollut päällä, koska talvi ja kylmä. Toinen käytännön ongelma (ei ainoastaan nyt, vaan myös esimerkiksi vappuna tai mm-voittojuhlien aikaan, köh köh!) on julkisten vessojen huutava pula kaupungissani. Muistakaa siis: Jos näette puskakusevan hampuusin takapihallanne, se ei aina ole kännääjä tai pultsari vaan kenties lenkkeilevä vauvanodottaja, joka ei vaan kestä yhtäaikaista pienintäkään täytettä rakossa yhdistettynä hölskytykseen! (Saas muuten nähdä leviääkö tää pissihätäkipu jossain vaiheessa normitoimintoihinkin, vai jääkö hölskymisyhteyteen. Ainakin toistaiseski tavallisissa toiminnoissa kuten istuminen, kävely, seisominen, pystyn ihan tavalliseen tapaani pidättelemään.)

Kummempia vinkkejä en tosiaan osaa raskausjuoksijalle tähän hätään antaa, sillä itselläni on sujunut sen verran ongelmitta. Tietty esimerkiksi hyvän raskaushöysteen lenkille saa liittämällä siihen lantionpohjatreenin samaan! Helppoa kun heinänteko, kunhan korsetti juoksussa on muutenkin kasassa, siinähän saa lantiolihaksiston messiin ihan puoli-ilmaseksi! Raportoin kuitenkin tulevasta edistymisestä, sillä kohtahan tässä vasta siirrytään viidennelle kuulle!

Viime viikolla tuli kahen kympin tarjousdopplerini. En (vielä) ole ehtinyt selvittää miten ääntä saisi liitettyä tänne (ja missä tiedostomuodossa). Tietotekniikka, pah. Hyvin kuuluu kuitenkin istukan ja veren "viuhutus" ja vähän syvemmältä kaiveltaessa itse laukkajumpsutuskin. Ja tyttösykkeillä (145-150) tottakai!

Mukana tuli vain kuulokkeet, munakaiutin on kuvausrekvisiittaa.

Kuvasatoa

Pienet vaatelöydöt taas Lauttasaaren Oranssitorilta. Tulevan kummitädin kanssa siellä pyörittiin ja hihiteltiin hyvät tovit. Hassuja huomioita tuli lukuisia. "Täti"kin keskittyi ekat pari rivistöä aika tiiviisti vaan omiin aikuisvaatelöytöihinsä ja vähän ehkä sieltä täältä huikkasi että "tos on jotain lastenvaatteita", jotka jätti mun pengottavaksi. Aika pian muuttui sitten ääni kellossa ja tongittiin höyryten kumpikin noita bodypinoja löytöjen toivossa. Jotenkin kirppistely on niin paljon helpompaa kun on jotain tiettyä tavaraa, jota etsiä. Pelkkä "jotain kivaa itselle" on liian laaja, tuntuu toivottomalta! Hintaa moiselle läjällä (ja mun Hello Kitty -kaulakorulle, joka ei päässyt kuvaan) tuli taas se reilu pari kymppiä. Asiallista!

15+0

"Virallinen" jumppavaatemahakuva eiliseltä tasaviikolta, 15+0. Siksi kaksi kuvaa, että tossa nyt näkyy kuinka paljon vähän toi housunvyötärö mahan päällä enää vaikuttaakaan! Ekassa kuvassa vyötärö siis mahan päällä, tokassa ei. :) Tolleen mahan päällä yleensä matkaan salille ja takasin (tuntuu jotenkin lämmittävämmältä ulkona takin alla) ja sitten itse tunti/tunnit kuluu vyötärö mahan alla, muuten tulee ihan hervottomat painaumajäljet. (Joita saatan väsyneenä kauhuissani luulla raskausarviksi! :D Ainakin aamuisin yökkäripainaumia! :P)

15+1

Ja loppuun vielä arkivaatemöhökuva tältä aamulta. Vyöstä voi päätellä, että olen nyt alkanut päivittää eri keinoin tavallisia naisvaatteitani vähän äitiysvaatemallisiksi. Otti niiiiiin sairaasti päähän viikko sitten maanantaina yhdellä alkaneella kurssilla kun yksi likka ihan rehellisen avoimen pohtivasti koko luennon toljotteli mun "vauvamakkaraa". (Voitte kuvitella millanen toi möhö on kun luennolla pirteässä ja hyvässä ryhdissä  vähän väsyneenä ja venkoilevana istuksii.) Olisin tietty voinut tyylikkäästi vaan tokasta, että "joo on sieltä tulossa jotain" tai sitten ei-tosiaan-tyylikkäästi siinä esittelykierroksella mainita jotain asiasta. Mut... ää... not my cup of tea. Ehkä se tänään uskoo?

Ps. Yhellä luennolla (jonka sit kyllä päätin tenttiä, kun oli toinen luento vähän päällekkäin) oli opiskelija lastenvaunujen kanssa! En oikein tiedä vielä mitä ajatella! Hiljaa se kyllä oli, propsit siittä.

Aiheena tänään

Maha!

14 +0 Varpaat näkyy viel jos kurkistaa!

Napinlävet kyllä lörpättää siihen malliin, etten julkisesti tätä tunikaa käyttäisi enää.

Karvalapset on vähenevän sylitilan kanssa kuitenkin just fine.

Ja vielä aamuauringon valaisema pallomahakuva, tasan 15. viikko siis alkoi tänään. (Noin tunnin-kahden kuluttua jos ihan tarkkoja ollaan...)

Jumppamöhö

Adios.

Tän viikon möhökuvaa sisäjumppa-gearissani, koska TH:n IC-tunti kutsuu kahvikupin jälkeen! Huomatkaa miten pieneksi möhön saa, jos kituuttaa jumppahousujen vyötärö sen päällä! Ikinä en ois uskonut tätä, mutta jumantsukka ne on urheiluhousut, jotka ekana on alkanu ahdistaa tavisvaatteista mua! (No niiden puolustukseksi täytyy sanoa, että tavisfarkkuja en ookaan enää kokeillu moneen aikaan. Saattais ahistaa, heh.) Ja sisäpyöräilyssähän pärjäis lökömmilläkin pökillä, kunhan ei vaan lahkeet lepata sinne polkimien väliin.

13 +1

Otin sitten vielä havaintokuvan piilottavimmassa mahdollisessa paidassanikin. Tältä siis voisi näyttää koulunpenkinkulutus viikon päästä (+ tietty se yhden raskausviikon möhönkasvu).

Eli ei sentään ihan mikään mahdoton, vaikka ite sanonkin... Ehkä se vaan omaan silmään näyttää jotenkin hugemmalta...

Tän illan duunin jälkeen alkaa kevyt lepiviikko ennen koulu-duunin päälle painamista, joten ehkä ehtisin jopa kirppareille hiljentämään tätä hankinta- ja ostointoa, minkä vauvafoorumi on pukannut käyntiin!