Jälkitarkastus

Kelahan (tai mun tapauksessa duunin sairauskassa) ei maksa lomarahoja kokonaan jos niille ei toimita todistusta läpikäydystä synnytyksestä, lapsivuodeajasta ja toipumisestaan. Mä pääsin läpi ja todistus odottaa postitusta jossain laukun pohjalla! Mulla siis tarkastus oli 6+4 jälkeen synnytyksen ja tätä kirjoittelen nyt kun viikkoja on mennyt 7 ja päiviä päälle 3.

Mulle tuosta jälkitarkastuksesta ei mainittavaa hyötyä käytännössä todellakaan ollut. Episiotomian haava oli jo aikaa tarkastusta ennen parantunut ja kestänyt hyvin kaikki mahdolliset tosielämän koetuksetkin. Se ainoa kysymyskin, joka mieltä vaivasi, unohtui täysin kysyä! (Voiko kuukuppia alkaa käyttää heti ekoista menkoista lähtien synnytyksen jälkeen, vaikka ne alkaisi piankin?)

Makkaripuuhat ja juoksutreenit uskalsin käynnistää jo 3-4 viikkoa synnytyksestä ja tasan kuukauden jälkeen kävin jopa spinningistuimeen hinkkaamassa hanuria! (Valitsin kyllä kovatasosen tunnin ajatuksenani, että suurin osa ajasta poljettaisiin ylhäällä, mutta vetäjä sattuikin sitten olemaan eri mieltä miten hommat hoidetaan. Yllätyksekseni mitään haavavaivaa ei tullut, peppu vain tottumattomuuttaan muuten puutui.) Juoskukunto on yllättävän hyvä, varmaankin kiitos kävelyvaunulenkkien, mutta toki olen tositosi varovasti ja tuntujen mukaan ottanut. Sykkeet siis pysyy matalina, vaikka kroppa väsyykin, eli kunto hyvä, lihaskunto huonompi. Makkariharrastajille suosittelen synnyttämistä ehdottomasti, mitä lie hermoja se on venytellyt, mutta hyvää tais tehdä!

Mä en koskaan kuullut kätilöltä kuinka monta tikkiä eppariin laitettiin, vaikka kysyin, koska ommel taisi olla jotenkin jatkuvaa, jolloin sillä ei ollut väliä (tai jotain sellasta, muistikuvat keskusteluista synnytyssalissa eivät ole ihan priimaa). Pieni nirhaisu tosiaan taisi kuitenkin olla vain kyseessä, koska näin nopeasti ja hyvin on parantunut. Kotiuduttua onnistuin yhden ompeleen liialla rehkimisellä repimään auki, jonka seurauksena pesut ja muu kirvelivät vähän enemmän kuin mitä vielä sairaalassa. Lisäksi siinä 2-3 viikon aikana makkaritouhuja piti loitolla hanurista roikkuvat ommellangat (!!), joita sitten itse saksin varovasti katki, kun kehon ulkopuolella roikkuessaan eivät sulaneet millään (ja ei huvittanut odotella enää). Nyttemmin arpikudos on vielä kohtalaisen "kova", mutta pikkuhiljaa pehmenemään päin.

Lantiopohjatreenit aloitin heti sen vuorokauden aikarajan jälkeen. Arat oli lihakset alkuun, mutta jo ihan yhdessä päivässä huomasi miten arkuus hellitti ja uskalsi puristaa tehokkaammin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä en itse huomaa eroa entiseen, mutta luotan kyllä tähän vuoden kestävään palautumiseen. Eikä lantiotreenejä tietysti kannata sittenkään jättää ohjelmasta.

Hemoglobiini palasi noin kuukaudessa mulle ominaisiin lukemiin, alimmillaan raskaanahan se kävi jopa 127 tasolla ja nyt on taas yli 140. On multa joskus mitattu jopa 165! Samoin verenpaine loppuraskauden rasituslukemista palasi takaisin normaaleihin mataliin. Mitään varsinaista "laitokselle jäi x kiloa" -punnitusta mulle ei tehty, enkä itsekään tehnyt, mutta viikko synnytyksen jälkeen raskausajan korkeimmista lukemista kiloja oli kadonnut jo melkein 11! Taisi siis olla turvotustakin yli nelikiloisen vauvan ja puolikiloisen istukan ja sen lapsivesitulvan ohella jonkin verran... Tällä hetkellä kiloja on kaikkiaan pudonnut noin 16, eli tuon ekan viikon jälkeen vielä noin 5 ja todella tasaiseen tahtiin tässä kuuden viikon aikana. Hyvällä linjalla siis ollaan ja luotan vakaasti imetyksen ja liikkunnan pariin palaamisen polttavan nuo kertyneet rasvavarastot täydellisesti ja aika vaivatta. Heti synnytyksen jälkeen ruoka menetti makunsa, eli ilmeisesti jotenkin tuo hajuaisti oli mullakin herkistynyt odotusajaksi, vaikkei pahoinvointia aiheuttanutkaan. Makeanhimo myös jäi onnellisesti synnytyssaliin!

Raskaana 41+5

6 päivää synnytyksestä

7 viikkoa jälkeen

Ja tyttömaha se on edelleen!

Lämpimät muistot jopa loppuraskautta kohtaankin on alkaneet ilmaantua ja ainakin tähän palautumispuoleen oon niin supertyytyväinen kuin vaan voi olla! Ja menkathan tais sitten alkaa tänään, eli se siitä imetyssteriiliydestä mun osalta.

Viikkoa vaille yliaika

Muistelua ja kaipausta

Muistattekos tämän (jos ikinä rv10+ turvotusmassukuvia nyt julkaisinkaan..?)?

Aika lystikästä. Tässä vertailua rv 39+6 kolmen päivän takaa... Jännintä tässä on yhtäkkiä huomata, etten oikeestaan edes muista millaista elämä ilman tätä möykkyä on ja oli? Se kun sivuttain on kapeampi kuin leveyssuunnassa, lattialta voi nostaa tavaran ilman tuen ottamista tai pääsee oikeesti kyykkyyn? Vaikka vessareissuja en älyttömäksi ongelmaksi ole kokenut missään vaiheessa raskautta, niin täytyy kuitenkin myöntää että odotan innolla mun omia "yhden varikkokäynnin yöunia" myöskin! Puhumattakaan närästyksen (etenkin yöllisen) loppumisesta, josta en ikinä oo eläessäni kärsinyt, paitsi viime marraskuusta tähän päivään asti jopa päivittäin. Ja juokseminen, maksalaatikko ja terassiskumppa, täältä tullaan! :)

Kunhan tiedän kuinka pitkään tässä vielä paisutellaan, väännän kyllä jonkun hienon kollaasin näistä kaikista viikkokuvista! (Alkupuoliskon kollaasi löytyykin jo viikolta 20.)

Tänään olisi iltasella sitten se 38 viikon ja 2 päivän raja hedelmöityksestä ylittymässä, mutta pahoin pelkään, ettei mitään kummempia käänteitä ole odotettavissa! Ajattelin jo kirjoitella yleistä ja isompaa fyysisten muutosten postausta täällä, mutta huomenna on viimeinen neuvola, joten jätänkin siihen, jotta saadaan jotain virallisia lukemia! Lisäksi mulla on ilmeisesti vähän taipumusta koittaa tehdä jotain pieniä ennakkosuunnitelmia kullekin päivälle, koska sillon pirpanalla on edes sellanen leikillinen mahdollisuus tulla "yllärinä". Eihän se muuten tule!

Synnytyksen käynnistämisen kotikonstit

Jännä kyllä, vaikka mulla ei omasta mielestäni yliaikaisuus ihan vielä edes edessä häämötä, on aika monikin alkanut kyselemään millä keinoilla odottaja voisi itse edistää synnytyksen käynnistymistä ja olenko näitä keinoja kokeillut jo. Kaikenlaisiin keinoihin netissä olen törmännyt ja jopa mielenkiinnolla kuukkeloinutkin, mutta hämmentävintä oli huomata etten oikeastaan vielä ole halunnutkaan niitä kokeilla. Vauvahan kun olisi "ei pieni, muttei jättiläinen", eli siis täydellinen synnyttää ja jokainen päivä kasvattaa vain sen (ja mun) rasvamassaa melkeinpä turhaankin jo. Jään siis itsetutkiskelevalla mielenkiinnolla odottelemaan, mikä raskausviikko ja -päivä koittaa se hetki, että haluan lopulta niin sanotusti kaikki keinot ottaa käyttöön!

Tällä hetkellä toki tuntuu, että synnytys olisi helpotus siinä mielessä, että sen jälkeen suunta on kuntoutumisessa vain ylöspäin. Nythän tässä otetaan aina vain pientä, mutta varmaa takapakkia päivä päivältä, häpyliitos natkuu, lonkat jomottaa, selästä ja urheilukunnosta ei kannata mua enää muistuttaakaan. Ihan tyytyväinen siis saan olla tästä henkisen puolen zen-tilasta, jonka turvin fyysiseen puoleenkin kärsivällisyys vielä riittää. Enkä mä edes tätä hellehikoilua vaihtaisi päälle mahtumattomiin toppatakkeihin, talvikenkien jalkaansaamisongelmiin tai hangessa tai jääpinnalla spurttailuun tosiaankaan. Milloin siis ihan aikuisten oikeesti todella toivoisin vaihtavani tän väsyneen odotusarjen hormonihuuruiseen vauvakuplaan? Vai ehtiikö se muutos tapahtua varkain ihan sattuman sanelemana jo ennen?

Mutta jos nyt joku haluaa kootun nettivinkit -listan keinoista, joihin oon törmännyt niin niitähän riittää... Yleensä ensimmäisenä siis muistutellaan "kolmesta ässästä", eli siivoamisesta, saunasta ja seksistä. Mä en usko, että sinällään näillä on mitään tiettyä virkaa, kuin että samaa ajaa "siivoamisen tilalla" liikunta ja asentojen vaihtuminen ja "saunan osalta" rentoutuminen. Liikkuminen saa vauvaakin vaihtamaan asentojaan ja työntymään syvemmälle lantioon, mikä ainakin mulla aiheuttaa supistuksia ja jomotuksia. Samoin tekevät keskivartalon lihasten tehokkaat käyttämiset. Tietyiltä osin myös uskon, että stressitilat ja ahdistus missään muodossa haittaa synnytyksen käynnistymistä (ja etenemistä). Tyypillisestihän synnyttäjällä supistelut taukoaa tai jopa loppuu sairaalaan lähdön ja pääsyn yhteydessä, kun yhtäkkiä tuttu ja turvallinen kotiympäristö vaihtuu vieraaseen ja stressaavaan.

Kemisti en ole, mutta siemennesteessä sanovat tietävämmät olevan prostaglandiinia, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. (Sinällään tietysti ihan loogista, jos ajattelee mikä tuon eliksiirin alkuperäinen tehtävä on ja mitä sen tehtävän onnistuminen vaatii.) Lisäksi hormoneista oksitosiini aiheuttaa supistukset ja oksitosiinia erittyy fyysisen läheisyyden, rakastumisen tunteiden ja orgasmin myötä. Seksi ja etenkin "suojaamaton seksi" siis kuulostaa ihan napsakalta paketilta kotikäynnistelyyn. Lisäksi tietysti touhu on ihan kivaakin, etenkin nyt kun ei etukäteen tiedä minkä pituinen ja milloin alkava tauko siihen on lähiaikoina tulossa. Omalta osaltani en kyllä ole havainnut supistelujen lisääntymisiä näillä s-keinoilla. Liikkumisista varmin supistaja on käveleminen ylämäkeen, saunaan en ole päässyt, mutta kuumassa kylvyssä supistuksen aiheuttaa lattiatasosta ylös seisomaan nouseminen eikä muu, ja seksipuolta ei ole niin säännöllisellä kuurimuodolla kokeiltu, että uskaltaisin mitään väittää.

Vadelmanlehtiteen ja nännistimulaation väitetään kypsyttävän kohdunsuuta etukäteen synnytystä varten. Jos mulla olisi kypsymisstressiä ollut olisin ehkä näitä kokeillut viikosta 37 eteenpäin. Toki olen vattuteetä jonkin verran satunnaisesti juonut, kun nyt sen silloin vikan kolmanneksen alussa hommasin, mutta en älyttömän vahvasti usko, että juuri se olisi aiheuttanut kohdunkaulan lyhentymistä ja pehmenemistä. Tunti kerrallaan nännihierontaa voisin olla ehkä ensi sijassa valmis kokeilemaan, jos oikeasti tahtoisin jakautua tänään tai huomenna. Ja rintapumpulla voisi saman asian hoitaa.

Ylläolevan kaveriksi lisäisin vielä akupistepainelut ja -hieromiset jaloista näistä neljästä kohtaa:
- Isovarpaan sisäsyrjällä, noin puolivälissä varvasta oleva luu/nikama.
- Nilkan sisäsyrjällä olevan luun kohdalla, lähellä jalkapohjaa oleva pullistunut kohta.
- Saman nilkan luun aivan alapuolella oleva piste.
- Isovarpaan kohdalta sormella jalkapohjaa pitkin kohti kantapäätä seuratessa oleva kantapään alkukohta.
Näitäkään en itse ole vielä kokeillut, mutta kuulemma niillä jotakin supistelu- ja rentoutusvaikutusta on monille odottajille ollut. Ja jos johonkin tarpeeksi uskoo, miksei se totta voisi ollakin? :)

Tsemppiä käynnistyksiin ja pitäkäähän mulle peukkuja startin suhteen, ettei kärsivällisyys ihan vielä pettäisi!
(Tänään kuulin uutena väittämänä, että 38 viikkoa ja 2 päivää hedelmöityksestä olisi useimpien vauvojen ulostautumisaika! Meillähän moinen siis koittaisi reilun viikon päästä tiistaina, 16.7.)

Rv 39+0. 

Ja kyllä, H&M:n äitiysvaatteiden pieneksi jääminen mahan kohdalta voisi olla yksi painava syy kärsivällisyyden pettämiselle hetkenä minä hyvänsä.

Kesäloma

Tänään käynnistyi vihdoin siis virallinen äitiysloma. Tosin kesäkuun oon aatellut viettää vähän niinkuin kesälomaa ja vasta heinäkuussa siirtyä henkisesti äitiyspuolelle. Touhuttavaa nimittäin piisaa! Viikko sitten jäin tuolle sairaslomalle ja tuntuu että siitä on ikuisuus jo! Ja silti tuntuu, että aika laukkaa ohi huimaa vauhtia. Pieniä juttuja oon hiljakseen saanut kuntoon, mutta tuntuu että mitä enemmän tekee, sen pidmmäksi lista tekemättömistä huomaamatta sivussa venyy.

Supistelut on muuttuneet selkeiksi lihaskrampeiksi ja menkkamaiset jomottelut jääneet pois tai ainakin rajoittuneet yöaikaan. Oikeastaan noi kramppailut tuntuu ihan hassuilta, vähän tuppaavat häiritsemään sitä mitä nyt kulloinkin on tekemässä. Tällasenaan kun pysyvät vielä pari viikkoa, niin saa jo alkaa tsempata niitä useammin ja voimakkaammin tuleviksikin sitten! :D

 

 

 

Rv 34

Töissä kävin suolasten ja makeiden tarjottavien kanssa muutama päivä sitten äitiyslomakahvituksilla ja pistämässä työkavereille pystyyn allaolevan babybingon. Aika suurta oli tuon päivän veikkaajien hajonta, mutta peräti kaksi osumaa osui to 18.7. 40+4:ään! Itse epäilen että siihen seuraavaan viikonloppuun saattaisi venähtää... Kenties koitan porukkaa täälläkin puolella vähän aktivoida, kun ei ole kommentteja herunut aikoihin!

Ja sitten se hienoin! Parvekeverkko on vihdoin asennettu! Tästä on jo alkukeväästä puhuttu ja suunnitelmia tehty aina kanaverkosta lähtien eri ideoihin, mutta asia alkoi konkretisoitua, kun löysin kirpparilta kolmella eurolla ihan vartavasten tarkotukseen tehdyn 3 x 8 m verkon! (Ilmeisesti ihan samaa verkkoa myy myös Zooplus, mutta aika suolaiseen hintaan kirppariin verrattuna...) Paketissa oli mukana vaan ruuvikoukut, mutta koska oletettavaa on, ettei sellasten asentaminen taloyhtiön tiloihin oo sallittua piti keksiä seuraavaksi kiinnityskeino. Tuolla Zooplussassa myydään myös kiinnitykseen erilaisia tankoja, mutta koska halvemmalla oli kivempi päästä hain Clasilta parit pingotettavat suihkuverhotangot.

Mutta joo. Se vaativin osuus olikin ehdottomasti saada tollasesta kulmasta kulmaan venytetystä paketissa rullalla olevasta 8 x 3 -metrisestä siimaverkosta pujotettua tankoihin ja niiden välille jotakuinkin 2,26 x 1,3 -metrinen suorakulmainen pala. Mieshän tuskastui heti alkumetreillä, eli tankojen pituuden määrittelyssä paketista oton jälkeen (koska käyttöohjeitahan ei lueta) ja monta kertaa sen ja verkon paikalleen noston välilläkin. Luojalle kiitos siis naisen logiikasta ja kärsivällisyydestä, koska siinä se nyt on! Miesvoimille jäi sitten mm. alareunan kiinnitys ja siistiminen, koska mun kärsivällisyys taas ei sellasta nyyperrystä samalla kertaa kestä.

Toistaiseksi on kissat viihtyneet partsilla onnessaan, eivätkä ole osoittaneen minkäänlaista kiinnostusta verkolla leikkimiseen, pureskeluun, kiipeilyyn tai muuhun. (Basilikan suhteen ei voi sanoa samaa, sen riipiminen kiinnostaisi ihan pirusti.) Tokihan ötököitä on silmällä pidettävä nytkin, mutta helpompi on touhuta omiaan sisällä ja parvekkeellä, kun ei tarvitse joka liikettä kytätä ja ovea sulkea aina partsilta poistuessa. Ja onhan tuo kissoillekin oma lisähuoneensa, missä touhuta kaikki salaisia kissajuttuja, jotka joutuu keskeyttämään ihmissilmien alaisuudessa.

Tän kuvan ottohetkellä ei verkkoa vielä ollut ja aamukahvi oli juotu, joten siirryin sisään ja jouduin aurinkoleijonan hätistämään mukanani. Alla sitten vähän tällanen "meanwhile in" -kuva missä toinen kaappihengari viihtyi samalla. Siis paperinkeräyshyllyllä.

Mies on peliryyppäysreissussa viikonlopun palaten maanantaina ja mulla alkaa seuraavaksi kehto + pinnasänky + ehkä syöttötuoli (jos jaksan hakea kirpparilta) operaatio hiomisineen ja maalaamisineen. En halua ennakkoon edes kuvitella sitä hikivirtauksen määrää! :D Piti alottaa rauhakseen jenkkivohvelibrunssilla, että sai hyödynnettyä miehen jälkeensä jättämän pilaantuvan piimän jotenkin. Piimä kun on sellasenaan pahaa, mutta onneksi höystettynä vohveliraudan kautta ihan ok. Vielä ois puoli litraa, mitäs siitä tekis? Smoothien?

Alienit pyykkinarulla

Koska edelleen mun vapaapäivät tän viikon puolella on näyttäneet tältä.

Ja tältä. (Plussaa vehreydestä kuitenkin.)

Olen siis neulonut parissa päivässä yhdet vaippavillahousut. (Vaiheessa allaoleva vielä eilenaamuna.)

Mähän en ole saanut yhtään neuletta sitten lukioaikojen valmiiksi. (Tosin silloin sain peräti villapaidan, ihan järjettömän liian ison, mutta sain kuitenkin.) Siksi siis on tuo Jutta-kaupan ohje mun mielestä täysin ainakin oman suositteluni arvonen. Hahtuvalla on hintaa 6 euroa, sitä jää yli, siihen puikot vaan päälle (joita siis voi käyttää niin moniin tuotoksiin kun haluaa) ja multa tumpelolta parin päivän harrastelut päälle ja villikset on valmiit. Melko edullista ja kivaa verrattuna uutena ostettujen hintoihin.

Jutta kauppana taas on aika jännä. Nettisivut on mulle ainakin ihan tolkuttoman sekavat, tosin en oo kyllä tilaamaan asti alkanut mitään koskaan. Liveputiikki Punavuoressa taas ei juuri eroa nettisivuista. Sellanen söpö pieni luukku, lattiasta kattoon täynnä tätä roinaa ja ovella ovikoodi. Asiansa kuitenkin näemmä ajoi, vaikka vähän mä ostaessa pelkäsin, että koskematta jää toi hahtuva.

Aina muuten puhutaan neulojan "käsialasta", ja omastani mulla ei tähän mennessä oo ollut mitään haisua. No nyt ehkä on, ellei tohon ohjeeseen oo tarkotuksella jätetty reipasta kutistumisvaraa! Tein kiltisti tasan pienimmän (0-6kk) ohjeen mukaan, mutta saumojenompelua vaille valmiina noi pökät kyllä mun mielestä mahtuis keskiverto ala-asteikäsen päälle kevyesti. Mut kaipa ne kutistuu.

Fiksumpi kissa mun ymmärryksen mukaan olettaa olevansa tuleva iskä. Asetuin vähän pidemmäksi aikaa mihin tahansa oleilemaan, se haluaa tulla mahan ja muiden asioiden väliin. Esim. nukkuessa selän puoli ei vaan kelpaa, vaan se on mun laidalla etupuolella tai meiän välissä mun etupuolella riippuen kummin päin nukun.

Rv 32

Toissapäivänä mies tuli kotiin ja tervehti pyykkinarulla roikkuvia all-in-one -vaippoja ilolla: "Alieneita!"

Ja okei. Nyt en osaa sitten muuta ajatellakaan niistä enää. Siis kuolleet roikkuvat ne facehuggerit tiiättehän?

Aamuja, aamuja

Ihana kevät! Ja nyt se on kuulkaas sellanen keissi, että todennäköisesti noin 11 työvuoroa tai 22 aamua, niin tälle neidille pamahtaa se äitiysloma tassuun! Toiset tuntuu motivaatiovempassa sitä odottelevan innolla ja tuskailevan viimesiä ponnistuksia, mutta mä nyt en varsinaisesti ainakaan vielä. Siis odotan siinä mielessä, että kaikenlaista pikkutekemistä, säätämistä, hoitamista olisi ihan miljoonasti "ennen kesää", ja olen nyt tuudittautunut monessa jutussa "sit lomalla" -ajatukseen. Mutta samanaikasesti kuitenkin toissapäivänäkin huokailin, kuinka mun tulee ikävä niitä rauhallisen letkeitä, nihkeän helteisiä kesätyöpäiviä, kun loma on vielä itellä edessäpäin ja muut vetää puistossa jätskiä napaan. Sandaaleissa polkasee illalla kotiin pussikaljottelijoiden ohi ja jopa sisällä tuoksuu aurinkorasva ja kuuman kostea asvaltti. Niissä vaan on se oma tunnelmansa, jota en tänä vuonna taida kokea ollenkaan! Tosin varmasti saan vähän ainutlaatuisempia kesämuistoja (mm. turvotus, hiki, hitaus) tilalle.

Töissä oon edelleen kyennyt ihan normaalisti painamaan. Jonnekin hamaan unohdukseen on jääneet mitkään painonnostorajat tai nostotekniikat, kun ei mikään ole tuntunut hankalalta tai pahalta. Edelleen kiperimmät tilanteet on mahtumiset ahtaista väleistä yllättävän ylimääräisen ulokkeen kanssa ja lattiatasotyöskentely. Sekä noin kerran tai pari päivässä iskevä minuutin parin huimauskohtaus. Toi ahtaat välit ei jotenkin vieläkään mene mun kalloon. Jos normaalisti vaikka kantaa mahan kohdilla jotakin (laukkua tai käsissään jotain), pystyy tuon taakan aina siirtämään, litistämään, nostamaan korkeemmalle tai mitä vaan. En oikein edelleenkään totu siihen, että mahaa ei yhtäkkiä pystykään. Jos jostain ei mahdu, niin siitä ei sitten vaan mahdu, ihan turha yrittää liukahtaa sivuttain, koska taidan olla sivuttain tällä hetkellä leveämpi kuin varsinaisessa leveyssuunnassa! Kiperissä kumartumisissa ja kyykyissä taas maha ei mahdu kylkiluiden ja reisien väliin ja hengenahdistus ja närästys on varmoja nakkeja! Muutoin kuitenkin voisin ihan hyvin näillä voinneilla jatkaa duunia vaikka synnytykseen asti. Sunnuntaisinhan (tai muina pyhinä) sitä voisi harkitakin, koska sehän ei valtion mukaan ole äitiyspäivä, eli töissä voisi käydä, koska noilta päiviltä ei rahaakan tule. Jätetään mietintään.

Pari uutta ihastusta pakko mainita tähän väliin. Danonen steviajugge teki tosi iloisen yllärin, koska ei sokeria, mutta rasvaa on kuitenkin jätetty, harvinaista. Makukin just eikä melkein. (Hyvä sivusto tuo somefood muuten muutoinkin!)

Ja ihan vähän hulahti budjetista myös Kappahlin Newbie -mallistoon, kun siinä on joitakin niin ihania värmeitä, että voi huoh. Onneksi ei ollut kokoja riittämiin kaikista. Oon siis alkanut jo tiiraamaan enemmän tollasia 70+ -senttisiä, koska luulen että pienempiä on tai on tulossa riittämiin. Vielä jos löytyis kokoja, voisin ottaa ainakin nämä:

ja

(Ja arvatkaa kuka on lähdössä ehkä ihan kohta tonne inhoamaansa ruuhka-aikaan kohti keskustaa..?)


Iltapäivällä on sitten seuraava neuvola ja odotan jotenkin, että oon saanut verenpaineen kuriin. Keino on ollut niinkin yksinkertainen kuin turvotuksenpoistokuurini. Viime perjantain jalkaturvotusepisodin jälkeen oon tsempannut niin veden, kahvin kuin diureettihedelmien syömisessä ja tulokset näkyy. Nyt erottuu nilkkaluut iltasinkin ja sormet ei aamulla ole niin kuumotusnakit.

 
Toinen kissoista (ei kuvassa oleva, kun tää on aina tää hömppä linssilude) on muuten jostain vuoden vaihteesta asti tosi mielellään nukkunut mun vieressä ja ehdottomasti etupuolella. Voisko asialla olla tekemistä jonkunlaisen hormonien haistamisen kanssa? Se kun on kuitenkin noista kahdesta karvasesta se fiksumpi. Tosin on myös arempi, eli varmasti muuttuu meno kun kotiin kannetaan ääntä pitävä ja liikehtivä vieras asia.

Lisää pesänrakennusta

Viime päivinä iskenyt uudestaan tarvikehaalintainto. Keskittynyt lähinnä ihan viimoisena vain vaippaosaston täydennyksiin, mutta muutakin roipaketta on vaihtanut vaivihkaa omistajaa.

Ihan navan alapuolelta löytyi jotain hailakkaa arventapaista (!!), joten uusimpaan käyttöön kosteusvoiteen ja babyoilin rinnalle lähti nyt viimein tää todella monelta taholta kehuttu Bio-Oil. Ihastuin ainakin tuoksuun heti, joten ehkäpä nyt taas saan vähän tsempattua tän ihonhoidon kanssa, kun hetkeksi into lopahti! Weledaankin tottui ja se vihreä purtilo avocadotuoksuineen oli ihan ok, mutta tätä voi vielä jälkikäteisnuuskia kämmenistäkin mieluusti! Eli hoitokäytössä siis rinnakkain kaksi herkkua, kun tämä osoittautui hyväksi aamu- ja iltakäyttöön ja peseytymisen jälkeen koko kroppaa hoitaa se Natusanin Baby-oilin hyvänyönversio.

Tän hetkinen arpisaldo on siis rintojen alapinnalla yhdet tummimmat ja "näkyvimmät" (tosin sijainnin puolestahan ne ei sieltä minnekään näy kun jäävät joko liivien pimentoon tai ilman liivejä mahan ihoa vasten), lisäksi oikeassa rinnassa on päällispinnallakin sellanen "vaalea" jälki ja nyt sitten vielä hailean tumma navan alla. Ihan arvettomana en siis oo säilynyt, mutta kyllä noita vähän etsiä saa, että huomaa.

 
Imutustyyny useiden tiirailujen jälkeen irtosi epäröinnillä Huuto.netistä. Vähän turhakehan tämä ehkä voi olla, mutta oli halpa ja kotimainen ja jotenkin toi kuosi vaan vetosi muhun hupsuudellaan. Mollavauva on merkki ja täytettä on lisättävissäkin, eli siksi kuva vähän lörpöstä tyynystä. Eihän mulla vielä mitään haisua ole kuinka pinkeenä tollasta oisi tapana pitää.

Ja huh. Tämä härpäkekin on nyt yliviivattuna listalta, jeejee! Muutaman euron lakisääteinen kaukalonrytky. Ehkä sillä ne parit keikat vetää ja ihannehan olisi, ettei akuuttia tarvetta edes tulisi. Joukkoliikenne kunniaan!

 
Kaukalon kylkiäisinä lykkäsi myyjä meidän matkaan vielä tämänkin härpäkkeen. Lahjaksi ollaan kyllä omavalintaista sitterimallia saamassa jossakin vaiheessa, mutta nyt on karvalapsille oma, kun heti omivatkin. Ehkä tällä voi testailla onko pirpana edes halukas itsekseen heijailemaan?

Ja vihdoin uusi reppu, joka olisi vähän suunnitteilla nyt äippälomailun ajaksi myös "hoitolaukun" virkaan. Mun vanha Dakine kun on jo vuosikaudet vedellyt viimeisiään (itseasiassa taisin heittää jo poiskin?) ja Miehen joku repunretale myöskin vähän laittanut jännäilemään koska olkahihna lopullisesti katkeaa kesken kriittisen kantoreissun. Tietysti ironisesti juuri tän hankinnan jälkeen sain äidiltä takaisin lainassa olleen Marimekon repun, jonka olin täysin unohtanut omistavanikaan! :D Kohtalon suurta ivaa ilman muuta, mutta nyt on sitten kaikille perheen reppukokoisille omansa ehjinä.

 
Eilinen turvotuksenpoistokuuri starttasi menestyksellä! Ainakin vessassa sai rampata niin tiuhaan, ettei vähään aikaan ole saanutkaan. Sormet oli heti tänä aamuna kaposemman ja viriilimmän tuntuiset eilisaamuun verrattuna. Jatkan siis samaa linjaa. Tänään testissä vesimeloni.

Rv 30+3

Viikon möhökuvista (Miehen paita päällä) voi päätellä mitä teen tänä(kin) Mies suuntaa areenalle kummisedän kanssa ja kummitäti ja kumppanit (ehkä raflan kautta) pörähtää meiän telkkarille illalla. Ihanaa, Leijonat!

Vauvarojulle nurkkaus

Täällä on kevättä rinnassa ja esimaitoakin alkanut pisaroimaan jo tilanpuutteen vuoksi pitkin päivää ja etenkin yötä! Vappukin tuntuu tänä vuonna jotenkin turhalta, sotkee vain viikkorytmiä ihmevapaineen. Ekaa kertaa moneen vuoteen oon jopa aattona töissä, tosin siihen kuuteen asti vaan. Vähän suunnittelin täsmäiskua keskustan ohi fillarilla töihin, niin säästyisin päivän päätteeksi keskustahulinalta. (Vaikka mä kyllä tykkään siitä hulinasta.)

Simasta tuli hyvää! Ehkä oisi voinut tummempaa tehdä, mutta pitää ens vuonna muistaa jos ton reseptin säilyttäisi! Eilen uskallettiin ekat maistiaiset korkata. Perjantaina yllättäen aika äkkipäätöksellä meille kotiutui Huuto.netin kautta kuitenkin sitten hoitopöytä. Tai hoitotasollinen lipasto jos tarkkoja ollaan.

Makkarin vauvanurkkaus eilen.

Oltiin jo melkein niinkuin semisti päätetty ettei spesiaalia tasoa tarvi, eli että sängyllä, pesukoneella tai jossakin vaan se homma hoituu vanhempien selkien kustannuksella sen aikaa kunnes väkkärä ei enää viihtyisikään tasopuleerattavana. Kuitenkin tossa tentti- ja deadlineviikolla oli jostain kumman syystä intoa lukemisten ja kirjotusten ohessa luistaa velvotteista ja haaveilla nettikaupoissa tehotyöskennellä ja multitaskata, niin löytyi taas Huuto.netin aarreaitasta muutama hyötytuote hätävaroiksi ja ilahduttavaan hintaankin. Tämä taso ja lipasto siis suurimpana (45 €). Ja olihan se ihan luxusta, kun sai puskea kaiken sikin sokin eri laatikoissa ja jemmoissa (mm. se jääkaapin päällinen) lojuneet roinat johonkin omaan järkeistettyyn paikkaansa. 

Kuvassa siis hahmottaakin about sen romppeen määrän mitä on jo kertynyt. Toki siis kehto on aikas täynnä, melkein "piripintaan" lähinnä äippäpakkauksen tekstiilejä (ja toisen kissan päikkärionkalo), eli ihan sänkyjutut, mutta myös makuupussit ja yhden unipussin. Välissä lojuvat äitiys- ja isyyspakkauslaatikot sen sijaan on ihan tyhjiä hoitotason pehmustetta lukuunottamatta (meni vielä suojaan karvalapsilta, vaikka yöllä toinen tavattiinkin nukkumasta just sieltä pehmusteen päältä tosta äitiyspakkauslaatikosta kansi raollaan...).

Kävin just katsomassa ja... Niin. Tähän tyyliin.

Sen sijaan uuden lipaston laatikot taas ihan täynnä vaatteitasta, mutta kuitenkin niihin sai mahdutettua väliaikasesti kaikki vaatteet. Eli kaikki tarkoittaa myös toppa- ja kevythaalareita ja tietysti kaikkia kertyneitä kokojen 50 ja 80 senttiä välillä. Tason päällisrojuhan on pitkälti sellasta, joka ei siinä tule hengaamaankaan sitten tositilanteessa (öö potta joo, Manduca, lelut, tuttipullot, jne.), mutta nyt ne sai jonnekin. 

Hassua, miten jopa ihan vapauttavalta tuntui "siivota" koko vauva-asia jonnekin omaan nurkkaansa ja keskittyä vielä hetkeksi kaikenlaiseen muuhun. Tällä hetkellä isointa antia tästä lisääntymispuolesta tuokin oikeestaan liikkeet, kutittelut, muljut ja muut, etenkin iltaisin ja vielä näillä muutamalla hassulla luennolla jota on edessä (kohta tuleekin kiire). Moni tiineistä tai jakautuneista tutuista näytti piipahtaneen viikonloppuna lapsimessuilla, jota itsekin kaavailin parisen viikkoa sitten, mutta viikonloppu kun koitti, niin ei kyllä oisi voinut paljon vähempää kiinnostaa. Ehkä mun lapsettomasta sielustani on sentään jotkut rippeet säilymässä tän kaiken keskellä. Toinen ilo uudessa kämppäkaverissa tai sen mukanaan tuomissa järjestelyissä oli havainto, ettei uutta uutta hankittua tavaraa sitten kuitenkaan ole kuin yhteen rehelliseen 30 litran muovipussiin mahtuva määrä. Tuntuu, että sitä on kuskannut kotiin ihan mielettömästi, mutta eipä näemmä sit kuitenkaan. Huh, helpotus. Vaikka aina on parannettavaakin. (Täältäkin voi irrota vinkkejä, jos et vielä ole eksynyt.)

Tällä viikolla sitten vielä kolme kevyttä palaute-, yms. luentoa, sama määrä tehtävänvääntöjä ja työpäiviä ja kouluun ei tartte suunnata enää kuin kirjatentteihin ja palauttamaan kirjoja. Johan ne jotkut väittää tätä mahaakin isoksi! Alle viikko ja on neljännes odotusta jäljellä...

Rv 29+0

Koulukiire ja kevät

Oonhan mä tätä kevättä fiilistellyt jokaisessa aurinkoisessa välissä tähänkin asti, mutta joskos se nyt oisi iskenyt ihan kunnolla? Eikä yhtään liian myöhään tai aikasin! Ensi viikolla vielä surkea tenttisuma luentojen ja muiden lopputöiden lomassa ja vappuviikolla onkin koulussa enää vaan jotain kertauksia ja koonteja ja muuta sälää. Sit on siinä mun tän kevään kökkimiset. Tietty tenttejä on vielä toukokuussa ja kesäkuussakin, jos pirpana pysyttelee kypsyttämössä, mutta niihin pääseekin lukemaan sit jo parvekkeelle ja pihalle.

Kalaa oon syönyt ahkerasti, kevätsiivousvimma iski viimein ja tietysti työkin verottaa aikataulua. Mitään pesänrakennusviettiä en vielä ainakaan tunnusta, mulla kun siivousinnot tulee ihan muuten vaankin puuskittain. Iloista kuitenkin, että nyt on fillarikin kesäkunnossa valmiiksi tän innostuksen myötä, oikeestaan ikkunoiden pesu tästä enää puuttuu!

Danielimme oli taas ihan into pinkeenä mukana, kun ryhdyin tämänviikkosia mahakuvia otattamaan, joten jälki on mitä on. :D

Rv 28+0

Ja tämä maha kyllä kasvaa ihan sivuillekin!

 

Kolmanneksia, kuukausia, viikkoja

Perjantaina (en nyt muista enää laskemaani arvioitua kellonlyömää, mutta joskus ihan päivällä se oli) posahti päälle seitsemäs (7.) raskauskuukausi ja viimeinen, eli kolmas (3.) kolmannes! Tänään iltapuolella sitten napsahtaa viikkolaskuriin puolestaan 27+0, eli 28. viikkokin alkaa.

Mulla ei näissä yksittäisissä viikoissa enää sen kummempaa etappia ole, paitsi nyt ehkä kolmosalkuisiin pääseminen ja tietty sitten nää etuaikaisrajat on ehkä jonkinlaisina etappeina mielessä. (34+0, 2.6. ja siitä eteenpäin kun käynnistyvää synnytystä ei välttämättä estellä enää ja 37+0, 23.6. kun synnytyskään ei enää ennenaikanen ole.) Tietyllä tapaa tää vika kolmannes on kuitenkin pieni henkinen etappi, jolle oon kyllä jo vähän varaslähtöä ottanut.

Lääketieteellisesti ajatellen kun eka kolmannes (mulla siis viime vuoden puoli tohon tammikuun alkupuolelle) on se aika, jolloin keskenmeno on todennäköisin, eli ns. kaikkein heikoin aines karsiutuu kehittymästäkään sen pidemmälle. Toiselle kolmannekselle asti selvinnyt toukka sitten on muuttuukin jo alkiosta sikiöksi ja kaikki elimet ja muut kehittyy, mitä syntyvälläkin toukalla on. Edelleen on siis riski, ettei kaikki olekaan otollisesti näitä kehittymisiä varten ja raskaus ei etene. Kolmannen kolmanneksen taas voisi tietyllä tapaa olettaa olevan osoitus sikiön elinkelpoisuudesta myös ulkomaailmasta. Siltä puuttuu enää lähinnää massaa. (Ja tietty ne kaikki jutut kehittyy vielä lisääkin, mutta noin pääpiirteittäin.) Selviytyminen ulkomaailmassa on jo kuitenkin todellisuudessa mahdollista, raskauden jatkuminen on enää vain evoluution ja ihmisaivojen kehityksen kompromissia. 

(Eli että kehittyneiden ihmisaivojen takia vauvan pää on iso suhteessa synnytyskanavaan. Jos vauva syntyisi myöhemmin ja "valmiimpana" äiti ja ehkä vauvakin kuolisi synnytykseen, tai äidittömänä hoidon puutteeseen ja ihminen kuolisi sukupuuttoon. Siksi siis ihmistaimi syntyy muihin nisäkkäisiin nähden niin avuttomana ja ei osaa vielä vuosikausiin syntymänsä jälkeen metsästää omia saaliitaan. Luonnon kompromissi, jonka turvin laji säilyy. Tavallaan ihmisvauvan sikiöaika jatkuu vielä synnytyksen jälkeenkin, mutta välissä tullaan ulos, jottei kuoltaisi synnytykseen. :D )

Onhan raskauden jaottelu muutenkin aika suurpiirteistä, mutta tollanen mulla tuli mieleen kun aamulla muistin tän kolmanneksen vaihtamiseni. (Joo, tällasta tää raskaus tällä hetkellä on, että ensin viikon ajan tiirailee kalenteria että "ihan kohta ihan kohta" ja yhtäkkiä hoksaa, että se "ihan kohta" meni pari päivää sitten kaikenmaailman hullujen päivien ja työkramppien lomassa! Ihan niinkun mahankin saattaa unohtaa, kunnes taas on aika nousta makuulta / tyhjentää kissojen vessa / pudottaa kännykkä / kirjoita-tähän-oma-päivittäinen-kyykistymisen-syysi.) Mutta kaipa tää raskauden aikojen luokittelu on vähän sama asia, kuin että kaikki seitsemänkymppiset on vanhuksia ja kaikki viiskymppiset keski-iän ylittäneitä.

Näin ollen siis ihan viime viikkoina oon huomannut luonnollisen ajatustavan muutoksen kyllä itsessäni. Vaikka koko ajanhan plussatestistä eteenpäin on ajatellut myös vauvaa, vauvan tuloa, vauvaelämää, sitä uutta oikeeta ihmistä, niin nyt nuo ajatuksetkin on enemmän konkretisoituneet. Tiedottomia ja säälittäviähän noi ötökän liikkeet jatkuvasta voimistumisesta huolimatta tuolla mahassa ovat, mutta kyllä niistä silti voi koittaa pohtia millanen pötkelö sieltä on tulossa (kiltisti nukkuu, mutta keskimäärin hirmu vilkas, tykkää liikkua, syödä ihan mitä vaan ja rauhoittuu keinutteluun). Samoin liikkeiden ja kuluvan ajan myötä on konkretisoituneempi tuleva synnytys, joten jorinoiden päivityskin olisi paikallaan.

Nyt lähden tästä kuitenkin työpäivän pariin, upeiden 10 tunnin yöunien jälkeen, siunattu siunattu tila kun mahdollistaa tällaisen! (Eilen tuli eka ulkopuolinen kysymys mun nosteluista tilassani, mutta ei tunnu kyllä missään vieläkään.)

27+0