Tiistai toivoa täynnä

Okei. Tässä alkaa olla nyt aikalailla kaikki tarvittavat ainekset kohdillaan.
Maanantaina  on täysikuu.
Tiistaina meillä on päivällä vesikatko.
Tiistai on eka leijonahoroskooppipäivä.
Ensisynnyttäjän raskauden tilastokeskiarvo olisi 41+1, eli mun kohdalla sen voisi ovulaatioajan mukaan pyöristää tiistain puolelle.

Mut sit taas toisaalta.
No eipä se tullu viime täydellä kuullakaan, vaikka oli jo täysiaikanen.
Tällä hetkellä meille tulee lämmin veri aavistuksen ruosteisena.
Horoskoopit on humpuukia ja ravutkin on ihan kivoja.
Tilastokeskiarvo on keskiarvo kaikesta, jota yleensä kukaan yksilö ei tasan noudata.

Ja ei oo mitään oireita. Mitään. Potentiaaliset kramppisupistelutkin loppu tohon laskettuun aikaan.
Ja oon olettanut, että Brittikuninkaallinen syntyisi ennen meidän vitkastelijaa, mutta niinpä taitavat nekin vaan pihdata.
Mun sairaalaevääksi ostaman maksalaatikon parasta ennen -päiväys paukkui toissapäivänä, pakastin sen ja nyt arvon, onko kohtalon ivaamista ostaa tuoreempi jääkaappiin jatkamaan edeltäjänsä päivystysvuoroa. 

Mutta samahan se. Ilmat viileni, turvotus ja kuumuus väheni. (Viime yö nukuttiin pitkästä aikaa ilman tuulettimen ujellusta sängyn vieressä.) Punaviinikin haisi mun nenään eilen pahalta. Kaikki on edelleen ihan valmiina ja odottamassa (paitsi kissalapset). Eihän tässä muuta voi kun nukkua hyvin, syödä hyvin, rentoutua ja vaan odotella. Mä tuun vielä niiiin kaipaamaan tätä heinäkuuta ja yritänkin muistuttaa itteäni siitä joka hetki. Ja oikeastaan sen vielä muistankin, vaikka käynnistysahdisteluun joutuminen ihan vähän taustalla stressaakin. Onneksi kuusi päivää on tässä suhteessa aika pitkä aika.

Bingoomaan ehtii kaikki erinomaisesti siis vielä ja noh... matemaattiset todennäkösyydet täsmäiskuun kasvaa päivä päivältä ja tunti tunnilta. Lisäksi kaikki jo veikatut päivät on menneisyyttä! Tuskin ne Kättärillä tän antaa ikuisesti mahana meinaan pysyä kuitenkaan. Nih.

Neuvolakortti

Neuvolakorttikuulumisia siis koko raskausajalta en olekaan kertoillut aikoihin. Eilisessä tsekkauksessa mulla ekan kerran oli kesäsijainen oman Tädin tilalla ja hänet tapaan vielä ensi maanantainakin, ellei tirppa ole ulkoistunut tai juuri sitä silloin parhaillaan tekemässä. Tuon jälkeen sitten keskiviikkona 41+3 olisi ennakko-ohjeena ajanvaraussoitto Kätilöopistolle, jonne aika napsahtaisi yliaikakontrolliin ensi viikolla perjantaina, kun viikkoja on 41+5. Toivon, ettei siihen asti päädytä, mutta sitten taas toisaalta pääsisi kurkkaamaan pirpanan vointia ja ehkä kokoakin ultralla. Lisäksi kohdunsuun livetilanteesta oisi kiintoisaa kuulla jotakin jo ennen synnytyssupistuksien alkua. Sinällään mulla ei näiden aikojen kanssa stressiä edelleenkään ole, kun olo pysyy mukavana ja käynnistysuhkailua ei ole kukaan harrastanut. Onhan tää tylsää kun mikä, rahat hupenee alennusmyynteihin hyvää kyytiä ja miehelläkin kesäloma alkaa hiljalleen vedellä viimeisiään, mutta näillä mennään. Kyllähän mä tätä horoskoopiltaan leijonaksi olen lupaillut, eli sikäli pitäisi vielä pidätellä reilut neljä vuorokautta. Tuona ekana leijona-päivänä meillä olisi kotosalla sopivasti vielä vesikatko päivällä, eli eikös jonkin luonnonlain mukaan tuskaisin avautumisvaihe kotona sinniteltäväksi osuisi juuri tohon suihkuttomaan ja kylvyttömään saumaan..?

Painoa koko raskausaikana on hujahtanut (neuvolan mukaan) tasaiset 26 kiloa! Itsehän lisäisin tuohon vielä pari kiloa ennen koko ekaa neuvolapunnitusta tulleita turvotuksia tai mitä lie. Aika simppelisti siis tuplat kaikkiin suosituksiin nähden oon saanut, enkä yhtään ihmettele. Syömisiä kun en ole juuri mitenkään rajoittanut, paitsi sen verran että hyvää ja terveellistä tulee tarpeellinen määrä, kun taas liikkuminen on vähentynyt aika radikaalisti. En ole normaalioloissa todellakaan mikään jooga-pilates-kävely-ihminen ja kohtuu fyysisestä duunistakin jäin pois seitsemän pitkää viikkoa sitten! En muista koska viimeisen juoksulenkin tein, mutta varmaan joskus viikkojen 23-25 välillä, ja spinningsalin puolella taisin vielä hivenen pidempään sinnitellä. Uiminen kiellettiin jo aikapäiviä sitten sekin. Ainoa liikuntani siis on lähinnä kävely ja se on aika ankeaa ja lantiokipuista puuhaa pidemmän päälle. Oon mä sentään välillä lihaksia saanut sillä kipeytymään.

Alkupuolella raskautta kiloja tulikin siis tosi maltilla, 200-300 gramman viikkotahtia, mutta viikkojen 20-30 välillä hyökkäsi sitten se odotettu ja varoitettu kasvuspurtti, jolloin viikossa on kortin mukaan tullut kerran jopa yli kilo, mutta keskimäärin 900 grammaa. 30+ viikkojen jälkeen on tullut pieni rauhoittuminen "normaaliin raskaustahtiin" (400-700g/vko), joka hiljakseen äippälomailun myötä on taas lähtenyt tehokkaaseen viikkonousuun jopa 1,2 kilon viikkospurteilla. Ihan näitä viimeisiä viikkoja en oikein osaa edes tarkastella, koska listalta löytyy niin nousua kuin laskuakin, ilmeisesti siis joidenkin viikkojen helleturvotuksista johtuen.

Liikaahan tuo 26 on ehdottomasti, mutta minkäs teet. Jos oisin tosissani alkanut ruokavaliolla kontrolloimaan osittain liikkumisen vähentymisestä ja osittain raskausraskaudesta johtuvaa painonnousua oisin aika kyseenalaisilla vesillä soudellut. Ilman muuta herkut ja makeat oisi voinut helposti jättää pois, mutta miksi ihmeessä toisaalta. Odotusaika on aika kieltoista, rajoittunutta, ankeaa ja veemäistä moninmonin tavoin, joten jos herkkujakin ei esimerkiksi verensokerien puolesta ole syytä kieltää, niin miksi vaivautua. Mä oon monta entistä iloa ja pahetta lopettanut raskauden takia ja aika monen kivan jutun tekeminen puolestaan on käytännön fyysisistä syistä johtuen ei-niin-kivaa tällä hetkellä. Syöminen sentään onnistuu aika normaaliin tahtiin (jos ei nyt unohtaa sen pirun närästyksen). Saahan ne miehetkin siellä intissä munkkeja halvalla! Ja vaikka fyysinen aktiivisuus tällä hetkellä on ehkä aika ameeban luokkaa, ei se sitä tule olemaan ikuisesti ja sittenpä saavat kilotkin kyytiä. Ja voihan olla, että näillä rasvoilla on mun osalta joku olennainen merkitys imetyspuuhissakin sitten. Voi olla, että myöhemmin kaduttaa, mutta ainakin toistaiseksi olen painohuolet jättänyt mielestä tietoisesti pois.

Kohdunpohjan korkeus mulla on myös huidellut ennemmin ylä- kuin alapuolella keskiarvokäyrää, eli sikälikin vauva vesineen, istukoineen ja muineen ei välttämättä ihan mikään pieni ole, vaikka ei kuulemma jättiläinenkään. Varsinaista kokoarviota en ole keneltäkään missään vaiheessa sen kummemmin saanut. Kaikenlaista on kuitenkin vihjailtu suuntaan ja toiseen, eli "pitäis sen mahtua", "ei mikään pieni, muttei jättiläinenkään" ja "voi se ehkä jo sen 3,5 ollakin" -luokkaa. Oikeastaan luotan omiin tuntemuksiin koonkin suhteen enemmän, kuin muiden tai vaikka ultran. Tässä vaiheessa kaikki arviot voi heittää jopa kilolla ja yleensä niin käytännössä tekevätkin, joten turha hätäillä. Kyllä se sieltä ulos tulee ja itse uskon, että ihan ongelmitta luonnontietäkin jopa, vaikka kovasti koittaa päivittäin polvella päästä tosta sivustakin läpi. Kunhan mitään poikkeavaa ei satu.

Pissaliuskat mulla joka kerta olleet sokerin osalta puhtaan keltainen ja sen proteiinin puolesta hyvin hennon vaaleanvihreänkeltainen, eli puhdas sinällään myöskin. Ihan off-topicina omaksi huvikseni olen myös havainnut, että kahvia juotuani pissa on ph:ltaan yleensä emäksistä ja muulloin taas ennemmin hapanta! (Miksihän siinä liuskatestissä sitä myös mitataan, vaikka tuloksella ei ole väliä?)

Normaalisti niin super hemoglobiinini laski viikkojen myötä luonnollisten varoitusten mukaisesti. Verenluovutuksessa ennen raskaustestiä se oli 165, ensimmäisessä neuvolassa viikolla 7+3 mulle aika normaali 146, josta laskut sitten lähti. Viikolla 16+3 hemppa näytti 130 ja 7 viikkoa myöhemmin 23+5 enää 115, joka onkin alin raskausaikana mitattu lukema. Osin ehkä raudan turvin, mutta toki myös jo luonnostaan 29+5 se oli noussut takaisin 130:een, 36+4 tulos näytti laiskistuneen raudansyönnin seurauksena 127, mutta nyt eilinen tilanne oli jo parantunut 137. Viime päivinä olen synnytystä ajatellen yrittänyt taas tsempata rautatablettien yöllisissä muistamisissa, jotta synnytyksen verenmenetykset eivät hetkauttaisi niin kovasti.

Tyttären syke laski ekojen virallisten 145-152 -mittausten jälkeen hieman, eli keskimäärin nyt on menty 132-135 sykkeillä. Mun verenpaine on aavistuksen alkuraskaudesta ehkä koholla, mutta ihan täysin ihanne- jatai normaalirajojen sisällä on pysytty. Äidiltäni lainasin kotimittarinkin, jotta saan rauhassa kotona seurailla. Nytkin olen innolla päivittäin mitannut, sillä joillakin lähestyvä synnytys kuulemma nostaa paineita! Sitä siis odotellessa. Saa nähdä vieläkö tästä maanantaina joutuu viimeistä kertaa korttia tuohon omaan terveyskeskukseen päivittämään. Pitäkäähän peukut pystyssä ettei enää!

Nukkumaan jo

Täällä onkin oltu aktiivisina koko päivä, joten en jaksa enää alkaa noita neuvolamittoja tänne rustailemaan! Tulinpahan vaan raportoimaan, että kotona täällä silti palloillaan rauhassa. Päivällä reissattiin torille ja nyt on kaapit täynnä tuoreherkkuja, joita ei kyllä kannata sairaalareissun takia jättää pilaantumaan! Nukkumaan alkaa mieli jo hinkumaan, kun neuvolaan piti herätä poikkeuksella jo kymmeneksi... Outoja kohdunsuu-nivus-venymiskipuiluja on ollut vähän enemmän pitkin päivää kuin ennen, mutta epäilen että nuorekas ja rempseäotteinen Tädin Sijainen sai ne vauvelin päätä kokeillessaan aikaan.

Muistelua ja kaipausta

Muistattekos tämän (jos ikinä rv10+ turvotusmassukuvia nyt julkaisinkaan..?)?

Aika lystikästä. Tässä vertailua rv 39+6 kolmen päivän takaa... Jännintä tässä on yhtäkkiä huomata, etten oikeestaan edes muista millaista elämä ilman tätä möykkyä on ja oli? Se kun sivuttain on kapeampi kuin leveyssuunnassa, lattialta voi nostaa tavaran ilman tuen ottamista tai pääsee oikeesti kyykkyyn? Vaikka vessareissuja en älyttömäksi ongelmaksi ole kokenut missään vaiheessa raskautta, niin täytyy kuitenkin myöntää että odotan innolla mun omia "yhden varikkokäynnin yöunia" myöskin! Puhumattakaan närästyksen (etenkin yöllisen) loppumisesta, josta en ikinä oo eläessäni kärsinyt, paitsi viime marraskuusta tähän päivään asti jopa päivittäin. Ja juokseminen, maksalaatikko ja terassiskumppa, täältä tullaan! :)

Kunhan tiedän kuinka pitkään tässä vielä paisutellaan, väännän kyllä jonkun hienon kollaasin näistä kaikista viikkokuvista! (Alkupuoliskon kollaasi löytyykin jo viikolta 20.)

Tänään olisi iltasella sitten se 38 viikon ja 2 päivän raja hedelmöityksestä ylittymässä, mutta pahoin pelkään, ettei mitään kummempia käänteitä ole odotettavissa! Ajattelin jo kirjoitella yleistä ja isompaa fyysisten muutosten postausta täällä, mutta huomenna on viimeinen neuvola, joten jätänkin siihen, jotta saadaan jotain virallisia lukemia! Lisäksi mulla on ilmeisesti vähän taipumusta koittaa tehdä jotain pieniä ennakkosuunnitelmia kullekin päivälle, koska sillon pirpanalla on edes sellanen leikillinen mahdollisuus tulla "yllärinä". Eihän se muuten tule!