Jälkitarkastus

Kelahan (tai mun tapauksessa duunin sairauskassa) ei maksa lomarahoja kokonaan jos niille ei toimita todistusta läpikäydystä synnytyksestä, lapsivuodeajasta ja toipumisestaan. Mä pääsin läpi ja todistus odottaa postitusta jossain laukun pohjalla! Mulla siis tarkastus oli 6+4 jälkeen synnytyksen ja tätä kirjoittelen nyt kun viikkoja on mennyt 7 ja päiviä päälle 3.

Mulle tuosta jälkitarkastuksesta ei mainittavaa hyötyä käytännössä todellakaan ollut. Episiotomian haava oli jo aikaa tarkastusta ennen parantunut ja kestänyt hyvin kaikki mahdolliset tosielämän koetuksetkin. Se ainoa kysymyskin, joka mieltä vaivasi, unohtui täysin kysyä! (Voiko kuukuppia alkaa käyttää heti ekoista menkoista lähtien synnytyksen jälkeen, vaikka ne alkaisi piankin?)

Makkaripuuhat ja juoksutreenit uskalsin käynnistää jo 3-4 viikkoa synnytyksestä ja tasan kuukauden jälkeen kävin jopa spinningistuimeen hinkkaamassa hanuria! (Valitsin kyllä kovatasosen tunnin ajatuksenani, että suurin osa ajasta poljettaisiin ylhäällä, mutta vetäjä sattuikin sitten olemaan eri mieltä miten hommat hoidetaan. Yllätyksekseni mitään haavavaivaa ei tullut, peppu vain tottumattomuuttaan muuten puutui.) Juoskukunto on yllättävän hyvä, varmaankin kiitos kävelyvaunulenkkien, mutta toki olen tositosi varovasti ja tuntujen mukaan ottanut. Sykkeet siis pysyy matalina, vaikka kroppa väsyykin, eli kunto hyvä, lihaskunto huonompi. Makkariharrastajille suosittelen synnyttämistä ehdottomasti, mitä lie hermoja se on venytellyt, mutta hyvää tais tehdä!

Mä en koskaan kuullut kätilöltä kuinka monta tikkiä eppariin laitettiin, vaikka kysyin, koska ommel taisi olla jotenkin jatkuvaa, jolloin sillä ei ollut väliä (tai jotain sellasta, muistikuvat keskusteluista synnytyssalissa eivät ole ihan priimaa). Pieni nirhaisu tosiaan taisi kuitenkin olla vain kyseessä, koska näin nopeasti ja hyvin on parantunut. Kotiuduttua onnistuin yhden ompeleen liialla rehkimisellä repimään auki, jonka seurauksena pesut ja muu kirvelivät vähän enemmän kuin mitä vielä sairaalassa. Lisäksi siinä 2-3 viikon aikana makkaritouhuja piti loitolla hanurista roikkuvat ommellangat (!!), joita sitten itse saksin varovasti katki, kun kehon ulkopuolella roikkuessaan eivät sulaneet millään (ja ei huvittanut odotella enää). Nyttemmin arpikudos on vielä kohtalaisen "kova", mutta pikkuhiljaa pehmenemään päin.

Lantiopohjatreenit aloitin heti sen vuorokauden aikarajan jälkeen. Arat oli lihakset alkuun, mutta jo ihan yhdessä päivässä huomasi miten arkuus hellitti ja uskalsi puristaa tehokkaammin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä en itse huomaa eroa entiseen, mutta luotan kyllä tähän vuoden kestävään palautumiseen. Eikä lantiotreenejä tietysti kannata sittenkään jättää ohjelmasta.

Hemoglobiini palasi noin kuukaudessa mulle ominaisiin lukemiin, alimmillaan raskaanahan se kävi jopa 127 tasolla ja nyt on taas yli 140. On multa joskus mitattu jopa 165! Samoin verenpaine loppuraskauden rasituslukemista palasi takaisin normaaleihin mataliin. Mitään varsinaista "laitokselle jäi x kiloa" -punnitusta mulle ei tehty, enkä itsekään tehnyt, mutta viikko synnytyksen jälkeen raskausajan korkeimmista lukemista kiloja oli kadonnut jo melkein 11! Taisi siis olla turvotustakin yli nelikiloisen vauvan ja puolikiloisen istukan ja sen lapsivesitulvan ohella jonkin verran... Tällä hetkellä kiloja on kaikkiaan pudonnut noin 16, eli tuon ekan viikon jälkeen vielä noin 5 ja todella tasaiseen tahtiin tässä kuuden viikon aikana. Hyvällä linjalla siis ollaan ja luotan vakaasti imetyksen ja liikkunnan pariin palaamisen polttavan nuo kertyneet rasvavarastot täydellisesti ja aika vaivatta. Heti synnytyksen jälkeen ruoka menetti makunsa, eli ilmeisesti jotenkin tuo hajuaisti oli mullakin herkistynyt odotusajaksi, vaikkei pahoinvointia aiheuttanutkaan. Makeanhimo myös jäi onnellisesti synnytyssaliin!

Raskaana 41+5

6 päivää synnytyksestä

7 viikkoa jälkeen

Ja tyttömaha se on edelleen!

Lämpimät muistot jopa loppuraskautta kohtaankin on alkaneet ilmaantua ja ainakin tähän palautumispuoleen oon niin supertyytyväinen kuin vaan voi olla! Ja menkathan tais sitten alkaa tänään, eli se siitä imetyssteriiliydestä mun osalta.

Äitiyspakkaus / Perhepakkaus

Oon aika itsestään nimiuutisen jälkeen alkanut ihan huomaamatta käyttää koko puketista ennenmmin jotain muuta nimeä, kuin ainakaan alleviivaavasti äitiyspakkausta. Vaikken Guzeninan kanssa kaikesta samaa mieltä olisikaan, niin Ylen yleisön mukaan äitiyspakkaus on vanha ja mälsä nimi. Eikä siis missään nimessä minkään sukupuolittuneen tasa-arvon tai muun vuoksi, koska kyllähän se nyt fakta on että mun ahterista se vauva ulos puskee ja tässä vaiheessa miehen osuus, raskausvaivat ja vaivannäkö on voinut rajoittua hyvinkin mitättömään (ja miellyttävään) osa-alueeseen koko operaatiosta. Lähinnä mulla mielessä on itse pakkauksen sisältö ja mihin käyttöön se tulee.

Isyyspakkauksessa oli leikillistä, ulkonäöllistä ja hyödyllistä kivaa niin isäkkäälle, kuin meille muillekin perheessä. Ihan tieten tahtoen jätin pakkauksesta pois kaikenlaiset sikarit, jallupullot tai "vapaudut vankilasta" -kortit, joita kovin moni tuntuu pitävän konseptiin kuuluvina. Eipä Kelan äitiyspakkauksessakaan mun, äidin, ihkaomaan käyttöön ollut mitään muuta kuin yhdet kestoliivinsuojat ja paketti Libressejä. Niiden jakamisesta koko perheen kesken neuvottelisin vallan ilomielin, mikäli joku muu kokisi tarvetta vastaaville tarpeille.

Äitiyspakkauksen tarpeet siis suurimmalta osin menevät vauvatulokkaan käyttöön läheisten aikuisempien henkilöiden toimiessa lähinnä vauvan ja tarvikkeen välisinä logisteina. Perheen taas muodostavat yhdessä tuleva vauva ja hänen kohtulihaksessaan kantajansa ja siihen päälle kaikki sekalaiset mahdolliset muut lähipiiriin kuulujat jos sellaisia on. Edes mitään juridista rajaa perheeseen kuulumiselle en osaa määritellä sen tarkemmin, koska meiltäkin löytyy yksi perheenjäsen, joka ei paperilla luonamme asu tai "ole kirjoilla". Emmekä ole ainoa esimerkki tällaisesta ihan lähipiirissä. Alkuunkaan itseasiassa.

Ja miksipäs määrittelyjä tarvitsisikaan, eikö 'perhepakkaus' juuri sopivasti määrittäisi pakkauksen itse kunkin huushollin tilanteeseen sopivaksi?

Käytän nyt kuitenkin (entisenä?) historioitsijana mielelläni tässä höpistessäni myös tuota 'äitiyspakkausta', koska voihan olla että tää on sitten joku viimeinen vuosi kun enää voi! Onhan se sitten nostalgista kertoa ötökälle, kun siitä vähän vanhempi tulee, että "sillon kun sä synnyit niin...". Ja onkohan mussa jotain vikaa kun ajattelen ehkä turhan herkästikin näin? Pari päivää sitten säästin salmiakkiaskin, koska sen parasta ennen -päiväys oli sama kuin laskettu aika.

Boksi ei ollut niin kivan näkönen luonnossa, kuin kuvissa näyttää. Se tuntuu myös paljon höttöisemmältä kuin olettaisi, tosin lisätukea varmaan saa jos kannen laittaa pohjan alle. Meillä tosin on kehto ja aikeena isompi sänky, joten tulokas tuskin päätyy laatikkoon nukkumaan. Toisaalta kannesta saisi kyllä askarreltua näppärän kissasuojan...

Hain pakkauksen postista kolme päivää sitten, ja yllättävää kyllä kenkuista aukioloajoista ja lähestyvästä pääsiäisestä huolimatta en joutunut edes jonottamaan! (Toisin kun yleensä postissamme tän talven aikana.) Tosin henkkarit unohdin ekalla kerralla ja sain pienen päiväkävelyn samalla. Painoa oli ilmoituksen mukaan 8 kiloa ja saattoipa pitää paikkansakin arvio. Tää hieno ensisänky-elämänpuu-laatikko (ainakin elämänpuuksi mä sen jotenkin symbolisesti mieltäisin, kuuluuko näitä miettiä näin tarkasti?) oli vuorattu vielä ihan taviksella ruskealla pahvilla, jonka ympäri meni muovilenkki, eli kantaminen yksinkin onnistui tollasella muutaman sadan metrin matkalla ihan ongelmitta!

Odotusblogien lukijat nyt varmaan näkee näitä kuvia jatkuvasti pilvin pimein, mutta muille nyt otin minäkin muistoksi omiani...

Pikkutilpehööreistä iloisin yllätys oli Imsevimsen liivinsuojat. En muistanut, että pakkaus sellaiset sisältää, mutta hyvä näin, koska mulla on yhdet ainoat ennestään hommattuna. Kestovaippoja muistelin olevan enemmän, koska Myllymuksujen yksi All-in-one ja Imsevimsen kuori yhden harson ja yhden imun saattelemana tuntuu tosi hintsulta. Siis yksi harso. Onneksi niitä oon innostunut hamstraamaan aina kun on kivoja tullut vastaan. Libresset vaihtaisin ilomielin pariin tai edes yhteen kestositeeseen, koska hiostus. Jos kertseissä on pakko pitäytyä, niin melkein minkä vain muun brändin oisin muinaisten käyttökokemusten perusteella kaupan hyllystä napannut. Tosin makuasioitahan nämä osittain ovat ja kaikkia lisääntyviä on yhdellä valikoimalla mahdoton miellyttää. Samasta syystä muuten nuo kortoomitkin vähän huvittavat. Tosin kyllä niiden statuksenkin ymmärrän ja ehkä mallin-valinta-asia ei näiden osalta ole kaikille yhtä tarkka kuin meidän perheelle. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että yhtään stressaavaa ajatusta ehkäisyasioille synnytyksen jälkeen en ole suonut. Ehkä pitäisi, etenkin ennen kuin näkee miten edes yhden kanssa pärjää.

Liberon mainosvoiteen ja kylpylämpömittarin oisin ehkä jättänyt jopa kokonaan pois omasta laatikostani, mutta eiköhän niille jotain käyttöä keksitä. Nuo odottelemani tylpät kynsisakset vaikuttaa vähän höttösiltä laadultaan näin ensinäkemältä (eikös Fiskarsit ois elinikäsenä ollu pop ja eko?), mutta en tuomitse ennenkuin näen! Hammasharja, purulelu, hiusharja ja kova kirja on kivoja lisiä, muttei ehkä ihan ehdottomia.

Toppapupupuku on ihana! Ihan ehdottomasti suosikkejani paketissa! Vielä kun meidän tulokas on siten ajoittunut vuodenajallisesti, että ihan todennäköisesti päästään tätä ensi talvena jossakin vaiheessa käyttämäänkin.

Muut vaatteet on kaikki ihan perustasoa. Jotkut on vähän moittineet pakkausta poikamaiseksi, mutta no, hehheh, varmaan arvaatte että mun mieleen se on sen vuoksi siitä huolimatta. Ekalla katsauksella oranssi vähän hirvitti, se kun on niin ei-mun-väri, mutta hetken silmiä lepuutettua ei enää ollenkaan. Vauvan päällähän oranssi on varmasti tosi pirteääkin väsyneiden hoitsujen silmille. Hurjan isoja kokoja pakkauksessa on, ei tainnut yhtään mitään löytyä ihan vastasyntyneelle, mutta eipä se meille ongelma ole, kun vaatetta on jo tosi hyvin kaikenlaisina kokoina. Ihana lisä käyttämättömiä nämä vaan siihen päälle.

Tuo sammakkolakana ei kyllä edelleenkään ihan huippupaikoille "kivuuslistalla" noussut, mutta ehkäpä sitä katselee sentään...

Siilimakuupussi taas on ihan upea suosikki! <3

Ja katsokaas nyt vielä näitä hienoimpien vaatteiden värejä. Kyllä, yllättäen ne oranssit on nousseet ihan lemppareiksi asti. Ja mitä ihmeen totoroja tossa yhdessä setissä on, iih miten söpöjä!

Ja nyt tuli kiire spinningiin!

Keuhkotut kemikaalit

Pienet tilannekatsaukset eka. Kättärille soittelin, kun ultrakutsun aika olis ollut 27.2. 12:45 ja erillisessä kutsussa ollut lääkäriaika samana päivänä 8:30-10:30. Ois siis tullut aikanen herätys turhaan yhdistettynä ylimääräiseen luppohengailuun jossain kättärin lähistöllä. Äööääh. Soittelin ja selvisi ihan sekaannukseksi. Tosin ensin ehti puhelinkätilö kysellä multa miksi mulle on lääkäri laitettu. :D Öö, neuvola laitto lähetteen ja ne mulle kutsunsa... Lopputulos nyt kuitenkin oli, että lähetteeni perusteella päättivät, että tuon toisen seulontaultran tekee erikoislääkäri. Kätilön ultra-ajan olivat siis vahingossa ja turhaan pistäneet tulemaan ja se saatiin peruttua. Tosi ihana, jos tossa nyt on sitten enemmän aikaakin ultraukselle ja tsekkailevat, että happea on saanut örkkendaalen tarpeeksi äityliinin ajoittaisista Ventolineen-turvautumisista huolimatta! 

(Tosi hyvältä tuntuu toi hoitotasapaino kyllä nyt, vaikka hetken tossa joulun tienoolla jouduinkin tosiaan myös tota akuuttiavaavaa iltasin kiskomaan vielä päälle. Nyt onneks tasaantunut, niin ei tarvi sisätautilääkärinkin puoleen kääntyä tässä. Sillä lekuri uhkaili jos toi maksimiannos nykyistä ei piisaisi.)

Ja Kivelän terppa-assalle varailin paikkani raskausajan fysioterapiaryhmään tammikuun lopulle jo. Osuu kivasti 16. viikolle, kun 15-25 sinne mennä pitäisi. Ihan innolla odotan, koska mulla tonne lantiolle iskenyt nyt jo parin viikon ajan kivut. Google-diagnoosin (oon oikeesti tosi hyvä niissä, aina osunu oikeeseen) perusteella kyse on "vain" risti-suoliluunivelen (ja muiden lantion ja selän nivelten) löystymisestä johtuva vaiva. (Pieni kipukuvaus, jos jotakuta kiinnostaa: Vasemmalla jalalla askelta ottaessani oikean jalan maata vasten "ponnistaminen" aiheuttaa ihan just heti häntäluun vasemmalla puolella pistävää kipua joka askeleella. Joskus kun liikkeelle lähtee niin yksittäisellä askeleella saattaa turauttaa niin kovan tunnon, että ihan kävelykin pysähtyy.) Toivomus siis olisi, että venyttelyt ja fyssarien ohjeet jeesaisivat. Jos tuntuu, että alkaa työkuntoa uhata, niin harkitsen tätä.

No mutta varsinainen aiheeni olisi tänään kemikaalit. Niiden määrä mun elämässä ja oma luonnon kuormitukseni. Sinällään mun lääpätys niistä tuskin tuo kenellekään mitään uutta tai hyötyä omaan elämään / odotukseen, mutta onhan se pakko kun niin kuuma puheenaihe on! Luulin muuten kirjoittaneeni jo ruokajuttujen yhteydessä ravinnon mukana tuleviin kemikaaleihin suhtautumisesta sun muusta, mutta en nyt sellaista löytänytkään, eli en sitten vissiin! Jätän nyt kuitenkin sen suosiolla johonkin * tulevaan "kuinka olenkaan syönyt" -postaukseen. Pysyy joku jännitys yllä täällä...

Tänään listailen mielessäni (ja samalla siis tähän) ulkoisia kemikaalialtistajiani. Ja kuinka voisin niiltä vähän enemmän välttyä. Minkäänlaisten vinkkien kannalta oon ehkä huonoin mahdollinen kirjoittaja ever, koska (1) käytän kosmetiikkaa keskimäärin älyttömän vähän, (2) käytän muita kodin kemikaaleja (ruoka nyt siis pois lukien) älyttömän vähän myöskin, (3) vältän turhan ostamista, (4) en ole rikas ja (5) vältän (turhia) riskejä (sillon kun huvittaa). Tiedostan kuitenkin samalla, että aina on parannettavaa, eli ehkä itse saan tästä vinkkejä irti? (Ja sitten siinä sivussa joku muukin...)

 Aika ajoin mulla on aina innostuksia superekologiseen elämään, jolloin tulee kaikenlaista kokeiltuakin ja joskus hyväksi havaittua. Silti liputtaisin kyllä yhteiskunnankin vastuuta. Olis kaikki eko aika paljon helpompaa (ja kannustavampaa) jos se, öh eh, olisi helpompaa. Siis tehty helpommaksi! Muutama esimerkki... Mun lähikaupassa on joitakin ekoja vaihtoehtoja kotikemikaaleiksi, mutta esim. duunikaupassani ei ole. Itse kuljen aikas sujuvasti kaikki tarpeelliset matkani julkisilla vempuloilla, mutta moni muu ei liikkuma-alueellani, joten pakokaasut saavuttavat mut joka tapauksessa. Söisin tosi mielelläni hunaja - stevia - ruskeat sokerit tms. makeutettuja juttuja ja vaikka karkkejakin (tää nyt on jo ruokapuolta). Meillä on tuuria kun melkein pihalla on sekajätteen ohella bio-, kartsa- ja paprukierrätys ja melkein pihalla vielä erilliset lasi- ja metallimolokit. Mutta voi mitä tekisinkään, kun tänä muovivillityksen aikana saisin vaikka joka pihaan vielä energiajätteen! (Kaikesta kierrätyksestä huolimatta kun tuntuu, että sitä "seka"jätettä kun tulee tilavuudeltaan ainakin eniten...)

"Selän takana" olevassa kaapissa tyhjät pullot ja tölkit, paperi, muovi-, hevi- ja biopussit.

 Kurjaa on myös, että haitallisten kemikaalien käyttö on sallittua. Pyrin (ja joudun siis ihan omatoimisesti pyrkimään...) omissa tuotteissani välttämään seuraavia:
Turhat hajusteet ja väriaineet (Kylpyaineiden, dödön ja hajuveden kuuluu tuoksua tai ne on huonoja, mutta monen muun jutun ei.)
Sodium laureth / layryl sulfate (Hyöty - haittasuhde jotakuinkin 0 -100.)
EDTA (Samahko juttu kuin yllä.)
Antiperspirantti / alumiinidödöt (Mielummin deodorantti siis, mutta en kyllä hikoilekaan ihan hirveesti, paitsi treenatessa ja kesällä sit senkin edestä.)
Aurinkosuoja-aineet (Ihan vaan että miksi, kun vaatteet, varjot ja sisätilatkin on keksitty?)

Mitenkään ehdoton tai edes erityisen tarkka en moisten kanssa tosiaan ole. Eli kyllä käytän esimerkiksi lahjoiksi saamani kaikki tuotteet aina ja kuulkaas ei oo ihan yks tai kaks kertaa kun en ole ehtinyt / jaksanut lukea ainesosalistoja ennen ostopäätöstä, olen lukenut huolimattomasti / luottanut sokeasti väärin, tai ihan vaan päättänyt katsomatta, että tällä kertaa halut voittaa tän taiston. Toisaalta valitsen mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa tai edes jollain lailla sertifioitua kamaa, esim. Allergia- ja astmaliiton kamaa, Joutsenmerkkiä tai yleensä kotimaista. Nämä eivät tietenkään takaa kaikkea yllämainitusta, mutta parempi ehkä kuin ei mitään.

Ihan huvitti kun yritin pähkätä postaukseen mukaan jotain "luottotuotteeni" -esittelyä... Noh... Tässä ne nyt lukuisina sitten ovat:

Erisanin kasvopuhdistusaineen oon löytänyt jo joskus vuonna keppi ja kivi. Noudattaa tuota rajoitelistaani, ja on helkkarin hyvä tuote. Tämän myötä voi karsia silmämeikinpoistoaineen, kasvoveden ja jopa pakkasettomaan aikaan kasvovoiteenkin pois päiväkemikaalikuormastaan. Eli tehokas kun mikä, muttei kuivata eikä kirvele. Laaja kannattajakunta myös muualla internetissä.

Bepanthen kelpaa sitten kaikkeen ja vähän ongelmaisempaankin kaikkeen. Mulla on (ehkä juuri b-vitskun puutteesta johtuen??) aika usein rohtuneet suupielet ja niitä ei kyllä muu paranna / ehkäise. Myös töissä (tai muualla) syntyvät haavat, naarmut, kuivumat hoituu helposti! Käy kynsien ja kynsinauhojen hoitoon ja ihan mihin vaan (niinkun siinä mainoksessa). Ainoan miinuksen annan metallisesta tuubipakkausesta, joka on nimittäin ihan mahdoton pitää mun matkassa laukun- / taskunpohjalla ehjänä. Problem solved tosin, huomatkaa siis myös matkapakkaus-pikkupurkki, jossa tarvittavat määrät kulkevat kotiovesta ulos tuhraamatta muita tavaroita!

Boreasin jalkavoiteen tajusin vikana näiden seuraan lisätä. Monta vuotta moinenkin suosiotaan mulla kasvattanut, mutta hengailee meillä kotona ihan eri suunnalla kuin noi muut (sohvan vieressä, jotta mies saa mun jalkoja iltasin rasvailla telkkansa ääressä), joten siksi meinasi unohtua listalta! Ekani sain kai äidiltä joululahjana ja juoksijan jaloille ehdoton! Jalkavoiteita uskon muita (ainakin suunnilleen) yhtä hyviä löytyvän, mutta en ole vielä jaksanut etsiskellä. Yksi purkki kun riittää suurin piirtein mulle vuoden päivät. Ekompi vaihtis olisi kyllä tervetullut, tässä kun on niin (turhan turhia) parfyymia, sulfaattiakin ja säilöntäainettakin...

Meikkivinkkejä listani ei siis kelleen tuo, koska no, käytin viimeksi ripsaria tasan viikko sitten ja sitä edeltävää kertaa en nyt edes tähän hätään muistakaan. (Tuotteena äidin antama yli kaksi vuotta vanha Lancome ja useamman vuoden vanha ripsientaivutin! :D) En ole mitenkään karsinut meikkailua örkin myötä, mutta en vaan ehdi ja jaksa harrastaa sitä paljoa (siis muutenkaan). Siihen nähden mulla on ihan liikaa ja liian vanhoja meikkejä, joita koitan suherrella pois päiväjärjestyksestä sillon harvoin kun käytän. Siksipä en niissä mitään ekokriteerejä pidäkään, vaikka varmaan laadun ohella pitäisin jos ostelisin. Kynsilakat pitäskin oikeestaan laittaa kiertoon, ennen kuin kuivuvat käyttökelvottomiksi...

Vartalovoiteissa ja peseytymistuotteissa kaikki keinokemikaalien välttäminen aika helppoa (ja kivaa) onkin! Vauvamahaa odotellessa aloin jo ajat sitten hirveellä innolla raskaamaan ja se on ilokseni jäänyt nyt tavaksi! Joka pesun jälkeen on jonkin lotionin, butterin tai öljyn aika. Ja mukavalta on ihokin tuntunut, vaikka joinakin talvina on voiteluiden puutteesta uhannut nyt kuivua. Kiva myös, etteivät monet bodytuotteeni näin pääse vanhenemaankaan, sillä sitä oon laiskana rasvaajana vähän pelännyt. Nyt on vissiin jo 2-4 vanhaa voidepurtiloa saatu tyhjäksi yhdessä! :)

Vaikeinta "huonojen" kemikaalien kanssa pelailu taas on tuotteissa, joilta tarvitsee jotain supertehoa / tuoksua tai muuta erityistä ominaisuutta oli se sitten mikä vaan. Hajuvedet on varmaan tällasista mun pahin heikkouteni. Hiusvärit toiseksi pahoin. Odotusaikana olen kyllä sen verran välttänyt hajusteita, että en laita niitä "turhaan" (toisin kuin normaalisti >) )... Eli ainoastaan lähtiessä jonnekin jotakin tekemään jonkun kanssa (en siis kauppa-, treenireissuille, yöksi, kotihengailuun, jne...), ja kyllä olen siis tosi tuoksufriikki! :P Hiuksiakin olen kyllä paristi värjännyt, mutta seuraavaksi ajattelin kokeilla luomuvärejä jos se vaikka sattuisi toimimaan (peukut pystyyn!). Ainakin hennaaminen on aikoinaan toiminut. Toisaalta uskoisi, että hiusvärien kemikaalit kyllä kehoon jäävät, eli ei nyt auta tässä vaiheessa kovin paljoa juurikasvun kasvattelut... Onneksi olen elämässäni kausittain kuitenkin ollut värjäämättäkin pitkiä aikoja, eli ihan kohtuuden rajoissa mennään ja altistukseni ei varmaan ihan ääripäähän pääse tässäkään suhteessa.

Tuntuu, että näistä eko- ja kemppariasioista voisi jaaritella ihan loputtomiin, mutta alan olla samalla ihan puuduksissa! Ja uimahallin klooriveteenkin pitäisi kohta ehtiä pulahtamaan Ylipäänsä tuntuu, että olen aika keskitason tallaaja tässä mielessä, ehkä jopa himpun verran rajan paremmallakin puolen. Ainakin tiedostan ja ajattelen asioitani, vaikka käytännöstä välillä viitsimättömyyttäni tai laatuvaatimuksineni luistankin.

Edelleen pilleristeille muuten liputan Zoelya ehkäisyihin! Se hajoaa luonnossa! Saattaisivat tulevaisuudessa sitten odottavan äiditkin välttyä syömästä e-pillerimarinoituja luonnontuotteita...

* Huhhuh, kun alko just tällä sekunnilla ihan hulluna tekee mieli kanaviillokkia! Siis sitä keltasta limaa jostain peruskoulun ruokalakaukalosta!

Vahinkoja sattuu

Ehkä tässä vaiheessa lienee syytä paneutua tähän ehkäisyhistoriaan, joka ihan tuossa blogin alaotsikossakin on alusta asti vilahtanut viittauksena. Örkkihän ei siis ollut suunniteltu eikä yritetty luomus vaan eräänlainen vahinko. Parempi siis kirjoitella nämä jutut pois alta, ennenkuin olen niin hormonihöyryssä, etten enää edes myönnä mitään vahinkoa tapahtuneeksi!

Olen siis koko ikäni (tai niin kauan kuin asioita tiedostanut) ollut jossakin määrin vastainen kaikelle ylimääräiselle lääkinnälle. Joskus nuorempana en edes kankkuspäänsärkyyn särkylääkettä ottanut "turhaan", menkkakivut ehkä ainoa niin sietämätön että pakko oli. (Onneksi tuon suhteen sitten järkiinnyin.) Tämä nyt on kuitenkin johtanut sitten eräänlaisiin ehkäisyongelmiin ajan myötä. Aika ajoin olen hormonipillereitä taipunut syömään, sillä niissä on lukuisat käytännön etunsa. Toisaalta monesti pillerien tasapaksuistava sivuvaikutus vie pointin myös noilta käytännön hyödyiltäkin. Joten jälleen kerran mietin mitä vain vaihtoehtoa.

Pillerit taas olen hormonivaihtiksista kokenut parhaaksi, koska niiden otto edes on vapaasti itseni säädettävissä. Voin inhoten joka aamu pienen hormoniannoksen naamaani kiskoa, mutta mitään kapseleita ja tai muita yhtään pysyvämpiä härpäkkeitä en suvaitsisi ihollani tai sen alla.

Googlailtuani sitten erään päivän huomasin Helsingissä ensimmäisen kierukan olevan ilmainen. Ja niitä on olemassa hormonittomiakin! Olin joskus teini-iässä käynyt gyneltä kuparikierukkaa tiedustelemassa, mutta varmoin käsin minut (jälleen kerran) passitettiin apteekin kautta kotiin. No nyt ajattelin, että ehkä kohtu on (pillereistä huolimatta, olin kuitenkin taukoillut niistä aina kun voin) kasvanut niihin mittoihin, että kierukkaa voisi ajatella. Soitin ja varastin ajan Kallion ehkäisyneuvolaan. Siellä sitten (maailman ihanimmalla tädillä) kävinkin ja sain kuparinasennusajan muutaman kuukauden päähän. Pillerit lopetin kuitenkin sen siliän tien ja totesin, että nyt kärvistellään sitten mekaanisilla tämä hetki.

Kuinka ollakaan aikani asiaa päässä pyöriteltyäni tulin katumapäälle (siis kierukan, en pillerien suhteen tietenkään) ja peruin kierukka-ajan ihan viime hetkillä. Ja loppu onkin historiaa...

Jokusen kuukauden olimme pärjänneet rytmien tarkkailulla ja "vaarallisten päivien" varomisella hyvin ja vähän kiikun kaakun totesimme (tai tyydyimme tilanteeseen) että mennään sitten näin. Käytännössä "lapsentekoomme" johti siis se seikka, että ehkäisyä ei ole saatavilla. (Ja pienet inhimilliset tekijät.) Ajatella sentään, että vuonna 2012! Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn että ensi kesään mennessä on jotain kehitetty kun tämä raskaus päättyy! (No ehkä mä sitten uskallan sen kierukan...)

Ja nyt sitten vankka mielipiteeni, että rytmimenetelmä toimii. Ei kaikilla, ei aina ja niin edelleen. Mutta itselläni kyllä. Mulla on melkein heti pillerien lopettamisen jälkeen melko säännöllinen kierto. Heitto ennen ovulaatiota on +/-1 vuorokausi. Käytännössä kohtaloksemme koituikin sitten tuo -1 vrk yhdistetty vähän löyhäpäiseen selkärangattomaan intoon juuri tiettynä iltana hoitaa ehkäisyhomma kunnialla. "Olihan me siihen astikin selvitty." Kun sitten ovulaatiokipuni iskivät aika tarkalleen kahden vuorokauden päästä tuosta pupuilusta ajattelin, että jes hyvin meni tääkin kierto, ei hätää. (Kun ei aiemminkaan ollut ollut...) No nyt päätti luonto toisin tai sitten vaan veijarit ja mun solu olivat jotenkin normaalia kelvollisempia tällä kertaa. Mutta pääpointtina siis: (mulla) varmat päivät on varmat jos löytyy itsehillintää.

Ehkäpä tämän myötä myös en usko mihinkään vahinkoraskauksiin. Tavallaan. En kertakaikkiaan ymmärrä noita vauvalehtien artikkeleita joissa aina joku jolla on elämä jotenki risana tai levällään vain "sai tietää olevansa raskaana". (Sai tietää? Miten se sitten raskaaksi tuli?) Toki on tilanteita, joissa pillerien tai kierukan läpi tulee raskaaksi ja ymmärrän että se on vahinko ja yllättää (ja sen "saa tietää"), mutta aika harvinaisia taitaa noi kerrat olla. Jos siis oletetaan että todella ehkäisyä haluava ottaa pillerin ajallaan ja jos ei osaa ottaa vaihtaa vaikka laastariin tai kapseliin tai kierukkaan. Ja ne on asentanut osaava henkilö. Hajoavan tai hukkuvan (joo, niitäkin kuulemma on!) kortsun taas voi pelastaa jälkiehkäisyllä, jos hormonit eivät ole mekaaniseen ehkäisyyn syynä. Joten... 1. Seksiä ei yleensä harrasteta vahingossa. 2. Ehkäisykeinot yleensä toimivat. 3. Raskaaksi saattaa tulla jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ovulaation lähettyvillä.

Jotta eihän tää ihan vahinkoraskaus ollut. Meillä oli pelkomme jo aiemmissa kierroissa ja asiat ja huolet tuli käsiteltyä. Päätimme jatkaa näin ja olla varovaisia. No emme sitten (taas) yhden kerran olleet ja siitä tärppäsi. Kiva tietää että ainakin on hedelmällinen aiemmista elintavoista huolimatta. :) Joten kukin saa tämän vahinkouden ottaa nyt miten haluaa. Itse varmasti yritän sen unohtaa tulevien kuukausien aikana, mutta riippuen örkin huumorintajusta ehkä joskus kerron (esimerkiksi ehkäisyvalistuksen yhteydessä), mistäs sitä tietää. Vauvaa ei yritetty, vaan sitä yritettiin välttää, mutta hedonismiin taipuvaisina nyt meillä kävikin näin.

Ps. Horkkapillerinpopsijoille suosittelen muuten itse viimeisenä käyttämääni sikakallista (halpispilsuihin verrattuna) mutta epäsynteettistä Zoelyä! Sen hormonit hajoaa luonnossa! Ei tissejä sorsille! (Ja siis mulla tuli eka ovis varmaan heti ku lopetin...)