Äitiyspakkaus / Perhepakkaus

Oon aika itsestään nimiuutisen jälkeen alkanut ihan huomaamatta käyttää koko puketista ennenmmin jotain muuta nimeä, kuin ainakaan alleviivaavasti äitiyspakkausta. Vaikken Guzeninan kanssa kaikesta samaa mieltä olisikaan, niin Ylen yleisön mukaan äitiyspakkaus on vanha ja mälsä nimi. Eikä siis missään nimessä minkään sukupuolittuneen tasa-arvon tai muun vuoksi, koska kyllähän se nyt fakta on että mun ahterista se vauva ulos puskee ja tässä vaiheessa miehen osuus, raskausvaivat ja vaivannäkö on voinut rajoittua hyvinkin mitättömään (ja miellyttävään) osa-alueeseen koko operaatiosta. Lähinnä mulla mielessä on itse pakkauksen sisältö ja mihin käyttöön se tulee.

Isyyspakkauksessa oli leikillistä, ulkonäöllistä ja hyödyllistä kivaa niin isäkkäälle, kuin meille muillekin perheessä. Ihan tieten tahtoen jätin pakkauksesta pois kaikenlaiset sikarit, jallupullot tai "vapaudut vankilasta" -kortit, joita kovin moni tuntuu pitävän konseptiin kuuluvina. Eipä Kelan äitiyspakkauksessakaan mun, äidin, ihkaomaan käyttöön ollut mitään muuta kuin yhdet kestoliivinsuojat ja paketti Libressejä. Niiden jakamisesta koko perheen kesken neuvottelisin vallan ilomielin, mikäli joku muu kokisi tarvetta vastaaville tarpeille.

Äitiyspakkauksen tarpeet siis suurimmalta osin menevät vauvatulokkaan käyttöön läheisten aikuisempien henkilöiden toimiessa lähinnä vauvan ja tarvikkeen välisinä logisteina. Perheen taas muodostavat yhdessä tuleva vauva ja hänen kohtulihaksessaan kantajansa ja siihen päälle kaikki sekalaiset mahdolliset muut lähipiiriin kuulujat jos sellaisia on. Edes mitään juridista rajaa perheeseen kuulumiselle en osaa määritellä sen tarkemmin, koska meiltäkin löytyy yksi perheenjäsen, joka ei paperilla luonamme asu tai "ole kirjoilla". Emmekä ole ainoa esimerkki tällaisesta ihan lähipiirissä. Alkuunkaan itseasiassa.

Ja miksipäs määrittelyjä tarvitsisikaan, eikö 'perhepakkaus' juuri sopivasti määrittäisi pakkauksen itse kunkin huushollin tilanteeseen sopivaksi?

Käytän nyt kuitenkin (entisenä?) historioitsijana mielelläni tässä höpistessäni myös tuota 'äitiyspakkausta', koska voihan olla että tää on sitten joku viimeinen vuosi kun enää voi! Onhan se sitten nostalgista kertoa ötökälle, kun siitä vähän vanhempi tulee, että "sillon kun sä synnyit niin...". Ja onkohan mussa jotain vikaa kun ajattelen ehkä turhan herkästikin näin? Pari päivää sitten säästin salmiakkiaskin, koska sen parasta ennen -päiväys oli sama kuin laskettu aika.

Boksi ei ollut niin kivan näkönen luonnossa, kuin kuvissa näyttää. Se tuntuu myös paljon höttöisemmältä kuin olettaisi, tosin lisätukea varmaan saa jos kannen laittaa pohjan alle. Meillä tosin on kehto ja aikeena isompi sänky, joten tulokas tuskin päätyy laatikkoon nukkumaan. Toisaalta kannesta saisi kyllä askarreltua näppärän kissasuojan...

Hain pakkauksen postista kolme päivää sitten, ja yllättävää kyllä kenkuista aukioloajoista ja lähestyvästä pääsiäisestä huolimatta en joutunut edes jonottamaan! (Toisin kun yleensä postissamme tän talven aikana.) Tosin henkkarit unohdin ekalla kerralla ja sain pienen päiväkävelyn samalla. Painoa oli ilmoituksen mukaan 8 kiloa ja saattoipa pitää paikkansakin arvio. Tää hieno ensisänky-elämänpuu-laatikko (ainakin elämänpuuksi mä sen jotenkin symbolisesti mieltäisin, kuuluuko näitä miettiä näin tarkasti?) oli vuorattu vielä ihan taviksella ruskealla pahvilla, jonka ympäri meni muovilenkki, eli kantaminen yksinkin onnistui tollasella muutaman sadan metrin matkalla ihan ongelmitta!

Odotusblogien lukijat nyt varmaan näkee näitä kuvia jatkuvasti pilvin pimein, mutta muille nyt otin minäkin muistoksi omiani...

Pikkutilpehööreistä iloisin yllätys oli Imsevimsen liivinsuojat. En muistanut, että pakkaus sellaiset sisältää, mutta hyvä näin, koska mulla on yhdet ainoat ennestään hommattuna. Kestovaippoja muistelin olevan enemmän, koska Myllymuksujen yksi All-in-one ja Imsevimsen kuori yhden harson ja yhden imun saattelemana tuntuu tosi hintsulta. Siis yksi harso. Onneksi niitä oon innostunut hamstraamaan aina kun on kivoja tullut vastaan. Libresset vaihtaisin ilomielin pariin tai edes yhteen kestositeeseen, koska hiostus. Jos kertseissä on pakko pitäytyä, niin melkein minkä vain muun brändin oisin muinaisten käyttökokemusten perusteella kaupan hyllystä napannut. Tosin makuasioitahan nämä osittain ovat ja kaikkia lisääntyviä on yhdellä valikoimalla mahdoton miellyttää. Samasta syystä muuten nuo kortoomitkin vähän huvittavat. Tosin kyllä niiden statuksenkin ymmärrän ja ehkä mallin-valinta-asia ei näiden osalta ole kaikille yhtä tarkka kuin meidän perheelle. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että yhtään stressaavaa ajatusta ehkäisyasioille synnytyksen jälkeen en ole suonut. Ehkä pitäisi, etenkin ennen kuin näkee miten edes yhden kanssa pärjää.

Liberon mainosvoiteen ja kylpylämpömittarin oisin ehkä jättänyt jopa kokonaan pois omasta laatikostani, mutta eiköhän niille jotain käyttöä keksitä. Nuo odottelemani tylpät kynsisakset vaikuttaa vähän höttösiltä laadultaan näin ensinäkemältä (eikös Fiskarsit ois elinikäsenä ollu pop ja eko?), mutta en tuomitse ennenkuin näen! Hammasharja, purulelu, hiusharja ja kova kirja on kivoja lisiä, muttei ehkä ihan ehdottomia.

Toppapupupuku on ihana! Ihan ehdottomasti suosikkejani paketissa! Vielä kun meidän tulokas on siten ajoittunut vuodenajallisesti, että ihan todennäköisesti päästään tätä ensi talvena jossakin vaiheessa käyttämäänkin.

Muut vaatteet on kaikki ihan perustasoa. Jotkut on vähän moittineet pakkausta poikamaiseksi, mutta no, hehheh, varmaan arvaatte että mun mieleen se on sen vuoksi siitä huolimatta. Ekalla katsauksella oranssi vähän hirvitti, se kun on niin ei-mun-väri, mutta hetken silmiä lepuutettua ei enää ollenkaan. Vauvan päällähän oranssi on varmasti tosi pirteääkin väsyneiden hoitsujen silmille. Hurjan isoja kokoja pakkauksessa on, ei tainnut yhtään mitään löytyä ihan vastasyntyneelle, mutta eipä se meille ongelma ole, kun vaatetta on jo tosi hyvin kaikenlaisina kokoina. Ihana lisä käyttämättömiä nämä vaan siihen päälle.

Tuo sammakkolakana ei kyllä edelleenkään ihan huippupaikoille "kivuuslistalla" noussut, mutta ehkäpä sitä katselee sentään...

Siilimakuupussi taas on ihan upea suosikki! <3

Ja katsokaas nyt vielä näitä hienoimpien vaatteiden värejä. Kyllä, yllättäen ne oranssit on nousseet ihan lemppareiksi asti. Ja mitä ihmeen totoroja tossa yhdessä setissä on, iih miten söpöjä!

Ja nyt tuli kiire spinningiin!

Sokerirasitus

Varasin silloin viime perjantain neuvolakäynnin jälkeen samana päivänä ajan sokerirasitukseen Mariaan ja sain onneksi ajan jo tälle viikkoa, kun se neuvolalääkäri olis just sopivasti tiistaina. Mun näkökulmasta toi rasitus oli ihan kivaa touhua, tai ei ainakaan mitenkään epämiellyttävää. Vanhana sairastelijana ja verenluovuttajana pistäminen ei tunnu enää missään ja sokerihan on mun lempieläin!

Kaikki sympatiani annan kyllä heille, joilla pistäminen ja siihen ehkä vielä yhdistetty paastoilu tekee höpöä. En mäkään nuorempana aina ihan vankoin jaloin ois ollut piikitystilanteista poistumassa. Marian laboratorion puolesta täytyy kyllä sanoa sen verran, että vaikka vuoronumerolaite niille tavisjonottajille reistaili ja väkeä istu jonossa sen kaksi tuntia kuin kun pipoa odotusttilassa, niin pistää siellä kyllä osataan! Kolmesta kokeesta huolimatta mulla ei oo kipeitä kohtia juuri ollenkaan.

Puoli ysiltä mulla oli aika ja miltei heti pääsinkin ekaan testiin. Ekasta näytteestä otettiin joku instant-arvo heti, koska yli 8:n ylittävällä paastoarvolla ei koko lopputestiä enää tehtäisi. No tuolla tää pika-arvoni oli 4,1 ja pääsin jatkoon. Sokeriliemi jota juotettiin maistui aika samalta kuin meidän kerran huvikseen sodastreamiin ostamamme vadelma Ice Age -tiivistelimppari. Tietty ilman hiilihappoa. Määräkään ei mikään mahdoton ollut, vaan käytännössä tyhjensin siis siinä labratuolissa kaksi sellasta perus muovista kertakäyttöpikaria. Viidessä minuutissa noi olisi aikataulullisesti pitänyt juoda, mutta mulla ne meni alkututustumisen ja maistelun jälkeen melkein sitten parilla huikalla per muki.

Tää ekan tunnin odottelu itseasiassa oli kaikkein nihkein keissi. Odotustila oli edelleen ihan aamuruuhkan vallassa. Nurkassa joku papparainen ölisi vanhoja lauluja ja toi sokeriliemi tyhjään mahaan alkoi väsyttää ihan älyttömästi! Siellä mä sit haukottelin ja koitin sinnitellä lehtien ja kännyn netin varassa parhaani mukaan. Tosi onnessani kyllä olin, ettei tarvinut noiden perusvuoronumeroiden kanssa säätää ollenkaan, vaan pääsin tohon ekaan kokeeseen "ilmottautuneiden vuoronumerolla" ja siitä kaksi seuraavaa käytiin sit jo ihan nimellä huutelemassa.

Viimeinen purtiloni sitten parin tunnin kuluttua lähtikin ihan silmieni alta siitä analyysiin ja mietin jo hetken jaksaisiko koittaa neuvolaan soittoajalla rimputella ja kysellä arvoja. Sitä en sitten ehtinyt kun tekstari tuli neuvolastani, että arvot on normaalit. Nyt sitten jää tiistain lääkäriajalle aikaa jännäillä, että mitkä. (Ärsyttävää, eikö ne voi uskoa, että joku potilas oikeesti haluaa tietää omia tuloksiaan!) :D

Kemikaalidokkari Areenassa

Vielä ehtii loppuviikon, jos vain kiinnostaa:

Prisma: Kemikaalitko meitä lihottavat?

Aiheena siis muutenkin hormonihäiritsijät, vaikka otsikko tuntuisi vaan tähän ylipainoaiheeseen johdattelevan. Tosin tärkeä tietty sekin.

Vähän tuli aamukatselmasta sellainen "huokaus ja hmph" -olo, että eikö meidän kehittynyt hyvinvointiyhteiskunta ole osannut tällaisesta asiasta pitää parempaa huolta?

Isyyspakkaus

Synttärilahjontaisyyspakkaus tulikin kokoiltua pitkän ajan kuluessa. Silti ihan kaikki ei ajoissa ehtinyt (kiitti Italia*), mutta päätin silti paketin jo "myöntää" "hakijalle". Neuvolan jälkeen eteisessä odotti siis ilmoitus:

Testasin kirjettäni muutamalla muulla henkilöllä ennen h-hetkeä ja hyvin se sujui! Haastavin osuus olikin "kirjeen saapuminen", kun molemmilla oli vapaapäivä ja yhteisillä ovenavauksilla sekä lähdimme neuvolaan aamulla, että sieltä saavuimme. Edellisiltana siis sniikkasin kirjeen saapumisvalmiina kuoressaan eteiseen piiloon hyllylle, mutta eikös mies mokoma sen neuvolaan lähtiessä bongannut! Onneksi jätti kuitenkin kotiin odottamaan avattavaksi myöhemmin. Seuraava jännäysmomentti olikin muistaako se sen vielä takasin päin tullessa ja muisti! Hetken jouduin toisia aamukahveja keitellen vielä jännäilemään, kun mokoma päätti imuroida ennen kirjeen avaamista... Toivottu häh-olotila saavutettiin kuitenkin mitä makoisimmin kirjeen avaushetkellä (oli muuten omassa ilmeessä pitelemistä, vaikka ihan niskassa en hönkimässä ollutkaan). Kuitenkin kysymyksin "mistä tää kirje on tullu", seuraavan edistysaskeleen "mistä sä tän kirjeen oot saanu" ja pienen ahaan jälkeen löytyi itse pakkaus vaatekomerostani niinkuin ilmoituskin lupaili. :D

Paketin sisällöistä ja hienosta pakkaustavasta en sitten tietenkään ollut valmiiksi tajunnut kuvia ottaa, joten nämä on nyt osa avattuja, osa ei, mutta kukin osio oli tuossa päällystetyssä banaanilaatikossa siis sievästi sellofaanilla eroteltuina, nyöritettyinä ja pienillä saatelappusilla ohjeistettuna. Ja itse pakkauksessakin oli avaamishetkellä vielä narut ympärillä. Nippa nappa myöhästyneet NHL-sukat saapuivatkin oikeassa postissa sopivasti juuri samaisena päivänä, mutta Juventuksia odottelen edelleen.* Puuttuvista tuotteista oli kuitenkin noissa saatekorteissa kuvat "toimitetaan myöhemmin" -teksteillä.


Ruokinta
Luomumaidonkorvikejauhe (Ruohonjuuresta hain)
Kiekkoleijonien Ainu -tuttipullo (Sokos)
Nippu Name itin harsoja (Name it)
Juventuksen ruokalappu (Täältä, mutten suosittele :D)

Treenit ja uni
Kiekkoleijonien Ainu ensipupu (Sokos)
Leijona-Reinot (samanlaiset kuin miehelle entuudestaan, toki minikoossa siis ja käytettynäkin vielä) (Huuto.netistä, taitaa olla tällä hetkellä jopa Reinokaupasta loppu uudet)

Ihonhoito
Bebanthen, Lansinoh, D-vitamiinitipat, Parasupot, sinkkivoide, talkki, vauvaöljy, pesuneste, shampoo (Yliopiston Apteekki)

Kulttuuri ja kehitys
Muumipeikko ja pyrstötähti -dvd (Klassikko omasta lapsuudesta!)
PMMP:n Puuhevonen CD
Mauri Kunnaksen Urheilukirja
Where's Waldo -tehtäväkirjakokoelma (Miehelle klassikko lapsuudesta ja ovat näitä ratkoneet netissä tyttärensäkin kanssa jo, eli nyt löytyy myös itse kirjat.)
(Kaikki CD-on)

Sairaala survivor kit
2 x puolen litran Gatorade
Cola-energiajuoma
Puolen litran shampanja
(K-supermarketti ja Alko, tadaa)

Vaatetus
Angry Birds drop birds not bombs -haalari (Tarjoustalo)
Born in 2013 -body (Name it)
I <3 dad -body (Name it, tosin näitä näkyy ihan vastaavina muuallakin)
Jokereiden body (Jokerit Team Store, tosin tää piti etukäteen tilata mailitse Hartwallin infopisteelle haettavaksi, koska peleissä en käynyt, niissä oon nähnyt ihan livemyynnissäkin)
Kiekkoleijonien body ja sukat (Leijonakauppa)
Minnesota Wildin sukat tulokkaan ja miehen koossa (Täältä, toimitusaika tasan 4 viikkoa)

Ruuanlaitto
Juventuksen pannuhanska ja -lappu -setti (Se sama schaisseliini)
Godfather jättikahvimuki (Levykauppa X)
Essu miehen pelinumerolla (Täällä painatettu, toimitus viikossa)

Ja niin. Nämähän ei mitenkään päin ajateltuna täytä mitään erityisiä tarpeita, mutta ehkä saan anteeksi, kun kaikki muu tähän mennessä on ollut niin käytettyä. :) Itse synttärilahjana oli Sopranosia dvd:inä ja liput Isyyspakkaus-näytelmään tälleen sopivasti. :D Ja niin, toki paketista voi päätellä, että täällä päässä pappa on enempi tai vähempi urheiluhullu. Vähemmän urheilijalle kannattaa siis soveltaa muita ideoita jos omaa pakkaustaan haluaa kasailla. Mulla oli helppo homma!

 Tuollaiset kirjat kiikutti vielä äitini meille viime viikolla odottelemaan ja vieressä ne Minnesotan sukat, jotka pari tuntia pakkauksen myöntämisestä myöhästyivät. :)


* Juventus-kamojen toimitusta odottelen edelleen. Tilaukseni lähti tammikuun puolessa välissä ja reilu viikko sitten aloin tivailemaan sen perään italiaanoilta. Ai ei oo maksettu vai? No täs on kuittia mailista ja otetta tililtä, että kyllä on, saiskos perille? Ai kato, niinpä ootkin, no halutko tuotteet vai rahat takas? No tuotteet nyt tänne vaan, kiitos. Joo, no katellaan onko niitä meillä vielä, haluatko silti? Ainakin näyttäs nettikaupassa olevan samat yhä myynnissä, että jospa nyt vaan pistäsitte pakettiin. Joo no on meillä, mutta toimituksessa kyllä voi sitten kestää tovi, haluatko silti? Jos ottasin riskin, että oon niin onnekas et ne joskus perille tulee, että shipatkaapas nyt jo ja vähän äkkiä. Tulos jää nähtäväksi. Mutta tähänastinen toimitusaika siis kaksi kuukautta, yhden viikon and counting...

Neuvolan laaja by Täti

Neuvolan "laaja terveystarkastus" hoitajan tekemältä osalta on nyt siis ohi. Hyvin saatiin ajat lopulta sumplittua niin, että mieskin mukaan pääsi töiltään, vaikka sen seurauksena mulla tää käynti oli reilun viikon verran myöhemmin kun mitä tyypillisesti ehkä olisi. Aikataulullisestihan tää 3. käyntikerta ajotetaan niin, että Kelan vaatimat 154 raskausvuorokautta on ohi ja samalla visiitillä saa sitten todistuksen hakemuksia varten. Minähän hätähousuna halusin todistukseni noudettavaksi infosta heti kun se oli mahdollista, joten viikon myöhäsempi "laaja" tai "kela-neuvola" ei haitannut siis mitään. Hakemuspuolella siis kaikki kuosissa ja perhepakkausta (ent. äitiyspakkaus) odotellaan saapuvaksi. Isyyspakkaus myönnettiin ja toimitettiin miehen synttärinä viime viikolla. :)

Edellisillan lappusulkeisten jälkeen oli ihan kiva, ettei niitä vastaanotolla sen tarkemmin syynätty, mitä nyt vähän keskusteltiin. Enempi mulle oli kiintoisampaa nää kliinisemmat osa-alueet.

Pissatikku näytti ihan samaa mitä viimeksikin, sitä PH:ta myöten! Liikkeet taidettiin merkitä mun sanomisten mukaan, kun mahassa kyllä vaan nukuttiin koko käynnin ajan ja sykekin oli ultrien stressitiloihin verrattuna rauhallinen 145 taas välillä. Suurimmat muutokset olikin sitten painossa (+8,2 kiloa!!) ja hemoglobiinissa (163->146->130->115).

Vaikka 115 on raskaushemppariksi vielä erittäin ookoo, ei mikään ihme jos se mulle aiheuttaa vähän väsytiloja. Viikko ennen plussattua(ja) testiä(tejä) :D eli siis jo kuitenkin hedelmöityneenä kävin verta luovuttamassa, missä hemoglobiini mitataan ja tuolloin se oli huikeat 163. Ja kyllä, mulla ihan normaalisti se välillä on ennenkin ollut samoissa lukemissa. Ekassa neukkarissa, viikolla 8. oli lukema siis vielä mulle ominainen 146. Tammikuun lopulla, viikolla 17 olikin enää 130 ja nyt oli 115. Ihan alkuraskaudessa söin 30 tabletin kuurin ripotellen noin joka toiselle päivälle Veripalvelun Retafereja, jotka jäi sitten pois ja nyt alotin ne uudestaan ja jokapäiväsesti. Tosta 115:n hemoglobiinistahan ei sinällään mitään haittaa olisi vielä, mutta mieli hinkuu silti testaamaan saisiko pieni nosto jotain piristystä aikaan. Itsekseen kun se tuskin nousemaan tulee raskausaikana huikeasti vaan ennemminkin päinvastoin. Ja oishan se kiva synnytyksestä ja ekoista vauvapäivistäkin selvitä mahdollisimman verekkäänä! :D Heti pääsiäisen jälkeen on tuo terveystarkastuksen lääkäriosuus sitten, joten viikon päästä jo nähdään välituloksia imeytymisistä!

Ja paino sitten taas... No niinkuin kotimittailuilla olin arvioinut jo itsekin niin sitähän oli kerrytetty tällä välillä! En nyt kyllä oisi uskonut että ihan toi kilon viikkorajakin rikkoutuisi, mutta näinpä vaan kävi. Sokerirasitus on siis ensi torstaina edessä, jännää, mutta tiedän kyllä että niistä arvoista ei kyllä mitään löydy. Niin selkeästi tunnen itsekin, että kaikki kertynyt paino ei ole vain mahaa ja sen ötökkää, vaan ihan omaa ahteria ja jopa käsivarsia. Syömiset on välillä lisääntynyt, välillä on hintsumpia päiviä, mitään en erityisesti ole ahtanut itseeni, mutta en kyllä sen puoleen rajoittanutkaan. Liikunta on tietysti vähän lepsuuntunut, joten sekin osaltaan vähentää normaalikulutusta. Turvotusta on ajoittain, muttei mitenkään mainittavammin. Joten se mitä on kertynyt on vaan kertynyt ja siinäpä se, rajoituksia en ala tekemään edelleenkään, vaikka ainahan sitä ruuan laatuun voi keskittyä enemmän! Tällä hetkellä siis kokonaispainonlisäys on neuvolan vaa'alla 8. viikosta lähtien 10,7 kiloa ja mun omasta mielestä jopa parin kilon verran enemmän jos vertaa ihan ihan sinne ennen-aikoihin. Eli ihan tilastojen mukaan tässä mennään.

Mitään radikaaleja oireita tai vaivoja ei ole edelleenkään ilmaantunut, mutta jotain pientä vanhaa sentään...
- Närästys oireena on ihan viime aikoina selkeesti pahentunut. Viime torstaisen tuskien taipale -luennon jälkeen aloin suosiolla kantaa Rennietä lompsassa mukana, kun on se nyt helpompi käsilaukkuensiapu, kuin kotona edelleen käytössä oleva maito. Olisihan niitä pieniä UHT-tetrojakin, mutta kun ne on hylaa (hyi) ja painaa ja hajoaa helpommin... Eikä Renniessä hirveesti mitään "pahaa" ole, vaikuttavat aineet on kalsium- ja magnesiumkarbonaatti ja muut apuaineetkin ovat ihan kelpoja, vaikka niitä ihmeen montaa onkin.
- Liitoskivut hyökkää edelleen ihan epämääräisen satunnaisesti äkkinäisen liikkeen myötä (esim. eilen sohvalta istuesta seisaalteen ponkaistessa pitkästä aikaa), mutta hellittävät hetken kippuroinnilla nopeasti. Eli melkein voisin sanoa näiden jopa lieventyneen, kun en muista edes koska eilistä ennen olisi noin voimalla iskeneet?
- Iho on vähän kuivempi kuin normaalisti, hiukset likaantuvat ja rasvoittuvat nopemmin, mutta mitään erityisempaa hyvä- tai huonokuntoisuutta niissä ei kummemmin ole, vaan muutokset on vaan vaatineet vähän totuttelua hoitorutiineihin. 
- Pari uutta raskausarpea oli salakavalasti pesiytynyt ylläripyllärinä rintojen alapinnoille jo kuka ties missä vaiheessa, joista ne ihan tuurilla hoksasin peilin kautta mokomat äskettäin! Mutta huomaamattomia siis edelleen, ja mies ei ole mun arpihuolia ottanut vielä yhtään tosissaan ainakaan!
- Alaselkä kipeytyy töissä edelleen herkemmin kuin normaalisti, mutta suurin muutos aiempaan on oikeastaan, että pitkään kyykkimistä vaativat hommat hankaloittaa jo hengittämistä aika huolella. Ja sama pätee tietysti kotitoimiinkin. Työläämmät housut ja kengätkin puetaan nykyään jo mieluummin tuolilla istuen, jotta välissa voi pitää hengitystaukoja, eikä superkippurassa tarvitse olla niin pitkiä aikoja ja etenkään tasapainoillen yhdellä jalalla! :D
- Treenien suhteen puolestaan juostessa on alkanut painonlisäys tuntua yleisenä raskautumisen tunteena, mutta myös ihan konkreettisesti polvissa. Jalkapöydät myös puutuvat herkästi, nyt spinningin ohessa myös lenkeillä. Uimisen tuoma vedenpaine sen sijaan saa mukavan kevyen olon altaassaolon lisäksi myös koko loppupäiväksi.
- Suorien vatsalihasten voimin ylösponnistamiset selinmakuulta on saanut täydellisesti unohtaa jo tovin. Jonkun aikaa mulla oli tätä ongelmia muistaa, mutta tuskin mitään pysyvää haittaa aikaansain, kun jo tuntemukset pakotti moiset liikkeet kyljen kautta tekemään. Nyttemmin repertuaariin on liittyneet mukaan jo käsivoimienkin käytöt, kun milloin mistäkin tulee tukea ja otetta napattua ja itsensä pystyyn hilailtua. :D
- Uneliaisuus ja unettomuus on vuoroin seurana joka päivä. Viime viikon nukuin lyhyitä ja katkonaisia öitä ja eilen taisi kelkka vaihteeksi kääntyä ja vahinkopäikkäritkään ei hetkauta yöunien makoisuutta vaihteeksi mihinkään suuntaan.
- Maha satunnaisesti mutta päivittäin kiristelee tai jomottelee. Tosi lievästi, mutta kuitenkin muistuttaen itsestään. Mitään mystisiä harjoitussupistuksia en ole havainnut, enkä myöskään erityistä syy-seurausta minkään tekemisten ja tuntemusten suhteen. Kiristelyä on jos koittaa nopeasti kävellä usein, muttei aina ja sitä toisaalta saattaa olla muutoinkin. Menkkatyyppinen jomottelut taas on hyvin tyypillinen aamun vaiva ja usein se saattaa hieman herättääkin unesta. Muuten vaikuttavat mahatunnut tulevan ja menevän miten sattuu.
- Ötökkä itsessään liikkuu jatkuvasti, toisina päivinä tuntuu että ihan koko ajan ja toisina vähän vähemmän. Välillä parin hassun liikkeen verran, välillä jopa puoli tuntiakin ainakin putkeen muljuen. Toisinaan ensimmäinen jumppatuokion liike voi olla niin voimakaskin, että ihan itsekin sätkähtää. Viikko sitten illalla poti ilmeisesti ensimmäisen hikkansakin, joka kesti yhteensä noin 15 minuuttia ja tuntui tuossa melkein heti kylkiluiden alla, hieman viistosti oikealla. Luennoilla ja sohvaillessa olen välillä koittanut liikkeisiin vastailla hieman eri kohdilla mahaa, mutta tosia vaikea arvioida onko ne seuraavat liikkeet olleet mitään erityisempi vastauksia mahan puolelta vai kuvitteleeko sitä vaan.
- Pakko raportoida vielä, että kaikilta peloiltani olen edelleen välttynyt kunniakkaasti! Linea negraa ei tummuneista verisuonista ja muista huolimatta näy, vaappua ei tarvi ja vanhat kengät käy edelleen. Napa ainoana on riskaabeli, koska se on kyllä viimeisinä viikkoina huikeasti venynyt ja paukkunut entisestä syvästä kuopasta nykyiseksi ei-niin-syväksi.

Ja kasvaahan se mahakin sentään...

Viime viikolta, 23+4

Ja tänään, 24+1

Ja näin hyvin vielä maastoudutaan ulkosalla!

Loppukevennyksenä vielä meiän viime yönäkin puolisen tuntia tapelleet pääsiäispupuset kerrankin ihan vierekkäin ja ikuistettuina!

Hankintalistausta

Tällanen on ollut nyt muodissa foorumilla ja näyttäisi olevan muuallakin ja ihmekö tuo. Osa tarvii jotain ja osa jotain, toisen tarve on toisen turhake ja niin edelleen, joten kun varmuutta ei ole niin tietoa kaipailee. Ahdistus maximus jo nyt tästä tavaranpaljoudesta, mutta onneksi tää on sellanen tarvikegenre, että hyvin irtoaa käytettynä ja saa sitten joskus vielä eteenpäinkin toivottavasti...Tässä kuitenkin tämänhetkinen omani:

Hankintalista
(Yliviivatut hankittu keinolla jos toisella, *-merkittyjä tulee äitiyspakkauksessakin vielä, kysymysmerkilliset kuuluu osastoon "jos tulee halvalla joku tosi kiva käytetty vastaan, niin antaa mennä, muuten ei kiire tai tarve ollenkaan.)

Vaatteet *
Vaipat, harsoja lisää, näpsyt, potta, kuivaliinat, säilytyspussi likaisille *
Kehto, pinnis, liina- ja vaihto liinavaatteet, pyyhkeet, yms. *
Rintapumppu, maidonkerääjä, rintakumi, säilytysastiat, liivinsuojat, luomukorvike varalle
Rintareppu ja kantoliina
"Lääkekaappi" (Eli klassiset Bebanthen, Lansinoh, d-vitamiinitipat, parasupot, särkylääkkeet, ja muut roippeet, muitakin tuli vähän turhempia jo hommattua, eli sinkkivoidetta, shampoota, talkkia sun muuta, tunnustan... Se kuulemma hyödyllinen pieruvaivalääke puuttuis vielä!)
Froteet sänkyyn, vaipanvaihtoalusiksi, tms. *
Purulelu, unilelu
Turvakaukalo (saisko jostain lainaan, vuokraan, tms. niiksi 10 tunniksi vuoden aikana kun tullaan ehkä tarvitsemaan?)
Vaunut ja niiden sälät
Tumppuja, sukkia, sukkiksia lisää
Isompi sänky koko perheelle :D
Paikka, asia, juttu mihin säilöä esim. vaatteita ja vaippoja lähelle vessaa
Nenäimuri (Oon ite niin nokkatukko ja allerginen, että oon takuuvarma että tulis käyttöön ihan heti! :) Ja pessimistihän ei sitten petykään, vaan yllättyy ilosesti jos oiskin turha hankinta!)
Urheilujuomat ja shamppanja sairaalaan
Hyvä kamera
Reppu
Ruokaa ja tarjoiluja kaappiin ja pakastimeen
Imetysvaatteita ehkä vähän enempi varalle?
Hoitoalusta?
Sitteri?
Leikkimatto?
Imetystyyny tai tavistyynyjä lisää?
Syöttis?
Itkuhäly?

Ja nyt saa kommentoida! Mikä ollut teillä turhaa, tarpeellista? Mitä sulta puuttuu? Tarviikonäitä niin juurta jaksain miettiä, jaksaako ihan vastasyntyneenkin kanssa lähteä tarpeita metsästämään jos jotain elintärkeää puuttuu? Voiko jotain ihan elintärkeää puuttua?

Raskausdementian oireita?

Okei. Puhhuh.
Oon ilmeisesti nyt jossain virallisessa ja pahassa raskaus-koulu-dementia-stressi-tilassa, koska:
Meinasin pari päivää sitten lipsauttaa miehelle sukupuoliasian harmittelemalla ääneen, että "pitäsköhän muuten hankkia 'vaatekappaletta x' vauvalle, kun se nyt kuitenkin on x ja niitä meil ei oo ollenkaan vielä".
Tilaani ei nyt siis alkuunkaan kuvaa toi lipsahdusvaara, vaan enemmänkin se, että ajattelen noin edes sen verran että puhun siitä ja että jopa menin sitten samaisesta asiasta näkemään unta viime yönä! Seuraava ja melkeinpä raskauttavampi todiste on se, että tulin tämän stressipelkoni jakamaan tänne ja vasta sormet näppäimistöllä ja kohdistin vilkkuen tajusin, että enhän mä voi, koska silloin paljastan sen sukupuolen täällä! Joten lopputuloksena on postaus, jonka aikana meinasin paljastaa blogissa sukupuolen sekä vahingossa, että turhautuessani tarkoituksella ja jossa ei silti ole päätä eikä häntää! Sori!

Muodonmuutos keskenmeno -> keskonen etenee, koska ensi viikosta eteenpäin jo puolet syntyvistä pelastuvat! (Viikolta 28 eteenpäin sitten samainen luku on jo 90%...)

Ja pelastuksesta puheen ollen, uskonasioistakin voisin muuten joku päivä höpistä. :)

Perhevalmennuksen eka osa

Käsitykseni mukaan näitä perhevalmennuksia järkkäillään eri puolilla Suomea vähän eri resepteillä (ja eri tahojenkin toimesta?), mutta meillä siis Helsingissä HUSsin alueella mennään terveyskeskusten ja sosiaaliviraston yhteistyöllä. Käyntikertoja on ennen synnytystä varsinaisesti kolme, mutta lisäksi yksi vähän omatoimisemmin järjestettävä synnytyssairaalaan. 5.-8. kerta on sitten hamassa tulevaisuudessa, jota en hirveesti osaa vielä sillä mielellä ajatellakaan, että kiinnostaako joku perhevalmennuksessa ramppaaminen vai ei. Ekan kerran aiheena oli ryhmän tutustuminen, "mielikuvavauva" ja imetys. (Voin nyt paljastaa, että ensi kerralla toukokuussa olisi luvassa parisuhdetta, vanhemmuutta ja vauvanhoitoa ja sillä vikalla sitten synnytystä ja lapsivuodeaikaa.)

Ennakko-odotuksina mulla oli lähinnä itseäni vanhempia odottajia samassa tilassa ja samanlaista diipadaapaa raskaudesta ja vauvoista kuin nettikin on pullollaan. Ja niinhän se suunnilleen meni.

Paitsi ettei ne vanhemmat tulevat äidit nyt ihan niin vanhoilta tuntuneetkaan ja joukossa taisi olla ainakin yksi nuorempikin (ehkei kuitenkaan mua nuorempi?)! Peloistani huolimatta ei jouduttu edes aluksi leikkimään mitään kiusallisia tutustumisleikkejä, vaan homma hoitui vähän aikuisemmin ihan vaan esittelykierroksella. Mitään isompia yhteyden ja vertaistuen tunteita en kuitenkaan itsestäni tuona päivänä löytänyt. Aika tilastokeskiarvolta meidän ryhmä kaikin puolin vaikutti, vaikka siis asuinalueesta johtuen ehkä keski-iältään vanhemmalta. (Mikä muuten se juttu on, että kolmekymppisenä "kaikki" naiset leikkaa lyhyet hiukset? Se oli niinkun niiiiin stereotypia tuolla ryhmässä ja just se mitä olin odottanut täytenä totena! Meitä oli kuusi naista ja hiusjakauma oli: minä puolipitkine luonnonkiharanykeröineni valmiina kouluun seuraavaksi, se toinen nuori nainen jolla oli puolipitkä letti toisella olalla, tumman ja tulisen näköinen pitkätukka ja oikeesti loput 50% oli varustettu näillä keski-iän-lähestymis-kampauksilla...)  Tutustumislöpinät toki sisälsi sitten tietysti raskausoireiden kertausta ja yleistä vointi- ja fiilishöpinää.

Mielikuvavauva-aihe piti sisällään no... öö... mielikuvavauva esittelyn? Tuntui jotenkin haperolta moinen, koska itse oon kokenut alusta asti niin voimakasta mielikuvitusta tulokkaasta ja tuntenut siihen yhteyttä ja läheisyyttä. Mielenkiinnolla jään odottamaan jääkö itse vauva synnytyksen alla taka-alalle ja itse synnytys ja lapsivuoteilu saaden siten suuremman lohkon mun mielenliikkeistä, niinkuin nuo tuolla lupailivat?

Valmennusvetäjien perusteella en voi muuten tässä vaiheessa kuin huokua ja hihkua helpotuksesta oman neukku-tätini ansiosta! Joku roti tässä maailmassa sentään, että sellasen kokeneen herttaistädin sain, enkä valmennusvastaavien tapaisia virkaintoisia, pinkeän pirtsakoita neuvolasukkuloita. Sama täti kun siis todennäköisesti (ellei eläköidy) jatkaa synnytyksen jälkeenkin ja tosi tiukkiksen kanssa voisin loppujen lopuksi ollakin sitten helisemässä, vaikka ehkä jo ehdin täälläkin oman tädin leppoisuutta harmitella. No en harmittele enää, perjantaina ilolla nähdään!

Imetysosion hoiti 15-minuuttinen propagandavideo ja pienimuotoinen kysymysosio päälle. Mitään uutta tietoa (mulle) ei tuosta lohjennut, mutta ehkä oonkin hätähousuillut tietoja sitten netistä jo liian aikasin. Ekan perhevalmennuksen perusteella nyt pikaiseen siis luonnehtisin, että tiedonjanoinen ja kiinnostunut kyllä saa tietonsa helposti (varmaan helpomminkin) muualtakin, mutta tottakai kaikki hyvinvointivaltion rippeet kannattaa hyödyntää aina! Säilyvät sitten tuleviakin sukupolvia varten...

Sunnuntain sutinaa

23+0

Toinen kissa hyöri koko aamun niin innolla jaloissa, että sen sai lopulta ottaa kuvaan mukaan, koska muuten olisi hengaillut jossain mahan ja linssin välimaastossa. Mutta eipä se sitten rajauksen takia kuvaan päässytkään, höh. Tuollanen möykky se nyt sitten on, kun viimeinkin on ehkä vähän alkanut tuntua raskaalta juostessa. Jos olis kesä ja lumesta ja jäästä puhtaat maastot niin kulku olisi vielä ihanan kevyttä, mutta rämpimiset vaativissa oloissa ylimääräisten painojen kanssa on jo käynyt vähän haastavaksi. Ylämäissä oon jo hyvän aikaa luopunut juoksuaskelista ja nyt sanosin, että juoksu kokonaisuudessaankin muuttunut hölkkäilyyn. Aion kuitenkin nauttia siitä ihan rauhassa tuolla kauniissa kevätsäissä niin kauan kun ei pahalta tunnu, vaan ainoastaan raskaalta! Raskaaltahan sen treenin kuuluu tuntuakin, että tapahtuu kehitystä! Joten hiiteen siis virkaintoisen  fysioterapeutin pelottelut. (En vaan oikeesti käsitä miten mikään treeni voisi olla lihakselle haitallista, vaikka sitten lantionpohjasta kyse olisikin...)

Tässä sitten uusi, viime keskiviikkona kotiutunut arvokas ja iäkäs perheenjäsen. Pipsa-piano (Pirreksikin saa haukkua)!
Kaverini huuteli feisbuukissa olisiko joku halukas sen kotiuttamaan isänsä muuttorytinöistä ja minähän olin. Enemmänkin kuin halukas, sillä oon pianottomuuttani jo ehtinyt vuosikaudet murehtia. (Edellinen venäläinen romuni jäi aikoinaan lapsuudenkotiin ja siellä sitten myytiin eteenpäin.) Tämä saksalainen 1920-luvun antiikkikapistus -leidi (melkein yhtä vanha kun mun mummo!) siis nyt seisoo tuossa vieressä reippaanlaista huoltoa vailla, mutta siinäpä mulle projekti kevääksi, kun vauvatarvikkeetkin suurimmalta osaa on plakkarissa jo. Kymmenisen vuotta ainakin oon kuulemma täysin koskemattomana seissyt ja mahdollisimman pian pitäisi saada ainakin jonkinlaiseen soittokuntoon. Kissaparat hieman säikähtivät muuttajaa, kun eka jouduin kuljetuksen alta ne telkeämään makkarin puolelle (tavatonta) ja kun sieltä vapautuivat oli olkkariin ilmaantunut tällainen vieraanhajuinen ääntäpitävä asia. Itseänikin kyllä voisi vähän pelottaa, jos kaveri alkaisi yöllä yksinään soittaa täällä, koska sen verran kauhuleffavireessä se on. Pääpiirteissään vaikuttaa kuitenkin kunnossa olevan, ainakin kaikki äänet toimivat ja suurimmat sisäosat on ehjiä silmämääräisesti. Joten informoin kun projekti edistyy ja pääsen örkkiä ilahduttamaan ja vihastuttamaan pimpotuksillani! (Ja on karvalapsetkin jo kumpikin uskaltautuneet omineen päälle hyppimään kummemmin houkuttelematta!)

Tänään en myöskään malttanut odottaa, vaan kävin Kelan nettiasioinnissa kurkkimassa kuinka mun (sillon viime maanantaina netissä täytetyt ja tiistaina etanapostilla liitteet lähetetyt) hakemukset on ratkaistu. Tai siis enhän mä sieltä näe miten/kuinka ne on ratkaistu, mutta näen että ratkaistu on, eikä enää vaan käsiteltävinä. Eli mulle ihan uudenlaista postia siis luvassa alkavalla viikolla!

Tän päivän ärsyttää-asia on ärsyttäävääkin ärsyttävämpi turvakaukalo-asia. Ääh. Meillä ei oo koko taloudessa ajokortin ajokorttia, autosta siis puhumattakaan. Sellaisia ei (ehkä) oo tulossakaan ennen kesää, eikä niille ole tarvetta. Ainoot autoilutilanteet vauvakkaan kanssa tulis siis olemaan taksit ja kyydit muilta. Eli kaukalo on pakko hankkia jos sellaista ei mistään pidempiaikaseen lainaan saada (jos vaikka keskellä yötä joutuisi takseilemaan päivystykseen tai muuta), mutta miksei niitä ole esimerkiksi puhallettavina tai kokoontaitettavina? Ärsyärsyärsy! Siinä siis meidän perheelle todellinen värkki osastoa "niin turha, mutta niinä noin 0,01% vauvavuodesta kuitenkin sitten niin elintärkeä"! (Tuo 0,01% laskin jopa ehkä yläkanttiin ajatellen, että vietetään ehkä noin puoli vuorokautta vuoden aikana autossa?)

Nyt taidan painua kylpyyn neuvolan ohjevihkosten kanssa! En oo vielä niitä selaillut yhtään netin ohella, mutta jospa vaikka vilkaisisi irtoaako sieltä uutta... Seuraavaan (siihen laajaan) visiittiin on enää viisi päivää! Ja enhän mä oo kertonut edes perhevalmennuksen ekasta kerrastakaan!

Kevätkivaa

Taitaa olla samat jutut aika trendinä nyt kaikkialla, mutta niin on täälläkin! :) Kevät tulee ihanan vauhdilla ja vihdoin valoa alkaa piisata niin riittoisasti, että voi heittää jäähyväiset talven kertakäyttöisille (tai maksimissa parikertaakäyttöisille) yrttiruukuille!

Innokkaampi puutarhuri tietty idättelee omansa ihan siemenistä asti, mutta täällä tyydytään siemenkasvatukseen muissa "kokeiluissa" ja yrtit on ihan järvikyläläisiä tänä vuonna. Tomaatinsiemenet Pirkan luomu kirsikkatomskuista on kaiveltu myös tänään ja tuolla ne likoavat vielä. Jääkaapista löytyisi myös chiliä, eli se jatkaa viimevuotista kokeilua (kissojen tuhonkohteeksi joutui keskikesällä) kunhan tehdään eka itse hedelmäosasta jotain ruokaa ja myös uusi avocado (viime muutossa retuutetun ja menehtyneen tilalle) olisi suunnitelmissa. Salaatteja myös pitkulaan ruukkuun kunhan ehdin niistä ottaa selvää. 

Yrteillä nyt aloitetaan, koska niiden tiedän maaliskuusta asti ainakin jo selviävän valon puolesta tarpeeksi hyvin. Valikoima saattaa tietysti kasvaa vielä vuoden mittaa.

Tarvitaan siis lemppari- tai useimmin kaupasta kotiin roudaamiasi yrttejä (mulla oli nyt timjami, persilja ja basilika), yhtä monta pientä ruukkua (altakasteltavia mielellään, ihan reiät pohjassa + aluslautanen on hyvä), multaa (kyllä, mä olen aina saanut tuuheita pensaita ihan vaan ruokakaupan beisikillä kukkamullalla) ja sakset. Jos haluaa hifistellä niin ulkoa voi käydä hakemassa lusikalla purkkiin soraa, jota voi laittaa salaojaksi ruukun pohjalle, mulla on kait joskus ollut niinkin, mutta nyt en jaksanut. Siivoustarvikkeet ainakin mun tapauksessa on hyvä olla myös saatavilla.

Irrota yrteistä yksitellen ne muovi"ruukut", eli häkit juurten ympäriltä varovasti saksilla napsien ja nyppien, välttäen mahdollisimman hyvin juurten vahingoittamista. 

Vuoraa ruukku mullalla ja lykkää yrtti multineen, juurineen päivineen keskelle, täytä, painele, tue ja kastele.
 

Laita mahdollisimman valoisaan ja vedottomaan (ja ehdottomasti turvaan kotitalouden karvaisilta tuholaisilta), anna levähtää ja alkaa kasvaa, pidä kosteina, harvenna kasvun mukaan säännöllisesti (eli syö...), katko kukinnat jos niitä ilmaantuu, jne. Yleensä olen tällä menolla saanut yrttiviljelmät pärjäämään pitkälle syksyyn (lokakuulle?) ja saanut nauttia niistä pitkän kesän. Yrtistä riippuen jotkin pärjäävät vähemmällä vedellä ja toiset ovat täysin juoppoja, joten oikeat kastelutavat oppii kokeilemalla. Pääsääntöisesti kaikki yrtit juo paljon ja jos ei jaksa/muista/pysty (lomamatkojen, tms. takia) kastelemaan usein kannattaa aluslautanen vaihtaa isompaan astiaan ja hulauttaa se aina kerralla täyteen vettä, ainakin kuumimpina kesäpäivinä. Tuossa oikealla vieressä muuten itämässä muovin alla ohran siemeniäkin, mutta ne on ihan kissojen herkuksi ja "rairuohoksi" ajateltu.

Tuskainen viikko alkaa olla takanapäin, mutta olo on ollut mitä pirtein. On tää valosuus vaan mahtava innoste about kaikkeen! Työkaverini noin 3-viikkoista perheenjäsentä ja kuulumisia kävin kuulostelemassa eilen ja nyt en malttaisi millään odottaa itse pitkälle kesään samaa elämäntilannetta. Vielä neljä pitkää kuukautta!

Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka ja koko ajan mieleen tulee vaan lisää, mutta jos huomenissa ehtisi paremmalla ajalla, nyt alkaa olla kiire nauttimaan lenkkipoluille auringon tänpäiväsistä viime hetkistä!

Viime viikkoista ja ihana maanantai

Ihanaa, kiitokset nimittäin heti näin alkuun viime aikojen kommenttivyörystä (siltä se tuntuu)! Ehkä tätä joku muukin käy lukemassa kuin minä itse! :D

Koulussa on perioditauko viime viikolla sitten lusittu (mun osaltani duunin ja yhden tentin merkeissä) ja tänään koittaa paluu arkeen. Tietysti vähän tulee muutoksia lukujärjestykseen pikkuhiljaa, kun osa kursseista loppuu (deadlineineen, ounnou) ja pari uuttakin alkaa tällä viikolla. Kiltit ja kuuliaiset ehkä oisi töiden ohella viime viikon jo käyttäneet puuttuvien esseiden ja muiden ekstratöiden parissa, mutta onneksi oon tässä jokusen vuoden aikana todennut, että niin kiltti ja kuuliainen ei tässä iässä tarvi olla enää, ja harva onkaan. Edessä siis ainakin tän viikon osalta sellanen tuli hanurissa meininki, että uh. Teidän onneksenne kyseessä on tietokonetyöskentely suurelta osin, joten ehkä sitä vessa- ja kahvitaukojen lomassa tulee jokunen blogitaukokin pidettyä. :) (Itseasiassa vauva-foorumin puolella oon huomannut opiskelu+vauva-kombon aika monelle ajankohtaseksi ja kiinnostavaksi keskustelunaiheeksi ja siitä oonkin muuten ollut aika hiljaa toistaiseksi, ehkä yksi uusi postausaihe siis korvan takana...?)

22+0

No mutta asiaan nyt sitten, tän takiahan me täällä ollaan! Eilisen työaamun maha ja kerrankin ihan normitrikoot päällä, eli vailla mitään mahapussituksia tai -rypytyksiä. Voin kertoa, ettei toi päällimmäinen enää oikein meinaa mahan päällä pysyä, tosin eipä sen helma pituudella pilattu olekaan. Muuten koen pärjääväni tavallisilla vaatteilla vielä ihan mallikkaasti. Tai tähän lisättävä että omillani siis.

(On meinaan ihan kohtuudella naureskeltu töissä työvaatetilannetta. Pienen "yksikköni" pomo on kolme lasta maailmaan pyöräyttänyt ja minua edeltävä odottaja meiltä jäi pois jokunen kuukausi sitten, ala on naisvaltaisehko ja työnantaja yksi Suomen ja pääkaupunkiseudun suurimpia. Mutta niin... Niitä äitiysvaatteita, tai edes mahdollisesti helpommin mahakkaalle mahtuvia joustovaatteita ei ole saatavilla. Toistaiseksi myös kaikki homman hoitavat vanhat trikoiset työ-t-paidat joita olen löytänyt ja käyttänyt ovat jääneet pesuun lähetettäessä sille tielleen. Tosin täytyy todeta, että mua meininki ei sikäli haittaa, että henkilökohtaisesti viihdyn kyllä omissa vaatteissani ihan kaikista parhaiten ja myös suoriudun työtehtävistäni tehokkaimmin.)

Kuvasta kuitenkin vielä, että oletan örön istuksivan yhä samassa asennossa kuin aiemmin, eli sen pää on jotakuinkin tuossa mun näkyvän käteni alla. Peffa puolestaan alhaalla. Ja tasaviikoistapa tulikin mieleeni, että tänään on aika napsia kaikki Kansaneläkelaitoksen hakemuslaput kuntoon ja lähettää ne internetin maailmaan eteenpäin! Huomenna aamulla olen sopinut noutavani neuvolan Tädin raskaustodistuksen, kun terveyskeskuksella muutenkin pyörähdän ensimmäisen perhevalmennuskerran merkeissä. Saa nähdä onko se ihan höpöhöpöä, hyödyllistä, kivaa, jotain siltä väliltä vai kaikkea noista. Ja saako mun aivoista mitään irti kaheksalta aamulla.

Taannoisen flunssan jäljiltä mun terveystarvikevalikoimani muuten kasvoi tällasella.

Sarvikuonolla / nenäkannulla! Mulle on joskus vuosia sitten lukioaikojen poikaystävän äiti tätä tyrkyttänyt tosi ahkerasti käyttöön, mutta ajatus suorastaan kammotti. Ehkä tässä nyt joku keski-ikäistymisen lähestyminen sitten on havaittavissa tai mitä lie, mutta parin päivän harkinnan jälkeen (ja ksylometatsoliinikoukuttumisen pelossa) kaverin shoppasin omakseni. Mukana tulee siis mittalusikka, jolla kannuun tuupataan annos merisuolaa (mä olen kyllä käyttänyt vuorisuolaa, eli kunhan on jotain luonnonsuolaa, johon ei mitään ole lisätty, jodia tai sen sellasta) ja päälle kehonlämpöstä (ruumiitahan on kuolleita, eli kylmiä) vettä. Kunnon sekoittava ravistelu ja sitten vesi vaan valutellaan suun kautta hengittäen, lavuaarin päällä toiseen sieraimeen, jolloin se toisen kautta valuu pois (ellei nenä oo tukossa, koska sit joutuu tovin yrittelemään aluksi).

Mitään ihme-super-teho-elämänlaadun-parantajaa mä en kannusta ole saanut, mutta on se erittäin toimiva lisä mun Nasofan - Naso Ratiopharm -viidakossa. Ainakin jälkimmäisestä (joka siis on tuota ksylometatsoliinia sisältävä ja "koukuttava" nenäsuihkeversio, eli "huono vaihtoehto") pääsin nuhan jälkeen eroon kivuttomasti kannun avulla (mikä oli pääpointtikin). Allergia-astmassani oon näppärimmäksi todennut tähän mennessä nenähuuhtelun kannulla alkuillasta, hetken niistelyn ja rauhoittumisen ja päälle Nasofan-suihkeet ylläpitävästi (mikä siis on kortikosteroidi, ei mikään ihan paras vaihtoehto suolaveteen verrattuna sekään, mutta onneksi vain nenäsuihkeena tarvitsen, enkä suun kautta). Näin pysyy nenä mukavasti yön yli auki, eikä haittaa unta ja aamulla sitten tilanteen mukaan toimimista. Huonompana (eli turvonneempana) on kyllä nenän limakalvot olleet nyt odotusaikana, hieman jännityksellä odottelen kevään leppää ja katupölyä vielä mukaan kuvioihin. Onneksi on hoitokeinojen tehoissa vielä vähän lisähönkää hyödyntämättä. Mutta pointtini siis oli, että nenäkannu on kyllä ihan ehdoton ykkösvaihtoehto kaikille tukkonenästä kärsiville ja etenkin odottajille! Kyllä sillä useista (turhista) lääkesuihkeannoksista saa nokkansa pysymään erossa.

Naistenpäivänä minä leivoin vaniljarahkapullia ja mies toi tulppaaneja. :)

Lopuksi vielä sen viimeviikkoisen Vekarakirppis-pyörähdyksen saaliita. Mulla tosiaan oli kauniina aurinkoisena päivänä kamera laukussa koko reissun ajan, mutta sinne laukkuun se sitten unohtuikin... Kannattaa tuolla kuitenkin käydä kaikkien (tosin ei-lapsenmielisille korvatulpat ja ripaus avointa mieltä mukaan, jo ulkopuolella oli jokuset vaunut parkissa, kun kaikki eivät eteiseen olleet mahtuneet!). Bussilla pääsi helposti melkein ovelle ja keskustasta nopeasti. Pulla ja kahvi tuoksui ja vessa oli käytössä niinkuin netissä lupailivat. Rauhassa sai katsella ja henki muutenkin paljon parempi kuin monilla muilla "kisailuhenkisemmillä" kirppareilla. Vähemmän tuolla oli ihan tavara-tavaraa, kuin kuvittelin, mutta vaatteita ja tekstiilejä tosi kivasti! Varmasti löytää nirsompikin katselija edes jotain. Äitiysvaatteitakin oli yllättävän hyvin. Ihan huvitti, miten sitä ilmeisesti jonkinlainen tietty maku on omasta takaa olemassa jopa vauvanvaatteissa, koska jako eri pöytien välillä oli niin selkeä. Toisten pöytiin riitti vilkaisu ja kieltäytyminen, kun taas jonkin yksittäisen pöydän ääressä viihtyi pitkät tovit ja miltei kaiken olisi voinut napata mukaansa.

Omia tavaralöytöjä ei ollutkaan kuin Aventin tuttipullosetti (varoiksi oli pakko ottaa, kun 4 pulloa irtosi kolmella eurolla), yksi froteinen Mikki Hiiri -sisävaippa ja sitten ne liinavaatteet. Äitiyspakkauksessahan tulee patja, peitto ja ihan-hirveä / hirveällä-tavalla-kiva (?) sammakkolakana. Olin kuitenkin haaveillut jostain vaalean sävysestä ihan perus-muumilakanasta myös, ja jo vähän masentunut, kun tuntuu että tarjolla on tällä hetkellä (uusissa valikoimissa siis) jotain hali- ja pusi- jne. muumiversioita. Olis se pitänyt arvata, että kirppari pelastaa, mukavalla hinnalla ja just se mitä haaveilin. Pinniksen sivupehmuste tarttu mukaan sitten puolivahingossa myös ja sattumalta ihan eri pöydältä kuin se vielä sointuva lakanasetti. Eli nyt on vähän lakanavaraakin, jos osaa veitikka nukkua omineenkin ja vaikka tulis vähän vahinkoja siinä välissä niin vaihtokin onnistuu.

Vaatteissa koitin pieniin kokoihin painottaa tuolla reissulla, mutta eihän se nyt ihan onnistunut.

50-senttiset

Niille joita kiinnostaa, merkit Vekarakirpparilla olivat aika klassisia kirppismerkkejä, mutta joukossa oli ehkä normaalia enemmän esim. Espritiä, Gapia ja joissakin pöydissä myös paljon ulkomaanhankintoja (ihan vieraita ranskalais- tai jenkkimerkkejä). Laajimmin edustettuna olivat kyllä perinteiset H&M, Lindex, KappAhl, Tutta, Benetton, se "tarjoustalomerkki" en muista :) ja sen sellaiset...

56-senttiset

Tuo sinivalkoraitainen kirahvi-kesäpuku ylävasemmalla, aivan ihana!! :D Myös kummatkin verkkapuvut (Mikki-Pluto ja kukkakuosi) ja tää alaoikean vaaleanvihreä Muumi-body oli ihan superit.

62-senttiset

Noi mustavalkoraitaset housut on muuten samalta päivää Oranssitorilta, missä kävin ensin. Ja edellisen vaatepostauksen mustavalkoinen siilibody sai nyt rinnalleen sinivihreän kaverin! :)
Vasemman laidan sinisten nallejen -potkupuku on muuten käyttämätön ja aitoa retroa (vai onko 'retron' käytölle jotkin vuosilukurajat?) vuodelta 1989!

68-senttiset

Ja tässä sitten pariskunta pöllö-bodyja. Siinä sitä huomaa makunsa, kun alkupäässä kirpparikierrosta on yhdestä pöydästä napannut yhen pöllöbodyn jommassa kummassa värissä ja loppuinventaariossa huomaa, että jossain välissä olikin ottanut myös toisen jostain toisesta pöydästä eri värisenä!

Kivaa viikkoa kaikki! Tulisi kevät jo pian kunnolla! Mä painun nyt Kelan sivuille lomakeseikkailulle ennen kouluunlähtöä!

4D-ultra

Rakenneultran ja korvattavien viikkojen huvetessa hilpasin aika ex tempore 4D:ssä Femedassa tänään! (Jäin sitä pohtimaan ja toissayönä näin niin elävää unta ultrailusta, että mieli teki tepposet, eilen varasin ajan ja tänään sinne pääsin naistenpäivän viettoon!)

Jos duunin sairauskassa korvaa tätä yhtä hyvin, kuin alkuraskauden ultraa niin kyllä kannatti, mutta täydellä hinnalla en todellakaan suosittelisi! Femedan klassikkolääkäri hoiti homman nopeasti, taitavasti ja tehokkaasti, mutta (lievästi sanottuna) kohtalaisen vähäsanaisesti ja liukuhihnalta. Mua se ei tänään haitannut, mutta hehkuttavampaa odottajamutsia aivan varmasti kaihertaisi. Ovelta suoraan pedille, 10 minuutin ultraus, josta dvd-tallenne, nippu kuvia ja lasku kouraan, siinäpä koko homman ydin. Varmasti potentiaalisiin kysymyksiinkin olisi kysyessään vastaukset saanut, mutta mulle tällä kertaa pääasia oli (ja tässä järjestyksessä) sydämen tavis-ultraa varmempi tsekkaus, istukan sijainti, kohdunsuun kunto, sukupuolen varmistus ja kuvat.

Painoa oli jo kertynyt 491 grammaa (tarkat laitteet juu), syke noussut 152:een ja sukupuoli oli pysynyt ihan samana, nyt sainkin vähän monipuolisemman esittelyn siitä. Istukan tiedän nyt sijaitsevan yllättävänkin korkealla, ihan navan seudulla siis ja veitikan pää oli ultran aikaan oikeiden kylkiluiden alla, juurikin siinä istukan huudeilla. Sais se käpäläänsä vielä välillä mahtumaan siihen seinämän ja nassunsa väliin. Ei mikään ihme siis, että liikkeitä tuntuu alaosassa selvästi enemmän ja sielläpä sitten oikeastaan joka puolella nykyään, ihan omaa selkäpuolta myöten. Ja mukava oli tietää, etteivät nuo epämiellyttävänkään nuljuvat potkut kohdunsuulle hallaa tee, vaikka tuntuvatkin.

Ei-niin-tieteellistä antia oli nähdä "nyrkkeilysuojauksen" nosto kasvojen eteen, kun lääkäri koitti ulkopuolelta tökkimällä saada heppulia kääntämään päätään ja ihan loppuvaiheessa nyrkillä tarttuminen omasta jalasta. Mä kun en edes tiennyt, että toinen osaa tässä vaiheessa jo tarttua? (Mitä jos se tarttuu kiinni napanuoraan ja vetää, kumpaa meistä sattuu se? Kun eihän se vissiin vielä tiedä itteensä tarttuvan?)

Oiskohan isänsä nenä, vai hämääkö ultra?

Jalkaterät oli pään kanssa melkein samaa kokoluokkaa.

Jaaha, Bloggeri käänsi tääs kuvaa, mutta nyrkkiote jalasta siis tässä.

Loppukevennyksenä: Seiskaluokan teknisten töiden tunnilla vääntämäni ja 13 vuotta tyhjäkäynnillä nuokkunut kehto pääsi äsken tositoimiin! Ja vaan noin tunti sen jälkeen kun olin eilisen kirpparikiertelyn liinavaatetulokset sinne pehmusteiksi vihdoin lykännyt.