Terhin hedelmäsalaatti ja vinkit

Yksinäisen illan aterioinnin innostamana päätin kirjoittaa tosta hedelmäsalaattiateriasta sitten ihan blogitekstinkin. Mieleen tuli kuitenkin laajentaa aihetta vähän pidemmälle ja jopa jakaa itse hyödylliseksi kokemaani maalaisjärkitietoutta! Vaikka tää nyt raskausblogi onkin, ennemmin kuin mikään kulutusvinkki- tai ruokablogi niin miksei moni sattuisi hedelmien ja vihannesten laajemman kulutuksen ja tarkkailun juuri odotusaikana? Joten ensihätään Terhin hedelmäsalaatti ja jälkkäriksi arkiset vinkit toimintaan kauppojen hedelmä- ja vihannesosatoilla. (Ainakin jossain määrin oon huomannut, ettei tällaset kaikille mieleen tule.)

Hanki haluamiasi hedelmiä haluamasi määrät. Itseltäni jäi nyt esimerkiksi salaattiklassikkoni kiivi kauppaan, koska ne oli kaikki raakoja. Samoin meloneita ei ollut pilkottuina ollenkaan ja kokonaista en halunnut ottaa, kun näilläkin tulee jo liian iso annos. Vahvan makuisia (sitrukset, banaani) on hyvä ottaa vähän vähemmän ja mietoja (meloni, päärynä) ehkä määrällisesti enemmän, niin tasapaino säilyy.

Hedelmäthän on ravintona aika haperoa meille suomalaisille. Kuljetus- ja säilytysmatkat on pitkät, torjunta-ainemäärät huikeat ja makukin talvisin vähän niin ja näin. Kaiken hyvän mitä hedelmistä voi saada saa terveellisemmin vihanneksista. Vihanneksista puuttuu hedelmissä ekstrana saatava hiilaripommi, hedelmäsokeri. Mutta koska olen raskaana, niin mä saankin nyt syödä ihan mitä huvittaa! (Hähä!)

Pilkotaan kaikki kulhoon.

Sekoitetaan.

Lisätään terveelliset ja epäterveelliset ainekset, eli purkki maitorahkaa, puoli purkkia raejuustoa ja purkki maun mukaan vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä. Ja sekoitetaan.

Ja syödään. Yleensä usemmassa osassa, kun kerralla ei jaksa.

Sitten nää satunnaiset vinkit. Jotain varmaan jää puuttumaan ja sit harmittaa, mutta ei voi mitään.

Kaikesta kotimaisesta: Nyrkkisääntönä voi muistaa kaiken "maanpäällisen" sesongin loppukeväästä loppukesään ja taas "maanalaisilla" puolestaan kesästä tai alkusyksystä talveen. Ankeinta aikaa aletaan siis kohtapuoleen kotimaisen kasviksen suhteen elellä, kun viime kesän sipulitkin alkaa loppua ja ensi kesästä vasta haaveillaan...

Avocado: Kivikovat ei välttämättä kypsy ikinä, mutta usein hyvin esikypsyneitä on ympäri vuoden tsägällä vähän kaupasta riippuen, eli kannattaa tarkailla omien lähikauppojen toimittajien mentaliteettia. Nykyään tarjolla näyttää ympäri vuoden olevan pääsääntöisesti vain yhtä ainoaa (Hass) lajiketta, kun ennenmuinoin rinnalla etenkin kesäaikaan pyöri myös kauniin vihreä ja tasakuorinen Fuerte. Eli jos Fuertea näkyy, vinkatkaapa! En ees muista enää oliko se parempi koskaan tai mitään, mutta ihmettelen vain mihin katosi... Niin ja monesti isosta avocadokasasta saattaa ne alimmaiset olla parhaiten kypsyneitä, eli kannattaa metsästää jos samana päivänä haluaa syödä...

Irtotuotteet: Irto on aina kilohinnaltaan halvempaa kuin rasioitu tai pussitettu. (Paitsi ehkä joskus harvoin jotkut tarjoukset.)

Kiivi: Ylläri kyllä talvisesonkituote, eli nyt kannattaa! Tähän pätee vähän sama kuin avoonkin... Kivikovat saattavat vaan suoraan pilaantua, eikä kypsy koskaan. Liiallisella käytöllä muuten laksatiivisia vaikutuksia (ainakin mun miehelle)!! (Ja ihan OT sitten vielä: yksi köksäntunnilla oppimistani asioista on, ettei kiivi liottamatta hyydy liivatteella, siinä on joku vasta-aine, hyvä muistaa esim. kakkuja koristellessa kiiveillä!)

Kurkku: Pilaantuu laikkumaisesti ja useimmiten päädyistä, eli ne kannattaa tsekata etenkin talvipakkasilla ja kesähelteillä.

Mansikka: Ulkomaiset voi jättää äitienpäiväkakunkoristeiksi suosiolla. Aikoinaan kun poimintatöissä kesäsin vaikutin aivan ehdoton suosikkilajikkeeni oli Honey! Sitä näkyy ainakin pk-seudulla älyharvoin, eli jos näet, ota sitä! :P

Melonit: Kesästä syksyyn sesonki, saattavat hyvin säilyä kaupan varastoissa jopa talveen asti, kypsyystsekkinä napapää joustava muttei löllö, saattaa tuoksua makealt, isoissa yksilöissä ontto ääni kopauttaessa. Pilaantumisesta kertoo pehmeät tai tummentuneet kohdat kuoressa, etenkin siellä napapään lähellä.

Omput: Hyi en suosittele (paitsi kotimaista ja ehkä luomua ja ehkä syksyisin :). Raakoja juttuja voi tosin kotona koittaa pikakypsyttää paperipussissa omenoiden kanssa, mutta varo pilaantumista!

Perunat, porkkanat, tomaatit: Älä syö vihertäviä, alle millin kokoiset itämiset ei haittaa, porkkanoista naatit pois kotona, niin säilyvät paremmin.

Rasiatuotteet (mitkä vaan): Alapintaa kurkkaamalla näkee nopeimmin pilalle menneen, kun siihen suuntaan ne nesteet ja muut valuvat.

Sipulit: Tuoreet kesällä, kuivatut syksyllä ja talvella, keväällä saattavat loppua ja joudutaan ulkomaisilla (helposti pilaantuvilla) paikkaamaan vajetta. Näissäkään ylläri kyllä itäminen ei haittaa, vaan jotkut jopa tykkää että versot ois hyvänmakusia (en oo ite kokeillut).

Sitrukset: Talvisesongin tuotteita, makeimpia yleensä pienet, painavat ja ohutkuoriset, kun taas väri ei paljasta mitään!

Säilytys:
Kaikki kannattaa säilöä umpinaisesti (kaupan pussi, ekommin säilytysrasia) ja vedellä kastelulla voi ennaltaehkäistä ja jälkipelastaa nahistumista. Esim. salaatti- ja yrttiruukut ennen säilömistä kannattaa aina kastella niinkuin kukatkin ruukuissa ja jos ei vähään aikaan käytä niin kastelut väliin. Ihan nahistunut salaattikin pelastuu vielä jääkylmässä vedessä liottamalla. 
Rehut on osittain myös olennaista säilyttää aina samassa asennossa, missä itse tuotekin on alunperin kasvanut. (Eli salaatit ja tilli esim. pystyssä jääkaapin ovessa, basilika pystyssä ikkunalaudalla, jne.) Sanotaan, että jopa porkkana säilyisi paremmin pystyasennossa naatti ylöspäin jossakin boksissa, mutta tätä en ole kyllä itse kokeillut! Jos teet sekasalaattia pidemmäksi aikaa, kannattaa eri osat jättää erilleen ja suljettuihin astioihin, niin säilyvät jopa monta päivää, etenkin kostutettuina.
Kannat sun muuta on hyvä jättää kiinni kasvikseen muissa paitsi juureksissa (omena, terttutomaatti, salaattikerä, sipuli). Ehkä se luulee vielä saavansa kasvaa kasvimaalla tän seurauksena?

Valikoimat: Kaupat tilaavat hedelmä- ja vihannestuotteet manuaalisesti, eli siellä on ihan oikeesti yksi tai muutama ihminen, jotka päättävä kuinka monta laatikkoa avocadoja viikonlopuksi otetaan, kuinka pitkän ajan varastoa niitä takatiloissa säilötään ja missä ne on esillä. (Toki sesongit ja saatavuudet myös vaikuttavat, kun esim. kotimainen kukkakaali vaan loppuu täysin markkinoilta tammikuussa, sitä ei saa kun sitä ei ole.) Mutta pointti siis on, että jos huomaat jonkun loppuvan liian usein, olevan huonolaatuista tai mitä vaan niin pistä mailia kauppaasi! Toinen vähemmän vaativa keino on tutustua tarkemmin eri lähikauppojesi tyyliin ja tapoihin ja hakea kustakin erikseen se, mikä siellä on hyvää tai muuten vaan toimii. Sesongit ja tarpeet vaihtelevat, eli yritä itse miettiä koko osaston tuotteiden hankkimista kaikkien asiakkaiden tarpeisiin jopa viikko eteenpäin. Kaikkea ei vaan aina huomaa, joten siinä voi ihan hyvillä mielin auttaa vinkkaamalla.

Ja vuoden 2013 vihanneshan on chili! Että onnea vaan imetykseen! >:D

((Loppukevennyksenä: Mielenkiinnosta omia silmämääräisiä huomioita kohtaan tein tän Lindexin klassikon, rintsikkakokotestin mittanauhalla ja aika oikeassa olin! Ihan tarkkoja senttimääriä en muinaisista mittailuista tietty muista, mutta tuolloisesta on koko "mittojen mukaan" (ainahan vähän riippuu liivimallista sitten irl) kasvanut tosiaan sen kaksi kuppikokoa ja kaksi ympärysmittaa... 85 F:ään asti. Kuulostaa hurjalta, mutta ei nää niin isoilta näytä vaikka tuntuukin! (Onneks.)))

Odottavien fysioterapiaryhmästä

No olihan se kivaa. Kymmenisen naista, kaikki muut enemmän raskaana kun minä, mutta meno oli oikein rento. Aiheinahan oli kaikille odottaville tutut lantionpohja, SI-nivel ja liikunta raskausaikana. Viimeisen koin vähiten mielenkiintoiseksi, koska anti mulle itselleni ei ollut paljoakaan. Sain ainakin tietää, että pitkät vatsalihakseni ovat tässä vaiheessa noin kaksi senttiä toisistaan jo erkaantuneet, että osaan reenailla syviä vatsiksia ja lantionpohjaa oikein. Bonuksena fyssari tunnin jälkeen vahvisti diagnoosini häntäluunviereiskivusta toiselle jalalle varatessa todella kaikkein todennäköisimmin SI-nivelen löystymisestä johtuvaksi. Toki kivana lisänä hän epäili, että koska vaiva on poistunut elämästäni, se saattoi johtua vain väärään asentoon niksahtaneesta nivelestä, jonka sitten olen jotenkin saanut takaisin paikoilleen. Tosin sellaisenaankin vaiva mitä todennäköisimmin palaa myöhemmin. Onneksi avuksi voi ottaa SI-vyön! (Tosin niitä ei ole Helsingin kaupungilla lainaksi tai vuokraksi antaa, joten ostosreissuksi menee siinä tapauksessa.)

Ehkä erikoisin hyöty minkä koin saavani oli mallinnos lantion luista, lihaksista ja nivelistä. SI-nivel tulee latinankielisistä ristiluun ja suoliluun nimistä, eli on siis sama kuin lantiokipujen yhteydessä höpöttämäni risti-suoliluu-nivel. Ristiluu on lantiossa (alaselässä) se keskeinen pystyluu "selkärangan alaosa" ja suoliluu sitten se vaakataso siinä ympärillä, konkreettisimmin tuntuu siis ns. "lantioluina", jotka jenkkakahvojen alla törröttävät. Tää koko rakennelma kun siis raskaudessa synnytystä odottaen ja relaksiinihormonin tuella löystyy syntyy kaikenmaailman selkä-, lantio-, lonkka- ja muita ongelmia. Mahan paino, joka ryhtiä muuttamalla rasittaa selkää ja lonkkia ennestään lisää tietenkin koko nautintoa. Tämän kaiken ja ne lantionpohjanlihakset kun sitten näki sellasena palasista koottuna mallina, niin asia hahmottui paljon konkreettisemmin kun mitä pelkistä kuvista. Varmasti monelle muulle ryhmä tuo paljon muutakin hyvää.

Liikunta- ja venytysohjeet nyt eivät mulle kovin paljoa uutta tuoneet, kun niin hyvin olen kokemuksia ja tietoa jo kartuttanutkin. Ja eiväthän nuo perusideat miksikään muutu oli raskaana tai ei (kineettinen ketju, syvien lihasten tuki ja niin edelleen). Toki hyvä pointti oli kuulla syy, miksi juoksu olisi hyvä pistää tauolle loppuraskaudesta vaikka hyvältä muuten tuntuisikin. Ja syyhän on ne lantionpohjalihakset ja niihin kohdistuva korostuva paine. Ei siis se vauva. :) No juoksemaan en olekaan vähään aikaan ehtinyt, että huomenna voisi pitkästä aikaa testailla miten se edes sujuu. Joko viimein sattuu?

Tosi kiva oli kuitenkin muitakin odottajia nähdä ja varmasti sain minäkin taas intoa ja inspiraatiota raskausajan treenejä ajatellen! Lantionpohjatreenitkin on vähän taas unohtuneet koulun myötä, mutta nyt kun sai selkeät vinkit mitä ja miten niin johan luulisi helpottavan. Aion tosiaan näistä urheilu-, liikunta-, treenaus- ja muista asioista kirjoitella vähän laajemminkin vielä, niin siksipä en tässä niitä ihan aasta ööhön käy läpi. Lisäksi oon ihan naatti! :D

Tissit

Ristus ne on (taas) kasvanu! Että huh huh vaan... Ei mitään järkeä. Mitkähän mittasuhteet saavutetaan kaikki kimpassa (minä, mun maha ja ne) vielä tässä pitkässä puolessa vuodessa! Ja ilmeisesti tän kokomojahduksen seurauksena ensimmäinen teeny tiny raskausarpikin ehkä havaittavissa! (Riippuu valaistuksesta vielä... Ja toivottavasti sellaiseksi jääkin...) Nyt alkoi siis tehoöljyäminen! Noista kuppikoista en tarkemmin osaa tällä hetkellä sanoa juuta tai jaata, koska sen plussatestin jälkeisen tehopaisumisen jälkeen oon käyttänyt vaan joustavia urheilurintsikoita. Onneks oon niitä käyttäny työrintsikoina muutenkin jo iät ja ajat, että varasto on kohtalaisen kattava. Sillon taisi kuitenkin tulla joku 1-1,5 kuppikokoa, joten sen ja silmä- ja näppituntuman perusteella sanoisin, että tän hetkinen saldo normisettiin on joku +2 / +3 kuppikokoa vähintään. Mieskin jo myöntyi tän ihan itsenäisesti eilen toteamaan, vaikka silloin alkuun sitä päivittelin, eikä moinen ollut (vielä) näkevinäänkään.

Ja illalla sitten vihdoin in action raporttia, kun on vuoden eka ohjattu raskausasia, eli kunnallinen fysioterapia koettu. :) Leppoisaa päivää kaikille!

Ensimmäisen kolmanneksen vinkit

Koska olen nyt ihan armoitettu odotuskonkari, kun ekan kolmanneksen vaihtumisesta keskimmäiseen on jo melkein kaksi viikkoa, niin ajattelin koota pienen listan tuoreesta muistista jälkikäteen. Veikkaan ettei tämä sama lista päde ainoaankaan muuhun odottajaan mun ohella, mutta samapa se. Kukin omalla vastuullaan siis. Listaa voi hyödyntää myös isän osalta.

Kohta 1.

Sekoa rauhassa. Siitä toipuu kyllä. Ja sitten voi seota vähän eri tavalla uudestaan (viitaten esim. tähän tarvikehuumaan, joka onneksi alkaa sekin hellitellä jo)! Jos et ole tyyliin USA:n presidentti (tai vaikka kirurgi) niin pieni huumaantuminen raskauden alkuvaiheista ei ole IHAN NIIN vaarallista, mitä se ehkä sillä huimimmalla hetkellä tuntuu. Aikaa niille tavallisille asioille löytyy kyllä vielä sen alkuhuuman jälkeenkin, joten anna mennä. Ei se helppoa ole, etenkään ilman tunnontuskia, mutta hyvä tilaisuus harjotella! Ja ainakaan mulla ei juuri ollut vaihtoehtoja. Mikä oli hyväkin. Koska...

Kohta 2.

Muutu rauhassa. Muuttumistarve on varmasti huikean erilainen esimerkiksi kolme vuotta pienokaista vääntäneille jotka viimein onnistuvat versus minä, mutta ei sekään varma nakki ole! Jokainen ehkä tarvii vähän erilaista muutosta, joku ei minkäänlaista, mutta jos tarvii niin sille on hyvä antaa rauhaa, tilaa ja ajatuksia. Tuo 1. kohdan sekoiluhuuma vähän helpottaa tätä muutosvaihetta, ainakin mulla antoi hyvän inspiroivan alkusysäyksen. Ihan niin paljon ei ottanut päähän punkusta luopuminen, bilemieliset viikonloppurötväilyt ja ajan kuluttaminen ihan niinkun just nyt huvittaa. Tän kämpän tuparitkin on vielä pitämättä ja niin taitaa jäädäkin hetkiseksi! Sain kuitenkin jotain sellaista tilalle, että enimmän aikaa se on aika uskomattomasti parempaa. (Ja tähän ajatukseen on hyvä nojautua, kun kännikaverisi ärsyttävät, mutteivät silti päästä sua ajoissa kotiin nukkumaan. Plus ajatukseen, ettei kohta tarvitse sitäkään nähdä, koska alun perinkin olet koko illan ollut vauvan kanssa kotona!) Käytännön muutosta vahvempi on kuitenkin se henkinen puoli. Itseasiassa omalta osaltani sanon, että ekalla kolmanneksella mulla suurimmat muutokset tapahtuivatkin juuri pääkopassa. Olen oppinut ehkä eniten jo tässä vaiheessa olemaan liikoja stressaamatta (odotetaan sitä loppuvuotta...) ja pitämään itsestäni parempaa huolta (örkistä tietty siinä sivussa). Entisestään ovat vahvistuneet vanhat hyvät taidot itseni kuuntelemisessa ja motivaation herättelystä vaativiinkiin tehtäviin. Myös ilokseni tulevaisuuden suunnitelmat kumma kyllä tuntuvat helpommilta ja selvemmiltä kuin vielä pari kuukautta sitten.

Kohta 3.

Ota selvää. Tähän auttaa myös kohta 1 ja tämä itsessään tukee kohtaa 2. Minkä kokoinen se on juuri tänään? Mitä kannattaa tehdä? Kuka tietää parhaiten? Mistähän tämä kipu johtuu? Ja Google on ystäväni ja googlediagnoosi intohimoni! Miehen ja satunnaiset muut läheisetkin saa helposti hyvälle tuulelle heittelemällä kommentteja "tänään sillä varmaan alkaa kasvaa jo tukka" ja "se on joku tällanen vasta *näyttää etusormella ja peukulla noin 5 senttiä* ". Netistä, kirjastosta, neuvolasta, keskusteluryhmistä ja blogeista löytyy vaikka mitä jännää, söpöä ja kivaa! Joskus voi käydä niin, että ne ihan alkuun ällöttävät mä-perehdyn-tähän-sit-ku-on-sen-aika-jututkin (as napanuora, istukka, synnytys, miten epiduraali laitetaan, mikä on peräpukama) alkaa tuntua yhtäkkiä ihan kiinnostavilta! (Okei, epiduraali saa mulla kyllä jalat vähän löllöiksi edelleen, vaikka mä sentään katson verikokeet sun muut iteltäni ihan alusta loppuun silmiä räpäyttämättä!)
Ja tähän vielä lopuksi, että jos löydät jotain mielenkiintoista ja hyödyllistä, laita se linkki tai muu jonnekin talteen. Ikävä etsiskellä jälkikäteen.

Kohta 4.

Jatka normaalisti. Jos sun normaali on edes jotakuinkin terveellistä. Mitään toimintaa (paitsi nää perus röntgeneissä juoksemiset ehkä ja sellaset?) ei tarvitse lopettaa. Ellei se tunnu jotenkin pahalta (yrjöttää, sattuu, itkettää). Elä sitä normaalia elämää, ennenkuin möhö tai jonkun nivelen löystymä yllättää joissain asioissa (se päivä tulee pian). Riehu, nosta syke yli 200, hypi, kyyki, istu ihan kippurassa pyörän satulassa, nuku vatsallaan, rakastele kaikissa asennoissa, syö hirveet ähkyt, kanna 50 kilon kauppakassit kotiin ja nosta sitä pesukonetta! :) Vaikka raskausmöhöbrassailukin on ihan siistiä, niin on se kiva myös vielä maastoutua maailmalle ja näyttäytyä rakkaalle ihan vaan naisena, eikä mahana.

Kohta 5.

Relaa vähän ja ota ilo irti. Itse olen jopa jo kokenut pientä surua siitä, että tämä on se ainoa ensimmäinen odotus. Jos joskus saan lisää örkkejä mahaan, niin tunteet ja muut tulee olemaan jossakin määrin eri. Ja tää kun on nyt niin ihkua! Silti olen onnistunut hurahtamaan nyt tähän menoon ihan täysin. Jos siltä on tuntunut, olen välillä jopa unohtanut koko möhö-örkin olemassaolon (etenkin alkuvaiheissa kun ei ollut tiettyä tottumusta). Toisaalta välillä saatan tietoisesti pohdiskella sitä ja jutella sille. Nyt ei oo mitään pakko jos ei taho!

Kuvasatoa

Pienet vaatelöydöt taas Lauttasaaren Oranssitorilta. Tulevan kummitädin kanssa siellä pyörittiin ja hihiteltiin hyvät tovit. Hassuja huomioita tuli lukuisia. "Täti"kin keskittyi ekat pari rivistöä aika tiiviisti vaan omiin aikuisvaatelöytöihinsä ja vähän ehkä sieltä täältä huikkasi että "tos on jotain lastenvaatteita", jotka jätti mun pengottavaksi. Aika pian muuttui sitten ääni kellossa ja tongittiin höyryten kumpikin noita bodypinoja löytöjen toivossa. Jotenkin kirppistely on niin paljon helpompaa kun on jotain tiettyä tavaraa, jota etsiä. Pelkkä "jotain kivaa itselle" on liian laaja, tuntuu toivottomalta! Hintaa moiselle läjällä (ja mun Hello Kitty -kaulakorulle, joka ei päässyt kuvaan) tuli taas se reilu pari kymppiä. Asiallista!

15+0

"Virallinen" jumppavaatemahakuva eiliseltä tasaviikolta, 15+0. Siksi kaksi kuvaa, että tossa nyt näkyy kuinka paljon vähän toi housunvyötärö mahan päällä enää vaikuttaakaan! Ekassa kuvassa vyötärö siis mahan päällä, tokassa ei. :) Tolleen mahan päällä yleensä matkaan salille ja takasin (tuntuu jotenkin lämmittävämmältä ulkona takin alla) ja sitten itse tunti/tunnit kuluu vyötärö mahan alla, muuten tulee ihan hervottomat painaumajäljet. (Joita saatan väsyneenä kauhuissani luulla raskausarviksi! :D Ainakin aamuisin yökkäripainaumia! :P)

15+1

Ja loppuun vielä arkivaatemöhökuva tältä aamulta. Vyöstä voi päätellä, että olen nyt alkanut päivittää eri keinoin tavallisia naisvaatteitani vähän äitiysvaatemallisiksi. Otti niiiiiin sairaasti päähän viikko sitten maanantaina yhdellä alkaneella kurssilla kun yksi likka ihan rehellisen avoimen pohtivasti koko luennon toljotteli mun "vauvamakkaraa". (Voitte kuvitella millanen toi möhö on kun luennolla pirteässä ja hyvässä ryhdissä  vähän väsyneenä ja venkoilevana istuksii.) Olisin tietty voinut tyylikkäästi vaan tokasta, että "joo on sieltä tulossa jotain" tai sitten ei-tosiaan-tyylikkäästi siinä esittelykierroksella mainita jotain asiasta. Mut... ää... not my cup of tea. Ehkä se tänään uskoo?

Ps. Yhellä luennolla (jonka sit kyllä päätin tenttiä, kun oli toinen luento vähän päällekkäin) oli opiskelija lastenvaunujen kanssa! En oikein tiedä vielä mitä ajatella! Hiljaa se kyllä oli, propsit siittä.