Hankintalistausta

Tällanen on ollut nyt muodissa foorumilla ja näyttäisi olevan muuallakin ja ihmekö tuo. Osa tarvii jotain ja osa jotain, toisen tarve on toisen turhake ja niin edelleen, joten kun varmuutta ei ole niin tietoa kaipailee. Ahdistus maximus jo nyt tästä tavaranpaljoudesta, mutta onneksi tää on sellanen tarvikegenre, että hyvin irtoaa käytettynä ja saa sitten joskus vielä eteenpäinkin toivottavasti...Tässä kuitenkin tämänhetkinen omani:

Hankintalista
(Yliviivatut hankittu keinolla jos toisella, *-merkittyjä tulee äitiyspakkauksessakin vielä, kysymysmerkilliset kuuluu osastoon "jos tulee halvalla joku tosi kiva käytetty vastaan, niin antaa mennä, muuten ei kiire tai tarve ollenkaan.)

Vaatteet *
Vaipat, harsoja lisää, näpsyt, potta, kuivaliinat, säilytyspussi likaisille *
Kehto, pinnis, liina- ja vaihto liinavaatteet, pyyhkeet, yms. *
Rintapumppu, maidonkerääjä, rintakumi, säilytysastiat, liivinsuojat, luomukorvike varalle
Rintareppu ja kantoliina
"Lääkekaappi" (Eli klassiset Bebanthen, Lansinoh, d-vitamiinitipat, parasupot, särkylääkkeet, ja muut roippeet, muitakin tuli vähän turhempia jo hommattua, eli sinkkivoidetta, shampoota, talkkia sun muuta, tunnustan... Se kuulemma hyödyllinen pieruvaivalääke puuttuis vielä!)
Froteet sänkyyn, vaipanvaihtoalusiksi, tms. *
Purulelu, unilelu
Turvakaukalo (saisko jostain lainaan, vuokraan, tms. niiksi 10 tunniksi vuoden aikana kun tullaan ehkä tarvitsemaan?)
Vaunut ja niiden sälät
Tumppuja, sukkia, sukkiksia lisää
Isompi sänky koko perheelle :D
Paikka, asia, juttu mihin säilöä esim. vaatteita ja vaippoja lähelle vessaa
Nenäimuri (Oon ite niin nokkatukko ja allerginen, että oon takuuvarma että tulis käyttöön ihan heti! :) Ja pessimistihän ei sitten petykään, vaan yllättyy ilosesti jos oiskin turha hankinta!)
Urheilujuomat ja shamppanja sairaalaan
Hyvä kamera
Reppu
Ruokaa ja tarjoiluja kaappiin ja pakastimeen
Imetysvaatteita ehkä vähän enempi varalle?
Hoitoalusta?
Sitteri?
Leikkimatto?
Imetystyyny tai tavistyynyjä lisää?
Syöttis?
Itkuhäly?

Ja nyt saa kommentoida! Mikä ollut teillä turhaa, tarpeellista? Mitä sulta puuttuu? Tarviikonäitä niin juurta jaksain miettiä, jaksaako ihan vastasyntyneenkin kanssa lähteä tarpeita metsästämään jos jotain elintärkeää puuttuu? Voiko jotain ihan elintärkeää puuttua?

Raskausdementian oireita?

Okei. Puhhuh.
Oon ilmeisesti nyt jossain virallisessa ja pahassa raskaus-koulu-dementia-stressi-tilassa, koska:
Meinasin pari päivää sitten lipsauttaa miehelle sukupuoliasian harmittelemalla ääneen, että "pitäsköhän muuten hankkia 'vaatekappaletta x' vauvalle, kun se nyt kuitenkin on x ja niitä meil ei oo ollenkaan vielä".
Tilaani ei nyt siis alkuunkaan kuvaa toi lipsahdusvaara, vaan enemmänkin se, että ajattelen noin edes sen verran että puhun siitä ja että jopa menin sitten samaisesta asiasta näkemään unta viime yönä! Seuraava ja melkeinpä raskauttavampi todiste on se, että tulin tämän stressipelkoni jakamaan tänne ja vasta sormet näppäimistöllä ja kohdistin vilkkuen tajusin, että enhän mä voi, koska silloin paljastan sen sukupuolen täällä! Joten lopputuloksena on postaus, jonka aikana meinasin paljastaa blogissa sukupuolen sekä vahingossa, että turhautuessani tarkoituksella ja jossa ei silti ole päätä eikä häntää! Sori!

Muodonmuutos keskenmeno -> keskonen etenee, koska ensi viikosta eteenpäin jo puolet syntyvistä pelastuvat! (Viikolta 28 eteenpäin sitten samainen luku on jo 90%...)

Ja pelastuksesta puheen ollen, uskonasioistakin voisin muuten joku päivä höpistä. :)

Perhevalmennuksen eka osa

Käsitykseni mukaan näitä perhevalmennuksia järkkäillään eri puolilla Suomea vähän eri resepteillä (ja eri tahojenkin toimesta?), mutta meillä siis Helsingissä HUSsin alueella mennään terveyskeskusten ja sosiaaliviraston yhteistyöllä. Käyntikertoja on ennen synnytystä varsinaisesti kolme, mutta lisäksi yksi vähän omatoimisemmin järjestettävä synnytyssairaalaan. 5.-8. kerta on sitten hamassa tulevaisuudessa, jota en hirveesti osaa vielä sillä mielellä ajatellakaan, että kiinnostaako joku perhevalmennuksessa ramppaaminen vai ei. Ekan kerran aiheena oli ryhmän tutustuminen, "mielikuvavauva" ja imetys. (Voin nyt paljastaa, että ensi kerralla toukokuussa olisi luvassa parisuhdetta, vanhemmuutta ja vauvanhoitoa ja sillä vikalla sitten synnytystä ja lapsivuodeaikaa.)

Ennakko-odotuksina mulla oli lähinnä itseäni vanhempia odottajia samassa tilassa ja samanlaista diipadaapaa raskaudesta ja vauvoista kuin nettikin on pullollaan. Ja niinhän se suunnilleen meni.

Paitsi ettei ne vanhemmat tulevat äidit nyt ihan niin vanhoilta tuntuneetkaan ja joukossa taisi olla ainakin yksi nuorempikin (ehkei kuitenkaan mua nuorempi?)! Peloistani huolimatta ei jouduttu edes aluksi leikkimään mitään kiusallisia tutustumisleikkejä, vaan homma hoitui vähän aikuisemmin ihan vaan esittelykierroksella. Mitään isompia yhteyden ja vertaistuen tunteita en kuitenkaan itsestäni tuona päivänä löytänyt. Aika tilastokeskiarvolta meidän ryhmä kaikin puolin vaikutti, vaikka siis asuinalueesta johtuen ehkä keski-iältään vanhemmalta. (Mikä muuten se juttu on, että kolmekymppisenä "kaikki" naiset leikkaa lyhyet hiukset? Se oli niinkun niiiiin stereotypia tuolla ryhmässä ja just se mitä olin odottanut täytenä totena! Meitä oli kuusi naista ja hiusjakauma oli: minä puolipitkine luonnonkiharanykeröineni valmiina kouluun seuraavaksi, se toinen nuori nainen jolla oli puolipitkä letti toisella olalla, tumman ja tulisen näköinen pitkätukka ja oikeesti loput 50% oli varustettu näillä keski-iän-lähestymis-kampauksilla...)  Tutustumislöpinät toki sisälsi sitten tietysti raskausoireiden kertausta ja yleistä vointi- ja fiilishöpinää.

Mielikuvavauva-aihe piti sisällään no... öö... mielikuvavauva esittelyn? Tuntui jotenkin haperolta moinen, koska itse oon kokenut alusta asti niin voimakasta mielikuvitusta tulokkaasta ja tuntenut siihen yhteyttä ja läheisyyttä. Mielenkiinnolla jään odottamaan jääkö itse vauva synnytyksen alla taka-alalle ja itse synnytys ja lapsivuoteilu saaden siten suuremman lohkon mun mielenliikkeistä, niinkuin nuo tuolla lupailivat?

Valmennusvetäjien perusteella en voi muuten tässä vaiheessa kuin huokua ja hihkua helpotuksesta oman neukku-tätini ansiosta! Joku roti tässä maailmassa sentään, että sellasen kokeneen herttaistädin sain, enkä valmennusvastaavien tapaisia virkaintoisia, pinkeän pirtsakoita neuvolasukkuloita. Sama täti kun siis todennäköisesti (ellei eläköidy) jatkaa synnytyksen jälkeenkin ja tosi tiukkiksen kanssa voisin loppujen lopuksi ollakin sitten helisemässä, vaikka ehkä jo ehdin täälläkin oman tädin leppoisuutta harmitella. No en harmittele enää, perjantaina ilolla nähdään!

Imetysosion hoiti 15-minuuttinen propagandavideo ja pienimuotoinen kysymysosio päälle. Mitään uutta tietoa (mulle) ei tuosta lohjennut, mutta ehkä oonkin hätähousuillut tietoja sitten netistä jo liian aikasin. Ekan perhevalmennuksen perusteella nyt pikaiseen siis luonnehtisin, että tiedonjanoinen ja kiinnostunut kyllä saa tietonsa helposti (varmaan helpomminkin) muualtakin, mutta tottakai kaikki hyvinvointivaltion rippeet kannattaa hyödyntää aina! Säilyvät sitten tuleviakin sukupolvia varten...

Sunnuntain sutinaa

23+0

Toinen kissa hyöri koko aamun niin innolla jaloissa, että sen sai lopulta ottaa kuvaan mukaan, koska muuten olisi hengaillut jossain mahan ja linssin välimaastossa. Mutta eipä se sitten rajauksen takia kuvaan päässytkään, höh. Tuollanen möykky se nyt sitten on, kun viimeinkin on ehkä vähän alkanut tuntua raskaalta juostessa. Jos olis kesä ja lumesta ja jäästä puhtaat maastot niin kulku olisi vielä ihanan kevyttä, mutta rämpimiset vaativissa oloissa ylimääräisten painojen kanssa on jo käynyt vähän haastavaksi. Ylämäissä oon jo hyvän aikaa luopunut juoksuaskelista ja nyt sanosin, että juoksu kokonaisuudessaankin muuttunut hölkkäilyyn. Aion kuitenkin nauttia siitä ihan rauhassa tuolla kauniissa kevätsäissä niin kauan kun ei pahalta tunnu, vaan ainoastaan raskaalta! Raskaaltahan sen treenin kuuluu tuntuakin, että tapahtuu kehitystä! Joten hiiteen siis virkaintoisen  fysioterapeutin pelottelut. (En vaan oikeesti käsitä miten mikään treeni voisi olla lihakselle haitallista, vaikka sitten lantionpohjasta kyse olisikin...)

Tässä sitten uusi, viime keskiviikkona kotiutunut arvokas ja iäkäs perheenjäsen. Pipsa-piano (Pirreksikin saa haukkua)!
Kaverini huuteli feisbuukissa olisiko joku halukas sen kotiuttamaan isänsä muuttorytinöistä ja minähän olin. Enemmänkin kuin halukas, sillä oon pianottomuuttani jo ehtinyt vuosikaudet murehtia. (Edellinen venäläinen romuni jäi aikoinaan lapsuudenkotiin ja siellä sitten myytiin eteenpäin.) Tämä saksalainen 1920-luvun antiikkikapistus -leidi (melkein yhtä vanha kun mun mummo!) siis nyt seisoo tuossa vieressä reippaanlaista huoltoa vailla, mutta siinäpä mulle projekti kevääksi, kun vauvatarvikkeetkin suurimmalta osaa on plakkarissa jo. Kymmenisen vuotta ainakin oon kuulemma täysin koskemattomana seissyt ja mahdollisimman pian pitäisi saada ainakin jonkinlaiseen soittokuntoon. Kissaparat hieman säikähtivät muuttajaa, kun eka jouduin kuljetuksen alta ne telkeämään makkarin puolelle (tavatonta) ja kun sieltä vapautuivat oli olkkariin ilmaantunut tällainen vieraanhajuinen ääntäpitävä asia. Itseänikin kyllä voisi vähän pelottaa, jos kaveri alkaisi yöllä yksinään soittaa täällä, koska sen verran kauhuleffavireessä se on. Pääpiirteissään vaikuttaa kuitenkin kunnossa olevan, ainakin kaikki äänet toimivat ja suurimmat sisäosat on ehjiä silmämääräisesti. Joten informoin kun projekti edistyy ja pääsen örkkiä ilahduttamaan ja vihastuttamaan pimpotuksillani! (Ja on karvalapsetkin jo kumpikin uskaltautuneet omineen päälle hyppimään kummemmin houkuttelematta!)

Tänään en myöskään malttanut odottaa, vaan kävin Kelan nettiasioinnissa kurkkimassa kuinka mun (sillon viime maanantaina netissä täytetyt ja tiistaina etanapostilla liitteet lähetetyt) hakemukset on ratkaistu. Tai siis enhän mä sieltä näe miten/kuinka ne on ratkaistu, mutta näen että ratkaistu on, eikä enää vaan käsiteltävinä. Eli mulle ihan uudenlaista postia siis luvassa alkavalla viikolla!

Tän päivän ärsyttää-asia on ärsyttäävääkin ärsyttävämpi turvakaukalo-asia. Ääh. Meillä ei oo koko taloudessa ajokortin ajokorttia, autosta siis puhumattakaan. Sellaisia ei (ehkä) oo tulossakaan ennen kesää, eikä niille ole tarvetta. Ainoot autoilutilanteet vauvakkaan kanssa tulis siis olemaan taksit ja kyydit muilta. Eli kaukalo on pakko hankkia jos sellaista ei mistään pidempiaikaseen lainaan saada (jos vaikka keskellä yötä joutuisi takseilemaan päivystykseen tai muuta), mutta miksei niitä ole esimerkiksi puhallettavina tai kokoontaitettavina? Ärsyärsyärsy! Siinä siis meidän perheelle todellinen värkki osastoa "niin turha, mutta niinä noin 0,01% vauvavuodesta kuitenkin sitten niin elintärkeä"! (Tuo 0,01% laskin jopa ehkä yläkanttiin ajatellen, että vietetään ehkä noin puoli vuorokautta vuoden aikana autossa?)

Nyt taidan painua kylpyyn neuvolan ohjevihkosten kanssa! En oo vielä niitä selaillut yhtään netin ohella, mutta jospa vaikka vilkaisisi irtoaako sieltä uutta... Seuraavaan (siihen laajaan) visiittiin on enää viisi päivää! Ja enhän mä oo kertonut edes perhevalmennuksen ekasta kerrastakaan!