Vahinkoja sattuu

Ehkä tässä vaiheessa lienee syytä paneutua tähän ehkäisyhistoriaan, joka ihan tuossa blogin alaotsikossakin on alusta asti vilahtanut viittauksena. Örkkihän ei siis ollut suunniteltu eikä yritetty luomus vaan eräänlainen vahinko. Parempi siis kirjoitella nämä jutut pois alta, ennenkuin olen niin hormonihöyryssä, etten enää edes myönnä mitään vahinkoa tapahtuneeksi!

Olen siis koko ikäni (tai niin kauan kuin asioita tiedostanut) ollut jossakin määrin vastainen kaikelle ylimääräiselle lääkinnälle. Joskus nuorempana en edes kankkuspäänsärkyyn särkylääkettä ottanut "turhaan", menkkakivut ehkä ainoa niin sietämätön että pakko oli. (Onneksi tuon suhteen sitten järkiinnyin.) Tämä nyt on kuitenkin johtanut sitten eräänlaisiin ehkäisyongelmiin ajan myötä. Aika ajoin olen hormonipillereitä taipunut syömään, sillä niissä on lukuisat käytännön etunsa. Toisaalta monesti pillerien tasapaksuistava sivuvaikutus vie pointin myös noilta käytännön hyödyiltäkin. Joten jälleen kerran mietin mitä vain vaihtoehtoa.

Pillerit taas olen hormonivaihtiksista kokenut parhaaksi, koska niiden otto edes on vapaasti itseni säädettävissä. Voin inhoten joka aamu pienen hormoniannoksen naamaani kiskoa, mutta mitään kapseleita ja tai muita yhtään pysyvämpiä härpäkkeitä en suvaitsisi ihollani tai sen alla.

Googlailtuani sitten erään päivän huomasin Helsingissä ensimmäisen kierukan olevan ilmainen. Ja niitä on olemassa hormonittomiakin! Olin joskus teini-iässä käynyt gyneltä kuparikierukkaa tiedustelemassa, mutta varmoin käsin minut (jälleen kerran) passitettiin apteekin kautta kotiin. No nyt ajattelin, että ehkä kohtu on (pillereistä huolimatta, olin kuitenkin taukoillut niistä aina kun voin) kasvanut niihin mittoihin, että kierukkaa voisi ajatella. Soitin ja varastin ajan Kallion ehkäisyneuvolaan. Siellä sitten (maailman ihanimmalla tädillä) kävinkin ja sain kuparinasennusajan muutaman kuukauden päähän. Pillerit lopetin kuitenkin sen siliän tien ja totesin, että nyt kärvistellään sitten mekaanisilla tämä hetki.

Kuinka ollakaan aikani asiaa päässä pyöriteltyäni tulin katumapäälle (siis kierukan, en pillerien suhteen tietenkään) ja peruin kierukka-ajan ihan viime hetkillä. Ja loppu onkin historiaa...

Jokusen kuukauden olimme pärjänneet rytmien tarkkailulla ja "vaarallisten päivien" varomisella hyvin ja vähän kiikun kaakun totesimme (tai tyydyimme tilanteeseen) että mennään sitten näin. Käytännössä "lapsentekoomme" johti siis se seikka, että ehkäisyä ei ole saatavilla. (Ja pienet inhimilliset tekijät.) Ajatella sentään, että vuonna 2012! Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn että ensi kesään mennessä on jotain kehitetty kun tämä raskaus päättyy! (No ehkä mä sitten uskallan sen kierukan...)

Ja nyt sitten vankka mielipiteeni, että rytmimenetelmä toimii. Ei kaikilla, ei aina ja niin edelleen. Mutta itselläni kyllä. Mulla on melkein heti pillerien lopettamisen jälkeen melko säännöllinen kierto. Heitto ennen ovulaatiota on +/-1 vuorokausi. Käytännössä kohtaloksemme koituikin sitten tuo -1 vrk yhdistetty vähän löyhäpäiseen selkärangattomaan intoon juuri tiettynä iltana hoitaa ehkäisyhomma kunnialla. "Olihan me siihen astikin selvitty." Kun sitten ovulaatiokipuni iskivät aika tarkalleen kahden vuorokauden päästä tuosta pupuilusta ajattelin, että jes hyvin meni tääkin kierto, ei hätää. (Kun ei aiemminkaan ollut ollut...) No nyt päätti luonto toisin tai sitten vaan veijarit ja mun solu olivat jotenkin normaalia kelvollisempia tällä kertaa. Mutta pääpointtina siis: (mulla) varmat päivät on varmat jos löytyy itsehillintää.

Ehkäpä tämän myötä myös en usko mihinkään vahinkoraskauksiin. Tavallaan. En kertakaikkiaan ymmärrä noita vauvalehtien artikkeleita joissa aina joku jolla on elämä jotenki risana tai levällään vain "sai tietää olevansa raskaana". (Sai tietää? Miten se sitten raskaaksi tuli?) Toki on tilanteita, joissa pillerien tai kierukan läpi tulee raskaaksi ja ymmärrän että se on vahinko ja yllättää (ja sen "saa tietää"), mutta aika harvinaisia taitaa noi kerrat olla. Jos siis oletetaan että todella ehkäisyä haluava ottaa pillerin ajallaan ja jos ei osaa ottaa vaihtaa vaikka laastariin tai kapseliin tai kierukkaan. Ja ne on asentanut osaava henkilö. Hajoavan tai hukkuvan (joo, niitäkin kuulemma on!) kortsun taas voi pelastaa jälkiehkäisyllä, jos hormonit eivät ole mekaaniseen ehkäisyyn syynä. Joten... 1. Seksiä ei yleensä harrasteta vahingossa. 2. Ehkäisykeinot yleensä toimivat. 3. Raskaaksi saattaa tulla jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ovulaation lähettyvillä.

Jotta eihän tää ihan vahinkoraskaus ollut. Meillä oli pelkomme jo aiemmissa kierroissa ja asiat ja huolet tuli käsiteltyä. Päätimme jatkaa näin ja olla varovaisia. No emme sitten (taas) yhden kerran olleet ja siitä tärppäsi. Kiva tietää että ainakin on hedelmällinen aiemmista elintavoista huolimatta. :) Joten kukin saa tämän vahinkouden ottaa nyt miten haluaa. Itse varmasti yritän sen unohtaa tulevien kuukausien aikana, mutta riippuen örkin huumorintajusta ehkä joskus kerron (esimerkiksi ehkäisyvalistuksen yhteydessä), mistäs sitä tietää. Vauvaa ei yritetty, vaan sitä yritettiin välttää, mutta hedonismiin taipuvaisina nyt meillä kävikin näin.

Ps. Horkkapillerinpopsijoille suosittelen muuten itse viimeisenä käyttämääni sikakallista (halpispilsuihin verrattuna) mutta epäsynteettistä Zoelyä! Sen hormonit hajoaa luonnossa! Ei tissejä sorsille! (Ja siis mulla tuli eka ovis varmaan heti ku lopetin...)