Eilen käytiin örkin kanssa vähän kokeilemassa uimahallia ja siellä lillimistä näin kesäkuukaudet jo mielessä. Varaudun siis henkisesti jo siihen, että ihan viime metreille en repäisevämpien liikuntamuotojeni pariin pääse. Vesi on kuitenkin elementtinä aika miellyttävä suuremmallekin valaalle ja aina olen tykännyt (no aikalailla kaikista pallottomista yksilölajeista) myös uimisesta. Helposti menee märkänä tavisuikkari päälle varmaan vielä pitkään (vesi ON ihmeaine), mutta ehkä sitten joskus loppukeväästä pitää katella pallomahamalleja jostakin. Muuta erikoista en uimisessa huomannut, paitsi selkäuintiasento on mielestäni muuttunut normaalista jo. Maha kun yritti kovasti mua kelluttaa, jolloin asento nousi liian pintaan tehokkaiden vauhtipotkujen osalta, joten jouduin selällä koukistamaan syvemmälle, jolloin sai taas vähän tasapainoilla että pysyi hyvässä linjassa etenemisen suhteen! Jos nyt kukaan tajus mitään...
Lähiuimalan pukkarit oli täysin uusittu. (Ne oli vaihtanu paikkoja, hyvä ettei miesten puolelle automaationa marssittu!) Ja kassan- ja uinninvalvojalukiolaiset näytti niin vanhoilta... Ei me vaan lukioikäsinä noin aikuisia oltu... Ehkä. Iskeeköhän meidän örkkiin murrosikä jo joskus 10 vuoden päästäki sitte?
Tänään nukuin suosiolla huippumyöhään, jätin jumpat väliin, koska edessä on tiukka ilta-aamu-duunisetti, jossa yöllinen vapaa-aika duunimatkoineen päivineen saa vain 6,76 tuntia aikaa. :) Töissä olen putiikissani jaksanut sairaan hyvin. Siis oon tosi yllättynyt. Ainoa toistaseksi selkeästi havaittava haitta on kohdistunut alaselkään, joka mulla ennenkin oli vähän välillä kipeenä pidempien ja raskaampien rupeamien päälle. Nyt on sitten suunnilleen joka vuoron jälkeen ja voimakkaammin. Toisaalta olen iloinen, ettei työ pelkkää istumista myöskään ole, koska tuntuu että sekin käy selälle. Eli molempi parempi ja sellastahan tuo onkin. Saa nyt sitten nähdä miten käy kun maha alkaa fyysisesti olla edessä. Kapeissa ja tiukoissa paikoissa mulla on tosi harvakseltaan välillä jo ollut vähän koordinaatio- ja hahmotusongelmia, että mistä sitä oikein mahtuukaan puikahtamaan tai livahtamaan pikasesti... :D Nukkumispuoli tietty se kenkuin, niinkun normaalistikin, mutta onneks oon pirteenä pysyny koko aika, vaikka unikin kyllä maistuisi. Mutta sellanen hereillä-olo-väsymys pysynyt poissa yhtä hyvin kun luomutilassakin. (Oikeestaan paremminkin, koska ei oo darraduunipäiviä enää!)
Hussilta tuli mun netpostiin kirje, oletin että se oli lasku jo ultrasta (ja ihmettelin, että nehän on tehostanut sitten toimintaa menneestä), mutta mutta...
Ja eilen shoppasin netistä käytetyn hiilen värisen Manducan. Kuulosti ihan just mun ja örkin jutulta! Iskä saa hoidella vaunupuolen! (Noeikyl, mulla on aika varma vaihtis... Tosin tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa, koska on uusi malli ja liikaa hintaa... Eli epätodennäköistä löytää käytettynä = luonto ja kukkaro EIVÄT kiitä... Himputti. Ehkä pitää sit vaan vääntää monta lasta, että tulee käyttöä ja ees luonto kiittäis... Ai lisäkuluttajista maapallolle? Niijjoo... Ehkei sittenkään.*)
Onneksi alkaa koulu reilun viikon päästä! Vähän vaihtelua edes tähän. Ainoa ikävyys on sumplia noita opintotuki-, tuloraja- ja palkkajuttuja tässä alkuvuoden puolella, kun ei oo aavistustakaan mitkä tulee sitten tarkalleen olemaan loppuvuoden tulot... Pelkän palkan kanssa ollut vähän helpompaa... Lisäksi ahnehdin (taas kerran) ehkä vähän liikaa kursseja keväälle... Sit taas karmee morkkis puolessa välissä kun jotain joutuu jättämään kesken. Koskahan sitä oppisi?
Nälkä, ihana tekosyy, tää lähtee aamupalalle.
* Vähän liikaa unta viime yönä? Ehkä joo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti