Ensimmäisen kolmanneksen vinkit

Koska olen nyt ihan armoitettu odotuskonkari, kun ekan kolmanneksen vaihtumisesta keskimmäiseen on jo melkein kaksi viikkoa, niin ajattelin koota pienen listan tuoreesta muistista jälkikäteen. Veikkaan ettei tämä sama lista päde ainoaankaan muuhun odottajaan mun ohella, mutta samapa se. Kukin omalla vastuullaan siis. Listaa voi hyödyntää myös isän osalta.

Kohta 1.

Sekoa rauhassa. Siitä toipuu kyllä. Ja sitten voi seota vähän eri tavalla uudestaan (viitaten esim. tähän tarvikehuumaan, joka onneksi alkaa sekin hellitellä jo)! Jos et ole tyyliin USA:n presidentti (tai vaikka kirurgi) niin pieni huumaantuminen raskauden alkuvaiheista ei ole IHAN NIIN vaarallista, mitä se ehkä sillä huimimmalla hetkellä tuntuu. Aikaa niille tavallisille asioille löytyy kyllä vielä sen alkuhuuman jälkeenkin, joten anna mennä. Ei se helppoa ole, etenkään ilman tunnontuskia, mutta hyvä tilaisuus harjotella! Ja ainakaan mulla ei juuri ollut vaihtoehtoja. Mikä oli hyväkin. Koska...

Kohta 2.

Muutu rauhassa. Muuttumistarve on varmasti huikean erilainen esimerkiksi kolme vuotta pienokaista vääntäneille jotka viimein onnistuvat versus minä, mutta ei sekään varma nakki ole! Jokainen ehkä tarvii vähän erilaista muutosta, joku ei minkäänlaista, mutta jos tarvii niin sille on hyvä antaa rauhaa, tilaa ja ajatuksia. Tuo 1. kohdan sekoiluhuuma vähän helpottaa tätä muutosvaihetta, ainakin mulla antoi hyvän inspiroivan alkusysäyksen. Ihan niin paljon ei ottanut päähän punkusta luopuminen, bilemieliset viikonloppurötväilyt ja ajan kuluttaminen ihan niinkun just nyt huvittaa. Tän kämpän tuparitkin on vielä pitämättä ja niin taitaa jäädäkin hetkiseksi! Sain kuitenkin jotain sellaista tilalle, että enimmän aikaa se on aika uskomattomasti parempaa. (Ja tähän ajatukseen on hyvä nojautua, kun kännikaverisi ärsyttävät, mutteivät silti päästä sua ajoissa kotiin nukkumaan. Plus ajatukseen, ettei kohta tarvitse sitäkään nähdä, koska alun perinkin olet koko illan ollut vauvan kanssa kotona!) Käytännön muutosta vahvempi on kuitenkin se henkinen puoli. Itseasiassa omalta osaltani sanon, että ekalla kolmanneksella mulla suurimmat muutokset tapahtuivatkin juuri pääkopassa. Olen oppinut ehkä eniten jo tässä vaiheessa olemaan liikoja stressaamatta (odotetaan sitä loppuvuotta...) ja pitämään itsestäni parempaa huolta (örkistä tietty siinä sivussa). Entisestään ovat vahvistuneet vanhat hyvät taidot itseni kuuntelemisessa ja motivaation herättelystä vaativiinkiin tehtäviin. Myös ilokseni tulevaisuuden suunnitelmat kumma kyllä tuntuvat helpommilta ja selvemmiltä kuin vielä pari kuukautta sitten.

Kohta 3.

Ota selvää. Tähän auttaa myös kohta 1 ja tämä itsessään tukee kohtaa 2. Minkä kokoinen se on juuri tänään? Mitä kannattaa tehdä? Kuka tietää parhaiten? Mistähän tämä kipu johtuu? Ja Google on ystäväni ja googlediagnoosi intohimoni! Miehen ja satunnaiset muut läheisetkin saa helposti hyvälle tuulelle heittelemällä kommentteja "tänään sillä varmaan alkaa kasvaa jo tukka" ja "se on joku tällanen vasta *näyttää etusormella ja peukulla noin 5 senttiä* ". Netistä, kirjastosta, neuvolasta, keskusteluryhmistä ja blogeista löytyy vaikka mitä jännää, söpöä ja kivaa! Joskus voi käydä niin, että ne ihan alkuun ällöttävät mä-perehdyn-tähän-sit-ku-on-sen-aika-jututkin (as napanuora, istukka, synnytys, miten epiduraali laitetaan, mikä on peräpukama) alkaa tuntua yhtäkkiä ihan kiinnostavilta! (Okei, epiduraali saa mulla kyllä jalat vähän löllöiksi edelleen, vaikka mä sentään katson verikokeet sun muut iteltäni ihan alusta loppuun silmiä räpäyttämättä!)
Ja tähän vielä lopuksi, että jos löydät jotain mielenkiintoista ja hyödyllistä, laita se linkki tai muu jonnekin talteen. Ikävä etsiskellä jälkikäteen.

Kohta 4.

Jatka normaalisti. Jos sun normaali on edes jotakuinkin terveellistä. Mitään toimintaa (paitsi nää perus röntgeneissä juoksemiset ehkä ja sellaset?) ei tarvitse lopettaa. Ellei se tunnu jotenkin pahalta (yrjöttää, sattuu, itkettää). Elä sitä normaalia elämää, ennenkuin möhö tai jonkun nivelen löystymä yllättää joissain asioissa (se päivä tulee pian). Riehu, nosta syke yli 200, hypi, kyyki, istu ihan kippurassa pyörän satulassa, nuku vatsallaan, rakastele kaikissa asennoissa, syö hirveet ähkyt, kanna 50 kilon kauppakassit kotiin ja nosta sitä pesukonetta! :) Vaikka raskausmöhöbrassailukin on ihan siistiä, niin on se kiva myös vielä maastoutua maailmalle ja näyttäytyä rakkaalle ihan vaan naisena, eikä mahana.

Kohta 5.

Relaa vähän ja ota ilo irti. Itse olen jopa jo kokenut pientä surua siitä, että tämä on se ainoa ensimmäinen odotus. Jos joskus saan lisää örkkejä mahaan, niin tunteet ja muut tulee olemaan jossakin määrin eri. Ja tää kun on nyt niin ihkua! Silti olen onnistunut hurahtamaan nyt tähän menoon ihan täysin. Jos siltä on tuntunut, olen välillä jopa unohtanut koko möhö-örkin olemassaolon (etenkin alkuvaiheissa kun ei ollut tiettyä tottumusta). Toisaalta välillä saatan tietoisesti pohdiskella sitä ja jutella sille. Nyt ei oo mitään pakko jos ei taho!