Käsitykseni mukaan näitä perhevalmennuksia järkkäillään eri puolilla Suomea vähän eri resepteillä (ja eri tahojenkin toimesta?), mutta meillä siis Helsingissä HUSsin alueella mennään terveyskeskusten ja sosiaaliviraston yhteistyöllä. Käyntikertoja on ennen synnytystä varsinaisesti kolme, mutta lisäksi yksi vähän omatoimisemmin järjestettävä synnytyssairaalaan. 5.-8. kerta on sitten hamassa tulevaisuudessa, jota en hirveesti osaa vielä sillä mielellä ajatellakaan, että kiinnostaako joku perhevalmennuksessa ramppaaminen vai ei. Ekan kerran aiheena oli ryhmän tutustuminen, "mielikuvavauva" ja imetys. (Voin nyt paljastaa, että ensi kerralla toukokuussa olisi luvassa parisuhdetta, vanhemmuutta ja vauvanhoitoa ja sillä vikalla sitten synnytystä ja lapsivuodeaikaa.)
Ennakko-odotuksina mulla oli lähinnä itseäni vanhempia odottajia samassa tilassa ja samanlaista diipadaapaa raskaudesta ja vauvoista kuin nettikin on pullollaan. Ja niinhän se suunnilleen meni.
Paitsi ettei ne vanhemmat tulevat äidit nyt ihan niin vanhoilta tuntuneetkaan ja joukossa taisi olla ainakin yksi nuorempikin (ehkei kuitenkaan mua nuorempi?)! Peloistani huolimatta ei jouduttu edes aluksi leikkimään mitään kiusallisia tutustumisleikkejä, vaan homma hoitui vähän aikuisemmin ihan vaan esittelykierroksella. Mitään isompia yhteyden ja vertaistuen tunteita en kuitenkaan itsestäni tuona päivänä löytänyt. Aika tilastokeskiarvolta meidän ryhmä kaikin puolin vaikutti, vaikka siis asuinalueesta johtuen ehkä keski-iältään vanhemmalta. (Mikä muuten se juttu on, että kolmekymppisenä "kaikki" naiset leikkaa lyhyet hiukset? Se oli niinkun niiiiin stereotypia tuolla ryhmässä ja just se mitä olin odottanut täytenä totena! Meitä oli kuusi naista ja hiusjakauma oli: minä puolipitkine luonnonkiharanykeröineni valmiina kouluun seuraavaksi, se toinen nuori nainen jolla oli puolipitkä letti toisella olalla, tumman ja tulisen näköinen pitkätukka ja oikeesti loput 50% oli varustettu näillä keski-iän-lähestymis-kampauksilla...) Tutustumislöpinät toki sisälsi sitten tietysti raskausoireiden kertausta ja yleistä vointi- ja fiilishöpinää.
Mielikuvavauva-aihe piti sisällään no... öö... mielikuvavauva esittelyn? Tuntui jotenkin haperolta moinen, koska itse oon kokenut alusta asti niin voimakasta mielikuvitusta tulokkaasta ja tuntenut siihen yhteyttä ja läheisyyttä. Mielenkiinnolla jään odottamaan jääkö itse vauva synnytyksen alla taka-alalle ja itse synnytys ja lapsivuoteilu saaden siten suuremman lohkon mun mielenliikkeistä, niinkuin nuo tuolla lupailivat?
Valmennusvetäjien perusteella en voi muuten tässä vaiheessa kuin huokua ja hihkua helpotuksesta oman neukku-tätini ansiosta! Joku roti tässä maailmassa sentään, että sellasen kokeneen herttaistädin sain, enkä valmennusvastaavien tapaisia virkaintoisia, pinkeän pirtsakoita neuvolasukkuloita. Sama täti kun siis todennäköisesti (ellei eläköidy) jatkaa synnytyksen jälkeenkin ja tosi tiukkiksen kanssa voisin loppujen lopuksi ollakin sitten helisemässä, vaikka ehkä jo ehdin täälläkin oman tädin leppoisuutta harmitella. No en harmittele enää, perjantaina ilolla nähdään!
Imetysosion hoiti 15-minuuttinen propagandavideo ja pienimuotoinen kysymysosio päälle. Mitään uutta tietoa (mulle) ei tuosta lohjennut, mutta ehkä oonkin hätähousuillut tietoja sitten netistä jo liian aikasin. Ekan perhevalmennuksen perusteella nyt pikaiseen siis luonnehtisin, että tiedonjanoinen ja kiinnostunut kyllä saa tietonsa helposti (varmaan helpomminkin) muualtakin, mutta tottakai kaikki hyvinvointivaltion rippeet kannattaa hyödyntää aina! Säilyvät sitten tuleviakin sukupolvia varten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti