Hankintalistan päivitystä

Hiukset krepissä perinteisesti ja kohta glitterit nassuun ja töiden pariin! :)
Ihanaa kun kaikki on jotenkin niin hyvällä tuulella lähestyvän pyhän ansiosta.

Uusien huuto-hankintojen innolla päätin nyt päivittää hankintalistankin tähän väliin, vaikkei kummempaa tänään irtoakaan. :) Lähinnä tulin mukavaa vappua vain toivottelemaan!

Pirpana tuntuu pyörivän tuolla nyt ihan miten sattuu. Tuntuu kuin mustekalaa kypsyttelisin sisälläni kun liikkeet tuntuu välillä yhtäaikaa ihan joka puolella! 
 
Hankintalista (Yliviivatut hankittu keinolla jos toisella, vähän modifioitu versio edellisestä kun näähän elää.)
Vaatteet
Vaipat, harsoja lisää, näpsyt, potta, kuivaliinat, säilytyspussi likaisille, paksumpiakin harsoja?
Kehto, pinnis, liina- ja vaihto liinavaatteet, pyyhkeet, makuu-, unipussit, yms. Rintapumppu, maidonkerääjä, rintakumi, säilytysastiat, liivinsuojat, luomukorvike varalle
Rintareppu ja kantoliina
"Lääkekaappi" (Se pierulääke uupuu yhä! :D) Lisäfroteet sänkyyn, vaipanvaihtoalusiksi, tms. Purulelu, unilelu
Turvakaukalo
Vaunut ja niiden sälät
Tumppuja, sukkia, sukkiksia lisää
Isompi sänky koko perheelle :D Paikka, asia, juttu mihin säilöä esim. vaatteita ja vaippoja lähelle vessaa
Nenäimuri (Oon ite niin nokkatukko ja allerginen, että oon takuuvarma että tulis käyttöön ihan heti! :) Ja pessimistihän ei sitten petykään, vaan yllättyy ilosesti jos oiskin turha hankinta!) Urheilujuomat ja shamppanja sairaalaan
Hyvä kamera Reppu Ruokaa ja tarjoiluja kaappiin ja pakastimeen Imetysvaatteita, imetysliivejä ehkä jotain paremmin varalle?
Hoitoalusta?
Sitteri?
Leikkimatto?
Imetystyyny, tavistyynyjä lisää? Syöttis? Itkuhäly?

Vauvarojulle nurkkaus

Täällä on kevättä rinnassa ja esimaitoakin alkanut pisaroimaan jo tilanpuutteen vuoksi pitkin päivää ja etenkin yötä! Vappukin tuntuu tänä vuonna jotenkin turhalta, sotkee vain viikkorytmiä ihmevapaineen. Ekaa kertaa moneen vuoteen oon jopa aattona töissä, tosin siihen kuuteen asti vaan. Vähän suunnittelin täsmäiskua keskustan ohi fillarilla töihin, niin säästyisin päivän päätteeksi keskustahulinalta. (Vaikka mä kyllä tykkään siitä hulinasta.)

Simasta tuli hyvää! Ehkä oisi voinut tummempaa tehdä, mutta pitää ens vuonna muistaa jos ton reseptin säilyttäisi! Eilen uskallettiin ekat maistiaiset korkata. Perjantaina yllättäen aika äkkipäätöksellä meille kotiutui Huuto.netin kautta kuitenkin sitten hoitopöytä. Tai hoitotasollinen lipasto jos tarkkoja ollaan.

Makkarin vauvanurkkaus eilen.

Oltiin jo melkein niinkuin semisti päätetty ettei spesiaalia tasoa tarvi, eli että sängyllä, pesukoneella tai jossakin vaan se homma hoituu vanhempien selkien kustannuksella sen aikaa kunnes väkkärä ei enää viihtyisikään tasopuleerattavana. Kuitenkin tossa tentti- ja deadlineviikolla oli jostain kumman syystä intoa lukemisten ja kirjotusten ohessa luistaa velvotteista ja haaveilla nettikaupoissa tehotyöskennellä ja multitaskata, niin löytyi taas Huuto.netin aarreaitasta muutama hyötytuote hätävaroiksi ja ilahduttavaan hintaankin. Tämä taso ja lipasto siis suurimpana (45 €). Ja olihan se ihan luxusta, kun sai puskea kaiken sikin sokin eri laatikoissa ja jemmoissa (mm. se jääkaapin päällinen) lojuneet roinat johonkin omaan järkeistettyyn paikkaansa. 

Kuvassa siis hahmottaakin about sen romppeen määrän mitä on jo kertynyt. Toki siis kehto on aikas täynnä, melkein "piripintaan" lähinnä äippäpakkauksen tekstiilejä (ja toisen kissan päikkärionkalo), eli ihan sänkyjutut, mutta myös makuupussit ja yhden unipussin. Välissä lojuvat äitiys- ja isyyspakkauslaatikot sen sijaan on ihan tyhjiä hoitotason pehmustetta lukuunottamatta (meni vielä suojaan karvalapsilta, vaikka yöllä toinen tavattiinkin nukkumasta just sieltä pehmusteen päältä tosta äitiyspakkauslaatikosta kansi raollaan...).

Kävin just katsomassa ja... Niin. Tähän tyyliin.

Sen sijaan uuden lipaston laatikot taas ihan täynnä vaatteitasta, mutta kuitenkin niihin sai mahdutettua väliaikasesti kaikki vaatteet. Eli kaikki tarkoittaa myös toppa- ja kevythaalareita ja tietysti kaikkia kertyneitä kokojen 50 ja 80 senttiä välillä. Tason päällisrojuhan on pitkälti sellasta, joka ei siinä tule hengaamaankaan sitten tositilanteessa (öö potta joo, Manduca, lelut, tuttipullot, jne.), mutta nyt ne sai jonnekin. 

Hassua, miten jopa ihan vapauttavalta tuntui "siivota" koko vauva-asia jonnekin omaan nurkkaansa ja keskittyä vielä hetkeksi kaikenlaiseen muuhun. Tällä hetkellä isointa antia tästä lisääntymispuolesta tuokin oikeestaan liikkeet, kutittelut, muljut ja muut, etenkin iltaisin ja vielä näillä muutamalla hassulla luennolla jota on edessä (kohta tuleekin kiire). Moni tiineistä tai jakautuneista tutuista näytti piipahtaneen viikonloppuna lapsimessuilla, jota itsekin kaavailin parisen viikkoa sitten, mutta viikonloppu kun koitti, niin ei kyllä oisi voinut paljon vähempää kiinnostaa. Ehkä mun lapsettomasta sielustani on sentään jotkut rippeet säilymässä tän kaiken keskellä. Toinen ilo uudessa kämppäkaverissa tai sen mukanaan tuomissa järjestelyissä oli havainto, ettei uutta uutta hankittua tavaraa sitten kuitenkaan ole kuin yhteen rehelliseen 30 litran muovipussiin mahtuva määrä. Tuntuu, että sitä on kuskannut kotiin ihan mielettömästi, mutta eipä näemmä sit kuitenkaan. Huh, helpotus. Vaikka aina on parannettavaakin. (Täältäkin voi irrota vinkkejä, jos et vielä ole eksynyt.)

Tällä viikolla sitten vielä kolme kevyttä palaute-, yms. luentoa, sama määrä tehtävänvääntöjä ja työpäiviä ja kouluun ei tartte suunnata enää kuin kirjatentteihin ja palauttamaan kirjoja. Johan ne jotkut väittää tätä mahaakin isoksi! Alle viikko ja on neljännes odotusta jäljellä...

Rv 29+0

Tänään

...tämän viikon
tentti 2 / 3,
koulutehtävä-deadline 2 / 3,
työpäivä 2 / 2,
eli voiton puolella jo mitä vahvimmin!
Huomenna saan elämäni takaisin!

Oikeastaan tulin kertomaan, että alimmat kylkiluut alkaa päivän päätteeksi olla aika hellinä, eli vissiin on pirpanan mökki venynyt sen verran korkeaksi jo. Asiaa auttavat myös mun istuma-asentojen aikaan painottuvat potkubileet.

Mä oon ihan valmis jo

Myönnetään nyt välissä, että pitäis todellakin olla lukemassa tällä hetkellä ennen duuni-iltaa, muttakun. Vasta kohta sitten.

Päivän pääpuheenaihe on ehdottomasti taas pitkästä aikaa hankinnat, mutta aika viimesiä tässä kyllä aletaan vedellä. Just eilenillalla Mies sano, että syntys jo, koskakohan se syntyy ja mä en kyllä muuta voinut perään todeta kuin: niin just, syntys jo, mä oon ihan valmis. Jälkikäteen vasta iski iloisen jännä olo, että noin voi sanoa ääneen! Voiko? No näemmä voi!

Vaunut, ne odotusperheen lippulaivat, toki uupuu taloudestamme vielä tyystin, mutta oonkin nakittanut sen puolantilaustouhun perheen miesten harteille (tosin kissoista tossa nyt ei järin apua liene). Malli kuitenkin on tiedossa ja muu olennainen, eli vaikka vielä tovin vetkuttaisi, niin ei me nyt ihan hädässä oltaisi ilmankaan vaunuja ihan alkuvaiheissa. Manduca on luottovarastopaikaksi muotoutuneen jääkaapin päällä uskollisena odottamassa ja hätätilassahan kulkupeli irtoaisi vaikka jostain live-kaupastakin Suomi-hinnalla.

Hoitopöytää meille ei alun perin ollut tarkotus tulla ollenkaan, mutta armas Huuto.net on vetämässä tässäkin pidemmän korren tän päivän aikana. Mä niin tiesin tän, että kun aluksi tuntuu, ettei tarpeita ole paljon ja vähällä pärjää niin niiden hommailuakin kannattaa venyttää ja vanuttaa mahdollisimman myöhään, koska muuten keksin niitä tarpeita päästäni lisää. Materia- ja maailmantuska alkaa olla suunnaton, koska myönnän, että niin paljon vähemmälläkin pärjäisi. Onneksi tietysti pientä synninpäästöä antaa käytettynä hankkiminen. (Mistä oon itseasiassa oppinut saamaan hyvät kiksit irti viimeisen puolen vuoden aikana.)

Eiliset hankinnat nyt kuitenkin on uusinta uutta. Moneen kertaan oon käynyt kuitenkin Kampissa pohdiskelemassa näitä samoja, vaikka on joukossa vähän herätettäkin. (Mutta kun se oli kissa-aiheinen, niitä on harvassa!) Vannomatta aina paras, mutta mielessä oli vähän niinkuin ehkä kotiutumisvaatteet tällä kertaa. Mukaan tarttui kyllä muutakin.

Toi semi-pelottava piirrossammakkokuosi vaan jostain syystä vetoaa muhun, niin harsoissa kuin nyt tässäkin. Ja sinisävy lähti juuri värinsä vuoksi matkaan mukaan tehomyyjän ansiosta (joku settitarjous näillä keskenään).

Ja mähän otin kuvan tänne siitä itse "kotiutumisasu-hahmotelmastakin", mutta taas unohdin, ettei sukupuoli olekaan kaikkien tiedossa ja noi nyt ei ehkä tällä kertaa ihan kaikki täysin neutraaleja ole! Sori, en näytäkään ja dementia siis vähän vaivaa! Mutta eilen oikeesti luin jostain ™ (no tällä kertaa täältä Tolosen propagandatekstistä), että se on omega-rasvahappojen puute, joka surkastuttaa(!! kyllä tuota sanaa siellä käytetään!) raskausäidin aivot kun sikiö käyttää varastot tyhjiksi. Ja suurelta osin tää tapahtuu viikosta 27 lähtien, eli nyt voin vedota aivotoiminnassani tähän. Onneksi on saavi kalakeittoa jääkaapissa, uunisiikaa vielä töihin vietäväksi ja kapselipurnukka lääkekaapissa.

Toinen uusi intohimo mulla on sekin onneksi vähän terveemmästä päästä (kuin makkara, mehujää tai vaahtokarkit), eli ruusunmarja! Oon etsiskellyt isojen kauppojen pakastealtaita jo vuoden päivät ja luulin, että tästä ihmeestä on luovuttu kokonaan, kunnes yksi ainoa purkki löytyi jostain tyrni- ja karpalososeiden alta! Ja siitähän se villiintyminen lähti, mutta onneksi paikansin ruusunmarjaa myös lähikaupan pakkasesta sittemmin. Toi menee herkkuna sellasenaan tai aamu- ja välipalana rahkassa tai jogurtissa. Nam. Hätäapuherkkuna toimii myös se Valion kerrosviili, missä on tätä ihanan klönttisenä pohjalla.

Fillarikin sai lakisääteisen tuikkunsa eilen Clas Ohlsonilta, joten koulusta kun aika jättää alan polkemaan työmatkat mahoineni. Bebesissä hullaannuin tällaiseen humpuukiin, tosin pointtina on kantaa noita pussukoita mukana ja tilailla vaikkapa baareissa kuumaa vettä kun muut nappaa sen oluensa. En mä kotona ole mikään erityinen teenjuoja, ellen sitten oo sairaana. (Nyt vasta luin ton tuoteselosteen muuten, ihanaa! Synnytysvenytysteetä! Enpä oisi uskonut että vadelmalla, mintulla, nokkosella, kauranversolla, kamomillalla, villiruusulla, sinimailasella on moisia paikallisia vaikutuksia naisvartaloon! :D) Stockan season sale -laarista (kun kävin palauttamassa yhdet Hullujen päivien hutihousut) tarrasi mukaan vahingossa vielä ihan tavisneule, josta teen nyt mammaneuleen kevääksi-kesäksi. Mut se oli toi tipuväri! (Ja toihan oli puoli-ilmanen, koska sain "alennusta" kun palautin ne housut!)

Oli muuten tarkotus esitellä postauksessa enemmänkin lähiseudun odotusshoppailupaikkoja omien kokemusten perusteella, mutta taitaa jäädä erilliseen osaansa se selvyyden vuoksi. Joillain vauvoilla on vissiin joku sellanen kuin vuorokausi- tai päivärytmi, mut meidän pirpanalla on selkeä viikkorytmi! Alkuviikot kun oon enempi koulussa on aina huikeeta ryminää, meuhkausta ja potkintaa melkein aamusta iltaan ja loppuviikosta kun mökki heiluu duunissa ulkoisesti tarpeeksi on pesässä sisällä puolestaan huikeesti rauhallisempaa. Joka potkusta nautin kyllä edelleen, saavat ihan rauhassa vielä voimistua!

Ja nyt sitä lukemista väliin.

Ps. Stressinaiheista toisiin. Kun vaunut ja turvakaukalot alkaa olla selätetty on tällä hetkellä tuskana imetysliivit. (Tai raskausliivit.) Kun on niin kranttu. Tai siis laatutietoinen. Toistaseksi ainakin H&M (jos liivit painaa niin että niissä ei esim. voi nukkua ne on huonot) ja Boob (ei kehtaa käyttää kodin ulkopuolella kun ne ei tue tarpeeksi ja nupit sojottaa vähän joka ilmansuuntaan) on mut pettäneet. Oisko vinkkei hei teillä reippaammin varustetuilla? Avainsanat: sairaan tukevat, sairaan mukavat. :)

Koulukiire ja kevät

Oonhan mä tätä kevättä fiilistellyt jokaisessa aurinkoisessa välissä tähänkin asti, mutta joskos se nyt oisi iskenyt ihan kunnolla? Eikä yhtään liian myöhään tai aikasin! Ensi viikolla vielä surkea tenttisuma luentojen ja muiden lopputöiden lomassa ja vappuviikolla onkin koulussa enää vaan jotain kertauksia ja koonteja ja muuta sälää. Sit on siinä mun tän kevään kökkimiset. Tietty tenttejä on vielä toukokuussa ja kesäkuussakin, jos pirpana pysyttelee kypsyttämössä, mutta niihin pääseekin lukemaan sit jo parvekkeelle ja pihalle.

Kalaa oon syönyt ahkerasti, kevätsiivousvimma iski viimein ja tietysti työkin verottaa aikataulua. Mitään pesänrakennusviettiä en vielä ainakaan tunnusta, mulla kun siivousinnot tulee ihan muuten vaankin puuskittain. Iloista kuitenkin, että nyt on fillarikin kesäkunnossa valmiiksi tän innostuksen myötä, oikeestaan ikkunoiden pesu tästä enää puuttuu!

Danielimme oli taas ihan into pinkeenä mukana, kun ryhdyin tämänviikkosia mahakuvia otattamaan, joten jälki on mitä on. :D

Rv 28+0

Ja tämä maha kyllä kasvaa ihan sivuillekin!

 

Synnytysjorinaa osa II

Meidän vekkula on jo toissapäivän / eilisen aikana-välillä kääntynyt perätilastaan pää alaspäin! Ihan satavarma en tietty asiasta voi olla, mutta eilisillan ja tän päivän liikkeet kyllä vahvasti siltä vaikuttaisi. Perätilaisena kun selkeimmät tuntemukset olivat jatkuvasti ihan alavatsalla, häpyluun päällä ja ainoat ikävät kohdistuivat suoraan alaspäin kohdunsuulle. Välillä tuntui, että se haluaa jo ulos tietään muksia kun niin voimalla tuntui ihan tuolla "putkiston" puolella tuuppimiset. Nyt liikkeistä voimakkaimmat ovat siirtyneet ihan ylös vasempaan kylkeen ja keskelle ylös rintalastan alta alkaen aina napaan asti. Mahan ulkoisessa muodossa en kyllä havaitse itse mitään muutosta. Ehkä istuminen ja hengittäminen on aavistuksen vapaammant tuntuista. Ilolla otan muutoksen mihin tahansa kuitenkin vaihteluna vastaan, vaikka saattaahan toi vielä väkkäröidä tuolla viikkotolkulla vaikka miten päin. Selkeästi meistä jo joku muukin siis fiilistelee vauhdilla lähestyvää synnytystä!

Kovasti oon alkanut saada tuntemuksia, ettei ehkä yliajalle ipanan kanssa oltaisi menossa sittenkään! Tuntemus on tietty vaan tuntemus, niinkuin aiempi yliaikaistuntemuskin, mutta hyvin olen näillä tunnuillani tähänkin asti pärjäillyt. Tasaisesti on kuitenkin kasvettu ja kehitytty yhdessä ja tähän mennessä kaikki on mennyt enemmän kuin nappiin. Sokeasti siis luotan, että niin menee synnytykseen asti ja sielläkin.

Yliaikaisuudessa mulla olisi meinaan yksi iso kauhu, eli keinotekoinen käynnistys. Siksi olisi ihanaa, ettei ainakaan "pelkän yliaikaisuuden" takia joutuisi moisia arpomaan. Ainoa keinotekoinen vauhdituskeino johon näillä näppylöin voisin innostua olisi kalvojen puhkaisu. Sekin tosin pitkin hampain, paremman puutteessa ja onko ihan pakolla. Jostain propagandakirjasta tai -sivuilta kun on mieleen painunut, kuinka yksikin synnytykseen puuttuva toimenpide lisää muiden toimenpiteiden tarvetta ja todennäköisyyttä. Ja niitä kun nimenomaan haluaisin mahdollisimman vähän. Sitä myöten siis parisen viikkoa sitten iskenyt "ehkei tässä niin kauaa menekään kun tähän asti on tuntunut" -fiilinki on erittäin tervetullut.

Episiotomia ja sektio -kammotukset mulla on säilyneet ihan ennallaan sitten ekan kolmanneksen. Repeämä tulee jos on tullakseen, mutta mieluummin luomusti kuin terällä jos vain on varaa valita. Sektiota ei mieluusti ollenkaan, vaikka tietysti hätäversio olisi tästäkin se painajaisin kokemus. Varmuuden vuoksi rakenneultran jälkeen otin jo tarkasti selvää perätilasynnytyksestäkin, kun vauva sellaisessa oli ja varauduin ihan varmuudeksi vain tyypin suuntavaiston pettämiseen. Jos päätyisin synnytystapa-arvioon ja siellä todettaisiin että vauva ei vaan mahdu alateitse, niin se olisi kenties selkein syy mulle päätyä leikkaukseen. Tietysti jos tuohon olisi vielä perätila yhdistettynä niin avot. En kuitenkaan usko siitä olevan pelkoa, niin hyvään tahtiin on kasvanut ja ainakaan meillä miehen kanssa suvuissa ei mahtumiset ole olleet ongelmana. Raskausdiabeteskään ei ole veitikkaa kasvattelemassa ja lantio mulla on kyllä paremmin kuin hyvin löystynyt synnytystä varten menneinä kuukausina. Enkä kapealanteiseksi laskisi itseäni muutoinkaan. Vauvan asentoja taas uskon auttavan mun päivittäisen liikkumisen. Eli kääntyilköön vaan vielä ihan rauhassa. Loppuvaiheessa aloitan jonkun asentohoidon sitten, jos perätila tuntuisi yhä houkuttelevan. So far so good, jos nyt on keksinyt kokeilla uusia juttuja.

Lapsivuodeaika mulla nyt on kuitenkin noussut hormoniryöppyjen saattelemana kauhulistan sijalle yksi. Jopa sektion ohi kevyesti. Koska Naistenklinikan remontti, koska lomakuukausi, koska Kätilöopisto täynnä ja kaukana kotoa ja niin edelleen. Ahdistusmaximus ja super vielä päälle. Jotenkin tuolla Kättärillä käynneistä on tähän asti vielä muutenkin jäänyt kohtalaisen nihkeä kuva. Koitan nyt vain etukäteen tsempata sillä, että vauvan takia siellä ollaan ja sen voimin pitäisi jaksaa. Ehkä jos vaan suinkin ja toivottavasti mieskin saisi olla tukena non-stoppina ja sehän on vain se hetki, eikä edes tolkuttoman pitkä aika. Silti inhottaa etukäteen, kun onhan ne nyt tulevalle pienelle ne elämän ainoat ensimmäiset päivät. Ja uskon että pienikin vauva aistii vanhempansa huonovointisuuden. En ole ihan keksinyt pätevää keinoa itseäni tohon lapsivuoteiluun valmistaa, mutta ehkä tässä vielä jotain ehtisi keksiä? Ja voihan se olla, ettei se edes niin kauheaa ole, ehkä. Tai sitten on.

Ihaninta on kuitenkin päästä kaikki se kokemaan tuli mitä tuli. Sama minkä turvin jokainen elävä olento tavalla tai toisella tähän maailmaan putkahtaa ja sama minkä jokainen äiti omalta osaltaan kokee. Sairaalat ja lääketiede kuitenkin pelastaa äitejä ja vauvoja, eli ei ne absoluuttisia vihollisia synnytyskokemukselle ole, vaan päinvastoin. Mä olen itse se olennaisin, eli synnyttäjä ja yhdessä vauvan vaistojen kanssa pusken sen maailmaan. Mies on tukena, apuna, seurana ja todistajana. Kätilö antamassa neuvoja ja tsemppaamassa jos sellaiseen on tarvetta. Sairaalaympäristö ja lääkäri siltä varalta jos tulee ongelmia ja tarve suuremmalle avulle. Ei sen sen vaikeampaa tulisikaan olla. Aika paljon mielummin mä synnytän kuitenkin tänä vuonna, kuin sata vuotta aiemmin. (Vaikka ois siinä hämärässä saunassakin aikamoista tunnelmaa!)

Varmaa kuitenkin on, että mun puolesta sais pienokainen jo vaikka tulla. Tää raskausaika alkaa olla niin nähty juttu jo.

"Sitten kuule kun..."

Millähän se alkoi?

Varmaan jollain pahoinvointi-, diabetes- ja turvotusvarotuksilla?

Edeten ehkä johonkin lenkkeily-, treeni- ja duunivaroihin...

Nyt alan selvästi olla pissarakonpotkimis-, pissankarkailu-, sit-et-näe-sun-varpaita-enää-ikinä-, isompi-turvotus-, et-nuku-enää-ikinä- ja (oma suosikkini on ehdottomasti) elämänvalintani varo-asteella. (Sisältää mm. lemmikki-, sisustus- ja muut sellaiset varot.) 

Ja lisää tulee.

Innolla odotan, että pääsen suurensuurelle synnytysvaroasteelle! Vähän on jo ennakoitukin sitä nimittäin...

On tää odotus vaaroja täynnä, kun kaikkea pitäs jo etukäteen varovaroa niin kovasti.

En malta odottaa, että kaikki sujuis ilman näitä etukäteen kohuttuja vaaroja yhtä lepposasti kuin tähänkin asti. Varo in your face! (Ainakin so far!)

Vaivaisille on aina tämä Project maman postaus.