Joulunviettorauhaa

Täällä onkin niin hiljennytty ensin joulukiireiden alla ja nyttemmin joululomailun merkeissä! Miehen tyttö on ollut meillä täällä ja Mieskin lomaillut, joten konetta ei ole tullut monena päivänä käynnistettyä hetkeksikään!

Tirppa kasvaa kohisten, vaikka toisaalta kyllä mut on yllättänyt myös täysin tämä "täysimetetyn kasvutaantuma" tai miksi sitä nyt voisi sanoakaan. Kun ekat viikot ja kuukaudet sitä pituutta ja painoa senkun pukkasi, niin nyt tämä nykyinen tahti tuntuu niin hitaalta. Alkuun jokaisella neuvolavisiitillä fiilis oli  oikeesti, joko?!?" ja nykyään enemmän "aijaa, vasta...". Onneksi niin! Saa käyttää ihania vaatteita pidempään kuin niitä ihan pieniä ja saan pitää tuon pikkuvauvani vielä hetken. Vaikka välillä väsyttää ja tylsistyttää ja kehitys kehittyy niiiiin hitaasti, niin silti on mieleen noussut toive, josko tämä vauvavuosi ei ikinä päättyisikään! (Jooei onneksi päättyy aikanaan, mutta että näin kun tietää, että se päättyy, niin toivon ettei päättyisi! ;) )

Näin vuoden vaihtuessa siis Tirppasemme on 5-kuukautinen ilonen, rauhallinen, herkkä ja humoristinen vauvapötkelö. Mihkään tuo ei vielä omin voimin liiku, kääntyy sillon tällöin jos silmä välttää, muttei mitenkään aktiivisesti vielä. Käsikoordinaatio sen sijaan on hyvinkin tarkka, ja lempparihypisteltäviä ovat muiden kädet. Vauvanauru raikaa meillä joka päivä jostakin syystä ja rytmistä pidetään kiinni. Pituutta tuoreiden tietojen mukaan on 65,5 senttiä ja painoa 7,35 kiloa, tasaisesti ja sopusuhtaisesti siis tuttuun tahtiin jatketaan maisteluista huolimatta. Tissitankkausta on vuorokaudessa ehkä sen 10-15 kertaa, ihan riippuu missä ja miten ollaan, ja toki yötankkauksistakin, niitä kun on ehkä 2-5 kertaa yössä tällä hetkellä. Lounaalla maistellaan hedelmää tai kasvista ja päivällisellä lihaista kasvismönjää, jos ollaan kotona, kodin ulkopuolella mennään maitolinjalla. Puuro varmaan otetaan testailuun kuukauden sisään jos jaksetaan, mutta sitä ennen kalajutut, koska niitä meillä syödään muutenkin, joten helpottaa kokkailuja yhteiset raaka-aineet. Ja heti kun istuminen on varmempaa, niin saa typy tietysti alkaa syödä itsekin. Jotkut sitäkin hienosti sormiruokailuksi kutsuvat.

Mulle on tullut yllärinä miten vaikeaa tuo syömisen opettelu vauvalle onkaan! Onneksi alettiin hyvissä ajoin tuo maistelurumba, koska on kyllä ollut ihana pitää pelkkiä imutuspäiviä välillä ja huilata maisteluista. Mennä niin sanotusti fiilis- eikä suosituspohjalta. Edelleenkään Tirppa ei syö tosiaankaan nälänpitimiksi, vaikkakin mieluisia makuja sentään jo katoaa mahaan enemmän kuin rinnuksille.Ylimääräiset ruokajäämät tulevat sitten pukluina ulos samoin kuin maidotkin. Tähän mennessä ainoa pannaan (väliaikaisesti) joutunut ruoka on avocado. Se upposi herkkuna, ensin menestyksekkäästikin yhden kerran, mutta pari viimeistä kertaa aiheuttivat sellaiset yrjörumbat päikkäreille ja yöunilla, että huhhuh! Kirkkaanvihreät ja avocadoaromiset tottakai! Vaate- ja rieputahrat on hoituneet hienosti sappisaippuan turvin (uskaltaa sitä mustikkaakin maistella lempparibody päällä!), mutta kun ton vaunujen untuvapussin pesu ja kuivatus on niin pain in the ass.

Hampaita alaleuassa keskellä on jo kaksi, ja ne ilmaantuivatkin siihen vähän varkain. Onhan tuota kuolaa ja kaluamista katseltu jo pitkään, mutta eräänä päivänä sieltä se eka sitten vaan löytyi! Ikää oli tuolloin hilkkusen päälle 4 kuukautta ja noin 1,5 viikon päästä nököhammas sai kaverinkin viereen. Äippäpakkauksen hammasharjaa on käytetty iltaleikeissä puruleluna siitä lähtien.

Yks yö yritettiin tollasta pinnasänky sivuvaununa -juttua, mut ei ollu kyl meiän juttu (vielä) ollenkaan.

Hyvää ja railakasta uutta vuotta siis kaikille täältä meiltäkin! Hengissä ollaan, palataan ensi vuonna uusin kujein ja paremmalla ajalla!