Kirjastoviikonloppu

Huh huijakkaa! Seittemättätoista viikkoa tässä jo hyvässä vauhdissa posotellaan! Voittekos uskoa?
Huomaa muuten, että on tää koulutuksen aloitus vähän laskenut tänne turinointitahtia... Mikä on sääli, koska mitä muuta sitä jännillä luennoilla tekisi kuin kehittelisi uusia hienoja kirjoitusaiheita? Sitten käytännön aika riittää kuitenkin kökkö kyllä vaan tällasiin tynkiin ja mitäänsanomattomiin mahakuvapostauksiiin, äh.

16+0

Tässä siis tilanteet eiliseltä duuniaamulta viikolta ja päivältä 16+0 ja alla vielä tältä aamulta ennen kohta koittavaa kouluun taapertelua. Ei kyllä kuvista nyt ehkä näykään, mutta jostain syystä etenkin eilenissä möhö tuntui aamulla pienemmältä ja kiinteemmältä kuin normaalisti! Ehkä mullakin sitten jotain havaitsematonta turvotusta on ollut? Toisaalta mulla ei kyllä ole kauheesti mitään, mistä voisin turvotuksen määrää tarkkaillakaan, kun koruja ja tiukkoja vaatteita ei juuri ole... (Ainoa, että nyt peukut pystyyn, että möhö vähän stoppuuttelisi / pakkaset päättyisi koska paksuimmat toppikset ei kohta enää mene kiinni! Sit ollaan villakankaiden varassa...)

16+1

Mihin meni viikonloppu? No osittain sairastapaustyöhälytykseen sunnuntailiksojen perässä, puhumattakaan, että tenttikirjoista ja treeneistähän sen olisi pitänyt täyttyä... Tähän!!

Vielä en ole loppua lähellekään, mutta voi vietävä että suosittelen! En ole (vielä) katsastanut tän evoluutiobiologi-hippiäidin taustoja tarkemmin, mutta en ole antanut sen häiritä. Omalta osalta kaipaisin vähän tieteellisempääkin tekstiä paikoitellen, koska niin "kosketusherkistä" aiheista tyyppi paasaa. Eli ei sovi ehkä herkkähermoisimmalle äidille / odottajalle / kiinnostuneelle, mutta kaltaiselleni "kattellaan, eisenytnoinvoimennä, heijustnäin" (ja nuo tapahtuvat siis visusti vaitonaisena omassa mielessäni) -odottajalle tää on ihan loistavaa ajanvietettä. Tiesin tosin pääpointit kirjasta jo kun sen kirjastosta metsästin, että ehkä se vaikuttaa, kun ennakkoasenne oli niin vahva.

Se mitä oon tähän mennessä lukenut, niin evoluutiolla kirjassa selitetään luonnollisiksi toimintamalleiksi esimerkiksi vauvan/lapsen kantamista vaunujen sijaan, imettämisen mahdollisimman pitkiä aikoja, synnytyksen lääketieteellisyyden vähentämistä, jne. Melko hippiä siis! Joku varmasti kokee tekstit tuomitseviksi, enkä ihmettele. Itse en koe millään tavalla (paitsi ehkä niiden puolesta, jotka ehkä kokee :), mutta lähinnä siksi, että olen vastaavia lukenut netistä pilvin pimein. Kirja tuo kivan lisätwistin evoluutioperusteluineen.

Ja kun nyt näitä loppukevennyksiä harrastan, niin lisäänpä iloksenne vielä kasariodottajien pirskahtelevaa hehkeyttä. (Kirjaston nettipalvelu kun ei sisällä kuvia teoksista, joten nimen perusteella varauksen tehdessä voi kirjastostanoutoreissun jälkeen paljastua kotona kassista hihityttäviä ylläreitä!)

Tähän kuvaan ja tähän tunnelmaan, reipasta alkanutta viikkoa!