Juoksemisesta vähäsen

Nyt se on alkanut tuntua. Istuminen koulussa! Ihan tätä en kyllä pelännyt etukäteen, kun kauhuna oli lähinnä pään hajoaminen paikallaan mollottamiseen. Selkä on kestänyt yllättävän hyvin kun olen alusta asti tsempannut ryhdin kanssa, mutta mites noi lonkankoukistajat. Sen verran kireenä, että nyt jo pienikin kippurammassa istuminen esimerkiksi tässä koneella saa helposti epämukavaa tunnetta. Tulee tarve edes kankuilla ees taas keinutella jos ei muuta. Se on liikuntaspurtti siis, vaikka vähän koulun kustannuksella jos ei muu auta! Tänään onkin sitten lämpötila hujahtanut kevyesti plussan puolelle, joten pääsen heti raa'asti testailemaan olosuhde-eroja eilisiltaisen -5 asteen lenkin ja pian koittavan välillä!

Juoksu sujuu edelleen täysin normaalin oloisesti, joten siinä en ole joutunut karsimaan mitään toimintoja pois (toisin kuin esimerkiksi spinningissä). Alkuraskaudessa tottumattomuus niin totaaliin alun hengästymiseen oli tosin mielenkiintoista, muttei astmaatikolle kylläkään mikään uusi kokemus. Pahimpina astmakausina kun syke on ihan normaalissa kevyessä juoksussa jonkin hermostoreaktion seurauksena huidellut liki kahdessa sadassa, vaikka olo juoksussa ja hapottumisessa on samanaikaisesti ollut mitä mainioin. Sykemittareistani on tällä hetkellä patterit loppu ja en ole rehellisesti vaan saanut aikaseksi vaihdattaa kumpaankaan uusia, joten koko raskausajankin olen siis polkenut, juossut ja kaiken puskenut ihan vain jäähdyttelyvaiheen sormet kaulalle -menetelmällä. Kokemattomammalle liikkujalle oli raskaana tai ei suosittelen (käsken) sykemittaria joka treeniin ehdottomasti! (Onhan se ihan pirun kannustava vehjekin!) Ehkäpä otan tässä omaksikin projektiksini uudet paristot.

Vissiin useammissakin lähteissä olen törmännyt ihmeväittämään raskausajan liikunnan maksimisykkeestä (en tietenkään nyt jaksa yhtään lähdettä tähän kaivella!). Itse en tosiaan ole mistään oudoista puolet maksimista / vain aerobista /130-150 beats per minute -lukemista piitata, vaan ihan juuri niin on menty kuin aina ennenkin. Eri asia olisi, jos jokin tuntuisi pahalta, kuten liian kumara asento pyörän päällä tai orastava pissihätä juostessa, sillä sellaisia olen kyllä puolestaan välttänyt. Koska ne tuntuu huonolta. Eli toisin sanoen tarkoista juoksu (tai muista) sykkeistäni en osaa sanoa, mutta sillä on menty mikä tuntuu hyvältä, oli se rankkaa tai ei ja mistään "rajoista" piittaamatta. Nyt sitten pohdiskelen jo ennemmin miten toimin kuukauden kuluttua, kun maaginen puolivälin raja ylittyy ja juoksu taas joidenkin lähteiden mukaan pitäisi lopettaa, vaikka tuntuisi ihan hyvältäkin. Katellaan sitten...

Välineistöstä sykemittarin ohessa tärkeäksi raskautuneelle mainostan hyviä rintaliivejä. Ja nyt siis puhun jälleen juoksusta, jossa pomput on radikaalimpia kuin vaikka pyörän päällä. Merkillä tai millään muulla ei ole väliä, sillä itse olen oiva esimerkki oudoista mutta niin toimivista ratkaisuista. Parhaat juoksuliivini ikinä ja aivan pakolliset näillä utareilla joka ikisellä juoksulla ovat ikivanhat (siis ainakin 8 vuotta?) Championin liivit. Kuulostaa hurjalta, mutta ne on aina olleet hyvät. Nykyään tietty massan lisäännyttyä (ja etenkin raskausleviämisen myötä) se takahakanen on sopuisasti apposen auki, mutta se ei tahtia haittaa. Etumuksen puolelta kun liivit ovat mallia alareunaan kiristyvät ja ylhäällä tissitila. Eli ne yksinkertaisesti kiilaavat koko tuon etumusrasvan niin ylös kuin pystyy ja niin tiukasti kun pystyy. Hassulta se näyttää, mutta eipä hölsky hyppiessä mikään. Pointtina siis ei ole väliä mistä, kuinka vanhat ja miten hoksatut varusteet ovat, kunhan ne hoitavat tehtävänsä! Ihan kauhulla odotan sitä, ettei noi urheat Championit enää mulle mahdu, mistä mä löydän ikinä mitään yhtä tehokasta? Tosin voin muuten vinkata, että halppiksista esim. Lindexin Swegmarkin jotkin mallit tosi napakkoina kokoina pelittävät muuten myös hyvin!

Toki muunkin varustelun täytyy olla käyttäjälle ja keliin sopivat, mutta niistä ei nyt enempää. Googlaamalla juoksuvarusteet löytää varmasti päteviä ohjeita. Sen kuitenkin mainitsen, että talvikeleillä rentoutta ja helppoutta juoksuun tuovat välillä nastakengät. Tavallisissakin on usein ainakin hangella kohtalaisen hyvä pito ja etuna tietysti varmuus omaan askellukseen sopimisesta, mutta ihan jääjäällä kyllä nastat on kivat, koska alamäkiäkään ei tarvitse pysähtyä mummotassuttelemaan. 

Adizerot vauhtivetoihin, lyhyisiin ja nopeisiin lenkkeihin.
Karhun M10:t käy aina ja ihan kaikkeen.
Niken Vomerot vähän hitaampaan ja kestävämpään menoon (hyvät myös hangella).

Ja nyt näiden kuvien välissä kyllä vielä mainintana, että yksillä kengillähän siis pärjää aivan loistavasti, eli tällanen hifistely kannattaa aloittaa vasta kun tuntuu, että se juoksukenkäparin "1000 kilometrin käyttöraja" alkaa yksittäistä paria kuluttaessa tulla turhan nopesti vastaan (puolessa vuodessa - alle vuodessa vaikka?). Niin ja myös Lidlistä sai aikoinaan tosi hyviä vauhtiveto-tossuja, jotta mikään nimellinen laatu ei näissäkään takaa aina kaikkea.

Asics Arcticeilla mennään nyt läpi lumen ja myös jään.

Itse olen odotusaikana huomannut kenkäongelmissa "vanhojen ongelmien" korostumista. Mulla on ilmeisesti jossakin määrin lättäjalka, eli joudun solmimaan heti uusissakin kengissä nauhat niihin takimmaisiin "kiristysreikiin" asti ja tiukalle. Nyt siis vielä tiukemmalla tai muuten tuntuu heti, että kantapäät tanssivat polkkaa kantakupeissa. Eli voisi olettaa, ettei vielä ainakaan jalat mitenkään turvoksissa ole. Taitaa olla tohon mahanseudulle se turvotus keskittynyt.

Juoksuhousut on vaatetuksessa ollut tähän asti se suurin vaiva. Lähinnä "housunvyötärö mahan päälle vai alle" -valinta. Toistaiseksi on ollut päällä, koska talvi ja kylmä. Toinen käytännön ongelma (ei ainoastaan nyt, vaan myös esimerkiksi vappuna tai mm-voittojuhlien aikaan, köh köh!) on julkisten vessojen huutava pula kaupungissani. Muistakaa siis: Jos näette puskakusevan hampuusin takapihallanne, se ei aina ole kännääjä tai pultsari vaan kenties lenkkeilevä vauvanodottaja, joka ei vaan kestä yhtäaikaista pienintäkään täytettä rakossa yhdistettynä hölskytykseen! (Saas muuten nähdä leviääkö tää pissihätäkipu jossain vaiheessa normitoimintoihinkin, vai jääkö hölskymisyhteyteen. Ainakin toistaiseski tavallisissa toiminnoissa kuten istuminen, kävely, seisominen, pystyn ihan tavalliseen tapaani pidättelemään.)

Kummempia vinkkejä en tosiaan osaa raskausjuoksijalle tähän hätään antaa, sillä itselläni on sujunut sen verran ongelmitta. Tietty esimerkiksi hyvän raskaushöysteen lenkille saa liittämällä siihen lantionpohjatreenin samaan! Helppoa kun heinänteko, kunhan korsetti juoksussa on muutenkin kasassa, siinähän saa lantiolihaksiston messiin ihan puoli-ilmaseksi! Raportoin kuitenkin tulevasta edistymisestä, sillä kohtahan tässä vasta siirrytään viidennelle kuulle!

Viime viikolla tuli kahen kympin tarjousdopplerini. En (vielä) ole ehtinyt selvittää miten ääntä saisi liitettyä tänne (ja missä tiedostomuodossa). Tietotekniikka, pah. Hyvin kuuluu kuitenkin istukan ja veren "viuhutus" ja vähän syvemmältä kaiveltaessa itse laukkajumpsutuskin. Ja tyttösykkeillä (145-150) tottakai!

Mukana tuli vain kuulokkeet, munakaiutin on kuvausrekvisiittaa.