Sokerirasitus

Varasin silloin viime perjantain neuvolakäynnin jälkeen samana päivänä ajan sokerirasitukseen Mariaan ja sain onneksi ajan jo tälle viikkoa, kun se neuvolalääkäri olis just sopivasti tiistaina. Mun näkökulmasta toi rasitus oli ihan kivaa touhua, tai ei ainakaan mitenkään epämiellyttävää. Vanhana sairastelijana ja verenluovuttajana pistäminen ei tunnu enää missään ja sokerihan on mun lempieläin!

Kaikki sympatiani annan kyllä heille, joilla pistäminen ja siihen ehkä vielä yhdistetty paastoilu tekee höpöä. En mäkään nuorempana aina ihan vankoin jaloin ois ollut piikitystilanteista poistumassa. Marian laboratorion puolesta täytyy kyllä sanoa sen verran, että vaikka vuoronumerolaite niille tavisjonottajille reistaili ja väkeä istu jonossa sen kaksi tuntia kuin kun pipoa odotusttilassa, niin pistää siellä kyllä osataan! Kolmesta kokeesta huolimatta mulla ei oo kipeitä kohtia juuri ollenkaan.

Puoli ysiltä mulla oli aika ja miltei heti pääsinkin ekaan testiin. Ekasta näytteestä otettiin joku instant-arvo heti, koska yli 8:n ylittävällä paastoarvolla ei koko lopputestiä enää tehtäisi. No tuolla tää pika-arvoni oli 4,1 ja pääsin jatkoon. Sokeriliemi jota juotettiin maistui aika samalta kuin meidän kerran huvikseen sodastreamiin ostamamme vadelma Ice Age -tiivistelimppari. Tietty ilman hiilihappoa. Määräkään ei mikään mahdoton ollut, vaan käytännössä tyhjensin siis siinä labratuolissa kaksi sellasta perus muovista kertakäyttöpikaria. Viidessä minuutissa noi olisi aikataulullisesti pitänyt juoda, mutta mulla ne meni alkututustumisen ja maistelun jälkeen melkein sitten parilla huikalla per muki.

Tää ekan tunnin odottelu itseasiassa oli kaikkein nihkein keissi. Odotustila oli edelleen ihan aamuruuhkan vallassa. Nurkassa joku papparainen ölisi vanhoja lauluja ja toi sokeriliemi tyhjään mahaan alkoi väsyttää ihan älyttömästi! Siellä mä sit haukottelin ja koitin sinnitellä lehtien ja kännyn netin varassa parhaani mukaan. Tosi onnessani kyllä olin, ettei tarvinut noiden perusvuoronumeroiden kanssa säätää ollenkaan, vaan pääsin tohon ekaan kokeeseen "ilmottautuneiden vuoronumerolla" ja siitä kaksi seuraavaa käytiin sit jo ihan nimellä huutelemassa.

Viimeinen purtiloni sitten parin tunnin kuluttua lähtikin ihan silmieni alta siitä analyysiin ja mietin jo hetken jaksaisiko koittaa neuvolaan soittoajalla rimputella ja kysellä arvoja. Sitä en sitten ehtinyt kun tekstari tuli neuvolastani, että arvot on normaalit. Nyt sitten jää tiistain lääkäriajalle aikaa jännäillä, että mitkä. (Ärsyttävää, eikö ne voi uskoa, että joku potilas oikeesti haluaa tietää omia tuloksiaan!) :D