Neuvolan laaja by Täti

Neuvolan "laaja terveystarkastus" hoitajan tekemältä osalta on nyt siis ohi. Hyvin saatiin ajat lopulta sumplittua niin, että mieskin mukaan pääsi töiltään, vaikka sen seurauksena mulla tää käynti oli reilun viikon verran myöhemmin kun mitä tyypillisesti ehkä olisi. Aikataulullisestihan tää 3. käyntikerta ajotetaan niin, että Kelan vaatimat 154 raskausvuorokautta on ohi ja samalla visiitillä saa sitten todistuksen hakemuksia varten. Minähän hätähousuna halusin todistukseni noudettavaksi infosta heti kun se oli mahdollista, joten viikon myöhäsempi "laaja" tai "kela-neuvola" ei haitannut siis mitään. Hakemuspuolella siis kaikki kuosissa ja perhepakkausta (ent. äitiyspakkaus) odotellaan saapuvaksi. Isyyspakkaus myönnettiin ja toimitettiin miehen synttärinä viime viikolla. :)

Edellisillan lappusulkeisten jälkeen oli ihan kiva, ettei niitä vastaanotolla sen tarkemmin syynätty, mitä nyt vähän keskusteltiin. Enempi mulle oli kiintoisampaa nää kliinisemmat osa-alueet.

Pissatikku näytti ihan samaa mitä viimeksikin, sitä PH:ta myöten! Liikkeet taidettiin merkitä mun sanomisten mukaan, kun mahassa kyllä vaan nukuttiin koko käynnin ajan ja sykekin oli ultrien stressitiloihin verrattuna rauhallinen 145 taas välillä. Suurimmat muutokset olikin sitten painossa (+8,2 kiloa!!) ja hemoglobiinissa (163->146->130->115).

Vaikka 115 on raskaushemppariksi vielä erittäin ookoo, ei mikään ihme jos se mulle aiheuttaa vähän väsytiloja. Viikko ennen plussattua(ja) testiä(tejä) :D eli siis jo kuitenkin hedelmöityneenä kävin verta luovuttamassa, missä hemoglobiini mitataan ja tuolloin se oli huikeat 163. Ja kyllä, mulla ihan normaalisti se välillä on ennenkin ollut samoissa lukemissa. Ekassa neukkarissa, viikolla 8. oli lukema siis vielä mulle ominainen 146. Tammikuun lopulla, viikolla 17 olikin enää 130 ja nyt oli 115. Ihan alkuraskaudessa söin 30 tabletin kuurin ripotellen noin joka toiselle päivälle Veripalvelun Retafereja, jotka jäi sitten pois ja nyt alotin ne uudestaan ja jokapäiväsesti. Tosta 115:n hemoglobiinistahan ei sinällään mitään haittaa olisi vielä, mutta mieli hinkuu silti testaamaan saisiko pieni nosto jotain piristystä aikaan. Itsekseen kun se tuskin nousemaan tulee raskausaikana huikeasti vaan ennemminkin päinvastoin. Ja oishan se kiva synnytyksestä ja ekoista vauvapäivistäkin selvitä mahdollisimman verekkäänä! :D Heti pääsiäisen jälkeen on tuo terveystarkastuksen lääkäriosuus sitten, joten viikon päästä jo nähdään välituloksia imeytymisistä!

Ja paino sitten taas... No niinkuin kotimittailuilla olin arvioinut jo itsekin niin sitähän oli kerrytetty tällä välillä! En nyt kyllä oisi uskonut että ihan toi kilon viikkorajakin rikkoutuisi, mutta näinpä vaan kävi. Sokerirasitus on siis ensi torstaina edessä, jännää, mutta tiedän kyllä että niistä arvoista ei kyllä mitään löydy. Niin selkeästi tunnen itsekin, että kaikki kertynyt paino ei ole vain mahaa ja sen ötökkää, vaan ihan omaa ahteria ja jopa käsivarsia. Syömiset on välillä lisääntynyt, välillä on hintsumpia päiviä, mitään en erityisesti ole ahtanut itseeni, mutta en kyllä sen puoleen rajoittanutkaan. Liikunta on tietysti vähän lepsuuntunut, joten sekin osaltaan vähentää normaalikulutusta. Turvotusta on ajoittain, muttei mitenkään mainittavammin. Joten se mitä on kertynyt on vaan kertynyt ja siinäpä se, rajoituksia en ala tekemään edelleenkään, vaikka ainahan sitä ruuan laatuun voi keskittyä enemmän! Tällä hetkellä siis kokonaispainonlisäys on neuvolan vaa'alla 8. viikosta lähtien 10,7 kiloa ja mun omasta mielestä jopa parin kilon verran enemmän jos vertaa ihan ihan sinne ennen-aikoihin. Eli ihan tilastojen mukaan tässä mennään.

Mitään radikaaleja oireita tai vaivoja ei ole edelleenkään ilmaantunut, mutta jotain pientä vanhaa sentään...
- Närästys oireena on ihan viime aikoina selkeesti pahentunut. Viime torstaisen tuskien taipale -luennon jälkeen aloin suosiolla kantaa Rennietä lompsassa mukana, kun on se nyt helpompi käsilaukkuensiapu, kuin kotona edelleen käytössä oleva maito. Olisihan niitä pieniä UHT-tetrojakin, mutta kun ne on hylaa (hyi) ja painaa ja hajoaa helpommin... Eikä Renniessä hirveesti mitään "pahaa" ole, vaikuttavat aineet on kalsium- ja magnesiumkarbonaatti ja muut apuaineetkin ovat ihan kelpoja, vaikka niitä ihmeen montaa onkin.
- Liitoskivut hyökkää edelleen ihan epämääräisen satunnaisesti äkkinäisen liikkeen myötä (esim. eilen sohvalta istuesta seisaalteen ponkaistessa pitkästä aikaa), mutta hellittävät hetken kippuroinnilla nopeasti. Eli melkein voisin sanoa näiden jopa lieventyneen, kun en muista edes koska eilistä ennen olisi noin voimalla iskeneet?
- Iho on vähän kuivempi kuin normaalisti, hiukset likaantuvat ja rasvoittuvat nopemmin, mutta mitään erityisempaa hyvä- tai huonokuntoisuutta niissä ei kummemmin ole, vaan muutokset on vaan vaatineet vähän totuttelua hoitorutiineihin. 
- Pari uutta raskausarpea oli salakavalasti pesiytynyt ylläripyllärinä rintojen alapinnoille jo kuka ties missä vaiheessa, joista ne ihan tuurilla hoksasin peilin kautta mokomat äskettäin! Mutta huomaamattomia siis edelleen, ja mies ei ole mun arpihuolia ottanut vielä yhtään tosissaan ainakaan!
- Alaselkä kipeytyy töissä edelleen herkemmin kuin normaalisti, mutta suurin muutos aiempaan on oikeastaan, että pitkään kyykkimistä vaativat hommat hankaloittaa jo hengittämistä aika huolella. Ja sama pätee tietysti kotitoimiinkin. Työläämmät housut ja kengätkin puetaan nykyään jo mieluummin tuolilla istuen, jotta välissa voi pitää hengitystaukoja, eikä superkippurassa tarvitse olla niin pitkiä aikoja ja etenkään tasapainoillen yhdellä jalalla! :D
- Treenien suhteen puolestaan juostessa on alkanut painonlisäys tuntua yleisenä raskautumisen tunteena, mutta myös ihan konkreettisesti polvissa. Jalkapöydät myös puutuvat herkästi, nyt spinningin ohessa myös lenkeillä. Uimisen tuoma vedenpaine sen sijaan saa mukavan kevyen olon altaassaolon lisäksi myös koko loppupäiväksi.
- Suorien vatsalihasten voimin ylösponnistamiset selinmakuulta on saanut täydellisesti unohtaa jo tovin. Jonkun aikaa mulla oli tätä ongelmia muistaa, mutta tuskin mitään pysyvää haittaa aikaansain, kun jo tuntemukset pakotti moiset liikkeet kyljen kautta tekemään. Nyttemmin repertuaariin on liittyneet mukaan jo käsivoimienkin käytöt, kun milloin mistäkin tulee tukea ja otetta napattua ja itsensä pystyyn hilailtua. :D
- Uneliaisuus ja unettomuus on vuoroin seurana joka päivä. Viime viikon nukuin lyhyitä ja katkonaisia öitä ja eilen taisi kelkka vaihteeksi kääntyä ja vahinkopäikkäritkään ei hetkauta yöunien makoisuutta vaihteeksi mihinkään suuntaan.
- Maha satunnaisesti mutta päivittäin kiristelee tai jomottelee. Tosi lievästi, mutta kuitenkin muistuttaen itsestään. Mitään mystisiä harjoitussupistuksia en ole havainnut, enkä myöskään erityistä syy-seurausta minkään tekemisten ja tuntemusten suhteen. Kiristelyä on jos koittaa nopeasti kävellä usein, muttei aina ja sitä toisaalta saattaa olla muutoinkin. Menkkatyyppinen jomottelut taas on hyvin tyypillinen aamun vaiva ja usein se saattaa hieman herättääkin unesta. Muuten vaikuttavat mahatunnut tulevan ja menevän miten sattuu.
- Ötökkä itsessään liikkuu jatkuvasti, toisina päivinä tuntuu että ihan koko ajan ja toisina vähän vähemmän. Välillä parin hassun liikkeen verran, välillä jopa puoli tuntiakin ainakin putkeen muljuen. Toisinaan ensimmäinen jumppatuokion liike voi olla niin voimakaskin, että ihan itsekin sätkähtää. Viikko sitten illalla poti ilmeisesti ensimmäisen hikkansakin, joka kesti yhteensä noin 15 minuuttia ja tuntui tuossa melkein heti kylkiluiden alla, hieman viistosti oikealla. Luennoilla ja sohvaillessa olen välillä koittanut liikkeisiin vastailla hieman eri kohdilla mahaa, mutta tosia vaikea arvioida onko ne seuraavat liikkeet olleet mitään erityisempi vastauksia mahan puolelta vai kuvitteleeko sitä vaan.
- Pakko raportoida vielä, että kaikilta peloiltani olen edelleen välttynyt kunniakkaasti! Linea negraa ei tummuneista verisuonista ja muista huolimatta näy, vaappua ei tarvi ja vanhat kengät käy edelleen. Napa ainoana on riskaabeli, koska se on kyllä viimeisinä viikkoina huikeasti venynyt ja paukkunut entisestä syvästä kuopasta nykyiseksi ei-niin-syväksi.

Ja kasvaahan se mahakin sentään...

Viime viikolta, 23+4

Ja tänään, 24+1

Ja näin hyvin vielä maastoudutaan ulkosalla!

Loppukevennyksenä vielä meiän viime yönäkin puolisen tuntia tapelleet pääsiäispupuset kerrankin ihan vierekkäin ja ikuistettuina!