Nopeat neuvolapäivitykset tähän väliin, koska en halua niitä sujautella muihin teksteihin sitten sotkemaan. :) Oon elänyt viikonlopun aika tietokone- ja nettipimennossa, mikä on ollut aika ihanaa vaihteeksi. Nyt kun koulukaan ei enää vaadi Moodlea kyttäilemään tai muuta mukavaa, ainoastaan paperiset tenttikirjat odottaa hyllyssä. Tosin eilen kyllä oli pakko yksi tehtävänpalautus hoidella vielä tietoteknisesti, mutta se olikin kevään toiseksi viimeisin mokoma.
Ihan ekaksi raportoin, että kyllä! Pirpana on fiksusti käännähtänyt päälleen, eli todennäköisimmin se kävi juurikin sillon kuin siltä tuntuikin! Alapääliikkeet kohdunsuulla ja häpyluun päällä tulevat siis pikkuisista käsistä, vaikka välillä tosi voimakkaita ovatkin. Otin tän asentojutun tutkimuspöydälle käydessä ihan tarkotuksella puuheeksi Tädin kanssa, koska halusin oikeastaan vaan tästä edes jotain tietoa ja sainkin lopulta pienen kivan yllärin. Käsikopelolla Täti arveli pään kyllä alas, mutta ihan varmistukseksi veikin mut vielä ultralla varmistamaan asian! En tosiaan siis tiennyt, että meidän neuvolasta ultra löytyy ja aikamoinen vempele se olikin. Ihmeellisessä takatilassa, sellasessa siivouskomeron kokoisessa huoneessa sai hyppiä jalkatukien yli penkille, ja itse aparaattikin oli aika autenttinen iso vaaleanbeessinharmaa muovihärpäke. Näytön koko oli sellasta neuvolakortin luokkaa (niille jotka ei sellasta ole omistaneet, niin 10x15cm voi olla aika lähellä totuutta). Mutta ihan se ja sama, oli kone missä tilassa, minkälainen ja kuinka vanha vain, lopputuloksena mun mahasta löytyi alhaalta pääpallo ja navan vierestä mun oikealtani katsottuna selkä! Nyt onkin ollut perjantaista asti aika upeeta kun on liikkeistä suurimmasta osasta pystynyt sanomaan mikä ne aiheuttaa. Tosin ihme kippuroilla toi vielä pystyy olemaan, kun jalkojen liikkeet tuntuu mun asennosta riippuen välillä ihan oudoissa paikoissa. Hyvä tietysti että vielä mahtuu. Eilen satuin niin selkeän potkun saamaan kädelleni kylkimakuulla alempaan kylkeen, että ihan saattoi kantapääpotkuksi sen tunnistaa. (Mikähän riehunta oisi alkanut jos oisin omalla kädellä saanu siitä kantapäästä otteen ja pitäny kiinni?)
Painotilanne neuvolan kartalla +16,3 kiloa (oho :) ja mun laskun mukaan siis sen noin pari kiloa vielä päälle. Hemoglobiinit olin saanut peräti 130:een nousemaan raudoillani, tosin nyttemmin olen kyllä satunnaisina vuorokausina sitä vain isommin napsinut. Toi 130 kyllä mulle passaa ihan mainiosti, eli niillä main riittää että pysytteleekin. Sykkeet on tasasesti pysynyt 145:ssä yhä, vaikka aika ronskilla kädellä toista pesässään häirittiinkin siinä asentotunnustelussa. Kohdulta löytyi kokoa Tädin mittauksella nyt 28 senttiä.
Verenpaineet oli ainoa epäkohta ja ekaa kertaa nyt sellainen. Eka istumamittaus sai peräti lukemat 142/84, toisella laskivat jonkin verran ja vasta makuulta mitattu oli samaa luokkaa kuin mun alkuraskauden tulokset. Turvotusta mulla on satunnaisesti ollut ja nyt alkanut tuntua että ihan jatkuvastikin, mutta muita pahempia oireita kuitenkaan ei. Ihan iloinen siis olen, että tästä eteenpäin pari seuraavaa neuvolatsekkausta ovatkin jo kahen viikon välein. Eli itseasiassa siis jo ensi viikolla seuraavaksi!
Nesteen- ja turvotuksen poiston aloitinkin jo eilen shoppaamalla 2 kiloa espanjalaisia mansikoita! Tästä alkaakin nyt vesi - lenkkeily - jooga - sun muu -tehokuuri! :D Ei tuo turpoilu muuten suurempaa haittaa aiheuta, mutta käsissä (sormissa) se on ehkä epämiellyttävimmän tuntuista ja öisin puutuu kädet lähes joka yö (eivät kyllä välttämättä ole tekemisissä keskenään, mutta mahdollisesti)! Kaikenlaista ihme vaivaa tää loppuraskaus mukanaan tuokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti