keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Loppuodotuksen vitamiinivinkit

Länsi-Helsingissä ei mitään uutta!
 

Kissojen kanssa on pysyvä valtataistelu vauvatarvikkeiden tehtävistä. Kehto, vaunut, äitiyspakkauslaatikko, pinnasänky, kaikki kun vielä toistaiseksi ovat niiden mielestä niitä varten täällä, ja kissaesteet pyritään joka ilta raivaamaan pois päiväjärjestyksestä. Tuntuu olevan oikein kunniatehtävä. Siinä mielessä saisi vauva jo olla täällä, sillä uskon ongelman helpottavan sen myötä. Voi olla nimittäin kaapit, komerot ja sängynaluset kuuminta hottia uuden tulokkaan rantautuessa omia värmeitään käyttämään.

Loppuodotuksen vitamiineista en ookaan vielä maininnut mitään, mutta nyt teen senkin.



Kesän tullen (eli joskus toukokuussa kun oikeesti aloin viettää aikaa auringossa ilman hihoja ynnä muuta) pudotin d-vitamiinin puoleen, eli nappailen 100 mikron kapseleita noin joka toinen päivä. (Ai että kun oisi taas kiva käydä tarkistamassa vitamiinitasot verestä, mutta eipä kai se auta kuin luottaa että tuo piisaa.)

Rautaa olen syönyt sieltä raskauden puolivälistä lähtien niinä öinä kun muistan. Öisin siksi, että kalsiumin ja maidon kanssa rautaa ei turhaan kannata ottaa imeytymisepäilysten vuoksi. Melkein pitkin päivää saatan tuollaisia tuotteita kuitenkin nautiskella, joten yöaika on turvallisin. Vessaan herään normaalistikin kuitenkin sen yhden kerran yössä, että yöpöydältä rautatabletin nappaaminen sujuu samalla. Hemoglobiini onkin ollut ihan kunnossa, vaikkakin kyllä itselleni silti hieman normaalia alhaisempi. Tänään voisikin kysäistä neuvolassa vielä viimeistä mittausta, jotta on sitten mihin vertailla synnytyksen jälkeen.

Kalsiumin ja magnesiumin nostin jalkakramppien (ja maidonjuonnin kesän myötä vähenemisen) myötä talvisesta 1,5-kertaiseksi, eli niitä tulee nyt tableteissa 1200mg ja 525mg. On tuntunut ravinnon rinnalla kohtalaisen riittävältä, ainakin mitä nyt olot, krampit, turvotukset ja verenpaine suostuu kertomaan. Toivottavasti tällä tsempillä nyt (ja toki ei-raskaanakin) onnistun välttämään äidin osteopatian ja mummon osteoporoosin (tietty toi deekin on aika olennainen apu)!

Rasvoista löysin tollasta törkykallista seka-omegaa, jossa on nyt sitten samassa kaikenmaailman kala-, tyrni- ja mustaherukat. Sitä piisaa vielä viikon verran eteenpäin, joten saa nähdä miten menettelen tulevaisuudessa. Jonkun aikaa olen haaveillut nestemäiseen öljyyn siirtymisestä, joten sitäkin voisi kokeilla.

Monivitamiini vaihtui Mivisunista Mivitotalin kautta lopulta Multitabsiin. Mieluiten hörppisin Mivitotalia edelleen, mutta hintansa vuoksi se kyllä jää melkein aina kauppaan. Mivitotal on kuitenkin se ainoa monivitamiinivalmiste, jota käyttäessä huomaan mitään selkeää eroa voinnissani. Voisi synnytysaikojen ja toipumisen kunniaksi purnukallisen väliin vetäistä.

Tuo Elivon b-vitamiini-foolihappo-rauta-valmiste on kulkenut odotuksessa vaihdellen mukana. Oon välillä vähän huonohko syömään lihaa, joten tuolla olen paikannut sitä puutetta. Ainakin on rikkonaiset suupielet pysyneet aisoissa koko kevään, ne satunnaiset viiltohalkeamat on paikattu päivässä parissa Bebanthenilla, vaikka normaalisti saattavat pysyä haavaisina parikin viikkoa!

Vähän alkaa kyllä olla sellainen olo jo, että mun kaikki ainesosavarastot alkaa huveta ja rutista tyhjyyttään ja nää ruuan kautta ja kanssa tulevat on vaan pisara meressä. Kauankos niillä rauta- ja foolihappovarastoilla nyt oikein kestikään palautua raskaudesta..? Huoh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti