 |
Piti siis mennä ihan vaan kattelemaan... Oho ja hupsis vaan!
tiistai 8. tammikuuta 2013
Kirpparit osa I
Piti siis mennä ihan vaan kattelemaan... Oho ja hupsis vaan!
Synnytysjorinaa osa I
Varoitus: Sisältää ehkä jonkun mielestä synnytyspelottelua, älä lue eteenpäin, jos oot herkkis sellasissa! :)
Mietin tossa tovin, että oispa kiva tänään ihan kunnolla kirjottaa, kun eilen oli sellanen pikanen vaan, mutta jotenkin aiheen etsiminen tuntu niin hakuammunnalta. No onneksi blogi käsittelee aihetta, johon tänhetkisessä elämässäni törmään netissä jatkuvalla syötöllä ja milloin mistäkin näkökulmasta! Aihe, joka varmasti monia ja minua kiinnostaa löytyikin sitten meinaan ihan hetkessä, vahingossa ja ihan hassua aasinpolkua... (Vauvafoorumin keskusteluista mieleen tuli hieronta raskausaikana -> ajattelin miestä rohkaista hierojaksi / rohkaisemaan mua käymään hierojalla, ja aloin etsiä linkkiä näytettäväksi missä olisi joku raflaava otsikko tyyliin "Hieronta raskausaikana tekee vauvasta täysin itkuttoman" -> Googlen hakusanat "raskausajan hieronta" toivat linkin välilihanhierontasivulle!! Juuri se mitä oon miettinyt!! Ja synnytys!! Ja repeämät!! Ja tikkaus!! Ja ja ja!!)
Eli kuvailenpa hieman odotuksiani, toiveitani ja ajatuksiani synnytyksestä näin alkuraskauden ajalta ja näkökulmasta... (Ja kyllä! Elän vielä alkuraskautta ja ensimmäistä kolmannesta mielipuolisen tarkan määritelmäni mukaan huomiseen noin kello kahdeksaan aamulla asti, sillä vasta sitten on odotusta takana tasan kolmasosa eli 93,33 vuorokautta. :D Joista tosin tietty niistäkin ekat melkein 14 vuorokautta hedelmöittymätöntä aikaa...) Jos näkökulmat muuttuvat kovinkin paljon, niin voin sitten vaikka tehdä uuden "mikä on toisin"-kirjoituksen toisessa tai ainakin vikassa kolmanneksessa kun se konkreettinen synnytys alkaa puskea päälle!
On muuten kauhea polemiikkiaihe tää synnytys. Ihan niinkun imetyskin. Kaikilla on oma eriävä mielipiteensä ja silti kaikki on yhtä oikeessa. Kuitenkaan toisten oikeessa olemista ei myönnetä, vaan jopa kielletään. Siksipä itse sanon tähän alkuun, että en lue mitään viranomaissuosituksia tai muita oikein millään mielellä tosissaan näiden asioiden suhteen. (No sen nyt ehkä on osoittanut jo 135 mikrogramman d-vitamiiniannostuksenikin.) Eli mun mietteet ei perustu oikein mihinkään muuhun, kuin ihan vaan mutuun omana hippi-hedonisti-pedantti-luonnonlapsi-itsenäni. Synnytystä ei kuitenkaan voi etukäteen suunnitella ja se menee omalla painollaan miten menee, mutta asioita olisi kuulemma hyvä pohtia etukäteenkin. (Siis näin mun mielestä ihan viranomaisetkin sanoo!)
Omat toiveeni listamaisena olisivat tällä hetkellä nämä (siis mihin edes ehkä voin vaikuttaa, biologia-fysiologia-yms.-puoleen en nyt ota kantaa): Olen terve ja kunnossa, mahdollisimman pitkään alkuvaiheessa kotona, amme (tai toissijaisesti istuva asento ponnistukseen), puudutus ei vaikuttaisi ponnistusvaiheessa enää, repeämien välttäminen ja perhehuone (tai toissijaisesti mahdollisimman polikliininen synnytys). (Ja tietty kaiken noista ohella, että mies pystyisi olemaan läsnä hela hoidon eikä myöskään pyörtyisi!)
Ja sieltä se nyt alkoi se huokailu ja pään pyörittely? Aight! :D Lisä-ärsytykseksi siis tarkennukset.
Tuohon terveyteen yhtäaikaa tietysti voin ja en voi vaikuttaa. Ihan niinkuin luomutilaisenakin ja kaikki muut. Ekasta testistä lähtien olen puskenut treenejä vanhojen tsemppien ohella nyt myös synnytysvalmentautuminen-kortin voimin. En nyt jaksa tosiaan edes linkata mitään hyvä kunto + synnytys linkkiä tähän, koska niitä on niin paljon. Eli reeniä, horo, reeniä ihan loppuun asti ja hyvää ruokaa. Nää saattaa vaikuttaa raskaus"sairauksiinkin", mutta tietysti niille ei sitten välttämättä mitään mahda. Eniten niistä pelkään jostain syystä hepatoosia, koska alussa vähän kutitti käsiä ja jalkoja... (Ja peukut pystyyn, ettei h-hetkellä ole kehossa bonuksena mitään tavistautipöpöjä!)
Alkuvaihe kotona on ihan omaa mukavuutta ja synnytysrauhaa ajatellen. Sairaalassa on jotenkin muiden armoilla koko ajan, siellä on rauhattomampaa ja kotona ainakin varmuudella pääsen siihen ammeeseen! Vaikka vuorokaudeksi! Tai viidesti päivässä! Kotona on kaikki lähellä ja kaikki toimii heti. (Tässä tietysti arvaamattomina tekijöinä on mikä tahansa riskisynnytystekijä, jos joutuukin valmiiksi olemaan sairaalassa. Muuten en usko kovin kauas kotoa poistuvani enää muumivaiheessa. Myös malttamaton luonteeni tai kivut saattavat ajaa mut ennenaikaisesti sairaalan huomiin.)
Oon liikkuvainen ihminen, enkä tykkää makoilla (paitsi kun on makoiluaika). Vesi (lämmin!!) on mulle mieluisa elementti. Kylven paljon muutenkin, se rentouttaa (sekä mieltä, että lihaksia ja kehoa). Sängyssä en tietoisesti tee suuria päätöksiä enkä ponnistuksia. Ja vaikka viranomaisiin en kaikessa muuten luottaisikaan, niin painovoimaan kyllä uskon! Ja tämä liittyy myös seuraavaan pointtiin, eli...
Repeämä tulee jos tulee.* Tähän asti olen vähän pohdiskellut, että auttaisiko lantionpohjanlihastreenin lisäksi myös loppuvaiheen välkyn öljyäminen ja voitelu. No tänään eksyin tänne, josta tuli tähän tekstiinkin idea. Eli sitä voi välttää ja jopa tavallaan niin olen tähän asti tehnytkin! Cool.
Puudutus vs. ponnistus mulla oli jo ennen tuota edellisen linkin välkky-vinkkejäkin. Tosin aiemmin pelkäsin enemmän mentaalipuolta. Ponnistusvaihe on fyysisen lihasponnistuksen kannalta raskain, mutta ei mikään mahdottoman pitkäaikainen. Haluan olla niin täysissä ruumiin ja sielun voimissa siinä vaiheessa kuin mahdollista (enkä revetä). Olisi myös hirmu kiva olla hereillä, eikä mömmöissä tai kaasuissa kun örkin ekan kerran tapaan (eikä esim. heti tikattavana). Tää onkin hyvä dilemma. Puudutus avautuessa voisi säästää fyysisiä voimia ponnistukseen, mutta puudutuksen ajoittaminen vain tohon avautumisvaiheeseen voikin olla aika rakettitiedettä... Ja ehkä mä vaan kuolen ilman puudutusta kipuun...
Repeämät tai episiotomia tässä nyt onkin käsitelty varmaan jo aika monesta vinkkelistä, mutta ehkä se on sektion jälkeen se mitä eniten kammoan. Se nyt on kuitenkin mun peppu.
Ja viimeisenä sitten nää jälkeiset :D, eli perhehuone / mies / polikliinisyys. Viimeinen olisi se kivoin, mutta sitä en ehkä käytännössä kuitenkaan tässä synnytyksessä halua. Ikinä ei tiedä mitä käy ja jos sitä on ihan älyttömän kipeä niin mieluummin sitten asiantuntevassa hoidossa, kun kotona arpomassa mikä on normaalia ja mikä ei. Kuitenkin jos leikiteltäisiin nyt ajatuksella, että kaikki tähän mennessä olisi mennyt niinkun Terhin Oppikirja ehdottaa (avautumisvaihe kotikylpyammeessa, sairaalassa suoraan ammeeseen ponnistamaan, mies hurraisi vieressä ja sitten siirryttäisiin vaan kaikki lepäilemaan ja vierailijoita vastaanottaamaan) niin tähän jälkeisaikaan sisältyy mulla ehkä eniten kammoa. (About yhtä paljon kun repeämiin, muttei yhtä paljon kun sektioon. :D)
Synnytystä verrataan joskus leikkisästi maratoniin (vaikka jotkut tykkää tehdä molemmat samalla). Tää ajatus on voimassa ehkä enemmän pitkäjänteisyyttä, kuin varsinaisesti fyysistä kuntoa vaativana keissinä. Olen juossut yhden maratonin (pakko lisätä kuitenkin että hyvällä ajalla enkä vaan maaliin päässeenä!! >:D) ja näin ajatellen voisin sanoa siis vertauksen osuvan.
Maratonista suoriutuminen sinällään (siis jos unohdetaan aikatavoitteet) vaatii lähinnä pitkäjänteisyyttää, motivaatiota ja jonkin verran tuskan-sieto tai unohdus-kykyä. Ja samalla se maaliinpääsy kattaa kuitenkin kevyesti kaikki matkanvarren tuskat sekä juuri ja juuri ne tulossa olevat... Mutta siis. Maratoni oli ihana kokemus, mutta sen jälkeen pariin päivään en kyllä ollut muuhun valmis kuin lepoon, venyttelyyn ja syömiseen. Yksinäisyys ja itkevä vauva eivät ihan kuulu tohon settiin. Kuitenkin jos vauva alkunsa on maratonista saanut niin en siitä halua erossakaan olla. Yksinkertaisin ratkaisu siis on minä+mies+vauva. Tadaa! Jos ei ole mahdollista sairaalassa niin se olis kiva tehdä kotona. (Naikkari kun on rempassa niin varmasti on ryysistä pk-seudun sairaaloissa just mun ensisynnytyksen aikaan...) Yritetän kuitenkin tsempata ja ainakin voin tuudittautua ajatuksesta mahdollisiin tuleviin polikliinisiin tai kotisynnytyksiin, jos kaikki hyvin menee. Ja pakkohan sieltä sairaalasta on joskus päästä pois.
Tällasta tänään. Helpottipa taas kummasti, kun sais selventää ajatuksiaan kirjallisesti edes tän verran!
Ps. Pidän itseäni ihan superterveenä (jos ei vielä siis selväksi tullut!! :P) ja hyvinvoivana. Sellaista olen lapsenakin ollut. Mut on äidistäni leikattu ulos suunnitellusti ja imetys ei sujunut. Ei jäänyt traumoja ja äitikin meistä kahdesta toipui.
* Siis jos makuultaan synnyttää niin mihin vauvan ja painovoiman yhteispaino paikallistuu?? No siihen välkkyyn!!
Mietin tossa tovin, että oispa kiva tänään ihan kunnolla kirjottaa, kun eilen oli sellanen pikanen vaan, mutta jotenkin aiheen etsiminen tuntu niin hakuammunnalta. No onneksi blogi käsittelee aihetta, johon tänhetkisessä elämässäni törmään netissä jatkuvalla syötöllä ja milloin mistäkin näkökulmasta! Aihe, joka varmasti monia ja minua kiinnostaa löytyikin sitten meinaan ihan hetkessä, vahingossa ja ihan hassua aasinpolkua... (Vauvafoorumin keskusteluista mieleen tuli hieronta raskausaikana -> ajattelin miestä rohkaista hierojaksi / rohkaisemaan mua käymään hierojalla, ja aloin etsiä linkkiä näytettäväksi missä olisi joku raflaava otsikko tyyliin "Hieronta raskausaikana tekee vauvasta täysin itkuttoman" -> Googlen hakusanat "raskausajan hieronta" toivat linkin välilihanhierontasivulle!! Juuri se mitä oon miettinyt!! Ja synnytys!! Ja repeämät!! Ja tikkaus!! Ja ja ja!!)
Eli kuvailenpa hieman odotuksiani, toiveitani ja ajatuksiani synnytyksestä näin alkuraskauden ajalta ja näkökulmasta... (Ja kyllä! Elän vielä alkuraskautta ja ensimmäistä kolmannesta mielipuolisen tarkan määritelmäni mukaan huomiseen noin kello kahdeksaan aamulla asti, sillä vasta sitten on odotusta takana tasan kolmasosa eli 93,33 vuorokautta. :D Joista tosin tietty niistäkin ekat melkein 14 vuorokautta hedelmöittymätöntä aikaa...) Jos näkökulmat muuttuvat kovinkin paljon, niin voin sitten vaikka tehdä uuden "mikä on toisin"-kirjoituksen toisessa tai ainakin vikassa kolmanneksessa kun se konkreettinen synnytys alkaa puskea päälle!
On muuten kauhea polemiikkiaihe tää synnytys. Ihan niinkun imetyskin. Kaikilla on oma eriävä mielipiteensä ja silti kaikki on yhtä oikeessa. Kuitenkaan toisten oikeessa olemista ei myönnetä, vaan jopa kielletään. Siksipä itse sanon tähän alkuun, että en lue mitään viranomaissuosituksia tai muita oikein millään mielellä tosissaan näiden asioiden suhteen. (No sen nyt ehkä on osoittanut jo 135 mikrogramman d-vitamiiniannostuksenikin.) Eli mun mietteet ei perustu oikein mihinkään muuhun, kuin ihan vaan mutuun omana hippi-hedonisti-pedantti-luonnonlapsi-itsenäni. Synnytystä ei kuitenkaan voi etukäteen suunnitella ja se menee omalla painollaan miten menee, mutta asioita olisi kuulemma hyvä pohtia etukäteenkin. (Siis näin mun mielestä ihan viranomaisetkin sanoo!)
Omat toiveeni listamaisena olisivat tällä hetkellä nämä (siis mihin edes ehkä voin vaikuttaa, biologia-fysiologia-yms.-puoleen en nyt ota kantaa): Olen terve ja kunnossa, mahdollisimman pitkään alkuvaiheessa kotona, amme (tai toissijaisesti istuva asento ponnistukseen), puudutus ei vaikuttaisi ponnistusvaiheessa enää, repeämien välttäminen ja perhehuone (tai toissijaisesti mahdollisimman polikliininen synnytys). (Ja tietty kaiken noista ohella, että mies pystyisi olemaan läsnä hela hoidon eikä myöskään pyörtyisi!)
Ja sieltä se nyt alkoi se huokailu ja pään pyörittely? Aight! :D Lisä-ärsytykseksi siis tarkennukset.
Tuohon terveyteen yhtäaikaa tietysti voin ja en voi vaikuttaa. Ihan niinkuin luomutilaisenakin ja kaikki muut. Ekasta testistä lähtien olen puskenut treenejä vanhojen tsemppien ohella nyt myös synnytysvalmentautuminen-kortin voimin. En nyt jaksa tosiaan edes linkata mitään hyvä kunto + synnytys linkkiä tähän, koska niitä on niin paljon. Eli reeniä, horo, reeniä ihan loppuun asti ja hyvää ruokaa. Nää saattaa vaikuttaa raskaus"sairauksiinkin", mutta tietysti niille ei sitten välttämättä mitään mahda. Eniten niistä pelkään jostain syystä hepatoosia, koska alussa vähän kutitti käsiä ja jalkoja... (Ja peukut pystyyn, ettei h-hetkellä ole kehossa bonuksena mitään tavistautipöpöjä!)
Alkuvaihe kotona on ihan omaa mukavuutta ja synnytysrauhaa ajatellen. Sairaalassa on jotenkin muiden armoilla koko ajan, siellä on rauhattomampaa ja kotona ainakin varmuudella pääsen siihen ammeeseen! Vaikka vuorokaudeksi! Tai viidesti päivässä! Kotona on kaikki lähellä ja kaikki toimii heti. (Tässä tietysti arvaamattomina tekijöinä on mikä tahansa riskisynnytystekijä, jos joutuukin valmiiksi olemaan sairaalassa. Muuten en usko kovin kauas kotoa poistuvani enää muumivaiheessa. Myös malttamaton luonteeni tai kivut saattavat ajaa mut ennenaikaisesti sairaalan huomiin.)
Oon liikkuvainen ihminen, enkä tykkää makoilla (paitsi kun on makoiluaika). Vesi (lämmin!!) on mulle mieluisa elementti. Kylven paljon muutenkin, se rentouttaa (sekä mieltä, että lihaksia ja kehoa). Sängyssä en tietoisesti tee suuria päätöksiä enkä ponnistuksia. Ja vaikka viranomaisiin en kaikessa muuten luottaisikaan, niin painovoimaan kyllä uskon! Ja tämä liittyy myös seuraavaan pointtiin, eli...
Repeämä tulee jos tulee.* Tähän asti olen vähän pohdiskellut, että auttaisiko lantionpohjanlihastreenin lisäksi myös loppuvaiheen välkyn öljyäminen ja voitelu. No tänään eksyin tänne, josta tuli tähän tekstiinkin idea. Eli sitä voi välttää ja jopa tavallaan niin olen tähän asti tehnytkin! Cool.
Puudutus vs. ponnistus mulla oli jo ennen tuota edellisen linkin välkky-vinkkejäkin. Tosin aiemmin pelkäsin enemmän mentaalipuolta. Ponnistusvaihe on fyysisen lihasponnistuksen kannalta raskain, mutta ei mikään mahdottoman pitkäaikainen. Haluan olla niin täysissä ruumiin ja sielun voimissa siinä vaiheessa kuin mahdollista (enkä revetä). Olisi myös hirmu kiva olla hereillä, eikä mömmöissä tai kaasuissa kun örkin ekan kerran tapaan (eikä esim. heti tikattavana). Tää onkin hyvä dilemma. Puudutus avautuessa voisi säästää fyysisiä voimia ponnistukseen, mutta puudutuksen ajoittaminen vain tohon avautumisvaiheeseen voikin olla aika rakettitiedettä... Ja ehkä mä vaan kuolen ilman puudutusta kipuun...
Repeämät tai episiotomia tässä nyt onkin käsitelty varmaan jo aika monesta vinkkelistä, mutta ehkä se on sektion jälkeen se mitä eniten kammoan. Se nyt on kuitenkin mun peppu.
Ja viimeisenä sitten nää jälkeiset :D, eli perhehuone / mies / polikliinisyys. Viimeinen olisi se kivoin, mutta sitä en ehkä käytännössä kuitenkaan tässä synnytyksessä halua. Ikinä ei tiedä mitä käy ja jos sitä on ihan älyttömän kipeä niin mieluummin sitten asiantuntevassa hoidossa, kun kotona arpomassa mikä on normaalia ja mikä ei. Kuitenkin jos leikiteltäisiin nyt ajatuksella, että kaikki tähän mennessä olisi mennyt niinkun Terhin Oppikirja ehdottaa (avautumisvaihe kotikylpyammeessa, sairaalassa suoraan ammeeseen ponnistamaan, mies hurraisi vieressä ja sitten siirryttäisiin vaan kaikki lepäilemaan ja vierailijoita vastaanottaamaan) niin tähän jälkeisaikaan sisältyy mulla ehkä eniten kammoa. (About yhtä paljon kun repeämiin, muttei yhtä paljon kun sektioon. :D)
Synnytystä verrataan joskus leikkisästi maratoniin (vaikka jotkut tykkää tehdä molemmat samalla). Tää ajatus on voimassa ehkä enemmän pitkäjänteisyyttä, kuin varsinaisesti fyysistä kuntoa vaativana keissinä. Olen juossut yhden maratonin (pakko lisätä kuitenkin että hyvällä ajalla enkä vaan maaliin päässeenä!! >:D) ja näin ajatellen voisin sanoa siis vertauksen osuvan.
 |
| Näin vetreessä kunnossa puolimaratonin jälkeen, tää kolminkertasena vastais sitten maratonia ehkä. :D |
Maratonista suoriutuminen sinällään (siis jos unohdetaan aikatavoitteet) vaatii lähinnä pitkäjänteisyyttää, motivaatiota ja jonkin verran tuskan-sieto tai unohdus-kykyä. Ja samalla se maaliinpääsy kattaa kuitenkin kevyesti kaikki matkanvarren tuskat sekä juuri ja juuri ne tulossa olevat... Mutta siis. Maratoni oli ihana kokemus, mutta sen jälkeen pariin päivään en kyllä ollut muuhun valmis kuin lepoon, venyttelyyn ja syömiseen. Yksinäisyys ja itkevä vauva eivät ihan kuulu tohon settiin. Kuitenkin jos vauva alkunsa on maratonista saanut niin en siitä halua erossakaan olla. Yksinkertaisin ratkaisu siis on minä+mies+vauva. Tadaa! Jos ei ole mahdollista sairaalassa niin se olis kiva tehdä kotona. (Naikkari kun on rempassa niin varmasti on ryysistä pk-seudun sairaaloissa just mun ensisynnytyksen aikaan...) Yritetän kuitenkin tsempata ja ainakin voin tuudittautua ajatuksesta mahdollisiin tuleviin polikliinisiin tai kotisynnytyksiin, jos kaikki hyvin menee. Ja pakkohan sieltä sairaalasta on joskus päästä pois.
Tällasta tänään. Helpottipa taas kummasti, kun sais selventää ajatuksiaan kirjallisesti edes tän verran!
Ps. Pidän itseäni ihan superterveenä (jos ei vielä siis selväksi tullut!! :P) ja hyvinvoivana. Sellaista olen lapsenakin ollut. Mut on äidistäni leikattu ulos suunnitellusti ja imetys ei sujunut. Ei jäänyt traumoja ja äitikin meistä kahdesta toipui.
* Siis jos makuultaan synnyttää niin mihin vauvan ja painovoiman yhteispaino paikallistuu?? No siihen välkkyyn!!
maanantai 7. tammikuuta 2013
Jumppamöhö
Adios.
Tän viikon möhökuvaa sisäjumppa-gearissani, koska TH:n IC-tunti kutsuu kahvikupin jälkeen! Huomatkaa miten pieneksi möhön saa, jos kituuttaa jumppahousujen vyötärö sen päällä! Ikinä en ois uskonut tätä, mutta jumantsukka ne on urheiluhousut, jotka ekana on alkanu ahdistaa tavisvaatteista mua! (No niiden puolustukseksi täytyy sanoa, että tavisfarkkuja en ookaan enää kokeillu moneen aikaan. Saattais ahistaa, heh.) Ja sisäpyöräilyssähän pärjäis lökömmilläkin pökillä, kunhan ei vaan lahkeet lepata sinne polkimien väliin.
Otin sitten vielä havaintokuvan piilottavimmassa mahdollisessa paidassanikin. Tältä siis voisi näyttää koulunpenkinkulutus viikon päästä (+ tietty se yhden raskausviikon möhönkasvu).
Eli ei sentään ihan mikään mahdoton, vaikka ite sanonkin... Ehkä se vaan omaan silmään näyttää jotenkin hugemmalta...
Tän illan duunin jälkeen alkaa kevyt lepiviikko ennen koulu-duunin päälle painamista, joten ehkä ehtisin jopa kirppareille hiljentämään tätä hankinta- ja ostointoa, minkä vauvafoorumi on pukannut käyntiin!
Tän viikon möhökuvaa sisäjumppa-gearissani, koska TH:n IC-tunti kutsuu kahvikupin jälkeen! Huomatkaa miten pieneksi möhön saa, jos kituuttaa jumppahousujen vyötärö sen päällä! Ikinä en ois uskonut tätä, mutta jumantsukka ne on urheiluhousut, jotka ekana on alkanu ahdistaa tavisvaatteista mua! (No niiden puolustukseksi täytyy sanoa, että tavisfarkkuja en ookaan enää kokeillu moneen aikaan. Saattais ahistaa, heh.) Ja sisäpyöräilyssähän pärjäis lökömmilläkin pökillä, kunhan ei vaan lahkeet lepata sinne polkimien väliin.
 |
| 13 +1 |
Eli ei sentään ihan mikään mahdoton, vaikka ite sanonkin... Ehkä se vaan omaan silmään näyttää jotenkin hugemmalta...
Tän illan duunin jälkeen alkaa kevyt lepiviikko ennen koulu-duunin päälle painamista, joten ehkä ehtisin jopa kirppareille hiljentämään tätä hankinta- ja ostointoa, minkä vauvafoorumi on pukannut käyntiin!
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Työtsempattavaa
Mietiskelin tässä hetken ja huomasin vielä pari huomiota töistä (tällä hetkellä, ilman valtavampaa mahaa). Jossakin määrin oon muuttunut vähän ehkä varovaisemmiksi tietyissä fyysisissä töissä. Ihan painavimmat nostot ja ponnistukset, varsinkin jos vielä tosi huonossa kumarassa asennossa joutuu tekemään (sellaset yli 30 kilon menevät, pahvipaalit sun muut) joita ei onneksi tuu kun ehkä kerran päivässä vastaan teen jotenkin valmistautuneempana. Ihan siis ajattelematta. Muut pienet parinkympin ja pienemmät punnerrukset kyllä sujuu ihan vanhaan reteeseen malliin. :D Onneksi on toi basic-selkäkipu hellittänyt tuon uuden nivellöystymis häntäluunvierus-askelvaraus-kivun alta. Vielä kun saisi siihen vinkkejä sieltä fyssariryhmästä!
Myös tietyissä liukkaissa tai kaatumisuhkaavissa tilanteissa oon aika paljon tarkempi ja varovaisempi. Tääkin on onneks erittäin tervetullutta muutosta, on meinaan aika veemäisiä ne venähdykset, joita saa kun onnistuu liukastumiselta itsensä seivaamaan jollain äkillistä notkeutta ja voimaa vaativalla akrobaattitaidonnäytteellä. Ja jee muuten, tietty tupakoinnin päättymisenkin takia, mutta muutenkin olen myös alkanu ihan oikeesti syömään tauoilla! Vielä kun saisi vedenjuomisen jotenkin tähänkin komboon mukaan...
Mutta... Parannettavaa kyllä olisi. Ja lupaan yrittää heti. Olen jo pari päivää tsempannutkin... Nimittäin suojahanskat, suojahanskat, suojahanskat! Nykyään käytän niitä lähinnä vain pakasteita käsitellessä... Eli en juuri koskaan... :( Tyhmää, mutta en vaan jotenkin osaa. Nyt alkaa (tai jatkuu) siis mulla kuuliaisesti kassalla suositeltukin hanskailu ja muut muille olennaiset. Ei enää miljoonittain haavoja ja naarmuja kiitos! (Ne mustelmat riittää hyvin!) Ihana kuitenkin päästä töihin riehumaan, kun kammottaa edelleen viikon päästä koittava luennoilla istuskelu ja muu opiskeluun liittyvä mollotus ihan sikana. Onneksi näyttää että lenkkikelit senkun lähestyy vaan!
Jos säät jatkuu tällasena niin mähän pääsen piankin koittamaan (ilman niitä nastalenkkareita siis) miten juoksu vielä taittuu! Sinällään uskoisin, että ilman ongelmia, koska ihan hyvin pystyn kaikki arkielämän juoksuaskeleet kyllä ottamaan... Tietysti voihan pidempiaikainen hyppyytys erilaiselta tuntua, mutta jännätään sitä vielä pari päivää, niin alkaa ens viikon vapaat! Uinnista tuli oikein miellyttävän tasaisesti ja kevyesti lihaksia kipeeksi, oon oikein nautiskellut tästä tunnusta. Spinningissä oon jo vähän nostanut ohjaustankoa kun tuntuu, että jalat ei niin hyvin enää ylöspäin nouse kun maha painuu niitä vasten. Lisäksi siirsin klossit lähemmäs varpaita, jos se auttaisi siihen jalkaterien puutumiseen.
Nyt lähden viettämään tätä turistien päivää töiden pariin uuden alkaneen viikon innostamana! :) Mitenköhän glow mä voin olla kun toinen kolmannes starttaa, jos nyt ollu näin helppoa (ja hyvä niin ja kiitos siitä)???
Myös tietyissä liukkaissa tai kaatumisuhkaavissa tilanteissa oon aika paljon tarkempi ja varovaisempi. Tääkin on onneks erittäin tervetullutta muutosta, on meinaan aika veemäisiä ne venähdykset, joita saa kun onnistuu liukastumiselta itsensä seivaamaan jollain äkillistä notkeutta ja voimaa vaativalla akrobaattitaidonnäytteellä. Ja jee muuten, tietty tupakoinnin päättymisenkin takia, mutta muutenkin olen myös alkanu ihan oikeesti syömään tauoilla! Vielä kun saisi vedenjuomisen jotenkin tähänkin komboon mukaan...
Mutta... Parannettavaa kyllä olisi. Ja lupaan yrittää heti. Olen jo pari päivää tsempannutkin... Nimittäin suojahanskat, suojahanskat, suojahanskat! Nykyään käytän niitä lähinnä vain pakasteita käsitellessä... Eli en juuri koskaan... :( Tyhmää, mutta en vaan jotenkin osaa. Nyt alkaa (tai jatkuu) siis mulla kuuliaisesti kassalla suositeltukin hanskailu ja muut muille olennaiset. Ei enää miljoonittain haavoja ja naarmuja kiitos! (Ne mustelmat riittää hyvin!) Ihana kuitenkin päästä töihin riehumaan, kun kammottaa edelleen viikon päästä koittava luennoilla istuskelu ja muu opiskeluun liittyvä mollotus ihan sikana. Onneksi näyttää että lenkkikelit senkun lähestyy vaan!
Jos säät jatkuu tällasena niin mähän pääsen piankin koittamaan (ilman niitä nastalenkkareita siis) miten juoksu vielä taittuu! Sinällään uskoisin, että ilman ongelmia, koska ihan hyvin pystyn kaikki arkielämän juoksuaskeleet kyllä ottamaan... Tietysti voihan pidempiaikainen hyppyytys erilaiselta tuntua, mutta jännätään sitä vielä pari päivää, niin alkaa ens viikon vapaat! Uinnista tuli oikein miellyttävän tasaisesti ja kevyesti lihaksia kipeeksi, oon oikein nautiskellut tästä tunnusta. Spinningissä oon jo vähän nostanut ohjaustankoa kun tuntuu, että jalat ei niin hyvin enää ylöspäin nouse kun maha painuu niitä vasten. Lisäksi siirsin klossit lähemmäs varpaita, jos se auttaisi siihen jalkaterien puutumiseen.
Nyt lähden viettämään tätä turistien päivää töiden pariin uuden alkaneen viikon innostamana! :) Mitenköhän glow mä voin olla kun toinen kolmannes starttaa, jos nyt ollu näin helppoa (ja hyvä niin ja kiitos siitä)???
perjantai 4. tammikuuta 2013
Arkikuulumisia
Eilisen pohdiskeluvuodon jälkeen kaikkea kevyempää sillisalaattia tänään...
Eilen käytiin örkin kanssa vähän kokeilemassa uimahallia ja siellä lillimistä näin kesäkuukaudet jo mielessä. Varaudun siis henkisesti jo siihen, että ihan viime metreille en repäisevämpien liikuntamuotojeni pariin pääse. Vesi on kuitenkin elementtinä aika miellyttävä suuremmallekin valaalle ja aina olen tykännyt (no aikalailla kaikista pallottomista yksilölajeista) myös uimisesta. Helposti menee märkänä tavisuikkari päälle varmaan vielä pitkään (vesi ON ihmeaine), mutta ehkä sitten joskus loppukeväästä pitää katella pallomahamalleja jostakin. Muuta erikoista en uimisessa huomannut, paitsi selkäuintiasento on mielestäni muuttunut normaalista jo. Maha kun yritti kovasti mua kelluttaa, jolloin asento nousi liian pintaan tehokkaiden vauhtipotkujen osalta, joten jouduin selällä koukistamaan syvemmälle, jolloin sai taas vähän tasapainoilla että pysyi hyvässä linjassa etenemisen suhteen! Jos nyt kukaan tajus mitään...
Lähiuimalan pukkarit oli täysin uusittu. (Ne oli vaihtanu paikkoja, hyvä ettei miesten puolelle automaationa marssittu!) Ja kassan- ja uinninvalvojalukiolaiset näytti niin vanhoilta... Ei me vaan lukioikäsinä noin aikuisia oltu... Ehkä. Iskeeköhän meidän örkkiin murrosikä jo joskus 10 vuoden päästäki sitte?
Tänään nukuin suosiolla huippumyöhään, jätin jumpat väliin, koska edessä on tiukka ilta-aamu-duunisetti, jossa yöllinen vapaa-aika duunimatkoineen päivineen saa vain 6,76 tuntia aikaa. :) Töissä olen putiikissani jaksanut sairaan hyvin. Siis oon tosi yllättynyt. Ainoa toistaseksi selkeästi havaittava haitta on kohdistunut alaselkään, joka mulla ennenkin oli vähän välillä kipeenä pidempien ja raskaampien rupeamien päälle. Nyt on sitten suunnilleen joka vuoron jälkeen ja voimakkaammin. Toisaalta olen iloinen, ettei työ pelkkää istumista myöskään ole, koska tuntuu että sekin käy selälle. Eli molempi parempi ja sellastahan tuo onkin. Saa nyt sitten nähdä miten käy kun maha alkaa fyysisesti olla edessä. Kapeissa ja tiukoissa paikoissa mulla on tosi harvakseltaan välillä jo ollut vähän koordinaatio- ja hahmotusongelmia, että mistä sitä oikein mahtuukaan puikahtamaan tai livahtamaan pikasesti... :D Nukkumispuoli tietty se kenkuin, niinkun normaalistikin, mutta onneks oon pirteenä pysyny koko aika, vaikka unikin kyllä maistuisi. Mutta sellanen hereillä-olo-väsymys pysynyt poissa yhtä hyvin kun luomutilassakin. (Oikeestaan paremminkin, koska ei oo darraduunipäiviä enää!)
Hussilta tuli mun netpostiin kirje, oletin että se oli lasku jo ultrasta (ja ihmettelin, että nehän on tehostanut sitten toimintaa menneestä), mutta mutta...
Ja eilen shoppasin netistä käytetyn hiilen värisen Manducan. Kuulosti ihan just mun ja örkin jutulta! Iskä saa hoidella vaunupuolen! (Noeikyl, mulla on aika varma vaihtis... Tosin tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa, koska on uusi malli ja liikaa hintaa... Eli epätodennäköistä löytää käytettynä = luonto ja kukkaro EIVÄT kiitä... Himputti. Ehkä pitää sit vaan vääntää monta lasta, että tulee käyttöä ja ees luonto kiittäis... Ai lisäkuluttajista maapallolle? Niijjoo... Ehkei sittenkään.*)
Onneksi alkaa koulu reilun viikon päästä! Vähän vaihtelua edes tähän. Ainoa ikävyys on sumplia noita opintotuki-, tuloraja- ja palkkajuttuja tässä alkuvuoden puolella, kun ei oo aavistustakaan mitkä tulee sitten tarkalleen olemaan loppuvuoden tulot... Pelkän palkan kanssa ollut vähän helpompaa... Lisäksi ahnehdin (taas kerran) ehkä vähän liikaa kursseja keväälle... Sit taas karmee morkkis puolessa välissä kun jotain joutuu jättämään kesken. Koskahan sitä oppisi?
Nälkä, ihana tekosyy, tää lähtee aamupalalle.
* Vähän liikaa unta viime yönä? Ehkä joo!
Eilen käytiin örkin kanssa vähän kokeilemassa uimahallia ja siellä lillimistä näin kesäkuukaudet jo mielessä. Varaudun siis henkisesti jo siihen, että ihan viime metreille en repäisevämpien liikuntamuotojeni pariin pääse. Vesi on kuitenkin elementtinä aika miellyttävä suuremmallekin valaalle ja aina olen tykännyt (no aikalailla kaikista pallottomista yksilölajeista) myös uimisesta. Helposti menee märkänä tavisuikkari päälle varmaan vielä pitkään (vesi ON ihmeaine), mutta ehkä sitten joskus loppukeväästä pitää katella pallomahamalleja jostakin. Muuta erikoista en uimisessa huomannut, paitsi selkäuintiasento on mielestäni muuttunut normaalista jo. Maha kun yritti kovasti mua kelluttaa, jolloin asento nousi liian pintaan tehokkaiden vauhtipotkujen osalta, joten jouduin selällä koukistamaan syvemmälle, jolloin sai taas vähän tasapainoilla että pysyi hyvässä linjassa etenemisen suhteen! Jos nyt kukaan tajus mitään...
Lähiuimalan pukkarit oli täysin uusittu. (Ne oli vaihtanu paikkoja, hyvä ettei miesten puolelle automaationa marssittu!) Ja kassan- ja uinninvalvojalukiolaiset näytti niin vanhoilta... Ei me vaan lukioikäsinä noin aikuisia oltu... Ehkä. Iskeeköhän meidän örkkiin murrosikä jo joskus 10 vuoden päästäki sitte?
Tänään nukuin suosiolla huippumyöhään, jätin jumpat väliin, koska edessä on tiukka ilta-aamu-duunisetti, jossa yöllinen vapaa-aika duunimatkoineen päivineen saa vain 6,76 tuntia aikaa. :) Töissä olen putiikissani jaksanut sairaan hyvin. Siis oon tosi yllättynyt. Ainoa toistaseksi selkeästi havaittava haitta on kohdistunut alaselkään, joka mulla ennenkin oli vähän välillä kipeenä pidempien ja raskaampien rupeamien päälle. Nyt on sitten suunnilleen joka vuoron jälkeen ja voimakkaammin. Toisaalta olen iloinen, ettei työ pelkkää istumista myöskään ole, koska tuntuu että sekin käy selälle. Eli molempi parempi ja sellastahan tuo onkin. Saa nyt sitten nähdä miten käy kun maha alkaa fyysisesti olla edessä. Kapeissa ja tiukoissa paikoissa mulla on tosi harvakseltaan välillä jo ollut vähän koordinaatio- ja hahmotusongelmia, että mistä sitä oikein mahtuukaan puikahtamaan tai livahtamaan pikasesti... :D Nukkumispuoli tietty se kenkuin, niinkun normaalistikin, mutta onneks oon pirteenä pysyny koko aika, vaikka unikin kyllä maistuisi. Mutta sellanen hereillä-olo-väsymys pysynyt poissa yhtä hyvin kun luomutilassakin. (Oikeestaan paremminkin, koska ei oo darraduunipäiviä enää!)
Hussilta tuli mun netpostiin kirje, oletin että se oli lasku jo ultrasta (ja ihmettelin, että nehän on tehostanut sitten toimintaa menneestä), mutta mutta...
Ja eilen shoppasin netistä käytetyn hiilen värisen Manducan. Kuulosti ihan just mun ja örkin jutulta! Iskä saa hoidella vaunupuolen! (Noeikyl, mulla on aika varma vaihtis... Tosin tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa, koska on uusi malli ja liikaa hintaa... Eli epätodennäköistä löytää käytettynä = luonto ja kukkaro EIVÄT kiitä... Himputti. Ehkä pitää sit vaan vääntää monta lasta, että tulee käyttöä ja ees luonto kiittäis... Ai lisäkuluttajista maapallolle? Niijjoo... Ehkei sittenkään.*)
Onneksi alkaa koulu reilun viikon päästä! Vähän vaihtelua edes tähän. Ainoa ikävyys on sumplia noita opintotuki-, tuloraja- ja palkkajuttuja tässä alkuvuoden puolella, kun ei oo aavistustakaan mitkä tulee sitten tarkalleen olemaan loppuvuoden tulot... Pelkän palkan kanssa ollut vähän helpompaa... Lisäksi ahnehdin (taas kerran) ehkä vähän liikaa kursseja keväälle... Sit taas karmee morkkis puolessa välissä kun jotain joutuu jättämään kesken. Koskahan sitä oppisi?
Nälkä, ihana tekosyy, tää lähtee aamupalalle.
* Vähän liikaa unta viime yönä? Ehkä joo!
torstai 3. tammikuuta 2013
Keuhkotut kemikaalit
Pienet tilannekatsaukset eka. Kättärille soittelin, kun ultrakutsun aika olis ollut 27.2. 12:45 ja erillisessä kutsussa ollut lääkäriaika samana päivänä 8:30-10:30. Ois siis tullut aikanen herätys turhaan yhdistettynä ylimääräiseen luppohengailuun jossain kättärin lähistöllä. Äööääh. Soittelin ja selvisi ihan sekaannukseksi. Tosin ensin ehti puhelinkätilö kysellä multa miksi mulle on lääkäri laitettu. :D Öö, neuvola laitto lähetteen ja ne mulle kutsunsa... Lopputulos nyt kuitenkin oli, että lähetteeni perusteella päättivät, että tuon toisen seulontaultran tekee erikoislääkäri. Kätilön ultra-ajan olivat siis vahingossa ja turhaan pistäneet tulemaan ja se saatiin peruttua. Tosi ihana, jos tossa nyt on sitten enemmän aikaakin ultraukselle ja tsekkailevat, että happea on saanut örkkendaalen tarpeeksi äityliinin ajoittaisista Ventolineen-turvautumisista huolimatta!
(Tosi hyvältä tuntuu toi hoitotasapaino kyllä nyt, vaikka hetken tossa joulun tienoolla jouduinkin tosiaan myös tota akuuttiavaavaa iltasin kiskomaan vielä päälle. Nyt onneks tasaantunut, niin ei tarvi sisätautilääkärinkin puoleen kääntyä tässä. Sillä lekuri uhkaili jos toi maksimiannos nykyistä ei piisaisi.)
Ja Kivelän terppa-assalle varailin paikkani raskausajan fysioterapiaryhmään tammikuun lopulle jo. Osuu kivasti 16. viikolle, kun 15-25 sinne mennä pitäisi. Ihan innolla odotan, koska mulla tonne lantiolle iskenyt nyt jo parin viikon ajan kivut. Google-diagnoosin (oon oikeesti tosi hyvä niissä, aina osunu oikeeseen) perusteella kyse on "vain" risti-suoliluunivelen (ja muiden lantion ja selän nivelten) löystymisestä johtuva vaiva. (Pieni kipukuvaus, jos jotakuta kiinnostaa: Vasemmalla jalalla askelta ottaessani oikean jalan maata vasten "ponnistaminen" aiheuttaa ihan just heti häntäluun vasemmalla puolella pistävää kipua joka askeleella. Joskus kun liikkeelle lähtee niin yksittäisellä askeleella saattaa turauttaa niin kovan tunnon, että ihan kävelykin pysähtyy.) Toivomus siis olisi, että venyttelyt ja fyssarien ohjeet jeesaisivat. Jos tuntuu, että alkaa työkuntoa uhata, niin harkitsen tätä.
No mutta varsinainen aiheeni olisi tänään kemikaalit. Niiden määrä mun elämässä ja oma luonnon kuormitukseni. Sinällään mun lääpätys niistä tuskin tuo kenellekään mitään uutta tai hyötyä omaan elämään / odotukseen, mutta onhan se pakko kun niin kuuma puheenaihe on! Luulin muuten kirjoittaneeni jo ruokajuttujen yhteydessä ravinnon mukana tuleviin kemikaaleihin suhtautumisesta sun muusta, mutta en nyt sellaista löytänytkään, eli en sitten vissiin! Jätän nyt kuitenkin sen suosiolla johonkin * tulevaan "kuinka olenkaan syönyt" -postaukseen. Pysyy joku jännitys yllä täällä...
Tänään listailen mielessäni (ja samalla siis tähän) ulkoisia kemikaalialtistajiani. Ja kuinka voisin niiltä vähän enemmän välttyä. Minkäänlaisten vinkkien kannalta oon ehkä huonoin mahdollinen kirjoittaja ever, koska (1) käytän kosmetiikkaa keskimäärin älyttömän vähän, (2) käytän muita kodin kemikaaleja (ruoka nyt siis pois lukien) älyttömän vähän myöskin, (3) vältän turhan ostamista, (4) en ole rikas ja (5) vältän (turhia) riskejä (sillon kun huvittaa). Tiedostan kuitenkin samalla, että aina on parannettavaa, eli ehkä itse saan tästä vinkkejä irti? (Ja sitten siinä sivussa joku muukin...)
Aika ajoin mulla on aina innostuksia superekologiseen elämään, jolloin tulee kaikenlaista kokeiltuakin ja joskus hyväksi havaittua. Silti liputtaisin kyllä yhteiskunnankin vastuuta. Olis kaikki eko aika paljon helpompaa (ja kannustavampaa) jos se, öh eh, olisi helpompaa. Siis tehty helpommaksi! Muutama esimerkki... Mun lähikaupassa on joitakin ekoja vaihtoehtoja kotikemikaaleiksi, mutta esim. duunikaupassani ei ole. Itse kuljen aikas sujuvasti kaikki tarpeelliset matkani julkisilla vempuloilla, mutta moni muu ei liikkuma-alueellani, joten pakokaasut saavuttavat mut joka tapauksessa. Söisin tosi mielelläni hunaja - stevia - ruskeat sokerit tms. makeutettuja juttuja ja vaikka karkkejakin (tää nyt on jo ruokapuolta). Meillä on tuuria kun melkein pihalla on sekajätteen ohella bio-, kartsa- ja paprukierrätys ja melkein pihalla vielä erilliset lasi- ja metallimolokit. Mutta voi mitä tekisinkään, kun tänä muovivillityksen aikana saisin vaikka joka pihaan vielä energiajätteen! (Kaikesta kierrätyksestä huolimatta kun tuntuu, että sitä "seka"jätettä kun tulee tilavuudeltaan ainakin eniten...)
Kurjaa on myös, että haitallisten kemikaalien käyttö on sallittua. Pyrin (ja joudun siis ihan omatoimisesti pyrkimään...) omissa tuotteissani välttämään seuraavia:
Turhat hajusteet ja väriaineet (Kylpyaineiden, dödön ja hajuveden kuuluu tuoksua tai ne on huonoja, mutta monen muun jutun ei.)
Sodium laureth / layryl sulfate (Hyöty - haittasuhde jotakuinkin 0 -100.)
EDTA (Samahko juttu kuin yllä.)
Antiperspirantti / alumiinidödöt (Mielummin deodorantti siis, mutta en kyllä hikoilekaan ihan hirveesti, paitsi treenatessa ja kesällä sit senkin edestä.)
Aurinkosuoja-aineet (Ihan vaan että miksi, kun vaatteet, varjot ja sisätilatkin on keksitty?)
Mitenkään ehdoton tai edes erityisen tarkka en moisten kanssa tosiaan ole. Eli kyllä käytän esimerkiksi lahjoiksi saamani kaikki tuotteet aina ja kuulkaas ei oo ihan yks tai kaks kertaa kun en ole ehtinyt / jaksanut lukea ainesosalistoja ennen ostopäätöstä, olen lukenut huolimattomasti / luottanut sokeasti väärin, tai ihan vaan päättänyt katsomatta, että tällä kertaa halut voittaa tän taiston. Toisaalta valitsen mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa tai edes jollain lailla sertifioitua kamaa, esim. Allergia- ja astmaliiton kamaa, Joutsenmerkkiä tai yleensä kotimaista. Nämä eivät tietenkään takaa kaikkea yllämainitusta, mutta parempi ehkä kuin ei mitään.
Ihan huvitti kun yritin pähkätä postaukseen mukaan jotain "luottotuotteeni" -esittelyä... Noh... Tässä ne nyt lukuisina sitten ovat:
Erisanin kasvopuhdistusaineen oon löytänyt jo joskus vuonna keppi ja kivi. Noudattaa tuota rajoitelistaani, ja on helkkarin hyvä tuote. Tämän myötä voi karsia silmämeikinpoistoaineen, kasvoveden ja jopa pakkasettomaan aikaan kasvovoiteenkin pois päiväkemikaalikuormastaan. Eli tehokas kun mikä, muttei kuivata eikä kirvele. Laaja kannattajakunta myös muualla internetissä.
Bepanthen kelpaa sitten kaikkeen ja vähän ongelmaisempaankin kaikkeen. Mulla on (ehkä juuri b-vitskun puutteesta johtuen??) aika usein rohtuneet suupielet ja niitä ei kyllä muu paranna / ehkäise. Myös töissä (tai muualla) syntyvät haavat, naarmut, kuivumat hoituu helposti! Käy kynsien ja kynsinauhojen hoitoon ja ihan mihin vaan (niinkun siinä mainoksessa). Ainoan miinuksen annan metallisesta tuubipakkausesta, joka on nimittäin ihan mahdoton pitää mun matkassa laukun- / taskunpohjalla ehjänä. Problem solved tosin, huomatkaa siis myös matkapakkaus-pikkupurkki, jossa tarvittavat määrät kulkevat kotiovesta ulos tuhraamatta muita tavaroita!
Boreasin jalkavoiteen tajusin vikana näiden seuraan lisätä. Monta vuotta moinenkin suosiotaan mulla kasvattanut, mutta hengailee meillä kotona ihan eri suunnalla kuin noi muut (sohvan vieressä, jotta mies saa mun jalkoja iltasin rasvailla telkkansa ääressä), joten siksi meinasi unohtua listalta! Ekani sain kai äidiltä joululahjana ja juoksijan jaloille ehdoton! Jalkavoiteita uskon muita (ainakin suunnilleen) yhtä hyviä löytyvän, mutta en ole vielä jaksanut etsiskellä. Yksi purkki kun riittää suurin piirtein mulle vuoden päivät. Ekompi vaihtis olisi kyllä tervetullut, tässä kun on niin (turhan turhia) parfyymia, sulfaattiakin ja säilöntäainettakin...
Meikkivinkkejä listani ei siis kelleen tuo, koska no, käytin viimeksi ripsaria tasan viikko sitten ja sitä edeltävää kertaa en nyt edes tähän hätään muistakaan. (Tuotteena äidin antama yli kaksi vuotta vanha Lancome ja useamman vuoden vanha ripsientaivutin! :D) En ole mitenkään karsinut meikkailua örkin myötä, mutta en vaan ehdi ja jaksa harrastaa sitä paljoa (siis muutenkaan). Siihen nähden mulla on ihan liikaa ja liian vanhoja meikkejä, joita koitan suherrella pois päiväjärjestyksestä sillon harvoin kun käytän. Siksipä en niissä mitään ekokriteerejä pidäkään, vaikka varmaan laadun ohella pitäisin jos ostelisin. Kynsilakat pitäskin oikeestaan laittaa kiertoon, ennen kuin kuivuvat käyttökelvottomiksi...
Vartalovoiteissa ja peseytymistuotteissa kaikki keinokemikaalien välttäminen aika helppoa (ja kivaa) onkin! Vauvamahaa odotellessa aloin jo ajat sitten hirveellä innolla raskaamaan ja se on ilokseni jäänyt nyt tavaksi! Joka pesun jälkeen on jonkin lotionin, butterin tai öljyn aika. Ja mukavalta on ihokin tuntunut, vaikka joinakin talvina on voiteluiden puutteesta uhannut nyt kuivua. Kiva myös, etteivät monet bodytuotteeni näin pääse vanhenemaankaan, sillä sitä oon laiskana rasvaajana vähän pelännyt. Nyt on vissiin jo 2-4 vanhaa voidepurtiloa saatu tyhjäksi yhdessä! :)
Vaikeinta "huonojen" kemikaalien kanssa pelailu taas on tuotteissa, joilta tarvitsee jotain supertehoa / tuoksua tai muuta erityistä ominaisuutta oli se sitten mikä vaan. Hajuvedet on varmaan tällasista mun pahin heikkouteni. Hiusvärit toiseksi pahoin. Odotusaikana olen kyllä sen verran välttänyt hajusteita, että en laita niitä "turhaan" (toisin kuin normaalisti >) )... Eli ainoastaan lähtiessä jonnekin jotakin tekemään jonkun kanssa (en siis kauppa-, treenireissuille, yöksi, kotihengailuun, jne...), ja kyllä olen siis tosi tuoksufriikki! :P Hiuksiakin olen kyllä paristi värjännyt, mutta seuraavaksi ajattelin kokeilla luomuvärejä jos se vaikka sattuisi toimimaan (peukut pystyyn!). Ainakin hennaaminen on aikoinaan toiminut. Toisaalta uskoisi, että hiusvärien kemikaalit kyllä kehoon jäävät, eli ei nyt auta tässä vaiheessa kovin paljoa juurikasvun kasvattelut... Onneksi olen elämässäni kausittain kuitenkin ollut värjäämättäkin pitkiä aikoja, eli ihan kohtuuden rajoissa mennään ja altistukseni ei varmaan ihan ääripäähän pääse tässäkään suhteessa.
Tuntuu, että näistä eko- ja kemppariasioista voisi jaaritella ihan loputtomiin, mutta alan olla samalla ihan puuduksissa! Ja uimahallin klooriveteenkin pitäisi kohta ehtiä pulahtamaan Ylipäänsä tuntuu, että olen aika keskitason tallaaja tässä mielessä, ehkä jopa himpun verran rajan paremmallakin puolen. Ainakin tiedostan ja ajattelen asioitani, vaikka käytännöstä välillä viitsimättömyyttäni tai laatuvaatimuksineni luistankin.
Edelleen pilleristeille muuten liputan Zoelya ehkäisyihin! Se hajoaa luonnossa! Saattaisivat tulevaisuudessa sitten odottavan äiditkin välttyä syömästä e-pillerimarinoituja luonnontuotteita...
* Huhhuh, kun alko just tällä sekunnilla ihan hulluna tekee mieli kanaviillokkia! Siis sitä keltasta limaa jostain peruskoulun ruokalakaukalosta!
(Tosi hyvältä tuntuu toi hoitotasapaino kyllä nyt, vaikka hetken tossa joulun tienoolla jouduinkin tosiaan myös tota akuuttiavaavaa iltasin kiskomaan vielä päälle. Nyt onneks tasaantunut, niin ei tarvi sisätautilääkärinkin puoleen kääntyä tässä. Sillä lekuri uhkaili jos toi maksimiannos nykyistä ei piisaisi.)
Ja Kivelän terppa-assalle varailin paikkani raskausajan fysioterapiaryhmään tammikuun lopulle jo. Osuu kivasti 16. viikolle, kun 15-25 sinne mennä pitäisi. Ihan innolla odotan, koska mulla tonne lantiolle iskenyt nyt jo parin viikon ajan kivut. Google-diagnoosin (oon oikeesti tosi hyvä niissä, aina osunu oikeeseen) perusteella kyse on "vain" risti-suoliluunivelen (ja muiden lantion ja selän nivelten) löystymisestä johtuva vaiva. (Pieni kipukuvaus, jos jotakuta kiinnostaa: Vasemmalla jalalla askelta ottaessani oikean jalan maata vasten "ponnistaminen" aiheuttaa ihan just heti häntäluun vasemmalla puolella pistävää kipua joka askeleella. Joskus kun liikkeelle lähtee niin yksittäisellä askeleella saattaa turauttaa niin kovan tunnon, että ihan kävelykin pysähtyy.) Toivomus siis olisi, että venyttelyt ja fyssarien ohjeet jeesaisivat. Jos tuntuu, että alkaa työkuntoa uhata, niin harkitsen tätä.
No mutta varsinainen aiheeni olisi tänään kemikaalit. Niiden määrä mun elämässä ja oma luonnon kuormitukseni. Sinällään mun lääpätys niistä tuskin tuo kenellekään mitään uutta tai hyötyä omaan elämään / odotukseen, mutta onhan se pakko kun niin kuuma puheenaihe on! Luulin muuten kirjoittaneeni jo ruokajuttujen yhteydessä ravinnon mukana tuleviin kemikaaleihin suhtautumisesta sun muusta, mutta en nyt sellaista löytänytkään, eli en sitten vissiin! Jätän nyt kuitenkin sen suosiolla johonkin * tulevaan "kuinka olenkaan syönyt" -postaukseen. Pysyy joku jännitys yllä täällä...
Tänään listailen mielessäni (ja samalla siis tähän) ulkoisia kemikaalialtistajiani. Ja kuinka voisin niiltä vähän enemmän välttyä. Minkäänlaisten vinkkien kannalta oon ehkä huonoin mahdollinen kirjoittaja ever, koska (1) käytän kosmetiikkaa keskimäärin älyttömän vähän, (2) käytän muita kodin kemikaaleja (ruoka nyt siis pois lukien) älyttömän vähän myöskin, (3) vältän turhan ostamista, (4) en ole rikas ja (5) vältän (turhia) riskejä (sillon kun huvittaa). Tiedostan kuitenkin samalla, että aina on parannettavaa, eli ehkä itse saan tästä vinkkejä irti? (Ja sitten siinä sivussa joku muukin...)
Aika ajoin mulla on aina innostuksia superekologiseen elämään, jolloin tulee kaikenlaista kokeiltuakin ja joskus hyväksi havaittua. Silti liputtaisin kyllä yhteiskunnankin vastuuta. Olis kaikki eko aika paljon helpompaa (ja kannustavampaa) jos se, öh eh, olisi helpompaa. Siis tehty helpommaksi! Muutama esimerkki... Mun lähikaupassa on joitakin ekoja vaihtoehtoja kotikemikaaleiksi, mutta esim. duunikaupassani ei ole. Itse kuljen aikas sujuvasti kaikki tarpeelliset matkani julkisilla vempuloilla, mutta moni muu ei liikkuma-alueellani, joten pakokaasut saavuttavat mut joka tapauksessa. Söisin tosi mielelläni hunaja - stevia - ruskeat sokerit tms. makeutettuja juttuja ja vaikka karkkejakin (tää nyt on jo ruokapuolta). Meillä on tuuria kun melkein pihalla on sekajätteen ohella bio-, kartsa- ja paprukierrätys ja melkein pihalla vielä erilliset lasi- ja metallimolokit. Mutta voi mitä tekisinkään, kun tänä muovivillityksen aikana saisin vaikka joka pihaan vielä energiajätteen! (Kaikesta kierrätyksestä huolimatta kun tuntuu, että sitä "seka"jätettä kun tulee tilavuudeltaan ainakin eniten...)
 | |
| "Selän takana" olevassa kaapissa tyhjät pullot ja tölkit, paperi, muovi-, hevi- ja biopussit. |
Turhat hajusteet ja väriaineet (Kylpyaineiden, dödön ja hajuveden kuuluu tuoksua tai ne on huonoja, mutta monen muun jutun ei.)
Sodium laureth / layryl sulfate (Hyöty - haittasuhde jotakuinkin 0 -100.)
EDTA (Samahko juttu kuin yllä.)
Antiperspirantti / alumiinidödöt (Mielummin deodorantti siis, mutta en kyllä hikoilekaan ihan hirveesti, paitsi treenatessa ja kesällä sit senkin edestä.)
Aurinkosuoja-aineet (Ihan vaan että miksi, kun vaatteet, varjot ja sisätilatkin on keksitty?)
Mitenkään ehdoton tai edes erityisen tarkka en moisten kanssa tosiaan ole. Eli kyllä käytän esimerkiksi lahjoiksi saamani kaikki tuotteet aina ja kuulkaas ei oo ihan yks tai kaks kertaa kun en ole ehtinyt / jaksanut lukea ainesosalistoja ennen ostopäätöstä, olen lukenut huolimattomasti / luottanut sokeasti väärin, tai ihan vaan päättänyt katsomatta, että tällä kertaa halut voittaa tän taiston. Toisaalta valitsen mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa tai edes jollain lailla sertifioitua kamaa, esim. Allergia- ja astmaliiton kamaa, Joutsenmerkkiä tai yleensä kotimaista. Nämä eivät tietenkään takaa kaikkea yllämainitusta, mutta parempi ehkä kuin ei mitään.
Ihan huvitti kun yritin pähkätä postaukseen mukaan jotain "luottotuotteeni" -esittelyä... Noh... Tässä ne nyt lukuisina sitten ovat:
Erisanin kasvopuhdistusaineen oon löytänyt jo joskus vuonna keppi ja kivi. Noudattaa tuota rajoitelistaani, ja on helkkarin hyvä tuote. Tämän myötä voi karsia silmämeikinpoistoaineen, kasvoveden ja jopa pakkasettomaan aikaan kasvovoiteenkin pois päiväkemikaalikuormastaan. Eli tehokas kun mikä, muttei kuivata eikä kirvele. Laaja kannattajakunta myös muualla internetissä.
Bepanthen kelpaa sitten kaikkeen ja vähän ongelmaisempaankin kaikkeen. Mulla on (ehkä juuri b-vitskun puutteesta johtuen??) aika usein rohtuneet suupielet ja niitä ei kyllä muu paranna / ehkäise. Myös töissä (tai muualla) syntyvät haavat, naarmut, kuivumat hoituu helposti! Käy kynsien ja kynsinauhojen hoitoon ja ihan mihin vaan (niinkun siinä mainoksessa). Ainoan miinuksen annan metallisesta tuubipakkausesta, joka on nimittäin ihan mahdoton pitää mun matkassa laukun- / taskunpohjalla ehjänä. Problem solved tosin, huomatkaa siis myös matkapakkaus-pikkupurkki, jossa tarvittavat määrät kulkevat kotiovesta ulos tuhraamatta muita tavaroita!
Boreasin jalkavoiteen tajusin vikana näiden seuraan lisätä. Monta vuotta moinenkin suosiotaan mulla kasvattanut, mutta hengailee meillä kotona ihan eri suunnalla kuin noi muut (sohvan vieressä, jotta mies saa mun jalkoja iltasin rasvailla telkkansa ääressä), joten siksi meinasi unohtua listalta! Ekani sain kai äidiltä joululahjana ja juoksijan jaloille ehdoton! Jalkavoiteita uskon muita (ainakin suunnilleen) yhtä hyviä löytyvän, mutta en ole vielä jaksanut etsiskellä. Yksi purkki kun riittää suurin piirtein mulle vuoden päivät. Ekompi vaihtis olisi kyllä tervetullut, tässä kun on niin (turhan turhia) parfyymia, sulfaattiakin ja säilöntäainettakin...
Meikkivinkkejä listani ei siis kelleen tuo, koska no, käytin viimeksi ripsaria tasan viikko sitten ja sitä edeltävää kertaa en nyt edes tähän hätään muistakaan. (Tuotteena äidin antama yli kaksi vuotta vanha Lancome ja useamman vuoden vanha ripsientaivutin! :D) En ole mitenkään karsinut meikkailua örkin myötä, mutta en vaan ehdi ja jaksa harrastaa sitä paljoa (siis muutenkaan). Siihen nähden mulla on ihan liikaa ja liian vanhoja meikkejä, joita koitan suherrella pois päiväjärjestyksestä sillon harvoin kun käytän. Siksipä en niissä mitään ekokriteerejä pidäkään, vaikka varmaan laadun ohella pitäisin jos ostelisin. Kynsilakat pitäskin oikeestaan laittaa kiertoon, ennen kuin kuivuvat käyttökelvottomiksi...
Vartalovoiteissa ja peseytymistuotteissa kaikki keinokemikaalien välttäminen aika helppoa (ja kivaa) onkin! Vauvamahaa odotellessa aloin jo ajat sitten hirveellä innolla raskaamaan ja se on ilokseni jäänyt nyt tavaksi! Joka pesun jälkeen on jonkin lotionin, butterin tai öljyn aika. Ja mukavalta on ihokin tuntunut, vaikka joinakin talvina on voiteluiden puutteesta uhannut nyt kuivua. Kiva myös, etteivät monet bodytuotteeni näin pääse vanhenemaankaan, sillä sitä oon laiskana rasvaajana vähän pelännyt. Nyt on vissiin jo 2-4 vanhaa voidepurtiloa saatu tyhjäksi yhdessä! :)
Vaikeinta "huonojen" kemikaalien kanssa pelailu taas on tuotteissa, joilta tarvitsee jotain supertehoa / tuoksua tai muuta erityistä ominaisuutta oli se sitten mikä vaan. Hajuvedet on varmaan tällasista mun pahin heikkouteni. Hiusvärit toiseksi pahoin. Odotusaikana olen kyllä sen verran välttänyt hajusteita, että en laita niitä "turhaan" (toisin kuin normaalisti >) )... Eli ainoastaan lähtiessä jonnekin jotakin tekemään jonkun kanssa (en siis kauppa-, treenireissuille, yöksi, kotihengailuun, jne...), ja kyllä olen siis tosi tuoksufriikki! :P Hiuksiakin olen kyllä paristi värjännyt, mutta seuraavaksi ajattelin kokeilla luomuvärejä jos se vaikka sattuisi toimimaan (peukut pystyyn!). Ainakin hennaaminen on aikoinaan toiminut. Toisaalta uskoisi, että hiusvärien kemikaalit kyllä kehoon jäävät, eli ei nyt auta tässä vaiheessa kovin paljoa juurikasvun kasvattelut... Onneksi olen elämässäni kausittain kuitenkin ollut värjäämättäkin pitkiä aikoja, eli ihan kohtuuden rajoissa mennään ja altistukseni ei varmaan ihan ääripäähän pääse tässäkään suhteessa.
Tuntuu, että näistä eko- ja kemppariasioista voisi jaaritella ihan loputtomiin, mutta alan olla samalla ihan puuduksissa! Ja uimahallin klooriveteenkin pitäisi kohta ehtiä pulahtamaan Ylipäänsä tuntuu, että olen aika keskitason tallaaja tässä mielessä, ehkä jopa himpun verran rajan paremmallakin puolen. Ainakin tiedostan ja ajattelen asioitani, vaikka käytännöstä välillä viitsimättömyyttäni tai laatuvaatimuksineni luistankin.
Edelleen pilleristeille muuten liputan Zoelya ehkäisyihin! Se hajoaa luonnossa! Saattaisivat tulevaisuudessa sitten odottavan äiditkin välttyä syömästä e-pillerimarinoituja luonnontuotteita...
* Huhhuh, kun alko just tällä sekunnilla ihan hulluna tekee mieli kanaviillokkia! Siis sitä keltasta limaa jostain peruskoulun ruokalakaukalosta!
tiistai 1. tammikuuta 2013
Möhis FB:ssa
Mietin pitkään otanko mahakuvia nyt samanvärisessä yksivärisessä paidassa viikko toisensa jälkeen, jolloin selkeesti pääosaan pääsisi itse mahankasvu vaan, mutta totesin ettei ainakaan vielä mun juttu. Eli tulette matkan varrella näkemään kaikenlaista sekalaista kuvasatoa, ja ehkä vasta sitten lopussa jonkun kasvukoosteen samoissa vaatteissa. (Tän kertasessa kuvassa nyt näkyy muuten mun aika normipukeutumista noin muutenkin kotosalla, että ihan hirveesti ei varmaan kasvun myötä tartte vaatahankintoja tehdä...)
Hirveetä vauhtia se kasvaa. Ehtis nyt pahin talvi loppua, ennenkun en enää talvivaatteisiin mahdu...
Ps. Mulle iski vaippa- ja pumppustressi heti kun tuntuu, että sain ton vaunu- ja kantovälinestressin hoidettua pois päiväjärjestyksestä... :D (Vinkkejä!!)
Pps. Ja eilen tulin sitten ihan officially järjestetysti ulos facebookin raskauskaapista... Alunperin ei sellasta ollut tosiaan tarkoitus tehdä, vaan päinvastoin välttää kaikkea mahdollista paljastavaa ja kertoa vaan livenä ihmisiä tavatessa (toki olisi myös näkynytkin ulospäin loppua kohden). Toisin nyt kuitenkin kävi, kun olin niin vuodenvaihteen juhlahumussa ton ihanaisen ultran myötä... Ja ehkä parempikin sitten näin. Mulla ei mitään karjalaumaa ole kavereina, vaan ihan valikoitu porukka kaveri-kavereita ja lähempiäkin, joiden todella halusin tietävän, ja miksei sitten vaikka näin. :) Moni taisi yllättyä, vaikka luulin, että about kaikki jo tietää.
 | |
| 12 + 2 |
Ps. Mulle iski vaippa- ja pumppustressi heti kun tuntuu, että sain ton vaunu- ja kantovälinestressin hoidettua pois päiväjärjestyksestä... :D (Vinkkejä!!)
Pps. Ja eilen tulin sitten ihan officially järjestetysti ulos facebookin raskauskaapista... Alunperin ei sellasta ollut tosiaan tarkoitus tehdä, vaan päinvastoin välttää kaikkea mahdollista paljastavaa ja kertoa vaan livenä ihmisiä tavatessa (toki olisi myös näkynytkin ulospäin loppua kohden). Toisin nyt kuitenkin kävi, kun olin niin vuodenvaihteen juhlahumussa ton ihanaisen ultran myötä... Ja ehkä parempikin sitten näin. Mulla ei mitään karjalaumaa ole kavereina, vaan ihan valikoitu porukka kaveri-kavereita ja lähempiäkin, joiden todella halusin tietävän, ja miksei sitten vaikka näin. :) Moni taisi yllättyä, vaikka luulin, että about kaikki jo tietää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)