Syntymäbileet

Viikko sitten meillä juhlittiin Tirppanan syntymää ja oikeestaan ihan vaan kaikkea. Toki juhlan tuoksinnassa vieraille kerrottiin nimestä, sen valinnasta ja merkityksistä ja muusta. Ihan kutsuma-etunimi, Enni, valittiin Miehen hyväksynnällä ja mun päähänpistolla ja yhteisellä "se se on" -fiiliksellä ja Miehen tyttären nimeen ja mun nimeen rimmaavasti. Ihan vaan kalenterin nimilistaa lueskelin luennolla ja tein listan mulle kelpaavista nimistä. Yhtenä aamuna aamupalaa syödessä sitten vaan iski sellanen varma olo, että tää se on. Vaikka olo vielä vähän epäröi ja heilahtelikin hetkittäin niin varmistui sitten synnytykseen mennessä. Romukoppaan lensi mun vuosikausia mielessä pysytellyt tulevan tyttäreni nimi, vaikka se vähän alkuraskaudessa vielä puheissa kummittelikin. Onneksi tunne nimestä muuttui, ja ei ihme että muuttui, koska Tirppa ei kyllä yhtään näytä Ulpulta! (Se olis siis ollut se alkuperäinen, toinen vaihtoehto.)

Toinen etunimi on mun äidin äidin mukaan. Soinnahtaa nimessä kauniisti ja Elna-mummoni on ollut mulle aikoinaan hyvinkin läheinen, vaikkakin ite oon siis mummoksi aina vaan kutsunut. On kyllä siis edelleen, vaikkei ihan puuheet ja järki entiseen tapaan pelitäkään suurinta osaa ajasta. Mummo on myös mua vauvana paljon hoitanut, sodat kokenut ja yhtäaikaa niin perinteikäs ja nuorekas kuin voi olla. Ehkäpä nimen periyttämisellä Tirppa perii jotain hyviä piirteitä tästä rakkaasta mummostani, vaikkei valitettavasti tule itse häntä koskaan tuntemaan. :) Pitkään kuitenkin vielä mietittiin väännöstä mummon nimestä, koska mummo itse ei ole oikein nimensä asusta tykännyt, mutta päätettiin sitten pitää ihan alkuperäinen, kalenteristakin löytyvä versio. Mitäs sitä muuttelemaan.

Sukunimi tulee Miehen mukaan. Tämä jäi mun yksinomaisesti päätettäväksi, vaikka Miehellä ehkä jotain toiveita saattoi ollakin. Mulla on itelläni tosi harvinainen sukunimi, joka kenties on sukupuuttoon kuolemassa, kun ainakin pikkuserkut on vaihtaneet naimisiinmennessään nimiään kaikki. Sukunimi on vieläpä tosi lyhyen aikaa ollut käytösää, koska sen vaihtoi isänisäni avioituessaan isänäitini kanssa. Tuleva rouva kun ei halunnut isänisäni vanhaa nimeä! Eli näin nää naisten mielet ailahtelee, yhellä vuosikymmenellä käy joku ja toisella toinen... :D Itselläni ei mitään erityisiä tunteita sukunimeeni ole ja kaipa tuo Mieheltä enemmän kuin multa näyttävä Tirppa jotenkin mieltyi mun mielessä nopeasti syntymänsä jälkeen Miehen nimelle.

Kummit saivat juhlissa myös kummitodistukset, jotka tilattiin ennakkoon Pro-seremonioilta. Ja tietysti heidän valikoitumistaan myös vähän valotettiin.

Tirpalla oli sporttisesti Adidaksen mekko ja hopeiset sukkikset, mutta valitettavasti niistä ei oikein kunnon kuvaa tullut napsastua... Megapuklaaja osasi juhlien ajan käyttäytyä ja illan myötä sukkiksetkin lensi pois jalasta ja vaihtuivat rennompiin lökäreihin! Päivällä siis kävi suku ja "aikuiset" (ja oli kuuma ja paljon porukkaa), illalla oli kavereiden vuoro ja meno rauhoittui! :D

Ja koska multa on kohtapuoliin tuloillaan vaippapostausta taas, niin täytyy tehdä paljastus, että juhlissa käytettiin kertsejä! Syistä (3) että: 
- Olin suunnitellut pyykkäämiset niin, ettei pyykkiä ollut juhla-aikana kuivumassa tai kauheesti koreissakaan, joten tätä helpotettiin muutaman tunnin kertseilyillä. Makkari oli kyllä "rauhoitettu alue" karvavauvoille ja karvattomalle, joten pyykkiteline olisi voinut olla siellä, mutta muuten kyllä yli 30 henkeä 55-neliöisessä kaksiossa (miinusta noista neliöistä siis makkari, vessa, vaatehuone, jne...) oli tiivistunnelmaista!
- Vaippoja vaihtoi aika paljolti kummitäti, jolla ei ihan harjaantunut ole vielä tuo kestojenkäärimistaito. Tosin haluaa innolla oppia vielä, vaikka juuri juhlapäivänä ei ehditty treenailla...
- Tirppa kasvaa vauhdilla ja kertsejä käytetään tosi vähän, lähinnä mun äitini hoitaessaan käyttää, Mies toisinaan, eli meidän minikokoset ehtii käydä pieneksi, ellei tarkotuksella törsäillä niitä välillä. Eli meidän "osa"-kestoilussa 60 vaipan paketit on liian suuria! Saakohan niitä pienemmissä? Paketti on ollut nyt muuten niiden sairaalan propaganda-ilmaisvaippojen jälkeen Muumeja, mutta seuraavaksi aion hakea isommasta S-ryhmä putiikista biohajoavia Natyja!

Oli vaipat silti värijärjestyksessä ja esitelmöimäänkin pääsin. :)

Ja ruokakin oli niin nannaa! Saatiin hieman apuja kummeilta ja mun äidiltä niin lapsenkaitsemisessa kun minä kokkasin, sekä ihan astioidenlainauksesta ruuanlaittoon. Kyllä kelpasi. Paljon jäi ylikin, ja kunnolla kun säilöi niin salaattejakin pystyi syömään vielä päivätolkulla juhlan jälkeen. Pakkasessa on yhä karjanlanpiirakoita ja liesituulettimen päällä Hanna-tädin kakkuja. :D Omnom.

Jälkitarkastus

Kelahan (tai mun tapauksessa duunin sairauskassa) ei maksa lomarahoja kokonaan jos niille ei toimita todistusta läpikäydystä synnytyksestä, lapsivuodeajasta ja toipumisestaan. Mä pääsin läpi ja todistus odottaa postitusta jossain laukun pohjalla! Mulla siis tarkastus oli 6+4 jälkeen synnytyksen ja tätä kirjoittelen nyt kun viikkoja on mennyt 7 ja päiviä päälle 3.

Mulle tuosta jälkitarkastuksesta ei mainittavaa hyötyä käytännössä todellakaan ollut. Episiotomian haava oli jo aikaa tarkastusta ennen parantunut ja kestänyt hyvin kaikki mahdolliset tosielämän koetuksetkin. Se ainoa kysymyskin, joka mieltä vaivasi, unohtui täysin kysyä! (Voiko kuukuppia alkaa käyttää heti ekoista menkoista lähtien synnytyksen jälkeen, vaikka ne alkaisi piankin?)

Makkaripuuhat ja juoksutreenit uskalsin käynnistää jo 3-4 viikkoa synnytyksestä ja tasan kuukauden jälkeen kävin jopa spinningistuimeen hinkkaamassa hanuria! (Valitsin kyllä kovatasosen tunnin ajatuksenani, että suurin osa ajasta poljettaisiin ylhäällä, mutta vetäjä sattuikin sitten olemaan eri mieltä miten hommat hoidetaan. Yllätyksekseni mitään haavavaivaa ei tullut, peppu vain tottumattomuuttaan muuten puutui.) Juoskukunto on yllättävän hyvä, varmaankin kiitos kävelyvaunulenkkien, mutta toki olen tositosi varovasti ja tuntujen mukaan ottanut. Sykkeet siis pysyy matalina, vaikka kroppa väsyykin, eli kunto hyvä, lihaskunto huonompi. Makkariharrastajille suosittelen synnyttämistä ehdottomasti, mitä lie hermoja se on venytellyt, mutta hyvää tais tehdä!

Mä en koskaan kuullut kätilöltä kuinka monta tikkiä eppariin laitettiin, vaikka kysyin, koska ommel taisi olla jotenkin jatkuvaa, jolloin sillä ei ollut väliä (tai jotain sellasta, muistikuvat keskusteluista synnytyssalissa eivät ole ihan priimaa). Pieni nirhaisu tosiaan taisi kuitenkin olla vain kyseessä, koska näin nopeasti ja hyvin on parantunut. Kotiuduttua onnistuin yhden ompeleen liialla rehkimisellä repimään auki, jonka seurauksena pesut ja muu kirvelivät vähän enemmän kuin mitä vielä sairaalassa. Lisäksi siinä 2-3 viikon aikana makkaritouhuja piti loitolla hanurista roikkuvat ommellangat (!!), joita sitten itse saksin varovasti katki, kun kehon ulkopuolella roikkuessaan eivät sulaneet millään (ja ei huvittanut odotella enää). Nyttemmin arpikudos on vielä kohtalaisen "kova", mutta pikkuhiljaa pehmenemään päin.

Lantiopohjatreenit aloitin heti sen vuorokauden aikarajan jälkeen. Arat oli lihakset alkuun, mutta jo ihan yhdessä päivässä huomasi miten arkuus hellitti ja uskalsi puristaa tehokkaammin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä en itse huomaa eroa entiseen, mutta luotan kyllä tähän vuoden kestävään palautumiseen. Eikä lantiotreenejä tietysti kannata sittenkään jättää ohjelmasta.

Hemoglobiini palasi noin kuukaudessa mulle ominaisiin lukemiin, alimmillaan raskaanahan se kävi jopa 127 tasolla ja nyt on taas yli 140. On multa joskus mitattu jopa 165! Samoin verenpaine loppuraskauden rasituslukemista palasi takaisin normaaleihin mataliin. Mitään varsinaista "laitokselle jäi x kiloa" -punnitusta mulle ei tehty, enkä itsekään tehnyt, mutta viikko synnytyksen jälkeen raskausajan korkeimmista lukemista kiloja oli kadonnut jo melkein 11! Taisi siis olla turvotustakin yli nelikiloisen vauvan ja puolikiloisen istukan ja sen lapsivesitulvan ohella jonkin verran... Tällä hetkellä kiloja on kaikkiaan pudonnut noin 16, eli tuon ekan viikon jälkeen vielä noin 5 ja todella tasaiseen tahtiin tässä kuuden viikon aikana. Hyvällä linjalla siis ollaan ja luotan vakaasti imetyksen ja liikkunnan pariin palaamisen polttavan nuo kertyneet rasvavarastot täydellisesti ja aika vaivatta. Heti synnytyksen jälkeen ruoka menetti makunsa, eli ilmeisesti jotenkin tuo hajuaisti oli mullakin herkistynyt odotusajaksi, vaikkei pahoinvointia aiheuttanutkaan. Makeanhimo myös jäi onnellisesti synnytyssaliin!

Raskaana 41+5

6 päivää synnytyksestä

7 viikkoa jälkeen

Ja tyttömaha se on edelleen!

Lämpimät muistot jopa loppuraskautta kohtaankin on alkaneet ilmaantua ja ainakin tähän palautumispuoleen oon niin supertyytyväinen kuin vaan voi olla! Ja menkathan tais sitten alkaa tänään, eli se siitä imetyssteriiliydestä mun osalta.

Mistä on pienet tytöt tehty?

No imetyksestä ja maidosta! Siihen meidän kummankin valveillaoloajasta kuluu yksittäisesti suurin lohkasu! Tehoimijän syöttäjänä en voi kuin ihmetellä miten maratonimettäjät ehtii edes syödä? Kai sitä oppis syömään samala, voisi tehdä itsellekin hyvää. Tyttö harvensi muutama yö takaperin myös yösyötöistä yhden pois, joten meillä eka herääminen tapahtuu nykyään vasta puoli neljältä! (Ja tuutit kiittää räjähdyspisteessä!)

Vaunulenkeistä, lastentarvikekirppiksistä ja Kampin keskuksesta! Joka päivä on jonnekin päästävä, ainakin niin kauan kuin ei vielä tarvi makuupussissa hengaavan beben tai imetyshormoneissa hikoilevan minun toppautua kelien takia. Uusin eilinen valloitus oli Pallokala poks ja tänään likka kävi Mamman kanssa hyörimässä ulkona kun mulla oli jälkitarkastus. Jonkinlaista palautumispostausta siis luvassa piakkoin!

Lyhyemmillä reissuilla matkataan reppurintaisena.

Vaippatestailusta ja pyykinpesusta! Tän viikon neuvolan 5190-tuloksen myötä päästiin säätämään "uusien" yli viisikiloisten vauvojen vaippojen parissa! Ja neidistä on myös kuoriutunut megapuklaaja ja -kuolaaja, joten vaatepyykiltäkään ei säästytä! Siis ihan kaikki pestään nykyään useemmin kuin ennen. Paljon useemmin. Samassa sängyssä kun hyöritään, niin jopa meidän liinavaatekierto on vilkastunut hurjasti...

Sosetehtailusta! Vaikka aikomuksena on panostaa myös (omg, taas tällanen ällösana!) "sormiruokailuun", innostuin kaupan superalennusten myötä myös soseuttamaan etukäteen pakkaseen ensin hedelmiä ja nyttemmin kasviksia. Tästäkin taatusti lisää myöhemmin.

Seurustelusta! Eli peilin edessä ilveilystä, ilveilystä ja ääntelystä ylipäänsä, youtuben suurikontrastisista vauvavideoista, musiikista, lauluista, loruista ja muusta.

Iltakylvyistä, hymyistä, jo ehkä jokelteluistakin parina pirteenä aamuna.

Vauvan pehmeiden tarvikkeiden päällä lojumisesta.

Ruokaohjelmista, Gossip Girlistä, mutsitreffeistä, ruuanlaitosta, lenkkeilystä, luentokurssista, potatuksesta, sylissä kakkailusta ja sitä seuraavasta vaipanvaihdosta...

Oma vauva on aina kaunis

(Kiitos inspiksestä ystävän vauvan puolvuotisjuhlista!)

Ja nämä pari ihan parilta viime päivältä vaan...

Projekti kestovaippa IV: Kohti viittä kiloa

Koska oon huomiohuora ja aiempi synnytyksenjälkeinen vaippapostaus sai huikean suosion, ajattelin itsekkäästi tehdä tällasen "näin meillä" -vaippapostauksen tämän hetken tilanteesta. Koska kirjottelen tätä nyt ihan yllättäen äkkipäätöksellä päikkäriaikaan niin kaikki faktat ei ole ihan hallinnassa. Mulla ei esimerkiksi oo hajuakaan kuinka monta vaippaa Tirppa vuorokaudessa likaa! Pikasen laskutoimituksen jälkeen arvioisin, että noin kymmenen vaippaa päivässä voisi olla aika lähellä totuutta. Nopsaa laskien näillä päikkäreillä likalla on parhaillaan päällään päivän seittemäs vaippa, jos yövaippa lasketaan ensimmäiseksi. Tänään lukumäärään kuitenkin vaikuttaa mm. Tirpan huikeat hereilläolotunnit ja että oma äitini oli käymässä lastenvahtina reilun kolmen tunnin ajan, eli potatus jäi välistä vaipanvaihdon yhteydessä (käytti muuten myös kertakäyttöisiä, mutta sillä ei nyt lukumäärässä ole väliä postauksen kannalta).

Yövaippana meillä siis, kuten jo oon maininnut, on joko 
- Bambino Mion puuvillainen taittosisävaippa omalla kuorellaan, jossa yhden taitoksen välissä vielä pieni bambuimu (esimerkiksi  Jutta) hitaampana lisänä ja ihoa vasten kuivaliinana yleensä fleecekaistale, joskus coolmax (jos fleecet on kaikki käytössä) tai
- Fuzzi Bunz one size kahdella omalla imullaan täytettynä.
Näillä paketeilla yöt on sujuneet 22/23-07/09 välit rauhaisasti ja vahingoitta. Mielenkiinnolla odotan koska joudun etsiskelemään jotain tuhdimpaa vaihtoehtoa! Kakkavaipat kyllä vaihdetaan yölläkin, mutta eipä niitä ole tullut kuin korkeintaan "liian aikaisin" aamulla, ihan viime aikoina ei sitäkään, vaan vasta pottaan ekan aamusyötön jälkeen.

Päivät mennään sitten näillä:

Enimmäkseen eri-ikäisillä S-kokoisilla Fuzzeilla. Tiukkoina kakkosina tulevat Fuzzin one sizet ja Babylandin kaksiriviset yhdenkoon neppivaipat. Yksittäisissä vaipoissa voi olla tosi hurjastikin eroja istuvuudessa, vaikka olisikin sama malli, joten usein vähän valikoin vaippaa vaihtaessa mitä mihinkin meininkiin päälle lykkään. Kuvassa ylähyllyllä näkyy myös muutama froteinen sisävaippa (kaksi Popolinin Kombolinoa ja mustavalkoinen Mikki Hiiri -kuvioinen), joita joskus huvikseni pyörittelen Imsen NB -kuoren kanssa vaihteluksi. Ylähyllyllä vasemmaisimmassa pinossa alimpana löytyy myös Little Lambin bambusisis kuorineen, jotka ovat "yövaippavaralla". Keskimmäisen hyllyn sinikuvioinen vaippa on tuore tuttavuus, nimittäin Jutan Pilvi aio, joka on kerran ollut päällä ja vuotanut tai vuotanut läpi ompeleista, joten sen tilannetta vielä hieman tutkailen. Jos se pelittäisi, olisi aivan ihanan tuntuinen päällä, pilvenpehmeä! Alimmalla hyllyllä vaaleansini-ruskea-raitainen kaveri on Ecobub villatasku, mutta hieman eksyneenä hyllyyn, koska on vielä liian iso Tirpakalle.

Hyllyn alla äitiyspakkauksen laatikosta löytyvät vielä isot vaipat ja lipaston alimmasta laatikosta "ihan kohta" -vaipat. Tosin Myllymuksujen taskuja (vihreät) on jo onnistuneesti(kin) testailtu!

Tällä hetkellä haaveilen kuumeisesti mm. Bumgeniuksen yhdenkoon taskuista ja kaikenlaisista kotimaisista ihanuuksista! Jutan Pilvi tulikin hankittua testimielessä, josko niihin kannattaisi enemmän panostaa, sillä ideana vaikuttaa kivalta. Myös pari Charlie Bananaa voisin pyöräyttää mun taskuvaippamankelin läpi ihan kokeilun ilosta, tuskin kuitenkaan innostun enää näillä jenkki-aasialaisilla halpahökötyksillä kokoelmaani kasvattamaan. Näillä pienillä, niillä muutamilla isommilla ja kohtalaisella määrällä yhdenkoon vaippoja puksuttelen rauhalla eteenpäin, mutta kun alkaa koon kasvaessa valikoima huveta, etsin isommat vaihtoehdot sitten kotimaisista rauhassa ajan kanssa hiljalleen testaillen. Suosituksia saa siis vinkkailla!

Tässä koko hoitopiste sekalaisena kokonaisuutena. Tuolla huoneessa ei siis juuri muuta tehdä kun vauvanhoitojuttuja ja säilytystä, joten epäjärjestelmällisyys on ihan aitoa!

Pissavaipat lentää suoraan pyykkikoriin ja kakkivaipat huuhdellaan ja harjaillaan.

Taustan valkoisella kynsiharjalla siis vaipat ja tiskiharjalla ja fairyvedellä potta. Totuuden nimissä huuhdellut vaipat jäävät aika usein muutamiksi tunneiksi kylpyammeen reunalle kuivahtamaan ennen pyykkikoriin, tai sen reunalle joutumista. Yleensä jäävät Beben hereilläoloajaksi kylppäriin, mutta päikkäreiden aikaan (tai vaikkapa jonkun tullessa kylään) nakkaan ne vasta koriin.

Reissussa vaipanvaihtotavarat (alustaksi tuhdimpi harso, puhdistuspyyhkeet, puhtaat vaipat, vaihtovaatteet vahinkojen varalta) kulkevat vesitiiviissä pussissa ja mukana on toinen mokoma pussi likaisille vaipoille. Vasta kotona huuhtelen kakkikset ja siirrän pyykkikoriin. Itse asiassa suurin ongelma reissuvaipanvaihdossa mulle on ne puhdistuspyyhkeet! Koska en kanna roskispussia mukana mihin ne nakkaan jos roskista ei juuri satu olemaan läsnä! Kosteat kakkapyyhkeet ei ihan oo mun käsitys kivasta matkaseuralaisesta, joten ihmettelen vaan mihin ne (edelleen ihan hirveeltä lemuavat) kertakäyttövaipat esim. piknikillä tungettas!

Siinä meidän vaippa-arki. Nyt herätyshommiin, että tulee yöunistakin jotain!

Ja mä muuten katkaisin tänään napanuoran! Olin yksin ulkona yli puolen tunnin juoksulenkillä! Jee!

Meiän vauvalla on parempi rytmi ku teiän vauvalla!

Kaikkialla toitotetaan kuinka vauvoilla ei ole mitään rytmiä, ja että nukkua pitäisi silloin kun vauvakin. Ensimmäistä väittämää en nyt oman tähänastisen kokemuksen valossa voi tosiaankaan todeksi lukea! Tirpalla kun on ollut jopa pelottavan tarkka rytmi kotiutumisesta lähtien! Siis oikeesti niin tarkka, että erittäin mielenkiinnolla odottelen mitä sille mahtaa tapahtua viiden viikon päästä talviaikaan siirryttäessä!?!

(Pahoittelen muuten mitä syvimmin etukäteen tämän postauksen lapsiperhehenkistä "meillä tehdään näin ja näin" -muotoa, mutta epäilen, etten siltä vaan pysty tässä yhteydessä nyt välttymään, koska kaikkihan me yöllä nukutaan!)

Elikkäs... Meillä siis (heti alkoi :D) päivät kukutaan ja nukutaan vähän miten sattuu milloinkin. Pääsääntöisesti aamuherätyksen jälkeen Tirppa vetää jonkin sortin aamupäikkärit aamupäivän aikana. Toisinaan siis nukkuu likimain koko aamupäivän aina puolille päivin asti, kun taas toisinaan jonkun 1,5 tunnin pätkän ja muuten on hereillä. Aamut on muuten valveillakin tosi hyväntuulista seurusteluaikaa ja mäkin saan aamukaffet ja -puurot naamaan melko helposti, kun likka istuksii keittiön pöydällä sitterissä ja tiirailee ympäriinsä välillä hymyillen salaperäisesti. (Alan muuten olla kohtuu varma siitäkin, että tää vauvajuttu on joku salaliitto ja suuri huijaus! Oikeesti ne hallitsee maailmaa, mutta on vaan hoitaneet asiansa niin hyvin, että niitä passataan ja niillä on kaikki niin lokosasti! Samaa oon muuten miettinyt aiemmin kissoista...) 

Aamupäivät on siis myös pyykinpesun sun muun blogaamisen aikaa, koska hommat on helppo hoitaa Tirpan nukkuessa tai myhäillessä tyytyväisenä. Tietty hereillä ollessa touhutaan yhdessä mitä nyt milloinkin keksin, vaikka eipä tollanen puhumaton, niskaansa tukematon olio hirmu monipuolinen seuraeläjä ole vielä. Jos mun aamupalan ajan tyttö on valvonut on vuorossa syöttö ja jätän likan sänkyyn oman onnensa nojaan etsimään niitä kadonneita päikkäreitä. Yleensä löytyvät nopeasti, vaikka on se kerran tillitellyt peiton alla itsekseen puolikin tuntia ennen simahtamista!

Päivällä on yleensä 3-4 tunninkin mittainen valvontajakso ja taas päikkärit. Iltapäivän päikkärit on usein sitten ulkoilun, lenkkeilyn tai muun aikaa mulle, etenkin jos plikka ei meinaa kunnolla nukahtaa! Liikkuvat vaunut tai reppu on nimittäin aika varmoja nakkeja nukuttamisessa jos väsy on jo valmiiksi! Ilta sitten kokonaisuudessaan on rikkonaisempaa ja torkahteluja sattuu, mutta on meillä nähty jopa 5 tunnin valveillaolojaksoja ilta-aikaan! Illat on myös pidempien ja tiheempien syöttöjen aikaa, tosin ihan päivästä riippuen nekin. Tuntuu kyllä että päivänukkumisilla ja valvomisilla ei monesti ole keskenään mitään tekemistä! Joinakin päivinä tyttö vaan yksinkertasesti tuntuu nukkuvan jatkuvasti ja syvästi pitkiä pätkiä ihan koko ajan (ja mä hermoilen jo yöunien puolesta - turhaan), kun taas toisinaan koko päivät on yhtä valvomista ja seurustelua.

Yöt vaan on sitten ihan luku sinänsä. Yöunille Tirppa nukahtaa joko syöttöön tai Miehen rinnalle kymmenen ja yhdentoista välillä. Yleensä nukahtamista edeltävä tunti on jo osittain ollut hereillä sinnittelyä, mutta kun lopullinen uni saapuu se on sitten siinä. Tirppa nukkuu sängyssä oman peittonsa päällä, jotta siirtely olisi helpompaa ja eipä se ole vielä kertaakaan nykimisiin herännyt. Alkuun jopa nosteltiin kehtoonsa nukkumaan pisimmät yöpätkät, mutta se on oikeestaan jäänyt, koska ainakin mä oon jo niin tottunut vauvan vieressä nukkumaan, ettei se heikennä unenlaatua yhtään, päinvastoin. Alan myös uskoa tähän "perhepetihuuhaahan", että äidin vieressä nukkuva vauva ei herätä äitiään äidin syvän unen vaiheessa! En nimittäin oikeesti syötöille herätessäni oo ikinä sellanen mananmajoilta hereille kiskottu zombi kuin voisi kuvitella, vaan herään ihan kohtalaisen pirteenä ruokaa tarjoilemaan. Hankalinta onkin sinnitellä edes suunnilleen hereillä itse sen 5-10 minuutin syötön ajan, jotta saa maidonkerääjät pois sängystä ja vuotavat bosat liivinsuojien taakse piiloon, että puolestaan peti säästyy maitovahingoilta loppuyön.

Syöttöajat on noin kello 01, 03-04 ja 05-06, joskus riittävät nuo kaksi viimeisintäkin. Aamuherätys koittaa 08-09, tosin joskus vaan Miehen rinnalla saadaan sinniteltyä noin pitkälle. Yösyötöt sujuvat tosi hiljakseen sen jälkeen kun alettiin käyttää "yövaippaa". Eli nykyisin yötaskuvaipassa on kaksi imua tai yöbambinossa puuvillaisen prefoldin lisäksi vähän bambua ja kuivaliina päällä. 

 
Tuolla 23-08 välillä ei siis käydä kertaakaan vaipanvaihdolla ja yleensä vaipasta löytyykin pelkkää pissamärkää imua aamulla. Kiinteämmät tulee vasta ihan aamun viime metreillä tai sitten aamupalan jälkeen pottaan. Käytännössä Tirppa ei siis edes herää itse syöttöihin, koska mä havahdun vierestä jo pieniin käninöihin, isken maidonlähteen suuhun, Tirppa syö silmät kiinni ja mä havahdun jossain vaiheessa tunkemaan tuutin takas topin sisään. On siis ollut öitäkin, jolloin oon itse herännyt jonkun biologisen kellon turvin odottamaan Tirpan nälkä-ähinää jo ennen sen alkua!

Kissat nukkuu yöt joko Tirpan kehdossa tai sitterissä, omassa kiipeilypuussaan tai meidän jalkopäässä. Käytännössä siis meidän perheen "perhepeti" vaan laajeni yhdellä otuksella, joka lisäksi imuttelee mun tissiä kolmesti yön aikana. Eipä tää paljon helpompaa voisi olla. Kaikki kunnia heille, jotka jaksaa pinnikselle nousta öisin! Mulla tekee tiukkaa jo maidonkerääjien jääkaappiin viemisessä syöttöjen jälkeen...

Kuva otettu noin 5 min sitten! (Päikkäriaika!)

Haastavaa

Buzzminton yllätti miut täysin kysymys-vastaus-haasteella, joten kiitos siitä hänelle! Ihan hyvääkin tekee pienen hiljaisuuden jälkeen tällainen herättely blogin pariin. Tirppa sai mun yli viikon takaisen röhäisen kesäflunssanpoikasen toissa viikolla ja nenää on nyt suihkuteltu ja niistelty sitten jo kolmasosa tyttöparan elämäntaipaleesta! Nyt on onneksi helpottanut ja pirteenä jaksoi neiti kyllä koko pöpön hoidella pois, kun ei kuumettakaan vissiin missään vaiheessa ollut. Miehelle järjestin yllätysvarpajaiset tälle iltaa, jonne hänet saateltiin pari tuntia sitten ja Tirppa koisii edelleen vaunuissa tolta reissulta, kun koko päiväsajan valvoi. Taisi pistää tää viikonloppu vähän jalkaa vipattamaan hänelläkin!

Tässä kuitenkin säännöt haastetuille:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait.

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin.

3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle.

4. Valitse viisi blogia joilla on alle 100 lukijaa ja haasta kirjoittajat jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Omat vastaukseni Buzzmintonin muotoilemiin kyssäreihin tulevat täsä:

1. Oudoin uni jonka muistat ?

Raskausaika ja jotkin lääkkeet mut on saaneet näkemään elämäni ihmeellisimmät unet, mutta tietysti nyt ei mitään ihan supereintä tule tähän hätään mieleen. Yleensä oudoimmissa sitten sattuu ja tapahtuu samassa unessa niin paljon kaikkea toisiinsa liittymättömiä juttuja, jolloin kokonaisuudesta tulee jos mahdollista vielä niitä yksittäisiä juttujakin absurdimpi ääneen kerrottuna! Ainakin oon joskus unessa suudellut Jyrki Kataisen kanssa!

2. Kappale, joka saa kyyneleet silmiin ?

Normaalisti yksittäistä sellaista ei olekaan, vaan riippuu aina täysin fiiliksen herkkyydestä. Raskausaikana, sairaalassa ja heti kotiuduttua kyllä melkein biisi kuin biisi sai vedet silmiin, jopa USAn kansallislaulu.

3. Surullisin muistosi ?
Kaipa tähän on pakko muistella hetkeä eräänä tiistai-iltana, kun isän työkaverit olivat ulko-ovella kukkapuskan kanssa kertomassa isäni kuolleen duunin virkistysretkellä veritulppaan. Vaikka hyvin hataralta tuo muisto enää tuntuukin, kun yli 13 vuotta siitä on aikaa jo!

4. Mitä olisit jälkikäteen mietittynä halunnut tehdä eritavoin ?  
Voi montakin pienempää ja suurempaa juttua! Mutta näillä mennään, virheet kasvattavat tai jotain.

5. Lähestytkö helposti uusia ihmisiä ?  
Yleensä lähestyn, etenkin jos on joku yhteys, jonka takia lähestyä. Tosin on niitä erakkohetkiäkin, kun ei oikeesti voisi vähempää kiinnostaa.

6. Ensimmäinen englanninkielinen sanonta tms, joka tulee mieleesi ?  
No hard feelings. Meinasin kirjottaa jotain tollasta tohon 3. kohtaan! :)
 
7. 3 parasta asiaa tältä vuodelta ?
Synnytys ja vauva-aika ehdottomasti! Ja varmasti oma mies ja läheiset sitten kolmantena. Raskausajassa (eli koko seitsemässä ekassa kuukaudessa) kun ei sinällään mitään parasta todellakaan ollut! No oli se sentään ihan jees, kuinka pitkään pystyin normaalisti touhuamaan kaiken ja kuinka tsemppi päällä onnistuin pysymään lopun... Että kaipa se raskaus sittenkin voisi kuulua näihin...?
 
8. Oletko tyytyväinen omaan nimeesi ? Jos et, mikä olisi oma valintasi ?  
Olen, vaikken ehkä nuorempana ollut. Toisen nimen (Kaarina) olisi vanhemmat voineet erikoisemmaksi valita, ja äitini on harmitellutkin vähän, etteivät päätyneet antamaan erästä suvussamme pitkään kulkenutta nimeä. Mutta sinällään mulla ei asialla ole niin väliä. Voisihan tuon vaihtaa, jos siihen ei tyytyväinen olisi!
 
9. Uskotko yliluonnollisiin asioihin ?  
En aikuisten oikeesti, mut kuten ehkä blogista on ilmi käynyt (sukupuoli, syntymisaika, yms. "ennustelut") niin silleen aikuisten leikisti tykkään niitä pallotella puheissani ja mielessäni. Ja tietty sit zombit, vampyyrit ja sellaset kuolleet elävät on aika kammottavia, jos niitä olis on.
 
10. Hetki, jota kaipaat viime vuodelta ?  
 Alkuraskauden "sekoaminen" noin yleensä. Ei sellasta samanlaista, ees jos joskus lisää lapsia siunaantuu, tuu koskaan enää kokemaan!
 
11. Missä haluaisit asua, jos saisit päättää ?
Helsingin keskustassa luonnon ympäröimänä puisessa omakotitalossa edullisesti ilman kohtuutonta vaivannäköä hyvien kulkuyhteyksien päässä lähellä kaikkia itselle tärkeitä ihmisiä! :D

Ja omat kysymykseni haastetuille kuuluvat näin:

 1. Mitä kuuluu? Mikä fiilis? Missä olet, minkä päällä istut?
2. Kolme juttua, joita sun "pitäisi" olla mielummin tällä hetkellä tekemässä?
3. Mitä katsoit tai näit viimeksi "livenä" telkkarista (eli dvd-levyjä, Netflixiä, tms. ei lasketa)? Seuraatko samaa säännöllisesti, vai miksi sitä satuit katselemaan? Oliko jees?
4. Minne lähtisit tältä istumalta mieluiten matkalle? Siis niinkun että ois just tää vuorokaudenaika, sää, vuodenaika, yms...
5. Mikä omassa kielenkäytössäsi ärsyttää itseäsi eniten?
6. Mitä hyvää teit viimeksi ja miksi tai kenelle se oli juuri hyvää? Seurasiko siitä sulle jotain hyvää?
7. Onko krapula luova, kauhea vai rento olotila? Milloin olet potenut elämäsi kaameimman kankkusen? Oliko sen arvoista?
8. Minkä etunimen (saa mainita useemmankin) kokisit aivan täysin itsellesi sopimattomaksi? Miksei sopisi?
9. Saatko yleensä kaiken minkä haluat? Jos saat, mitä haluat tällä hetkellä eniten? Jos et, mikä on isoin asia omasta mielestäsi, mitä et ole saanut?
10. Kumpi oli ensin muna vai kana? Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan tai mikään ole paikalla (teoreettisesti siis, ei muuten olisi mahdollista) niin kuuluuko siitä ääni? Vieläkö on villihevosia?
11. Jos saat nimetä yhden ainoan blogin lemppariblogiksesi, mikä se on? Jos saat nimetä yhden lempparibloggarin, kuka se on?

Ja haastan täten:
Erika ja Helistellen
SS ja Hyvä voittaa (Heti sit kun joskus jaksat, oot toipunu ja vauvakupla hellittää, ONNEA!! :)
Kafi ja Kahvia mustana (Ihan sama, et onkin vähän enemmän lukijoita, ku 100, halun lukee sun vastaukset silti!)
Veera ja Mammavaara!
ja
Sapa Pieces of us

Tää postaus on nyt muuten sit kursittu kasaan kolmessa erässä! Että pahoittelut jos tuli sekava tai jotain.