Meiän vauvalla on parempi rytmi ku teiän vauvalla!

Kaikkialla toitotetaan kuinka vauvoilla ei ole mitään rytmiä, ja että nukkua pitäisi silloin kun vauvakin. Ensimmäistä väittämää en nyt oman tähänastisen kokemuksen valossa voi tosiaankaan todeksi lukea! Tirpalla kun on ollut jopa pelottavan tarkka rytmi kotiutumisesta lähtien! Siis oikeesti niin tarkka, että erittäin mielenkiinnolla odottelen mitä sille mahtaa tapahtua viiden viikon päästä talviaikaan siirryttäessä!?!

(Pahoittelen muuten mitä syvimmin etukäteen tämän postauksen lapsiperhehenkistä "meillä tehdään näin ja näin" -muotoa, mutta epäilen, etten siltä vaan pysty tässä yhteydessä nyt välttymään, koska kaikkihan me yöllä nukutaan!)

Elikkäs... Meillä siis (heti alkoi :D) päivät kukutaan ja nukutaan vähän miten sattuu milloinkin. Pääsääntöisesti aamuherätyksen jälkeen Tirppa vetää jonkin sortin aamupäikkärit aamupäivän aikana. Toisinaan siis nukkuu likimain koko aamupäivän aina puolille päivin asti, kun taas toisinaan jonkun 1,5 tunnin pätkän ja muuten on hereillä. Aamut on muuten valveillakin tosi hyväntuulista seurusteluaikaa ja mäkin saan aamukaffet ja -puurot naamaan melko helposti, kun likka istuksii keittiön pöydällä sitterissä ja tiirailee ympäriinsä välillä hymyillen salaperäisesti. (Alan muuten olla kohtuu varma siitäkin, että tää vauvajuttu on joku salaliitto ja suuri huijaus! Oikeesti ne hallitsee maailmaa, mutta on vaan hoitaneet asiansa niin hyvin, että niitä passataan ja niillä on kaikki niin lokosasti! Samaa oon muuten miettinyt aiemmin kissoista...) 

Aamupäivät on siis myös pyykinpesun sun muun blogaamisen aikaa, koska hommat on helppo hoitaa Tirpan nukkuessa tai myhäillessä tyytyväisenä. Tietty hereillä ollessa touhutaan yhdessä mitä nyt milloinkin keksin, vaikka eipä tollanen puhumaton, niskaansa tukematon olio hirmu monipuolinen seuraeläjä ole vielä. Jos mun aamupalan ajan tyttö on valvonut on vuorossa syöttö ja jätän likan sänkyyn oman onnensa nojaan etsimään niitä kadonneita päikkäreitä. Yleensä löytyvät nopeasti, vaikka on se kerran tillitellyt peiton alla itsekseen puolikin tuntia ennen simahtamista!

Päivällä on yleensä 3-4 tunninkin mittainen valvontajakso ja taas päikkärit. Iltapäivän päikkärit on usein sitten ulkoilun, lenkkeilyn tai muun aikaa mulle, etenkin jos plikka ei meinaa kunnolla nukahtaa! Liikkuvat vaunut tai reppu on nimittäin aika varmoja nakkeja nukuttamisessa jos väsy on jo valmiiksi! Ilta sitten kokonaisuudessaan on rikkonaisempaa ja torkahteluja sattuu, mutta on meillä nähty jopa 5 tunnin valveillaolojaksoja ilta-aikaan! Illat on myös pidempien ja tiheempien syöttöjen aikaa, tosin ihan päivästä riippuen nekin. Tuntuu kyllä että päivänukkumisilla ja valvomisilla ei monesti ole keskenään mitään tekemistä! Joinakin päivinä tyttö vaan yksinkertasesti tuntuu nukkuvan jatkuvasti ja syvästi pitkiä pätkiä ihan koko ajan (ja mä hermoilen jo yöunien puolesta - turhaan), kun taas toisinaan koko päivät on yhtä valvomista ja seurustelua.

Yöt vaan on sitten ihan luku sinänsä. Yöunille Tirppa nukahtaa joko syöttöön tai Miehen rinnalle kymmenen ja yhdentoista välillä. Yleensä nukahtamista edeltävä tunti on jo osittain ollut hereillä sinnittelyä, mutta kun lopullinen uni saapuu se on sitten siinä. Tirppa nukkuu sängyssä oman peittonsa päällä, jotta siirtely olisi helpompaa ja eipä se ole vielä kertaakaan nykimisiin herännyt. Alkuun jopa nosteltiin kehtoonsa nukkumaan pisimmät yöpätkät, mutta se on oikeestaan jäänyt, koska ainakin mä oon jo niin tottunut vauvan vieressä nukkumaan, ettei se heikennä unenlaatua yhtään, päinvastoin. Alan myös uskoa tähän "perhepetihuuhaahan", että äidin vieressä nukkuva vauva ei herätä äitiään äidin syvän unen vaiheessa! En nimittäin oikeesti syötöille herätessäni oo ikinä sellanen mananmajoilta hereille kiskottu zombi kuin voisi kuvitella, vaan herään ihan kohtalaisen pirteenä ruokaa tarjoilemaan. Hankalinta onkin sinnitellä edes suunnilleen hereillä itse sen 5-10 minuutin syötön ajan, jotta saa maidonkerääjät pois sängystä ja vuotavat bosat liivinsuojien taakse piiloon, että puolestaan peti säästyy maitovahingoilta loppuyön.

Syöttöajat on noin kello 01, 03-04 ja 05-06, joskus riittävät nuo kaksi viimeisintäkin. Aamuherätys koittaa 08-09, tosin joskus vaan Miehen rinnalla saadaan sinniteltyä noin pitkälle. Yösyötöt sujuvat tosi hiljakseen sen jälkeen kun alettiin käyttää "yövaippaa". Eli nykyisin yötaskuvaipassa on kaksi imua tai yöbambinossa puuvillaisen prefoldin lisäksi vähän bambua ja kuivaliina päällä. 

 
Tuolla 23-08 välillä ei siis käydä kertaakaan vaipanvaihdolla ja yleensä vaipasta löytyykin pelkkää pissamärkää imua aamulla. Kiinteämmät tulee vasta ihan aamun viime metreillä tai sitten aamupalan jälkeen pottaan. Käytännössä Tirppa ei siis edes herää itse syöttöihin, koska mä havahdun vierestä jo pieniin käninöihin, isken maidonlähteen suuhun, Tirppa syö silmät kiinni ja mä havahdun jossain vaiheessa tunkemaan tuutin takas topin sisään. On siis ollut öitäkin, jolloin oon itse herännyt jonkun biologisen kellon turvin odottamaan Tirpan nälkä-ähinää jo ennen sen alkua!

Kissat nukkuu yöt joko Tirpan kehdossa tai sitterissä, omassa kiipeilypuussaan tai meidän jalkopäässä. Käytännössä siis meidän perheen "perhepeti" vaan laajeni yhdellä otuksella, joka lisäksi imuttelee mun tissiä kolmesti yön aikana. Eipä tää paljon helpompaa voisi olla. Kaikki kunnia heille, jotka jaksaa pinnikselle nousta öisin! Mulla tekee tiukkaa jo maidonkerääjien jääkaappiin viemisessä syöttöjen jälkeen...

Kuva otettu noin 5 min sitten! (Päikkäriaika!)