Se kuuluisa kultainen

Jassoo. En edes jaksa päivitellä postausten *köhköh* lievää harventumista tai pahoitella laiskuuttani, koska ylläripylläri, päinvastoin vuoden vaihteen jälkeen tunnen ponnistaneeni ulos talvipimeyden myötä mielen vallanneesta laiskuudestani! Mitä pidemmälle ja valoisammaksi kevät menee, sen hillittömämmin mun energiavirta pallottelee mua pitkin maailmaan milloin missäkin... Viime viikko oli koko perheen talvilomaa ja pelkän yhden viikon jälkeen tää arkeen totuttelu tuntuu niin kummalliselta - istua nyt koneella tähän aikaan päivästä?!

Missäs me mennään tällä hetkellä?

Tirpalla pyörähti juuri 7 kuukautta ikää täyteen, höpöttelyä ja narinaa riittää, lattiallakin tuo pyörii ja hyörii innolla. Yleensä päätyy haluamaansa määränpäähän jollakin keinoin, mutta ihan suoraviivaista eteenpäin ryömimistä ei vielä harrasta. Vaunuissa on istuin jo käytössä, mutta päikkäriaikaan sitä tasataan kiilatyynyn avulla ja muutenkin pidetään vähän vielä sitterimäisessä kenossa. Kissat on alkanu tytsyä kiinnostaa ihan mahdottomasti, niitä ihailemalla unohtuu väsyneinkin itku heti.

Mulla itsellä on varsinaista vanhempainvapaata jäljellä 1,5 kuukautta, mutta viimeiset kesä- ja talviloma pitämättä, eli melko rauhalliseen tahtiin tuo töihinpaluu varmaankin sujuu. Muutenkin kesäajan saa viettää leppoisasti totutellen, kun koulu on tauolla ja työt silti vain osa-aikaisesti tai sen verran mitä jaksaa tehdä. Kaukana syyskuussa vasta olisi sitten todellisen arjen vuoro, eli koulu- ja työkombon yhdistäminen, mutta eipä tuo meidän vauvakaan enää ole silloin vauva!

Oikeastaan kaikessa muussakin se kuuluisa kultainen keskitie on vienyt voiton. Edes sen suurempia suunnittelematta tai miettimättä. Oon niin iloinen ja onnellinen tän pitkän ja lyhyen reilun puolen vuoden rupeamasta ja miten kaikki vaan oon asia kerrallaan loksahtanut jotenkin kummallisen helposti kohdilleen. Muutamia esimerkkejä esitelläkseni, suurempia ja pienempiä:

 Imetys ja syömiset

Lahja-Tripptrappi alla!

 Raskausaikana halusin imettää ja vaikka uskoin, ettei ongelmia tule, ajattelin silti, etten kasaa paineita asiasta. Eli jos jostain syystä ei vaan multa onnistu niin sitten ei, eikä se haittaa, saapahan isäkin osallistua paremmin. Sairaalasta kotiinpäästyä kaikki sujuikin kuin leikki. Pieniä pahkuroita lukuunottamatta en kohdannut edes tukoksia tai tulehduksia. Välillä kun vauva nyt levähtää sen 10 minuuttia pikatankkauksella oikein kaipaa niitä tunnin sessioita kun ehti oikeasti itsekin huilahtaa tai katsoa vaikka jonkun jakson tv-sarjaa samalla! Mä en missään vaiheessa uhrannut ajatuksiani maidon riittävyyteen. Ehkä silloin tällöin huvikseni tarkistin perinpohjaisen imetyksen jälkeen vieläkö sieltä tulee jotain, mutta sen kummemmin en asiaa pohtinut. Hetken jos pohdin, niin totesin heti perään itselleni: "jos sillä nälkä ois, niin kyllä sen huomais" ja asia oli sillä selvä. Tyytyväinen olen myös näissä tissiasioissa siihen, miten mun ja vauvan yhteistyö pelittää. Ihan alun (kun sillä oli oikeesti nälkä koko ajan) jälkeen ei ole tarvinut arvuutella onko nälkä vai väsy vai joku muu, kun olen vain tiennyt.

Nyt kun ruokaharjoittelu on aloitettu, niin homma edelleen hoituu tosi vauvan- ja perheentahtisesti. Sormiruokailulla homman hoitaminen oisi mua kiinnostanut, mutta Tirppa ei ollut siihen kypsän tuntuinen ja mun pää ei kestänyt sitä tukehtumispelkoa. Tytsyllä on hienot ja pirun terävät etuhampaat alhaalla ja ylhäällä ollut jo pitkään ja niillä se jyystää ihan kaikesta sellasia palasia aina riisinjyvästä ison peukunpään kokoisiksi ja ei vaan handlaa sitä ulossylkemistä ja vaan yrittää niellä ne isoimmatkin. Pinsettiotetta odotellaan siis, jotta pääsee tarjoilemaan valmiiksi pienittyjä herkkuja! Sillon tällöin kaikkein pehmeimpiä ruokia tuo saa maistella itse, muuten syö perheen kanssa samaa ruokaa soseena vauvantahtisesti. Kuulostaa tosi mutkikkaalta soveltamiselta, mutta ei todellakaan sitä ole!

Päärynätreeniä

 Aina kun tehdään mitä vain ruokaa porisee Tirpan oma pikku kattila vieressä jonne sujahtaa samoja aineksia kuin meillä isommillakin. Ainoastaan ns. kielletyt jäävät pois, eli esim. suola, säilykkeet, lanttu, pinaatti... Toki ruokia miettiessä pitää välillä vähän pähkäillä, mutta itse koen tällaiset "haasteet" vain mukavina "pähkinöinä". Lisäksi varmaan meillekin on tehnyt todella hyvää suosiolla korvata joitakin turhan helposti ruoanlaitossa säilykkeinä käytettäviä tuoretuotteilla! Myös maustaminen on monipuolistunut ja suolan/valmislienten käyttö kyseenalaistunut. Mutta kyllä vaan tekisi mieli ihan pari jyvää välillä iskeä merisuolaa tytönkin ruokiin, on se vaan niin upea makujen esiintuoja! Noita Tirpan ruokia testimaistellessa saa todella sitkeästi hokea mielessään mantraa "kuvittele siihen suola, kuvittele siihen suola". Onneksi ei montaa kuukautta jäljellä niin hippusen jo ehkä uskaltaa. Muita mausteita vauvanruokiin survoutuu siinä missä meillekin, tosin kaikkein vahvimpia hieman maltilla. Kaikki ns. hurjimmatkin, eli pippurit, chili, valkosipuli, miedommat sipulit on testattu ja maha kestää hyvin, joten aika rennoin rantein on menty! Luotan siihen teoriaan, että liian tujua vauva ei syö, suu ei aukea innolla lusikalle. Meillä myös selvä "ei nälätä" -merkki on ruoan päristely, syljeskely ja tuolissa pyöriminen ja hyöriminen.

Pikku-curry ja iso-curry.

Eilen ja tänään syödään kumpikin lounaalla toissapäivänä kokkailtua currya, eli kookosriisiä lisäkkeenä ja kana-curry-paprika-ananas -kastiketta kaverina, nam. Jos mahtuu niin jälkkäriksi maistellaan sormin ananasta (jäi puolet tähteeksi currysta!). Illemmalla tai huomenna taiotaan seuraaviksi lounaiksi sitten jauhelihakastike ja pastaa, kypsennettyä parsakaalia ja kukkakaalia, niistä saa näppärät soseet JA sormeiltavat. Parsakaali on ihan neidin herkkua kummassakin muodossa. Jos uusi sapuska valmistuu kun vanhaa on vielä jäljellä, saa sen vanhan näppärästi pakkaseen laiskan päivän varalle.

Korviketta tytsy ei ole vielä saanut kertaakaan, mutta jogurtin muodossa kyllä maitoallergian poissulkemiseksi lehmänmaitoa. Iltapuuro maustetaan hedelmäsoseilla ja marjoilla, ihan satunnaisesti lypsetyllä maidollakin. Maitoa ylipäänsä menee niin paljon, että kiinteitä kannattaa tarjota vain kolmesti päivässä, koska megapuklut. Monesti lounasta pulautellaan ihan iltaan asti jo ilman päivällistäkin, joten se on vielä useimpina päivinä jätetty pois kuvioista.

Vaipat ja pottailu

Mä ihan suosiolla myönnän jo, ettei meidän kestovaippailu ainakin taloudellisesti oo varmaan halvemmaksi tullut kuin roskavaipat olisivat! Kaatopaikalle vaippojen muodossa meiltä on palanut rahaa tähän mennessä vähän alta kahden vaippapaketin verran (joku 20 euroa?), mutta kestohyllyn jälleenmyyntiarvo tällä hetkellä on varmaan reilusti yli 500 euroa, eli voi vaan varovasti laskeskella mitä niihin oon itse laittanut (vaikka pääosa toki meillekin käytettynä tullut). Tällä hetkellä vaippavalikoima on aika pitkälti sellainen, millä pärjätään varmaan ensi syksyyn asti kokojen ja määrän puolesta, tosin jotain omien mieltymysten mukaista hienosäätöä on jatkuvasti meneillään. Tottakai myös pesukoneen pyöritys syö sähköä ja kasvattaa sähkölaskua, mutta juuri muita menoja kestoilusta ei synnykään. Pesuainetta kun vaippapyykille laitetaan vain yksi kolmasosa tai alle normaalista annostuksesta, niin sen suhteen kulutus on aika plus-miinus-nolla, koska nyt kaikki peseytyy sekaisin samoissa koneellisissa vähällä pesuainemäärällä ja runsaalla vedellä. Itseasiassa ennen vaippapyykkiä muistelisin että pesuainetta sai kantaa kaupasta vaatteille jatkuvasti! Nyt taas on seitsemän kuukauden ajalta käytössä kolmas tai neljäs pullo.

Välillä reissussa käytetään roskisvaippoja ja -peppupyyhkeitä, mutta kotona en juurikaan jaksa. Mielummin "säästän" niitä sellaisiin hetkiin, kun on hoitaja joka ei osaa laittaa kestovaippoja. Noita syksyllä ostettuja Natyja on jäljellä vielä pino, joten onkin oikeastaan aika miettiä kannattaako kolmanneksi paketiksi jo valita housuvaippoja? Ainakin kestovaippapuolesta valveillaoloajaksi suosin housumallisia ja sivukiinnitteisiä, kun tyttö viihtyy paljon mahallaan, joten olisiko hyvä varautua jo roskapuolessakin sellaiseen? Todennäköistä kun kuitenkin on, että seuraava kertakäyttöpaketti pyörii nurkissa jopa puolen vuoden ajan ja tytsy oppii tuona aikana seisomaan ja jopa kävelemään.

Ekoilu-setti

 Ilman vaippaa ollaan usein aamulla ja illalla, joskus päivälläkin hetkinen. Kakkoja ja pissoja metsästetään pottaan ilmakylpyjen aikana ja päikkärien jälkeen, muttei juuri muuten. En siis ole kauhean aktiivisesti touhua talvella harrastanut, saa nähdä tuleeko kesän ja liikkumisen myötä intoa, kun vaatteet vähenevät! Näiden ulostejuttujenkin suhteen siis mennään aika keskitietä, eli ryppyotsaisesti ei tehdä mitään vaan virne suupielessä. Itse ainakin nautin suunnattomasti kauniin näköisistä kestovaipoista ja luonnonläheisistä materiaaleista, pitävistä ja mukavista malleista, enkä usko että samoja kiksejä olisin voinut saada kertakäyttöisillä vaipoilla ja roskavuorilla millään ilveellä.

Nukkuminen

Päikkärien harventaminen on rankkaa puuhaa ja joskus saattaa nukahtaa vahingossa sohvalle niinkun ihan pienenä!

Päikkäreitä nukutaan tällä hetkellä keskimäärin kahdet, vaikkakin siirtymäaika on vähän vielä meneillään, koska joinakin aamuina on vielä pienten ylimääräisten aamutorkkujen aika. Aamupäivä joskus kello 9-12 välimaastossa ja iltapäivä vähän sekalaisemmin, mutta noin 14-17 välillä. Varmaan aika normisetti vauvalle, ja sen takia en tosiaan ymmärrä miksi kaikki vauvaperheaktiviteetit on aina pakosti noiden aamupäiväpäikkärien aikaan! Meillä oisi kaupungin leikkipuisto ihan naapurissa, mutta miksi mä sinne menisin "vauva-aamuun" kello 10-12 maanantaisin, kun juuri sillon tytsy nukkuu tyytyväisena päiväunia ja mä saan slööbata kotona omiani, opiskella, bloggailla tai touhuta hyödyllisiä kotihommia? Tai miksi menisin valvottamaan äkäistä vauvaa sinne väkisin ja sotkisin sitten koko päivän rytmit? Meille parasta liikkuma- ja vauvatouhuaikaa on alkuiltapäivä kello 12-15 tai sitten alkuilta joskus viiden kieppeillä. Sillon vauva on kohtuu pirteä, hyvin syönyt ja minäkin saanut päiväunien ajan valmistautua liikkeellelähtöön haluamallani tavalla. Vinkatkaapa jos pk-seudulla jossain jotain ilmaista, saa-osallistua-sillon-kun-sopii vauvajuttua olisi jompanakumpana sopivana aikana!?! ;)

Yöt puolestaan mennään vieressä nukkuen, "perhepedissä", hehe, itse nukahtaen ja 1-3 syötöllä per yö. Möngin yleensä aika pian beben uinahtamisen jälkeen myös nukkumaan, toki vähän riippuen milloin nukahtaa. Keskimäärin tuo tuntuu vetäsevän 11h yöunia putkeen, eli nukkumaanmenosta riippuu jossakin määrin herätyskin. Toistaiseksi mulla ei ole kummempaa tarvetta ollut yövierotukseen, kun maidolla tuo pääosin elää edelleen ja itse jaksan oikein mukavasti. Joinakin aamuina mies hoitelee aamutouhuja ja mä nukun pidempään, mutta nekin on vähän sellasta ekstra-unta, jota ilmankin oisin ihan hyvin nukkunut. Saa nähdä miten käy sitten, kun työt alkaa, koska silloin pitäisi sujua satunnaisten iltojen tai aamujen ilman tisseilyä...

Kaikki tuntuu sujuvan rennon leppoisasti. Atooppinen ihottuma on saatu aisoihin Iho- ja allergiasairaalan voidevinkein, vaikka ihan varsinaista ihmeparantumista ei vieläkään ole tapahtunut. Pääasia on kuitenkin, ettei Tirppa itse enää kärsi moisesta, kutinasta tai muista. Ainoa mikä tosiaan oisi kiva, niin joku vauva-aktiviteetti kerran viikossa nyt kun vielä mulla ei ole töitä, mutta parempaan aikaan kuin aamupäivisin!