Viime viikkoista ja ihana maanantai

Ihanaa, kiitokset nimittäin heti näin alkuun viime aikojen kommenttivyörystä (siltä se tuntuu)! Ehkä tätä joku muukin käy lukemassa kuin minä itse! :D

Koulussa on perioditauko viime viikolla sitten lusittu (mun osaltani duunin ja yhden tentin merkeissä) ja tänään koittaa paluu arkeen. Tietysti vähän tulee muutoksia lukujärjestykseen pikkuhiljaa, kun osa kursseista loppuu (deadlineineen, ounnou) ja pari uuttakin alkaa tällä viikolla. Kiltit ja kuuliaiset ehkä oisi töiden ohella viime viikon jo käyttäneet puuttuvien esseiden ja muiden ekstratöiden parissa, mutta onneksi oon tässä jokusen vuoden aikana todennut, että niin kiltti ja kuuliainen ei tässä iässä tarvi olla enää, ja harva onkaan. Edessä siis ainakin tän viikon osalta sellanen tuli hanurissa meininki, että uh. Teidän onneksenne kyseessä on tietokonetyöskentely suurelta osin, joten ehkä sitä vessa- ja kahvitaukojen lomassa tulee jokunen blogitaukokin pidettyä. :) (Itseasiassa vauva-foorumin puolella oon huomannut opiskelu+vauva-kombon aika monelle ajankohtaseksi ja kiinnostavaksi keskustelunaiheeksi ja siitä oonkin muuten ollut aika hiljaa toistaiseksi, ehkä yksi uusi postausaihe siis korvan takana...?)

22+0

No mutta asiaan nyt sitten, tän takiahan me täällä ollaan! Eilisen työaamun maha ja kerrankin ihan normitrikoot päällä, eli vailla mitään mahapussituksia tai -rypytyksiä. Voin kertoa, ettei toi päällimmäinen enää oikein meinaa mahan päällä pysyä, tosin eipä sen helma pituudella pilattu olekaan. Muuten koen pärjääväni tavallisilla vaatteilla vielä ihan mallikkaasti. Tai tähän lisättävä että omillani siis.

(On meinaan ihan kohtuudella naureskeltu töissä työvaatetilannetta. Pienen "yksikköni" pomo on kolme lasta maailmaan pyöräyttänyt ja minua edeltävä odottaja meiltä jäi pois jokunen kuukausi sitten, ala on naisvaltaisehko ja työnantaja yksi Suomen ja pääkaupunkiseudun suurimpia. Mutta niin... Niitä äitiysvaatteita, tai edes mahdollisesti helpommin mahakkaalle mahtuvia joustovaatteita ei ole saatavilla. Toistaiseksi myös kaikki homman hoitavat vanhat trikoiset työ-t-paidat joita olen löytänyt ja käyttänyt ovat jääneet pesuun lähetettäessä sille tielleen. Tosin täytyy todeta, että mua meininki ei sikäli haittaa, että henkilökohtaisesti viihdyn kyllä omissa vaatteissani ihan kaikista parhaiten ja myös suoriudun työtehtävistäni tehokkaimmin.)

Kuvasta kuitenkin vielä, että oletan örön istuksivan yhä samassa asennossa kuin aiemmin, eli sen pää on jotakuinkin tuossa mun näkyvän käteni alla. Peffa puolestaan alhaalla. Ja tasaviikoistapa tulikin mieleeni, että tänään on aika napsia kaikki Kansaneläkelaitoksen hakemuslaput kuntoon ja lähettää ne internetin maailmaan eteenpäin! Huomenna aamulla olen sopinut noutavani neuvolan Tädin raskaustodistuksen, kun terveyskeskuksella muutenkin pyörähdän ensimmäisen perhevalmennuskerran merkeissä. Saa nähdä onko se ihan höpöhöpöä, hyödyllistä, kivaa, jotain siltä väliltä vai kaikkea noista. Ja saako mun aivoista mitään irti kaheksalta aamulla.

Taannoisen flunssan jäljiltä mun terveystarvikevalikoimani muuten kasvoi tällasella.

Sarvikuonolla / nenäkannulla! Mulle on joskus vuosia sitten lukioaikojen poikaystävän äiti tätä tyrkyttänyt tosi ahkerasti käyttöön, mutta ajatus suorastaan kammotti. Ehkä tässä nyt joku keski-ikäistymisen lähestyminen sitten on havaittavissa tai mitä lie, mutta parin päivän harkinnan jälkeen (ja ksylometatsoliinikoukuttumisen pelossa) kaverin shoppasin omakseni. Mukana tulee siis mittalusikka, jolla kannuun tuupataan annos merisuolaa (mä olen kyllä käyttänyt vuorisuolaa, eli kunhan on jotain luonnonsuolaa, johon ei mitään ole lisätty, jodia tai sen sellasta) ja päälle kehonlämpöstä (ruumiitahan on kuolleita, eli kylmiä) vettä. Kunnon sekoittava ravistelu ja sitten vesi vaan valutellaan suun kautta hengittäen, lavuaarin päällä toiseen sieraimeen, jolloin se toisen kautta valuu pois (ellei nenä oo tukossa, koska sit joutuu tovin yrittelemään aluksi).

Mitään ihme-super-teho-elämänlaadun-parantajaa mä en kannusta ole saanut, mutta on se erittäin toimiva lisä mun Nasofan - Naso Ratiopharm -viidakossa. Ainakin jälkimmäisestä (joka siis on tuota ksylometatsoliinia sisältävä ja "koukuttava" nenäsuihkeversio, eli "huono vaihtoehto") pääsin nuhan jälkeen eroon kivuttomasti kannun avulla (mikä oli pääpointtikin). Allergia-astmassani oon näppärimmäksi todennut tähän mennessä nenähuuhtelun kannulla alkuillasta, hetken niistelyn ja rauhoittumisen ja päälle Nasofan-suihkeet ylläpitävästi (mikä siis on kortikosteroidi, ei mikään ihan paras vaihtoehto suolaveteen verrattuna sekään, mutta onneksi vain nenäsuihkeena tarvitsen, enkä suun kautta). Näin pysyy nenä mukavasti yön yli auki, eikä haittaa unta ja aamulla sitten tilanteen mukaan toimimista. Huonompana (eli turvonneempana) on kyllä nenän limakalvot olleet nyt odotusaikana, hieman jännityksellä odottelen kevään leppää ja katupölyä vielä mukaan kuvioihin. Onneksi on hoitokeinojen tehoissa vielä vähän lisähönkää hyödyntämättä. Mutta pointtini siis oli, että nenäkannu on kyllä ihan ehdoton ykkösvaihtoehto kaikille tukkonenästä kärsiville ja etenkin odottajille! Kyllä sillä useista (turhista) lääkesuihkeannoksista saa nokkansa pysymään erossa.

Naistenpäivänä minä leivoin vaniljarahkapullia ja mies toi tulppaaneja. :)

Lopuksi vielä sen viimeviikkoisen Vekarakirppis-pyörähdyksen saaliita. Mulla tosiaan oli kauniina aurinkoisena päivänä kamera laukussa koko reissun ajan, mutta sinne laukkuun se sitten unohtuikin... Kannattaa tuolla kuitenkin käydä kaikkien (tosin ei-lapsenmielisille korvatulpat ja ripaus avointa mieltä mukaan, jo ulkopuolella oli jokuset vaunut parkissa, kun kaikki eivät eteiseen olleet mahtuneet!). Bussilla pääsi helposti melkein ovelle ja keskustasta nopeasti. Pulla ja kahvi tuoksui ja vessa oli käytössä niinkuin netissä lupailivat. Rauhassa sai katsella ja henki muutenkin paljon parempi kuin monilla muilla "kisailuhenkisemmillä" kirppareilla. Vähemmän tuolla oli ihan tavara-tavaraa, kuin kuvittelin, mutta vaatteita ja tekstiilejä tosi kivasti! Varmasti löytää nirsompikin katselija edes jotain. Äitiysvaatteitakin oli yllättävän hyvin. Ihan huvitti, miten sitä ilmeisesti jonkinlainen tietty maku on omasta takaa olemassa jopa vauvanvaatteissa, koska jako eri pöytien välillä oli niin selkeä. Toisten pöytiin riitti vilkaisu ja kieltäytyminen, kun taas jonkin yksittäisen pöydän ääressä viihtyi pitkät tovit ja miltei kaiken olisi voinut napata mukaansa.

Omia tavaralöytöjä ei ollutkaan kuin Aventin tuttipullosetti (varoiksi oli pakko ottaa, kun 4 pulloa irtosi kolmella eurolla), yksi froteinen Mikki Hiiri -sisävaippa ja sitten ne liinavaatteet. Äitiyspakkauksessahan tulee patja, peitto ja ihan-hirveä / hirveällä-tavalla-kiva (?) sammakkolakana. Olin kuitenkin haaveillut jostain vaalean sävysestä ihan perus-muumilakanasta myös, ja jo vähän masentunut, kun tuntuu että tarjolla on tällä hetkellä (uusissa valikoimissa siis) jotain hali- ja pusi- jne. muumiversioita. Olis se pitänyt arvata, että kirppari pelastaa, mukavalla hinnalla ja just se mitä haaveilin. Pinniksen sivupehmuste tarttu mukaan sitten puolivahingossa myös ja sattumalta ihan eri pöydältä kuin se vielä sointuva lakanasetti. Eli nyt on vähän lakanavaraakin, jos osaa veitikka nukkua omineenkin ja vaikka tulis vähän vahinkoja siinä välissä niin vaihtokin onnistuu.

Vaatteissa koitin pieniin kokoihin painottaa tuolla reissulla, mutta eihän se nyt ihan onnistunut.

50-senttiset

Niille joita kiinnostaa, merkit Vekarakirpparilla olivat aika klassisia kirppismerkkejä, mutta joukossa oli ehkä normaalia enemmän esim. Espritiä, Gapia ja joissakin pöydissä myös paljon ulkomaanhankintoja (ihan vieraita ranskalais- tai jenkkimerkkejä). Laajimmin edustettuna olivat kyllä perinteiset H&M, Lindex, KappAhl, Tutta, Benetton, se "tarjoustalomerkki" en muista :) ja sen sellaiset...

56-senttiset

Tuo sinivalkoraitainen kirahvi-kesäpuku ylävasemmalla, aivan ihana!! :D Myös kummatkin verkkapuvut (Mikki-Pluto ja kukkakuosi) ja tää alaoikean vaaleanvihreä Muumi-body oli ihan superit.

62-senttiset

Noi mustavalkoraitaset housut on muuten samalta päivää Oranssitorilta, missä kävin ensin. Ja edellisen vaatepostauksen mustavalkoinen siilibody sai nyt rinnalleen sinivihreän kaverin! :)
Vasemman laidan sinisten nallejen -potkupuku on muuten käyttämätön ja aitoa retroa (vai onko 'retron' käytölle jotkin vuosilukurajat?) vuodelta 1989!

68-senttiset

Ja tässä sitten pariskunta pöllö-bodyja. Siinä sitä huomaa makunsa, kun alkupäässä kirpparikierrosta on yhdestä pöydästä napannut yhen pöllöbodyn jommassa kummassa värissä ja loppuinventaariossa huomaa, että jossain välissä olikin ottanut myös toisen jostain toisesta pöydästä eri värisenä!

Kivaa viikkoa kaikki! Tulisi kevät jo pian kunnolla! Mä painun nyt Kelan sivuille lomakeseikkailulle ennen kouluunlähtöä!