Äitiysvaatteet

Mähän en ole hankkinut mitään valtavaa arsenaalia virallisia äippävaatteita, vaikkakin enemmän niitä on jo mitä oli koskaan tarkoitus. Tuntuu pahalta shopata mitään omaa kivaa, kun sen käyttöiän tietää todennäköisesti tosi rajatuksi. Vaikka lohdutuksena tulee noitakin hankintoja uusiokäyttämään joku, joko minä itse tai tuttu tai joku huutonettailija, jos niistä on mitään enää kesän jälkeen jäljellä. Pakko nimittäin myöntää, että yllättävänkin tarpeeseen ja niinpä siis myös tiiviiseen käyttöön kaikki hankkimani on tullut. Lisäksi ilahduttavaa toki on vielä, että mammavaatteissa on jatkuvalla syötöllä hyviä alennuksia, joiden hyödyntämisessä oon kyllä ollut mielestäni tosi velho! Lisäksi käytettynä olen shopannut pari paitaa ja lahjuksinakin saanut jokusen tarpeen.

Oon miettinyt näistä kertomista jo pidemmän aikaa, mutta nyt lopultakin inspiraatio lähti tästä:

Kalleimmasta yksittäisestä äippävaatehankinnastani! :D Kävin Hennesillä eilen koulun jälkeen alekupongin innostamana pyörähtämässä, etsien itseasiassa mammailuun sopivaa pitkähelmaista mustaa perustrikoopaitaa, mutta tokihan tsekkasin Mama-alet samalla pyörähdyksellä. Yksittäinen ja just oikeenkokoinen takki ei kyllä alkuun herättänyt mitään mielenkiintoa (tylsähkö väri), mutta lopulta mielikuvat ja noi kultaiset yksityiskohdat sai sovittamaan. Ja kamelin selkä katkesi, kun hetken harkinnan ja mietinnän jälkeen totesin ykskantaan tähänastisista odotushankinnoista kaikkein parhaaksi diiliiksi takin edeltäjän (joka siis oli päällä myös ko hetkellä):

Samasta putiikista tammialeista alle 20 eurolla herätteenä shopattu villakankainen Mama-takki! Ostohetkellä naureskelin, että tuleekohan tälle käyttöä edes ollenkaan ennen kuin villatakkikaudet loppuu, onkohan mulla muka mitään mahaa ennen kesäkelejä. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että voihan tota käyttää muutenkin ja vaikka kaventaa jos levenevä helma alkaa ahdistaa, eikä se niin paljoa maksa. Nojoo. Ei menny ihan niinku kuvitelmissa, koska about jo helmikuulta asti kävi tavistakit niin pieneksi, että tämä lämmike se ihan suosiolla on mieluiten naulakosta niskaan lähtenyt. Lisäksi pakkasiakin on sen verran ollut, että paksujen paitojen kanssa makkarankuoritakkiin itsensä tunkeminen ei enää tässä vaiheessa onnistuisi. (Ja btw tiukan vetskarin sulkeminen sokkona "mahan alta" on haastavaa, etenkin jos alta löytyy herkästi vetskarin väliin jumiutuvaa materiaalia!) Eli vaikka nyt alkaa kevät jo pilkottaa ja lumet sulaa, niin aivan takuulla osoittautunut sen parin kympin arvoiseksi. Tiuhimmin käyttämäni yksittäinen äitiysvaate ja niin hyvät muistot jää, että huolella tulee kyllä säilöttyä ja edelleenhyödynnettyä jossakin muodossa, kun tästä talvesta lopulta aika jättää.

Talvitakkiin liittyvien lämpimien ajatusten saattelemana uskalsin sitten tohon kesäisempään versioonkin panostaa peräti vähän reilun 30 euroa. Tuolla muutaman plusasteen keväässä hyvin vuoratun tulokkaan käyttökausi oikeastaan on alkanut jo, eli nyt voin näitä kahta kaverusta jo käyttää vaihteluna rinnakkain ja koska Suomen kesä on Suomen kesä (lyhyt ja vähäluminen) oletan takin palvelevan koleina iltoina ihan vaikka sinne syksyyn asti. Tuskin se vauvamaha ihan heti tyhjennyttyäänkään katoaa. 

Eli mitä tästä opin? Ennakko-odotukset voi osoittautua yllättävän vääriksi, eli sporttivaateharrastajan eka hankinta mammamahan myötä ei ehkä olekaan ne perinteiset rintsikat tai farkut vaan yllättävästi vaikka ulkotakki sitten kuitenkin. Ja tietysti vähän myös, että hyviin alennuksiin kannattaa sittenkin tarttua jo alkuodotuksessa! Suomessa on neljä epävarmasti vaihtuvaa vuodenaikaa ja maha saattaa kuitenkin yllättää (vaikkei sitä vielä joskus rv 10 uskoiskaan).

Lisäksi vanhasta vaatekaapista yllättävät heikoimmat lenkit ovat paljastuneet seuraavasti:
- Kireät alushousut 
Kun se ahterikin on ehkä vähän levinnyt... Etenkin paljon istuttuna päivänä nää on tosi riesa. (Jos omistat yhtä laajan pikkarivalikoiman kun minä, kannattaa epäpätevä raskausmateriaali myös karsia pois pätevän seasta sellaista havaitessaan, koska dementia. Ei vaan voi muistaa mitkä pökät painoivat tapporinkulat nivusiin ja mitkä eivät.) Toinen ärsyttävä versio alkkariosastolla on leveällä vyötäröresorilla varustetut pöksyt, kun se resori nyt vaan ei säilytä käytössä muotoaan tän mahan kanssa millään, kun kaikki housut rullautuu mahan alle.
- Pinkeät urheiluhousut yliteknisistä materiaaleista
Tuo mahan alle rullautuminen pätee myös näihin ja juurikin liikuntameiningissä tuntuu niin ärsyttävältä sellanen housumakkara lonkkaluiden päällä. Jumppailuissa oon siirtynyt käyttämään pehmeän puuvillaisia "jooga" yms. "kotijumppahousuja", jotka siis normaalisti ja tälläkin hetkellä toimittavat myös kotihousujen virkaa. (Laskee myös kynnystä vetää se mammajoogasessio siinä sohvallaröhnötyksen ohessa, kun housutkin jo valmiiksi päällä!) Noi kuvissa esiintyvät lökärit on nyt valitettavasti ihan vaan rehelliset valtavat lökäkotihousut, niissä ei urheilla.
- Osa verkkareista
Uskokaa tai älkää, mutta peruskollareiden / verkkareidenkin malleissa on huikeita eroja! Osaa uskon voivani käyttää läpi koko kesän, mutta osasta joutui luopumaan jo ajat sitten. Vyötäröt on väärällä korkeudella ja ne vaan tuntuu huonolta päällä. Vähän niinkun ois housut väärinpäin päällä niinkun.
- Kollaripaidat ja hupparit
Menevät vielä toistaiseksi han nipin napin, eli olen tähän asti käyttänyt, mutta nyt on enää viikoista (ellei päivistä) kiinni koska on luovuttava. Toki vetskarillisia voi pitää avoimenakin, mutta mulle tuli kyllä ihan täyspyllärinä, miten joustamattomia ja kuitenkin ahtaita nää voi olla! Kohta pitää lähteä miehen kaapilta kaivelemaan isompia kokoja (jos sillä on).

Positiivisesti mut sen sijaan ovat yllättäneet:
- Urheilurintsikat / -topit
Oon tainnut hehkuttaa ennenkin, mutta liikaa ei vaan voi. Näillä olen ennen mennyt töissä alituiseen, mutta nytpä menen muuallakin. Ei hankausta, ei painavia kaaritukia (ihan oikeesti, kuka mies sellaset edes on keksinyt?), ei pähkäilyä kokojen ja paisuvan varustuksen kanssa, venyy ja paukkuu ja värivalikoimaakin löytyy. Kotikäyttöön hepposammat, lepposammat ja tositilanteisiin tarpeen mukaan arsenaalia. Ympärysmitaltaan napakimmat on jääneet nyt mun valikoimasta jo pois, mutta vielä pärjään vanhojen kokojen kanssa muuten hyvin.
- Lentosukat
En oo jalkaturvotuksista kovin massiivisesti kärsinyt, mutta jos ja kun olen, oon vetänyt pari päivää tehokkaammin vettä ja mahdollisesti lentosukkaillutkin. En oikein ite harrasta niitä sellasia "sukkahoususukkia" ollenkaan (kestääkö ne muka oikeeta elämää?), mutta onneksi esim. Nike tekee ihan päteviä "oikeita" lentosukka -sukkia (ja niitä löytyi kotoakin muutama hassu pari valmiiksi kun vähän tonki).
- Tuoli vaatekaapille / eteiseen
Aika hyvin pystyn yhä hengitystä vähän pakosti pidätellen kyykkimään ja kumartelemaan edelleen, mutta onhan ne nyt piirun verran mukavampaa vääntää ihan kaikessa rauhassa niitä sukkia ja kireempiä housuja jalkaan reteesti istualteen, kengännauhojen solmimisesta puhumattakaan. Etenkään aamusin puoliunessa kun tasapaino ei muutenkaan oo ihan parhaimmillaan ja lantio on edellispäivän lenkistä vihloksivana tämä on ollut ilo.
- Yksittäiset iloset yllätysvaatekappaleet <3
Vielä pitäis katsastaa vintilta mitä ihanaa sieltä löytyisi mahan verhoamiseen kesäksi, mutta monia kivoja juttuja on tullut vastaan jo nyt vanhoista normivaatteista. Osa niistä kelpaa varmaan koko kesän ajan. Kokeilemalla selviää mikä vaatteista yllättää iloisesti ja minkä joutuu dumppaamaan heti uusia aikoja odottelemaan.

Esimerkiksi pikaseen kaivelin kaapista mm. vasemmaiseen kuvaan ihan Peakin perus paidan, jossa nyt vaan sattuu olemaan toi maharypytys tolleen ja vaan satuin hoksaamaan että hei mullahan on tällanen. Oikealla taas on Adidaksen kietaisupaita vähän eri korkeuksille kietaistuna kun normaalisti. Erityismaininnat ansaitsevat myös esimerkiksi kaikki mun levenevähelmaiset urheilupaidat, paidat joiden helma "lyhyydestä" huolimatta vaan maagisesti pysyy ja pysyy mahan alla tilanteessa kun tilanteessa, hiihtopitkätkalsarit joiden korkeeta vyötäröä olen monesti kironnut mutta viime kuukausina siunaillut senkin edestä, yhdet strech-farkut matalan vyötärönsä ansiosta (edelleen hyvät päällä) ja monet monet muut. Kyllä mä näillä pärjään paremmin kuin hyvin, kasva vaan rauhassa möhö!

En nyt turhaan mainitse tässä mitään kenkäitsestäänselvyyksiä (kunnon pitävät ja kohtuu helposti puettavat talvikengät, tennarit x 110, nastajuoksulenkkarit, kesäksi ilman käsiä puettavia mutta tukevia ballerinoja, sandaaleja, yms yms...), koska mulle ne on selvyyksiä ihan tavallisestikin. Jos käyttäisin korkkareita niin oisin varmaan joidenkin kanssaodottajien tavoin jatkanut ihan normaalisti puolestaan sitä. 

Äitiysfarkkujen hehkuttajien kanssa en oo ihan päässyt samalle aaltopituudelle, enkä usko että pääsenkään. Tai sitten en vaan oo löytänyt oikeesti mukavia tai vaikka sopivan kokosia. Kyllä muut materiaalit mukavuudessa ylittää mammafarkut mennen tullen ja jätän suosiolla farkut erikoisempiin hetkiin. 

Klassiseen tapaan suosittelen myös (kaikkien muiden mahakkaiden kaverina, mutta tätä ei voi tarpeeksi korostaakaan) pitkähelmaisia paitoja, toppeja, neuleita, tunikoita ja mekkoja, vöillä yms. hihnoilla tuunaamista (tai tuunaamista ylipäänsä) ja satunnaisia oivalluksia. 

Mahan kanssa pärjää yllättävän kivasti, mukavasti ja nätisti ihan vaan joustavilla tavisvaatteillakin. Mulla on mahatuubit vielä ihan täysin kokematta, niillähän kuulemma saa normipaitojen elämää jatkettua, ite oon käyttänyt vaan kerrospukeutumista pidemmän paidan kanssa tähän mennessä. Aina ei siis kuitenkaan mahashoppaillessa tarvi sinne Mama-osastolle asti suunnata ja näin samat vaatteet saa käyttöön myös mahattomalle myöhemin. (Ja silti ottaa ilon irti massuelämästä, sillä on tää muutos meinaan muuten niin kamala, että jotain pitää meille suoda vastapainoksi.)