Vauvanvaatepostaus

Varoitus! Vauvanvaatekuvayökötys / Vauvanvaatemania!

(Eli skippaa tämä, jos koet jomman kumman uhkaavaksi.)

Vapaapäivä, kirpparipäivä. Ennen moista tein kuitenkin inventaarion tähän astisista vaatehankinnoista. Luulin niitä olevan jo liikaa. (Siltä näyttää! Miten niin pienet vaatteet voi viedä niin paljon tilaa?) Ehkä toisin kävi kuitenkin. Summanmutikkaisten abouttiarallaa -tilastojen luvut näyttävät toistaiseksi tältä:

50 - 60 cm

Yläosat 8

Alaosat 6

Kokopuvut 1

60 - 62 cm

Yläosat 15

Alaosat 10

Kokopuvut 5

68 cm

Yläosat 6

Alaosat 7

Kokopuvut 4

70 -> cm

Yläosat 6

Alaosat 6

Kokopuvut 4

Ja väreittäin.

No sanokaahan värien perusteelle (jos tuntemuksia, mielipiteitä, mahdollista tietoa, jne.) ei nyt huomioida, tyttö vai poika? ;D

Koitan jaksaa roudata uuden, ihkun kameran mukaan kirppisreissullekin kun on noin nätti sää!!

Uudet kujeet

20+6

21+0

Hienosti näistä kuvista näkyy tuo mahan "suunta", kun etuviistokuvassa möhö on paljon pienemmän näköinen, mitä sivuprofiili puolestaan antaa ymmärtää! Ihan täysiä etukumaria (esim. tuolilla istuessa reisien päällä "lepäilyä" kun kädet tekee lattianrajassa jotain) oon alkanut jo välttää, kun niistä tulee oikeesti aika tukala olo.

Viikonloppuna taas tavara-arsenaali lisääntyi hieman saamisin, mutta myös Kampin keskuksen Kampituspäivien innostuksilla. Liityin myös Name itin kantikseksi siitä huolimatta, että ensireaktio myyjän kysyessä oli "ai mitä mitä minäkö, täähän on joku lastenvaateliike". Nyt on sitten kuitenkin taas uusi muovilipare lompsassa. Ehkä mä noista etukorteistani vielä joku päivä jotakin hyödyn oikeestikin, vaikka ihan aikuisten oikeesti edukkaimmaksi myönnän itteni osalta perus Plussan ja S-Edun (ja opiskelijakortin jos se lasketaan).

Isompana hankintana tuli perjantaina päräytettyä viimein jo kauan suunnittelemani kamera. Aikeena oli jokin järkkärin ja pokkarin välimaasto, mutta ihan "järkkäriin" kai sitten päädyin. Tuo kai on tossa lauseessa siksi, että oon aikoinani filmijärkkärillä kuvaillut ja on tää nykynen digimeininki mun makuun järkkärilläkin aikamoisen automatisoitua. Toki kiva vaan. Ja hienoja kuvia tuolla saa, sehän se tässä on pääasia! Tulisi kevät niin oisi kiva ulkonakin enemmän kuvailla! Pitäisi myös noi kaikki vaatehankinnat jotenkin kuvailla talteen ja tännekin, kun kameraintoa nyt riittää.

Takatalvi yllätti, mutta juoksu kyllä kulkee onneksi edelleen (älkääpäs vaan kertoko sille fysioterapeutille sit!). Nniin ja nyt ollaan muuten sit ihan mun omienkin oletusten mukaan jo yli puolenvälin! :)

Rakenneultra

Eilen se sitten oli! Ja edelleen jaksan marmattaa, että se kättäri on vaan ihan liian kaukana: Aika alkoi aamulla 8.30, sinne piti ilmottautua 8.15 ja me jouduttiin kampeemaan itsemme liikenteeseen siis jo tuntia ennen, eli 7.30! Helsingin kokosessa kaupungissa kyllä täytyy todeta, että vähän höhlän tuntusta! Tulis se metro vaan kaikkialle, huoh. Enhän mä ehdi synnyttämään! Pitää tehtailla joku taktiikka, että pysyn vaikka kotona niin viime hetkeen, että onkin pakko suunnata sitten Naistenklinikalle tai jotain... Ois aika huikeesti lyhempi matka ajallisesti.

Mutta ultrasta siis tarkemmin. Sinne kun päästiin napattiin kahviosta aamukaffet kouraan ja hisseiltiin yläkertaan. Odotushuoneessa mies jäi tytön kanssa ulkopuolelle suosiolla ihan viime hetken päätöksenä. Tarkotus oli tulla sisään asti, kun paikalle kerran vaivauduttiin koko poppoolla, mutta huoneeseen kävellessä kysästiin kätilöltä tytön pääsystä, mutta vähän oli kuitenkin sitä mieltä ettei tosiaan ees ton ikästä lasta oteta huoneeseen. Ja näinhän ne kutsukirjeessäkin mainitsee, eli ihan fair play siis. Mies sitten huikkasi, että hänkin jää ja mä olin jo niin täpinöissäni, että asialla ei ollut mitään väliä! :D Tää apu-kätilö oli oikein näppärän ja tätimäisellä tavalla tuttavallisen ja turvallisen olonen iäkkäämpi nainen apulaisena lekurilla ja lääkäri puolestaan toi mulle erittäin (erittäin!) elävästi mieleen tän hahmon:

(Eli Harry Potterin Vernon-sedän noista leffoista siis.)

En meinannu alkuhaastattelussa millään sen puheista saaha selvää kun se alkuun kyseli lääkityksistä ja sellasista. No sit kun totesi, että ihan kunnossahan kaiken pitäis olla, niin se kysy siltä kätilöltä, että ultraako se! Kätilö siihen (ihan loogisesti ja fiksusti) sano, että kylhän sen nyt lääkäri itse tekee, kun mä oon kerran lääkäriajalle tullu. Sinällään mulle nyt ois ollut ihan se ja sama, vaikka toki olin vähän "iloinnu" että lääkäriaikaa on ehkä pidempi pätkä varattu kun mitä kätilölle ehkä olis... Varmaan ainakin 15-20 minuuttia yhteensä siinä anturin alla sitten lojuinkin. Napakorun ruuvailin irti varoiksi (kun se äkänen kätilö np-ultrassa varoitti että tarvisi), vaikka nää sanoivat ettei se varmaan haittaa. Sitten heti makuulle käydessä sanoin höpsösedälle, että sukupuolen saa sittten tosiaan sanoa, jos sellasta näkyy. Niinpä aika nopeesti (en sit tiiä kattoko ihan varta vasten, kun noin sanoin, vai "tuliko vaan ilmi") sano sitten jotain suuntaan "kyllä tää * * * näyttää" ja näin itsekin siinä sit haarukset aika selkeesti vähän niinku alaviistosta, eräänlaisena V-kirjaimena. Eli sukupuoli on nyt mulla tiedossa ihan tarpeeksi varmasti ton näkymän perusteella!

Ikäväkseni en nyt sitä pysty täällä (ainakaan vielä) kertomaan, koska mies ei tietoa vastaan ole ottanut! (Outo tyyppi, olikohan tää peräti taka-ajatuksena odotushuoneeseen jäännissä!) Aluksihan se puhui silloin tällöin, ettei tietää halua ennen synnytystä, mutta muutti kyllä mieltään, kun mä sanoin että itse tottakai haluan ja perusteluja päälle. Oli meillä jo suunnitelma, että pyydetään lääkäriltä lapulle tieto, jonka sitten minä vaan luen. Mut nyt kun noin ex tempore jäi ulkopuolelle, niin ei siis tiedä ihan luonnostaan. Kyllä heti huoneesta astuessa kuiskutin että "mäpäs tiedän nyt", mutta ei ole moisista häiriintynyt vielä, vaan rauhallisesti vaan hymyilee jos vähänkään puheet aihetta läheltä liippaa. Miehen tyttö ei vastaavasti kyllä malttanut kun kuuli mun tietävän ja sillepä tiedon sitten kuiskuttelin.

 

Kaikenlaista lääkäri ja hoitaja siinä laitteen kanssa hääräsivät ja Vernon-setä säätikin jotain mokia, laitto vääriä mittoja väärään paikkaan ja joutu sitten ottaa niitä uusiks. Näin aika alussa jo tosi selkeesti pään ja siinä vähän kasvonpiirteitä, tosin silleen "pääkallotyyliin" vaan. Silmät näkyi vaan tummempina aukkokohtina, muut osat selvemmin, en olisi uskonut, että noin selvänä! (Hirveen iso se pää vartaloon verrattuna edelleen!) Kasvoiltaan örkki kyllä näytti mun mielestä vaan lähinnä Kasper-kummitukselta... 

Suuta maiskutteli ja kädet oli pitkälti koko ajan siinä pään vierellä molemmin puolin. Muita havaittuja / näytettyjä osia oli sit tietysti sydän ja sen eri osia (tosi hieno kuva saatiin kuulemma "nelikammiosta" tai jostain sellasesta), kylkiluut (hienosti erotti aina kuvakulman niiden avulla), käsivarret, reisiluut - jalat - jalkaterät - varpaat, virtsarakko, mahalaukku, napavaltimot (joita haarautu kaksi, yhdelläkin kuulemma pärjäisi) ja sitten oman virtsarakon avulla näytti mulle / kätilölle istukan sijainnin. Se siis on nyt etuseinässä, mutta ihan "normaalisti", eli ilmeisesti ei kovin alhaalla? Voiko se muuten olla epänormaalisti edessä, en tiiä! Mutta ainakaan mitään kohdunsuuongelmia ei ole tiedossa. Etuseinässähän kätilö sen sanoi epävarmasti jo silloin niskapoimu-ultran puolella olevan ja näin olen jotenkin aatellutkin. Tossa ihan keskellä edessä kun ei juuri liikkeitä alkuun tuntenut, vaikka sivuilla silloin jo tunsi. Kaipa se sen verran blokkaa tuntemuksia.

Tosi paljon ahtaammalta näytti reppanan tila nyt kun mitä noissa aiemmissa ultrissa ja siitä kun ääneenkin totesin, niin sanoivat, että hyvin sillä vielä riittää tilaa. Perätilassa oli hassu ja b-mitta korvasta korvaan 46,7 milliä, jos se nyt kellekään mitään kertoo noin oikeesti, musta vaan hassu aatella, että se pää on noin levee jo vaikka pituutta on ehkä se parisenkyt senttiä! :) Korttiin tuli että koko vastaa raskauspäivää 20+1, eli kahta päivää pienempi kuin oviksen ja np-ultran mukasesti laitettu la. Mut et sillon np:ssa kun se pysty jopa "hyppimään" niin nyt meidän pieni vaan heilu ja nulju siellä. Liikkeistä sanoivat, että hyvät ja runsaasti näyttää olevan. Lapsivesimerkintä korttiin tuli myös tuo normaali. Neuvolassa siis nyt jatkan taas normimenolla, eli astmahuolet selätetty toistaseksi. Saa nähdä miten sit jos alkaa kovasti keuhkoja painamaan tulevaisuudessa kasvun myötä.

Lääkärissetä kun lopetti tutkimukset niin meinas vielä, että joku mitta meni nyt väärin ja jouduin uudestaan housuja laskemaan ja asettumaan makuulle. Sitten totesi kuitenkin, että ihan oikein onkin ja sain taas nousta ees taas. Eli vähän höppänä setä näemmä. Joku vieras kätilö myös huoneessa ramppas jotain hukkunutta lähetettä metsästämässä pari kertaa. Mutta ihan sama se, kun loppu ja kaikki on kerran hyvin. Yhtään kuvaa en tuolta, kumma kyllä, mukaan saanut, mutta se nyt ei kyllä haittaa ollenkaan, koska jälleen toi liikkeen ja livekuvan näkeminen oli mun mielestä se hienoin osuus, sillä ne stillikuvat on tosi pliisuja siihen nähden. Hetkeksi jään kuitenkin vielä miettimään tota 4D ultraa...Jospa siitä vielä yhtä hyvät alet sairauskassan kautta saisi kuin varhaisultrastakin.

Sukupuolesta vielä totean sen, että yhtäaikaa en toivonut kumpaakaan ja samalla toivoin molempia. Ensimmäisen kerran missään raskaustoiminnoissa meinasi kuitenkin tippa iskeä linssistä läpi, kun sen kuulin. Jotenkin konkretisoi jotakin ja oli hieno kuulla siinä maha pystyssä lojuessa jotain "arkisempaakin" kuin jostakin rakenteista, latinatermeistä ja nelikammioista mistä lääkäri ja kätilö puhuivat keskenään. Herkkisolotila jatkuikin sitten enemmän tai vähemmän koko päivän ja nyt on mukava kasvutsemppejä vatsan suuntaan lähettää, kun voi ihan etunimen kanssa niitä ajatella. Vaikka etukäteen luulin, ettei mikään sukupuolitieto mun tunteita tai olotiloja juuri hetkauttaisi! :D

Mies siis totesi, kun kyselin että millä nimellä mä nyt örkkiä kutsun, että ihan sama kun saan kuulemma sukupuolen ostoksillani paljastumaan pian kuitenkin! En kyllä ihan tajua! Tähän mennessä, niinkun tästä eteenpäinkin oon ostanut vaan yksittäisinä esineinä/väreinä silmää miellyttäviä juttuja, eli löytyy niin sinistä kuin pinkkiäkin. Ehkä tästä tuleekin vielä ihan hauska pelailu, tosin vähän vaikea sellanen. En tietenkään halua tietoa paljastaa, jos mies ei sitä halua tietää, mutta en mä nyt tarkotuksella harhaankaan halua johtaa!

Painoa minillä oli 420 grammaa, eli kohta pääseekin puolen kilon rajaa hätyyttämään ja siitähän ei sitten oo kun muutama viikko taas kilon rajapyykkiin. Aivan ihanin olo ja läheisyys jäi kuitenkin ultrasta päälle, joten tällä voisi kyllä kuvitella pärjäävänsä loppuun asti ilman 4D:täkin, saas nähdä!

Masun kasvu

Kollaasi viikoilta 10-20, eikö oo hieno (huraa Paint + ikivanha kone, missä Windows vielä löytyy).

 

Viikot kuvissa siis 

10+4     12+2      15+0      16+1      17+0      18+1      19+1       19+6

Rakenneultrakin sujui aamulla kivasti btw, siitä juttua piakkoin! :)

Puolivälin rajapyykit

20+0

Viikot vaan paukkuu, ettei perässä pysy. Rakenneultrakin, johon ihan äsken oli vielä pitkältä tuntuvat monta viikkoa on ylihuomenna! Tänään (20+1) siis jo 20 kokonaista viikkoa 40:stä on takana, 141 päivää 280:sta, 3384 tuntia 6720:sta ja minuuttien määrää en halua ees laskea. Niin paljon on kuitenkin vielä edessäkin päin

Maha on kasvanut nyt jo ihan selkeästi. Siis niinkin selkeästi, että aika tosissaan saa jo jännäillä mahtuuko paksuimmat takit päälle niin kauan kun kovempia pakkasia riittää. Onneksipas siis kohta kun kuu vaihtuu alkaa jo eka kevätkuukausi ja vois kuvitella, että pakkaset on tältä talvea siinä vaiheessa paukkunut ohi. Ehkä mä jotenkuten vielä tän viikon ees saan vetskarit menemään kiinni. Kertoakaan vauvauutisia ei juuri enää tarvitse, sillä sen verran selvä tapaus etureppu ilmeisesti jo on. (Tietämättömien testaukset tosin on tapahtuneet tähän mennessä opiskelusuunnitelmista jutellessa -> äitiysloma-aihe ja Kampin keskuksen "lapsiliikekerroksessa" kädessä Name-itin ja Bebesin kassit, ettäh...)

Liikkeet tuntuu taas viime yön aikana siirtyneen ihan uudelle voimakkuustasolle. Edellinen siirtymä tapahtu joskus viime torstain ja perjantain välisenä yönä. Sillon alkoi nykäsyjen lisäksi tuntua epämäärästä muljuntaa ja tänään uutuutena on "kala kuivalla maalla" -tyyppiset sätkähtelyt. Eli melkosen selkeillä tuntemuksilla mennään, vaikka tuskin noi vielä keskellä yötä unesta herättäisivät. Seuraava etappi oiskin sitten tuntea liikehdinnät myös käsin ulkopuolelta, eli sitä odotellessa.

Närästys on oikeestaan sitten mahaan liittymättömistä oireista selkein. Mua ei luonnontilassa oikeestaan koskaan närästä ja ne muutamat harvat hetket hoituu maitolasilla. Maidolla olen edelleen pärjännyt, mutta jokapäiväinen riesa toi pikkunen polttelu silti on. Yleensä saan koulu- ja muina "pystypäivinä" olla aika rauhassa koko päivän, mutta illalla makuuasennossa se sitten viimeistään alkaa. Toinen varma närästyspaikka on työt. Asennot on sielläkin sen verran paljon liikkuvampia ja horisontaalisesti erilaisia (pää, ruokatorvi ja se löystynyt läppä) alempana kuin muuten, joten ne kaikkein pahimmat närästystuokiot onkin koittaneet duunipäivien aikana. (Ja ne on puolminuuttisin hetkin välillä olleetkin jo "mä kuolen tähän" -luokkaa.) Eli puhtaasti näemmä asentokysymys tämä siis.

Nälkä on ehkä isompi kuin normaalisti, tosin onko se sitten psyykkistä vai todellista fyysistä ruuantarvetta, on vaikea sanoa. Painossakin siis voisin olettaa todellisen spurtin alkaneen. Ja seuraavaan neuvolaan on vielä melkein kuukausi, ounnou!

(Ja nyt on sitten näpsyjäkin hommattu, eli voisi alkaa vaikka kissoille harjottelemaan vaippataittelua. Jos häntien kanssa onnistuu...)

Projekti kestovaippa

Tuntuu, että aika tylsiä viikkoja elellään tällä hetkellä. Maha kasvaa, mutta muutapa ei sitten juuri tapahdukaan. Ensi viikolla on sentään rakenneultra, jonka siis lääkäri vallan tekee, joten jotain uutta tiedossa. Kaikki muu raskaustoiminta onkin sitten vasta pidemmällä maaliskuun puolella.

Tähän väliin tulikin siis mieleen julkaista tilannekatsaus tämän hetken vaippakokoelmista, jotta saisin syyn valokuvata ne ehkä jotain hyödyllistä huomiota ja infoa mihin vielä kiinnittää huomiota. Tai mihin siis ylipäänsä pystyy kiinnittämään huomiota ennen konkreettisen kakkapyllyn saapumista talouteen. Tähän postiin ovat siis kaikenlaiset vaippahuomiot ja kommentit ihan normaaliakin enemmän tervetulleita! Myös linkkejä vaikkapa hyviin vaippablogeihin ottaisin ilolla vastaan.

Alkuhan (jos joku muistaa ja jos sitä täällä pohdin) noiden kestovaippainfojen, -foorumien, -vinkkien, -kirppisten, yms. yms. suhteen oli hivenen karikkoinen. Tuntui ettei koko hommelissa ole päätä eikä häntää. Tai oikeammin ehkä että on ne ehkä siellä jossakin, kaiken tilpehööritiedon alla sen verran piilossa, että toivoa löytämisestä saa herätellä koko loppuodotuksen ajan. Pelastuksekseni sitten osoittautuikin yllättäen hypätä vaan suin päin sekaan (tosin edelleen ilman sitä peppua), eli shoppailin netistä semi-innolla "vaan jotain" vaippoja, jotta kotona edes jotain olla millä aloittaa. Tilasin siis (käytettynä tietysti) parit kaikkein helpoimmalta ja yksinkertaisimmalta kuulostavat all in onet (AIOt :D). Niitä on nyt yhteensä kahdeksan. Kuvassa ovat vähän päällekkäin.

No mutta tosi moni näitä vähän tuntuu infoissa ja niissä muissa vähän moittivan ja onhan noi aika möykkyjä hypistelläkin. Lisäksi kivoimmat kuosit löytyy piru vie taskuvaipoista! Nehän kuulostaa yhtä aikaa monipuolisilta sekä simppeleiltä, että ehkä me niistäkin selvittäisiin. Ja sit sais kivoi apinakuvioita ja värejä ja valita vähän ite imumateriaaleja ja kuulemma ne kuivuukin pesun jälkeen nopeemmin ja niin edelleen ja niin edelleen...

Yksitoistapa niitäkin nyt näyttää meille jo eksyneen ja näitä ehkä eniten edelleen kyttäilen kirppareilla. Innolla odottelen koska moisia pääsee päälle pukemaan, koska ainakin käsipelillä nuo PUL-kankaiset (polyurethane laminated) imuttomat lötkäreet (imutaskuineen, joihin se imujöötti tungetaan) vaikuttaa helpoilta ja nopeilta putsata, pestä, kuivattaa ja säilöä. Ja kun ne on näteimpiäkin. Useimmiten ilmeisesti taskut eivät kuitenkaan ihan vielä vastasyntyneelle ole sopivimpia, joten olen varautunut hivenen odottelemaan.

Koska taskuvaippojen taskuihin siis tarvitaan jotain, ja ne ei ihan alun pienelle babybabyllekään käy on hyvä vielä hommata sekalainen kokoelma imuja, erillisiä sisäimuvaippoja ja kuoria niiden päälle (ettei vaatteet kastu). Ja onhan noitakin kertynyt.

Mun vaippapaketista puuttuu vielä kokonaan harsot, näpsyt, kuivaliinat ja villahousut.

Harsoja on ne rievut, joita joskus näkee lastenvaunujen kopassa roikkumassa hiusklipseillä. Niitä siis voi viikkailla myös vaipoiksi ja moinen olisi suunnitelmissa ihan ensimmäisenä vasta maailmaan saapuneen kanssa. Toki jos nuo pienimmät sisävaippa+kuori -setit toimii niin niitäkin olen sillä mielellä hiplaillut. 

Snappeja, eli näpsyjä, eli sellasia "perhoslaastareita", joilla harsot sitten saa kiinnitettyä vauvaan kaipailen myös. Sekä kuivamateriaalia ihoa vasten. Oon pohtinut onko kuivaliinoja hyvä ostaa käytettynä vai uutena. Uutena ovat kohtalaisen tyyriitä tarkoitukseensa nähden (kakka ja pissa), mutta toisaalta tollasissa "urheilumateriaaleissa" on aika tarkkaa huolto, jotta ominaisuudet säilyvät. Tietty rullalla myytävä kertakäyttöinen kuivaliinakaan ei ihan luontoa tuhoavimmalta vaihtoehdolta kuulosta, mutta onhan se nyt vähän kyseenalainen kun kaikki muukin on kestoa. Ehkä?

Villahousuja olen suunnitellut ainakin yövaippojen päällikuoriksi. Ne kun kuulostaa joustavammalta kuin kuorivaipat ja yöllä imevää täytettä ehkä tarvitsee enemmän ja tilaavievemmin kuin päivällä. Omaan korvaan villahousut kuulostaa kutittavalta, hankaavalta, kuumalta ja hiostavalta, mutta sitkeästi "ne" (kestovaippaihmiset) sanovat ettei moisia ongelmia ole, vaan päinvastoin (muissa vaihtoehdoissa on, muttei villiksissä).

Ihanasti oon saanut ennakkoluuloja nurkkaan ja jopa itseni innostumaan vaippa-aiheesta. Sillon kun tulokas oli vielä pilke mun munasarjassa tiesin, että jos "näin" joskus käy olisi kestovaippainfo ajankohtainen nettisivu. Jos muistaa kuvan kotimme "kierrätyskeskuksesta" voi ehkä ymmärtää, että jätettä meillä ainakin vältellään, vaikkei aina kaikessa muuten ehkä ekoimman kautta mennä. Ja nyt sitten ilokseni tässä vaiheessa oon jo sillä tasolla, että tosissani pohdin roudaanko jo sairaalaan omat kestot mukaan (kun niitä nyt kerran on valmiina ja maasta se pienikin ponnistaa ja sitä rataa), vai jätänkö ekat harsoharjoitukset kotirintamalle?

Oppia tarvitsen vielä kemikaaleista ja niiden käytöstä, harsojen erilaisista taitteluvaihtoehdoista, imumateriaalien eroista, merkkien ja mallien eroista, säilytyksestä ja sen sellaisesta, mutta onhan tässä vielä (liikaakin) tätä aikaa onneksi...

Melkein puolivälissä

Heippa, täällä poitsujen kokeilujen ja Ubuntun uhri!
Koneelle, jota kotosalla siis pääasiassa käytän on nyt tutun ja turvallisen Windows (jonkun) tilalle asennettu Ubuntu (joku, jos niitä on useempia). Se on kuulemma kotimainen ja jotenkin tekijänoikeusreilu, mutta en osaa pienentää mun kökkö-kamerasta nippa nappa siirtämiäni kuvia. Siihen siirtoonkin kului ihan vaan tovi sitten. Onneksi en ole mikään ärräpää ähisijä tällaisissa operaatioissa vaan pikemminkin rauhallinen myhäilijä, hiljainen oppija ja kärsivällinen humoristi (sama pätee esimerkiksi huonekalujen kokoamiseen, uusien teknisten vempainten asentamiseen ja muuhun vastaavaan), joten pikkuhiljaa varmasti erittäin hyvä tulee. Toivottavasti kenkään selailu ei nyt tällä haavaa kuitenkaan kaadu massiivisiin kuvakokoihin.

18+3

Tässä hiven vielä viimeviikkoista mahaa, hieman vastaava kasvojen kanssa kun julkaistiin naamakirjassa. Aika mautonta, vai mitä? :D Oon muuten tässä hieman miettinyt miksi piilotella blogin puolella erityisesti kasvoja, kun paljon tätä lukevat tutut ja muutenkin uskoisin, että ne jotka tuntevat kyllä henkilöllisyydenkin pystyvät päättelemään. Toisaalta sitten mahakuvatkin näpsitään tyypillisesti heti aamusta jolloin en ihan edustavimmillani ole, lisäksi yleensä tuppaan ilmeilemään tai irvistelemään ihan vaan vahingossa "koska naama ei kuitenkaan näy". Joten ihan siis laiskuuden vuoksi nyt on näin edelleen, ei niinkään minkään anonymiteetin.

19+1

Offisiaalimpi tän viikkoinen kuva sitten eilisaamulta. Sunnuntaina kun viikko oikeasti vaihtuu unohtui kuvailu aamulta ihan täysin kokonaan ja varmaan vasta illalla sen muistin. Tosin maha-alue ei kyllä päivän myötä mulla kovin turpoa, joten sinällään aamu-ilta-aikatauluttamisella ei näissä kauheesti kyllä väliä ole.

Ihoöljyn vaihdos tapahtui myös jo viime viikolla, sillä ihan kuten pelkäsinkin se Weledan parinkymmenen euron pikkupurkki ei pitkälle pötkinyt! Jos oikein käsitin niin tämä mikä-lie-vivisante on jotenkin lopetettua tai poistuvaa valikoimaa ja siksipä irtosikin huimalla alella. Sisältää lähinnä avocado- ja mustaherukkaöljyä (joista jälkimmäistä siis suunkin kautta napsin). Tuoksu muistuttaa lähinnä avocadoöljyä sellaisenaan, vaikka väliin ehkä vivahtaakin pieni sitruunan vivahde. Ihan pätevältä tavaralta on tarkoitukseensa vaikuttanut tämä kyllä.

En oikein ymmärrä miksi myyjä muuten mulle alkoi kaupata jotain (muistaakseni Weledan tai Santen) voidetuubissa olevaa tavaraa kun sanoin raskausarpien ehkäisyyn öljyä etsiväni. Ekana mainoslauseena oli että "ei sillä lailla jää iholle niinkuin monet öljyistä". En tiedä mitä muut asiakkaat hakee vastaavaa tuotetta etsiessään, mutta kyllä mulla öljyn tarkoitus on ihan eri kuin jonkin vartalovoiteen. Voiteet on erikseen (esim. peseytymisen jälkeen) ja öljyt ihan vaan nyt ihoa nimenomaan tehokkaasti öljyämässä (esim. iltaisin) enkä mä haluakaan sen imeytyvän parissa minuutissa, koska sitähän joutuisi sitten lisäämään. Mutta makunsa kullakin, itteä vaan hihitytti. Myyjä oli niin hämillään kun vastasin, että ei ei kun öljyä, voiteet mulla on erikseen. (Ou thänk gaad en muuten oo missään duunissa, jossa asiakkaat ois pääsääntöisesti odottavia äitejä!)

Flunssan aikaan alkoi sitten jo pitkään pelätty "Raskausprojekti Käsityö". Oon koko lapsuusikäni valinnut peruskoulussa tekniset työt ja mun kaikki nää tekstiilipuolen käsityökokeilut on aina jotenkin vähintäänkin mielenkiintoisia. Saa nähdä mitä tästä tulee (siis tollaset ryppypunttiset villasukat ois hakusessa). Jos nää hoituu niin seuraavaksi vois alkaa vääntää sitten vaippakuorihousuja villasta, ne saattais olla jopa hyödyksi. Lanka ja puikot löytyi onneksi omasta takaa jo kotoa jonkin aiemman projektin hankintainnostuksen jälkeisinä. Tää neulominen on tuolle aktiivisemmalle karvalapsellekin aina jännä ja hermoja rassaava hetki kun lankakerään ei saa koskea, mutta siinä se liikkuu ja pyörii ihan nenän edessä. (Niin se siis on hyvin koiramainen kissa ja tottelee kyllä käskyjä useimmiten.) Saa nähdä minkä neulomisneuroosin se vielä saa jos tätä jatkuu.

Ja pari hennauskertaa mahonginruskealla on nyt takanapäin ja suuriin piirtein tältä näyttää. Latvapuolessa mulla on siis Lorealin preferenceja useempaakin eri sävyä tyveä kohti vähän vaalentuen. Kerran vissiin raskausaikana laitoin kotiin hommatun värin vielä juureen, mutta sitten vaihtui hennaamiseen. En oo kovin tarkasti kyttäilly miten luomua toi käyttämäni henna todella on, koska saattaahan olla että siihenkin ruskeuden saamiseksi on jotain kemikaaliväriä käytetty. Käsittääkseni kun kuitenkin luonnon henna on punaista ja piste. Luonnostaan ihan super blondiin kuontaloon toi henna kuitenkin tuo ihan selkeästi tollasta tumman vaaleaa tai keskiruskeaa väriä, joten huomattavasti pehmentää juurikasvun erottumista. Latvathan mulla on melkein mustanruskeat jopa. On päiviä jolloin vannon värjääväni heti huomenna jollain oikealla värillä ja ehkä niin teenkin, mutta toistaiseksi oon nyt antanut olla. Jossakin vaiheessa ois taas eessä värinpoistot asteittain kohti sitä omaa väriä. Eiköhän sitä kesällä ihan pellavapää ole kuitenkin syntymässä. Kiharuusastetta saa vielä jännittää pidempäänkin.

Örkillä alkaa painoa olla jo 250 grammaa ja pituutta päästä peppuun lähemmäs 20 kuin 10 senttiä, eli liikkeet tuntuu jo välillä sen mukasesti. Suurimman osan aikaahan se vaan nukkuu. Jännityksellä odotan tota pian alkavaa massankasvatuskautta, kun välillä tuntus nyt jo mahassa olevan tilan välillä aika vähissä! Itellä ei kyllä mahan tai muun kanssa edelleenkään oo mitään uusia ongelmia ilmaantunut, turvotuskuvien maisematkin vaikuttaa jääneen siihen yhteen ainoaan iltaan. Synnytyskuumeilu tässä vähän alkaa hätyytellä jo.