Eilen se sitten oli! Ja edelleen jaksan marmattaa, että se kättäri on vaan ihan liian
kaukana: Aika alkoi aamulla 8.30, sinne piti ilmottautua 8.15 ja me jouduttiin kampeemaan itsemme liikenteeseen siis jo tuntia ennen, eli 7.30! Helsingin kokosessa kaupungissa kyllä täytyy todeta, että vähän höhlän
tuntusta! Tulis se metro vaan kaikkialle, huoh. Enhän mä ehdi synnyttämään! Pitää tehtailla joku taktiikka, että pysyn vaikka kotona niin viime hetkeen, että onkin pakko suunnata sitten Naistenklinikalle tai jotain... Ois aika huikeesti lyhempi matka ajallisesti.
Mutta ultrasta siis tarkemmin. Sinne kun päästiin napattiin kahviosta aamukaffet kouraan ja hisseiltiin yläkertaan. Odotushuoneessa mies jäi tytön kanssa ulkopuolelle
suosiolla ihan viime hetken päätöksenä. Tarkotus oli tulla sisään asti, kun paikalle kerran vaivauduttiin koko poppoolla, mutta huoneeseen kävellessä kysästiin kätilöltä tytön pääsystä, mutta vähän oli kuitenkin sitä mieltä ettei tosiaan ees ton ikästä
lasta oteta huoneeseen. Ja näinhän ne kutsukirjeessäkin mainitsee, eli ihan fair play siis. Mies sitten huikkasi, että hänkin jää ja mä olin jo niin täpinöissäni, että asialla ei ollut mitään väliä! :D Tää apu-kätilö oli oikein näppärän ja tätimäisellä tavalla
tuttavallisen ja turvallisen olonen iäkkäämpi nainen apulaisena
lekurilla ja lääkäri puolestaan toi mulle erittäin (erittäin!) elävästi mieleen
tän hahmon:
(Eli Harry Potterin Vernon-sedän noista leffoista siis.)
En meinannu alkuhaastattelussa millään sen puheista saaha selvää kun se alkuun kyseli
lääkityksistä ja sellasista. No sit kun totesi, että ihan kunnossahan
kaiken pitäis olla, niin se kysy siltä kätilöltä, että ultraako se! Kätilö siihen (ihan loogisesti ja fiksusti) sano, että kylhän sen nyt lääkäri itse tekee, kun mä
oon kerran lääkäriajalle tullu. Sinällään mulle nyt ois ollut ihan se ja sama, vaikka
toki olin vähän "iloinnu" että lääkäriaikaa on ehkä pidempi pätkä varattu kun
mitä kätilölle ehkä olis... Varmaan ainakin 15-20 minuuttia yhteensä siinä anturin alla sitten lojuinkin. Napakorun ruuvailin irti varoiksi (kun se äkänen kätilö np-ultrassa varoitti että tarvisi), vaikka nää sanoivat ettei se varmaan haittaa. Sitten heti makuulle käydessä sanoin höpsösedälle, että
sukupuolen saa sittten tosiaan sanoa, jos sellasta näkyy. Niinpä aika nopeesti
(en sit tiiä kattoko ihan varta vasten, kun noin sanoin, vai "tuliko
vaan ilmi") sano sitten jotain suuntaan "kyllä tää * * * näyttää" ja
näin itsekin siinä sit haarukset aika selkeesti vähän niinku
alaviistosta, eräänlaisena V-kirjaimena. Eli sukupuoli on nyt mulla tiedossa ihan tarpeeksi varmasti ton näkymän perusteella!
Ikäväkseni en nyt sitä pysty täällä (ainakaan vielä) kertomaan, koska mies ei tietoa vastaan ole ottanut! (Outo tyyppi, olikohan tää peräti taka-ajatuksena odotushuoneeseen jäännissä!) Aluksihan se puhui silloin tällöin, ettei tietää halua ennen synnytystä, mutta muutti kyllä mieltään, kun mä sanoin että itse tottakai haluan ja perusteluja päälle. Oli meillä jo suunnitelma, että pyydetään lääkäriltä lapulle tieto, jonka sitten minä vaan luen. Mut nyt kun noin ex tempore jäi ulkopuolelle, niin ei siis tiedä ihan luonnostaan. Kyllä heti huoneesta astuessa kuiskutin että "mäpäs tiedän nyt", mutta ei ole moisista häiriintynyt vielä, vaan rauhallisesti vaan hymyilee jos vähänkään puheet aihetta läheltä liippaa. Miehen tyttö ei vastaavasti kyllä malttanut kun kuuli mun tietävän ja sillepä tiedon sitten kuiskuttelin.
Kaikenlaista lääkäri ja hoitaja siinä laitteen kanssa hääräsivät ja Vernon-setä säätikin jotain mokia, laitto vääriä mittoja väärään paikkaan ja joutu sitten
ottaa niitä uusiks. Näin aika alussa jo tosi selkeesti pään ja siinä vähän
kasvonpiirteitä, tosin silleen "pääkallotyyliin" vaan. Silmät näkyi vaan tummempina aukkokohtina, muut osat selvemmin, en olisi uskonut, että noin selvänä! (Hirveen iso se
pää vartaloon verrattuna edelleen!) Kasvoiltaan örkki kyllä näytti
mun mielestä vaan lähinnä Kasper-kummitukselta...
Suuta maiskutteli ja
kädet oli pitkälti koko ajan siinä pään vierellä molemmin puolin. Muita havaittuja
/ näytettyjä osia oli sit tietysti sydän ja sen eri osia (tosi hieno kuva
saatiin kuulemma "nelikammiosta" tai jostain sellasesta), kylkiluut (hienosti erotti aina kuvakulman niiden avulla),
käsivarret, reisiluut - jalat - jalkaterät - varpaat, virtsarakko,
mahalaukku, napavaltimot (joita haarautu kaksi, yhdelläkin kuulemma
pärjäisi) ja sitten oman virtsarakon avulla näytti mulle / kätilölle
istukan sijainnin. Se siis on nyt etuseinässä, mutta ihan "normaalisti", eli
ilmeisesti ei kovin alhaalla? Voiko se muuten olla epänormaalisti
edessä, en tiiä! Mutta ainakaan mitään kohdunsuuongelmia ei ole tiedossa. Etuseinässähän kätilö sen sanoi epävarmasti jo silloin niskapoimu-ultran puolella olevan ja näin olen jotenkin aatellutkin. Tossa ihan keskellä edessä kun ei juuri liikkeitä alkuun tuntenut, vaikka sivuilla silloin jo tunsi. Kaipa se sen verran blokkaa tuntemuksia.
Tosi paljon ahtaammalta näytti reppanan tila nyt kun mitä noissa
aiemmissa ultrissa ja siitä kun ääneenkin totesin, niin sanoivat, että
hyvin sillä vielä riittää tilaa. Perätilassa oli hassu ja b-mitta
korvasta korvaan 46,7 milliä, jos se nyt kellekään mitään kertoo noin
oikeesti, musta vaan hassu aatella, että se pää on noin levee jo vaikka
pituutta on ehkä se parisenkyt senttiä! :) Korttiin tuli että koko vastaa raskauspäivää 20+1, eli kahta päivää pienempi kuin oviksen ja
np-ultran mukasesti laitettu la. Mut et sillon np:ssa kun se pysty jopa
"hyppimään" niin nyt meidän pieni vaan heilu ja nulju siellä. Liikkeistä sanoivat, että hyvät ja runsaasti näyttää olevan. Lapsivesimerkintä
korttiin tuli myös tuo normaali. Neuvolassa siis nyt jatkan taas
normimenolla, eli astmahuolet selätetty toistaseksi. Saa nähdä miten sit jos
alkaa kovasti keuhkoja painamaan tulevaisuudessa kasvun myötä.
Lääkärissetä kun lopetti tutkimukset niin meinas vielä, että joku mitta meni nyt
väärin ja jouduin uudestaan housuja laskemaan ja asettumaan makuulle. Sitten totesi kuitenkin, että ihan oikein onkin ja sain taas nousta ees taas. Eli vähän höppänä setä näemmä.
Joku vieras kätilö myös huoneessa ramppas jotain hukkunutta lähetettä
metsästämässä pari kertaa.
Mutta ihan sama se, kun loppu ja kaikki on kerran hyvin. Yhtään kuvaa en tuolta, kumma kyllä, mukaan saanut,
mutta se nyt ei kyllä haittaa ollenkaan, koska jälleen toi liikkeen ja
livekuvan näkeminen oli mun mielestä se hienoin osuus, sillä ne stillikuvat on
tosi pliisuja siihen nähden. Hetkeksi jään kuitenkin vielä miettimään tota
4D ultraa...Jospa siitä vielä yhtä hyvät alet sairauskassan kautta saisi kuin varhaisultrastakin.
Sukupuolesta vielä totean sen, että yhtäaikaa en
toivonut kumpaakaan ja samalla toivoin molempia. Ensimmäisen kerran missään raskaustoiminnoissa meinasi kuitenkin tippa iskeä linssistä läpi, kun sen kuulin. Jotenkin konkretisoi jotakin ja oli hieno kuulla siinä maha pystyssä lojuessa jotain "arkisempaakin" kuin jostakin rakenteista, latinatermeistä ja nelikammioista mistä lääkäri ja kätilö puhuivat keskenään. Herkkisolotila jatkuikin sitten enemmän tai vähemmän koko päivän ja nyt on mukava kasvutsemppejä vatsan suuntaan lähettää, kun voi ihan etunimen kanssa niitä ajatella. Vaikka etukäteen luulin, ettei mikään sukupuolitieto mun tunteita tai olotiloja juuri hetkauttaisi! :D
Mies siis totesi, kun kyselin että millä nimellä mä nyt örkkiä kutsun, että ihan sama kun saan kuulemma sukupuolen ostoksillani paljastumaan pian kuitenkin! En kyllä ihan tajua! Tähän mennessä, niinkun tästä eteenpäinkin oon ostanut vaan yksittäisinä esineinä/väreinä silmää miellyttäviä juttuja, eli löytyy niin sinistä kuin pinkkiäkin. Ehkä tästä tuleekin vielä ihan hauska pelailu, tosin vähän vaikea sellanen. En tietenkään halua tietoa paljastaa, jos mies ei sitä halua tietää, mutta en mä nyt tarkotuksella harhaankaan halua johtaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti